Torstaina tanne tullessa tuli kaytya viela parturissa ja hinta oli sama kuin noin kuukausi sitten samassa paikka. Kokonaista 50PHP/78c! Ihan kohtuullista siis.
Ennen paluuta tanne Puerto Princesaan kuulin Roxaksessa, etta taalta loytyy sveitsilaisen omistama Bruno's niminen kauppa, josta loytyy monenlaisia eurooppalaisia elintarvikkeita. Eilen perjantaina ajattelin, etta kaynpas kokeilemassa, etta loydanko paikan. Loytyihan se ja sielta loytyi myos mukava yllatys. Siella oli nimittain rivissa muutamia Haribon karkkipusseja, joista yksi oli salmiakkia! Joutu ostaa pussin. Kaupan yhteydessa on myos ravintola ja siella tuli syotya. Taalla Filippiineilla jos on vahankin pienempi paikkakunta, niin taalta ei meinaa loytya suomalaisittain kunnon grillimakkaraa tms. Eniten myyty makkara on paikallinen punakuorinen nakki ja se ei maistu yhtaan millekkaan. Myos kaikki kadulla olevat grillikojut myy sita ainoana makkarana. Se on minusta niin huonoa, etta mielummin jatan makkarat syomatta. Kyrsaa kuitenki tekee aina valilla mieli. Brunossa loytyi seka ravintolan menusta, etta kaupasta pystyi myos ostamaan monenlaisia kunnon makkaroita. Tuli syotya parit mausteiset "Hungarian sausage" ja oli erittain hyvaa. Tuo vastaa lahinna mausteista suomalalaista grillimakkaraa ja on myos kooltaan vastaava. Erittain hyva sijoitus ja joutuu sijoittaan myos joku toinen kerta, ku tahtoo makkaraa.
Tanaan lauantaina oli vuorossa sukelluspaiva. Sukeltamaan meita lahti sveitsilainen Daniel, paikallinen sukellusopas Dani ja mina. Ennen sukellusliikkesta lahtoa paikan vetaja, italialainen Paolo, arveli, etta siella taitaa olla aikasta isot aallot, ku tuulee niin paljon. Ulkona kylla tuuli vahan, mutta ei mitenkaan erityisesti. Kun mentiin lava-autolla rantaan veneelle, niin Dani katteli merelle pain, etta kylla siella on aaltoja. Ei ne minusta siinakaan vaiheessa miltaan kummoisilta nayttany. Kun saatiin kamat veneeseen ja lahdettiin kohti ulappaa, niin sitten alkoikin tulla kohtuu kokoista aaltoa. Suurimmillaan aallot oli sellaisia, etta en ole ollu ikina lahellekkaan niin suurissa aalloissa tavallisella peramoottoriveneella. Vaikka veneella on mittaa 7m, niin suurimmissa aalloissa veneen nokka naytti ensin kohti taivasta ja sen jalkeen taas sukellettiin nokka alaspain. Allonkorkeus oli noin 2m, ehka vahan reilu.
Kovimmista aalloista ei ollu pitka matka keskella vaylaa olevalle Maris Rockille, mutta aallot rauhoittuivat silla kohtaa jonku verran. Laitettiin sukelluskamat paalle ja sitten tutkiin mita pinnan alla nakyy. Nakyihan siella. Oli sammakkokalaa, jawfishia hiekkapohjassa suu taynna omia munia (ei edelleenkaan tietoa mika suomeksi), erilaisia merietanoita, leijonakalaa eli siipisimppua, jne. Parasta antia oli kuitenki aivan hillittoman suuri hummeri. Ensin katoin, etta onko tuolla edessa olevassa kiven kolossa jonkulainen rausku. Katsoin ensin hummerin yhta tuntosarvista pyrstoksi. Sitten lahempana huomasin, etta ei jumalauta kuinka suuri hummeri. Hummerin "anteenit" oli kolon ulkopuolella ja se ei huomannu, etta viereen tuli sukeltajia. Koitin mittailla karkeasti tuntosarvien pituutta ja ne oli ehka jotain 60-70cm. Samoin otuksen keskikropan ymparusmitta ja pituus oli jotain sellaista, etta en ole ennen ikina nahnyt lahellekkaan noin suurta otusta. Dani otti toisesta anteenista kiinni ja veti otusta varovasti enemman nakoisalle. Otus ei siina vaiheessa selkeastikkaan viela huomannu meita, vaan meni takaisin vahan syvemmalle koloon. Dani otti uudestaan viiksesta kiinni ja veti varovasti otuksen kokonaan pois kolosta. Sitten se huomasi meidat ja voi kiesus, etta voi sellainen otus liueta nopeasti paikasta. Se vilahti ihan minun vieresta ja meinasin saada hjarttalaakin, ku saikahdin sen nopeaa poistumista paikalta! Huh huh! Vahan aikaa nimittain pumppu tykytti hiukan kiivaammin saikahdyksesta! :) Sukelluksen syvyys oli 32m ja sukellusaika 47min. Meriveden lampotila oli nyt erittain mukavat +29C.
Eka sukelluksen jalkeen tultiin samalle biitsille pitamaan taukoa, josta lahdettiin veneella. Tassa vaiheessa aallot oli jo pienentyneet huomattavasti. Kun noin tunti oli menny, niin uudestaan veneeseen ja toisena kohteena oli Silica Reef. Talla riutalla on erittain paljon pehmeaa korallia ja myos erilaisia korallien peittamia kalliomuodostelmia. Paikalla oli leijonakalaa, pufferia, erilaisia merietanoita, vuokkokaloja eli "Nemoja", jne. Sukelluksen syvyys 28,3m ja sukellusaika 61min. Merivesi sama +29C.
Tama Silica Reefin sukellus oli mulla 142. lokimerkinta minun kaikista sukelluksista. Talla reissulla on tullut tahan mennessa 25 sukellusta.
Kuvia sukellukselta ei valitettavasti nyt voinu ottaa, kun kameraboxin tiivisterengas ei toimi enaa. Sukellusliikkeen kaveri yrittaa hommata siihen uuden tiivisteen, mutta tarina ei viela kerro, etta loytyyko tiivistetta Manilasta.
lauantai 27. maaliskuuta 2010
torstai 25. maaliskuuta 2010
Roxas - Puerto Princesa
Viimeiset päivät Roxaksessa ovat menneet samalla tavalla kuin aikaisematkin. Päivä kerrallaan ihan iisisti ja välillä tullu käytyä uimassa ja vähän mopoilemassa. Ei mitään kovin erikoista. Rentoa oleskelua ja paikallisen elämän ihmettelyä.
Tänään torstaina tulin Roxaksesta tänne Puerto Princesaan. Varasin kyydin eilen minivaniin ja tällä kertaa hintaa oli vain 150PHP/2,35€. Tänään minun huoneen oveen koputettiin aamupäivällä vähän jälkeen 11 ja siellä oli kuski kyselemässä minua. Laukut autoon, jossa olikin jo kaikki muut matkustajat ja sen jälkeen kohti Puerto Princesaa. Matka meni autossa hyvin ja tällä kertaa olin etupenkillä, joten oli myös kunnollinen penkki ja hyvin tilaa. Puertoon tultiin noin pari tuntia myöhemmin.
En ollut varannu täältä huonetta etukäteen ollenkaan ja yritin mennä ensin vanhaan tuttuun Moana Resorttiin. Siellä oli kuitenkin tarjolla vain tuuletinhuoneita ilman televisiota, joten en jääny sinne. Sitten kokeilin vieressä olevaa Amelia Pensionettea ja sieltä löytyikin huone samaan hintaan (1000PHP/16€) edellisillä vaatimuksilla varustettuna ja lisäksi isolla omalla parvekkeella varustettuna. Otin sitten täältä huoneen neljäksi yöksi näin aluksi. Kattelen sitten myöhemmin, että jatkanko oleskelua tässä vai mitä teen.
Loppuun vielä muutama kuva Roxaksesta. Paikallinen pieni kioski, joita löyty paljon, kuten edellisessä jutussa kerroinkin.
Kaupungin tärkein kulkuväline omien mopojen lisäksi tässäkin kaupungissa on paikalliset kolmipyöräiset taksit. Niitä on sitten tuunattu vaikka mitenkä. Tässä omistaja on vähän hempeämmillä linjoilla ja päättänyt laittaa kunnon verhot omaan taksiinsa.
Lyhyemmillä matkoilla täällä näkee myös Jeepney'tä ja sitten löytyy myös varsinaisia busseja. Jeepney'ssä samoin kuin busseissakin näkee välillä, että ne on aivan tupaten täynnä porukkaa. Monesti näkee myös, että näiden autojen kattotelineet on ihan täynnä laukkuja ja erilaisia laatikoita ja siellä voi olla helposti myös kymmenkunta matkustajaa. Tässä tämä kaveri on päässy yksin katolle, joten tilaa ainakin on ja ilmastointi toimii.
Tässä kuva vielä paikallisesta moottoripyörien korjaamosta. Kaikki moottoripyöräliikkeet eivät ole maailmalla, kuten pääkaupunkiseudun Yahama Center tai vaikka Bike World.
Kummassa on sitten parempi ja toimivampi palvelu, niin voi vain arvailla.
Picasawebbiin lisätty kuvagalleria Port Barton'sta.
Puerto Princesasta,
Mika
Tänään torstaina tulin Roxaksesta tänne Puerto Princesaan. Varasin kyydin eilen minivaniin ja tällä kertaa hintaa oli vain 150PHP/2,35€. Tänään minun huoneen oveen koputettiin aamupäivällä vähän jälkeen 11 ja siellä oli kuski kyselemässä minua. Laukut autoon, jossa olikin jo kaikki muut matkustajat ja sen jälkeen kohti Puerto Princesaa. Matka meni autossa hyvin ja tällä kertaa olin etupenkillä, joten oli myös kunnollinen penkki ja hyvin tilaa. Puertoon tultiin noin pari tuntia myöhemmin.
En ollut varannu täältä huonetta etukäteen ollenkaan ja yritin mennä ensin vanhaan tuttuun Moana Resorttiin. Siellä oli kuitenkin tarjolla vain tuuletinhuoneita ilman televisiota, joten en jääny sinne. Sitten kokeilin vieressä olevaa Amelia Pensionettea ja sieltä löytyikin huone samaan hintaan (1000PHP/16€) edellisillä vaatimuksilla varustettuna ja lisäksi isolla omalla parvekkeella varustettuna. Otin sitten täältä huoneen neljäksi yöksi näin aluksi. Kattelen sitten myöhemmin, että jatkanko oleskelua tässä vai mitä teen.
Loppuun vielä muutama kuva Roxaksesta. Paikallinen pieni kioski, joita löyty paljon, kuten edellisessä jutussa kerroinkin.
Kaupungin tärkein kulkuväline omien mopojen lisäksi tässäkin kaupungissa on paikalliset kolmipyöräiset taksit. Niitä on sitten tuunattu vaikka mitenkä. Tässä omistaja on vähän hempeämmillä linjoilla ja päättänyt laittaa kunnon verhot omaan taksiinsa.
Lyhyemmillä matkoilla täällä näkee myös Jeepney'tä ja sitten löytyy myös varsinaisia busseja. Jeepney'ssä samoin kuin busseissakin näkee välillä, että ne on aivan tupaten täynnä porukkaa. Monesti näkee myös, että näiden autojen kattotelineet on ihan täynnä laukkuja ja erilaisia laatikoita ja siellä voi olla helposti myös kymmenkunta matkustajaa. Tässä tämä kaveri on päässy yksin katolle, joten tilaa ainakin on ja ilmastointi toimii.
Tässä kuva vielä paikallisesta moottoripyörien korjaamosta. Kaikki moottoripyöräliikkeet eivät ole maailmalla, kuten pääkaupunkiseudun Yahama Center tai vaikka Bike World.
Kummassa on sitten parempi ja toimivampi palvelu, niin voi vain arvailla.Picasawebbiin lisätty kuvagalleria Port Barton'sta.
Puerto Princesasta,
Mika
maanantai 22. maaliskuuta 2010
Rantabileet ja mopoilua
Lauantaina mulle soitettiin, että miten olis uimaan ja pienet bileet rannalla. Siihen oli helppo vastata, kun teki muutenkin mieli uimaan. Täällä kun on ollut viimeiset viikot tosi lämmintä. Lopulta meitä lähti sinne yhdeksän henkeä eli kolme mopoillista. Mopot ei ole täällä yhtään isompia kuin Suomessakaan vaan päinvastoin, mutta kummasti niihin mahtuu täällä enemmän porukkaa… Minua tultiin hakemaan yhdellä mopoista hotellilta ja sen jälkeen käytiin ostamassa vähän erilaista snäksin poikasta ja tulipa siinä ostettua erinäisiä virvokkeitakin jonkunen puteli. Jäykemmistä otettiin hyväksi havaittua Bar Vodkaa. Putelit siis omenan, appelsiinin ja sitruunan makuista. Jäitä ostettiin myös muutama ranteen vahvuinen pötkelö ja toki kertakäyttömukeja.
Suunnaksi otettiin tuttu Butterfly Beach muutaman kilometrin päässä Roxaksen kaupungista ja rannalla oltiin joskus vähän ennen neljää. Alunperin oli puhetta, että tarkoitus olla rannalla jotain 2-3 tuntia. Iltapäivä meni kaikilla rennosti uiden ja virvokkeiden merkeissä. Rannalla oli myös rannan puolesta kunnon poppivehkeet, josta tuli hyvää musiikki.
Illan aikana tuli juteltua myös rannan omistajien paikallisen Mary Annin ja hänen miehensä belgialainen Chrisin kans. Vaikka Mary Ann onkin paikallinen, niin hän tosin asuu tällä hetkellä Sveitsissä ja hänellä on myös tuplakansalaisuus Sveitsistä. Siinä tuli juteltua eri asioista laidasta laitaan ja myös mitä esim. täältä Palawanin saarelta puuttuu. Yksi on esimerkiksi elokuvateatteri. Sitä ei ole minkäänlaista edes Palawanin pääkaupungissa Puerto Princesassa. Ruokapuolesta välillä tekee mieli kunnon burgereita. Saarella kun ei ole kuin Jollibee Puerto Princesassa ja niiden burgerit on tosi onnettomat verrattuna esim. vaikka McDonaldsiin tai varsinkin Burger Kingiin. Tämä Roxas on vastaavasti niin pieni kaupunki, että täällä ei ole edes Jollibeetä. Mary Ann kysyi, että tuletko huomenna tänne rannalle syömään, jos hän tekee kunnon burgerit. Eihän siitä tarjouksesta voinut kieltäytyä, vaan sovittiin huomiselle sunnuntaille treffit klo 13:00 samalle rannalle. Jossain vaiheessa tuli myös puhetta, että täällä Roxaksessa ei pysty vuokraan scootteria mistään. Puerto Princesassa vuokraamoja on useita. Mary Ann sanoi, että hän voi vuokrata oman scootterin, jos vain huolit. Scootterina oli ihan ok kuntoinen Honda Wave 100cc ja tokihan sen mielellään vuokrasin. Hintaa hän kysyi 200PHP/3,13€ päivältä, joka sekin on enemmän kuin sopiva Puerto Princesan jo alennettuihin 500PHP/7,80€ hintoihin verrattuna. Pyynti on yleensä 600PHP/9,38€. Sovittiin, että scootteri tuodaan minun hotellille huomenna 10:00. Huominen siis vaikutti enemmän kuin hyvältä jo tässä vaiheessa. Hyvää ruokaa ja mopo alle!
Lauantai-ilta oli kuitenki vielä pahasti kesken. Ilta läheni seitsemää ja alkoi hämärtää, mutta porukalla fiilis vain nousi. Rannan poppivehkeet puhalsi musiikkia ilmoille ja meidän porukka jorasi hiekalla. Muita siellä ei silloin enää ollutkaan rannalla. Jossain vaiheessa meillä alkoi kuitenkin juomat loppua. Rannan toinen omistaja Chris tuli apuun ja he lähtivät käymään autolla kaupassa ja lupasivat tuoda meille juomaa. Juomaksi tilattiin 6 x 1L Red Horse olutta ja jäitä niihin riittävästi. Jonku ajan päästä auto palasi rannalle ja bileet saattoi jatkua entistä railakkaammin. Siinähän se ilta sitten menikin. Yksi kanakin siinä illan aikana menetti henkensä, kun meillä alkoi olla nälkä itse kullakin ja se laitettiin meille illalliseksi. Lopulta lähdettiin samalla moposaattueella takaisin kohti keskustaa ja olin hotellila vähän ennen puolta yötä. Ei tarvinnut paljoa houkutella unta sinä iltana, kun oli ollu päivän ulkona ja saattoi siihen vaikuttaa, ehkäpä, jopa, kenties, nuo virvokkeetkin…
Sunnuntaina tuli nukuttua pitkään ja hyvin. 10:10 minun ovelle koputettiin ja oven takana oli Mary Annin sisko mopon avaimet kourassa. Honda odottaa kuulemma pihalla. Salamat! Kiitos! Vähän ennen yhtä mopolla liikenteeseen ja tankkauksen jälkeen kohti rantaa. Sinne tultua Chris ja Mary Ann olivatkin jo siellä. Mary Ann alkoi kokkaileen meille heti ruokaa ja hyvää tekikin. Näki kyllä, että hänellä on ollut joskus ravintola itsellä. Oli burgerit ja ranskalaiset sen verran hyviä! Slurpsis!
Tänään maanantaina mopolla ajaessa tulin "yllättäin" poliisien pysäyttämäksi lähellä hotellia päätiellä. Siinä oli iso joukko jo valmiiksi muutakin porukkaa. Poliisi kyselemään ajokorttia ja näytin suomalaista ajokorttia. Kysyi sen nähtyään, että onko kansainvälistä tai paikallista korttia. Sanoin siihen, että se on kansainvälinen ja näytin oikeassa reunassa olevaa englanninkielistä tekstiä. Siinä katselivat sitä toisen poliisin kans ja kysyivät sitten mopon papereita. Mary Ann kertoi mulle aikasemmin, että hän on maksanut tämän vuoden verot, mutta mopossa ei ole vielä tämän vuoden tarraa. Jos poliisit pysäyttää, niin soita hänelle, kun hän tuntee kaikki paikalliset poliisit. Sanoin poliisille, että olen vuokrannut mopon Mary Ann Rodriguezilta ja oli aikasta hauska nähdä, kuinka poliisien käyttäytyminen muuttui siinä vaiheessa huomattavasti rennommaksi.
- "Olet vuokrannut tämän Mary Ann Rodriguezilta?"
- "Kyllä."
- "Paljon tahtoi vuokraa?"
- "200PHP"
- "Ok, asia kunnossa. Miksi sulla ei ole muuten kypärää?"
- "Kuulin, että täällä ei tartte käyttää ja kukaan ei muutenkaan täällä käytä kypärää".
- "Asia selvä".
Sen jälkeen paiskattiin vielä poliisin kans kättä ja poliisi hymyili, että voit mennä. Vaikuttaa siis, että Mary Ann on tunnettu persoona paikkakunnalla ja omaa ilmeisesti myös jonku verran suhteita/vaikutusvaltaa. Oli mielenkiintoista huomata, että kuinka mopon omistajan nimen mainitseminen muutti koko keskustelun ja poliisien asenteen, vaikka ei se mitenkään tympeää ollut sitä ennenkään. Hyvä niin!
Tänään tuli käytyä ajelemassa ja kattelemassa paikkoja kaupungista, missä en ollut aikasemmin käynyt. Kun käytiin Santa Cruzin saarella, niin sieltä palatessa mereltä päin näkyi, että heti kaupungin keskustan tuntumassa oli todella paljon paikallisia yksinkertaisia taloja, veneitä ja todella paljon palmuja. Alueella kuulemma asuu pääasiassa kalastajia. Tässä alueen hiekkatietä ja taloja.
Eilen ja tänään on tuullut, onneksi, aika paljon ja se on nostattanut myös aaltoja.
Rantaan oli rakennettu betonista jonkunlainen pieni suojamuuri ja aallot pärskyivät sitä vasten välillä aikasta hienosti.
Minun Honda rannassa hiekkatien päässä ihan parin edellisen kuvan ottopaikan vieressä.
Samassa paikassa oli myös täällä tällaiset erittäin yleiset pienet kioskit, josta voit ostaa jotain perusselintarvikkeita, virvokkeita, tupakkaa ja tietenkin paikallista Tanduay-rommia, jota myydään joka paikassa.
Täällä muuten 0.25L Tayduay pullo maksaa paikasta riippuen noin 20PHP/31c. Täällä ei ole siis rommikola hinnasta kiinni, jos sellaista haluaa. Sopii myös paikallisten kukkarolle.
Suunnaksi otettiin tuttu Butterfly Beach muutaman kilometrin päässä Roxaksen kaupungista ja rannalla oltiin joskus vähän ennen neljää. Alunperin oli puhetta, että tarkoitus olla rannalla jotain 2-3 tuntia. Iltapäivä meni kaikilla rennosti uiden ja virvokkeiden merkeissä. Rannalla oli myös rannan puolesta kunnon poppivehkeet, josta tuli hyvää musiikki.
Illan aikana tuli juteltua myös rannan omistajien paikallisen Mary Annin ja hänen miehensä belgialainen Chrisin kans. Vaikka Mary Ann onkin paikallinen, niin hän tosin asuu tällä hetkellä Sveitsissä ja hänellä on myös tuplakansalaisuus Sveitsistä. Siinä tuli juteltua eri asioista laidasta laitaan ja myös mitä esim. täältä Palawanin saarelta puuttuu. Yksi on esimerkiksi elokuvateatteri. Sitä ei ole minkäänlaista edes Palawanin pääkaupungissa Puerto Princesassa. Ruokapuolesta välillä tekee mieli kunnon burgereita. Saarella kun ei ole kuin Jollibee Puerto Princesassa ja niiden burgerit on tosi onnettomat verrattuna esim. vaikka McDonaldsiin tai varsinkin Burger Kingiin. Tämä Roxas on vastaavasti niin pieni kaupunki, että täällä ei ole edes Jollibeetä. Mary Ann kysyi, että tuletko huomenna tänne rannalle syömään, jos hän tekee kunnon burgerit. Eihän siitä tarjouksesta voinut kieltäytyä, vaan sovittiin huomiselle sunnuntaille treffit klo 13:00 samalle rannalle. Jossain vaiheessa tuli myös puhetta, että täällä Roxaksessa ei pysty vuokraan scootteria mistään. Puerto Princesassa vuokraamoja on useita. Mary Ann sanoi, että hän voi vuokrata oman scootterin, jos vain huolit. Scootterina oli ihan ok kuntoinen Honda Wave 100cc ja tokihan sen mielellään vuokrasin. Hintaa hän kysyi 200PHP/3,13€ päivältä, joka sekin on enemmän kuin sopiva Puerto Princesan jo alennettuihin 500PHP/7,80€ hintoihin verrattuna. Pyynti on yleensä 600PHP/9,38€. Sovittiin, että scootteri tuodaan minun hotellille huomenna 10:00. Huominen siis vaikutti enemmän kuin hyvältä jo tässä vaiheessa. Hyvää ruokaa ja mopo alle!
Lauantai-ilta oli kuitenki vielä pahasti kesken. Ilta läheni seitsemää ja alkoi hämärtää, mutta porukalla fiilis vain nousi. Rannan poppivehkeet puhalsi musiikkia ilmoille ja meidän porukka jorasi hiekalla. Muita siellä ei silloin enää ollutkaan rannalla. Jossain vaiheessa meillä alkoi kuitenkin juomat loppua. Rannan toinen omistaja Chris tuli apuun ja he lähtivät käymään autolla kaupassa ja lupasivat tuoda meille juomaa. Juomaksi tilattiin 6 x 1L Red Horse olutta ja jäitä niihin riittävästi. Jonku ajan päästä auto palasi rannalle ja bileet saattoi jatkua entistä railakkaammin. Siinähän se ilta sitten menikin. Yksi kanakin siinä illan aikana menetti henkensä, kun meillä alkoi olla nälkä itse kullakin ja se laitettiin meille illalliseksi. Lopulta lähdettiin samalla moposaattueella takaisin kohti keskustaa ja olin hotellila vähän ennen puolta yötä. Ei tarvinnut paljoa houkutella unta sinä iltana, kun oli ollu päivän ulkona ja saattoi siihen vaikuttaa, ehkäpä, jopa, kenties, nuo virvokkeetkin…
Sunnuntaina tuli nukuttua pitkään ja hyvin. 10:10 minun ovelle koputettiin ja oven takana oli Mary Annin sisko mopon avaimet kourassa. Honda odottaa kuulemma pihalla. Salamat! Kiitos! Vähän ennen yhtä mopolla liikenteeseen ja tankkauksen jälkeen kohti rantaa. Sinne tultua Chris ja Mary Ann olivatkin jo siellä. Mary Ann alkoi kokkaileen meille heti ruokaa ja hyvää tekikin. Näki kyllä, että hänellä on ollut joskus ravintola itsellä. Oli burgerit ja ranskalaiset sen verran hyviä! Slurpsis!
Tänään maanantaina mopolla ajaessa tulin "yllättäin" poliisien pysäyttämäksi lähellä hotellia päätiellä. Siinä oli iso joukko jo valmiiksi muutakin porukkaa. Poliisi kyselemään ajokorttia ja näytin suomalaista ajokorttia. Kysyi sen nähtyään, että onko kansainvälistä tai paikallista korttia. Sanoin siihen, että se on kansainvälinen ja näytin oikeassa reunassa olevaa englanninkielistä tekstiä. Siinä katselivat sitä toisen poliisin kans ja kysyivät sitten mopon papereita. Mary Ann kertoi mulle aikasemmin, että hän on maksanut tämän vuoden verot, mutta mopossa ei ole vielä tämän vuoden tarraa. Jos poliisit pysäyttää, niin soita hänelle, kun hän tuntee kaikki paikalliset poliisit. Sanoin poliisille, että olen vuokrannut mopon Mary Ann Rodriguezilta ja oli aikasta hauska nähdä, kuinka poliisien käyttäytyminen muuttui siinä vaiheessa huomattavasti rennommaksi.
- "Olet vuokrannut tämän Mary Ann Rodriguezilta?"
- "Kyllä."
- "Paljon tahtoi vuokraa?"
- "200PHP"
- "Ok, asia kunnossa. Miksi sulla ei ole muuten kypärää?"
- "Kuulin, että täällä ei tartte käyttää ja kukaan ei muutenkaan täällä käytä kypärää".
- "Asia selvä".
Sen jälkeen paiskattiin vielä poliisin kans kättä ja poliisi hymyili, että voit mennä. Vaikuttaa siis, että Mary Ann on tunnettu persoona paikkakunnalla ja omaa ilmeisesti myös jonku verran suhteita/vaikutusvaltaa. Oli mielenkiintoista huomata, että kuinka mopon omistajan nimen mainitseminen muutti koko keskustelun ja poliisien asenteen, vaikka ei se mitenkään tympeää ollut sitä ennenkään. Hyvä niin!
Tänään tuli käytyä ajelemassa ja kattelemassa paikkoja kaupungista, missä en ollut aikasemmin käynyt. Kun käytiin Santa Cruzin saarella, niin sieltä palatessa mereltä päin näkyi, että heti kaupungin keskustan tuntumassa oli todella paljon paikallisia yksinkertaisia taloja, veneitä ja todella paljon palmuja. Alueella kuulemma asuu pääasiassa kalastajia. Tässä alueen hiekkatietä ja taloja.
Eilen ja tänään on tuullut, onneksi, aika paljon ja se on nostattanut myös aaltoja.
Rantaan oli rakennettu betonista jonkunlainen pieni suojamuuri ja aallot pärskyivät sitä vasten välillä aikasta hienosti.
Minun Honda rannassa hiekkatien päässä ihan parin edellisen kuvan ottopaikan vieressä.
Samassa paikassa oli myös täällä tällaiset erittäin yleiset pienet kioskit, josta voit ostaa jotain perusselintarvikkeita, virvokkeita, tupakkaa ja tietenkin paikallista Tanduay-rommia, jota myydään joka paikassa.
Täällä muuten 0.25L Tayduay pullo maksaa paikasta riippuen noin 20PHP/31c. Täällä ei ole siis rommikola hinnasta kiinni, jos sellaista haluaa. Sopii myös paikallisten kukkarolle.
perjantai 19. maaliskuuta 2010
Koukussa mangoon
Edellisellä reissulla Filippiineille ja myös tällä reissulla on ollu pari kertaa tarjolla paikallista keltaista mangoa. Hedelmä on yksinkertaisesti niin mehukas ja makea, että tällä hetkellä se on oma ylivoimainen suosikki kaikista hedelmistä.
Täällä Roxaksen keskustassa on pieni markkinapaikka, josta saa joka päivä tuoreita hedelmiä, lihaa ja kalaa.
Nyt viimisinä päivinä on tullu käytyä ostamassa markkinapaikalta kilo mangoja ja voi veljet. Niin hyvää, että ei sanotuksi saa! Masarap! Herkullista! Kilo mangoja maksaa 50-60PHP/78-94c ja kiloon mahtuu aikasta tasan neljä hedelmää. Joutu investoimaan veitsen ja lusikan, niin helpompi syödä niitä.
Edellä mainitulla markkinapaikalla kalaa on monenlaista ja sitä saa sekä tuoreena, että kuivattuna. Nämä pienet fisut täällä on aikasta suosittuja.
Tässä jotain toista plaatua myös kuivattuna.
Tämäkin aamuna päivä piti aloitaa parilla mangolla.
Täältä jostain suupielet keltaisina,
Mika
Täällä Roxaksen keskustassa on pieni markkinapaikka, josta saa joka päivä tuoreita hedelmiä, lihaa ja kalaa.
Nyt viimisinä päivinä on tullu käytyä ostamassa markkinapaikalta kilo mangoja ja voi veljet. Niin hyvää, että ei sanotuksi saa! Masarap! Herkullista! Kilo mangoja maksaa 50-60PHP/78-94c ja kiloon mahtuu aikasta tasan neljä hedelmää. Joutu investoimaan veitsen ja lusikan, niin helpompi syödä niitä.
Edellä mainitulla markkinapaikalla kalaa on monenlaista ja sitä saa sekä tuoreena, että kuivattuna. Nämä pienet fisut täällä on aikasta suosittuja.
Tässä jotain toista plaatua myös kuivattuna.
Tämäkin aamuna päivä piti aloitaa parilla mangolla. Täältä jostain suupielet keltaisina,
Mika
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
Päivä yksityisellä saarella
Perjantain jälkeen mennyt aika täällä Roxaksessa hyvin rennosti sen suurempia hötkyilemättä tai tekemättä mitään erikoista. Välillä rannalla uimassa ja sellaista. Aikasta mukavia sattumiakin on ollut. Sunnuntaina kävin illalla majapaikan takana olevassa ulkoilmakaraokepaikassa. Siellä otin oluen ja nuudelikeiton ja kysyin lähimmästä pöydästä, että sopiiko liittyä seuraan. Pöydässä oli kolme paikallista miestä ja se toivottivat tervetulleeksi. Juteltiin siinä illan aikana niitä näitä ja kävi ilmi, että yksi pöydän miehistä oli minun majapaikan Rover's Pensionin omistaja nimeltään Boing. Siinä yksi mies lauleskeli kohtalaisen hyvin ja selvisi, että tämä samainen herran perhe/suku omistaa Roxaksen edustalla olevan ison saaren. Kaverin nimi oli Chito. Saaren erikoisuutena on mm. australialaisen kiwi-linnun sukulaislajiin kuuluva tabon-lintu, joka asuu ja pesii siellä. Chito kysyi, että kiinnostaako lähteä käymään saarella. Sanoin, että minun pitää käydä hoitamassa maanantaina pankkiasioita, mutta kyllä silti kiinnostaisi. Se asia jäi siltä illalta siihen.
Tavattiin sitten maanantaina majapaikan edustalla hotellin omistajan Boingin ja saarimiehen Chiton kans uudestaan. Olin jo hoitanut omat asiani kuntoon ja tuli saari uudestaan esille. Chiton veli kuulemma käy siellä joka päivä, kun rakentaa sinne parhaillaan jotain katosta ja samoin kalastaa siellä. Chito kysyi uudestaan, että kiinnostaisiko lähteä käymään siellä esim. huomenna hänen veljensä kans Chiton veneellä ja kiinnostihan se. Samassa selvisi, että Chiton veli Casciuss olisi tulossa samaan paikkaan, jossa juteltiin ja näin myös kävi. Juteltiin siinä hetki ja sovittiin treffit seuraavalle päivälle tiistaille Petronin bensa-asemalle aamulla 08:30.
Aamulla tavattiin Casciuksen kans sovittuna aikana ja sitä ennen oli tullu jo käytyä hommaamassa tuoretta kalaa ja possua minun majapaikan vieressä olevalta markkina-alueelta. Hypättiin pieneen banca-veneeseen ja otettiin suunnaksi näköisällä oleva Stanligin saari. Saarta kutsutaan myös Santa Cruzin saareksi hotellin omistajan sukunimen mukaan. Matkaa saarelle oli noin 30min.
Saavuimme saaren edustalle, mutta ennen maihin menoa Casciuksen venepoika kävi tarkastamassa ja ruokkimassa Casciuksen kalahäkin. Häkki oli noin 100 metrin päässä saaresta, mutta syvyyttä sillä kohtaa on jo luokkaa 10-15 metriä. Mitään tavallisia sukellusvälineitä kuten tankkia, painovöitä tai tasapainoliiviä ei ollut käytössä, vaan sukellus tehtiin aivan toisella tavalla. Tästä tavasta olen joskus lukenu, mutta en ikinä nähnyt aikasemmin. Sukeltaja käyttää sukelluksen aikana kyllä ilmaa, mutta ilman lähde on hiukan erilainen mihin itekkin on tottunut. Sukeltaja hyppää veneestä veteen pelkkä letku suussa ja letkun toisessa päässä on ilmaa syöttävä kompressori, joka tässä tapauksessa oli veneen moottori. Toisin sanoen ensin irroitetaan moottorin perästä potkuriakseli ja samalla kytketään letku suoraan moottoriin, joka pukkaa paineilmaa letkussa suoraan sukeltajan suuhun. Sukeltaja ottaa letkun hampaiden väliin suun toiseen reunaan, jonka pakkosyötästä hän ottaa hengitysilman sukelluksen ajaksi ja puhaltaa suun toisesta reunasta ulos. Ei välttämättä niitä maailman kaikkein turvallisimpia tapoja sukeltaa. Jos sukeltaja on esim. jossain 20-40 metrissä ja moottori sattuu sammumaan, niin ilmansyöttö loppuu myös samalla siihen paikkaan. Siinä tulee kohtuu hoppu ylös varsinkin, kun mitään kaveria ei ole vieressä antamassa varailmaa. Tässä sukeltaja on juuri palannu veneelle kalahäkiltä ja laittaa hengistysletkua rullalle.
Sitten tultiinkin varsinaiselle saarelle. Saari oli kaikin puolin hienompi kuin odotinkaan ja myös tosi iso.
Saarella tuli käytyä snorklailemassa ja siellähän näkykin kaikenlaista korallikaloja kuten vuokkokaloja, erilaisia meritähtiä ja mm. kovaa korallia. Snorklauksen jälkeen tuli grillailtua kalaa ja possua ja hyvää oli. Jossain vaiheessa ruokailun jälkeen lähdettiin käymään kävelemässä ja etsimässä, että löydettäisiinkö tabon-lintujen munia. Kun oltiin kävelty reilu 10min, niin saaren keskivaiheillä löytyi isoja hiekka-alueita. Paikat ei ollu mitään tavallisia hietikoita keskellä viidakkoa, vaan tubonit saattavat kaivaa jopa yli metrinkin syvyisen kuopan ja munivat munan siihen syvyyteen ja peittävät sen sen jälkeen. Käytiin kokeilemassa löytyykö munia ja vasta toisesta paikkaaa meitä onnistu. Ihan helpolla niitä ei löydy. Tässä ollaan kaivamassa toista paikkaa auki ja on juuri löydetty ensimmäinen muna. Enempää ei sitten löytynytkään.
Löydettyä munaa kateltiin aurinkoa vasten ja Casciuksen mukaan sen sisällä ei ollut poikasta, vaan sen pystyi syömään normaalisti kuten kananmunan esim. keittämällä. Tässä muna on minun kädessä ja siitä pystyy hahmottamaan vähän munan kokoa. Kooltaan se on on noin 1,5-2x normaalin kananmunan kokoinen.
Päivä oli käytännössä pilvetön ja tosi lämmin, kuten täällä Palawanilla on ollut jo monta viikkoa. Snorklaamassa tuli käytyä useampi kerta aina kun kroppa vaati viilennystä. Juomaa tuli ostettua reissuun useampi litra, mutta lisätankkaus tässä lämmössä ei ole koskaan pahasta. Casciuksella töissä olevat pojat kävivät hakemassa kolme tuoretta, nuorta kookospähkinää eli bukoa suoraan puusta. Kookospähkinät avattiin viidakkoveitsellä hakkaamalla ja sen jälkeen ei muuta kuin ääntä kohti.
Reissussa tuli oltua noin 8 tuntia ja sen jälkeen olikin aika valmista kauraa pikku levolle. Tabonin munasta vielä sen verran, että se tuli keitettyä illalla ja söin siitä mulle tarjotun toisen puolikkaan. Maku oli käytännössä sama, kuin tavallisellakin kananmunalla. Kokoa oli vain sen verran, että puolikas vastasi noin yhtä tavallista kananmunaa. Varsinaista lintua en nähnyt ollenkaan, vaan ainostaan niiden jälkiä hiekassa. Ovat kuulemma arkoja otuksia.
Sellaisia herkkuja tänään!
Picasawebbiin paivitetty oma kuvagalleria El Nidon kuvista.
Roxaksesta Palawanilta,
Mika
Tavattiin sitten maanantaina majapaikan edustalla hotellin omistajan Boingin ja saarimiehen Chiton kans uudestaan. Olin jo hoitanut omat asiani kuntoon ja tuli saari uudestaan esille. Chiton veli kuulemma käy siellä joka päivä, kun rakentaa sinne parhaillaan jotain katosta ja samoin kalastaa siellä. Chito kysyi uudestaan, että kiinnostaisiko lähteä käymään siellä esim. huomenna hänen veljensä kans Chiton veneellä ja kiinnostihan se. Samassa selvisi, että Chiton veli Casciuss olisi tulossa samaan paikkaan, jossa juteltiin ja näin myös kävi. Juteltiin siinä hetki ja sovittiin treffit seuraavalle päivälle tiistaille Petronin bensa-asemalle aamulla 08:30.
Aamulla tavattiin Casciuksen kans sovittuna aikana ja sitä ennen oli tullu jo käytyä hommaamassa tuoretta kalaa ja possua minun majapaikan vieressä olevalta markkina-alueelta. Hypättiin pieneen banca-veneeseen ja otettiin suunnaksi näköisällä oleva Stanligin saari. Saarta kutsutaan myös Santa Cruzin saareksi hotellin omistajan sukunimen mukaan. Matkaa saarelle oli noin 30min.
Saavuimme saaren edustalle, mutta ennen maihin menoa Casciuksen venepoika kävi tarkastamassa ja ruokkimassa Casciuksen kalahäkin. Häkki oli noin 100 metrin päässä saaresta, mutta syvyyttä sillä kohtaa on jo luokkaa 10-15 metriä. Mitään tavallisia sukellusvälineitä kuten tankkia, painovöitä tai tasapainoliiviä ei ollut käytössä, vaan sukellus tehtiin aivan toisella tavalla. Tästä tavasta olen joskus lukenu, mutta en ikinä nähnyt aikasemmin. Sukeltaja käyttää sukelluksen aikana kyllä ilmaa, mutta ilman lähde on hiukan erilainen mihin itekkin on tottunut. Sukeltaja hyppää veneestä veteen pelkkä letku suussa ja letkun toisessa päässä on ilmaa syöttävä kompressori, joka tässä tapauksessa oli veneen moottori. Toisin sanoen ensin irroitetaan moottorin perästä potkuriakseli ja samalla kytketään letku suoraan moottoriin, joka pukkaa paineilmaa letkussa suoraan sukeltajan suuhun. Sukeltaja ottaa letkun hampaiden väliin suun toiseen reunaan, jonka pakkosyötästä hän ottaa hengitysilman sukelluksen ajaksi ja puhaltaa suun toisesta reunasta ulos. Ei välttämättä niitä maailman kaikkein turvallisimpia tapoja sukeltaa. Jos sukeltaja on esim. jossain 20-40 metrissä ja moottori sattuu sammumaan, niin ilmansyöttö loppuu myös samalla siihen paikkaan. Siinä tulee kohtuu hoppu ylös varsinkin, kun mitään kaveria ei ole vieressä antamassa varailmaa. Tässä sukeltaja on juuri palannu veneelle kalahäkiltä ja laittaa hengistysletkua rullalle.
Sitten tultiinkin varsinaiselle saarelle. Saari oli kaikin puolin hienompi kuin odotinkaan ja myös tosi iso.
Saarella tuli käytyä snorklailemassa ja siellähän näkykin kaikenlaista korallikaloja kuten vuokkokaloja, erilaisia meritähtiä ja mm. kovaa korallia. Snorklauksen jälkeen tuli grillailtua kalaa ja possua ja hyvää oli. Jossain vaiheessa ruokailun jälkeen lähdettiin käymään kävelemässä ja etsimässä, että löydettäisiinkö tabon-lintujen munia. Kun oltiin kävelty reilu 10min, niin saaren keskivaiheillä löytyi isoja hiekka-alueita. Paikat ei ollu mitään tavallisia hietikoita keskellä viidakkoa, vaan tubonit saattavat kaivaa jopa yli metrinkin syvyisen kuopan ja munivat munan siihen syvyyteen ja peittävät sen sen jälkeen. Käytiin kokeilemassa löytyykö munia ja vasta toisesta paikkaaa meitä onnistu. Ihan helpolla niitä ei löydy. Tässä ollaan kaivamassa toista paikkaa auki ja on juuri löydetty ensimmäinen muna. Enempää ei sitten löytynytkään.
Löydettyä munaa kateltiin aurinkoa vasten ja Casciuksen mukaan sen sisällä ei ollut poikasta, vaan sen pystyi syömään normaalisti kuten kananmunan esim. keittämällä. Tässä muna on minun kädessä ja siitä pystyy hahmottamaan vähän munan kokoa. Kooltaan se on on noin 1,5-2x normaalin kananmunan kokoinen.
Päivä oli käytännössä pilvetön ja tosi lämmin, kuten täällä Palawanilla on ollut jo monta viikkoa. Snorklaamassa tuli käytyä useampi kerta aina kun kroppa vaati viilennystä. Juomaa tuli ostettua reissuun useampi litra, mutta lisätankkaus tässä lämmössä ei ole koskaan pahasta. Casciuksella töissä olevat pojat kävivät hakemassa kolme tuoretta, nuorta kookospähkinää eli bukoa suoraan puusta. Kookospähkinät avattiin viidakkoveitsellä hakkaamalla ja sen jälkeen ei muuta kuin ääntä kohti.
Reissussa tuli oltua noin 8 tuntia ja sen jälkeen olikin aika valmista kauraa pikku levolle. Tabonin munasta vielä sen verran, että se tuli keitettyä illalla ja söin siitä mulle tarjotun toisen puolikkaan. Maku oli käytännössä sama, kuin tavallisellakin kananmunalla. Kokoa oli vain sen verran, että puolikas vastasi noin yhtä tavallista kananmunaa. Varsinaista lintua en nähnyt ollenkaan, vaan ainostaan niiden jälkiä hiekassa. Ovat kuulemma arkoja otuksia.Sellaisia herkkuja tänään!
Picasawebbiin paivitetty oma kuvagalleria El Nidon kuvista.
Roxaksesta Palawanilta,
Mika
perjantai 12. maaliskuuta 2010
Toinen venereissu ja paluu Roxakseen
Eilen torstaina tuli varattua vene uudestaan puoleksi päiväksi omaan käyttöön. Hintaa tälle ns. Tour B:lle tuli 1600PHP/25€ sisältäen lounaan. Satasen kalliimpi hinta johtuu siitä, että tällä reissulla mentiin vähän kauemmaksi kuin tiistaisella vastaavalla Tour A:lla. Liikkeelle lähdettiin kymmenen paikkeilla. Ensimmäisenä kohteena oli Snake Island, jossa tuli snorklailtua. Nimestä huolimatta saarella ei ole käärmeitä, vaan nimi tulee käärmemäisesti luikestelevasta hiekkasärkästä. Saaren reunalla on myös kukkula, josta näkee ympäriinsä. Tässä hiekkasärkää.
Toisena paikkana oli Codugnon Cave. Vene hiekkarannalla parkkiin ja ihan rannalla lähellä vedenrajaa oli myös pieni aukko luolaan.
Kun aukosta oli ryöminyt läpi, niin sieltä löytyi kaksi isoa "huonetta". Jälkimmäisessä oli myös iso kuoppa, jossa ollut aikanaan merirosvojen aarre haudattuna. Hyvä piilopaikka!
Kolmantena kohteena mentiin Sandbarille, joka on yksinäinen hiekkasärkkä keskellä merta. Siellä tuli myös snorklailtua. Tässä Tarzan ihan ite! :)
Kun tiistaina käytiin eka venereissulla, niin tuli väistämättä maisemista mieleen Thaimaan Phi Phi saarten alue. Siellä tosin varsinaisia saaria on vain muutama. Täällä näitä lähes suoraseinäisiä saaria ja vuoria on vaikka kuinka paljon. Todella hienoa seutua. Tässä yksi paikka väliltä.
Viimeisenä kohteena Pinagbuyutan. Myös tässä kohteessa vedestä nousee lähes pystysuora vuori, jonka reunalla on hiekkaranta palmuineen.
Takaisin hotellin rannassa oltiin joskus neljän jälkeen. Mukava päivä taas merellä, vaikka päivä ei ollukkaan niin aurinkoinen kuin tiistaina!
Tuli pari päivää sitten maistettua paikallisen kaverin avustamana vähän erikoisempaa kananmunaa. Kyseessä on paikalliselta nimeltä ns. balot, jonka sisällä on siis jo osittain kehittynyt kananpoika. Ensin kuoreen kopautettiin reikä, jonka jälkeen sieltä imaistiin ns. keitto. Se kieltämättä jopa maistu vähän kanakeitolle. Sen jälkeen söin keltuaisen, joka oli ensimmäisenä näköisällä. Sen nälkeen olikin näköisällä höyheniä ja varsinaista poikasta, mutta sen jätin väliin. Niin jätti kaverikin, mutta osa syö myös tämän.
Tänään perjantaina oli vuorossa siirtyminen El Nidosta takaisin tänne Roxaksen pikkukaupunkiin. Hintaa istumapaikalle minivaniin tuli 400PHP/6,25€. Auto lähti tällä kertaa käytännössä ajallaan 07:00 ja perillä Roxaksessa oltiin noin kolme tuntia myöhemmin. Traikkitaksi alle ja Rover's Pension Houseen kysymään vapaata huonetta ja sellainen löytyikin. Hinta ilmastoinnilla ja kaapelitelevisiolla varustetusta huoneesta sama kuin edelliselläkin kerralla 975PHP/15,23. Tämä on paikan kallein huone. Halvin huone olis 350PHP/5,74€. Siinä tosin ei olisi sitten televiota, ei omaa vessaa/suihkua, eikä ilmastointia. Ilman ilmastointia tulisi kyllä toimeen, jos on vain hyvä tuuletin. Olisin ottanutkin sellaisen huoneen, jos sitä saisi television kera. Siitä en halua luopua, kun pidemmällä reissulla ei kuitenkaan jaksa, eikä halua olla koko ajan menossa johonkin.
Roxaksesta,
Mika
Toisena paikkana oli Codugnon Cave. Vene hiekkarannalla parkkiin ja ihan rannalla lähellä vedenrajaa oli myös pieni aukko luolaan.
Kun aukosta oli ryöminyt läpi, niin sieltä löytyi kaksi isoa "huonetta". Jälkimmäisessä oli myös iso kuoppa, jossa ollut aikanaan merirosvojen aarre haudattuna. Hyvä piilopaikka!Kolmantena kohteena mentiin Sandbarille, joka on yksinäinen hiekkasärkkä keskellä merta. Siellä tuli myös snorklailtua. Tässä Tarzan ihan ite! :)
Kun tiistaina käytiin eka venereissulla, niin tuli väistämättä maisemista mieleen Thaimaan Phi Phi saarten alue. Siellä tosin varsinaisia saaria on vain muutama. Täällä näitä lähes suoraseinäisiä saaria ja vuoria on vaikka kuinka paljon. Todella hienoa seutua. Tässä yksi paikka väliltä.
Viimeisenä kohteena Pinagbuyutan. Myös tässä kohteessa vedestä nousee lähes pystysuora vuori, jonka reunalla on hiekkaranta palmuineen.
Takaisin hotellin rannassa oltiin joskus neljän jälkeen. Mukava päivä taas merellä, vaikka päivä ei ollukkaan niin aurinkoinen kuin tiistaina!Tuli pari päivää sitten maistettua paikallisen kaverin avustamana vähän erikoisempaa kananmunaa. Kyseessä on paikalliselta nimeltä ns. balot, jonka sisällä on siis jo osittain kehittynyt kananpoika. Ensin kuoreen kopautettiin reikä, jonka jälkeen sieltä imaistiin ns. keitto. Se kieltämättä jopa maistu vähän kanakeitolle. Sen jälkeen söin keltuaisen, joka oli ensimmäisenä näköisällä. Sen nälkeen olikin näköisällä höyheniä ja varsinaista poikasta, mutta sen jätin väliin. Niin jätti kaverikin, mutta osa syö myös tämän.
Tänään perjantaina oli vuorossa siirtyminen El Nidosta takaisin tänne Roxaksen pikkukaupunkiin. Hintaa istumapaikalle minivaniin tuli 400PHP/6,25€. Auto lähti tällä kertaa käytännössä ajallaan 07:00 ja perillä Roxaksessa oltiin noin kolme tuntia myöhemmin. Traikkitaksi alle ja Rover's Pension Houseen kysymään vapaata huonetta ja sellainen löytyikin. Hinta ilmastoinnilla ja kaapelitelevisiolla varustetusta huoneesta sama kuin edelliselläkin kerralla 975PHP/15,23. Tämä on paikan kallein huone. Halvin huone olis 350PHP/5,74€. Siinä tosin ei olisi sitten televiota, ei omaa vessaa/suihkua, eikä ilmastointia. Ilman ilmastointia tulisi kyllä toimeen, jos on vain hyvä tuuletin. Olisin ottanutkin sellaisen huoneen, jos sitä saisi television kera. Siitä en halua luopua, kun pidemmällä reissulla ei kuitenkaan jaksa, eikä halua olla koko ajan menossa johonkin.
Roxaksesta,
Mika
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
Snorklausretki veneellä
Eilen tiistaina tuli vuokrattua vene ja käytyä vähän snorkaileen lähisaarilla. Puolipäiväretki ruokineen ja vene omaan omaan käyttöön maksoin 1500PHP/23,45€. Ilman ruokaa retkelle olis tullu vain 200PHP/3,20€ vähemmän.
Ensimmäisenä kohteena oli hieno Small Lagoon. Laguuniin pääsee uimalla pienestä aukosta läpi, jonka jälkeen varsinainen laguuni avautuu. Todella hieno paikka! Tässä ollaan just tulossa sinne.
Small Lagoonin perällä oli hieno luola, jonne pystyi uimaan sisälle. Harmi, etta sieltä ei ole kuvia, kun kamerakotelo päätti sanoa työsopparin irti. Ehdin ottaa vain yhden kuvan ja samassa huomasin, että kotelo on täysin sumea kauttaaltaan. Sitten huomasinkin, että sisällä oli noin sentti vettä alaosassa. Uin äkkiä takaisin veneelle, kamera pois kotelosta ja kamera kuivumaan veneen kannelle. Onneksi huomasin ongelman käytännössä heti ja kamera ei päässyt juurikaan kastumaan. Pystyin käyttämään kameraa loppu päivän, mutta vesikuvat oli siltä päivältä otettu. Täytyy tutkia kotelo ajan kans paremmin, että mikä siinä mättää. Siinä oli eka kertaa ongelmia jo sitä sulkiessa. En kuitenkaan löytänyt vikaa sillä hetkellä, joten päätin testata, että toimiiko. Ei toiminut...
Toisena kohteena oli Simizu. Siellä oli päivän parhat snorklauksen kalojen suhteen.
Siellä venepojat loihtivat myös loistavan luonaan rannalle! Ei huono! 
Kolmantena paikkana käytiin Big Lagoonilla. Siellä maisemat oli tosi jylhät ja hienot.
Lopuksi mentiin vielä paikkaan nimeltä Seven Commandos. Ei ollu valittamista siinäkään paikassa.
Hieno päivä merellä ja snorklatessa!
Tänään ollu kohtuu laiska päivä. Tullu tässä El Nidon kotirannassa uitua ja maattua. Siinäpä sitä on tarpeeksi yhdelle päivälle.
Ensimmäisenä kohteena oli hieno Small Lagoon. Laguuniin pääsee uimalla pienestä aukosta läpi, jonka jälkeen varsinainen laguuni avautuu. Todella hieno paikka! Tässä ollaan just tulossa sinne.
Small Lagoonin perällä oli hieno luola, jonne pystyi uimaan sisälle. Harmi, etta sieltä ei ole kuvia, kun kamerakotelo päätti sanoa työsopparin irti. Ehdin ottaa vain yhden kuvan ja samassa huomasin, että kotelo on täysin sumea kauttaaltaan. Sitten huomasinkin, että sisällä oli noin sentti vettä alaosassa. Uin äkkiä takaisin veneelle, kamera pois kotelosta ja kamera kuivumaan veneen kannelle. Onneksi huomasin ongelman käytännössä heti ja kamera ei päässyt juurikaan kastumaan. Pystyin käyttämään kameraa loppu päivän, mutta vesikuvat oli siltä päivältä otettu. Täytyy tutkia kotelo ajan kans paremmin, että mikä siinä mättää. Siinä oli eka kertaa ongelmia jo sitä sulkiessa. En kuitenkaan löytänyt vikaa sillä hetkellä, joten päätin testata, että toimiiko. Ei toiminut...Toisena kohteena oli Simizu. Siellä oli päivän parhat snorklauksen kalojen suhteen.
Siellä venepojat loihtivat myös loistavan luonaan rannalle! Ei huono! 
Kolmantena paikkana käytiin Big Lagoonilla. Siellä maisemat oli tosi jylhät ja hienot.
Lopuksi mentiin vielä paikkaan nimeltä Seven Commandos. Ei ollu valittamista siinäkään paikassa.
Hieno päivä merellä ja snorklatessa!Tänään ollu kohtuu laiska päivä. Tullu tässä El Nidon kotirannassa uitua ja maattua. Siinäpä sitä on tarpeeksi yhdelle päivälle.
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Roxas - El Nido
Tänään piti lähteä kattomaan, että miltä näyttää kuuluisa El Nido. Kyytipelinä oli taas minivan. Tällä kertaa autona oli Nissan Urvan ja sen viidelle (huom. 5!) penkkiriville oli ahdettu 16 henkilöä. Kuskin penkilläkin oli kaksi jannua! :) En tiiä sitten, että oliko toinen varakuski ja toinen varsinainen. Hiukan oli kärry kuitenkin taas täynnä. Ite olin toisella penkkirivillä, mutta toisin oikean puoleisella ns. kääntöpenkillä. Parempi paikkakin olis voinu olla. Matkaa oli 132km ja aikaa välille meni hieman alle kolme tuntia, vaikka kuski kyllä ajoi olosuhteisiin nähden kohtuu rivakasti. Perillä oltiin hieman ennen yhtä päivällä.
Hotellia ei ollu varattu etukäteen, vaan pelkästään otettu parin paikan tiedot lapulle ylös. Käytiin ensin tsekkaamassa ne, mutta nehän oli tietysti täynnä. Samoin oli pari seuraavaa paikkaa. Traikkikuskin avustuksella löytyi kuitenkin The Entalula House ihan rannalta. Paikka vain noin vuoden ikäinen ja fanihuone maksoi 1250PHP/19,50€. Vastaava ilmastoitu olis ollu 2300PHP/36€, joten oli helppo päätyä halvempaan varsinkin, kun kävin ensin katsomassa huoneen. Kaikki oli uutta ja viimisen päälle ja iso tuuletin suoraan sängyn päällä. Ei siis lämmön kans ongelmia. Se mikä täällä El Nidossa on aikasta erikoista, niin täällä on sähköt koko paikassa päällä vain välillä 14-06. Aamupäivällä ei siis käytetä valoja, fania tai tietokonetta. Tosin ei käytetä myöskään ilmastoinia, vaikka sellainen oliskin.
El Nido on kuuluisa jylhistä maisemista ja hienoista rannoistaan. Tässä kuva suoraan omalta parvekkeelta.
Hotellin takapihalta menee suoraan portti biitsille. Tässä kuvaa rannalta hotellin kohdalta.
Eipä tässä ole vielä oikein mitään ihmeempiä ehtinytkään muuta tälle päivälle tehdä. Just tuli käytyä iltauinnilla ja varsinainen ilta on vielä edessä.
Hotellia ei ollu varattu etukäteen, vaan pelkästään otettu parin paikan tiedot lapulle ylös. Käytiin ensin tsekkaamassa ne, mutta nehän oli tietysti täynnä. Samoin oli pari seuraavaa paikkaa. Traikkikuskin avustuksella löytyi kuitenkin The Entalula House ihan rannalta. Paikka vain noin vuoden ikäinen ja fanihuone maksoi 1250PHP/19,50€. Vastaava ilmastoitu olis ollu 2300PHP/36€, joten oli helppo päätyä halvempaan varsinkin, kun kävin ensin katsomassa huoneen. Kaikki oli uutta ja viimisen päälle ja iso tuuletin suoraan sängyn päällä. Ei siis lämmön kans ongelmia. Se mikä täällä El Nidossa on aikasta erikoista, niin täällä on sähköt koko paikassa päällä vain välillä 14-06. Aamupäivällä ei siis käytetä valoja, fania tai tietokonetta. Tosin ei käytetä myöskään ilmastoinia, vaikka sellainen oliskin.
El Nido on kuuluisa jylhistä maisemista ja hienoista rannoistaan. Tässä kuva suoraan omalta parvekkeelta.
Hotellin takapihalta menee suoraan portti biitsille. Tässä kuvaa rannalta hotellin kohdalta.
Eipä tässä ole vielä oikein mitään ihmeempiä ehtinytkään muuta tälle päivälle tehdä. Just tuli käytyä iltauinnilla ja varsinainen ilta on vielä edessä.
lauantai 6. maaliskuuta 2010
Skorppiooni karaokebaarissa ja Port Barton
Oleskelu taalla Roxaksessa on menny oikein leppoisasti. Torstaina tuli kaytya mopoilemassa samalla Butterfly Beachilla kuin keskiviikkonakin. Maski ja snorkkeli oli taas mukana, joten oli taas oikein leppoisaa keinua rantaveden aalloissa. Illalla tuli kaytya kattelemassa vahan kylan venesatamaa.
Perjantaina ei ollu mopoa alla ollenkaan ja paiva meni ihmetellessa. Illalla kaytiin muutaman paikallisen kans ulkoilmakaraokebaarissa. Paikka on todella iso ja tehty kaytannossa isolle nurmikkoalueelle. Paikan yhella reunalla on iso kangas/screeni, jossa karaokevideo pyorii ja parilla reunalla on bambukatokset, jossa porukat istuu omissa looseissa. Olin omassa loossissa muutaman paikallisen kans, kunnes yhtakkia muutama tytto nousi poydasta pystoon ja kiekasi, etta "Skorppiooni"! Nousin itekkin kattoon ja reilun metrin paassa meidan poydan reunasta tepasteli sellainen noin 12cm pitka musta skorppiooni. Se jai tosin sen skorpparin viimeiseksi matkaksi, kun tarjoilija tarjosi sille isoa kivea paahan muutaman kerran. Sanoivat, etta baariin tulevat skorppioonit on pakko tappaa, kun niiden pisto voi vastaavasti tappaa jonkun asiakkan. Kohtuu myrkyllisia otuksia siis. Skorppioonit kuulemma taalla aikasta yleisia. Tuli siina illan aikana sitten itekkin laulaa luikautettua yksi biisu, mutta ei siita sen enempaa. Samana iltana joutu kylla viela tanssimaankin, mutta ei siitakaan sitten sen enempaa... :)
Elaimista sen verran, etta parina paivana olen mopoillessa nahnyt tiella myos sellaisen noin metrisen monitoriliskon. Kun ajaa lahemmas, niin lisko pinkaisee valittomasti lahimpaan pusikkoon. Tanaan sellainen lisko oli viimeksi ottamassa aurinkoa hiekkatiella, kun mopoilla ajelin.
Tanaan tuli lahdettya kaymaan mopolla Palawanin saaren lansipuolella olevassa Port Bartonin rantakohteessa. Monet paikalliset kehu paikkaa, mutta jostain syysta mulla ei silti ollu odotukset kovin korkealla. Matkaa Roxaksesta Port Bartoniin on noin 35km, josta suurin osa on soratieta. Paikka paikoin tie oli aikasta huonossa kunnossa. Ajo sinne kesti noin tunnin. Sinne paastya minun ennakko-odotukset saivat taystyrmayksen. Port Barton ranta oli aivan mielettoman hieno! Porukkaa siella oli vain muutamia yksittaisia pariskuntia paikallisten lisaksi. Yksi hienoimpia rantoja, joita olen nahny.
Port Bartoniin lahto meni Roxaksesta aika myohaseen. Lahdettiin joskus 16:15 paikkeilla ja meni kesti siis noin tunnin. Tuolloin aurinko on alkanut jo vahan laskeen. Tassa kello on jo lahempana kuutta ja kylla siella kelpasi katsella auringonlaskua.
Takaisin tuli lahdettua heti kuuden jalkeen. Pimeys saapui myos metsataipaleelle lahes heti. Takaisin tulo kesti noin vartin pidempaan, kun piti vaistella kuoppia ja vesipuhveleita pimeassa. Tie kulkee sellaisissa maalais- ja viidakkomaisemissa, etta oli aikasta hienot fiilikset ajella siella.
Perjantaina ei ollu mopoa alla ollenkaan ja paiva meni ihmetellessa. Illalla kaytiin muutaman paikallisen kans ulkoilmakaraokebaarissa. Paikka on todella iso ja tehty kaytannossa isolle nurmikkoalueelle. Paikan yhella reunalla on iso kangas/screeni, jossa karaokevideo pyorii ja parilla reunalla on bambukatokset, jossa porukat istuu omissa looseissa. Olin omassa loossissa muutaman paikallisen kans, kunnes yhtakkia muutama tytto nousi poydasta pystoon ja kiekasi, etta "Skorppiooni"! Nousin itekkin kattoon ja reilun metrin paassa meidan poydan reunasta tepasteli sellainen noin 12cm pitka musta skorppiooni. Se jai tosin sen skorpparin viimeiseksi matkaksi, kun tarjoilija tarjosi sille isoa kivea paahan muutaman kerran. Sanoivat, etta baariin tulevat skorppioonit on pakko tappaa, kun niiden pisto voi vastaavasti tappaa jonkun asiakkan. Kohtuu myrkyllisia otuksia siis. Skorppioonit kuulemma taalla aikasta yleisia. Tuli siina illan aikana sitten itekkin laulaa luikautettua yksi biisu, mutta ei siita sen enempaa. Samana iltana joutu kylla viela tanssimaankin, mutta ei siitakaan sitten sen enempaa... :)Elaimista sen verran, etta parina paivana olen mopoillessa nahnyt tiella myos sellaisen noin metrisen monitoriliskon. Kun ajaa lahemmas, niin lisko pinkaisee valittomasti lahimpaan pusikkoon. Tanaan sellainen lisko oli viimeksi ottamassa aurinkoa hiekkatiella, kun mopoilla ajelin.
Tanaan tuli lahdettya kaymaan mopolla Palawanin saaren lansipuolella olevassa Port Bartonin rantakohteessa. Monet paikalliset kehu paikkaa, mutta jostain syysta mulla ei silti ollu odotukset kovin korkealla. Matkaa Roxaksesta Port Bartoniin on noin 35km, josta suurin osa on soratieta. Paikka paikoin tie oli aikasta huonossa kunnossa. Ajo sinne kesti noin tunnin. Sinne paastya minun ennakko-odotukset saivat taystyrmayksen. Port Barton ranta oli aivan mielettoman hieno! Porukkaa siella oli vain muutamia yksittaisia pariskuntia paikallisten lisaksi. Yksi hienoimpia rantoja, joita olen nahny.
Port Bartoniin lahto meni Roxaksesta aika myohaseen. Lahdettiin joskus 16:15 paikkeilla ja meni kesti siis noin tunnin. Tuolloin aurinko on alkanut jo vahan laskeen. Tassa kello on jo lahempana kuutta ja kylla siella kelpasi katsella auringonlaskua.
Takaisin tuli lahdettua heti kuuden jalkeen. Pimeys saapui myos metsataipaleelle lahes heti. Takaisin tulo kesti noin vartin pidempaan, kun piti vaistella kuoppia ja vesipuhveleita pimeassa. Tie kulkee sellaisissa maalais- ja viidakkomaisemissa, etta oli aikasta hienot fiilikset ajella siella.
keskiviikko 3. maaliskuuta 2010
Puerto Princesa - Roxas
Tänään tuli siirryttyä 142km Puerto Princesasta pohjoiseen pieneen Roxaksen kaupunkiin täällä Palawanin saarella. Varasin paikan itselle minivanista edellisenä päivänä ja kerrottiin, että auto tulee hakeen jo 05:30 aamulla. Herätys siis 04:50 ja sovittuna aikana hotellista checkattu ulos ja odottelin autoa. Ei meinannut vain kuulua. Respan tyttö tuli kuudeksi töihin ja se kyselemään, että missä auto. Sanottiin, että se tulee hakeen vähän ajan päästä. Auto tuli lopulta joskus 06:40. Aluksi oltiin siis vähän reilu tunti myöhässä. Kun minä tulin kyytiin, meitä oli silloin autossa 6 + 1 ja auto alkoi olla aika täynnä, koska kaikilla oli laukkuja sen verran. Seuraavaksi otettiin pari kyytiin lisää. Siinä vaiheessa auto oli jo niin täynnä kuin sinne mahtuu. Vielä oli kuitenkin kolme tulossa kyytiin. Siis joka istumapaikalle, mutta kun paikat oli jo täynnä laukkuja. Ennen kolmea viimistä kuski teki kunnon keon auton katolle pressun alle ja sidonnat päälle. Sittenhän lisää tulikin ja kolme viimistäkin pääsivät vielä istumapaikoille. Hiace oli kuitenkin NIIIN täynnä, että käytettiin kyllä joka sentti tilasta. Varsinaiseen matkaan lähdettiin lähes kaksi tuntia siitä, joka oli mulle ilmoitettu hakuajaksi.
Ajo meni kuitenkin kohtuu nopeasti ja noin kahden tunnin päästä oltiin Roxaksen kaupungissa. Siellä pysähdyttiin tiputtaan minut pois ja muut piti pienen tauon ennen jatkamista pohjoisemmaksi El Nidoon. Maksoin kyydin 400PHP/6,40€ ja hyppäsin laukkuineni traikkitaksiin. Suunnaksi otettiin Rover's Pension House, johon soitin edellisenä päivänä varauksen. Siellä kaikki meni nopeasti ja pääsin heti huoneeseen ja suihkuun.
Päivällä sain kaverini avustuksella mopon alle ja koska lämpöä täällä on tällä hetkellä sen verran paljon, niin uimaranta oli ainoa oikea osoite. Lähdettiin kattoon rantaa ja lopulta tultiin erittäin asialliselle Butterfly Beach Resortin rannalle. Ranta on vähän syrjässä ja sinne piti ajella pientä hiekkatietä pitkin.
Rantaa riitti mukavasti molempiin suuntiin.
Rannalla oli oikein leppoisaa, varsinkin kun ottaa huomioon, että siellä ei ollu ketään muita. Sopi mulle! 
Tuli otettua myös maski ja snorkkeli rannalle mukaan ja oli oikein leppoisaa keinua rannan aalloissa!
Roxaksesta Palawanilta,
Mika
Ajo meni kuitenkin kohtuu nopeasti ja noin kahden tunnin päästä oltiin Roxaksen kaupungissa. Siellä pysähdyttiin tiputtaan minut pois ja muut piti pienen tauon ennen jatkamista pohjoisemmaksi El Nidoon. Maksoin kyydin 400PHP/6,40€ ja hyppäsin laukkuineni traikkitaksiin. Suunnaksi otettiin Rover's Pension House, johon soitin edellisenä päivänä varauksen. Siellä kaikki meni nopeasti ja pääsin heti huoneeseen ja suihkuun.
Päivällä sain kaverini avustuksella mopon alle ja koska lämpöä täällä on tällä hetkellä sen verran paljon, niin uimaranta oli ainoa oikea osoite. Lähdettiin kattoon rantaa ja lopulta tultiin erittäin asialliselle Butterfly Beach Resortin rannalle. Ranta on vähän syrjässä ja sinne piti ajella pientä hiekkatietä pitkin.
Rantaa riitti mukavasti molempiin suuntiin.
Rannalla oli oikein leppoisaa, varsinkin kun ottaa huomioon, että siellä ei ollu ketään muita. Sopi mulle! 
Tuli otettua myös maski ja snorkkeli rannalle mukaan ja oli oikein leppoisaa keinua rannan aalloissa!Roxaksesta Palawanilta,
Mika
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Uusi leima
Tänään tuli käytyä jatkamassa visaleimaa toisen kerran maahantulon jälkeen. Tulin Filippiineille Bangkokista Manilaan 6. tammikuuta, jolloin passiin laitettiin 3vk:n maassaoloon oikeuttava leima. Viimeinen sallittu maassaolopäivä oli 27. tammikuuta. Ensimmäisellä kerralla maassaoloa jatkettiin 5,5 viikolla, jolloin viimeinen sallittu maassaolopäivä on 6. maaliskuuta. Tämän viikon lauantai siis.
Tänään immigration-toimistoon, joka sijaitsee täällä Puerto Princesassa vain noin 100 metrin päässä minun majapaikasta Moana Resortista samalla tiellä. Menin toimistoon hotellilta saatu immigrationin jatkolomake mukana. Siellä ystävällinen nuorehko nainen kysyi, että onko otettu pasista tarvittavia kopioita. Ei ollu. Neuvoi, että käy ottamassa kopiot alakerran liikkeessä passin tietosivusta, maahantuloleimasta ja edellisestä jatkoleimasta. Kävin ottamassa kopoit ja hintaa tuli kokonaista 2PHP(3c)/sivu. Sen jälkeen takaisin immigrationin toimistoon. Ensin tarkastettiin, että lomake oli täytetty oikein. Sen jälkeen maksoin jatkoleiman hinnan 4800PHP/75€ ja passiin laitettiin uusi leima ja asia oli sillä kunnossa. Koko käsittelyyn meni aikaa vajaa 15min. Nyt jatkoa tuli siis 8,5vk eli tasan kaksi kuukautta. Uusi leima oikeittaa oleskelemaan maassa 6. toukokuuta asti. Kätevää ja helppoa. Kesä siis jatkukoon!
Tämän Moana Resortin sukelluspuolta ylläpitävä italialainen Paolo kysyi hetki sitten, että saisiko hän muutaman minun ottaman sukelluskuvan, joita voisi käyttää heidän uusilla webbisivuilla. Sanoin, että kyllä se onnistuu. Valittiin muutama kuva ja siirrettiin ne Paolon koneelle. Palkkioksi sain sukellusaiheisen t-paidan, jossa aikasta hyvä teksti.
Sellaista tänään!
Puerto Princesasta,
Mika
Tänään immigration-toimistoon, joka sijaitsee täällä Puerto Princesassa vain noin 100 metrin päässä minun majapaikasta Moana Resortista samalla tiellä. Menin toimistoon hotellilta saatu immigrationin jatkolomake mukana. Siellä ystävällinen nuorehko nainen kysyi, että onko otettu pasista tarvittavia kopioita. Ei ollu. Neuvoi, että käy ottamassa kopiot alakerran liikkeessä passin tietosivusta, maahantuloleimasta ja edellisestä jatkoleimasta. Kävin ottamassa kopoit ja hintaa tuli kokonaista 2PHP(3c)/sivu. Sen jälkeen takaisin immigrationin toimistoon. Ensin tarkastettiin, että lomake oli täytetty oikein. Sen jälkeen maksoin jatkoleiman hinnan 4800PHP/75€ ja passiin laitettiin uusi leima ja asia oli sillä kunnossa. Koko käsittelyyn meni aikaa vajaa 15min. Nyt jatkoa tuli siis 8,5vk eli tasan kaksi kuukautta. Uusi leima oikeittaa oleskelemaan maassa 6. toukokuuta asti. Kätevää ja helppoa. Kesä siis jatkukoon!
Tämän Moana Resortin sukelluspuolta ylläpitävä italialainen Paolo kysyi hetki sitten, että saisiko hän muutaman minun ottaman sukelluskuvan, joita voisi käyttää heidän uusilla webbisivuilla. Sanoin, että kyllä se onnistuu. Valittiin muutama kuva ja siirrettiin ne Paolon koneelle. Palkkioksi sain sukellusaiheisen t-paidan, jossa aikasta hyvä teksti.
Sellaista tänään!Puerto Princesasta,
Mika
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)