Karvaiset serkkumme

Tänään tuli käytyä parissa mielenkiintoisessa paikassa ihmettelemässä karvaisia serkkujamme. Ensin menin Sepilok Orangutan Rehabilitation Centreen, joka on siis orankien kuntoutuskeskus. Siellä olevat useimmat eläimet ovat joko orpoja, loukkaantuneita, lemmikkeinä olleita (nykyään kielletty) tai muuten avuntarpeessa olleita orankeja. Aikansa paikassa oltuaan ne vapautetaan takaisin metsiin. Orang utan tarkoittaa malesiankielellä "metsän miestä" ja niitä on kuntoutuskeskuksessa noin 200 eri ikäistä ja kuntoista yksilöä. Paikka on samalla Borneon Sabahin alueen suosituin turistikohde.

Tässä on saatu just vähän ruokaa ja on päivälevon aika.Sitten jaksaakin lähteä taas vähän jojoileen.Sepilokista menin Labuk Bay Probiscis Monkey Sanctuariin. Se on vähän vastaava nenäapinoiden suojelualue. Jos orankien käytös on rauhallista ja ne on muutenkin hellyyttävän näköisiä, niin nenäapinat on lähinnä hullunkurisen näköisiä. Lauman johtajauroksella on tyypillisesti hervottoman kokoinen klyyvari. Kuulemma mitä isompi nenä uroksella on, niin sitä viehättävämpi se on naaraiden mielestä.Tässä tuota pikkusta ja lähes huomaamatonta nenua vähän toisesta vinkkelistä.Samassa paikassa oli myös toisenlaisia apinoita, töyhtölangureita (Eng. Silvered Leaf Monkey). Ulkonäössä ja varsinkin päässä on hyvin paljon samaa kuin gibboneissa. Nämä olivat nenäapinoita huomattavasti rohkeampia ja tulivat hyvinkin lähelle rakennukseen, kun nenäapinat pysyivät kaukana ihmisistä. Näillekin apinoille annettiin jotain ruokaa alueella. Kummassakaan paikassa ei ollut mitään aitoja ja eläimet niin halutessaan pääsivät samoihin paikkoihin kuin alueella olevat ihmisetkin. Minuakin yksi keskikokoinen oranki kävi nykäisemässä sandaalista.Molempien alueiden metsissä oli villeinä myös makakeja isot laumat ja ne kärkkyi kuin hyenat ruokaa sekä orankien, että nenäapinoiden ruokinta-aikoina. Labukissa oli apinoiden lisäksi myös vähän erikoisempia lintuja. Alueella lenteli muutama sarvinokka (Eng. Hornbill), joilla on nimensä mukaisesti tosi erikoinen nokka. Näille annettiin banaania ja se näytti olevan niiden herkkua.Nenäapinoista vielä sen verran, että niitä elää luonnossa vain täällä Borneon sademetsissä ja orankejakin Borneon lisäksi vain Sumatralla Indonesiassa. Ne kuuluvat molemmat suojelun piiriin. Jos apinat kiinnostaa ja on täällä päin reissaamassa, niin kannattee käydä molemmissa paikoissa!

Kuvia tuli otettua päivän aikana tosi paljon. Täytyy laittaa parhaimpia myöhemmin Picasawebbiin.

Serkkuterveisin,
Mika
Ps. Kiitokset sinne jonnekkin eräälle lukijalle, joka löysi oikeat nimet töyhtölangurille ja sarvinokalle.