maanantai 31. toukokuuta 2010

Miri - Kota Kinabalu

Päivät Mirissä meni kohtuu rauhallisissa merkeissä. Kaupungissa itsessään ei ole mitään suurempia nähtävyyksiä. Tavallinen keskikokoinen kaupunki. Mirin kaupungissa asuu silti aika paljon ulkomaalaisia. Tutustuin yhteen englantilaiseen Richardiin yhtenä iltana ja hän työskentelee geologina Shellille ja on asunut kaupungissa nyt kolme vuotta. Hän kertoi, että pelkästään Shellille Mirissä työskentelee öljynporauslautoilla ja öljyntuotantoon liittyvissä töissä 400 ulkomaalaista. Naapurissa Bruneissa luku Shellillä on noin 600 henkeä. Nuo siis pelkästään ulkomaalaisia - expatteja - siihen paikalliset päälle.

Mirin kaupunkinäkymää hotellin läheltä.Mirissä tuli vietettyä kolme yötä ja eilen sunnuntaina oli siirtyminen takaisin tänne Kota Kinabaluun MAS Wingsin koneella. Hintaa lennolla oli 223MYR/55,70€. Se mikä sekä Mirin, että Kota Kinabalun lentokentillä oli erikoista, niin molemmissa paikoissa piti mennä passintarkastuksen läpi, vaikka lento oli Malesian sisäinen. Syy on siinä, että Miri kuuluu Sarawakin osavaltioon ja Kota Kinabalu Sabahin osavaltioon ja molemmissa paikoissa on omat lakinsa. Mirissä lyötiin maastapoistumiskorttiin ulosleima, mutta sitä ei otettu pois, kuten yleensä maasta lähtiessä. Vastaavasti Kota Kinabalussa sekä maastapoistumiskorttiin, että passiin löytiin leimat "Entered Sabah 30 May 2010".

Lento Kota Kinabaluun tuli noin 18:20 ja aurinko oli parhaillaan laskeutumassa.Lentokentältä otin taksin ja suunnaksi vanha tuttu Cititel Express Hotel. Varausta ei ollut taaskaan ja tällä kertaa sillä oli merkitystä. Hotelli olikin täynnä, kun kaupungissa on jokin viikonlopun kestävä Harvest Festival. Kysyin taksikuskilta, että tietäiskö se jotain vastaavaan tyylistä saman hintaluokan hotellia läheltä Cititeliä. Kuski sanoi tietävänsä ja mentiin kokeileen Winner Hotellia. Sieltä löytyi huone, mutta huonetta olisi vaihdetta seuraavana päivänä eli tänään, koska myös tässä hotellissa oli kohtuu täyttä. Otin kuitenkin huoneen.

Reissu jatkuu siis normaalisti. Kova flunssa ja köhä on vain vaivannut nyt muutamana viimisinä päivinä ja se on vähän hillinnyt menoja ja aktiivisuutta. Fisherman's friendiä ja Strepsilsiä mennyt jonku verran. Koko talvi mennytkin hyvin flunssan suhteen ja saanut olla aikasta mukavasti rauhassa.

Kota Kinabalusta,
Mika

perjantai 28. toukokuuta 2010

Bandar Seri Begawan - Miri

Keskiviikko meni BSB:ssä rauhallisissa merkeissä. Edellisen päivän rinteen kapuaminen kansallispuistoissa tuntui pohkeissa oikein kunnolla. Päivän aikana tuli myös selviteltyä, että miten BSB:stä pääsee näppärimmin takaisin Malesian puolelle, kun tarkoituksena on jatkaa lännen suuntaan Miriin Sarawakin alueen puolelle. Ennen Bruneita olin ollut pelkästään Borneon Sabahin alueella itäpuolella. Lopulta sellainen tieto löytyi, että BSB:stä lähtee suora bussi Miriin minun majapaikan kulmalta aamulla 8:15 suuren toimistorakennuksen edestä. Kävin tarkastamassa paikan. En tiedä, että mikä rakennus on kyseessä, mutta nimi pisti hiukan hymyilyttään. Täytyvät olla melkoisia guruja.Keskellä kaupunkia on jonkulainen urheilustadioni, jonka pääkatsomon päällä on itse sulttaanin kuva ns. riittävän suurena. Tuli vaan mieleen, että miettikää, jos Helsingin Olympiastadiolla olis vastaavasti meidän ikioman muumimamman kuva….Olis se hienoa, olishan?Illalla kävin vielä käveleen kylillä. Aurinko oli juuri laskemassa ja tuli räpsittyä muutama kuva vielä kaupungin päämoskeijasta. On se edelleen hieno!Eilen torstaina herätys oli ennen seitsemää, kun bussia piti olla odottamassa kolmisen varttia ennen lähtöä. Ihan turhaan kyllä, mutta tällainen ohje annettiin. Siellä tarkastettiin passi ja kirjoitettiin lippu ja hintaa bussimatkalle tuli sopivat 18BD/9€. Lopulta meitä tuli bussiin kolme henkeä englannista, parilla taisi olla Kanadan passi ja sitten minä. Kuusi matkustajaa yhteensä. Tilaa oli ainakin kaikille riittävästi uudehkossa turistibussissa. Kellon ollessa 8:15 lähdettiin liikenteeseen. Noin kaksi tuntia myöhemmin tultiin Brunein raja-asemalle, jossa käytiin leimauttamassa itsemme ulos maasta. Sen jälkeen takaisin bussiin ja seuraava pysähdys noin kilometrin päässä, jossa laitettiin Malesian maahantuloleimat. Malesian raja-asemalta menikin enää vain hetki ja tultiin noin kolme tuntia lähdöstä Mirin pitkänmatkan bussiasemalle. Sieltä otin taksin ja yrittämään, että olisko keskustassa sijaitsevassa Park Hotellissa tilaa. Olihan siellä ja huone alle hintaan 86MYR/21,5€. Tosin ihan heti en päässyt huoneeseen, koska olin hotellilla joskus11:30 ja huone vapautui vasta 14:00. Jätin laukut hotellille ja viereiseen ostoskeskukseen kierteleen ja pyörähtään nettikahvilassa.

Iltapäivästä vähän kävelemässä lähialueella. Vieressä olevassa China Townissa olis ollu monenlaista chiliä tarjolla.Illalla lähdin käymään vähän syömässä ja katseleen muutenki, että minkälaista meininkiä kaupungissa on. Kävelin katuja sinne tänne ja jostain alkoi kuulua bändin soittamaa musiikkia. Lähdin käveleen ääntä kohti ja lopulta tulin yhdelle ravintolalle, jossa bändi soitti ulkona. Bändinä oli viiden hengen ryhmä, joka vaikutti laulavan enimmäkseen kiinaksi. Hienosti bändi veti ja hyvältä kuullosti, vaikka lauluista ei ymmärtäny yhtikäs mitään.Paikassa oli Carlsbergin sponsaama ilta, jossa tarjolla oli yllättäin vain heidän juomiaan. Kun tilasi oluen, niin sai samalla arpalipukkeen, joilla myöhemmin arvottiin Carlsbergin paitoja ja oli siellä myös mm. riisinkeitintä ja silitysrautaa. Ei osunut arpa kohdalle. Lähin numero meni neljän päähän. Asiallisen paidan olisin mielelläni ottanut. Silitysraudalle ja puhumattakaan riisinkeittimestä ei olis ollu laukussa edes tilaa, vaikka sellaisen olis voittanutkin.

Miristä Malesian Sarawakista,
Mika

tiistai 25. toukokuuta 2010

Ulu Temburong National Park

Tänään tuli käytyä päiväretki Ulu Temburongin kansallispuistossa. Retken varasin eilen Mona Florafauna Toursin kautta ja hinta oli suolainen (138BD/69€), mutta halusin käydä tuolla. Kansallispuistoon pääsee vain jonkun hyväksytyn reissuoperaattorin kautta, joten yksin sinne ei voi mennä. Matka kansallispuistoon oli aikasta erikoinen ja seikkailu jo sinänsä. Sovittin, että olen aamulla 7:30 majapaikan ulko-ovella. Näin tehtiin ja tapasin siellä Monan edustajan. Käveltiin sen kans rannassa olevalle "venetaksitolpalle", josta lähtee vuoroveneitä 30min välein pääkaupungista Bandar Seri Begawanista Bangariin. Bengarissa minua pitäisi olla vastassa varsinainen opas Nasser. Siispä kohtuu vaatimattoman näköiseen venetaksiin sisälle. Vene oli normaali vuoroajo BSB:stä Bangariin, eikä pelkästään minua varten järjestetty. Kun vene lähti liikenteeseen ja nousi välittömästi liukuun, niin se yllätti nopeudella erittäin positiivisesti. Siinä 200hv Yamaha auttoi kummasti. Isompiin venetakseihin mahtuu noin 40 henkeä ja niissä näytti olevan 2kpl 200hv tai 2kpl 250hv perämoottorit. Myös ne kuulemma nousee liukuun vastavasti. Minä olin nyt pienemmässä veneessä ja siinä oli kuskin lisäksi 15 matkustajaa. Reitti jota vene menee Bangariin on ehkäpä maisemallisesti hienoin venekyyti mitä olen koskaan veneen kyydissä ollut. Ensin ajettiin isoa ja leveää jokea pitkin jonku matkaa ja sitten käännyttiin paikoin todella kapealle ja mutkaiselle joelle. Veneen ajonopeuteen se ei silti juurikaan vaikuttanut, vaan vene mutkitteli blaanissa varsin tiukkoihin mutkiin erittäin kovissa kallistuskulmissa. Joen reunat oli ihan täynnä jotain "kaislapalmua" ja tuli kyllä heti mieleen, että nyt ei olla millään Torniojoella tai Helsingin edustalla.

Venematka Bengariin kesti noin 45min. BSB:stä voisi ajaa autollakin suoraan Bangariin, mutta silloin joutuisi käymään Malesian puolella ja matka kestäisi pidempään kuin veneellä. Veneterminaalissa Nasser jo odottelikin minua. Käytiin ensin ravintolassa aamiaisella, jonka jälkeen hypättiin Nasserin autoon. Siinä ajaessa selvisi samalla, että Nasser kuuluu Brunein Iban-heimoon, jotka tuntee Borneon metsät kuin omat taskut. Kun juteltiin tuli puhetta ruuista ja eri eläinten syömisestä. Kysyin, että onko hän maistanut apinaa ja kuulemma monesti. Hänen heimoon kuuluvat metsästävät edelleen apinoita ruuaksi puhallisputkilla. Puhallusputkien nuolissa käytettävä varsinainen myrkky saadaa kuulemma jostain puun aineksesta. Myrkky kuulemma tappaa apinan, mutta se ei ole myrkyllistä ihmiselle. Se kohta vain maistuu pahalle ja sitä ei yleensä sen vuoksi syödä. Kysyin, että mille apina maistuu. Vastaukseksi tuli, että lepakolta. Nasser vain naureskeli, kun sanoin, että ei ole tullu lepakkoa maistettua. Ajomatka autolla kesti noin 20min.

Automatkan jälkeen hypättiin toiseen veneeseen. Vene oli erittäin kapea ja pitkä, jossa ei mahdu istumaan edes kahta rinnakkain. Vene tuntui aluksi erittäin kiikkerältä ja fiilistä ei yhtään parantanut, kun ajettiin kymmenkunta pientä koskea sillä ylös.
Nasser kuitenki vain ajoi venettä seisaaltaan takaa ja kun kysyin, että on hänellä koskaan kaatunut vene, niin ei kuulemma koskaan. Se oli hyvä kuulla. Kun alettiin lähestyyn varsinaista kansallispuistoa, niin sitä ennen pysähdyttiin joen varrella olleeseen toimistolle, jossa minun nimi, kansallisuus ja passinnumero kirjattiin ylös. Sitten jatkettiin vielä ihan pikku matka ja tultiin rantaan, johon laitettiin vene kiinni.

Noustiin portaat ja Nasser näytti kylttiä, että vain 385m canopylle. Canopy on alumiinirakenteinen rakennustelineitä muistuttava telinehässäkkä, joissa on neljä korkeaa tornia ja niiden välillä menevää kävelyramppia. Korkein torni kohoaa 60 metriin puitten latvojen yläpuolelle ja sieltä aukeaa huikeat näkymät koko alueelle. Kun lähdettiin kävelleen kohti canopya, niin matka ei tosiaan ollut kuin 385m. TOSIN se koko matka noustaan kohtuu jyrkästi ylöspäin aluksi mutaista polkua pitkin ja loppu matka puuportaita pitkin. Kun ilmankosteus näin sadekaudella sademetsässä lähentelee 100% lämpötilan ollessa reilu +30C, niin hikoilun määrää on vaikea käsittää. Siis jopa näin huippukuntoisen atleetin ollessa kyseessä kuin minä…
Meillä ei ollut kuitenkaan mihinkään kiirettä kahdestaan ja pysähdyttiin aina hengähtään ja kuunteleen aina välillä metsän ääniä. Alunperin retkelle olisi pitänyt osallistua neljä muutakin, mutta niille oli tullut joku viime hetken peruuntuminen, joten mulla oli yksityisopas koko retken käytössä. Siinä levähtäessä nähtiin samalla myös tälläinen ötökkäpari. Kyllä Nasser sanoi tälle nimenkin, mutta enpäs muista mikä kärsäkäs lienee ollut. Nykäs-Masaa lainaten vois kuitenki sanoa, että "jos joku on varma, niin se on aivan varma", että tällaista otusta ei ole tullut aikasemmin vastaan. Muutenkin metsässä näkyi tosi paljon erilaisia hyöteisiä ja varsinkin perhosia. Samoin liskoja näkyi monenlaisia. Mulle erikoisimpana oli liitolisko.
Samoin tosi erikoisia hyönteisiä.

Lopulta tultiin kukkulan päälle, jossa oli varsinainen canopy. Lähdin kapuamaan heti ensimmäisenä korkeimpaan torniin Nasserin jäädessä kokonaan odottelemaan alas. Kun olin kiivennyt tikkaita ylöspäin jonku matkaa, niin täytyy pitää aina välillä pieni tauko. Ei niinkään, että se olis ollu kovin rankkaa, vaan että pää tottuu korkeuteen. Jonku verran ennen huippua alkoi tuntuun pääkopassa, että nyt ollaan jo aikasta korkealla ja meinas pieni tutina lisääntyä kropassa. Hetken päästä olin kuitenkin korkeimman tornin huipulla ja voi veljet! Näkymät oli tosi hienot suurimman osan lähi puiden huipuista jäädessä alapuolelle. Kaikkea ne bruneilaiset keksii!Korkeimman tornin jälkeen laskeuduin muutaman "kerroksen" alaspäin, jonka jälkeen edessä oli ensimmäinen tornien välillä oleva ramppi. Jos tornin huipulle kiikkuminen vähän arvellutti, niin sama fiilis oli myös tästä rampilla kävelystä. Korkeuteen alkoi kuitenki kohtuu nopeasti tottua ja sen jälkeen pystyi jo vähän paremmin nauttiin näkymistäkin. Paikalliset ilmavoimat myös kävi viihdyttämäsässä minua, kun olin tornin huipulla. Syöksyivät ihan minun vierestä kohti laakson pohjaa ja sieltä takaisin korkeuksiin. Voi vain kuvitella tuollaisissa maisemissa, että kuinka hienolta tuollainen tuntuis, kun olis itse kyydissä.
 Kävelin kaikki tornit ja rampit läpi, jonka jälkeen laskeuduin toisesta päästä alas. Canopyn jälkeen lähdettiin laskeutuun kukkulalta ja alhaalla ylitin vielä 102m pitkän riippusillan joen toiselle puolen.
Välillä näkyi myös paljon perhosia.
Sen jälkeen hypättiin takaisin veneeseen ja joenvartta hetki alaspäin, vene parkkiin ja käveleen pientä puron uomaa pitkin vesiputoukselle. Matkalla yhdessä puussa oli tällainen lisko.Nasser huomasi purossa kohtuu pienen monnia tai kissakalaa muistuttavan vihertävän kalan. Nasser sanoi, että hän kokeilee pyydystää sen käsin. Hetken päästä Nasser sai kalan pyydystettyä ja Nasser näytti kalan imukykyä laittamalla sen poskeen roikkumaan.Hetken päästä tultiinkin jo vesiputoukselle. Olo oli siinä vaiheessa jo kohtuu hikinen ja märkä. Paita pois ja kohti putousta. Kun kävelin putouksen vesialtaaseen, niin Nasser sanoo, että pysähdy ja tuntuuko jaloissa mitään? Muutaman sekunnin jälkeen alkoi tuntumaan pientä nyppimistä. Tunne samalla hieman sekä kutitti, että myös tuntui kuin oikein tylsällä kynänpäällä oliki tökitty hiljaa jalkoihin. Kyseessä oli Nasserin termeillä torhtorikalat, jotka tulee puhdistamaan jalkojen ihoa nyppimällä sieltä mahdollisia suupaloja. Sitten vain vesiputouksen alle ja kyllä teki viileä vesi eetwarttia! Vesiputous oli kohtuu pieni, joten uida siinä ei voinu, mutta vilvoitella kylläkin.Tohtorikaloihin liittyen vielä, niin tätä kuvaa ottaessa oli vaikea pysyä paikoillaan, kun kalat tulee nyppiin myös kyljistä, rinnasta ja ihan joka paikasta. Nasser kertoi, että esim. Malesian Kuchingissa ja Singaporessa näiden kalojen ympärille on tehty bisnes jalkahoitoihin. Jalkoja hoidattamaan tullut asiakas laittaa jalat maljaan, jossa on samoja kaloja ja sen jälkeen vain odotellaan, että "tohtorit" ovat terveyskäsitelleet jalat.

Laitetaan tähän loppuun vielä pari linkkiä kahdesta kartasta, jotka olen tehnyt Googlen karttapalveluun.

* Kaikki reissun aikana lennetyt lennot
* Kaikki yöpymispaikkakunnat, joissa vietetty vähintään yksi yö.

Tarkoitus päivittää jatkossa molempia karttoja koko reissun ajan.

Sellainen päivä tänään,
Mika

maanantai 24. toukokuuta 2010

Brunei Darussalam

Lauantaipäivä meni Labuanilla kävellen pikku kaupunkia ympäri ja katellen sen menoa. Kaupunki on hyvin pieni, eikä siellä ole mitään kovin erikoista. Päivällä kävin myös ostamassa lauttalipun Labuanilta Bruneihin seuraavalle päivälle. Lippu tunnin lauttamatkasta oli 40MYR/10€ business-luokassa. Economyssa se olis ollu vain muutaman rinkelin vähemmän, joten ei mitään merkitystä. Bisneksessä oli vähän enemmän tilaa. Ei muuta eroa. Ei siis mitään hintaan kuuluvaa tarjoilua, kuten ei Kota Kinabalu - Labuan välilläkään.

Illalla kävin vielä kattelemassa hotellin vieressä iltamenoja ja tuli huomattua kuinka hillittömiä hintaeroja juomissa voi olla. Kun perjantai-iltana otin hotellikadun ulkoravintolassa yhen pienen putelin Tiger-olutta, niin hinta oli 3MYR/0,75€. Lauantai-iltana kävin tämän ulkoravintolan kohdalla olevassa paikassa sisällä, jossa oli livebändi ja täysin sama pieni puteli Tigeria maksoikin 28,5MYR/7,10€. Siis lähes kymmenkertainen ero. Ai niin, siellä hintaan "kuului" oikein pieni lautanen pähkinöitä. Tyyriitä oli pähkinät...Bändi lopetti soittamasta sopivasti kun puteli oli tyhjä, joten oli helppo vaihtaa paikkaa sen jälkeen.

Eilen sunnuntaina oli siis lauttamatka Labuanin saarelta Bruneihin. Boarding alukselle alkoi 30min aikasemmin, josta passintarkastuksen jälkeen suoraan pika-alukseen kyytiin. Tuntia myöhemmin tultiin Brunein Muarassa sijaitsevaan terminaaliin. Terminaali on noin 25km Brunein pääkaupungin Bandar Seri Begawanin keskustasta. Paikalliset kutsuvat pääkaupunkia tuttavallisesti vain BSB tai Bandar. Brunein pitkä nimi on Brunei Darussalam. Brunei on tiukasti islamilainen maa ja esimerksiski alkoholin myynti on ollut kielletty vuodesta 1991 lähtien koko maassa. Maahan saa kuitenkin ei-muslimit tuoda 12 tölkkiä olutta ja 2L viiniä tai väkeviä. Juomista pitää toki ilmoittaa maahan tultaessa erilliselle lomakkeella. Jos juomista jättää ilmoittamatta ja tuonnista jää kiinni, niin sanktiot on ankarat. Terminaalissa siis ensin passintarkastukseen ja siellä lyötiin passiin kuukauden leima. Mitään viisumia ei tarvitse hommata etukäteen. En ostanut mitään alkomahoolia Labuanilta, joten en myöskään täyttänyt mitään ylimääräistä lappua. Sen jälkeen ilmeisesti kaikki matkustajat otettaan kontrolliin. Siltä se ainakin näytti. Ensin kysyttiin, että onko alkoholia tai tupakkaa ja niitä mulla ei ollu. Sen jälkeen tahdottiin minun pienempi kabiinilaukku, että avaisitko sen. Avasin sen ja eihän siellä ollut juuri muuta kuin tietokone ja järkkäri. Sen jälkeen kysyttiin, että mitä mulla on isossa laukussa. Kerroin, että vaatteita ja sukelluskamoja. Sen jälkeen toivotettiin hyvää päivän jatkoa ja homma kunnossa. Terminaalista ulos ja edessä näkyi yksi bussi, jossa oli jo muutamia asiakkaita. Kävelin suoraan sinne kysymään, että meneekö se Bandarin keskustaan. Menihän se ja hinta sopiva 2B$/1€.

Bussin lähdettyä liikenteeseen alkoi näkyä hyvin pian, että bruneilaiset ei ole köyhiä ja kipeitä. Pitkin matkaa terminaalista keskustaan näkyi sellaisia omakotitaloja ja kartanoita, joita ei suomesta löydy kuin yksittäisiä jostain Espoon Westendistä tai vastaavista paikoista, jos edes sieltä. Monet tavalliset asuinkerrostalotkin oli tosi hienoja ja todistavat samalla, että kerrostalojen ei ole pakko olla harmaita kuutioita. Niissä voi olla erilaisia pokkauksia, pyöreitä parvekkeita väreinä muutakin kuin ankeita harmaan sävyjä tai punamultaa. Samoin autokanta täällä on myös hyvin uutta. Talouteen liittyen, niin CIA Factbookista löysin tiedot, että Bruneissa BKT oli viime vuonna 50100US$/hlö, kun Suomessa se oli 34900US$/hlö. Brunei oli kaikista maailman maista sijalla 9 ja Suomi vastaavasti sijalla 36. Samasta CIA Factbookista löytyy paljon muutakin nippelitietoa kaikista maailman maista.

Majapaikkaa mulla ei ollut taaskaan varattuna, vaan olin katsellut pari pikkaa, joita voisin kokeilla. Ensimmäisenä vaihtoehtona oli Brunei Hotel ihan kaupungin keskustassa. Kun bussi tuli keskustaan, niin yks matkustaja jäi pois. Samalla huomasin, että tuossahan tuo Brunei Hotel on ja jäin itsekkin pois. Hotellin edessä oli kuorma-auto ja sinne kannettiin tiiliä ja muuta rakennusjätettä ja tuli heti mieleen, että voiko hotelli olla edes toiminnassa. Kun tulin lähemmäs, niin ajatukset vain voimistu. Menin kysymään ja sieltä yksi mies kertoi, että paikkaa parhaillaan remontoidaan ja ollut sen vuoksi kiinni jo pari kuukautta. Hinta siellä olis ollut aikasta tyyris 88B$/44€/yö, mutta hotellit maksaa täällä. Kysyin sitten, että olisko hänellä tiedossa, jotain vastaavan hintaista paikkaa tiedossa tai jopa halvempaa täällä jossain keskustassa. Mies kertoi, että tuossa tien toisella puolen oleva Rest House on halpa vaihtoehto. Päätin mennä kokeileen sitä, jättää toisen hotellinimen minun listalla varavaihtoehdoksi. Menin käymään majapaikan respassa ja kysymään huonetta. Huone kuulemma löytyisi hintaan 30B$/15€. Kysyin sitten, että voidaanko käydä kattomassa. Se onnistui. Huone oli ihan siisti tällaisen perusmajapaikan huoneeksi, mutta siellä ei ollut omaa vessaa/suihkua. Mainitsin sitten siitä, niin sanottiin, että löytyy myös sellainen jossa on, mutta se maksaa 35B$/17,5€. Sanoin, että ei haittaa, otan sen. Majapaikan kans kävi siis lopulta hyvin ja sain sen alle puoleen hintaan, mitä olin alunperin ajatellut. Täällä voi olla sen puolesta siis vaikka pidempäänkin. Kello oli tuolloin 14:30 ja sanottiin, että en pääsisi huoneeseen kuin vasta noin 15:00. Jätin laukut majapaikkaan odottamaan ja lähdin vähän käveleen ja katteleen kaupunkia. En ehtinyt kävellä kuin pari korttelia, niin heti alkoi näkymään koko kaupungin suurin nähtävyys ja koko aluetta hallitseva Sultan Omar Ali Suifuddien moskeija. Kävelin suoraan sinne katteleen sitä vähän lähempää. Rakennus on iso ja ihan mielettömän hieno!!Aikani ihmeteltyä moskeijaa kävelin vieressä olevaan kauppakeskukseen syömään. Syönnin jälkeen takaisin majapaikkaan checkkaan sisälle. Respan vieressä oli kylmäkaapissa myynnissä juomia ja katsoin, että mitä, onko täällä muka olutta siltikkin myytävänä, kun yhdessä tölkissä luki Root Beer. Respan tytöt nauroi, että ei se ole olutta, vaan se on vain sen juoman nimi. Omistajamies naureskeli kans vieressä. Hetken päästä sama mies tuli toimistosta siihen viereen ison wiskipullon kans ja sanoi, että ei meillä ole olutta, mutta wiskiä löytyy hintaan 3BD/1,5€ lasi, jos haluaa. Yllättäin omistaja oli kehittänyt pikkubisneksen juomahommasta, kun sitä ei koko maasta saa. Bruneista ei löydy myöskään yhtään ainoaa baaria. Erilaisia kahviloita ja ravintoloita kyllä löytyy.

Illalla ulkona ollessa huomasin, että samainen iso moskeija on valaistu tosi hienosti. Siispä käymään huoneessa hakemassa järkkäri ja kävelin uudestaan moskeijalle. Jos se on päivällä hieno, niin iltavalaistuksessa se on kuin suoraan jostain sadusta oleva linna. Kuva kertonee loput.Loppuillasta kävin vielä vähän murkinoimassa yhdessä kahvilassa ja siinäpä se eka päivä täällä menikin.

Bruneista Bandar Seri Begawanista,
Mika

perjantai 21. toukokuuta 2010

Pulau Labuan

Tänään tulin Kota Kinabalusta tänne Labuanin saarelle. Matka pika-aluksella kesti noin kolme tuntia aluksen lähtiessä Kota Kinabalusta 8:00 ja oli perillä Labuanilla 11:00. Mulla istui aluksessa viereisellä penkillä paikallinen kaveri ja juteltiin siinä niitä näitä. Kun tultiin perille, niin hän sanoi, että voi käydä heittämässä minut hotellille. Hän kyllä tiesi, että mulla ei ole hotellia varattuna. Ajettiin siinä ensin pieni kaupunkikierros hänen tyttökaverin autolla ja sitten käytiin eka hotellissa kysymässä vapaata huonetta. Siellä huoneen hinta olis ollu 130MYR/32,5€. Tuntu aikasta arvokkaalta. Sitten mentiin seuraavaan ja siellä oli 98MYR/24,5€. Otin sitten huoneen ko. Pulau Labun Inn:stä.

Hotelliin checkkauksen jälkeen kävin vähän käveleen hotellin lähialueella tätä pientä Labuan Town'ia. Vieressä oli kirjastorakennus ja täytyy sanoa, että olen kyllä rumempiakin kirjastoja nähnyt.Tänään tuli myös uusia makuelämyksiä. Yhdessä paikallisessa pikku ravintolassa pari naista paisteli pitkittäin viipaloituja banaaneja. Siinä ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta miten se tarjoiltiin, niin oli mulle uutta. Nainen kysyi, että haluatko kastiketta mukaan. Kysyin, että mitä kastiketta sulla on. Vastauksena oli, että chilikastiketta. Kyseessä ei siis ole mitään makeaa sweet chili -kastiketta, vaan ihan kunnon kamaa.Täytyy sanoa, että ei tuo ollu ollenkaan hassumpi yhdistelmä. Kävin vielä vähän kävelemässä ja ihmettelemässä kaupungin suurinta kauppakeskusta. Kyseessä on 17-kerroksinen iso tornitalo, josta kaksi alinta kerrosta on varattua kauppakeskukselle. Hienot oli puitteet kaupoille.

Tämä itse Labuan Town ei ole mikään kovin erikoinen paikka. Tässä paikassa on kuitenkin sellainen erityispiirre, että tämä on verovapaata aluetta. Sen vuoksi täällä käy varsinkin viikonloppuisin porukkaa sekä Kota Kinabalusta, että naapurista Brunein puolelta. Ihmettelis tätä pari päivää ja jatkais sitten eteenpäin.

Labuanilta,
Mika

torstai 20. toukokuuta 2010

Sandakan - Kota Kinabalu

Eilen keskiviikkona tuli lennettyä MAS Wingsin ATR-72:lla Sandakanista takaisin tänne Kota Kinabaluun. Matkan olis päässy myös bussilla noin kuudessa tunnissa, mutta ei kiinnostanu lähteä istumaan, kun lentolipun hinta oli kuitenki vain 187MYR/46,70€ lentoajan olessa 50min.Täällä Kota Kinabalussa tulin samaan Cititel Express Hotelliin, jossa olin ennen Sempornan ja Sadakanin kierrosta. Yön hinta 125MYR/31,20€ ei ole mitenkään halpa, mutta hotelli on hyvällä paikalla ja vain noin vuoden vanha, joten kaikki on viimisen päälle. Välillä pitää olla vähän paremmissa paikoissakin. Kun olin checkannu hotelliin ja saanu huoneen alle, päätin lähteä käymään parturissa. Siis viereiseen Centre Point kauppakeskukseen ja siellä etsimään parturia. Ensimmäinen paikka löytyi ja hinta olis ollu 15MYR/3,75€, mutta olis joutunu odottamaan noin 30min. En varannu aikaa ja päätin kierrellä sen aikaa. Heti lähes vierestä löytyi toinen parturi ja sinne pääsi heti hintaan 13MYR/3,20€ sis. pesun. Hiukset leikkasi nuori varmaankin vasta uraa aloitteleva jannu kohtuu nopeasti ja sen huomasi. Lopputulos oli suurinpiirtein, kuin olisi käynyt kukkotappelussa nokittamassa höyheniä. :) Ei siis "välttämättä" mikään maailman paras. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin leikkasi kuitenkin kohtuu lyhyen, kuten halusin. Tällä kertaa täytyy sanoa, että onneksi mulla kasvaa hiukset kohtuu nopeasti, joten seuraavaa parturissa käyntiä odotellessa...

Iltapäivästä pyörähti pakki jostain syystä oikein kunnolla ja hyvin pian tuli selväksi, että tähän ei normi tabut riitä. Heti kun otti vähänkin vain pelkkää vettä, niin tuli veskiin lähtö. Täällä Malesiassa apteekista ei saa suomalaisittan repeptilääkkeitä samalla tavalla suoraan tiskiltä kuin Thaimaassa tai Filippiineillä, vaan pitää olla lekurilta resepti. Onneksi olin varautunut tällaiseen tilanteeseen etukäteen ja olin ostanut Filippiineiltä paketin antibiotteja juuri tälläistä tilannetta varten. Nyt ei tarvinnut lähteä sen vuoksi lääkäriin ja ostaa sitten lekurin reseptillä vastaavia tabuja. Täällä saatuihin vatsapöpöihin kun käytännössä puree vain ja ainoastaan antibiootti. Se on tullut useilla edellisillä reissuilla omien ja kavereiden kokemusten perusteella selväksi. Nyt rouskutellaan kolme päivää nuita ja homman pitäis olla selvä. Tänään torstaina on toinen päivä menossa ja tilanne on vaikuttanut yön jälkeen jo erittäin hyvältä.

Hyvin nukutun yön jälkeen päätin lähteä käymään tänään Jesselton Point Ferry Terminaalissa, että saisko sieltä lauttalippua huomiselle Labuanin saarelle. Lippuja oli tarjolla joko Economy tai Business luokassa hintaeron ollessa kohtuu pieni. Kun Business-luokan lippukin maksoi vain 39MYR/9,70€, niin päätin ottaa sellaisen. Kun lippu oli hankittu, niin päätin lähteä käymään katsomassa Likasin moskeijaa. Kartalla moskeija näytti olevan maksimissaan noin kilometrin päässä laivaterminaalista, joten päätin kävellä sinne. Kun olin aikani kävellyt ja moskeijaa ei näkynyt, niin kysyin ohikulkijalta, että missä se on. Sanoi, että vielä noin 1-1,5km ja näet sen ihan pian, kun merenrantaa pitkin menevä tie kaartuu. Kävelin hetken ja siellähän se näkyikin. Matkaa oli tosin edelleen sinne ainakin pari kolme kilometriä rantaviivan mutkitellessa. Vieressä kulki erittäin vilkas lähinnä pääkaupunkiseudun kehätietä muistuttava tie, joten sieltä esim. taksin saaminen olisi ollut erittäin vaikeaa. Päätin siis jatkaa kävelyä. Lopulta joskus noin tunnin kävelyn jälkeen olin perillä ja sanotaanko, että "hiukan" hiki lensi kävellessä. Aurinko paistoi koko ajan aikasta mukavasti ja lämmöt koko ajan siellä normi +33C paikkeilla.

Moskeija oli suuri ja hieno. Minareetteja oli useampi ja moskeijan ympärillä oli iso vesialue.Kun tulin alueelle, niin minareeteista alkoi kuulua rukouskutsuja. Tarkoittaa samalla sitä, että moskeijaan sisälle ei sinä aikana pääse turistit ihmetteleen ollenkaan. Rukousajalle oli varattu aikaa noin pari tuntia, joten sisällä ei tullu sitten käytyä ollenkaan.Kysyin siinä moskeijan pihalla myyntikojun hepulta, että mitenkäs täältä saa hommattua taksin. Kun kuuli, että olen menossa takaisin Kota Kinabalun keskustaan, niin kehotti kävelemään tien toiselle puolen ja ottaan paikallisbussin, jotka kaikki menee keskustaan. Tein työtä käsketty ja pysäytin ensimmäisen. Eihän se mennykkään keskustaan. Heti perään pysäytin toisen ja se tärppäsi. Bussi hieman kierteli ja samalla tuli sitten tehtyä bussilla pieni sight seeing ajelu. Hintaa muutaman kilometrin bussiajelulle tuli 1MYR/0,25€. Siinä on hinta kohillaan.

Menin bussilla terminaaliin perille asti ja tunnistin muutaman rakennuksen, että tästä ei ole kuin noin 500m hotellille. Sitä ennen kävin kuitenki syömässä intialaisessa ravintolassa. Tilasin kunnon annoksen chilillä maustettua kanaa ja siihen erikseen riisit, jotka tarjoiltiin banaaninlehdellä lisähöysteineen. Lisäksi tilasin erikseen jotain meikäläisittäin lähinnä lättyä muistuttavaa leipää ja pari tölkkiä Cokis Lightia. Hintaa koko setille tuli 28,5MYR/7,10€. Ei siis mitenkään erityisen halpa, mutta ihan ok hinta kuitenki. Oli oikein hyvää!

Kota Kinabalusta,
Mika

tiistai 18. toukokuuta 2010

Kinabatangan-joki

Tänään tuli käytyä toisella luonto- ja eläinaiheisella retkellä heti eilisen perään. Tällä kertaa suunnaksi Sandakanista otettiin Sukaun kylä ja siellä Kinabatangan-joki. Kyyti autolla Sandakanista Sukauhun kesti lähes 2,5 tuntia yhteen suuntaan. Aiheena Sukaussa oli jokiristeily Kinabatangan-joella, joka luikertelee keskellä tiheää Borneon sademetsää. Meitä oli pienessä veneessä kuusi maksavaa asiakasta. Jokiajelun aikana emme poistuneet veneestä maihin ollenkaan, vaan kaikki kuvat on otettu suoraan veneestä.

Heti liikkellelähdön jälkeen joen reunassa kallionkielekkeiden alta löytyi ryhmä linnunpesiä ja siellä olevia lintuja. Siitä vain reilun kymmenen metriä kulman takana kalliolipan alla roikkui ryhmä pieniä lepakoita.Eteenpäin ajaessa yhdessä puunlatvassa korkealla katseli merikotka. Hyvin pian kännyttiin isolta joelta pienemmälle jokihaaralle, joka meni keskellä sademetsää. Lähes heti tuli vastaan ensimmäiset makakit.Tämä noin parimetrinen monitorilisko eli varaani oli makoilemassa noin viiden metrin korkeudella puussa.Välillä puussa näkyi myös sarvinokkalintua, joita oli myös eilen Labuk Bay'ssä. Kun käännyimme joella takaisin, niin lähipuissa korkealla näkyi lähes parinkymmenen ryhmä nenäapinoita.Tiirailimme niitä aikamme ja jatkoimme takaisin isolle joelle. Siellä näkyi vielä toinen ryhmä nenäapinoita. Makakeja oli jälleen kerran paljon siellä täällä. Tällä kertaa ei nähty norsuja, orankeja, käärmeitä puissa eikä myöskään krokotiilejä, joita myös joessa elää. Samoin jos on oikein tuuria, niin voi nähdä erittäin harvinaiset Borneossa asustavat pygmielefantin tai sarvikuonon.

Joki on pituudeltaan 560km, joten siinä riittää tutustumista pitkäksikkin aikaa. Tein vain päiväreissun joelle, mutta sinne järjestetään myös suosittuja kaksi päivää ja yhden yön kestäviä retkiä sekä kolme päivää ja kaksi yötä kestäviä retkiä.

Eläinterveisin,
Mika

maanantai 17. toukokuuta 2010

Karvaiset serkkumme

Tänään tuli käytyä parissa mielenkiintoisessa paikassa ihmettelemässä karvaisia serkkujamme. Ensin menin Sepilok Orangutan Rehabilitation Centreen, joka on siis orankien kuntoutuskeskus. Siellä olevat useimmat eläimet ovat joko orpoja, loukkaantuneita, lemmikkeinä olleita (nykyään kielletty) tai muuten avuntarpeessa olleita orankeja. Aikansa paikassa oltuaan ne vapautetaan takaisin metsiin. Orang utan tarkoittaa malesiankielellä "metsän miestä" ja niitä on kuntoutuskeskuksessa noin 200 eri ikäistä ja kuntoista yksilöä. Paikka on samalla Borneon Sabahin alueen suosituin turistikohde.

Tässä on saatu just vähän ruokaa ja on päivälevon aika.Sitten jaksaakin lähteä taas vähän jojoileen.Sepilokista menin Labuk Bay Probiscis Monkey Sanctuariin. Se on vähän vastaava nenäapinoiden suojelualue. Jos orankien käytös on rauhallista ja ne on muutenkin hellyyttävän näköisiä, niin nenäapinat on lähinnä hullunkurisen näköisiä. Lauman johtajauroksella on tyypillisesti hervottoman kokoinen klyyvari. Kuulemma mitä isompi nenä uroksella on, niin sitä viehättävämpi se on naaraiden mielestä.Tässä tuota pikkusta ja lähes huomaamatonta nenua vähän toisesta vinkkelistä.Samassa paikassa oli myös toisenlaisia apinoita, töyhtölangureita (Eng. Silvered Leaf Monkey). Ulkonäössä ja varsinkin päässä on hyvin paljon samaa kuin gibboneissa. Nämä olivat nenäapinoita huomattavasti rohkeampia ja tulivat hyvinkin lähelle rakennukseen, kun nenäapinat pysyivät kaukana ihmisistä. Näillekin apinoille annettiin jotain ruokaa alueella. Kummassakaan paikassa ei ollut mitään aitoja ja eläimet niin halutessaan pääsivät samoihin paikkoihin kuin alueella olevat ihmisetkin. Minuakin yksi keskikokoinen oranki kävi nykäisemässä sandaalista.Molempien alueiden metsissä oli villeinä myös makakeja isot laumat ja ne kärkkyi kuin hyenat ruokaa sekä orankien, että nenäapinoiden ruokinta-aikoina. Labukissa oli apinoiden lisäksi myös vähän erikoisempia lintuja. Alueella lenteli muutama sarvinokka (Eng. Hornbill), joilla on nimensä mukaisesti tosi erikoinen nokka. Näille annettiin banaania ja se näytti olevan niiden herkkua.Nenäapinoista vielä sen verran, että niitä elää luonnossa vain täällä Borneon sademetsissä ja orankejakin Borneon lisäksi vain Sumatralla Indonesiassa. Ne kuuluvat molemmat suojelun piiriin. Jos apinat kiinnostaa ja on täällä päin reissaamassa, niin kannattee käydä molemmissa paikoissa!

Kuvia tuli otettua päivän aikana tosi paljon. Täytyy laittaa parhaimpia myöhemmin Picasawebbiin.

Serkkuterveisin,
Mika
Ps. Kiitokset sinne jonnekkin eräälle lukijalle, joka löysi oikeat nimet töyhtölangurille ja sarvinokalle.



sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Semporna - Sandakan

Eilen lauantaina hyppäsin Sempornasta bussiin ja suunnaksi Sandakan. Bussimatka Sandakaniin kesti ruokataukoineen noin viisi ja puolituntia. Mulla ei ollut tuttuun tyyliin mitään hotellia varattuna etukäteen ollenkaan. Yks hotellin nimi oli kirjoitettuna osoitteineen lapulle ja siinä kaikki. Juttelin bussikuskin kans ja se kun kuuli, että ei ole hotellia varattuna, niin kertoi tietävän halvan ja asiallisen majapaikan keskeltä kaupunkia. Hänellä oli myös mainoslehtinen paikasta ja kun kuvat ja hinta vaikutti hyvältä, niin päätin kokeilla sitä. Sandakaniin tultua taksi alle ja kohti Sandakan Harbour Square B&B'tä. Taksi löysi paikan helposti ihan kaupungin ytimestä ja minä kysymään vapaata huonetta. Sellainen löytyi sopivaan 45MYR/11,20€ hintaan omalla suihkulla ja ilmastoinnilla varustetuna, joten otin huoneen aluksi kolmeksi yöksi. Jopa netti toimii huoneessa pientä korvausta vastaan.Kun olin tsekkaamassa majapaikkaan sisään, niin respan tyttö tutkii passia ja sanoo, että sinun nimi on Mika Juhani? Kyllä. Sitten se sanoo, että täällä on yhdessä huoneessa toinenkin Juhani, Ari Juhani. Minä siihen, että täällä on siis joku muukin Suomesta. Tyttö että, ei kun Meksikosta. Ei kuullostanut kovin meksikolaiselta nimeltä. Kysyin sitten kaverin sukunimeä, niin tulikin vastaus, että "Yes, Suomi too". Törmättiinkin hyvin pian Arin kans ja huomattiin, että oltiin oltu reissussa käytännössä yhtä kauon. Ari oli aloittanut reissun pari viikkoa aikasemmin. Vaihdettiin siinä kuulumisia ja kävästiin illan päätteeksi majapaikan edustalla olevalla ulkoterassilla.

On ollut pitkä tauko, että ei ole tullut laitettua uusia kuvia Picasawebbiin ollenkaan. Nyt tehty muutama uusi kuvagalleria:

* Roxas
* Semporna
* Mabul Island
* Mabulin sukelluskuvat
* Sipadanin sukelluskuvat

Sandakanista,
Mika

perjantai 14. toukokuuta 2010

Sukelluspäivä Sipadanilla

Eilen torstaina tuli käytyä sukeltamassa kolmen sukelluksen päiväreissu kuuluisalla Sipadanin saarella. Nykyisin Sipadanilla sukeltajien määrä on rajoitettu 120 sukeltaan/päivä. Saarella on aikasemmin ollut myös yöpymispaikkoja, mutta majapaikkojen piti lopettaa toiminta 2004 joulukuun loppuun mennessä. Nykyisin sinne tehdään siis vain päiväreissuja. Ei sukelluksesta kiinnostuneet voivat muistaa Sipadanin nimen huhtikuussa vuonna 2000 tapahtuneesta panttivankikriisistä, jossa kaappauksen uhreina olivat myos suomalaiset Vahanen ja Fränti. Kyseessä on siis sama saari.Sipadanin saari on Malesian ainoa niin sanottu valtamerellinen saari. Se ei ole yhteydessä varsinaiseen mantereeseen ollenkaan, vaan se kohoaa suoraan 500 metrin syvyydestä merenpohjasta. Sukellukset tehtiin osittain riutan seinämällä, josta alaspäin näkyi vain syvyyksiin jatkuva tummansininen seinämä. Osa sukelluksista tehtiin suoraan riutan päällä.Näkyvyys Sipadanilla eilen ei ollut valitettavasti mikään paras mahdollinen, kun myrsky ja sateet olivat sekoittaneet näkyvyyttä. Samoin ilma vaihteli pilvisestä puolipilviseen, joten auringonvaloa ei tullut pinnan alle niin paljon, kuin olisi tullu aurinkoisella kelillä. Heti ensimmäisestä sukelluksesta tuli kuitenkin selväksi, että elämää pinnan alla on paljon. Kilpikonnia Sipadanilla on todella paljon. Välillä, kun otti kuvaa jostain kilpparista ja lähti jatkamaan eteenpäin, niin edessä saattoi näkyä heti pari kolme kilpparia lisää. Kolmen sukelluksen aikana niitä tuli nähtyä useita kymmeniä ja kuvia niistä tuli otettua aikasta paljon. Jos laitetaan vähän "lapin lisää", niin suurimmat olivat sellaisia kuplavolkkarin kokoisia...ainakin lähes. Oikeasti suurimmat kilpikonnat olivat todella suuria. Bunakenilla Indonesiassa Pohjois-Sulawesilla suurimmat konnat oli kans todella suuria, mutta täällä ne oli ilmeisesti vielä suurempia.Tässä pari kilpikonnaa makoilee ja taustalla on parvi piikkimakrilleja.Iso parvi barracudia.Valkopilkkoriuttahaita näkyi myös paljon. Varsinkin kolmannen sukelluksen alussa niitä pyöri siellä täällä. Tämä hai makoili pohjassa ja laskeuduin varovasti ihan sen viereen makoileen. Remora on kiinnittynyt hain kyytiläiseksi kiinni.Oli mielenkiintoinen päiväreissu. Näkyvyys, kun olisi ollut parempi, niin sukellukset olivat olleet vielä hienompia. Oli ne nyttenkin kuitenki maineensa veroisia. Hieno sukelluskohde!

Aiheesta lisää juttua ja kuvia minun Reef Divessa.

Tänään tuli samalla 7kk reissussa täyteen. Time flies! :)

Sempornasta,
Mika

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Sukellusta - Mabul ja Kapalai

Viimeiset kolme päivää maanantaista keskiviikkoon ovat menneet sukelluksen merkeissä Mabulilla ja Kapalailla. Sukelluksia tuli maanantaina kaksi, tiistaina kolme ja tänään keskiviikkona kaksi. Seitsemän siis yhteensä. Yleisesti voisi sanoa, että sukeltaminen tuolla alueella on erittäin hieno kokemus. Ostin neljän päivän paketin, johon kuului seitsemän sukellusta Mabulin ja Kapalain alueella varustevuokrineen, kaksi yötä Mabulilla sukellusfirman "kommuunissa" yksin omalla huoneella, kolmen päivän ruuat 3x päivässä, yksi kolmen sukelluksen päivä Sipadanilla varustevuokrineen sekä venematkat Sempornasta Mabulille ja takaisin ja samoin Sempornasta Sipadanin päiväreissun venematkat. Hintaa tuolle tuli yhteensä 1520MYR/380€. Sukellusfirmana käytin Sipadan.com nimistä puulaakia.

Mabulin saari on todella hieno. Tässä yksi sukelluskohteista pinnalta.Pinnan alla näkyi kaikenlaista. Näkyvyys vaihteli huonoimmillaan noin kymmenestä metristä aina 30+ metriin. Merivesi oli koko ajan +30C. Samalla testasin ekaa kertaa viikko sitten keskiviikkona Kota Kinabalusta ostamaani kameraa sukelluskuviin. Kamerana siis Canon Ixus 120 IS + Canonin mallikohtainen sukelluskotelo. Eka sukelluksella testasin kamerassa valmiina olevaa sukellusmoodia. En ollut kuviin tyytyväinen. Sitten otin joitakin kuvia myös automaatilla. En ollu niihinkään tyytyväinen. Sitten kokeilin P-moodia, johon sai laittaa omat asetukset ja sitten alkoi lyyti kirjoittamaan. Kuvia tuli otettua kolmen päivän aikana monta sataa. Kameralla saa yllättävän hyvää videokuvaa tuollaiseksi pieneksi taskukameraksi. Videopätkiä sukelluksilta löytyy muutama, mutta ne on liian suuria tänne blokiin tai Picasawebbiin.

Sinitäplärauskuja näkyi jonku verran.Kilpikonnia oli joissakin kohteissa aikasta paljon. Kilpparista löytyis myös videopatkää.Kotkarauskupari liitää.Yksi sukellusten hienoimmista ja vaikuttavimmista hetkistä oli piikkimakrillien useiden tuhansien kalojen parvet. Tässä kalat pyörii minun yläpuolella tornaadomuodostelmassa.Mantis Shrimp on ehkäpä hienoin katkarapulaji, mitä maailmasta löytyy.Krokotiilikaloja oli joissainkin kohteissa aika paljon. Tämän lajin silmä on tosi erikoisen ja hienon näköinen. Fisu on lähemmäs metrin pituinen, eikä sitä paljoa kiinnosta, vaikka menee kuvaamaan sitä vähän lähempääkin.Sukellukset oli siis todella onnistuneita ja suosittelen Mabulia kaikille sukelluksen sekä myös snorklauksen ystäville. Huomenna olis luvassa legendaarinen ja kuuluisa Sipadan. Yksi kaikkien sukeltajien toivekohteista ympäri maailmaa ja monien mielestä se kaikkein paras. Odotan erittäin suurella mielenkiinnolla!

Mabulin ja Kapalain sukelluksista lisää juttua ja kuvia minun Reef Divessa.

Sempornasta Borneon itälaidalta,
Mika