sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kameraostoksilla Manilassa

Tällä kertaa juttua kameroista ja vetenalaisista vehkeistä.

Tässä ollut jo jonku aikaa mielessä, että pitäisi päivittää Canonin Ixus 120 IS parempaan pokkariin. Viimeinen niitti sille oli pari viikkoa sitten Cebun reissulla, kun Ixus ei suostunut ottamaan kuvia enää ollenkaan ensimmäisen sukelluksen puolivälin jälkeen. Aina kun laukaisi, niin näyttöön tuli vain valkoinen haamu. Käytin eka sukelluksen jälkeen kamerasta akkua ja muistikorttia hetken aikaa pois, mutta ei se auttanut mitään. Saman päivän illalla kameralla sai otettua pari kuvaa ja sitten taas sama juttu. Kamerassa on ollut jotain pieniä ongelmia jo aikaisemminkin.

Kameramalleja pohtiessa mielessä on ollut vakavasti lähinnä vain kaksi mallia. Canonin PowerShotit G15 ja G1X. G-sarja on Canonin paras pokkarisarja ja ne on tunnetusti erittäin suosittuja myös sukeltajien keskuudessa. G1X:ssä on pokkariksi yksi markkinoiden suurimpia kennoja. Eri testeissä ja vertailussa kuvanlaatua on poikkeuksetta kehuttu järkkäritasoiseksi. Tämä kuullosti erittäin hyvältä, koska oman EOS 60D vieminen veden alle maksaisi aivan liikaa. Pelkkä vesikotelo olisi jo heti luokkaa 2500€. Vastaavasti G1X:ää on myös haukuttu joka testissä auto focuksen hitaudesta ja tarkennuspisteen valinnan epävarmuudesta. Vastaavasti kameran lähin tarkennusetäisyys on niinkin suuri kuin 20cm, joten varsinaisesta makrosta ei voida puhua. Näitä G1X:n kaikkia ongelma-alueita on vastaavasti kehuttu poikkeuksetta G15:n kohdalla joten päädyin lopulta siihen. Ilman edellä mainittuja ongelmia valinta olisi ollut G1X.

Mailailin jo edellisellä viikolla Canon Philippinesin kans ja kyselin kameroiden ja sukelluskoteloiden hintoja. G15:n lintahinnaksi sanottiin 28,998PHP/528,50€. Sukelluskotelotiedusteluihin kertoivat, että eivät tuo niitä ollenkaan maahan. Tuntuu tosi erikoiselta maassa, josta löytyy Aasian parhaimpia sukelluskohteita. Canonilta kerrottiin samalla, että G15 ja G1X:ään saa nyt kolmen vuoden takuun, kamerakotelon ja muistikortin, kun kameran ostaa valtuutetulta Canonin jälleenmyyjältä. Sain heiltä myös listan Canonin jälleenmyyjistä. Pitkä takuu kuullosti oikein hyvältä.

Sukelluskotelo aiheutti aluksi vähän harmaita hiuksia. Mistä sen saisi? Kameran yksi päätarkoituksista olisi kuitenki sukelluskäyttö. Sitten muistui mieleen, että Ikelite tekee eri kameramalleille koteloita. Ikeliten valmistajan nettisivuilta löytyi tieto, että Manilassa on heidän maahantuoja. Meilailin maahantuojan kans ja selvisi, että heiltä löytyy koteloita varastosta suoraan G15 ja G1X -malleihin. Hinta tosin oli suolainen. Minulla on ollut parissa edellisessä pokkarissa Canonin omat vesikotelot ja niiden hinnat on ollu noin 250€ paikkeilla. Nyt hintatiedoksi kerrottiin 29,000PHP/528,60€. Sama siis kuin kameran listahinta. Toisaalta kotelo on pakko ostaa. Ei voi mitään.

Kun perusasiat oli tiedossa ja päätös oli mielessä tehty, niin soitin alkuviikosta Mega Mallissa Ortigasissa sijaitsevaan Canon Concept Storeen. Kyselin kameran hintaa ja käteishinnaksi sanottiin 25,000PHP/455,70€. Varasin heti kameran ja kerroin, että tulen hakemaan sen lauantaina.

Mailailin myös pitkin viikkoa Ikeliten maahantuojan kans ja sovin, että tulen hakemaan kotelon lauantaina heti, kun kamera on haettu. Paikaksi sovittiin heidän liike San Josen puolella sijaitsevassa Greenhillsin ostoskeskuksessa.

Eilen tuli käytyä hakeen sitten sekä kamera, että sukelluskotelo. Ostin kameraan samalla toisen akun. Hintaa sille tuli 2490PHP/45,40€.
Sitten vain laatikko auki ja itse kamera esille.
G-sarjalainen on käytettävyydeltä hyvin saman tapainen kuin Canonin järkkärit. Sen käytössä ei siis ole mitään erikoista, jos Canonin järkkärit on tuttuja. Ikeliten sukelluskotelossa olikin enemmän ihmeteltävää. Ero Canonin omiin koteloihin on suuri. Jos Ikeliten hinta on Canonin omiin boxeihin verrattuna vähän reilu tupla, niin järeysaste pitää kertoa vielä lisäksi jollain. Pelkkä tyhjä kotelo painaa 1,8Kg. Kertonee jotain.
Kovaan hintaeroon löytyy monia syitä. Canonin boxeissa vedenalaisen kamerajärjestelmän laajennettavuus on hyvin rajoitettua ja muovisten koteloiden syvyys on vastaavasti rajoitettu 40m. Syvyys toki riittää meille suurimmalle osalle tavallisista sukeltajista. Tekniikkasukeltat sitten erikseen. Ikeliten boxien käytössä suurin este järjestelmän laajennettavuudelle on lähinnä vain oma lompakko. Tarjolla on erilaisia ulkoisia salamoita, videovaloja, laajakulma- ja kalansilmälinssejä, filttereitä, jne. Boxin syvyys on vastaavasti rajattu 60m.

Canonin boxeissa kamera asetetaan kotelon pohjalle, jonka jälkeen luukku kiinni. Ikelitellä koko takakansi lähtee irti.
Sen jälkeen kamera ruuvataan kiinni takalevyssä kiinni olevaan alustaan, jonka jälkeen takalevy laitetaan yhdessä kameran kans kiinni varsinaiseen koteloon. Yksi suuri syy Ikeliten koteloiden hinnalle G-sarjan tapauksessa on boxissa valmiina oleva liitin salamakenkää varten. Kamerassa voidaan siis käyttää suoraan ulkoista salamaa, jolle on valmiit liitännät. Itse ulkoisen salaman johto tulee kiinni oikeassa yläkulmässa näkyvään liittimeen.
Edellisessä kuvassa näkyvä salaman liitin laitetaan siis vain kameran salamakenkään. Ulkoinen salama onkin varmaan seuraava ostos. Samoin kunnon laajakulma-/kalansilmälinssi kiinnostais veden alle.
G15 on minun kolmas digikamera sukelluskäytössä. Ensimmäinen oli Canon PowerShot S50 (5/2004) ja sen jälkeen jo mainittu Ixus 120 IS (5/2010).
Jos kameran koko kasvaa siirryttäessä Ixuksesta G-sarjaan, niin tästä näkyy, että mikä on kokoero siirryttäessä Canonin boxista Ikeliten boxiin.
Uudella kameralla ei ole tullu vielä räpsittyä kovin montaa kuvaa, mutta muutamia kuitenki. Tänään tuli käytyä ruokaostoksilla lähiostarilla ja samalla käytiin Shakey´sissä syömässä pitzat.
Kävin tänään illalla kämpän yläkerran kahvilassa räpsimässä muutamia testikuvia ja ensivaikutelma on oikein hyvä.
Ero kuvanlaadussa Ixuksen ja G-sarjan välillä on todella suuri. Niin tietysti pitääkin olla.

Sukelluskoteloa pitäis päästä testaamaan ensimmäisen kerran vajaan kolmen viikon päästä Coronilla. Siellä tarkoitus käydä vajaan viikon reissu. Coron on samalla Filippiinien hylkypääkaupunki. Siellä on useita toisessa maailmansodossa amerikkalaisten upottamia japanilaisaluksia. Toivottavasti pääsis käymään ainakin parilla. Aika näyttää.

Manilasta kameraterveisin,
Mika

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Firman bileet ja sakot

Tällä kertaa sekalaista sälää viime viikolta ja osittain vähän pidemmältäkin ajalta.

Tässä heti kulman takana minun kämpältä on parikin autojen- ja mopojen pesupaikkaa. Tuli käytettyä mopoa pesulla ja täytyy sanoa, että teki kyllä pesupaikan kaveri äärimmäisen hyvää työtä. Ensin huuhteli letkulla, sitten pesi sienellä ja vaahdolla, sitten huuhteli ja kuivasi. Sen jälkeen jannu kävi läpi kaikki mopon mustat muoviosat erikseen yhdellä aineella ja sen jälkeen vielä renkaan sivut jollain toisella kumeihin tarkoitetulla aineella. Aikaa siinä meni joku lähemmäs 30min. Sen jälkeen mopo näyttikin kaikin puolin paljon paremmalta, kuin mitä se oli ostettaessa uutena kaupasta. Mitä tälläinen kunnon puunaus sitten maksoi? Molemissa paikoissa mopon pesu näytti olevat tasan 60PHP/1,10€. Luulis, että tuollaisessa puunauksessa menee pelkästään jo aineisiin enemmän rahaa kuin mitä koko homma maksaa. Oli kyllä niin hyvää palvelua ja heti condon vieressä, että ei tarvi miettiä seuraavaa pesupaikkaa.
Filippiineillä tulee hyvin nopeasti selville ruuanlaiton erot Suomeen nähden. Siihen riittää lyhyt lomamatka, jos syö paikallisissa ruokapaikoissa. Suomessa kun ostaa esimerkiksi lihaa tai kanaa, niin suurin osa meistä haluaa sen aina luuttomana. Täällä taas välillä tuntuu, että ruuassa ei muuta olekkaan kuin luita. Tästä esimerkkinä, kun käytiin tyttökaverin kans ruokakaupassa. Niin hyvää kuin possunliha onkin, niin tällaista ei ole tullut aikaisemmin ruokakassin mukana kämpille. Siansorkka!
Se on meillä vielä pakastimessa. Odotan mielenkiinnolla, että mitä siitä lopulta tulee.

Kaakkois-Aasiassa on tunnetusti paljon hedelmiä, joita ei Suomessa ole tarjolla ollenkaan, taikka vain hyvin rajoitetusti. Aasiassa tai Etelä-Amerikassa matkanneille tämä on varmaan suurimmalle osalle tuttu, mutta kuinka hyvin tätä on tarjolla Suomessa?
Kyseessä siis englanniksi dragon fruit eli "lohikäärmehedelmä". Wikipedian mukaan käytetään myös nimitystä pitahaya. Maku on mieto ja vähän kiwimäinen.

Viimeisen muutaman viikon aikana on tullut saatua useamman tuttavan toimesta Suomituliaisia. Niistä mm. ruisleipää on tullut viimeksi syötyä maaliskuussa Suomessa juuri ennen tänne lähtöä. Filippiineiltä kunnon ruisleipää ei valitettavasti löydy. Kyytipojaksi tuli paistettua lohta. Sitä on onneksi hyvin tarjolla kauppakeskusten ruokaosastoilla. Ei ollenkaan hassumpi yhdistelmä.
Suomesta on tullut tietysti myös lakritsia, salmiakkia ym. kompiaista.
Kiitokset tuliaisista Kenille, Jarille, Virvalle, Juholle, Samille ja tietysti myös kotijoukoille Suomeen!!

Tämän viikon keskiviikkona meillä oli firman juhlat. Lähinnä juhlittiin viime vuoden saavutuksia ja ihmisiä oman osaston kesken. Tunnelma oli koko illan erittäin leppoisa ilmen turhia jäykistelyitä. Tytöt odottelee jo illallisen alkamista.
Kun pakolliset kuviot oli hoidettu ja illallinen syöty, niin tultiin ulos istuskeleen. Nurmikolle oli roudattu sohvat ja pöytiä kynttilävalaistuksella. Mikäpä siellä oli istuskellessa mukavassa seurassa tähtikirkkaan taivaan alla.
Tarjoiluissa ei kitsasteltu ja koko illan oli ns. free flowing firman piikkiin.
Se vaikutti kummasti myös tunnelmaan tarjoilijoiden tuodessa koko ajan tarjoittimet shotteja täynnä.
Loppu illasta olikin jo aikasta hilpeää porukkaa!

Eilen lauantaina käytiin syömässä Fort Bonifaciossa marokkolaisessa ravintolassa nimeltään Kasbah. Paikassa tullut käytyä vain kerran aikaisemmin, kun siellä järjestettiin Movemberin lopettamiskekkerit. Silloin ei tosin tullut syötyä ollenkaan. Paikassa on tarjolla monenlaisia Marokon alueen ruokia. Tilattiin lammastäyttisiä pitaleipiä ja täytettyä kalmaria.
Hinnat on paikallisittain korkeat, mutta ruoka oli tosi hyvää.

Tänään tuli käytyä tavalliseen tapaan ostamassa Market Marketin ostarilla ruokaa viikoksi. Olen aikaisemminkin maininnut, että ostarilla on lähes joka viikonloppu jotain esityksiä. Niin oli tälläkin kertaa. Tällä kertaa esityksen aiheena oli Sinulog Festival, joka on erityisesti Cebussa suuri karnevaalitapahtuma. Ilmassa olikin samban kiihkeät rytmit.
Vajaa pari viikkoa sitten tuli saatua mopolla töihin mennessä sakot. Ajoin tuttuun tyyliin toimiston parkkihallin edessä olevaa yksisuuntaista väärään suuntaan, kuten hyvin monet mopoilijat tekee oikaistakseen. Tällä kertaa siellä olikin liikenteenvalvoja päivystämässä ja sakkohan siitä tuli. Sakkoa kirjoittaessa sanoi, että ei hän teidä tarkalleen summaa. Hän otti samalla kortin itselle jemmaan varmistakseen, että käyn varmasti maksamassa sakon Taguig Cityn LTO:n toimistolla. Tämä sattui siis keskiviikkona. Sakossa luki, että sakko pitää käydä maksamassa kolmen päivän aikana.

Menin käymään siellä seuraavana aamuna ennen töihin menoa. Siellä selvisi, että eihän se minun kortti ollut "yllättäin" vielä tullut sinne toimistolle. Siellä ystävällinen naisvirkalija soitti heidän toiselle toimistolle ja kortti oli kuulemma vielä siellä. Jatkoi samalla sakkolapun leimaa viikolla, jos kortin tulo kestää heidän toimistolleen. Samalla selvisi sakon suuruus. Työpaikalla paikalliset kaverit arvelivat, että ehkä 150P/2,75€, tuskin yli 500PHP/9,25€. Yksi kaveri tosin sano, että se voi olla vaikka 2000PHP/37€. Noh, minun tapauksessahan se oli tietysti juuri tuo 2000PHP. Sakkolista eri liikennerikkomuksista oli selkeästi seinällä kaikkien nähtävänä, joten se oli sikäli selkeä ja säännöt oli samat kaikille. Yksisuuntaista vasten ajo oli yksi kaikkein korkeimpia. Tietysti. Virkailija kirjoitti myös puhelinnumeron, johon voin soittaa seuraavana päivänä eli perjantaina ja varmistaa, että onko kortti jo toimistolla.

Soitin heille perjantaina ja eihän se ollu tullu sinne edelleenkään. Soitin sitten maanantaina heti aamusta ja silloin kortti oli kuulemma siellä. Tuli käytyä sitten kurvaamassa uusiksi noin 10km päässä olevalla toimistolla ja sain kortin takaisin sakon maksettua. Sakon maksamiseen toki liittyi pakollinen typerä lippu-lappu-luukku-show. Ensin sai siis lapun, joka käytiin maksamassa viereisessä rekennuksessa yhdellä luukulla ja sitten kuittia vastaan sai kortin. Lähes joka virastossa aina sama homma. Pitää vain muistaa, että maassa maan tavalla tai maasta pois. Ei siinä sen kummempaa.

Terveisin Manilasta,
Mika

torstai 10. tammikuuta 2013

Viikonloppu Cebussa - Sukellusta ja ristiäiset

Viime viikonloppuna tuli käytyä pyörähtämässä mutka Cebussa. Tällä kertaa reissun tarkoitus ei ollu mitkään kissanristiäiset, vaan ihan oikeat ristiäiset. Petrin ja Annen pienokainen sai virallisesti nimen.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä ei tullut paljon nukuttua. Tiger Airwaysin lento Manilasta Cebuun oli aikataulun mukaan 04:45, joten herätys oli jo 02:00. Kaikki matkustajat oli tullut hyvissä ajoin kentälle ja ilmaan päästiinkin hyvin etuajassa. Cebuun laskeuduttiin lähes 30min etuajassa joskus 05:30 paikkeilla. Kentältä päästiinkin näppärästi, kun Petri kävi hakemassa meidät.

Meillä oli sovittuna, että lähdetään sukeltaan heti aamusta. Sukeltamaan meitä lähti Petrin ja minun lisäksi suomalaiset Mikko H. ja Mikko R. Mikko H. on minun vanhoja kavereita ja nähtiin viimeksi vajaa pari vuotta sitten Palawanilla. Kun kamat oli lastattu Mactanilla veneeseen, niin sitten liikenteeseen. Kuvassa Mikko R., Mikko H., Pete ja minä taustalla.
Ensimmäisenä sukelluskohteena meillä oli Hilutungan.
Sieltä jäi mieleen erityisesti eng. spadefishit. Fisut on helposti sellaisia ison paistinpannun kokoisia lätysköitä. Osa niistä on todella uteliaita ja tulevat ihan viereen ihmetteleen.
 Toisena kohteena mentiin Nalusuanin resorttisaaren kupeeseen.
Hypättiin veteen lähellä kuvan laiturirakennusta. Laiturin alla ja sen lähialueella oli todella paljon tällaisia fisuja välillä suurissakin parvissa.
Toisen sukelluksen jälkeen kaikilla alkoi olla jo nälkä ja Petri oli järkännyt meille ruuat vähän matkan päässä olevasta tolppien nokkaan rakennetusta ravintolasta. Tässä ollaan juuri tulossa ravintolaan.
Paikassa tarjoiltiin lähes pelkästään erilaisia mereneläviä. Meille tuotiinkin pöytä koreaksi erilaisia kotiloita, simpukoita, kalaa, kalmaria, rapuja…Eipä ole tullut koskaan syötyä noin monenlaista seafoodia yhdellä kerralla. Hintaa tuollaisella setillä oli 500PHP/9,40€/hlö.
Kun syönnit oli syöty, niin sen jälkeen tehtiin vielä kolmas sukellus. Kohteena meillä oli Talima. Siellä oli jälleen paljon erilaista fisua, kuten puoli vuotta sitten Juhannuksenakin, jolloin kävin siellä edellisen kerran Peten kans sukeltamassa. Tässä hyvän kokoinen eng. diaconal sweetlips.
Sukelluksien jälkeen takaisin Mactanille ja Peten tykö. Tässä vaiheessa kello olikin jo ilta kuuden paikkeilla ja oli jo hämärää.

Oli kyllä erittäin mukava ja leppoisa sukelluspäivä. Oma Canonin Ixus alkaa vain oleen aikasta finaalissa ja en saanut sillä enää otettua kuvia ensimmäisen sukelluksen puolivälin jälkeen. Jälkimmäiset kaksi sukellusta tuli käytettyä Peten kameraa. Tarkoittaa käytännössä, että pitää lähteä kameraostoksille ja samalla ostaa mallikohtainen sukelluskotelo kameralle. Malli on vielä hakusessa, mutta lähinnä ollut mielessä Canonin G15 ja S110. Aika näyttää. Hyviä vinkkejä sukelluskäyttöön soveltuvista pokkareista otetaan vastaan. Se on ainakin varmaa, että seuraava pokkari ei ole Ixus. Siihen en ole ollut tyytyväinen koko aikana.

Sukelluksista tarkempaa juttua ja enemmän kuvia minun Reef Dive:ssa.

Sunnuntaina olikin tiedossa vähän erilainen päivä, kun kyseessä oli Sofian ristiäiset. Kaikkien vanhempien ja kummien piti osallistua kirkon järjestämään ns. Pre-Jordaniin. Petri tahtoi minut yhdeksi Sofian kummeista, joten homma koski myös minua.

Tultiin paikalle 08:30 ja sen jälkeen nimet paperiin ja istuun saliin. Porukkaa oli aikasta paljon ja pieniä lapsia näkyi paikalla useita. Tilaisuus kesti tunnin ja joku nainen puhui siellä suu vaahdossa koko ajan. Meitä suomalaisia oli paikalla Peten ja minun lisäksi myös Peten veli perheineen. Meillä suurin osa puheesta meni kuitenkin vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tilaisuus nimittäin pidettiin paikallisella cebuanon eli visaijasin kielellä.
Kun tilaisuus oli ohi reilua tuntia myöhemmin, niin sen jälkeen viereissä olevaan kirkkoon. Mikä ero on muuten suomalaisilla ja osalla filippiiniläisistä kirkoista rakennusmielessä? Ainakin se, että suomalaisissa kirkoissa on aina seinät, mutta paikallisissa ei välttämättä ole. Täällä kun ei tarvi miettiä lämmitystä.
Kirkossa tosiaan oli seuraavana vuorossa noin 1h 15min kestänyt katolinen messu. En ole aikaisemmin käynyt vastaavassa tilaisuudessa, joten tulipahan ainakin nähtyä ja koettua jotain uutta. Kielenä oli edelleen sama kuin Pre-Jordanissakin, joten aika kului lähinnä ihmetellessä ja katellessa.
Kun messu oli ohi, niin sitten päästiin varsinaiseen asiaan. Kyseessä oli yhteisristiäiset, joten paikalla oli noin tusinan verran lapsia. Tässä Anne pitää Sofiaa sylissä ja pappi vieressä.
Lopuksi vielä kirkossa perhepotretti.

Kun viralliset kuviot oli saatu hoidettua kirkossa, niin sen jälkeen kohti lähellä olevaa Peten ja Annen kämppää. Kaikki ei mahtunut kerralla autoon, joten osa tytöistä päätti ottaa traikin. 
Pete oli järkänny taloyhtiön klupitalolta meille tilat ja siellä jo ruoka odottelikin meitä.
Samoin isäntä oli järkännyt livemusaa teemalla mies ja kitara. Täytyy sanoa, että kaveri kyllä osasi hommansa. Kaveri soitteli biisuja laidasta laitaan. Simppeliä, mutta samalla erittäin viihdyttävää.
Klupitalon jatkoille tuli myös Raine ja eilisillä sukelluksilla ollut Mikko-kaksikko. Päivää jatkettiin siis virallisen osuuden jälkeen rennoissa merkeissä.
Tytöt viihteellä.
Muutama tunti myöhemmin siirryttiinkin Peten ja Annen tykö jatkoille. Naistennaurattaja vauhdissa.
Tuli oltua Cebussa vielä sunnuntain ja maanantain välinen yö. Maanantaina olikin jo varhainen herätys 07:15 lähtevälle Tigerin lennolle takaisin Manilaan ja samana päivänä heti myös töihin.

Oli mukava käydä kyläilemässä taas Cebussa Pedron tykönä. Kaikin puolin hyvä ja onnistunut reissu.

Manilasta,
Mika

tiistai 1. tammikuuta 2013

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Eilen oli vuoden viimeinen päivä ja tuli käytyä Makatin puolella katselemassa vuoden vaihtumista.

Taksi alle ja kämpiltä Taguigista muutaman kilometrin päähän Makatin puolelle. Liikennettä oli todella vähän. Tuntui, että ei tämä voi edes olla Manilaa. Ero oli niin käsittämätön normaaliin verrattuna. Taksimatka kestikin vain muutaman minuutin ja olin perillä joskus vähän kymmenen jälkeen.

Makatin keskustaan Makati Avenuen ja Ayala Avenuen risteykseen oli pystytetty suuri esiintymislava ja molemmat kadut oli suljettu isolta alueelta.
Samaan risteykseen jää suuria hotelleja, kuten mm. The Peninsula Manila ja Makati Shangri-La.
Bändit soitteli ja esiintyjät vaihtuivat lavalla. Lavan yläreunassa oli aika, josta näkyi koko ajan montako minuuttia ja sekuntia vuodenvaihtumiseen oikein on. Viimein oli enää muutama sekunti ja tunnelma tiivistyi. Tässä pieni videopätkä, joka tuli otettua. Kameran mikrofoni ei meinaa pysyä oikein kovan äänenpaineen mukana, mutta idea käynee selväksi.

Vinkkinä videon katseluun, niin kannattee valita videoruudun alapuolella olevasta asetuksesta (hammasratas) paras laatu, joka on 720HD.
Ilotulitus kesti yhteensä aikasta tarkalleen 15min. Loppuhuipennus oli kyllä aikasta hieno!!
Sellainen oli vuodenvaihtuminen Makatissa.

Joulureissun sukelluskuvat on nyt päivitetty Reef Diveen.

Hyvää alkanutta vuotta 2013 kaikille!!

Manilasta,
Mika