Lumpini Park

Houkuttelin kaveria, että lähdetään käymään maanantaina Bangkokin keskustassa sijaitsevassa isossa puistossa, Lumpini Parkissa. Puistossa on hienot viheralueet ja keskellä on iso lampi, jossa voi käydä myös pyörähtämässä pienillä vuokraveneillä.Me ei lähdetty puistoon kuitenkaan katselemaan mitään puita tai lampia, vaan jotain ihan muuta. Olin kuullut, että puistossa elää suuria monitoriliskoja ja niitä näkisi tallustelemassa ympäri puistoa siellä täällä ja samoin vedessä uimassa. Monitoriliskot ovat maailman suurimman liskon Komodon varaanin lähisukulaisia. Paitsi ulkonäöltään, ne ovat myös kooltaan lähempänä Komodon varaaneja kuin suurin osa muista liskoista. Monitoriliskot eivät tosin ole vaarallisia ihmisille toisin kuin Komodon varaanit.

Heti kun päästiin kävelemään puistoalueelle, niin ensimmäinen hyvän kokoinen yksilö patsasteli yhen rakennuksen vieressä.Vähän matkan päässä kuvan liskosta oli joku kulkukoira. Koira katseli liskoa tarkasti, mutta pysyi koko ajan kaukana siitä. Selvästi pelkäsi liskoa. Tässä noin parimetrinen lisko nousemassa vedestä maalle.Liskoja näkyi reilun tunnin aikana noin tusinan verran siellä täällä. Pienin oli vajaa puolimetrinen poikanen ja suurimmat parimetrisiä. Rumankauniita otuksia!

Illalla tuli otettua suunnaksi edelliseltä perjailtakin tuttu Saxophone Pub. Tällä kertaa sinne ei lähdetty huvikseen vain katseleen meininkiä, vaan tarkoitus oli mennä kuuntelemaan Koh Mr. Sax Maniä. Paikalla oli porukkaa oikein mukavasti ja illan pääesiintyjä Koh Mr. Sax Man soitti todella hienosti. Videopätkääkin olisi, mutta nykyinen yhteys on niin hidas, joten täytyy laittaa myöhemmin videota näytille.Kyseinen artisti on tehnyt myös muutaman levyn, joten mistään aloittelevasta pillipiiparista ei ole kysymys. Melkeinen puhaltaja!

Tälle päivälle, tiistaille, oli sovittu kaverin kans, että jatketaan matkaa Pattayalle. Sitä ennen meidän piti kuitenki käydä vielä heti aamusta MBK-kauppakeskuksessa vähän asioilla. Asiat saatiin hoidettua ostarilla, joten takaisin hotellille. Taksi tuli hakemaan meitä hotellilta sovittuna ajankohtana klo 11:30. Sen jälkeen laukut autoon ja menoksi. Välillä pysähdyttiin kertaaleen syömään ja Pattayalle tultiin joskus noin kahden paikkella. Siellä suoraan Flipper Lodgeen, jossa jo huoneet odottivat etukäteen varattuina.

Lähipäivät siis tarkoitus viettää täällä idän villissä kalastajakylässä.

Terveiset Kummelin sanoin: Pannaas mennen Pattayalle
Mika

Siem Reap - Bangkok

Perjantaina oli vuorossa siirtyminen Siem Reapista Bangkokkiin. Lento oli vasta 13:45, joten sain nukkua kunnon yöunet ilman mitään hoppua. Luovutin hotellihuoneen joskus 11:45 ja sen jälkeen tuk tuk alle ja kohti lentokenttää. Ajo kentälle kesti noin 15-20min. Kentällä suoraan checkkaan lennolle. Tällä kertaa, harvinaista kyllä, ei mainittu minun laukun lähes 24Kg painosta mitään. Vielä suurempi yllätys oli, että myöskään kabiinilaukun painosta ei sanottu mitään, vaikka se punnittiin. Tällä kertaa tosin olin varustautunut etukäteen siten, että otin kameralaukun laukusta kokonaan pois olalle ja se kevensikin heti kabiinilaukkua aika paljon. Laukkuun merkattiin vain erillinen lappu, että se laitetaan kabiinissa koneen takaosaan, kun koneena on tiloiltaan suihkareita pienempi ATR. Siinä, kun kaikki lentokaukut ei mahdu ylähyllylle. Ei myöskään minun laukku.

Koneen boardingiin oli aikaa vielä noin tunti, joten syömään aamiaiseksi törkykallis patonki ja juoma. Odotus meni lopulta nopeasti ja boarding alkoi ajallaan. Terminaalista käveltiin ulos suoraan Bangkok Airwaysin ATR:lle.Kone ei ollu läheskään täynnä ja sen lastaus meni muutenki nopeasti. Sen jälkeen vain kohti kiitorataa ja ilmaan päästin jo 10min aikataulua etuajassa. Lento meni tosi nopeasti syödessä ja vaikka lentomatka on vain noin 400km, niin Bangkokissa oltiin jo lähes 30min etuajassa. Siellä kaikki meni myös kohtuu sutjakasti, jonka jälkeen taksi alle ja kohti Bangkokin keskustaa ja siellä suunnaksi etukäteen varaamani Woraburi -hotelli Sukhumvitilla. Taksimatka meni nopeasti aina siihen asti, että laskeuduttiin moottoritieltä Sukhumvitin rampille. Keskustassa oli kunnon ruuhkat. Taksimatka kentältä kesti lopulta noin tunnin, kun sen normaalisti ajaa noin puolessa tunnissa.

Phnom Penhissä ollessa oli puhetta parin suomalaisen kaveruksen kans, että voitais kenties nähdä Bangkokissa tänä samana perjantaina, kun satutaan oleen samassa kaupungissa. Läheteltiin parit tekstarit ja ehdotin, että tavataan Saxophone Pubissa. Se sopi pojille ja siellä sitten treffattiin. Paikassa oli soittamassa parit bändit ja varsinkin jälkimmäisen bändin soittaessa tunnelma oli korkealla.Lauantaina tuli nukuttua pitkään. Silloin lähinnä odottelin, että pari parhaaseen a-ryhmään kuuluvaa Tornion kaveria tulee maahan. Jossain vaiheessa päivää kännykkä piippasi ja kaverit ilmotti, että nyt ollaan kentällä ja kohta hotellille. Hyviä kavereita on aina mukava nähdä ja niin tälläkin kertaa. Eikä sitä tapaamista yhtään huonontanu minun "ostoslistan" tavaroiden toimittaminen. Jaa, että mitäkö piti ostaa? Noh, täältä eri Aasian maista saa lähes mitä vaan, mutta salmiakkia ja lakritsia täältä on turha etsiä. Niitä ei löydy. Molempia tuli ns. riittävästi ja olipa joukkoon eksynyt parit Bilaritkin. Nyt mulla ei ole pelkästään karkkipäivä, vaan ilmeisesti karkkikuukausi!

Bangkokista suu makiana,
Mika

Kelluva kylä

Maanantai ja tiistai meni hyvin rauhallisissa merkeissä. Lähinnä tuli käveltyä jonku verran kaupungilla, tehtyä pieniä ostoksia ja syötyä hyvin. Ei siis mitään kovin ihmeellistä.

Kyselin majapaikan respan jannuilta, että löytyykö täältä Siem Reapin lähialueilta jotain muuta erikoista ja mielenkiintoista nähtävää kuin Angkorin alue. Kertoivat, että vähän matkan päässä on kelluva kylä. Käyttävät siitä nimitystä Siem Reap floating village. Kuullosti hyvältä, joten sinne siis keskiviikkona. Ensin tuk tukilla vajaa 10km kaupungista isolle laiturialueelle, josta veneet lähtevät kelluvaan kylään. Tuk tukin hinnaksi sovittiin 5USD menopaluusta. Lippu veneeseen maksoi 25USD. Siitä ei voinu neuvotella yhtään, vaan hinta oli painettu suoraan viralliseen lippuun. Kysyin, että koska vene lähtee, niin sanottiin, että nyt heti ja minut ohjattiin omaan veneeseen. Paikkoja veneessa oli 10-12 matkustajalle. Nyt veneeseen siis tuli vain minä ja minun kuski ja pari venepoikaa. Tilaa oli siis enemmän kuin riittävästi. Lipun hinta olisi ollut sama henkeä kohti, vaikka vene olisi ollut täynnäkin. Samaan aikaa lähti useita muitakin veneitä, jossa olisi kans ollut tilaa jokaisessa useamallalle.

Veneeseen hypättyä lähdettiin heti liikenteeseen ajamaan kapea joen tapaista etiäpäin. Hyvin pian joen reunoilla alkoi näkyä erilaisia hyvin yksinkertaisia ja vaatimattoman näköisiä veneitä. Varsinaisen kylän alueelta alkoi löytyä myös erilaisia lauttoja, joissa oli asuntoja ja niiden yhteydessa olleita pieniä kauppoja ja kioskeja. Näkyipä siellä kelluva koulu ja kirkkokin.Erilaisia veneitä menee kokoa ajan ristiin rastiin. Naisväki lähtenyt käymään asioilla.Paikallinen R-kioski.Naapurin rouvat vaihtaa kuulumisia.Jossain vaiheessa alkoi tuntua nälkän poikasta ja sanoin venepojille, että poiketaanko johonki ravintolaan, niin käyn vähän haukkaamassa jotain. Ajettiin vene ravintolan kylkeen kiinni ja sen jälkeen kiipesin ravintolalautalle. Siihen tuli viereen pikku tyttö, joka oli ottanu lemmikkimadon mukaan.Piti sitten itekkin roikottaa matoa ja ottaa pakollinen kuva. Sen jälkeen vähän syöpötteleen. Ravintolan katolle oli tehty näköalapaikka ja siellä tuli vielä käytyä katteleen ja kuvaileen ruuan päälle. Sen jälkeen takaisin veneeseen ja kohti lähtöpaikkaa.

Mielenkiintoinen paikka. Huomasi samalla, että omakoti-, rivi- ja kerrostalo ei välttämättä ole ne ainoat asuinmuodot, miten ihmiset asuvat eri paikoissa.

Laitetaan vielä linkit muutamaan uuteen Picasawebin kuvagalleriaan.

* Saigon, Vietnam
* Phan Thiet ja Mui Ne, Vietnam
* Phnom Penh, Kambotza
* Kompong Thom, Kambotza
* Angkor Wat, Kambotza

Reissun karttoja päivitetty.

* Kaikki lennetyt lennot
* Kaikki paikkakunnat, jossa yövytty vähintään yksi yö

Siem Reapista,
Mika

Siem Reap ja Angkorin ihmeet

Perjantaipäivä meni Kompong Thomissa tekemättä mitään ihmeellistä. Lähinnä katellen telsua ja surffaillen netissä ja siihen pakolliset syönnit päälle. Ajatuksena oli, että olis vuokrannut mopon myös tällä päivälle, mutta pilvisyyden vuoksi jäi sitten vuokraamatta. Olis kyllä pitänyt.

Lauantaina olikin sitten siirtyminen bussilla Kompong Thomista Siem Reapiin. Hintaa noin 160km matkalle tuli 5USD. Bussin piti tulla Phnom Penhistä noin 9:45 aamulla ja olin sitä odottamassa hotellin respassa sovittuna aikana. Bussi tulikin ihan ok muutaman minuutin myöhässä suoraan Phnom Penhistä. Hotelli sijaitsee päätien varrella, joten kun hotelliin tuli tieto, että bussi on hetken päästä kohdalla, niin menin vain tien toiselle puolelle respan kaverin kans odottamaan. Laukut autoon ja kyytiin. Noin 45min ajon jälkeen saavuttiin taukopaikalle. Mulla ei olis ollu vielä mitään tarvetta tauolle, mutta nyt pidettiin siis tauko. Tauon pituus oli 20min ja muutamat matkustajat kävivät syömässä pysähdyspaikalla. Siinä pihalla kävellessä huomasin, kun muutama kaveri ajeli tällaisella avomallin "Scanicalla".Tauon jälkeen jatka matkui taas kohti Siem Reapia. Perille kaupunkiin tultiin lopulta noin 12:30 paikkeilla. Hyppäsin bussista päätepysäkillä ja sieltä tuk tuk dollarilla alle ja varaamaani majapaikkaan, Angkor Western Lodge. Varasin huoneen asiarooms.com'in kautta ja hintaa tuli sopivat 10USD/yö. Ihan ok hinta paikasta, jossa ilmastointi, kaapeli-tv, ilmainen wifi ja toki oma suihku/wc.

Kun olin majoittunut ja vähän elpynyt huoneessa, niin kysyin majapaikan respasta, että mitähän kaupungissa mahtais maksaa mopo vuokralle ja mistä sellaisen voisi vuokrata. Vastaus oli, että mopoja ei ole vuokrattu enää ulkomaalaisille enää vähään aikaan, ku sattunut niin paljon onnettomuuksia. Mitä w*ttua! En odottanut ihan tällaista vastausta. Lähin illalla syömään ja katteleen kaupunkia. Samalla kyselin moponvuokrauksesta, mutta niitä ei oikeasti tunnu löytyvän. Kyrsii, kun tottunut kurvaileen niillä eri paikoissa ja oikeasti nauttii ajamisesta omaan tahtiin missä huvittaa.

Kävellessä huomasi, kuinka kaupunki eroaa täysin edellisestä kaupungista Kompong Thomista, mutta myös Phnom Penhistä. Kaupungissa on todella paljon erilaisia hotelleja ja majapaikkoja. Syykin siihen on selvä. Koko maan ylivoimaisesti suosituin nähtävyys sijaitsee täällä. 1000-luvun alunpaikkeilla rakennetut muinaisen Angkorin kaupungin temppelit ja muut rakennukset. Jotain paikan merkityksestä koko maalle kertoo, että mm. Kambotzan lippuun on kuvattu Angkor Watin temppeli. Hyvä puoli turismista on, että täältä löytyy paljon hyviä ruokapaikkoja, pankkiautomaatteja yms. palveluita. Illalla törmäsin kävellessä myös mulle Brunein vesiputouksesta tutuksitulleisiin tohtorikaloihin. Täällä ne tosin on laitettu töihin tienaamaan omistajalle dollareita puhdistaen paikallisten ja turistien jalkoja.Tänään sunnuntaina päätin lähteä käymään katsomassa nuita Angkorin kuuluisia nähtävyyksiä. Otin hotellilta mopokyydin päiväksi hintaan 10USD sisältäen kuskin, kun pelkkää mopoa ei saanu. Ajeltiin mopojannun kans ensin varsinaista Angkorin aluetta olevalle lippuluukulle, josta pystyi ostamaan päivä lipun (20USD) tai kolmen päivän lipun (40USD). Tuli ostettua päivälippu. Lipussa on sellainen erikoisuus, että lippua ostettaessa otettiin jokaisesta valokuva, joka printattiin jokaisen lippuun. Lipun oston jälkeen suurimmalle ja kuuluisimmalle temppelille, Angkor Watille. Temppelialuetta ympäröi leveä vallihauta ja varsinaiselle temppelialueelle mennään kävellen "siltaa" pitkin.Etukäteen olin tietoinen, että rakennukset on kohtuu suuria ja aluekkin on kohtalainen. Päivän mittaan vasta tajusin kuinka väärässä olinkaan voinut olla. Suurimmat rakennukset ovat todella suuria ja koko alue on useita kilometreja. Temppeleitä ja rakennuksia on usean neliökilometrien alueelle ja niiden välissä voi olla useita kilometrejä. Tässä osa varsinaisesta päärakennusta.Yhdessä päärakennuksen tornissa pääsi kiipeämään kohtuu korkealle. Sieltä oli hyvät näkymät piha-alueeseen, jonka läpi piti kävellä päästäkseen päärakennukselle.Kun temppelialue oli nähty, niin etsin mopokuskin käsiin ja ajetiin muutaman kilometrin päässä olevalle muinaisen kaupungin jäänteille. Siellä oli monenlaista rakennusta. Joissakin rakennusten torneissa oli isoja kasvokuvia.Viimeisena paikkana oli Ta Prohm. Sieltä jäi mieleen isot puut, joiden juurilla oli ns. mopo karannut käsistä. Juuret rönsyilivät ympäriinsä peittäen osan rakennuksista peittoonsa. Tosi erikoisen näköisiä.Mielenkiintoinen päivä! Voi vain kuvitella, että kuinka huikea paikka ko. Angkor on joskus aikanaan ollut, ku siellä oli vieläkin nähtävillä niin paljon tarkkoja yksityiskohtia. Samoin osa rakennuksista on edelleen hämmästyttävän hyvässä kunnossa, ku aikaa kuitenkin kulunut jo lähemmäs 1000 vuotta. Suosittelen kyllä jokaiselle käyntiä paikassa iästä ja sukupuolesta riippumatta, jos tulee tässä maassa käymään.

Angkoria ihmetellen,
Mika

Kompong Thom

Eilen keskiviikkona tuli hypättyä Mekong Expressin bussiin Phnom Penhistä Kompong Thomiin. Paikka sijatsee Phnom Penhin ja Siem Reapin puolessa välissä. Minut käytiin hakemassa aamulla 08:00, jonka jälkeen minibussilla varsinaiselle bussille. Bussin piti lähteä aikataulun mukaan 08:30 ja käytännössä se lähtikin ihan ajallaan. Minun vieressä istui tyttölapsi suoraan Amerikan Yhdysvalloista New Yorkista. Kolme tuntia menikin siinä nopeasti rupatellessa kaikenlaista. Kompong Thom oli sopivasti taukopaikkana bussilla ja mikä vielä parempaa, taukopaikka oli minun hotellin ravintola. Bussista suoraan siis hotellille.

Hotellilla tuli otettua pikku nokoset heti aluksi "rankan" reissaamisen päälle. Ehkä siinä enemmän painoi vajaan viiden tunnin yöunet. Internet kun on hotellihuoneessa käytössä, niin nukkumaan meno menee Aina myöhäseen. Yksi syy siihen on toki, kun tulee Skypeiltyä helposti muutamien kavereiden kans. Päikkäreiden jälkeen kävin vähän katteleen kaupunkia. Rehellisyyden nimissä tässä kaupungissa ei ole kovin paljon nähtävää. Eksyin kuitenki vaihteeksi yhdelle budhatemppelille. Tuleekohan minusta kohta munkki? Taitaa olla kuitenki hillomunkki lähempänä.Eilen tullessa hotellille kysyin hotellin respalta, että löytyykö täältä mopovuokraamoa helposti. Respan typy sanoi, että hän voi vuokrata oman Honda Dream'nsä hintaaan 7USD/vrk. Tänään heräsin aamulla jo lähes ihmisten aikoihin ja pyörähtämään respassa. Sama tyttö oli taas töissä ja kysyin, että onnistuuko saamaan mopoa vuokralle tälle päivälle. Se kuulemma onnistuu ja mopon saa noin 20min päästä. Siispä huoneeseen odotteleen. Hetken päästä puhelin soikin jo huoneessa ja mopo oli kuulemma pihassa. Reppu kameroineen mukaan ja alakertaan. Sieltä sain myös piirretyn kartan noin 37km päässä oleville Siem Reapissa olevien Angkor Watin esiaikaisille temppeleille. Mopo tulille, tankille ja liikenteeseen.

Kun mopolla oli ajettu muutama kilometri, niin Siem Reapiin menevä tie haarautui. Siem Reapiin menevä jatkui pinnoitettuna ja temppeleille menevä hiekkatienä. Riisipeltoja riitti molemmin puolin tietä.Ajelin hiekkateitä ensin noin 10km, jonka jälkeen tuli kyltti oikealle. Tämä tie oli jo huomattavasti huonompi. Välillä tiellä oli tosi isoja monttuja. Montuilla en tarkoita mitään pieniä kuoppia, vaan sellaisia, jotka jo aiheuttaa helposti vaurioita tavalliselle henkilöautolle, ku niihin ajaa. Liikenne tiellä oli onneksi kohtuu hiljainen. Etupäässä liikenteessä oli muutamia mopoja ja siellä täällä tienreunassa näkyi lehmiä. Oli siellä muutamia vesipuhveleitakin, mutta ne oli harvemmassa.

Viimein tulin varsinaiselle Sambor Prei Kuk -temppelialueelle. Tiketti alueelle oli 3USD. Kyseessä ei ole mikään tavallinen temppeli alue, vaan alueen rakennukset ovat siellä täällä metsässä. Lähdin kiertämään kahdestaan paikallisen argeologiaa yliopistossa lukeneen oppaan kans ja sain erittäin hyvän kuvan alueesta. Vanhimmat alueen rakennukset on jo vuodelta 598. Ei siis 1598, vaan 598. Tarkat vuodet on kuulemma pystytty päätteleen tarkasti temppelien seinissä olevista sanskrit-kielisistä teksteistä. Osa alueen rakennuksista oli täysin isojen puunjuurten piilossa. Joskus nähnyt vastaavia vain kuvissa ja jossain Indiana Jonesin leffoissa, mutta en koskaan mitään vastaavaa livenä.Tänään oli päivän aikana lähes pilvetön keli ja lämpö sen mukainen. Hiki virtasi ihan norona. Metsä suojasi temppelialueella jonku verran suurimmalta lämmöltä, mutta kylmä ei päässyt yllättään. Kun koko temppelialue oli kierretty oppaan kans ja samalla kävelty reilu pari kilometriä, niin oli aika lähteä huristeleen takaisin kohti kaupunkia. Kun olin ajanut vain 2-3km, niin tulin yhdelle sillalle, jossa oli iso lauma lapsia uimassa. Pysähdyin siihen hetkeksi ja ei mennyt aikaakaan, kun siellä oli yksi pentu lisää räpiköimässä. Voi veljet, että teki gutaa!Uinti homma oli ihan extemporee, joten mitään pyyhettä ei tietysti ollut mukana. Hetken aikaa kuivateltuani ei muuta kuin hiaton takaisin päälle, kypärä päähän ja menoksi. Loppumatka menikin nopeasti ja pian olin taas kaupungissa ja hotellilla. Sen verran reissu söi kuitenki mehuja kaverista, että oli kunnon päikkäreiden vuoro.

Kompong Thomista,
Mika

Royal Palace

Sovin samojen suomalaisten kavereiden kans, joiden kans kävin sunnuntaina katsomassa edellisen jutun sodanaikaisia kohteita, että lähdetään käymään huomenna maanantaina kuninkaallisessa palatsissa. Kuultiin, että palatsi aukeais kympiltä ja menisi kiinni uudestaan klo 12:00. Hypättiin tuk tukin kyytiin ja palatsille. Eihän se ollutkaan auki. Se aukeaisi seuraavan kerran klo 14:00 ja sulkeutuisi klo 16:30. Sitten mietittiin, että lähettäiskö sittenki käymään ampuraradalla, jota meille kaupattiin aikaisemmin. Päätettiin, että lähetään. Siispä ensin hakeen vähän lisää rahaa automaatilta. Jostain syystä minun kortti ei pelittänyt sillä hetkellä, vaan tuli vain ilmoitusta teknisestä ongelmasta ja yhteysvirheestä. Mulla oli kuitenki muutama kymppi dollareita, joten lähdettiin radalle. Matka kesti sinne jotain 45min tuk tukilla. Kun viimein käännyttiin valtatieltä pois, niin mentiinkin suoraan armeijan erikoisjoukkojen alueelle. Siellä pysähdyttiin vielä yhdelle portille, jonka jälkeen tultiin varsinaiselle ampumaradalle. Kuvan kiipeilytelineistä näkee, että nyt ei olla millään tavallisella ampumaradalla.Varsinainen ammuntapaikka oli kuitenkin samantyyppinen mitä Suomessakin. Aseita oli tarjolla noin tusinan verran erilaisia. Lähinnä erilaisia rynnäkkökiväreitä ja konepistooleja tyyliin M16, M18, AK47, Tommygun, M60, Carbine ja Uzi. Hinnat ei ollu mitään kovin halpoja. Kaverit ampuivat molemmat 30 patin lippaallisen rynkyn tapaisella M18 automaattiaseella hintaan 50USD/jannu. Ennen kun tultiin radalle, niin oli mielessä, että vois kokeilla jotain. Lopulta ei tullut kuitenkaan ammuttua millään. Ilmeisesti piheys iski ja ei ollu muutenkaan kovin fiilistä. Noh, toisaalta ehkä hyvä niin. Toinen kavereista sanoi heti ammunnan jälkeen, että ei ollu kyllä hintansa väärti ja olis voinu jättää väliin.

Ammunnat oli ammuttu hyvin nopeasti, jonka jälkeen uudestaan tuk tukkiin ja suunnaksi kaupungin keskustan jokiranta. Rantakadulla on paljon ravintoloita, jonne mekin mentiin syömään. Syötiin kaikessa rauhassa ja kello alkoi lähestyyn kahta. Siispä vatsat täysinä lähdettiin tepasteleen kohtuu lähellä olevaa palatsia kohti. Palatsin portit olikin jo auki ja ostamaan lippu. Lipun hinta oli 25000 rieliä tai 6,25USD. Lipun oston jälkeen varsinaiselle palatsialueelle.Täytyy sanoa, että todella hienoja rakennuksia ja niitä on aika paljon kohtuu laajalla alueella.Yksityiskohtia ei rakennuksissa ja patsaissa ole säästelty.Kun palatsialueella oli aikansa ihmetelly, niin sen jälkeen hotellille. Illalla käytiin vielä viiden suomalaisen voimin syömässä ensin kunnon pihvit Titanic -nimissä erittäin asiallisessa ravintolassa ja sitten istumaan iltaa vielä joksikin aikaa porukalla.

Tänään tiistaina lähdin hotellilta liikenteeseen aika myöhään. Oli jo nälkä ja mietin, että löytyisköhän tästä kaupungista jotain hyvää intialaista ravintolaa. Kysyin hotellin edessä olleelta tutulta tuk tuk -kuskilta ja kuulemma löytyy. Hänen tiedossa ollut paikka olikin jo kiinni. Kerroin sitten, että mennään palatsin lähelle, jossa mielestäni näin aikaisemmin jonkun intialaisen ravintolan. Muisti ei pettänyt tällä kertaa ja pitkästä aikaa sain pöytään intialaisen keittiön omaa suosikkia tikka masala -kanaa valkosipulinaanleivän kera. Ei pettänyt ruokavalinta tälläkään kertaa, vaan oli erittäin hyvää.

Ruokapaikan edessä on todella iso puistomainen aukio ja siellä oli porukkaa tosi paljon. Eri ikäiset pojat ja miehet pomputtelivat palloa omissa ryhmissä, siellä täällä jotkut pelasivat sulkapalloa, ihmisiä oli todella paljon pelkästään kävelemässä kuntoilumielessä. Sitten siellä oli ainakin 6-7 eri kokoista aerobic-ryhmää. Musa jokaisella ryhmällä riittävällä voluumillä ja kaikki tekivät tai ainakin yrittivät tehdä liikkeitä ohjaajan perässä. En tiedä mikä ihmeen kuntoilupäivä nyt oli, mutta tosi paljon oli ihmisiä liikkumassa.Kävelin toisen puistoalueen kautta hotellille ja siellä kävelijoitä ja myös hölkkääjiä oli vielä huomattavasti enemmän. En ole aikasemmin kävellyt tuolla alueella samaan aikaan, joten en tiedä, että onko joka päiväinen juttu vai pelkästään nyt sattu tuollainen kuntoilupiikki. Voi hyvinkin olla joka päivä, koska täällä kuitenki asuu reilu pari miljoonaa ihmistä.

Kuninkaallisin kädenheilautuksin,
Mika

Kuoleman kentät ja S-21

Eilen lauantaina oli tarkoitus mennä käymään kävelymatkan päässä olevassa kuninkaalisessa palatsissa. Lähdin hotellilta käveleen ja huomasin ennen palatsia isohkon budhalaisen temppelialueen. Menin sinne katteleen. Siellä ollessa hyvin pian alkoi satamaan oikein kunnolla ja jäin pitämään sadetta. Vajaan tunnin päästä sade loppui ja jatkoin kävelykierrosta. Kävelin kohti palatsia ja vierestä olevasta toisesta temppelistä lähti iso joukko oranssikaapuisia munkkeja.Minun ihmettelyt ja sadebreikit vei sen verran aikaa, että palatsi olisi ollut auki enää tunnin. Päätin sitten, että kävästään siellä jokin toinen päivä. Tässä kuitenki yksi palatsialueen rakennuksista edessä olevalta aukiolta kuvattuna.Lähellä palatsia virtaa joki ja sen vieressä on rantatie. Siellä yksi kaveri oli lähtenyt ulkoiluttaan lemmikkiään ja tällä kertaa vähän isompaa sellaista.Tapasin illalla hotellilla sinne tulleen suomalaisen reissaajan. Juttelin kaverin kans ja kertoi, että ovat lähdössä huomenna käymään reissukaverinsa kanssa Pol Potin hirmuhallinnon aikaisilla Killing Fields'llä eli ns. kuoleman kentillä. Olin miettinyt käyntiä sinne samalle päivälle, joten sovittiin, että lähdetään aamulla kolmestaan.

Tänään siis aamulla ysin jälkeen kolmestaan tuk tukin kyytiin ja 15km ajomatkan päässä olevalle Killing Fieldille. Viralliselta nimeltään alue on nykyään Choeung Ek Memorial. Alueelle on 2USD pääsymaksu. Paikka on yksi monista ympäri Kambodzaa olevista leireistä, jossa tapettiin raa'asti lapsia, naisia ja miehiä. Tapahtumien järkyttävyyttä kuvaa hyvin mm. se, että ihan pieniä lapsia tapettiin ottamalla niitä jaloista kiinni ja lyömällä päätä isoon puunrunkoon. Kuinka sairaita voi ihmiset olla! Pelkästään tällä leirillä tapettiin yli 17000 ihmistä vuosien 1975-1979 aikana. Nykyään aluetta dominoi iso muistomerkki.Muistomerkin lähialueelta löytyy 129 joukkohautaa. Haudat on kaivettu vuosien varrella auki ja alueella näkyy useita suuria kuoppia vieri vieressä, joissa joukkohautoja on ollut. Kun menee muistomerkin ihan viereen, niin silloin huomaa karmeuden, mitä sen sisällä hyllyillä on näkyvillä alhaalta ylös asti.Alueella on myös pieni museo, jossa on lähinnä kuvia tapahtumista ja uhreista. Museossa on myös pieni elokuvateatteri, jossa tuli käytyä katsomassa 15min mittainen dokumentti paikan tapahtumista.

Kun paikka oli nähty, niin sen jälkeen jatkettiin tuk tukilla matkaa ns. S-21 vankilalle. Sitä käytettiin sodan aikana lähinnä kidutus- ja kuulustelupaikkana ennen kuin uhrit vietiin edellä mainitulle leirille. Siltä leiriltä ei yleensä ollut paluuta. Uhreja saatettiin kiduttaa eri tavalla jopa kuukausia ennen kuin heidät lopulta vietiin leirille. Monet eivät kestäneet sinne asti, vaan kuolivat jo vankilassa. Nykyään paikan virallinen nimi on Toul Sleng Genocide Museum. Alueella on neljä kolmikerroksista kerrostaloa ja sisältä löytyy erilaisia pieniä vankikoppeja ja tyrmiä, kidutushuoneita, valokuvia paikan tapahtumista ja uhreista. Tässä kuva yhdestä kidutussellistä.Molemmista päivän paikoista jäi mieleen, että ne vetivät selvästi kaikki siellä käyneet kävijät hiljaiseksi ja pistivät miettimään.

Terveisin,
Mika

Ho Chi Minh - Phnom Penh

Eilen torstaina oli vuorossa siirtymäpäivä. Empress Hotellilta check out aamulla joskus 9:45 ja taksilla 30min ajomatka Ho Chi Minhin lentoasemalle. Varasin lentolipun netistä suoraan Vietnam Airlinesin nettisivujen kautta, joka on samalla ainoa lentoyhtiö, joka lentää Ho Chi Minhistä Phnom Penhiin Kambotzan puolelle. Minun lennon lähtöaika oli 12:30 ja koneena piti olla Vietnam Airlinesin partneri Camboria Angkor Air. Boardingin piti alkaa 11:50. Kun kello oli jotain 12:10, niin kuulutetiin, että lennon uusi arvioitu lähtöaika on 13:45. Siis 1h 15min heti viivettä. Menin sitten yläkerran ravintolaan syömään ja samalla kuluttaan aikaa surffatesssa netissä. Joskus 13:20 takaisin lähtöaulaan. Hetken päästä tulikin kuulutus, että uusi arvioitu lähtöaika on 15:45. Siinä alkoi porukka selkeästi jo vähän lämpiämään. Meitä lennolle lähtijöitä oli vain noin tusinan verran. Koneena olisi pitänyt olla siis ATR:n potkurikone. Lähes kaikki matkustajat meni sitten siihen boarding tiskin ääreen jutteleen parin virkailijan kans ja lopulta meidät kaikki siirrettiin 14:15 lähtevälle lennolle. Samalla koneena on nyt Vietnam Airlinesin suihkukone.

Uusi lento lähti kohtuu hyvin ajallaan. Lentomatka ei ole kuin noin 200km kilometriä ja sen myös huomasi. Kun kone oli noussut ilmaan ja turvavyön merkkivalo oli sammutettu, niin hyvin pian lentoemot tuli tarjottimien kans, jossa oli valmiiksi laitettu laseihin tarjolle vettä ja cokista. Lähes samalla hetkellä, kun juomat oli ehditty jakaa kaikille, syttyi jo turvavyömerkkivalo. Samalla ohjaamosta kuulutettiin, että aloitetaan laskeutumisvalmistelut. Viimeiset minuutit lennettiin Mekong-joen reunaa ja Phnom Penhiin laskeuduttiin noin 20min lennon jälkeen.

Lentoasemalla kaikki meni todella nopeasti. Kambotzaan pitää olla viisumi, mutta sen saa monilta raja-asemilta ja myös täältä lentoasemalta. Ensin täytettiin viisumihakemus, johon mukana piti olla 1 passikuva. Sen jälkeen ensimmäiselle tiskille maksamaan viisumi (20USD), sitten seuraavalle, jossa sai passin takaisin viisumin kera. Sen jälkeen passintarkastukseen. Siellä nuorehko virkailija lauleskeli ja naureskeli samalla kun leimaili minun passia. Passintarkastuksesta hakeen laukkua, joka näkyi heti hihnalla. Sieltä tullin vihreälle linjalle, jossa virkailijalle annettiin tulliselvitys. Sitten vain ulos hallista ja kuski olikin jo nimikyltein vastassa minua. Kuskilla oli kypärä mukana ja mietin, että ei kai vain normi moottoripyörällä voi olla minua vastassa, ku kuitenki parit laukut mukana. Kun tultiin kulkupelille, niin moottoripyörähän siellä oli vastassa. Ei tosin sellainen kuin ajattelin, vaan mulle jotain täysin uutta. Kulkupeli oli lähinnä moottoripyörän ja hevoskärryjen yhdistelmä. Se on myös tosi yleinen täällä samalla tavalla kuin esimerkiksi tuk tukit Bangkokissa ja sivuvaunut ympäri Filippiinejä.Sen jälkeen otettiin suunnaksi suomalaisomistuksessa oleva Sakura Hotel. Hotelli sijaitsee ihan kaupungin keskustassa ja samalla näki heti matkalla vähän kaupungin menoa ja vilskettä. Noin vartin ajon jälkeen tultiin hotellille. Siellä minut toivottivat tervetulleeksi hotellia tällä hetkellä manageeraava Sami ja paikalliset respan tytöt. Siitä huoneeseen ja vähän elpymään.

Illalla käytiin yhden suomalaisen kans katselemassa kaupungin iltaelämää ja se vaikutti heti paljon rennommalta kuin mitä oli naapurissa Vietnamissa. Samalla tuli maistettua maan tunnetuinta olutta, Angkoria. Hyvä peruslager tämäkin.Tänään perjantaina tuli nukuttua puolille päivin ja muutenki liikkelle lähtö meni pitkälle iltapäivää. Kävin kävelemässä lähistöllä ja siellä näkyi mm. tälläinen itsenäisyysmonumentti keskellä isoa liikenneympyrää.Sieltä oltin taksin alle ja menin käymään suurella Phsar Thmei -markkina-alueella. Siellä oli tarjolla rätei ja lumpui, sormuksia ja erilaisia koruja, astioita, koriste-esineitä, matkamuistoja, jne. jne. Toki siellä oli myös ruokatarvikkeita, kuten tuoreita vihanneksia ja lihaa, kalaa ja äyriäisiä.Markkinatouhu riitti mulle lähes välittömästi, kun ei ole tarvetta ostaa mitään. Sen jälkeen menin käymään vieressä olevassa kauppakeskuksessa syömässä. Syönnin jälkeen vielä ruokakaupassa mutka ja mopotaksilla hotellille.

Koska vahingonilo on tunnetusti se paras ilo, niin kerrotaan tähän loppuun vielä loppukevenyksenä tarina eiliseltä. Oli käymässä dollarit vähiin, joten piti lähteä käymään alkuillasta automaatilla hotellin lähellä. Kello oli jotain seitsemän paikkeilla ja hämärä oli juuri laskeutunut. Kadulla oli tosi heikko valaistus ja kävelin samalla kohtuu reippasta vauhtia vieressä olevaa pääkatua kohti. Yhtäkkiä oikea jalka tökkäsi johonkin ja samalla pottuvarpaaseen sattui ihan järkyttävästi. Siinä pääsi myös muutamat suomalaiset voimasanat ilmoille ja ne tuli suoraan syrämmestä. Vai pitäiskö sanoa, että tässä tapauksessa varpaasta. Ihmettelin, että mihin piruun nyt oikein taas kinttuni potkasin? Vastaus löytyi alas katsomalla.Suoraan betonisen kaivonkannen teräksineen kahvaan! Pottuvarpaasta en kehtaa laittaa kuvaa näytille teidän kaikkien yöunien vuoksi, mutta sanotaan, että väri on oikein hieno tumma lila. Luultavasti jonkunlainen murtuma varpaassa, kun sitä ei kärsi edelleenkään taivuttaa yhtään ja muutenkin tosi arkana. Kun kyseessä on varvas, niin eipä sille voi paljoa mitään tehdä. Vähän rauhallisemmin ja varovammin joutuu nyt käveleen, mutta eipä tuo muuten tunnu paljoa haittaavan.

Laitetaan vielä linkit kolmeen uuteen Picasawebin kuvagalleriaan.

* Sukelluskuvia Puerto Princesasta
* Honda Bayn saarihyppelypäivä
* Snorklauspäivä valashaiden kans Puerto Princesassa

Phnom Penhistä,
Mika

Takaisin Saigoniin

Eilen tiistaina tuli vielä vähän mopoiltua ja tällä kertaa pelkästään Phan Thiet'in keskustaa ristiin rastiin. Kalastusalusten määrä kyllä on aika vaikuttava myös kaupungin keskustassa, eikä pelkästään aikasemmin kertomassani Mui Ne'ssa.Tässä mallia paikallisesta soutuveneestä. Näitä näkyy yleisesti käytössä aika paljon. Ei ehkä ihan avomerikelpoinen. Huomatkaa, että äyskärin käytössä on kypäräpakko.Keskustassa on muutamia hienompia rakennuksia, joiden nimistä tosin länsimaalainen ei saa mitään irti. Hämärän peittoon jäi tämänkin rakennuksen tarkoitus.Mopojen määrä on myös tässä kaupungissa ns. riittävä. Niillä liikkuu käytännössä kaikki noin 15v ylöspäin.Sitten olikin vuorossa mopon luovutus ja iltapäiväuinnit. Kuten kuvasta näkyy, niin ruuhkaa ei ollu liiemmin altaalla. Siellä ei ollu minun lisäksi yhtään ketään. Sai valita ihan omat uintilinjat ja kuviokellunnat.Huomasin uima-altaalla ollessa, että ilmassa oli kymmeniä, jos ei satoja sudenkorentoja. Kun menin myöhemmin hotellin etupihalle, niin siellä niitä oli vielä huomattavasti enemmän. En tiedä mitkä wanna be helikopteripilottien kokoontumisajot siellä oikein oli. Olisko ollu kenties jotkut soidinmenot.

Tänään keskiviikkona oli vuorossa paluu takaisin Saigoniin samanlaisella makuubussilla kuin tullessakin. Lähes täysi bussi Mui Ne'sta tuli hakemaan minut Phan Thiet'sta. Olinkin ainoa, joka tuli kyytiin täältä kaupungin puolelta. Hyppäsin bussin kyytiin 14:30 ja Saigonin keskustassa oltiin 19:30. Nyt ajoaika oli siis viisi tuntia, kun se mennessä samalla reitillä oli tuntia enemmän. Bussilta taksilla suoraan samalle Empress Hotellille, jossa olin jo aikasemmin. Majoittumisen jälkeen nuudelisopalla katukuppilassa, kaupasta vähän juotavaa huoneeseen ja päivä oli pulkassa.

Saigonista,
Mika

Mopolla hiekkadyyneille

Lauantaina tänne Phan Thiet'in hotellille tullessa kysyin heti respasta samana päivänä, että mistähän täällä vois vuokrata mopon pariksi päiväksi. Respan yksi tyttö alkoi selvitteleen asiaa ja jonku ajan päästä kuului, että voit vuorata sen suoraan hotellilta maksamalla 20USD/vrk. Just. Sanoin, että en vuokraa vielä, vaan katellaan tilannetta huomenna.

Sunnuntaina hotellin edustalla oli yksi mopotaksi ja kysyin siltä moponvuokrausfirmaa. Se ei puhunu englantia olenkaan, vaan vinkkasi toiselle mopotaksille. Kysyin siltä ja siihen tuli sitten kolmaskin mopokuski. Hetken juteltua yksi mopotakseistä sanoi, että hän voi vuokrata oman Honda Waven. Neuvoteltiin sitten siinä hinnasta ja päädyttiin lopulta hintaan 500 000VND/20€ ja ajaksi 2vrk + 4h. Ajoaikaa tuli siten sopivasti kolmelle päivälle. Ei mikään halpa diili, mutta ei se kuiten päivää kohden pahasti tee. Jälkeenpäin tosin kuulin yhdeltä paikalliselta, että päivävuokra saa olla korkeintaan 5USD. Siihen nähden apinaa taas koijattiin.Siitä sitten kypärä päähän ja heti tutkiin, että miltä näyttää noin 200 000 asukkaan Phan Thiet. Vaikka asukkaita ei ole tuota enempään, niin mopoja on kuitenki tosi paljon. Tosin se ei haittaa, kun itekki koikkelehtii siellä muiden joukossa kans kakspyöräisellä. Mopolla suoraan keskustaan, jossa on myös kalastaja-aluksia ns. riittävästi. Kalastus onkin kuulemma tämän alueen suurin bisnes.

Taivas oli ihan pilvessä ja siellä seassa oli myös tosi tummia pilviä. Mietin siinä, että käyn kuitenki vähän ajelemassa Mui Ne'en suuntaan, jonne matkaa noin 20km. Oli mielenkiintoista ajella uudessa paikassa ja lopulta ajoin Mui Ne'hen asti. Siellä halusin nähdä ehdottomasti hiekkadyynit ja ne löytyi lopulta helposti, kun kysyi kerran neuvoa. Kun kurvasin dyynien vieressä olevan ravintolan pihaan, niin yllättäin alkoi samalla ripotteleen vettä. Ehdin nousta vain lähimmille dyyneille ja ottaa parit fotot, niin alkoi satamaan enemmän. Siispä takaisin alas ravintolaan pitämään sadetta ja samalla vähän murua rinnan alle. Syönnin jälkeen tuli enää muutamia pisaroita ja uudestaan talsimaan dyyneille. Dyynien koko on noin pari neliökilometriä, joten ihan mukavasti hiekkaa. Yllättäin paikalla oli vain muutamia paikallia ja ei ketään ulkomaalaisia minun lisäksi.Hetken päästä alkoi satamaan taas kunnolla, joten äkkiä takaisin ravintolan suojiin. Oma kastuminen ei niinkää haitannu, mutta kun mukana oli repussa parit kamerat ja kännykkä, niin ne halusi pitää kuivana. Ravintolan suojissa sade ei näyttänyt laantumisen merkkejä ollenkaan. Täällä mopot ei häviä liikenteestä, vaikka sataiskin, vaan kaikki laittavat vain sadeviitan päälle ja meno jatkuu. Siispä mopon penkki auki ja katsomaan, että löytyykö sieltä jotain sateensuojaa. Löytyihän sieltä joku kertakäyttösadetakki. Takki päälle ja suunnaksi oma hotelli Phan Thiet'ssa.

Illalla ajattelin lähteä katsastaan kaupungin iltaelämää. Netistä olikin jo lukenut, että paikka ei voi iltaelämällä paljoa kehua. Aikaisemmin kuulin hotellin joltain managerilta, että siltojen lähellä olisi jokin suosittu baari, mutta hän ei ollu käynyt siellä. Hotellilta ulostullessa kysäsin vielä nuorelta porttivahdilta, että mihin kannattaisi mennä. Hän sanoi, että MTV Bar on hyvä paikka. Mopotaksi alle ja suunaksi ko. ravitsemusliike. Paikka löytyi mopokuskilta, ku oli kysynyt ensin lähempänä baaria ajo-ohjeita. Ravintolan ovelta minut ohjattiin omaan pöytään ja drinksumenu käteen. Selasin menua ja siellä oli suoraan pulloille hinnat. Pulloilla en tarkoita mitään olutpulloja, vaan tyyliin wiski, konjamiini, jne. Sama käytäntö on monissa paikoissa myös mm. Malesiassa. Se näytti olevankin suosittu tapa. Puteli jäykkää, riittävästi laseja ja kulho jäitä ja siitä sitten seurue ottaa omaan tahtiin. Kysyin, että mitä olutta teillä on, ku ei osunut oluet menusta ollekaan silmään. Tigeria ja Heinäkenkää kuulemma olis. Sanoin sitten, että otan Tigerin. Meni hetki niin tarjoilija roudaa mulle pöytään viisi tölkkiä Tigeria ja ämpärillisen jäitä, että herra on hyvä vaan. Kattelin ympärille, niin joissain pöydissä näytti olevan kans useita tölkkejä olutta odottamassa. Paikan tapa siis. Noh, tarjoilia avasi samalla tölkin, laittoi jääpalan lasiin ja olutta siihen. Kun otin yhen hörpyn lasista, niin silmänräpäyksessä lasi aina täytyi piripintaan. Aina, joka ikisen hörpyn jälkeen! Kun lasi oli tyhjä, niin en ehtiny kissaa sanoa, ku uusi tölkki oli avattu ja taas lasi täynnä. Palvelu ainakin pelasi. Paikka sinänsä oli tavallinen klupi, jossa DJ soitti tanssipoppia ja porukka jorasi. Paikassa ei ollut minun lisäksi kuin yksi ulkomaalainen. Se oli pelkästään positiivinen asia. Siellä vierähti tovi ja sitten alkoi ilta riittämään. Baari on joen rannalla ihan keskustassa ja siinä baarin lähimaastossa näkyi kolme siltaa päätä kääntämällä.Tänään maanantaina ajattelin läheä käymään uudestaan dyyneillä heti aamusta, jos siellä pääsis nyt käymään kunnolla ja mielellään kuivana. Ensin aamupalalla, sitten mopo tulille ja kohti keskustaa. Ajattelin ajaa samaa reittiä, kuin eilen tulin sieltä vesisateessa. Pääsin hetken päästä oikealle tielle, joten niska kyyryyn ja menoksi. Hetken päästä ajattlin, että tämä ei olekkaan se eilinen tie, jota tulin. Ei kyllä sekään, jota sinne eilen menin. Olin kohtuu varma, että ko. tie täytyy jäädä näiden kahden eilisen tien väliin. Kun olin ajanut kohtuu hyvää vauhtia jotain 20min, niin siin alkoi jo tuntuun, että mihinhän tämä valtatie oikein menee. Oikealla puolen alkoi näkymään jo vuoria, kun siellä pitäisi näkyä vain tasamaata ja mielellään merta.

Pysähdyin sitten yhdelle huoltoasemalle kysyyn, että mitenkäs tätä tietä pääsee Mui Ne'hen. Näyttivät takaisin päin, että tuonne. Sanoin, että en halua ajaa sitä kautta, vaan täytyyhän jostain edestäkin päin sinne päästä. Siellä olleen kahden jampan englanninkielitaito oli lähellä nollaa, mutta ongelma tuli kuitenkin selväksi. Kaveri kävi hakemassa sisältä vihkon ja piirsi siihen kartan. Kertoi sitten, että jatka eteenpäin 24km ja sieltä Cho Maketin kohdalta oikealle ja matkaa 20km Mui Ne'hen.

Mopo takaisin valtatielle ja hetken päästä tulikin vastaan isompi paikka ja siellä oli kyltti Mui Ne'hen. Kyltissä tosin ei lukenut 20km, vaan 47km. Ei se mitään. Bensaa oli edelleen lähes täysi tankki eilisen tankkauksen jäljiltä. Tie kiemurteli peltojen keskellä pitkin maalaismaisemaa. Mopossa ei toiminut nopeus- eikä matkamittari, joten ajettua matkaa oli tosi vaikea arvailla, ku ei ollut kelloakaan käytössä. Jonkun aikaa ajettua tien vasemmalla puolen alkoin näkymään jokin iso vesilätäkkö ja heti sen vieressä hiekkadyynit. Nopeasti selvisikin, että eihän nämä olekkaan Mui Ne'en dyynit, vaan jotkut muut! Samalla muistin, että olin nähnyt netissä kuvia myös näistä dyyneistä, joissa on jonkinlainen järvi vieressä.Tällä kertaa eksyminen oli siis ihan positiivista. Muuten en olis varmasti tullut tänne. Samalla näin kyltin, tänne dyyneille oli matkaa 17km aikaisemmin ajamaltanu valtatieltä. Edessä oli siis vielä tovi istumista ennen Mui Ne'en dyynejä. Jatkoin matkaa eteenpäin ja lopulta tulin oikeille dyyneille. Kävin kävelemässä dyynejä ristiin rastiin. Ei siellä minun mennessä sinne ollut käytännössä ketään. Ihan muutamia turisteja tuli sinne koko aikana. Dyyneiltä on hyvä näkyvyys Mui Ne'en rantaan, jossa on aivan hillitön määrä kalastaja-aluksia.Kun dyyneillä oli taaperrettu riittävästi, niin suoraan ravintolaan, jonka eteen olin parkkeerannu mopon. Kylmää Cokista kiduksiin ja kyllä teki hyvää. Hetken päästä ravintolan omistajan pikkupoika tuli esitteleen mulle viikon ikäistä koiranpentua. Pitihän sitä itekkin vähän paijata sylissä. Aikasta lutuinen tapaus.Kun juomat oli juotu, niin Mui Ne'en kylän kautta ja takaisin Phan Thiet'iin hotellille. Kilometrejä tälle päivälle kertyi jonku verran toista sataa. Hieno oli taas kurvailla.

Tänään ajon aikana jo aikaisemmin alkoi tuntuun, olishan sitä voinut tietysti vähän aurinkosmörjaakin laittaa, vaikka olikin tällainen puolipilvinen keli. Hotellilla peiliin katsoessa huomasi heti, että just just. Sieltähän kurkisteli tutunnäköinen intiaanipäällikkö ihan itse!!

Päällikköterveisin,
Mika