maanantai 30. marraskuuta 2009

Luang Prabang - Vientiane

Terveiset Laosin pääkaupungista Vientianesta. Eilen sunnuntaina tuli käytettyä taas Lao Airwaysin palveluksia ja lento Luang Prabangista tänne kesti 40min. Saman matkan olis voinu tullu paljon halvemmalla bussilla, mutta nopeinkin bussi olis kurvaillu ko. reilu 400km väliä noin 9 tuntia. Matkatoimiston tyttö kertoi, että tie on erittäin mutkainen ja monilla tulee siellä paha olo sen vuoksi. Ei kiitos. Lento maksoi kuitenki vain 53€ ja paikkakunta vaihtui hetkessä.

Tänään maanantaina on tullu pyörittyä ihan kunnon turistina ja käytyä kattelemassa kaupungin muutamia nähtävyyksiä.

Lähin käveleen hotellilta ja lähes vieressä on kansallinen kultturitalo ja on kohtuu hieno ja pramea rakennus.
Seuraava stoppi oli Namphou-suihkulähde.
Siinä vaiheessa alkoi olla keskipäivä ja piti syöpästä pitzaa italialaisessa raflassa ja pitzan kans pitää tietysti aina ottaa Cola jäillä.
Ruuan jälkeen tuk tuk alle ja pakollinen käynti kaupungin tärkeimmällä nähtävyydellä, joka on tosi iso Buddhalainen temppelialue Pha That Luang. Kutsutaan myös Great Stubaksi tai Big Stuba. Koko temppelialuetta hallitseva pytinki on 45m korkea Stuba.
Alueella on myös monenlaista varsinaisia temppelirakennuksia.
Ja tietenki yksityiskohtia taas riittää.
Täytyy sanoa, että yks hienoimpia ja myös suurimpia Buddhalaisia temppelialueita, mitä missään nähny.

Tuk tuk odoteli minua koko ajan, kun kävin temppelialueella ja sitten mentiin seuraavaksi Patuxay muistomerkille. Kuten kuvasta näkyy ranskalaisilla on ollu kädet pelissä muistomerkin suunnittelussa.
Sellainen kaupunkikierros tänään.

Sen huomasi eilen illalla täällä Vientianessa heti, että illalla täällä on paljon lämpimämpää kuin pohjoisempana Luang Prabangissa. Siellä varsinki kaksi ensimmäistä iltaa ja yötä oli suorastaa kylmiä. Lämpötilaa en tiedä, mutta ilman pitkiä housuja ei ollu mitään jakoa. Täällä pärjäsi eilen illalla taas mukavasti shortseissa ja eikä viluttanu ollenkaan. Sopii mulle! :)

lauantai 28. marraskuuta 2009

Leffapäivä

Eilen perjantaina tuli otettua ihan rennosti, enka tehny oikeastaan mitaan.

Samalla kadulla majatalon kans on norjalainen ruokapaikka, jossa naytetaan leffoja joka paiva klo 18:00. Eilen leffana oli Johnny Deppin Dillinger ja ei ollu ollenkaan hassumpi. Joku paiva aikasemmin kavin kattomassa Brunon. Se oli kylla huippu! :)

Tein Picasawebbiin oman gallerian Chiang Main kuvista.

Huomenna sunnuntaina maisema taas vaihtuu.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Royal Palace

Eilen tuli tepasteltua ympari kylaa ja kaytya kattoamassa kuninkaallista palatsia. Paikka on rakennettu 1904 Ranskan siirtomaavallan aikana silloiselle kuninkaalle, mutta maan ollessa nykyaan tasavalta linna toimii museona.
Piha-alue puutarhoineen on tosi hieno.
Namkhon-joen rantakadulla on hotelli, jossa on aikasta hienoa ja vahan erikoisempaa kuljetuskalustoa nykypaivana. "Nain mersumiesten kesken" taytyy kylla sanoa, etta autot oli ulkoa pain kuin uusia. Tallaisia vanhoja S-sarjalaisia oli kadun varressa pari kappaletta hotellin logoilla varustettuina.
Vahan fiilistelya samasta karrysta.
Minun kans samassa majapaikassa on tullut tutuksi kaksi pariskuntaa, joista toiset on portugalilaisia ja toiset ranskalaisia. Eilen illalla tuli kaytya yhdessa syomassa ja kavelemassa iltamarkkinoilla. Markkinat kyhataan kadulle joka paiva klo 17:00-22:00.
Kadun varressa on myos erilaisia ruokakojuja.
Tarjolla on monenlaista herkkua ja suomalaittain myos vahan erikoisempiakin safkoja.
Iltamarkkinoiden jalkeen istuttiin porukalla iltaa tahtikirkkaan taivaaan alla majatalon ylaterassilla ja hauskaa oli! Saatto siina vahan Mekongiakin menna. :)
Kuvassa Joana, Tiago, Julian, mina ja Mandy.
Obrigado Joana e Tiago! Merci Mandy et Julian!

torstai 26. marraskuuta 2009

Henkilökunta! Tärpättiä!!

Kavin eilen keskiviikkona kavelemassa Mekongin puoleista rantakatua pitkin. Siella on erilaisia venetakseja vaikka kuinka paljon ja he tietysti kauppaavat reissuja lahialueen nahtavyyksiin. Juttelin jo tiistaina muutaman kans, mutta kello oli jo sen verran paljon, etta ei enaa kiinnostanu lahtea mihinkaan. Nyt kello oli kuitenki huomattavasti vahemman ja sovittiin yhden venekuskin kans, etta lahdetaan kaymaan noin 30min paassa Mekongin ylavirran suunnassa olevassa Bandon'in wiskikylassa. Pienenmpikin vene olis toki riittany, mutta nyt mentiin sitten yksin vahan suuremmalla.
Kyla oli tosi pieni ja siella elettiin suurimmaksi osaksi kohtuu vaatimattomissa oloissa.
Varsinainen wiskin valmistus naytti enemman suomalaiselta kotipolttoiselta.
Wiskia siis paikalliseen tyyliin.
Samoin lopputuotteen vari oli taysin kirkasta ja en ole nyt ihan varma maustakaan, etta mita se oli. Vakevaa se oli joka tapauksessa, kun vahan maistoin lasista suoraan saavista otettuna.
Vastaavanlaisia "wiskitehtaita" oli myos useissa lahitaloissa. Venekuski kertoi, etta Luang Prabangin kaupungissa on kolme virallista wiskia ja tama Bandonin wiski on yksi niista. Samassa kylassa naky olevan myos toisenlainen bisnes. Useassa paikkaa oli isot lajat banaaneja. Ne ensin suikaloitiin ohuiksi lastuiksi koko banaanin pituudeltaan tietynlaisella veitsella ja sitten ne laitettiin tosi isoon wokkipannuun, jossa ne uppopaistettiin rasvassa.
Eka paikassa ihan wiskinpolttolaitteiston vieressa oli myos yksi hiljainen kaveri, joka seuraili meidan toimintaa. Mitaan se ei puhunu, mutta mulla jai sellainen fiilis, etta ainakin se kuuli!!
Melkoinen Dumbo!!! Oli siella tusinan verran pienenmpiakin samassa karsinassa.

Kun lahettiin veneella takaisin kohti kaupunkia valilla nakyi myos paikallisia kalastajia pienissa veneissaan.
Niin kuin alussa kirjoitin kavin myos edellisena paivana tiistaina kavelemassa Mekongin puoleista rantakatua pitkin. Joskus viiden jalkeen aurinko alkaa laskemaan ja fotoja tuli rapsittya aika paljon. Tassa paikallinen auringonlasku, kun aurinko laskee vuoren taakse ja Mekong virtaa edessa.
Hyvan fotosession paatteeksi palkitsin itseni Laosin kuuluisimmalla tuotteella, joka on tietenkin Beerlao. Oikein hyva olut! Iso 0,66L puteli Mekongin rantaterassilla maksoi 10000 kippia eli 0,80E.
Maistuis varmaan teillekkin!!

tiistai 24. marraskuuta 2009

Luang Prabangin vihreys

Eilen tuli kaveltya majapaikan lahella ja luonto taalla tekee kylla vaikutuksen hyvin nopeasti. Luang Prabang'in kaupungissa luikertelee kaksi jokea. Monille Aasian maille tarkea suuri Mekong ja pienempi Namkhon. Joka puolilla kaupunkia nakyy vuoria. Samoin viidakkoa ja isoja kookospalmuja kasvaa joka puolella.
Kavelin aluksi Namkhon-joen vieressa olevaa tieta pitkin ja maisemat oli kohtuu trooppiset ja mukavat. Tassa myos hienolla paikkaa oleva ravintolaterassi.
Joen vieressa on korkea temppelikukkula, josta on hienot nakymat ympari kaupunkia ja koko aluetta.
Namkhon-joki ja vuoret taustalla.
Minun "kotikatu" taalla Luang Prabang'ssa. Majatalo on kuvassa ensimmainen oranssikattoinen talo tien oikealla puolen.
Taalla tulee monessakin paikkaa mieleen, etta nyt ei ole sohjo ihan lahella. Tuskin se on tamankaan talonomistajan suurimpia murheita.
Joistakin paikoista tulee aikasta leffamaiset fiilikset varsinkin, jos kuvasta haviaa varit.
Rahasta sen verran, etta rahayksikkona taalla on kaikille tuttu Kip. 1 Euro on noin 12500 Kippia. Kolikoita Laosissa ei ole ollenkaan ja suurin seteli on 50000 kippia eli 4E. Jos meinaa vaihtaa isompia maaria Euroja Kipeiksi, niin on akkia taskut taynna rahaa. Se mika taalla on erikoista, niin joka paikassa hyvaksytaan myos Thaimaan bahtit ja samoin US Dollari.

Nyt alkais oleen vahan nalka, joten lahtis ettiin ruokapaikkaa.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Chiang Mai - Luang Prabang

Eilen sunnuntaina oli taas siirtymapaiva ja talla kertaa Chiang Mai'sta lentamalla Luang Prabang'iin Laosiin. Lento kestaa tunnin ja Lao Airwaysin ATR-72 potkuriturbiinikone oli ajallaan perilla. Lennon viimeinen reilu 5min oli kylla hieno. Luang Prabangin seutu on kohtuu vuoristoista ja loppu tultiinkin vuorien valissa ja alapuolella luikerteli Mekong-joki viidakkoa ja palmuja ymparilla.

Laskeutumisen jalkeen terminaaliin. Laosiin tarvitaan viisumi, mutta sen saa suoraan kentalta, joten ensin sita jonottaan hetkeksi. Kun paperit oli jatetty eka tiskille, niin sitten seuraavalle tiskille maksamaan. Hintaa kuukauden viisumilla on 1450 Thaimaan bahtia eli noin 30E. Sattu hauska homma tuossa toisella tiskilla. Kun olin maksanu viisumin ja lahdin vieressa olevalle passintarkastuspisteeseen, niin huomasin, etta eihan tama olekkaan minun passi. Takasin vaan edelliselle kopille "ikskjuusmii soor..." ja oma passi tuli heti takaisin. :)

Sattumukset jatku myos taksissa. Kattelin viimisena paivana Thaimaan puolella netista sopivia majapaikkoja ja kirjoitin yhden nimen itelle paperille taksia varten taalla Luang Prabangissa. Samoin taksin varauspisteessa, etta haluaisin tanne. Sielta tuli ensimmainen taksikuski ja se ei puhunu sanaakaan englantia. Se ei myoskaan tienny hotellin sijaintia. Yksi taksikuski tuntu tietavan ja se kertoi sanallisesti sen sijainnin talle minun kuskille. Sitten lahdettiin ajamaan, mutta hotellia ei tuntunut loytyvan. Pysahdyttiin kysymaan ja jatkettiin samalla kadulla, mutta ei loytynyt. Kuski pysahty kysyyn toisen kerran ja sielta tuli nuorehko englantiapuhuva mies ja kerroin ja naytin paperilla, etta tanne pitais paasta. Osoitetta en ollu tietenkaan asian helpottamisesta hoksannut kirjoittaa, vaan pelkan hotellin nimen. Jannu kysy, etta onko sulla karttaa ja ei ollu. Kysyin onko hanella ja kavi hakeen. Naytin, etta se on about suunnilleen talla kohdalla. Sitten kysyin, etta onko silla internettia, niin voidaan kayda tarkastaan myos osoite. Sillahan oli. Mentiin sitten tarkastaan ja tama internet oli B&B Guesthouse -nimisen respan kone. Kysyin siina ohimennen, etta paljonko teilla maksaa huone, jos olis esim. kolme yota. Kolmelle yolle lupas vahan alennusta ja hinnaksi sano 17USD/yo. Kysyin mielenkiinnosta, etta voidaanko kayda kattoon jotain huonetta. Huoneet oli viimeisen paalle hienot kaikilla mukavuuksilla ja paikka valmistunu vasta 4kk sitten. Sitten paatinki, etta kerpele, minahan jaan tanne, ku mitaan varausta ei ollut myoskaan siihen toiseen paikkaan! Sen sanottua talle samaiselle majatalon jannulle, voi sita riemua mika siita seuras, kun tieta kysymymaan tullut farangi ottikin huoneen hanen paikastaan.

Siina majatalon pihassa oli istumassa taman samaisen majatalon jannun kavereita, tyttoja ja poikia, iltaa porukalla. Kavin heittaan tavarat huoneeseen ja hetken paasta huomasinkin, etta olin istunu tassa samassa porukassa useamman tunnin ja hauskaa oli.

Laosissa on talla hetkella kuiva- ja kylmakausi just alkanu. Kylmakausi tarkoitaa varsinkin iltoina valitettavasti toudella kylmaa. Kesken iltaa oli pakko kayda laittamassa pitkat housut jalkaan ekaa kertaa sitten Japanin. Loppuillasta ja yolla olis tarvinnut myos jotain kevytta takkia. Yolampo laskee lahelle kymmenta. Ei tarvinnut huoneessakaan ilmastointia ja tuuletinta laittaa paalle ollenkaan. Painvastoin yolla olis saanu laittaa lammittimen paalle. Sen verran oli viileaa nukkuessakin.

Eka paiva talla meni siis varsin mielenkiintoisissa merkeissa ja taas huomasi, etta matkailu avartaa. Tanaan on taas paiva uusi, joten saas nahda, mita tanaan tulee eteen. :)

Laitetaan tahan viela yks kuva, jonka juuri rapsasin ennen tanne nettikahvilaan tuloa. Sattu viereisella koneen kayttajalla olemaan kameraan tarvittava piuha ja sai siirrettya kuvan koneelle. Tassa vaihteeksi joku paikallinen temppeli. Naita nayttaa riittavan, vaikka maat vaihtuu.
Kirjoitan tata nettikahvilassa, kun majapaikan huoneessa ei ole verkkoa omaa konetta varten. Siksi tassa tekstissa ei ole myoskaan skandimerkit kaytossa.

lauantai 21. marraskuuta 2009

Vallihautakaupunki

Chiang Main vanhaa kaupunkia ympäröi joka puolella vallihauta. Se samalla selkeyttää kaupungin hahmottamista kummasti. Samoin liikennejärjestelyt on tehty selkeäksi, kun vallihaudan sisäpuolella liikenne on yksisuuntainen vastapäivään ja ulkopuolella vastaavasti myötäpäivään.
Vallihaudan sisäpuolelle jää heti muuri, mutta sitä ei ole enää paljoa jäljellä. Pieniä pätkiä siellä täällä. Tässä kuitenki yksi suurimmistä pätkistä.
Tytöt oli päättäny alkaa syöttään puluja vallihaudan vieressä. Niitä olikin tullu paikalle heti pari.
Thaimaassa näkee norsuja siellä täällä. Myös täällä Chiang Maissa keskellä kaupunkia illalla kävelytetään paria kolmea ronsua, joita ihmiset voi syöttää pientä rahasummaa vastaan. Norsu on thaimaalaisille tärkeä ja niitä näkee myös erilaisissa patsaissa paljon.
Tuoreita hedelmiä on tarjolla joka puolella. Tällaisia kärryjä työntäviin myyjiin ei voi olla törmäämättä. Oma suosikki on tuore ananas ja niitä joutuu aina välillä ostaan. Sanotaanko, että "hieman" parempaa kuin tavallinen purkkiversio. Slurps! Aroi!
Huomenna sunnuntaina olis siirtymäpäivä paikkaan ja maahan, jos en ole aikasemmin käynyt. Odotan mielenkiinnolla!

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Hmong-heimon kylässä

Tuli varattua hotellin kautta iltapäiväretki, jossa käytiin ensin Hmong-heimon kylässä Doi Pui'ssa ja sen jälkeen Phrathat Doi Suthep temppelissä. Kylä ja temppeli on lähellä toisiaan noin 40min ajomatkan päässä Chiang Main keskustasta.
Hmong-heimon juuret juontaa Kiinaan ja sen huomaa myös edelleen heidän ulkonäöstä.Poika perinteisessä heimon vaatteissa.
Tässä Hmong-heimosta lisää.

Kylässä on todella hieno puutarha, jossa paljon kukkia.
Sitten siellä vanhoilta peruilta kasvatetaan vähän muutakin. Tosin nykyään ihan viranomaisten luvalla.
Sitten tietokilpailukysymys kaikille hortonomeille ympäri Suomenmaan. Mikä on tämä viettoman näköinen punainen kukka tai mitä siitä saadaan? Niitä on myös valkoisena ja vaaleanpunaisena. Vinkkinä, että edellisen kuvan lisäksi tästäkään ei välttämättä hyvää seuraa, jos näitä meinaisi alkaa Suomessa kasvattamaan. Maistui vähän kitkerälle, kun oppaan opastamana vähän maistoin kukasta puristamalla saatavaa nestettä.
Kylän jälkeen käytiin kattomassa Phrathat Doi Suthep temppeliä.
Erilaisia ja samanlaisia buddhapatsaita oli paljon.
Temppeli on noin 1500 metrin korkeudessa ja sieltä oli hyvät näkymät myös Chiang Main kaupunkiin.
Samoin lentokentälle.
Sellaista tänään. Nuita kukkakuvia alkanu tuleen huolestuttavalla tavalla. Tuleekohan tässä itestä kohta joku hortonomi, kysyy epätietoinen täältä jostain. :)

maanantai 16. marraskuuta 2009

Temppeleitä ja mönkkäreitä

Eilen sunnuntaina oli ensimmäinen koko päivä täällä Chiang Maissa. Minun hotelli jää just vanhaan kaupunkiin eli vallihautojen sisäpuolelle. Tässä ihan vieressä vaikuttaa olevan vaikka kuinka monta budhalaisten temppeleitä ja osa niistä on aikasta erikoisia verrattuna moniin muihin vastaaviin.

Ensin tuli vastaaan kohtuu lähellä hotellia oleva Wat Pun On, jossa kultaa ei ole säästelty.
Siitä muutaman minuutin kävelymatkan päässä on erikoisin, johon olen törmänny ja yksi vanhimmista, jos ei kaikkein vanhin. Tämä kyseinen Wat Chedi Luang on rakennettu jo 1391. Sen jälkeen maanjäristys on tuhonnut siitä osan, mutta temppeli kököttää edelleen pystyssä. Pelkkä koko on jo vaikuttava, kun yhden sivun leveys on aina 60 metriä ja korkeuttakin on riittävästi.
Yksityiskohtiin on aina panostettu. Tässä samalta temppelialueelta hienosti tehdyt lohikäärmeet.
Tänään maanantaina olikin sitten tiedossa jotain ihan muuta. Heräsin 6:30 syömään hotellin aamupalaa ja auto tuli hakemaan joskus 7:50 paikkeilla. Sen jälkeen suunta kaupungista ulos ja kohti mönkkäriajelua Chiang Main vuoristoseudulla.

Tässä taukopaikalla vajaan 1500m korkeudessa.
Kuva samalta taukopaikalta kohtia laaksoa, jossa pieni kylä. Mönkkäriajelun opas tiesi kertoa, että näillä samoilla pelloilla kasvatettiin vielä 30 vuotta sitten ooppiumia.

Mönkkärisafari oli mukava, mutta asvaltilla ajoa/siirtymää olis saanu olla huomattavasti vähemmän ja enemmän ajoa vuoristopoluilla. Ajomatkaa tuli yhteensä 42km. Mukava ja erilainen aamupäivä kuitenki pois kaupungin hulinasta.