sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kitarointia, vieraita ja Manilan yöelämää

Blokissa ei olekkaan tullut mainittua omasta uudesta "aluevaltauksesta". Mulla on ollut mielessä jo useampi vuosi, että haluaisin hommata akustiisen kitaran ja opetella soittamaan. Välillä se on ollut enemmän mielessä ja sitten unohtunut joksikin aikaa. Ajatus on kuitenkin kytenyt taustalla.

Olen soittanut koskettimia enemmän ja vähemmän aktiivisesti ala-asteelta lähtien. Nyt viimeisten neljän vuoden aikana ei ole valitettavasti tullut soitettua käytännössä ollenkaan. Ensin reissasin reilu puolitoista vuotta ympäri Aasiaa ja nyt vastaavasti olen asunut täällä Manilassa vähän toista vuotta. Soitin on kyllä edelleen Suomessa. Soittamisesta yleisesti on siis taustaa.

Maaliskuun puolivälissä tuli käytyä kiertelemässä Market Marketin kitaroita myyvät liikkeet läpi. Hintarajaksi asetin 5000PHP/93€ eli keskihintainen peruskitara. Halvimpia saa jo noin 1000PHP/18,50€ paikkeilla. Kaikissa liikkeissä tarjottiin soittimia kokeiltavaksi. Kitara on soittimena itselle uusi, joten sitä on ihan turha yrittääkään rämpyttää. Tahdoin joka liikkeessä, että voisko joku soittaa, niin kuulee vähän, että minkälainen soundi missäkin kitarassa on. Lopulta valitsin sen, jonka soundi oli minun mielestä paras. Merkiksi valikoitui lopulta Thomson.
Hintaa kitaralla oli 5400PHP eli tasan 100€. Paikassa oli kuitenkin kaikista akustisista -20% alennukset, joten hintaa jäi lopulta 4320PHP/80€. Kitarassa on myös liitäntä vahvistimelle ja perus equ, jolla pystyy säätään sävyjä.
Kitara on ollut talossa nyt noin 2kk. Soittamisen aloittamisen kaikkein vaikein juttu alussa oli sormien tottuminen kielien painamiseen. Ensimmäisen parin viikon aikana sormen päät oli todella arkoina, eikä voinut harjoitella ollenkaan niin paljon, kuin intoa olisi ollut. Pahimmillaan vain muutamia minuutteja. Sen jälkeen sattui jo sormenpäihin niin paljon, että ei pystynyt enää jatkamaan. Joskus 2-3vk päästä aloittamisesta kolmesta sormenpäästä lähti nahkakin. Se auttoi ja sen jälkeen kielien painaminen ei ole ollut enää ollenkaan niin tuskallista. Nyt iho sormenpäiden kohdalta on tottunut ja kestää jo rämpyttää kohtuu pitkään.

Edelleenkin opettelen ihan perussointuja ja varsinkin sulavaa vaihtamista soinnuista toiseen. Se vaatii paljon treeniä. Nyt osaa ja muistaa vasta muutamia perussointuja ja opettelu on vasta alkumetreillä. Opeteltavaa siis riittää. Youtubessa on tosi paljon erilaisia kitarakursseja ja sieltä on saanu todella paljon hyviä vinkkejä. Tosi mielenkiintoista puuhaa. Hienoa myös huomata, kun aluksi jokin tosi vaikealta vaikuttava homma alkaakin pikku hiljaa onnistua. Sillä tavalla myös palkitsevaa. Saas nähdä, että koska osaisi soittaa soinnuilla ensimmäisen biisun kokonaan. Hiljaa hyvä tulee.

Tämä viikonloppu on mennytkin nopeasti, ku Pete tuli perheineen Cebusta käymään Manilassa. Sovittiin perjantai-iltana treffit Fort Bonifacioon Craft Bariin ja siellä myös nähtiin.
Craftissa on perjantaisin Trinidad Band soittamassa ja fiilis korkealla.
Jossain vaiheessa iltaa hypättiin taksiin ja mentiin kuunteleen lisää livemusaa Ermitan puolelle Cowboy Grillille.
Lauantaille sovittiinkin, että Pete tulee käymään porukalla meillä kylässä. Odottelin kämpillä pihalla heidän tuloa ja kattelin samalla, että mitkä juhlat mahtaa olla viereisen talon lobbyn alueella. Paikassa on ollut syntymäpäiviä, ristiäisiä ja milloin mitäkin. Tällä kertaa siellä oli häät.
Pete tulikin pian ja käytiin pienellä kierroksella condon alueella. Tässä minä ja muut tytöt.
Sofiasta tuli samalla nuorin vieras, joka on käynyt meillä kylässä. Pitäähän sitä kummisedän tykönä käydä kylässä.
Illan päälle mentiin käymään Makatin puolella Peten majapaikassa One Pacific Place Residences. Paikassa on asuntoja, mutta niitä myös vuokrataan hotellien tyyliin. Erittäin asiallinen paikka ja tuollaisessa huoneistossa asuisi oikein mielellään.

Illan päälle käytiin kahdestaan vielä pienellä kierroksella katsahtamassa Makatin yöelämää. Tässä ollaan Ringsidessa, jossa joka päivä erilaisia show-otteluita. Huomatkaa tyttöjen käyttämien hanskojen koko. Himpun verran normia reilummat!
Sellaista tänne. Näillä näkymin nähdäänkin Peten kans seuraavan kerran Juhannuksen merkeissä Cebussa samalla tavalla kuin viime vuonnakin.

Kitaristiterveisin Manilasta,
Mika

maanantai 20. toukokuuta 2013

Rento päivä Tagaytayssa

Tuli käytyä lauantaina työkavereiden kans päiväreissu Tagaytayssa. Kysyttiin ensin tiimin sisällä, että ketkä olisi halukkaita lähteen työporukalla päiväksi johonkin. Sen jälkeen otettiin sitovat ilmoitukset, kerättiin rahat kuluihin ja varattiin Tagaytaysta yksityinen resortti päiväksi meidän omaan käyttöön. Tässä aiheesta päivästä.

Sovittiin perjantaina töissä, että nähdään porukalla seuraavana aamuna 05:30 toimiston edessä McKinley Hillsillä. Naureskeltiin aiheesta, että onko se sitten filippiiniläisten aikaa vai ihan oikeata aikaa? Siinä kun voi olla helposti isokin ero. Kuulemma oikeata aikaa.

Lauantaina 4:40 paikkailla herätys, repun pakkaaminen ja liikenteeseen. Olin paikalla muutamaa minuuttia ennen sovittua aikaa ja siellä ei ollut kuin pari henkeä ennen minua. Kumpikaan ei muuten ollut paikallinen. Hetken päästä porukkaa alkoi kuitenkin tulla paikalle. Tässä Hugo, Justin, Tommy, Gerald ja Myr.
Porukkaa odotellessa osa kävi hakeen jotain purtavaa aamupalaksi. Paulo ja JC.
Joskus kuuden jälkeen kaikki lähtijät alkoi olla kasassa. Muutamien lähtö oli epävarmaa jo edellisenä päivänä erinäisistä syistä johtuen. Lopulta meitä tuli lähtöpaikalle vain 12. Ruokaa oli varattu 24:lle ilmoittautuneelle, joten se ei tulisi ainakaan loppumaan. "Kun porukka vähenee, niin pidot parenee" vai miten se menikään. Porukkamäärän kutistuessa 12 meidän matkustaminen helpottui samalla kummasti kummasti. Alkuperäisenä ideana oli, että osa menee Tagaytayhin omilla autoilla ja loput loput bussilla. Autoilla paikalle tuli kolme henkeä, joten nyt kaikki mahtui sopivasti autoihin.

Sitten vain liikenteeseen. Ensin toimiston vierestä menevälle C5:lle, sieltä suoraan South Luzon Express Waylle  ja kohti Batangasta. Jonku matkaa moottoritietä ajettua käännyttiin Santa Rosan rampilta ja kohti Tagaytayta. Itse kaupunkii oli helppo ajaa, mutta itse resortin löytäminen osoittautui himpun verran vaikeammaksi. Kunnon karttaa aiheesta ei ollut tietysti kellään. Neuvoa kysyttiin niin paikallisilta kuin soittamalla. Tässä ollaan jossain hukassa.
Ajeltiin pieniä teitä pitkin ihan korvessa ja tuntui, että nyt ei ole kellään mitään hajua aiheesta. Tässä pieni breikki toisessa paikassa.
Lopulta soitettiin resorttiin ja sieltä tuli traikki meitä vastaan opastamaan meidän perille. Paikka kieltämättä olikin kyllä tosi korvessa ja sinne ei ihan helposti löydä. Itse paikassa ei ollut kuitenkaan mitään valittamista. Paikan nimi on Kubo Kubo. Kubo tarkoittaa kuvassa näkyviä katoksia.
Perille päästyä kaikilla alkoi olla jo nälkä. Oltiin hommattu kokonainen grillattu possu eli lechon, joka on suurta herkkua tässä maassa. Hyvää se onkin. Siispä sen kimppuun.
"Nyt mä syön sut".
Paikassa oli myös karaokelaite ja sille tulikin heti käyttöä. Karaoke on Filippiineillä oikeasti todella suuressa roolissa illanvietoissa ja vaikka kotibileissä.
Marrk lähti valmisteleen meidän varsinaista ruokaa.
Keittiöpuuhissa myös Myr, JC ja Hugo.
San Mig Light oli tietysti myös kuvioissa mukana.
Piha-alueella oli todella paljon sudenkorentoja. En tiedä oliko niillä joku parittelukausi vai mitkä kokoontumisajot menossa, mutta niitä oli joka tapauksessa paljon. Osa niistä oli sinertäviä ja osa tällaisia punaisia. Aikasta hieno ötökkä.
Mico ottaa rennosti.
Altaan reunalla Tommy, minä, Hugo, Mico, Jen, JC ja Sergio.
Jossakin vaiheessa ripsauttu vähän vettäkin, mutta se ei haitannut menoa. Toisin kuin Suomessa sade ei täällä juurikaan laske lämpötilaa. Sitä on silloinkin mukavat noin +30C.

Marianne näyttää maagisia voimiaan.
Myös Paololta löytyy.
Samoin Jeniltä.
Vähän erilainen ryhmäkuva. Yllättäin allekirjoittaneella oli vain idea ensin hukassa.
Toinen ryhmäpotretti.
 Välillä taas laulatti. Paulo tutkii seuraavaa biisivalintaa.
Tommyn tyylinäyte.
Myrin laulantaa.
Hugolla siesta menossa.
Päivä oli mukavan lämmin ja uima-allas oli suosittu paikka koko päivän. Marianne, Jen ja Justin.
Poikien missikisat.
Meillä oli varattu paikka iltapäivään klo 17:00 asti. Kun kello alkoi lähestyä määräaikaa, niin kerättiin omat kamat pois. Paikka oli mukavan rento ja saatiin puuhastella omalla porukalla mitä haluttiin.
Sitten vain kohti Tagaytayn keskustaa. Osa porukasta jäi Tagaytayhin jatkoille minun ja Hugon ottaessa bussi takaisin kohti Manilaa.

Bussikyyti Manilaan oli aikasta hidas ja se kesti lopulta noin 2,5 tuntia. Matkustusaika sinänsä ei ollut bussimatkan ongelma, vaan bussin ilmastointi. Täällä pidetään jostain syystä pitkän matkan busseissa ilmastointia aivan helvetin kylmänä. Nyttenkin viimeinen tunti matkasta tuntui, että jäätyy. Bussin tultua lopulta Manilaan oli enemmän kuin mahtavaa kävellä hetki ja lämmitellä. Sitten vain taksi alle ja kämpille. Paluumatka kesti lopulta noin kolme tuntia.

Niin kuin alussa kirjoitinkin, niin porukan suhteen meillä kävi suuri kato heti aamusta. Itse päivä perillä oli kuitenki tosi hauska ja onnistunut.

Tiimiterveisin Manilasta,
Mika

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Viikonloppu Sabang Beachillä Mindorolla

Parhaaseen A-ryhmään kuuluva kaveri Eki tuli pyörähtään Torniosta ekaa kertaa täällä Filippiineillä viime viikolla. Kaveri tuli maahan keskiviikkona ja olin sen päivän vielä töissä normaalisti. Töiden jälkeen menin moikkaan Ekiä suoraan hotellille Makatin puolelle. Jossain vaiheessa lähdettiin käväseen baarikierros lähimaastossa.

Kaverusten iloinen ja kostea jälleennäkeminen.
Kävästiin Ringsidessa katsahtamassa vähän nyrkkeilyä.
Kun baarikierros oli jossain vaiheessa ohi, niin kävin vielä hakemassa Ekin tuomat salmiakinmakuiset tuliaiset ja sitten kämpille nukkuun.
Olin järkännyt muutaman päivän vapaata töistä ja torstai oli niistä ensimmäinen. Se päivä otettiinkin Ekin kans ihan rennosti minun altaalla ilman suurempia hötkyilyjä.
Perjantaina meillä pukkasi reissun tynkää ja lähdettiin käymään muutaman yön reissu Mindoron puolella sijaisevalla Sabang Beachillä. Hyppäsin aamulla seiskan jälkeen Taguigin puolella taksiin ja koukkasin Ekin kyytiin hotellilta Makatista. Sitten vain Buendian ja Taffin risteyksessä sijaisevalle Makatin bussiasemalle. Sinne tultua suoraan jo lähdössä olleesen JAC Linersin bussiin, jolla pääsee suoraan Batangaksen satamaan. Matka Makatista Batangakseen on aika tarkoin 100km. Hintaa bussilipulle tuli 166,50PHP/3,10€.

Satamassa ostamaan lippu veneeseen Sabang Beachille Mindoron puolelle. Hinta koostuu kolmesta eri maksusta ja kokonaishinta henkeä kohti oli 230PHP/4,30€. Venettä jouduttiin odottamaan kolmisen varttia. Veneet Sabangin välillä on kohtuu kokoisia banca-veneitä, joihin mahtuu muutama kymmenen matkustajaa.

Muistelin venematkan kestävän noin puolitoista tuntia, mutta se kestikin vain 1h 10min. Meri oli nyt erittäin tyyni ja se varmasti vähän nopeutti matkaamista. Sabangista meillä ei ollut varattuna mitään hotellia etukäteen. Olen käynyt aikaisemmin Sabang Beachillä pari kertaa. Eka kerralla 2007 olin Big Apple Dive Resortissa ja toisella kerralla 2010 olin Sabang Oasiksessa. Nyt käytiin katsahtamassa aluksi yhtä paikkaa, jota meille kaupattiin Batangaksen satamassa. Niillä olisi ollut kaksi huonetta vain yhdeksi yöksi, joten hylättiin se suoraan. Meillä oli tarkoitus varata kummallekkin huoneet heti kahdeksi yöksi ja huoneiden vaihtaminen seuraavana päivänä ei kiinnostanut. Naapurissa oli Sonny´s Inn ja käytiin tsekkaamassa se. Paikka osoittautui erittäin asialliseksi. Sonny´s Innin pihaa.
Huoneet oli siistit asiaan kuuluvilla mukavuuksilla (AC, kaapeli-tv, wifi) ja huoneissa oli erikseen jopa pieni keittiö kokkausmahdollisuuksineen ja astioineen varustettuna. Huoneen varustuksen puolesta tuollaisessa huoneessa voi viettää helposti pitkiäkin aikoja. Hinta yöltä oli 1400PHP/26,15€. Oltiin paikassa lopulta kolme yötä. Huoneet oli mukavan hiljaiset. Huoneen terassi sohvineen ja pöytineen.
Kun oltiin saatu huoneet alle ja hetki puhallettu, niin kävästiin vähän käveleen Sabangilla ja näytin samalla Ekille aluetta. Sonny´s Innin vieressä on Tina´s, jossa myös huoneita tarjolla. Tinassa on myös hyvä ravintola, jossa käytiinkin syömässä pari kertaa.
Näkymää samasta paikkaa toiseen suuntaan. Sabangin poukama on hyvin pieni ja sen kävelee reunasta reunaan muutamassa minuutissa.
Sabangin pääkujaa, jonka varrelle myös suurin osa yöelämästä on keskittynyt. Vaikka Sabang Beach on alueena pieni, niin yöelämä on mukavan vilkas.
Laituri viereisen poukaman puolella.
Viimeinen pari kuukautta on ollut vuoden kuuminta ja kuivinta aikaa. Päivälämmöt on pyörineet +34C..+36C haarukassa. Varjot on suosittuja paikkoja.
Ja kylmä olut vastaavasti suosittu juoma.
Mukavat veneilykelit?
Kun oltiin kävelty riittävästi, niin otettiin suunnaksi kelluva baari Liki Tiki.
Kelluvat baarit on kyllä loistavia keksintöjä tällaisissa paikoissa vuoden kuumimpaan aikaan. Yleinen rento meininki, hyvää musiikkia, kirkkaat vedet snorklailuun ja mukavasti fisua, välillä huurteinen. Cheers!
Sabang Beachiä Liki Tikin vinkkelistä katsottuna.
Lauantaina kävin tekeen yhden sukelluksen vanhan tutun South Sea Diversin kans. Paikkaa vetää amerikkalainen Sky, jonka sukelluskeskus on yksi Sabangin vanhimmista. Tällä hetkellä sukelluskeskuksia alueella on jo luokkaa 30. Suosittu bisnes siis. Sukelluskohteena meillä oli Sabang Wrecks, joka hyvin lähellä edellä mainittua Liki Tikiä. Paikassa on kolme pientä hylkyä.
Sukelluksista enemmän juttua minun Reef Divesta.

Myöhemmin päivällä mentiin hieman lähempänä rantaa olleenseen toiseen kelluvaan baariin, jonka nimi on Bikini Bar.
Mikä on sopiva varustus baariin? Tietysti maski, snorkkeli ja räpylät!
Tämä kuva kertonee jotain, että miksi. Alueella on vettä noin 4-5 metriä ja kalaa ja korallia on oikein mukavasti. Näkyvyyttä pinnan alla riittää noin 20 metriä.
Oltiin Bikini Barista juuri snorklaamassa, kun nähtiin Ekin kans hieno näytelmä. Noin 20m päässä meistä merenpinta alkoi "kiehua" ja useita isompia kaloja hyppeli ilmaan muutaman metrin alueella. Hetken päästä satoja muutaman sentin mittaisia kaloja ui karkuun ja hyppii isoina parvina pinnan yläpuolelle ja isojen kalojen seuratessa ja hyppien myös pinnan yläpuolelle. Uitiin nopeasti kohti parvea ja pinnan alla näkyi ryhmä sellaisia 25-35cm kalojen saalistaessa pienempiä.

Jossain vaiheessa aurinko alkoi laskeutuun ja kylän valoja alkoi tulla näkyviin.
Tyyni ja hieno ilta.
Valkoisessa paidassa oleva Annabel varmisti, että asiakkailla pysyi jano ja nälkä kurissa.
Iltakierroksella käytiin mm. kuuntelemassa livemusaa.
Sunnuntaina menin sukeltamaan South Sea Diversin kans jo heti aamusta. Tällä kertaa meillä oli kohteena Coral Cove. Paikassa oli tosi paljon erilaista pehmytkorallia ja riuttakalaa. Siellä tuli bongattua myös parit merikäärmeet. Tämä kärmes lähti juuri käymään pinnalla hengittämässä.
Päivemmällä noudatettiinkin Ekin kans edelliseltä päivältä hyväksi havaittua kuviota ja lähdettiin snorklaileen ja chillaileen Bikini Bariin. Päivä oli taas mukavan lämmin. Joku väitti jopa useampaan kertaan täällä olon aikana, että täällä on pirun kuuma. Uskoisko tuota...?
Bikini Barissa törmättiin muutaman suomalaisen jannun porukkaan, jotka olivat töissä Pekingissä, mutta olivat tulleet lomaileen Filippiineille.
Baarista ulosheittäminen ei ole aina niin vakava asia.
Bikini Bar ja bikinit.
Maanantaina meillä olikin paluu takaisin Manilaan. Eki jatkoi Manilasta suoraan Angeles Cityyn, joten hypättiin jo Batangaksessa eri busseihin. Eki otti bussin Manilassa Cubaon bussiasemalle, josta pääsee helposti jatkamaan pohjoiseen. Minun mennessä kämpille Taguig Cityyn otin bussin Makatiin Buendian bussiasemalle. Taguig jää Makatin naapuriin, joten sen välin ajaa taksilla nopeasti.

Eki palasi keskiviikkona takaisin Manilaan ja minulla oli sama päivä sopivasti Wapun vuoksi töistä vapaana. Uiskenneltiin ja chillailtiin sitten iltapäivä minun altaalla.
Wapun ollessa kyseessä tarjolla piti olla tietysti myös nakkeja. Perunasalaatin ostossa olin myöhässä ja sitä ei enää yrityksestä huolimatta löytynyt.
Oli kyllä tosi hauska viikko kaverin kans ja erityisesti Sabang Beachillä oli mukava pyörähtää. Eki tykästy myös Sabangin rentoon menoon, eikä ihme. Saas nähdä, että koska on kaverilla uudet liput taskussa. Tornion kaveriporukalle vinkiksi, että sunkhaan sole poka mikhään ja hyppäättä ens kerralla porukalla koneen kyytiin kohti Filippiinejä! Eki kävi täällä nyt ensimmäistä kertaa, joten siltä saa ensikertalaisen tuoreet kommentit ja mielipiteet, kunhan kotiutuu reissusta.

Terveisin Manilasta,
Mika