keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Juhannus Cebussa

Tämän vuoden Juhannus meni hyvin pitkälle samoissa merkeissä kuin vuosi sittenkin. Juhannus tuli siis viettyttä Cebussa. Tässä jotain reissusta.

Otin Juhannusperjantain töistä vapaaksi ja lensin Tigerin siivin perjantaiaamuna 05:30 lennolla Manilasta Cebuun. Koneen laskeuduttua Mactanin kentälle taksi alle ja kaverin Petrin kämpille, joka asuu samalla saarella.

Petrin tykönä ehti ottaa vielä pikku nokoset ennen kuin lähdettiin sukeltaan. Petri on sukelluskouluttaja Mactanilla, joten hän hommasi meille veneen miehineen ja tarvittavat sukelluskamat. Sukeltamassa meitä oli Minna, Petri, Jari ja minä. Anne oli lisäksi Sofian kans veneellä. Sofia oli samalla reissulla elämänsä ensimmäistä kertaa veneessä.
Ensimmäisenä sukelluskohteena meillä oli Tambuli, josta löytyy lentokoneen hylky.
Ensimmäisen sukelluksen pidettiin taukoa veneessä ja meidän lähellä oli myös sukellusvene. Se tosin pysytteli paikalla, eikä käyny kuvan tilannetta syvemmällä. Ei tarvinnut lähteä katsahtaan sukellusvenettä pinnan alle.
Petri tiesi kertoa, että samainen sukellusvene oli päässyt paikallisessa mediassa hyvin esille. Ei tosin mitenkään positiivisessä mielessä. Joku sukeltaja oli kuvannut sukellusveneen matkaa pinnan alla, kun se oli samalla törmäillyt koralleihin tuhoten niitä monista paikoista. Korallien uusiutuminen kestää helposti todella pitkään. Paikalliset päättävät tahot olivat nähneet videon ja eivät olleet katsoneet sitä hyvällä. Alukselta oli otettu videon perusteella liiketoimintalupa pois.

Toisena paikkana meillä oli ensimmäisestä paikkaa kohtuu lähellä oleva Kontiki Reef. Alueella pyörii tuhansien sardiinien parvi. Tällä kertaa parvi ei ollut ihan niin iso kuin vuosi sitten. Oli se silti nyttenkin aikasta hyvän kokoinen. Näkyvyys ei vain ollut tässä kohtaa ihan parhaimmillaan, vaikka ei sitä huonoksikkaan voi väittää.
Toiselta sukellukselta jäi sardiinien lisäksi mieleen todella lämmin merivesi. Tietokone näyttikin lukemaa +31C. Ei tullut kylmä shortseissa ja hiattomassa sukeltaessa. Hiatonkin oli lähinnä vain suojaamassa hankaukselta.

Sukellusten ollessa ohi ja veneen tullessa rantaan kello näytti 16:30. Siitä pienen välinehuollon jälkeen oli hyvä lähteä varsinaisen Juhannuksen viettoon.

Sukelluksista tarkempaa juttua ja enemmän kuvia minun Reef Dive:ssa.

Juhannuksen vietto tietysti aloitettiin suomalaisia perinteitä kunnioittaen laittamalla grilli kuumaksi ja kyrsät lämpeneen.
Jossain vaiheessa päästiin avaamaan paikalliseen tyyliin äänihuulia. Anne näyttää mallia.
Me tietysti seurattiin esimerkkiä perässä ja moni klassikko saikin täysin uusia sovituksia. Jossain vaiheessa iltaan kuului myös ilmakitarointia.
 Juhannuksen vietossa noudatettiin siis perinteisiä hyväksi havaittuja kuvioita.

Sunnuntaina käytiin syömässä ulkona ja tsekattiin samalla paikallisten suosima Karancho Beach. Rannalta voi vuokrata eri kokoisia katoksia ja mennä porukalla viettämään rentoa päivää. Paikasta löytyy myös muutama huone, jos haluaa myös yöpyä paikan päällä.
Paikalla olikin porukkaa mukavasti. Osa grillaili, toiset laulo karaokea ja muutamat pelasi rantalentistä.
Sunnuntaina oli illasta lento takaisin kämpille Manilaan. Tigerin lento oli aikataulun mukaan 20:15 ja ilmaan noustiin jo 10min etuajassa. Se tarkoitti samalla, että Manilaan laskeuduttiin jo noin 20min etuajassa.

Tiger käyttää Manilassa nelosterminaalia eli ns. old domestic terminaalia. Nelonen on terminaalina pieni. Sen hyvä puoli on juuri sen koko, sillä se tarkoittaa myös vähemmän ihmisiä ja lyhyempiä jonoja. Olin reissussa pelkien käsimatkatavaroiden kans, joten kävelin repun kans koneesta suoraan terminaalin läpi taksiin. Takseja oli pihalla jonoksi asti ja ei yhtään matkustajaa. Vielä kun liikennettä oli sunnuntai-iltana Manilan mittakaavassa tosi vähän, niin olin kämpillä jo 21:40. Vain 10min virallisen laskeutumisajan jälkeen. Joskus näinkin!

Nyt sunnuntaina ja maanantaina oli ns. superkuu. Kuu oli kiertoradallaan normaalia lähempänä maata ja se näytti samalla noin 10% suuremmalta. Otin kuusta muutamia kuvia parina iltana. Tällainen kuva tarttui muistikortille tiistai-illalta.
Sellainen Juhannus täällä tällä kertaa. Peten kans olikin jo puhetta, että eiköhän jatketa perinnettä ja ensi vuonna Jussina taas Cebuun.

Terveisin Manilasta,
Mika

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Fête de la Musique 2013

Suuri päälava - Kahdeksan pienempää esiintymislavaa - Yli 100 bändiä - Yli 10 tuntia livemuaa - Ei pääsymaksua. Näin mainostettiin Manilassa Makatin alueella lauantaina järjestettyä suurta musiikkitapahtuma nimeltä Fête de la Musique.
Vastaavia tapahtumia järjestetään useissa maissa ympäri maailmaa. Myös Suomessa. Siellä se tunnetaan nimellä Kansainvälisen nykymusiikin festivaali. Tapahtumassa oli yksi iso päälava ja sitten mukana oli nippu lähialueen ravintoloita, joissa oli esiintyjät musiikkityyleittäin. Yhdessä ravintolassa jazzia, toisessa bluesia ja soulia, jossain rokkia tai vaikkapa elektronista musiikkia. Esiintyjät oli pääosin paikallisia, mutta esiintymässä oli myös ranskalaisia. Tapahtuman yksi järjestäjistä on Ranskan suurlähetystö.

Tässä jotain tapahtumasta.

Mainoksen mukaan tapahtuman piti alkaa 16:00 ja kestää aina 02:00 asti. Otin kämpiltä ensin suunnaksi Makati Avenuen ja sieltä Polaris Streetin kupeessa olevan Café Curieux. Siellä olisi tarjolla bluesia ja rockia. Tulin paikalle joskus 17:30 ja ravintolassa sanottiin, että bändi alkaa soittamaan noin 19:00.

Sieltä kävelin lähes naapurissa olevaan H&J:hin, jossa olisi tarjolla bluesia ja soulia. Ei onnistanut sielläkään. Sanottiin, että bändit aloittaa noin 18:30.

Jatkoin kävelyä parin korttelin päässä olevalle pääesiintymispaikalle, joka jäi Makati Avenuen ja Guerreron risteykseen A.Venue Mallin viereen. Siellä olikin jo eri meininki päällä. Alueella oli iso katettu alue, jossa oli jo mukasti porukkaa paikan päällä. Tarjolla oli myös kiitettävästi erilaista sapuskaa. Varrastikut tekee aina takuuvarmasti kauppansa.
Tarjolla oli myös kreikkalaista ruokaa. Tulikin syöpästyä kunnon pitaleipä lihavartaalla.
Sitten oli toki tarjolla erilaisia virvokkeita. Pullo olutta maksoi sopivat 40PHP/0,70€.
Minun tullessa paikalle esiintymisen aloitti Bayang Barrios feat. Julianne. Musiikki oli tyyliltään perinteistä filippiiniläistä.
Toisena lavalle tuli Lady I feat. Papa U-Gee. Musassa oli sekoitettu paljon reggaeta ja hiphoppia.
Japanilainen Papa U-Gee myös lavalla Lady I:n kans ja Papalla olikin hyvä meno.
Papa U-Geeltä näyttää löytyvän asiallista reggaeta myös Youtubesta.
Festariyleisöä.
Festarialueella ei ollut ulkohuusseja ollenkaan. Ne asiat piti käydä hoitamassa ihan vieressä olevassa A.Venue Mallissa. Siellä oli myös jotain, joka herätti yllättäin huomion. Hootersin avajaiset.
Aikaisemmin en ole törmännytkään Hootersiin Filippiineillä, vaikka Pasayssa näyttää sellainen olevankin. Singaporessa pidempään ollessa tuli käytyä muutaman kerran Clarke Quayn paikassa.

Seuraavana tuli lavalle Quest feat. Nimbusnine. Quest oli positiivinen uusi tuttavuus. Kaverilla on hyvä lavaesiintyminen ja hyvä soundi äänessä. Muutenkin toimivia biisuja.
Quest näyttää tekevän musaa niin englanniksi kuin tagalogiksi. Tässä esimerkki jälkimmäisestä. Mitään en ymmärrä, mutta kuullostaa hyvältä ja myös Manilassa kuvattu video näyttää asialliselta.
Questin jälkeen lavalle nousi tyttöbändi Flying Ipis
Flying Ipiksen jälkeen otin suunnaksi uudelleen H&J:n. Siellä aloitti lähes heti soittamaan bändi nimeltä Chocolate Grass. Biisit oli fiilistelevää soulia.
Tunnelman luomisessa kosketinsoittaja oli laulajan lisäksi suuressa roolissa.
Chocolate Grassin setin jälkeen lähdin käytännössä heti kohti Café Curieuxia. Kävelin tien reunassa aidan vierustaa, kun joku länkkäri rapsutteli aidan välistä jotain eläintä. Jotenkin kauempaa oletin, että siellä on kissa. Kun tulin viereen, niin ei se ihan ollukkaan. Se oli jonkun lemmikkinä oleva makaki. Ei ollu tätä kaveria pidetty ainakaan nälkäisenä. Sen verran oli hyvässä lihassa. Sanonta "lihavat on leppoisia" pätee ilmeisesti myös apinoihin. Sen verran oli rento kaveri.
Café Curieuxiin päästyä lavalla oli The Jerks. Kaverit soittivat rentoa rokkia ja bluesia.
Juttelinkin tämän kaverin kans hetken ja kertoi, että bändi on ollu olemassa jo noin 35 vuotta.
Nuiden kolmen paikan lisäksi en muualla käynytkään. Kavereilta kuulinkin, että tapahtuma järjestettiin myös viime vuonna samalla tavalla Makatissa. Toivottavasti myös ensi vuonna. Sen verran jäi hyvät fiilikset.

Tänään sunnuntaina tuli käytyä ruokakauppareissun yhteydessä syömässä Market Marketin Sushi Kingissä. Meikäläisellä Sushi Kingissä pistäytyminen tarkoittaa aina, että pitää tilata lohta jossakin muodossa. Tällä kertaa perus sushia.
Sitten myös tuplalohimakeja, jossa ulkopuolella lohta raakana ja sisällä grillattuna.
Hyvää oli. Ei nuo ihan kaikki mulle ollu, mutta lähes...Slurps ja röyh!

Laitetaan tähän loppuun pari tarinaa erittäin huonosta tuurista.

Kaksi viikkoa sitten perjantaina 31.5.2013 sattui erikoinen ja ikävä onnettomuus minun kämpiltä noin kolmen kilometriin päässä Fort Bonifaciossa ihan Market Marketin ostarin naapurissa. Ostarin heti toisella puolen tietä on Serendran kalliit condorakennukset huippusijainnilla. Serendra 2:n yhdessä huoneistossa sattui erittäin voimakas räjähdys perjantai-iltana noin klo 20:00. Käytännössä siis yhtenä viikon kaikkein vilkkaimpana hetkenä.
Räjähdys oli niin voimakas, että kulmahuoneiston molemmat ulkoseinät lensi taivaantuuliin. Kuvassa vasemman puoleinen seinä lensi noin 15 metrin matkan rakennuksesta. Väliin jäi leveä jalkakäytävä ja kaksi talon puoleista kaistaa. Seinäelementti lensi aina ulommalle kaistalle ja osui siellä lähettikuorma-autoon tuhoten sen täydellisesti ja surmaten samalla kaikki kolme auton sisällä ollutta henkilöä. Räjähdyksessä loukkaantui lisäksi viisi henkilöä.

Rakennuksessa ja alueella asuu paljon hyvätuloisia ja vaikutusvaltaisia paikallisia ja myös ulkomaalaisia. Pelkästään jo siitä syystä räjähdys tutkittiin erittäin tarkasti. Heti muutaman päivän päästä alkoi tullakkin tietoa, että ainakaan pommista ei olisi kyse. Rakennuksessa on keskitetty kaasujärjestelmä ja räjähdyksen viralliseksi syyksi on nyt paljastunut kaasuvuodosta johtunut räjähdys.

Kirjoitin maaliskuussa blokiin jutun Donsolista ja Legazpista. Legazpissa ollessa käytiin ajeleen mönkijöillä Mount Mayonin tulivuoren lähellä. Käytiin kääntymässä laavakentän näköalapaikalla. Kertoivat silloin, että sitä lähemmäs ei saa mennä, vaikka jotkut järjestääkin kiipeilyreissuja tulivuoren aivan huipulle kraaterin juurelle.
Mount Mayon on yksi Filippiinien aktiivisimmista tulivuorista. Mayon purkautui 2009-2010 ja sen jälkeen se on ollut rauhallinen. Savua se tupruttaa silti koko ajan. Kuukausi sitten toukokuun 7. päivä Mayonin rinteillä oli ollut kiipeilijäryhmä. Mayon oli ollut täysin rauhallinen, kuten jo nyt pidemmän aikaa. Ilman mitään ennakkovaroitusta se oli alkanut yhtäkkiä purkautua rajusti. Purkaus oli kestänyt vain 73 sekunnin ajan. Tuona aikana Mayon oli syöksenyt ilmaan useiden kuutioiden kokoisia tulikuumia laavakiviä. Vaikka purkaus kesti vain vähän toista minuuttia, se oli silti liikaa. Purkauksessa sai surmansa viisi kiipeilijää. Paikallinen opas, kolme saksalaista ja yksi espanjalainen.

Seuraavaksi tässä aletaankin odottamaan tulevaa viikonloppua eli Juhannusta. Se olisi tarkoitus viettää aikasta samanlaisissa merkeissä kuin vuosi sitten.

Näillä näkymin tämä on viimeinen blokikirjoitus ennen Juhannusta, joten oikein hyvää Jussia kaikille blokin lukijoille!!

Musaterveisin Manilasta,
Mika

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Trans Sport Show 2013

Kävin sunnuntaina kauppakeskus Mall of Asian vieressä SMX Convention Centerissä järjestetyssä Trans Sport Show 2013. Kyseessä on etupäässä vanhempiin autoihin erikoistunut tapahtuma, mutta paikalla oli myös uudempaa tuunattua kalustoa. Kyseinen tapahtuma on myöskin Manilan vanhin edelleen toiminnassa oleva moottoriajoneuvotapahtuma. Tänä vuonna oli 22 kerta.

Vanhan Porsche-fanin silmiä hiveli, kun Porsche Club Philippines oli tuonut eri ikäistä kalustoa näytille. 911-mallistolla tulee 50 vuotta täyteen ja sen kunniaksi paikalla oli paljon kyseisiä malleja.
Vuoden 1965 mallissa oli huikeat 120 hummaa.
Tässä vuoden 1960 Porsche 356A.
Vähän uudempaa 911 mallia kaarilla varustettuna.
Corvetella oli myös oma näyttelyalue. Corvetella tulee vastaavasti 60 vuotta taivalta täyteen.
Vähän vanhempaa mallia.
Koko tapahtuman yksi hienoimpia oli tämä Jaguar.
Kissa asiaan kuuluvasti nokalla.
Vähän harvinaisempi Mini. Mallimerkinta on Mini Moke ja vuosimalli 1969. Mokea on valmistettu Englannin lisäksi myös Portugalissa ja Australiassa. 
Volkswagen Kübelwagen vuodelta 1974. Alkuperäista Kübelwagenia valmistettiin 1940 - 1945.
Toyota Celica vuodelta 1971. Erinomaista vuosikertaa siis.
Tyylikäs Honda S2000. Vihreä metalliväri näytti erittäin hyvältä tässä kopassa. Tällaisella S2000:lla tullut joskus ajettuakin Suomessa. Terveisiä vaan Vesalle.
S2000:n moottori on jo vakiona aikasta erikoinen. Kone on kaksilitrainen vapaastihengittävä ja siinä on tehoa 250hv. Kone kiertää kuin moottoripyörä. Kaksilitraisen huipputeho tulee 8300 r/min ja rajoitin puuttuu peliin vasta lähempänä 9000 r/min. Ei siis ihan perusmoottori. Tässä S2000:ssa ei ollu tyydytty vakiotehoihin, vaan kylkeen oli laitettu fööni. Tehoa 741 hummaa.
Bemulta oli näytillä rivissä eri ikäisiä M3:sia. Saman merkin harvinaisemmasta mallista vastasi Z8. Mallia valmistettiin 2002-2003 vain 5703kpl. Harvinainen malli siis kyseessä, jonka arvo vain nousee.
Tässä mallissa oli tunattu ikkuna konepeltiin. Yllättävänkin vähän käytetty kikka autoissa, jossa on oikeasti jotain erikoisempaa nähtävää konehuoneen puolella.
Autohifiä ei tässä tapahtumassa näytillä juuri ollenkaan. Tähän Beetleen sitä oli kuitenkin laitettu riittävästi.
2011 mallin Audi TT Quattro, jonka väri oli minusta erittäin onnistunut. Varsinkin luonnossa se näytti erittäin hienolta.
Autotapahtuma ja kuvia vain autoista….jotain puuttuu? Totta, tällä kertaa pakolliset messutytöt oli erittäin vähissä.
Trans Sport Show oli vähän pienempi autotapahtuma, kuin muut tapahtumat Manilassa, joissa on tullut käytyä. Hienoa kalustoa oli kuitenkin näytillä tälläkin kertaa. Olen ollut kyllä tosi yllättynyt, kuinka paljon Manilassa on vuodessa suuria autoalan tapahtumia. Sopii minulle, en valita.

Autoterveisin Manilasta,
Mika

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Manila Chinese Cemetery


Tuli käytyä lauantaina kaverin kans aikasta erikoisessa ja osittain hämmentävässäkin paikassa. Kyseessä on Manilan kiinalainen hautausmaa. Mikä hautausmaasta sitten tekee erikoisen? Tässä jotain aiheesta.

Hyppäsin taksiin kämpiltä Taguig Cityn puolelta, jonka jälkeen haettiin kaveri Rockwellista Makatin puolelta kyytiin ja sitten Manilan puolelle kohteeseen. Matka on reitistä riippuen vähän vajaa 20km, mutta aikaa siihen meni kuitenkin keskellä lauantaipäivää vähän toista tuntia.

Manilasta puhuttaessa on hyvä tietää, että itse Manila on vain yksi kuudestatoista kaupungista, jotka lasketaan ns. Metro-Manilaan. Helposti puhutaan vain Manilasta, mutta todellisuudessa kaupunkeja on kaikkiaan siis 16. Manilassa on noin 1,7 miljoonaa asukasta, kun Metro-Manilaan kuuluvassa Quezon Cityssä on noin miljoona asukasta enemmän. Metro-Manilan alueella asuu noin 12 miljoona asukasta.

Tässä on kiinalaisen hautausmaan eteläinen portti.
Hautausmaa on aika laaja ja se on kaupunkimainen. Siellä on siis katuja kuin missä tahansa asuinalueella. Kuvan rakennukset ei ole mitä tahansa rakennuksia, vaan ne ovat jonkin suvun hautapaikkoja. Mauseleumeja.
Käytiin aluksi kiertämässä selkeästi hautausmaan vaatimattomampaa aluetta. Aluetta kiertää muuri ja toisella puolella tietä on sukujen hautarakennuksia.
Muuri ei ole myöskään mikään pelkkä muuri, vaan se on myös pieniä hautoja täynnä.
Alueella oli myös paljon yksittäisiä hautoja. Valitettavan moni niistä näytti tältä. Ne on siis murrettu auki ja ryöstetty!
Tällainen näkymä voisi olla ihan hyvin jotain asuinaluetta. Totuus on kuitenkin toinen.
Puhumattakaan tällaisesta. Menisivät täysin kiinalaistyyppisistä taloista. Tällaisista rakennelmista löytyykin käytännössä kaikista vessat ja monista myös keittiöt. Tällaisten sukuhautojen perheet tulevat kuulemma aina välillä koko päiväksi paikalle, jolloin silloin siellä helposti tarvii myös ko. mukavuuksia.
Erilaisia yksityiskohtia löytyy alueelta paljon.
Muistomerkki.
Toisella puolen aluetta rakennusten koko vain kasvoi. Rakennuksissa aina lukee, että kenen suvusta on kyse. Tässä on Limin suvun hautapaikka.
Yksi alueen suurimmista. Näitä ei ihan joka suku pysty rakentaan.
Näyttää kirkolta, mutta kuuluu myös suvulle.
Tyyli vaihteli myös paljon.
Sama lähempää.
Porttikongi.
Chong Hock Tongin temppeli.
Muistomerkki.
Erilaisia lohikäärmepatsaita alueella on paljon.
Lopulta käveltiin aluetta ristiin rastiin noin pari tuntia. Ei niitä tavallisimpia hautausmaita.

Meillä oli ajatuksena myös, että oltais käyty ihan vieressä olevalla Manilan pohjoisella hautausmaalla (Manila North Cemetery). Mikä siellä on erikoista, niin siellä asuu vakituisesti myös paljon ihmisiä. Kysyttiin kiinalaisen haustausmaan vartijoilta, että onko sinne turvallista mennä ulkomaalaisena. Yksi miehistä sanoi heti, että ei ole. Pari päivää aikaisemmin jotkut puolalaiset miehet oli ryöstetty siellä. Viety reppu kädestä, jossa oli ollut kännykkää, rahaa, yms. Jätettiin sitten suosiolla menemättä sinne.

Osa voi muistaa Madventuren toistaiseksi viimeisestä tuotantokaudesta, kun Riku ja Tunna kävivät vastaavalla hautausmaalla. Kyseessä ei ole kuitenkaan sama paikka, vaan jannut kävi Quezon Cityn puolella olevalla Bagbag Cemeteryllä. Madventuren videopätkä aiheesta, jossa Tunna syö myös paikallista "herkkua" baluttia. Tullu syötyä myös pari kertaa.
Päivä oli lämmin ja otettiin taksi takasin Makatiin. Siellä ensin vähän syömässä ja sitten kaverin uima-altaalle.
Allasalue on 41:ssä kerroksessa, joten sieltä avautui hyvät näkymät eri suuntiin. Fort Bonifacion rakennuksia Taguig Cityn puolella. Kuvan etualalla oikealla näkyy ns. Fly over -silta, joka yhdistää Fortin Makatiin.
Kellon näyttäessä 18:30 aurinko oli jo matalalla.
Kaverin kämppä on muutaman kerroksen allasaluetta alempana ja sieltä avautui hyvät näkymät Mandaluyongin suuntaan.
Kun kylästelyt oli kylästelty, niin kämpille. Tässä vielä näkymiä alhaalta katsottuna.
Sellainen päivä. Vähän erilainen tutustumiskohde päivälle.

Blokista yleisesti vois mainita, että päivitin blokille uuden ulkoasun viime kuun alkupuolella. En tiedä johtuuko siitä vai mistä, mutta blokin kävijämäärät on samalla raketoinut ylöspäin. Hukkapiilon aikaisempi kuukausiennätys tilastojen mukaan on 4908 visiittiä tämän vuoden tammikuulta. Nyt toukokuussa tuli 10244 eli yli tuplaantu. Päivitin uuden näkymän myös Reef Diveen ja siellä kävijämäärissä on näkynyt sama trendi. Tämän uuden ulkoasun suurempien kuvien käyttö parani ja sikälikin blokiin tuli kummasti uutta visuallista ilmettä.

Kiitoksia kaikille lukijoille mielenkiinnosta! Lisää juttuja on luvassa myös jatkossa.

Manilasta,
Mika