Eiffel Tower, Vikings ja Mabuhay Germany

Tämä helmikuu on ollut mukavaa vaihtelua tavalliseen arkeen täällä Manilassa, kun pari kaveria on sattunut oleen samaan aikaan useamman viikon Suomesta täällä reissussa. Kirjoitinkin aikaisemmin viikonloppureissuista Mindorolle ja Palawanille, jotka tehtiin poikien kans. Tässä sekalaisia välähdyksiä Manilasta muutamalta viimeiseltä viikolta.

Tässä kämpän lähellä olevalla kävelykadulla High Streetilla Fort Bonifaciolla on ollut nyt helmikuussa jotain tavallisesta näkymästä poikkeavaa. Nimittäin Eiffel Tower.

Torni on ollut erittäin suosittu ja varsinkin iltaisin siellä on aina paljon porukkaa.

Tornin vierestä High Streetiltä löytyy myös suihkulähteet, jotka ovat olleet siellä jo vuosia. Iltaisin värivalojen säestyksellä ne pääsee kunnolla oikeuksiin.

Manila yhtenä Asian suurimmista miljoonakaupungeista tarjoaa runsaasti erilaista ruokaravintolatarjontaa. Erilaiset suuret ja laajat buffetravintolat näyttää olevat tällä hetkellä erittäin suosittuja. Fort Bonifaciossa SM Auran kauppakeskukseen avattiin loppuvuodesta suosittu Vikings-buffetravintola, joita on ollut Manilassa jo muutamia aikaisemmin. Aikaisemmin olen käynyt Mall of Asian (MOA) rantabulevardilla olevassa ravintolassa.

Konseptiin kuuluu, että kaikki ruoka kuuluu hintaan. Samoin alkoholeista hintaan kuuluu yleensä myös vähintäänkin hanaolut. MOA:n lähellä olevassa Vikingsissa hintaan kuului myös viinit. SM Aurassa oleva Vikings on astetta korkeatasoisempi ja siellä hintaan kuuluu myös kaikki drinkit ja  coktailit.

Tarjolla on erittäin hyvää ruokaa käytännössä laidasta laitaan. Tässä tiskillä parhaillaan lammasta, nautaa ja kanaa useilla eri kastilleilla.

Tiskit on pitkiä ja tarjontaa riittää. Tämä kuva otettu juuri ennen paikan sulkeutumista.

Jossain vaiheessa iltaa omalta lautaselta löytyi mm. lohi- ja tonnikalasashimia ja tietysti sakella höystettynä.

Taustamusiikista vastasivat kaverit flyygelin ja saksofonin säestyksellä.

Paikassa on siis tarjolla paljon erilaisia alkuruokia. Pääruuista löytyy mm. lihoja, kaloja, äyriäisiä, pitzoja, pastoja, intialaista, kiinalaista, japanilaista ja toki paikallista. Jälkiruokaa oli pitkät tiskit erilaisia kakkuja, jäätelöitä, hedelmiä, keksejä, shotteja, karkkia, jne jne. Juomana oli vastaavasti tarjolla käytännössä kaikkia mahdollista. Vettä, erilaisia mehuja, oluita, viinejä, drinkkejä, cocktaileja, yms.

Mitä tällainen reilumpi ruokailu sitten maksaa? Ihan ilmaista se ei toki voi olla. Meidän kahdeksan hengen seurue pääsi pöytään klo 18:00 ja lähdettiin paikan sulkeuduttua 22:00 pintaan pois. Päivänä oli lauantai ja kyseessä dinneri eli viikon kallein aika. Hintaa ruokailulle tuli 1388PHP + 5% eli käytännössä noin 1500PHP/30€.

Ei siis mikään ilmainen, mutta kun sen suhteuttaa tarjoiluun, niin ei sitä voi kalliinakaan pitää. Suosittelen paikkaa erittäin lämpimästi. Loistavaa ruokaa ja erinomainen tarjoilu! Täytyy ottaa ohjelmaan ja käydä aina välillä. Ja erittäin nälkäisenä.

Viikonloppuna High Streetillä oli myös vuosittainen Mabuhay Germany -tapahtuma.

Tahtuman idena on markkinoida ja tuoda esille erilaisia saksalaisia tuotteita. Paikalla on tietysti saksalaista ruokaa ja oluttaa, mutta myös jotain ihan muuta, kuten vaikkapa Mannin kuormureita.

Musiikista vastasi myös tällä kertaa Manilassa erittäin suosittu The Authority Band.

Bändin kosketinsoittaja ja solisti Juan Miguel Salvador on kunnon showmies ja meno on aina taattu. Olen kirjoittanut aikaisemminkin bändistä, kun se on ollut esiintymässä mm. Makatissa sijaitsevassa Strumm´sissa.

Sitten jotain ihan muuta. Meillä oli kaverin kans puhetta ennen hänen tuloaan Suomesta tänne, että meidän täytyy kokeilla, että miten onnistuu tehdä varsinkin Pohjois-Suomessa suosittua suolalihaa.

Kaverin tullessa tänne asia myös testattiin. Ensin ostattiin pala naudanlihaa ja sitten vain liha täysin suolan peittoon vuorokaudeksi. Sen jälkeen suolat harjaamalla pois ja sen jälkeen liha leivinpaperiin ja takaisin jääkaappiin 5vrk:ksi.

Mitä siitä sitten tuli? Siihen olisi pitänyt käyttää karkeaa merisuolaa, mutta sitä ei ollut juuri silloin tarjolla lähikaupassa. Käytettiin siis tavallista hienoa suolaa. Samoin meidän ostama liha oli aikasta pieni ja vastaavasti erittäin murea. Tämän johdosta liha suolaantui läpi turhan rankasti. Joka tapauksessa niin lihan ulkonäöstä ja myös sen mausta kävi selväksi, että karkealla suolalla ja vähän tiiviimmalla lihalla siitä tulee varmasti todella hyvää. Tässäkin ulkonäkö on jo sellainen kuin pitääkin...vaikka me alettiinkin maisteleen sitä jo muutamaa päivää aikaisemmin. Eihän sitä voi niin pitkään odottaa vai voiko...?

Helmikuu alkaa veteleen viimeisiään ja sunnuntaina käännytään jo maaliskuun puolelle. Filippiineillä se tarkoittaa, että aletaan lähestyyn vuoden kuumimpia kuukausia maalis-toukokuuta. Päivälämmöt on pyörineet miellyttävässä 30-31C asteen paikkeilla, mutta nyt lähdetään kapuamaan kohti 32-35C päivälämpöjä. Tuon muutaman asteen eron myös huomaa. Tarkoittaa myös lisää allaspäiviä allekirjoittaneelle kämpillä. Toisaalta en valita.

Värit auringonlaskuissa myös kertoo, että kyllä tarkenee. Tässä näkymää sunnuntailta Mall of Asialta Manila Bayn suuntaan.

Sinne painuu mollukka.

Sunnuntai oli molempien kavereiden Mikan ja Tommin viimeinen ilta Filippiineillä tältä erää. Käytiin syömässä porukalla ja sen jälkeen vähän istumassa iltaa Makatissa.

Hauskaa on ollut!

On ollut mukava nähdä, että myös kaverit ovat viihtyneet maisemissa.

Tervetuloa jannut myös uudelleen! Eiköhän sitä aina jotain keksitä. :)

Terveisin Manilasta,
Mika

Philippine Boat Show & Nautical Lifestyle Expo 2015

Tuli käytyä pyörähtämässä sunnuntaina paikallisilla venemessuilla SMX Convention Centerissä Mall of Asian naapurissa.

Sisälle mennessä oli näytillä nopeita RIB-veneitä. Yleensä tälläisiä veneitä käyttävät erilaiset viranomaiset ja armeijat.

Paikallisella Commodore Maritime Solutionsilla oli näytillä erikoisen mallisia veneitä.

Tyttö ja värikäs venho.

Tässä sukeltajien kuskaamiseen tarkoitetussa veneessä oli ideaa. Tilaa oli hyvin niin pulloille kuin tavaroillekkin sukeltajia unohtamatta. Tämä oli myös paikallista suunnittelua.

Mitään kovin suuria veneita paikalla ei käytännössä ollut. Myyntiedustusta kuitenkin löytyi mm. italialaisille Azimutin ja ranskalaisille Lagoonin jahdeille.

Samoin joillekkin katamaraaneille. Tässä Leopard 58.

Tapahtumaa mainostettiin myös ns. Life Style -tapahtumana. Näytteillä oli myös juttuja, mitkä ei liittyny veneilyyn mitenkään. Esimerkkinä vaikkapa tämä Robinson R44 -kopteri. Toki tuollaisen voi parkkeerata vähän isomman paatin kannelle tai vaikkapa lentää saarelle, josta jatkaa veneellä.

Sama firma tarjosi myös erilaisia chartereita niin helikoptereilla kuin lentokoneillakin. Kuvan Robinsonilla lentotunti maksaa 37,500PHP + 12% VATia eli käytännössä 840€. Mukaan mahtuu kolme matkustajaa.

Joko mennään?

Samoin näytillä oli Can-Amin mönkkäreitä. Tällaista nelipaikkaista Maverick MAX X:ää en ole aikaisemmin nähnytkään. Kaksipaikkaisia kylläkin. Tuollaisella pitäis päästä joskus jonnekkin hiekkadyyneille leikkimään.

Messuilla ollessa kuulutettiin, että jonkun ajan kuluttua alkaisi vedenalaiseen valokuvaukseen liittyvä pieni esitelmä. Mukana ollut kaveri myös harrastaa sukellusta ja kuvausta, joten käytiin kuuntelemassa tunnin pituinen esitelmä. Ensin oli juttua Anilaossa pidetystä vedenalaisvalokuvauskilpailusta ja kilpailun kuvasatoa. Samalla mainittiin, että seuraava kilpailu järjestetään 25-29. marraskuuta 2015.

Tapahtuman ehkäpä mielenkiintoisinta antia oli kuitenkin Scott "Gutsy" Tuasonin tarinointi ja vedenalaiskuvat ympäri maailmaa.

Gutsy on kirjaittanut useamman kirjan vedenalaiseen valokuvaukseen liittyen ja hänen kuviaan on julkaistu myös monissa sukellusalan lehdissä. Erityisesti jäi mieleen kaverin jutut ja kuvat Antarktikselta leopardihylkeistä. Gutsy kertoikin, että hän ei ole koskaan pelännyt ja ollut niin hermostunut vedessä ollessaan kuin silloin leopardihylkeen ollessa vieressä. Leopardihylkeet ovat suuria ja niillä on kunnon purukalusto. Niiden tiedetään myös surmanneen ihmisiä, joten pelko niiden ollessa lähellä on ihan aiheellista.

Lopuksi vielä Evinruden tytöt.

Venemessut oli huomattavasti pienempi tapahtuma kuin mitä etukäteen ajattelin. Helsingin vastaava tapahtuma on huomattavasti suurempi. Aina löytyy kuitenkin jotain mielenkiintoista nähtävää ja kuunneltavaa. Niin myös tällä kertaa.

Manilan venemessuilta,
Mika

Sukellusta, mopoilua ja saarihyppelyä Palawanilla

Kirjoitin viimeksi Mindoron viikonloppureissusta. Käytiin nyt samalla porukalla viime viikonloppuna Puerto Princesassa Palawanilla.

Reissukavereista Mika oli Palawanilla ensimmäistä kertaa ja Tommikin on ollu siellä vain muutaman yön aikaisemmin. Minulla Palawanilla on tullut vietettyä yhteensä jotain 8-9kk ja siitä ajasta Puertossa reilu puoli vuotta, joten olin samalla kavereille “tuur liiderinä”.

Lähdettiin lauantaina kohti Palawanin Puerto Princesaa Air Asian aamulennolla 07:25.

Ilmaan päästiin jo pari minuttia ennen aikataulua ja Puertoon laskeuduttiin jo lähes 30min etuajassa. Hotellina oli tuttu Moana Hotel.

Olin sopinut Moanan sukelluspuolen Paolon kans, että lähdetään Tommin kans sukeltamaan heti, kun tullaan hotellille. Kun huoneet oli saatu alle ja sukelluskamat tsekattu, niin auton kyydillä rantaan.

Meidän tullessa rantaan siellä oli parhaillaan kalanpakkaukset käynnissä. Kalastajat olivat saaneet saaliksi kohtuu kokoista tonnikalaa.

Suurin oli kuitenkin tämä marliini, jonka ympärimitta oli jo melkoinen. Kalan painoksi oli punnittu 175kg.

Sukellusoppaana meillä oli paikallinen kaveri Dani, jonka kans olen sukeltanut vuosien varrella useita kymmeniä kertoja Puerto Princesan vesissä. Muita ei sitten olutkaan, joten saatiin sukeltaa Tommin kans kahdestaan Danin opastuksella. Sukelluskohteina meillä oli Crossing ja Maris Rock. Sukelluksilla tuli nähtyä useampi kilpikonna, rauskuja, mustekaloja ja tietysti paljon erilaista riuttakalaa. Tässä sirkkaäyriäinen.

Tarkempaa juttua sukelluksilta ja enemmän vedenalaiskuvia minun Reef Divessa.

Illalla mentiin syömään minun suosikki ruokapaikkaan Puertossa, joka on Kinabuchs. Iso suurelta osin ulkoilmaravintola on illasta toiseen täynnä ja siellä käy niin paikalliset kuin turistitkin. Paikassa on laajat ruoka- ja juomamenut ja ruoka on hyvää.

Ehdotin pojille erittäin mureaa liharuokaa Beef Steak Tagalogia, krokotiilistä tehtyä mausteista Bicol Express a la Croco ja kanaa inkiväärikastikkeessa. Kinabuchsin Beef Steak Tagalog on yksinkertaisesti paras liharuoka mitä olen Filippiineillä koskaan syönyt.

Ruokailun päätteeksi sain hyväksynnät hyvistä ruokavalinnoista, joten voin suositella näitä muillekkin paikalle eksyneille.

Illalla kävästiin vielä istahtamassa Katabomissa ja kuuntelemassa vähän musiikkia.

Sunnuntaille meillä oli vuorossa mopoilua. Käytiin varaamassa kolme Honda XRM125 jo edellisenä päivänä pariksi päiväksi. Hinnaksi sovittiin 500PHP/10€/vrk mopoa kohti.

Haettiin mopot aamulla kympiltä ja sitten vain liikenteeseen. Ajeltiin ensin pieni kaupunkikierros rantateitä pitkin ja pysähdys Bay Walkilla.

Sen jälkeen maantielle ja otettiin suunnaksi Palawanin länsirannikolla oleva syrjäinen Nagtabon Beach. Olen käyny rannalla pari kertaa aikaisemmin, mutta Nagtabonille kääntyvä risteys on aina hakusessa. Itse saaren halki menevä tie on ollu aikaisemmin todella huonokuntoinen. Nyt koko tie on päällystetty betonilla viimeistä pientä pätkää lukuunottamatta ja sinne on todella helppo ajaa.

Nagtabon Beach on hieno lähes autio ranta, jossa ei ole tungosta. Tälläkin kertaa siellä oli vain muutamia henkilöitä meidän lisäksi.

Nagtabonin jälkeen lähdettiin ajamaan toiselle rannalle, joka jää muutaman kilometrin päähän samalle puolen saarta. Väliltä löytyy paikka, josta avautuu näkymä koko Nagtabon Beachille.

Pakollinen ryhmäkuva prätkähiiristä samasta paikkaa.

Hyvin pian kuvan ottamisen jälkeen seurasi erikoinen tilanne. Kateltiin vielä maisemia, kun yhtäkkiä meitä kohti tuli sivusta hillitön musta pilvi ampiaisia. Otettiin nopeasti jalat alle ja noin 10m kokoinen ampiaisparvi jatkoi matkaa eteenpäin, johon se olikin menossa.

Hetken päästä jatkettiin mopoilua eteenpäin. Betonipäällyste loppui ja tie muuttui karkeaksi soraksi, jollainen se oli aikaisemmin koko matkalta. Sen jälkeen tulikin eteen tällainen näky.

Koko tie oli sortunut. Tien reunasta olisi ehkä päässyt jotenkin mopolla, mutta ei alettu kikkaileen ja käännyttiin takaisin kohti Puertoa.

Seuraavaksi kurvattiin Baker’s Hillille ja vieressä olevalle Mitro Ranchille. Sieltä avautuu näkymät kohti Honda Bayn saaria.

Sitten käytiin pyörähtämässä mutka BM Beachillä. Siellä oli tuttuun tyyliin paikallisia viettämässä iltapäivää kaveriporukalla ruuan ja juoman kera.

Lopuksi käytiin vielä pyörähtämässä Pristine Beachillä, jossa oli myös porukkaa viettämässä sunnuntaipäivää.

Mukava päivä kurvaillessa. Kilsoja meillä tuli jotain sadan paikkeilla.

Illalla käytiin Tiki Resto Barissa katsahtamassa paikan bänditilanne. Paikalla oli soittamassa tyttöbändi Manilasta nimeltään Big Step Band. Paikassa oli hyvä meininki ja välillä lava oli täynnä porukkaa vääntämässä mooveja.

Maanantaina meillä oli ohjelmassa veneilyä ja snorkailua Honda Bayn saarilla. Ensin mopoilla Honda Bayn satamaan ja siellä varaamaan meille vene miehistöineen omaan käyttöön. Hintaa veneelle tuli 1500PHP/30€ päivältä. Samalla vuokrattiin räpylät hintaan 100PHP/2€, että pääsee snorklaan. Sen jälkeen vain juoma- ja snäksiostokset ja veneeseeen.

Ensimmäisenä kohteena meillä oli Pandan Island.

Meidän venho.

Tarzan hakemassa kookospähkinöitä.

Pandan on hieno saari, mutta myös porukkaa oli aikasta paljon. Seuraavaksi otettiin suunnaksi Starfish Island, jossa oli tilaa ihmetellä.

“Katson autiota hiekkarantaa….”

Kolmantena kohteena meillä oli Loli Island, jossa käytiin myös snorklailemassa. Fisujakin näkyi ihan mukavasti, kun meni vähän syvemmälle.

Viimeisenä kohteena meillä oli hieno Cowrie Island. Paikka on meidän käymistä neljästä saaresta kaikkein kehittynein ja se on avattu vasta noin vuosi sitten. Se oli myös minulle uusi saari samoin kuin edellisen kuvan Loli Island.

Ei hassumpi?

Cowrie Islandilta löytyy baari juomineen ja ruokineen, sekä vessat ja suihkut. Kaveri sanoikin, että tänne olis mukava tulla joskus viettämään päivää. Vuokraa vain yhden katoksen kaveriporukalla ja naatiskelee päivästä.

Saaripäivänä asikkaat valitsee, että millä saarilla he haluavat käydä. Minulla oli mielessä, että yksi paikoista voisi olla Snake Island, jossa tullu käytyä aikasemminkin. Nimi tulee saaren pitkästä ja kapeasta hiekkasärkästä. Saari onkin tällä hetkellä rauhoitettuna ja sinne ei tehdä nyt retkiä ollenkaan. Toisaalta hyvä, että sellaista ajatellaan. Oli oikein leppoisa ja mukava veneilypäivä joka tapauksessa. 

Tiistaina meillä olikin jo paluu takaisin Manilaan.

Puerton reissu meni kaikin puolin putkeen ja oli mukava käydä siellä vaihteeksi pyörähtämässä. Samalla kaverit näkivät jotain uutta ihmeteltävää.

Palawan-fiiliksin,
Mika