sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kartingia Manilassa

Kuulin kavereilta jokin aika sitten, että he käyvät ajamassa kartingia täällä Manilassa. Karting on aina hauskaa, joten kerroin heti jannuille, että laittakaahan viestiä, kun menettä seuraavan kerran ajamaan.

Eilen lauantaina sain viestiä, että tänään ajamaan klo 16:00 Makati Circuitin radalle. Ei ollu päivälle sovittu mitään, joten tämä sopi hienosti. Edellisestä ajokerrasta oli muutenkin vierähänyt jo vuosia. Viimeksi ajanut kartingia joko Thaimassa kavereiden kans lomareissulla tai työporukalla Suomessa.

Tultiin radalle neljän pintaan ja täytettiin samalla vaadittavat paperit ja rekisteröidyttiin myös heidän tietokoneelle. Kaverit ei ollut vielä tullu, joten tutustuin vähän paikkaan odotellessa.
Paikan nimi on City Kart Racing ja sijatsee Makatissa lähellä South Avenuen ja J.P. Rizal Avenuen risteystä. Ajaminen maksaa ensimmäisellä kertaa 780PHP/13,60€/hlö ja toinen setti on 620PHP/10,80€/hlö.
Tarkempi paikka näkyy tästä.

Rata-aluetta.
Kaverit tuli pian ja tässä on haettu jo kypärät ja päästy autoille.
Start your engines!
Sitten vain radalle.
Tiukkaa vääntöä, mutta ei voi mitään ja sinistä lippua näytetään minulle merkiksi päästää nopeampi edelle.
Lyn pääsi myös kokeilemaan ajamista ensimmäistä kertaa minkäänlaisella autolla.
Ajan päätyttyä meidät liputettiin ruutulipulla takaisin varikolle. Tietokoneelle rekisteröitymisen yksi tarkoitus on, että kaikki kuskit saavat tiedot ajoistaan omaan sähköpostiin. Tässä dataa meidän ajoista. Tämä oli mukava yllätys!
Olipas hauska kurvailla piiiitkästä aikaa. Täytyy ottaa ohjelmaan ja käydä aina välillä ajamassa.

Kartingradalle mennessä kaveri tekstasi, että Fort Bonifacion kaduilla ajetaan parhaimmillaan Lotuksen oikealla F1-autolla! Mitä h**vettiä?! Kartingin jälkeen otin suunnaksi Fortin ja menin Mind Museumin alueelle, josta kaveri kertoi. Porukkaa oli vielä jonku verran, mutta kadut oli jo avattu liikenteelle. Ei ollenkaan hyvä merkki. Pian kuulinkin, että ajot on ajettu. Sitten tulin isolle varikkoaluelle, jossa oli Lotuksen F1-logot ja itse formulakin löytyi.
Sama etuvinkkelistä.
Sponsorointi on tärkeää.
Kuskina autossa oli sveitsiläis-filippiiniläinen Marlon Stöckinger, joka kuuluu Lotuksen F1 Junior Teamiin.
Harmitti kyllä, kun missasin itse ajot kokonaan. En ole edelleenkään nähnyt ikinä livenä ajettavan F1:llä. Autoja olen nähnyt aikaisemminkin useampia, mutta olisin halunnut kuulla ne äänet. Tässä pieni videopätkä Fortista eiliseltä Youtuben syövereistä.
Youtubesta näytti olevan myös videopätkää, kun sama kaveri ajeli F1:llä viime vuonna Mall of Asian kaduilla. Ehkä ens kerralla itsekkin paikalla.

Asiasta toiseen. Suomessa tunnetusti rajoitetaan, säännöstellään ja muuten vain holhotaan kaikessa mikä liittyy vähänkin hauskanpitoon. Tämän päälle asiakkaat käytännössä ryöstetään hinnoittelulla. Filippiineillä ja monissa muissa maissa Aasiassa iltapaikoissa myydään juomia perinteisen pullon tai drinkkilasin lisäksi myös esimerkiksi kannuissa, tynnyreissä tai vaikkapa torneissa.

Oltiin eilen illalla kaveriporukalla Makatin yössä ja tässä paikassa oli tarjolla erilaisia shotteja kannuittain. Hintaa yhdellä tällaisella oli 250PHP/4,40€.
Mikäpä sen kätevämpää, ku tilataan porukalla muutama erilainen kannu ja ollaan itse baarimikkoja pöydässä. Mitä saisi olla?
Ai sulla loppu. Annatko lasia tänne?
Fort Bonifacioon on avattu uusi elokuvateatteri High Streetin tuntumaan ja tuli käytyä tutustumassa paikkaan viikko sitten. Käytiin katsomassa leffa nimeltään Lucy.
Leffaelämykseen vaikuttaa tietysti äänet ja screenin koko, mutta myös istuimilla on suuri merkitys. Täytyy sanoa, että tässä teatterissa on kyllä ylivoimaisesti parhaimmat jakkarat, mihin olen koskaan törmännyt. Ne oli nimittäin kunnon lepolasset sähkösäädöillä.
Istuimen sai jalkatukineen lähes makuuasentoon. Tästä asennosta oli hyvä katsella leffaa. Ei huono?
Viereisessä salissa on jotain uutta, joka on pakko käydä testaamassa lähiaikoina. Se on nimittäin 4D-sali. Leffaa katsotaan tavalliset 3D-lasit päässä ja salissa on liikkuvat penkit. Tämän lisäksi tehosteina on tuulta, vettä, kuplia, hajuja ja valoja. Kuullostaa mielenkiintoiselta! Hinta tähän saliin on 450PHP/7,85€.
Huomenna maanantaina päästään jo syyskuun puolelle. Suomessa se tarkoittaa, että lähdetään kohti talvea ja lämpötiloilla on vain yksi suunta. Lähetetään vähän lämpöä parin kuvan muodossa. Makati City auringonlaskussa.
Aurinko laskee Manila Baylle.
Manilasta hyvällä sykkeellä ja bensaa suonissa,
Mika

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Amazing Race

Meillä järjestettiin lauantaina töissä hubailupäivä osaston kesken teemalla Amazing Race. Koko meidän osaston porukka jaettiin pari viikkoa aikaisemmin tiimeihin ja tiimien nimet annettiin maitten mukaan. Minä satuin kuulumaan Englannin tiimiin. Muita maita oli mm. Ranska, Brasilia ja Columbia. Kisaan osallistuvat tiimit saivat kaikki päivää ennen kisaa omat t-paidat. Meidän tiimille väriksi tuli miehekäs vaaleanpunainen.
Lauantaina oli sitten itse tapahtuman vuoro ja kokoontumispaikkana oli toimisto. Team England valmiina kisaamaan.
Kisan alussa oli järjestelytoimikunnan pieni priiffaus kisaa varten. Sen jälkeen ensimmäisenä tehtävänä kaikkien ryhmien piti kehittää noin 15 minuutissa pieni kannustushuuto ja siihen koreografia. Tässä on päästy jo katsomaan tiimien esityksiä.
Tuomaristo laittoi joukkueet esitysten perusteella järjestykseen ja kolme parasta tiimiä sai vähän etumatkaa ennen varsinaisen kisan alkua.

Kisan käynnistyessä jokaiselle tiimille annettiin kirjekuori, jossa oli vihje minne pitää mennä seuraavaksi. Meidän tiimin päästessä matkaan kirjekuoressa oli vihje, että seuraava vihje löytyy toimiston tietystä pöydästä. Siellä oli teksti, että pitää palata takaisin lähtöhuoneeseen, jossa oli myös ensimmäinen tehtävä. Tehtävänä oli meikata yksi ryhmäläinen samalla tavalla kuin kuvassa oleva nainen. Niin meikattava kuin meikkaajakin löytyi heti.
Pari ensimmäista kertaa ei mennyt vielä tuomarille läpi, mutta kolmas kerta oli jo riittävän lähellä.
Samalla saatiin uusi kirjekuori, jossa oli seuraava vihje. Meidän piti mennä noin 300m päässä olevaan kauneushoitolaan ja samalla tarvittiin kaksi vapaaehtoista miestä. Noh, minä ilmottauduin toiseksi. Perillä paljastui, että vapaaehtoiselta nykäistään perinteisellä vahamenetelmällä karvaa pois valitsemastaan paikasta yhden siivun verran. Valitsin paikaksi käsivarren ja sitten vain istumaan penkkiin toimenpidettä varten.
Nykäys ja se oli siinä.
Seuraavaksi oli vuorossa Lendelin vuoro ja sama homma hänelle.
Toimenpiteen jälkeen uusi vihjekuori ja joka käski menemään 7 Elevenille. Siellä tehtävänä oli valita kolme henkilöä tiimistä. Sen jälkeen kerrottiin, että tehtävänä on syödä yhteensä 10 kappaletta hodareita. Tässä on päästy jo hyvään vauhtiin.
Lopulta molemmat tytöt sai syötyä yhteensä viisi hodaria ja Miguel söi yksin viisi kappaletta. Oli kuulemma kohtuu täynnä. Uskon!

Hodarien syönnin jälkeen jatkettiin ravintolaan nimeltä Wursti Wursti. Siellä tehtävänä oli muutamalla henkilöllä juoda isot lasillet juotavaa. Sen jälkeen vihje kertoi, että suunnaksi uudelleen toimisto.

Toimistolla testattiin, että miten ranskankieli taipuu. Tehtävään osallistui viisi henkilöä aina joka tiimistä. Ensin ranskaa äidinkielenä puhuva kertoi ensimmäiselle viiden sanan fraarin, joka piti kertoa aina seuraavalle, kunnes viimeinen kertoo sen uudelleen samalle ranskankieliselle. Testattiin siis, että pysyykö fraasi edelleen ymmärrettävänä. Fraasi oli siis vain viiden saman mittainen, mutta ei niitä ihan helpoimpia.
Tehtävän jälkeen uusi vihjekuori kertoi, että meidän pitää mennä ravintolaan nimeltä Chicken and Beer. Siellä tarvittiin taas neljä vapaaehtoista ja minä olin yksi niistä. Tehtävänä oli syödä porukalla 16 supertulista kananpalaa. Kyseisessä ravintolassa on menussa vastaavia tulisia chilikanoja, mutta nämä olivat saanut ihan eri kaliberin chilikäsittelyn kuin mitä listalla vakiona olevat.
Kanan määrä ei ollut mitenkään paljon, mutta tulisuus kyllä laitto sekä silmät ja nenän hikoilemaan kohtuu nopeasti myös meikäläisellä.
Oli kyllä tulisinta kanaa, mitä tullu tässä muodossa syötyä. Poltteli syönnin jälkeen suun ympärystä vielä kohtuu pitkään.

Seuraavaksi vihje kehoitti meneemään toimiston vieressä olevaan Moon Leafiin, joka myy teetä ym. vastaavia juomia. Parin henkilön piti juoda kunnon iso törpöllinen väkevää mustaa teetä. Se näytti ilmeiden perusteella olevan kohtuu kitkerää muutaman eka hörpyn jälkeen.

Seuraavana kohteena oli Pancake House. Siellä tarvittiin taas pari vapaaehtoista. Sen jälkeen kerrottiin, että tehtävänä on syödä tarjolla ollut pannukakut kahdestaan. Juju oli siinä, että mitään työkaluja ei saanut käyttää. Tästä se lähtee.
Hyvin uppoaa.
Pannukakkujen jälkeen varsinaiset tehtävät toimiston lähialueella oli ohi. Seuraavaksi meidän piti mennä toimiston kulmalla olevaan minibussiin, jolla mentiin suoraan Makatin puolelle Pasang Tamossa sijaitsevaan 121-ravintolaan, joka oli varattu pelkästään meidän käyttöön. Siellä meillä oli kisaan liittyen vielä tietovisa ja tietysti ruokailu.
Ruokailun jälkeen vaihdettiinkin käytännössä vapaalle ja bändi tuli lavalle viihdyttämään meitä. Samalla juomaa sai hakea baaritiskiltä firman piikkiin.
Lavalla laulamassa myös useampia työkamuja bändin soittaessa taustalla. Tässä Gin näyttää mallia.
Sellainen oli meidän Amazing Race -päivä. Erittäin hauska päivä pienen kisailun merkeissä ja kuten kuvistakin näkyi, niin ei meitä kisassa ainakaan nälässä pidetty.

Loppuillasta käytiin vielä muutaman kaverin kans pyörähtämässä Makatin yössä jatkoilla. 

Terveisin Amazing Manilasta,
Mika

maanantai 11. elokuuta 2014

Päivä Lagunassa

Tuli vietettyä lauantai työkavereiden kans Manilan ulkopuolella Lagunassa. Käytännössä vuokrattiin pieni Blue Jade Resort meille tiimipäiväksi käyttöön.

Päivä alkoi tosi varhain. Sovittiin, että kokoonnutaan työpaikan edessä jo aamusta klo 04:00 ja lähdetään liikenteeseen kohti Lagunaa klo 04:30. Tuli mentyä nukkumaan puolilta öin, joten meidän yöunet jäi noin kolmeen tuntiin. Pari kaveria porukasta oli töissä pitkään yöhän, eikä ollu ehtiny nukkua ollenkaan. Siihen nähden oma tilanne ei ollu huono ollenkaan.

Paikalliseen tyyliin oli jo etukäteen tiedossa, että sovittuun aikaan ei varmasti päästä liikenteeseen. Meidän vuokraamat pari vania nytkähti kuitenkin liikkeelle heti viiden jälkeen, joten harvinaisen hyvin oltiin aikataulussa.

Tein reissuun mukaan maistiaisina Suomityyliin putelin Fisua ja maistatin sitä jo autossa. Pari työkamua ihmetteli, että mitä tämä on. Kuulemma vahvaa, mutta tosi hyvää. Moni halusi maistaa lisää ja juoman suosio yllätti. Pysähdyttiin loppumatkasta huoltoasemalle ja sen vieressä sattui oleen 7 Eleven. Fisun menekki oli ollut sitä luokkaa ja oltiin vasta menomatkalla, joten paikkasin tilannetta ja kävin ostamassa tarvikkeet pariin lisäputeliin. Miksaukset tein heti pihalla ennen kuin jatkettiin matkaa. Alkoholi täällä Filippiineillä on erittäin halpaa. Tässä tapauksessa kaksi isoa putelia vodkaa ja niihin yhteensä neljä pussia Fisherman´s Friendiä maksoi noin 400PHP/6,80€. 

Perille Blue Jade Resorttiin Lagunaan tultiin joskus 06:30 paikkeilla.
Ensimmäinen auto tuli vain muutama minuutti ennen meitä perille, mutta karaokelaite oli jo päällä ja laulu raikasi iloisesti. Se on paikallisille tärkeä. Erittäin tärkeä.
Meillä oli alunperinkin ideana, että tehdään sekä aamupalat, että lounaat paikan päällä omalla porukalla itse. Tässä on päästy jo aamupalan tekoon.
Aamiaista ja jutustelua.
Paulo ja minä.
Välillä oli porukalla jotain pikku hubailuja. Miten onnistuu kävely, jos jalat on teipattu vieruskaveriin?
Filippiineillä eletään parhaillaan sadekautta ja päivän sää olisi voinut olla ihan mitä tahansa varsinkin näin elokuussa. Aurinko paistoi kuitenkin lämpimästi aamusta iltaan, joten altaalle riitti käyttöä.
Jossain vaiheessa oli lounaan vuoro. Gerald grillimestarina.
Possua valmiina syötäväksi.
Tässä vaiheessa on saatu jo kalatkin valmiiksi ja päästiin syömään.
Aurinko porotti lämpimästi, joten ruuan jälkeen olikin taas hyvä mennä veteen jatkamaan tarinointia. Meidän kansainvälistä tiimiä tyyliin Kamerun, Ranska ja tietysti Suomi.
Kaverilla oli vesitiiviskamera mukana ja siinä kikkaillessa tuli puhetta, että pystyisköhän veden alla juomaan? Sitähän piti testata. Yllätys oli suuri, kun se ei ollutkaan niin vaikeaa.
Päivä jatkui vastaavissa rennoissa merkeissä aina siihen asti, kunnes lähdettiin joskus ennen iltaa ajeleen takaisin kohti Manilaa.

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä pikaisesti ja samalla tuli ostettua kotia paikallista kookospiirakkaa. Sisällä on aitoa kookospähkinän lihaa ja reilusti. Tullut syötyä vastaavaa aikaisemminkin ja ei ollenkaan hassumpaa.
Sellainen reissu Lagunaan. Oikein leppoisa ja mukava päivä.

Nyt on uusi viikko pyörähtänyt käyntiin ja lähestytään jo elokuun puoliväliä. Tänään töistä lähtiessä pari kaverusta jutteli ja toisella oli fillari vieressä. Kun tulin lähemmäs, niin ihmettelin, että mistä kuuluu kakstahtikoneen vaimea papatus. Se tuli siitä fiilarijannun tsykkelistä! Juttelin jannun kans ja se oli itse laittanu siihen 60cc kakstahtikoneen. Aikasta mielenkiintoisen näköinen viritys.
Tänään töistä tullessa oli repussa jotain, mitä sieltä ei ihan joka päivä löydy. Työkaveri tuli Suomilomalta takaisin Manilaan ja toi samalla vähän tuliaisia. Kyllä taas kelpaa!
Kiitokset Makatin puolelle!

Manilasta ruisleipää suupielessä,
Mika