Kota Kinabalu - Angeles City

Alkuun vähän ruoka-asiaa. Törmäsin Brunein puolella luonnonpuistoreissulla erittäin simppeliin ja hyvään ruokaan, kun käytiin oppaan kans Bangarissa aamiaisella. Paikalliset syövät sitä aamiaiseksi, lounaaksi, alkupalaksi, pääruuan lisänä, ihan miten vain. Kyseessä on ns. roti telur. Ruoka muistuttaa lähinnä oikein ohutta pannukakun ja munakkaan sekoitusta. Ensin kokki pyörittelee taikinan ilmassa millin ohueksi, laajaksi, ympyrämäiseksi levyksi. Sen jälkeen se laitetaan pöydälle ja keskelle kaadetaan kulhosta sekoitettua raakaa kananmunaa. Tämän jälkeen taikinaa nostellaan neljältä reunalta keskustaan päin, että siitä tulee neliskanttinen ja kooltaan sellainen, että se mahtuu lautaselle. Sen jälkeen se vain paistetaan. Paistamisen jälkeen se onkin valmis ja se tarjoillaan aina currykastikkeen kans. Sitten otetaan vain rotia ja dipataan sitä currykastikkeessa ja ääntä kohti. Oikein hyvää! Eka kerran jälkeen tullutkin syötyä roti teluria aina silloin tällöin.Yksi ruoka mitä Suomesta aina välillä kaipaa on suolalohi/graavilohi. Siihen on onneksi lääke. Monista suuremmista kaupungeista löytyy japanilaisia sushiravintoloita ja niissä on aina tarjolla myös lohisushia. Täällä Kota Kinabalussa lähellä hotellia on yksi sushiravintola, jossa valmiiksi tehdyt pienet sushiannokset menee ympäri ravintolaa kulkevalla hihnalla eri värisissä lautasissa. Jokainen eri väri tarkoittaa eri hintaa ja värikoodien hinnat näkyy joka pöydässä. Asiakas voi ottaa hihnalta mitä haluaa tarvitsematta siihen tarjoilijaa ollenkaan. Kun syönnit on syöty, niin kysytään tarjoilijalta laskua ja tarjoilija tarkastaa minkä verran on eri väriä lautasia pöydässä ja lasku muodostuu suoraan niistä. Täällä Malesiassa tosin hyvin monissa ravintoloissa hintoihin ei kuulu veroa (5%) ja tarjoilulisää (10%), joten ne lisätään aina loppulaskuun. Tippiä ei jätetä.Eilen tiistaina oli vuorossa lento Kota Kinabalusta Angeles Cityyn Filippiineille. Air Asian kone lähti hyvin ajallaan 13:40 ja tuli perille Clarkin kentälle vähän etuajassa noin 15:20. Kuva otettu juuri ennen lasketumista Clarkiin Mt. Arayatin näkyessä taustalla.Kun olin saanut laukut, niin terminaalista ulos ja ensin jeepneyllä noin 10km pätkä lähemmäs keskustaa ja loppumatka traikkitaksilla Premiere Hotellille. Pari kaveria Haaparannalta oli tullut vähän aikasemmin samana päivänä samaan hotelliin. Tällä kertaa huone jo odottikin, kun kaveri oli varannut valmiiksi meille kaikille kolmelle huoneet. Kaveri toi samalla Suomesta minun uuden luottokortin ja muutaman pussin salmiakkia, joten taas on perusasiat kunnossa.

Picasawebiin tehty muutamia uusia kuvagallerioita.

* Orankien kuntoutuskeskus Sepilokissa
* Nenäapinoiden suojelualue Labuk Bay'ssä
* Kinabatangan-jokiveneily
* Brunein pääkaupunki Bandar Seri Begawan
* Brunein vanhin ja suurin luonnonpuisto Ulu Temburong National Park

Kuvagallerioita tehdessä huomasi, että toukokuu Borneossa on ollut tosi vilkas kuukausi tapahtumien ja paikkojen suhteen. Kuvia toukokuussa on tullut otettua varmasti kaikkein eniten tähän mennessä koko reissun aikana. Kertonee vain, että Borneossa on paljon nähtävää ja hienoja paikkoja. Eläinmaailma ja luonto sademetsineen on tosi monipuolista ja lajirikasta. Samoin sukellukset Mabulin ja Sipadanin alueella ovat parasta a-ryhmää, mitä maailmasta löytyy. Minun ensimmäinen reissu Borneolle, mutta tuskin viimeinen. Jäi erittäin hyvät fiilikset!

Angeles Citystä Filippiineiltä,
Mika

Miri - Kota Kinabalu

Päivät Mirissä meni kohtuu rauhallisissa merkeissä. Kaupungissa itsessään ei ole mitään suurempia nähtävyyksiä. Tavallinen keskikokoinen kaupunki. Mirin kaupungissa asuu silti aika paljon ulkomaalaisia. Tutustuin yhteen englantilaiseen Richardiin yhtenä iltana ja hän työskentelee geologina Shellille ja on asunut kaupungissa nyt kolme vuotta. Hän kertoi, että pelkästään Shellille Mirissä työskentelee öljynporauslautoilla ja öljyntuotantoon liittyvissä töissä 400 ulkomaalaista. Naapurissa Bruneissa luku Shellillä on noin 600 henkeä. Nuo siis pelkästään ulkomaalaisia - expatteja - siihen paikalliset päälle.

Mirin kaupunkinäkymää hotellin läheltä.Mirissä tuli vietettyä kolme yötä ja eilen sunnuntaina oli siirtyminen takaisin tänne Kota Kinabaluun MAS Wingsin koneella. Hintaa lennolla oli 223MYR/55,70€. Se mikä sekä Mirin, että Kota Kinabalun lentokentillä oli erikoista, niin molemmissa paikoissa piti mennä passintarkastuksen läpi, vaikka lento oli Malesian sisäinen. Syy on siinä, että Miri kuuluu Sarawakin osavaltioon ja Kota Kinabalu Sabahin osavaltioon ja molemmissa paikoissa on omat lakinsa. Mirissä lyötiin maastapoistumiskorttiin ulosleima, mutta sitä ei otettu pois, kuten yleensä maasta lähtiessä. Vastaavasti Kota Kinabalussa sekä maastapoistumiskorttiin, että passiin löytiin leimat "Entered Sabah 30 May 2010".

Lento Kota Kinabaluun tuli noin 18:20 ja aurinko oli parhaillaan laskeutumassa.Lentokentältä otin taksin ja suunnaksi vanha tuttu Cititel Express Hotel. Varausta ei ollut taaskaan ja tällä kertaa sillä oli merkitystä. Hotelli olikin täynnä, kun kaupungissa on jokin viikonlopun kestävä Harvest Festival. Kysyin taksikuskilta, että tietäiskö se jotain vastaavaan tyylistä saman hintaluokan hotellia läheltä Cititeliä. Kuski sanoi tietävänsä ja mentiin kokeileen Winner Hotellia. Sieltä löytyi huone, mutta huonetta olisi vaihdetta seuraavana päivänä eli tänään, koska myös tässä hotellissa oli kohtuu täyttä. Otin kuitenkin huoneen.

Reissu jatkuu siis normaalisti. Kova flunssa ja köhä on vain vaivannut nyt muutamana viimisinä päivinä ja se on vähän hillinnyt menoja ja aktiivisuutta. Fisherman's friendiä ja Strepsilsiä mennyt jonku verran. Koko talvi mennytkin hyvin flunssan suhteen ja saanut olla aikasta mukavasti rauhassa.

Kota Kinabalusta,
Mika

Pulau Labuan

Tänään tulin Kota Kinabalusta tänne Labuanin saarelle. Matka pika-aluksella kesti noin kolme tuntia aluksen lähtiessä Kota Kinabalusta 8:00 ja oli perillä Labuanilla 11:00. Mulla istui aluksessa viereisellä penkillä paikallinen kaveri ja juteltiin siinä niitä näitä. Kun tultiin perille, niin hän sanoi, että voi käydä heittämässä minut hotellille. Hän kyllä tiesi, että mulla ei ole hotellia varattuna. Ajettiin siinä ensin pieni kaupunkikierros hänen tyttökaverin autolla ja sitten käytiin eka hotellissa kysymässä vapaata huonetta. Siellä huoneen hinta olis ollu 130MYR/32,5€. Tuntu aikasta arvokkaalta. Sitten mentiin seuraavaan ja siellä oli 98MYR/24,5€. Otin sitten huoneen ko. Pulau Labun Inn:stä.

Hotelliin checkkauksen jälkeen kävin vähän käveleen hotellin lähialueella tätä pientä Labuan Town'ia. Vieressä oli kirjastorakennus ja täytyy sanoa, että olen kyllä rumempiakin kirjastoja nähnyt.Tänään tuli myös uusia makuelämyksiä. Yhdessä paikallisessa pikku ravintolassa pari naista paisteli pitkittäin viipaloituja banaaneja. Siinä ei sinänsä ole mitään erikoista, mutta miten se tarjoiltiin, niin oli mulle uutta. Nainen kysyi, että haluatko kastiketta mukaan. Kysyin, että mitä kastiketta sulla on. Vastauksena oli, että chilikastiketta. Kyseessä ei siis ole mitään makeaa sweet chili -kastiketta, vaan ihan kunnon kamaa.Täytyy sanoa, että ei tuo ollu ollenkaan hassumpi yhdistelmä. Kävin vielä vähän kävelemässä ja ihmettelemässä kaupungin suurinta kauppakeskusta. Kyseessä on 17-kerroksinen iso tornitalo, josta kaksi alinta kerrosta on varattua kauppakeskukselle. Hienot oli puitteet kaupoille.

Tämä itse Labuan Town ei ole mikään kovin erikoinen paikka. Tässä paikassa on kuitenkin sellainen erityispiirre, että tämä on verovapaata aluetta. Sen vuoksi täällä käy varsinkin viikonloppuisin porukkaa sekä Kota Kinabalusta, että naapurista Brunein puolelta. Ihmettelis tätä pari päivää ja jatkais sitten eteenpäin.

Labuanilta,
Mika

Sandakan - Kota Kinabalu

Eilen keskiviikkona tuli lennettyä MAS Wingsin ATR-72:lla Sandakanista takaisin tänne Kota Kinabaluun. Matkan olis päässy myös bussilla noin kuudessa tunnissa, mutta ei kiinnostanu lähteä istumaan, kun lentolipun hinta oli kuitenki vain 187MYR/46,70€ lentoajan olessa 50min.Täällä Kota Kinabalussa tulin samaan Cititel Express Hotelliin, jossa olin ennen Sempornan ja Sadakanin kierrosta. Yön hinta 125MYR/31,20€ ei ole mitenkään halpa, mutta hotelli on hyvällä paikalla ja vain noin vuoden vanha, joten kaikki on viimisen päälle. Välillä pitää olla vähän paremmissa paikoissakin. Kun olin checkannu hotelliin ja saanu huoneen alle, päätin lähteä käymään parturissa. Siis viereiseen Centre Point kauppakeskukseen ja siellä etsimään parturia. Ensimmäinen paikka löytyi ja hinta olis ollu 15MYR/3,75€, mutta olis joutunu odottamaan noin 30min. En varannu aikaa ja päätin kierrellä sen aikaa. Heti lähes vierestä löytyi toinen parturi ja sinne pääsi heti hintaan 13MYR/3,20€ sis. pesun. Hiukset leikkasi nuori varmaankin vasta uraa aloitteleva jannu kohtuu nopeasti ja sen huomasi. Lopputulos oli suurinpiirtein, kuin olisi käynyt kukkotappelussa nokittamassa höyheniä. :) Ei siis "välttämättä" mikään maailman paras. Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin leikkasi kuitenkin kohtuu lyhyen, kuten halusin. Tällä kertaa täytyy sanoa, että onneksi mulla kasvaa hiukset kohtuu nopeasti, joten seuraavaa parturissa käyntiä odotellessa...

Iltapäivästä pyörähti pakki jostain syystä oikein kunnolla ja hyvin pian tuli selväksi, että tähän ei normi tabut riitä. Heti kun otti vähänkin vain pelkkää vettä, niin tuli veskiin lähtö. Täällä Malesiassa apteekista ei saa suomalaisittan repeptilääkkeitä samalla tavalla suoraan tiskiltä kuin Thaimaassa tai Filippiineillä, vaan pitää olla lekurilta resepti. Onneksi olin varautunut tällaiseen tilanteeseen etukäteen ja olin ostanut Filippiineiltä paketin antibiotteja juuri tälläistä tilannetta varten. Nyt ei tarvinnut lähteä sen vuoksi lääkäriin ja ostaa sitten lekurin reseptillä vastaavia tabuja. Täällä saatuihin vatsapöpöihin kun käytännössä puree vain ja ainoastaan antibiootti. Se on tullut useilla edellisillä reissuilla omien ja kavereiden kokemusten perusteella selväksi. Nyt rouskutellaan kolme päivää nuita ja homman pitäis olla selvä. Tänään torstaina on toinen päivä menossa ja tilanne on vaikuttanut yön jälkeen jo erittäin hyvältä.

Hyvin nukutun yön jälkeen päätin lähteä käymään tänään Jesselton Point Ferry Terminaalissa, että saisko sieltä lauttalippua huomiselle Labuanin saarelle. Lippuja oli tarjolla joko Economy tai Business luokassa hintaeron ollessa kohtuu pieni. Kun Business-luokan lippukin maksoi vain 39MYR/9,70€, niin päätin ottaa sellaisen. Kun lippu oli hankittu, niin päätin lähteä käymään katsomassa Likasin moskeijaa. Kartalla moskeija näytti olevan maksimissaan noin kilometrin päässä laivaterminaalista, joten päätin kävellä sinne. Kun olin aikani kävellyt ja moskeijaa ei näkynyt, niin kysyin ohikulkijalta, että missä se on. Sanoi, että vielä noin 1-1,5km ja näet sen ihan pian, kun merenrantaa pitkin menevä tie kaartuu. Kävelin hetken ja siellähän se näkyikin. Matkaa oli tosin edelleen sinne ainakin pari kolme kilometriä rantaviivan mutkitellessa. Vieressä kulki erittäin vilkas lähinnä pääkaupunkiseudun kehätietä muistuttava tie, joten sieltä esim. taksin saaminen olisi ollut erittäin vaikeaa. Päätin siis jatkaa kävelyä. Lopulta joskus noin tunnin kävelyn jälkeen olin perillä ja sanotaanko, että "hiukan" hiki lensi kävellessä. Aurinko paistoi koko ajan aikasta mukavasti ja lämmöt koko ajan siellä normi +33C paikkeilla.

Moskeija oli suuri ja hieno. Minareetteja oli useampi ja moskeijan ympärillä oli iso vesialue.Kun tulin alueelle, niin minareeteista alkoi kuulua rukouskutsuja. Tarkoittaa samalla sitä, että moskeijaan sisälle ei sinä aikana pääse turistit ihmetteleen ollenkaan. Rukousajalle oli varattu aikaa noin pari tuntia, joten sisällä ei tullu sitten käytyä ollenkaan.Kysyin siinä moskeijan pihalla myyntikojun hepulta, että mitenkäs täältä saa hommattua taksin. Kun kuuli, että olen menossa takaisin Kota Kinabalun keskustaan, niin kehotti kävelemään tien toiselle puolen ja ottaan paikallisbussin, jotka kaikki menee keskustaan. Tein työtä käsketty ja pysäytin ensimmäisen. Eihän se mennykkään keskustaan. Heti perään pysäytin toisen ja se tärppäsi. Bussi hieman kierteli ja samalla tuli sitten tehtyä bussilla pieni sight seeing ajelu. Hintaa muutaman kilometrin bussiajelulle tuli 1MYR/0,25€. Siinä on hinta kohillaan.

Menin bussilla terminaaliin perille asti ja tunnistin muutaman rakennuksen, että tästä ei ole kuin noin 500m hotellille. Sitä ennen kävin kuitenki syömässä intialaisessa ravintolassa. Tilasin kunnon annoksen chilillä maustettua kanaa ja siihen erikseen riisit, jotka tarjoiltiin banaaninlehdellä lisähöysteineen. Lisäksi tilasin erikseen jotain meikäläisittäin lähinnä lättyä muistuttavaa leipää ja pari tölkkiä Cokis Lightia. Hintaa koko setille tuli 28,5MYR/7,10€. Ei siis mitenkään erityisen halpa, mutta ihan ok hinta kuitenki. Oli oikein hyvää!

Kota Kinabalusta,
Mika

Kota Kinabalu - Semporna

Tänään tuli siirryttyä Kota Kinabalusta Sempornaan Borneon itärannikolle. Checkkasin aamupäivällä 10:20 paikkeilla Cititel Exporess hotellista ulos ja taksilla Kota Kinabalun terminaali kakkoseen. Siellä vastaavasti checkkaus Air Asian lennolle Tawauhun ja hetken päästä koneeseen.Lento Kota Kinabalusta Tawauhun kestää noin 50min. Samaan matkaan bussilla menisi noin kahdeksan tuntia. Tarkoitus oli jatkaa matkaa Tawaun kentältä Sempornaan, mutta mulla ei ollut varattu mitään kyytiä, eikä myöskään hotellia Sempornasta. Huomasin koneeseen mennessä, että siellä oli muutama ulkomaalainen kans. Suurin osa Tawauhun matkaavista matkailijoista jatkaa suoraan Sempornaan, koska varsinaisessa Tawaun kaupungissa ei ole mitään erikoista nähtävää. Vastaavasti Sempornan edustalla on Malesian kaikkein parhaimmat sukellus- ja snorklauskohteet, kuten Mabul, Kapalai ja tietenkin maailman kuulu Sipadan. Odotellessa laukkua liukuhihnalta kävin kysäiseen noin minun ikäiseltä pariskunnalta, että ovatko he menossa kenties Sempornaan ja Bingo! Heti tärppäsi. Sinneppä hyvinki. Samalla selvisi, että heillä on kyyti etukäteen varattuna, joten sovittiin, että jos autoon mahtuu, niin minä tulen samaan kyytiin ja jaetaan kustannukset ja samalla kaikki pääsee halvemmalla. Näin tehtiin.

Siinä ajomatkan aikana jutellessa tämän ranskalaisen pariskunnan kans selvisi, että heillä on oli varaus Dragon Inn nimiseen hotelliin. Hinta 77MYR/19,30€ kuullosti sopivalta. Päätin kans käydä kokeileen, josko sieltä löytyisi vapaata huonetta. Kun tultiin Semporaan, niin auton etuviistossa vasemmalla näkyi erikoinen ja iso rakennelta tolppien nokassa veden päällä. Kysyin taksikuskilta, että mikä tuo on. Kuski sanoi, että se on teidän hotelli Dragon Inn!! Matka Tawaun kentältä Semporaan on noin 80km ja se tuli nyt jaettuna maksamaan 30MYR/7,5€/hlö. Kun matka oli maksettu, niin lähdin ranskalaisten kans käveleen respaa kohti. Rakennelma on tosi iso sisältäen hotellin, ravintolan, matkamuistomyymälöitä, sukellusfirmoja ja ihan rakennelmän perällä on ulkoilma-akvaario. Siellä on sama merivesi, mutta erotettu vain metalliverkolla, että kalat pysyvät omissa aitauksissan. Hotellin respassa selvisi, että kaikkein halvinta huonetta (60MYR/15€) ei ollut tarjolla, mutta 77MYR hintaista löytyi. Sehän sopi. Otin huoneen aluksi kahdeksi yöksi. Siitä huoneeseen ja huone oli kans positiivinen yllätys. Se oli kohtuu tilava isolla sängyllä, kirjoituspöydällä, parilla nojatuolilla, ilmastoinnilla ja kaapelitelevisiolla. Samoin suihkutilat on riittävät. Suihkussa on lautalattia, jossa on pienet raot, joten suihkuvesi tippuu suoraan alapuolelle mereen.

Huoneesta käymään katsomassa akvaariota, jossa oli jonku verran isoja meriahvenen näköisiä kaloja. Oli siellä myös sukelluksilta tuttu iso laatikkokala. Sen jälkeen meninkin jututtaan samassa kompleksissa tolppien päällä ollutta sukellusliikettä. Aikamme siellä juteltua lopulta sovittiin, että sukellukset alkaa maanantaina ja aluksi kolme päivää Mabulilla ja Kapalailla ja neljäntenä päivänä sitten The Sukelluspäivä Sipadanilla! Sipadanilla sukeltajien määrä on rajoitettu 120 sukeltajaan/päivä ja sitä valvotaan viranomaisten puolesta. Muutamille sukellusfirmoille on jaettu tietty määrä sukeltajia/päivä. Minun tapauksessa minun nimi, passin numero ja kansallisuus otettiin ylös ja sukellusfirmasta soittivat Sipadia hallinnoivalle taholle, että varataan yksi paikka mulle torstai 13. päivälle. Kun tänään 8. päivä kysyin, niin tuo 13. päivä oli ensimmäinen mahdollinen päivä mennä sukeltamaan Sipadanille. Sinne ei siis pääse koska huvittaa edes rahalla tiukan valvonnan vuoksi.

Iltapäivästä kävin kävelemässä lähialueella. Tuli pyörähdettyä paikallisessa kalatorilla ja siellä oli porukkaa pirusti. Siellä oli myös vähän erikoisempia kaloja tarjolla. Oli nimittäin vähän muutakin kuin "lohta ja siikaa". Tarjolla oli mm. sukelluksilta tuttua piikkisiilikalaa.Huomenna siis kuljaillaan ja katellaan Sempornan meininkiä ja maanantaina on aamulla lähtö Mabulin saarelle. Siellä tulee viettyä vähän vastaavassa long house -tyyppisessä majoituksessa pari yötä. Samalla pääsee testaamaan uutta kameraa veden alla ekaa kertaa. Mabulilla on kuulemma erittäin paljon kaikenlaista pientä ja erikoista nähtävää. Odotan mielenkiinnolla!!

Täältä jostain Sempornasta,
Mika

Kävelykierros ja kameraostoksilla

Eilen tiistaina oli ensimmäinen varsinainen päivä täällä Kota Kinabalussa. Tuli käytyä kävellen kattelemassa vähän ympäriinsä, että minkälainen kylä tämä oikein on. Kävelin rannan tuntumassa ja siellä yks kalastuspaatti oli tällaisessa tilassa.Siellä oli parhaillaan pari ukkoa maskit päässä aluksen ympärillä. Mitä lieneet siellä tutkivat.

Kota Kinabalun yksi tunnetuimpia maamerkkejä on tämä liikenneympyrä, jonka keskipisteessä on kohtuu kokoinen fisu.Kävin eilen myös aikasta monessa matkatoimistossa ja sukellusfirman toimistolla vähän kyselemässä ja hakemassa esitteitä Borneon nähtävyyksistä ja sukelluskohteista. Lopputuloksena mulla oli erilaisia esitteitä Borneosta ns. riittävästi. Niitä pitäis vain alkaa selaileen ja lueskeleen. Samalla tuli käytyä muutamassa kameraliikkeessä kyselemässä, että minkälaisia pokkareita sukelluskotelolla olis tarjolla suoraan liikkeissä. Kysyin myös nykyisen vanhan Canonin PowerShot S50 sukellusboxiin uutta o-rengastiivistettä. Yks myyjä soitti Canonin maahantuojalle Kuala Lumpuriin, mutta ei ollu maassa tarjolla ja olis pitäny tilata Japanista toimitusajan ollessa noin kuukausi. Se siis siitä.

Ilta meni rennoissa merkeissä ja tuli käytyä rantabulevardilla Bed-nimisessä soittoruokalassa kuuntelemassa bändiä. Bändi oli erittäin hyvä niiden soittaessa tämän päivän viimisimpiä hittejä ja vanhempia klassikoita. Se tosin ei ollu mikään yllätys, että tämä kahdeksan hengen porukka oli Filippiineiltä. Filippiiniläisillä on tunnetusti kaksi osa-aluetta, minkä varjolla niitä menee töihin naapurimaihin Aasiaan tai sitten vähän kauemmaskin. Kauemmas menevät on tyypillisesti sairaanhoitajia ja naapurimaissa olevat muusikoita bändeineen. Filippiiniläisiin vastaaviin coverbändeihin tullut törmättyä aikasemmin oman maan ulkopuolella myös Thaimaassa, Hongkongissa, Singaporessa ja nyt täällä. Juomien hintataso kyseisessä paikassa oli Filippiinien hintatasoon tottuneena melkeinpä järkytys. Tuoppi tai puteli olutta tai esim. wiskicola luokkaa 17-18MYR/4,25€-4,5€. Siis käytännössä Suomen hinnoissa. Kallista, tosi kallista. Filsuilla tuolla yhen tuopin/putelin hinnalla sai ravintolasta 5 putelia. Kaupasta sillä olisi saanut jo vaikkapa 9kpl 0,3L putelia rommia tai vaikkapa 4kpl litran olutputelia. Hintaeroja siis on.

Tänään keskiviikkona lähdin käymään taksilla reilun 10km päässä olevassa 1 Borneo kauppakeskuksessa, jota mainostetaan Borneon alueen suurimmaksi. Taksilla sinne (meno 30MYR/7,5€, paluu toisella taksilla 25MYR/6,25€) ja ajatuksena oli, että kattelen sieltä myös kameraliikkeistä, että olisko mitä pokkareita tarjolla suoraan hyllystä, joihin löytyy myös sukelluskotelo. Lopulta löysin sieltä vain pari kamerakauppaa, jossa ei kummassakaan ollu mitään vesikoteloita. Muutenki olin vähän pettynyt tuohon kauppakeskuksen tarjontaan. Siellä oli kyllä liikkeitä neljässä kerroksessa vaikka kuinka paljon, mutta ei kovin paljon itteä kiinnostavia. Vaate- ja sisustus yms. liikkeitä kyllä löyty. Sitten nuoremmille oli tosi suuria pelihalleja ja olipa siellä myös mm. Suomen Tivolistakin tuttu autorata, jossa pystyy itse ajamaan pienillä autoilla ja törmäilemään kavereihin. Samoin ruokapaikkoja oli yllättävänkin vähän tuon kokoiseen laitokseen. Lopulta kävin siellä syömässä yhdessä japanilaisessa ravintolassa, jossa eri väriset valmiit sushilautaset liikkuivat liukuhihnalla. Lautasia oli 8 eri väriä ja jokainen väri oli eri hintainen. Halvin väri oli 2MYR/50c ja kallein 15MYR/ 3,75€. Tuli syötyä parit lautaselliset lohisushia, yksi makilautanen ja puteli vettä. Hintaa tuolle tuli 35MYR/8,75€. Ei siis mitenkään edullista. Muutenki hintataso näyttää vaihtelevan täällä tosi paljon. Eka iltana kävin syömässä ulkona paikallisessa muovituolipaikassa ison lautanen paistettua riisiä naudanlihalla ja hinta oli asialliset 4MYR/1€. Tuohon hintaan kuului lisäksi pieni lautanen jotain keittoa. Tolkki Cokista samassa paikassa maksoi 2MYR/50c.

Malesia on muslimimaa ja sen näkee myös katukuvassa ihmisistä. Mm. monet naiset ja tytöt käyttävät huivia. Kauppakeskuksesta takaisin kaupunkiin tullessa tien viereen jäi tämä iso moskeija. Taksista menin vielä uudestaan jututtaan paria kamera liikettä, joissa tuli eilen käytyä. Lopputuloksena oli, että mulle jäi käteen Canon Ixus 120 IS ja siihen sukelluskotelo. Samalla ostin mukana tulleen 4GB muistikortin lisäksi 8GB muistikortin, vara-akun ja kameralle nahkaisen suojakotelon. Hintaa koko setille tuli 1950MYR/487€. Ei siis mikään erityisen edullinen setti, mutta kun täällä ollaan, niin näillä hinnoilla pelataan. Onpahan sitten seuraavalle sukelluskerralle taas kamera käytössä.

Reissun jälkeen sisällä ollessa säikähdin hyvin, kun ukkonen päätti rysähtää kunnolla. Sen jälkeen tuli pieni kuuro vettä. Sadekuuron jälkeen aurinko alkoi taas pilkisteleen. Kello oli kuitenki jo aika paljon ja aurinko oli jo kohtuu matalalla. Tässä sateen jälkeistä maisemaa suoraan minun huoneen ikkunasta yhdeksännestä kerroksesta.Sellainen päivä täällä Kota Kinabalussa,
Mika

Manila - Kota Kinabalu

Manilasta löytyy tosi rankkoja vastakohtia. Parhaimmillaan hotellit ja kauppakeskukset on niin hienoja kuin ne yleisesti ottaen vain voivat olla. Tässä esimerkkinä kuva eiliseltä sunnuntailta Robinssonin kauppakeskuksesta Ermitasta ihan minun hotellin vierestä.Toisesta äärilaidasta löytyy suuri määrä ihmisiä, joilla ei ole mitään asiaa näihin nykyaikaisiin kauppakeskuksiin yksinkertaisesti siksi, että niillä ei ole rahaa ostaa sieltä oikein mitään. Jostain kuulin, että Manilan slummeissa asuisi jopa miljoona ihmistä. Kuullostaa kyllä todella suurelta luvulta, enkä tiedä mikä on todellinen luku, mutta paljon kuitenkin. Ihmisiä näkyy kaduilla kerjäämässä ja nukkumassa siellä täällä. Tämä polkupyörätaksikuski nukkui eilen Ermitan jalkakäytävällä pahvilaatikossa. Se, mikä asiasta tekee vielä ikävämmän, niin sieltä näkyi myös lapsen jalat.Kokeilin tänään maanantaina heti aamusta soitella Makatin Canon Customer Supporttiin, jos sieltä olis löytynyt sukellusboxiin uutta o-rengastiivistettä. Odottelin ensin jonossa noin 30min, jonka jälkeen loppui prepaidistä puheaika ja puhelu poikki. Kävin hotellia vastapäätä olevasta 7-11 hakeen 500P lisää puheaikaa ja kokeilin uudestaan. Taas sama homma. "plaa plaa plaa....olette jonossa seitsemäntenä". Olin jonossa taas noin 30min, mutta oli pakko luovuttaa, ku en olis enää välttämättä ehtinyt käymään siellä hakemassa tiivistettä nimittäin...

Tänään oli taas vuorossa siirtymäpäivä. Tällä kertaa Manilasta Cebu Pacificin siivin Kota Kinabaluun Borneoon Malesian puolelle. Siispä lentokentälle Cebu Pacificin terminaali 3'een hyvissä ajoin. Tosin se tarkoitti samalla, että tällä kertaa liikenne, yms. asiat rullasi kohtuu sujuvasti. Pieniä kommelluksiakin lentokentällä sattui. Tosin minä en ollut niiden tekijä tällä kertaa. Menin Manilan kentällä passintarkastukseen ja siellä lyötiin leimat passiin ja sen jälkeen turvatarkastukseen. Ennen turvatarkastusta toinen virkailija kattoi paperit ja sanoi, että sulla puuttuu boarding passista leima. Käy uudestaan edellisella tiskillä. Menin suoraan jonon ohi saman heebon tiskille ja se löi leiman ja valitteli tilannetta. Sen jälkeen turvatarkastuseen ja siitä sujuvasti läpi. Aloin katteleen sitten heti turvatarkastuksen jälkeen passia, niin huomasin, että siihenhän on laitettu leimaksi Mar 3 2010 eli 2kk liian vanha leima! Näytin turvatarkastuksen naiselle, että minun pitää käydä uudestaan tuolla passintarkastuksessa. Menin taas jonon ohi samalle tiskille ja samalla huomasin, kun se oli jo leimannut sillä hetkellä asiakkaana olevan naisen passiin kans saman 2kk vanhan leiman. Kerroin tilanteesta passivirkailijalle ja kaverin pokka piti ihan hyvin, mutta huomasi, kun punastusta nousi vähän kasvoille mokailusta. Jannu pyöritteli uudet päivämäärät leimasimeen ja veti vanhan leiman yli ja uusi viereen. Naiselle sama. Siinä mietiskelin, että kuinkahan monelle jo läpi menneelle on lyöty passiin väärää leimaa. Menin siitä uudestaan turvatarkastuksen läpi ja kansainväliselle puolen mussuttaan panniinia yhteen ravintolaan. Ei menny kovin kauon, niin samoinen passintarkastuksen kaveri kävelee ja selvästi etsiskelee ihmisiä. Samalla se huomasi minutkin ja tuli jutteleen ja pyytään anteeksi ja saisiko sitä passia vielä nähdä kertaalleen. Sanoi, että pitää laittaa vielä sekä väärän, että uuden leiman viereen hänen allekirjoitukset. Sellaista pientä sählingin poikasta immigrationin puolelta.

Lento Manilasta lähti ajallaan 17:50 ja perille Kota Kinabaluun tultiin noin pari tuntia myöhemmin. Täällä Malesian päässä lentokentällä kaikki meni nopeasti, jonka jälkeen taksi alle ja kohti varaamaani Cititel Express Kota Kinabalu hotellia ihan keskustassa. Hotellissa checkkaus sisään ja huoneeseen. Täytyy sanoa, että on reissun tähän asti siistein huone. Ei mikään iso, mutta kaikki on uutta ja oikein asiallista.

Unohtui kertoa, kun tuli kokeiltua muutama päivä sitten Puerto Princesassa uusia makuelämyksiä. Kaupungin suosituimmassa ulkoilmaravintolassa Kinabuchsissa oli lisätty menuun pari krokotiiliruokaa ja pitihän sitä kokeilla. Otin krokotiiliä kookosmaito-chilikastikkeessa ja täytyy sanoa, että se oli tosi hyvää. Liha oli väriltään aika vaaleaa ja muutenki lihan maku oli ehkä jotain kanan ja naudan väliltä. Kastike oli aika mausteista, joten lihan tarkkaa makua vaikea sanoa. Hintaa annoksella oli 300PHP/5€, joten paikallisen mittapuun mukaan se oli kohtuu tyyristä. Krokotiilin liha Kinabuchsiin tulee krokofarmilta Manilan läheltä.

Kota Kinabalusta,
Mika