Manilan alueella sadekausi ajoittuu karkeasti kesä-lokakuulle, joista heinä-elokuu on tilastollisesti kaikkein sateisimmat kuukaudet vuodessa. Sateita on toki jo tullut jonku verran, mutta yleisesti ottaen on ollut kuitenkin yllättävänkin kuivaa. Tällä viikolla maanantai-keskiviikko oli puolilta päivin täydellinen keli. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli mukava käydä rentoutumassa altaalla.
Sinitaivasta on ollu yllättävänkin paljon.
Sadekaudesta kun on kysymys, niin toki silloin myös välillä sataa ja rajustikkin. Samoin taifuunit ajoittuu käytännössä samalle ajalle. Viimeisin taifuuni meni tällä viikolla ihan Pohjois-Luzonin kärkeä hipoen, josta se kääntyi kohti Taiwania ja Japania.
Perjantaina satoi ja tuuli välillä kohtuu kovaakin, vaikka varsinaista taifuunia ei Manilassa ollutkaan.
Saman päivän iltana käytiin syömässä alakerran Thaimaalaisessa ravintolassa ja siellä oli tuuli tehnyt pientä tuhoa. Ei mitään ihmeellistä kuitenkaan.
Viikko sitten sunnuntaiaamuna tuli käytyä vaihteeksi katsahtamassa Manila Sports Car Clubin kalustoa kämpän alueella olevalla Burgos Circlellä. Päivän yksi hienoimpia oli tämä musta uudenkarhea Lamborchini Huracan.
Ferrareita, Lamboja, Porscheja ja Audin R8ia oli taas useita.
Aina ei silti onnista, vaikka omistaiskin italialaisen unelman. Jannuilla remppa paikalla, kun Lamborchini Callardossa oli ohjaustehostin kuulemma alkanut vuotaan.
Kämpän edessä kotikadulla on mukavasti erilaisia ravintoloita ja terasseja molemmin puolin katua, joka tekee alueesta tosi mukavan ja viihtyisän. Sunnuntaina aamupäivästä on kuitenkin vielä hiljaista.
Yhdellä terasseista oli hauska mainos Lionel Richietä mukaillen.
Eilen lauantaina tuli käytyä syömässä SM Aurassa Fort Bonifaciossa sijaitsevassa bufee-ravintolassa nimeltään NIU by Vikings. Tullut kirjoitettua joskus aikaisemminkin paikasta ja täytyy sanoa, että se on kyllä yksi suosikkiravintola Manilassa. Viikonloppuisin dinnerin hinta on paikallisittain kohtalaisen arvokas 1500PHP/28€, mutta toisaalta sillä saa sitten kaiken mitä ravintolassa on tarjolla.
Dinneri alkaa paikassa 18:00 paikkeilla. Soitin paikkaan muutamaa tuntia aikaisemmin ja yritin varata meille pöydän. Kaikki varattavissa olevat pöydät oli kuitenkin jo buukattu. Paikkaan mahtuu 370 henkeä ja varattavien pöytien määrä on vain osa kokonaismäärästä. Osa pöydistä on ns. walk in -pöytiä. Käytännössä mentiin käymään ravintolassa tuntia ennen viideltä, jolloin kerroimme haluavamme pöydän klo 18:00 alkavaan illalliseen. Meidän varaus meni listalla sijalle 13. ja samalla sanottiin, että tulkaa paikalle 17:30. Meidän tullessa tuolloin paikalle listalla oltiin jo menossa sijalla 9., joten päästiin käytännössä välittämästi sisään. Illallinen on 18:00 - 22:00.
Paikasta löytyy buffeesta todella laaja ja kattava kirjo erilaisia alkuruokia, lihoja, pitzoja, pastoja, paikallista, muita aasialaisia keittiöitä kuten japanilaista susheineen, jälkiruokia, jne, jne. Jokaisella osa-alueella on oman speciaali alueen pääkokit, jotka pitää huolen, että kaikki on sellaista niin kuin pitää.
Sitten vain katseleen, että mitä on tarjolla.
Pakollinen kuva illan syömisistä. Parissakin kuvassa näkyvät isot Beef Ribsit oli jotain taivaallisen hyvää. Yksi parhaimpia liha-annoksia, mitä olen ikinä syönyt. Niin pehmeää ja kastike mausteineen vei kielen mennessään. Täytyy sanoa, että osui ja upposi!
Hintaan kuuluu myös oluet, viinit, drinkit ja jopa saket.
Paikan musiikista vastaa pianisti flyygeleineen. Välillä paikalla on ollut myös saksofonisti pianistin rinnalla.
Erittäin hyvä paikka! Suosittelen kyllä, jos sattuu oleen Fortissa käymässä. Vinkkinä, että kannattee mennä paikkaan nälkäisenä...
Yleisesti ottaen suurin osa matkailijoista tietää Manilasta Makatin, mutta hyvin harva tietää Fort Bonifaciota, joka jää Taguig Cityn puolelle ihan Makatin viereen vain Flyover-sillan toiselle puolelle. Fort Bonifaciosta kutsutaan myös nimellä Bonifacio Global City tai lyhyesti vaan BGC. Kannattaa käydä pyörähtämässä Market Market ja SM Auran alueella ja vieressä olevalla High Street -kävelykadulla. Lupaan, että tuletta yllättymään erittäin positiivisesti, miltä Manila voi myös näyttää.
Torniossa tuli lomailtua pari viikkoa, jonka jälkeen otettiin kavereiden kans autolla suunnaksi Helsinki. Torniosta Helsinkiin on matkaa 750km, joten siinä aina päivä hurahtaa taipaleella. Yö tuli vietettyä kaverin tykönä Espoossa, jonka jälkeen otettiin aamulla suunnaksi Länsisatama. Suuntana siis Tallinna kuuden hengen porukalla.
Keli oli kohtuullinen, mutta tuuli oli kannella aikasta viileä.
Tallinnaan tullessa otettiin kyyti Viru-hotelliin, josta oltiin varattu yö koko porukalle. Tultiin hotellille sen verran aikasten, että huonetta ei saanut suoraan alle, joten oli hyvää aikaa kävästä vähän syömässä hotellin ravintolassa.
Näkymää hotellilta kohti vanhaa kaupunkia.
Samaan suuntaan.
Pienen breikin jälkeen pyörähtämään vanhassa kaupungissa.
Poikia musisoimassa.
Kuhinaa riittää.
Olde Hansa.
Hepat ja Lyn linssiluteena.
Kapeita kujia ja terasseja.
Ja niitä riittää.
Tyypillisiä näkymiä vanhassa kaupungissa.
Näkymää vanhan kaupungin porteilta kohti Viru Hotellia iltasella.
Ilta meni kohtuu rauhallisissa merkeissä hyvän ruuan ja parin lasillisen merkeissä. Seuraavana päivänä olikin paluumatka Helsinkiin.
Pakolliset poset vielä laivan kannella.
Kannelta sai myös hyviä yleiskuvia kaupungista.
Vähän lähempää.
Helsinkiin päästyä suoraan Scandic Hotel Marskiin Stockaa vastapäätä, jossa oltiin reissun viimeiset kolme yötä.
Dinneri Santa Fe'ssä.
Pyörähdys Hotelli Tornin yläkerrassa Ateljee Barissa, josta avautuu hyvät näkymät ympäri Helsinkiä.
Kiasmaa, musiikkitaloa, Finlandiaa, jne. Manskia pohjoisen suuntaan.
Näkymää Kauppatorin suuntaan.
Mitäpä olisi Helsingin keikka kesällä ilman Suomenlinnassa käyntiä. Siispä Kauppatorille ja sieltä tiketti Suomenlinnan lauttaan. Kauppatorin kupeessa oli parkissa myös tällainen hieno purjelaiva.
Suomenlinnaan päästyä käveleen ympäriinsä.
Suomenlinnan muureja.
Entisöity sukellusvene Vesikko.
Faktapläjäys Vesikosta.
Ei ole ollu kavereilla liikaa tilaa Vesikossa.
Mittareita.
Päivä oli hieno ja paikalla oli aikasta paljon porukkaa.
"Tänne on turha yrittää!"
Helsingin ja samalla koko reissun viimeisenä päivä tuli käytyä kiertelemässä vielä vähän kauppoja. Luonastauko Forumin Manhattan Steak Housessa ja lehtipihvi valkosipuliperunoilla, kiitos!
Illasta käytiin vielä vähän kyläilemässä, jonka jälkeen olikin paluulento Helsingista Singaporen kautta Manilaan. Ensimmäinen pätkä taas Finskin A340-300:lla. Tässä on päästy jo Singaporeen asti.
Philippine Airlinesin lento Singaporesta Manilaan lähti noin 30min myöhässä. Kun oltiin jo laskettu korkeutta aika paljon Manilan päässä, niin kapu ilmoitti, että joudutaan odottelemaan sään paranemista 15-20min ennen kuin päästään laskeutumaan. Manilassa oli samaan aikaan kova ukkonen ja vesisade ja näkyvyys oli kuulemma erittäin huono. Aikamme pyörittyämme laskeuduttiin Manilaan normaalisti vähän reilu tunnin myöhässä.
Kentällä joutu odotteleen vielä matkatavaroita jonku aikaa, mutta sen jälkeen suureksi hämmästykseksi suoraan ilman jonoa taksiin ja kotiin. Samalla kolmen viikon reissu oli saatu onnistuneesti pakettiin.
Aika näyttää, että koska seuraavan kerran taas Suomeen. Sitä ennen mutustellaan kuitenkin kaikessa rauhassa kämpillä Suomituliaisia.
Tuskin niillä pitkälle pötkitään, jos vanhat merkit pitää paikkaansa, mutta ainakin aluksi.
Oli taas mukava nähdä pitkästä aikaa kavereita, sukulaisia ja kotijoukkoa. Muistutus kaikille, että koneet lentää myös tähän suuntaan. Tervetuloa!! :)
Tuli käytyä pyörähtämässä 3vk kesälomareissu Suomessa ja jäänyt blokeilut vähän vähemmälle. En ole ollut Suomessa kesällä neljään vuoteen, joten senkin vuoksi siellä oli erittäin mukava käydä. Nyt ollaan kuitenkin jo takaisin kämpillä Manilassa.
Ostin meille lennot Suomeen suoraan Finnairin sivuilta. Lentojen oston yhteydessä tuli esille aikasta mielenkiintoinen hinnoittelu. Katsoin ensin, että mitä maksaa lennot välille Manila - Helsinki - Manila. Hinnaksi tuli 940€/hlö. Finnairin sivujen kautta pystyy myös ostamaan lennot niin, että lennät yhteen paikkaan ja paluulento on toiselta paikkakunnalta. Kokeilin, että mitä maksaa, jos lentää Manilasta Ouluun, mutta takaisin tullessa lentää Helsingistä Manilaan. Hinnaksi tuolloin tuli 941€/hlö. Oulu-Helsinki välin hinnaksi jäi siis ainoastaan 1€/hlö. Ei tarvinnut sitten miettiä, että niputtaako Oulun lennon samaan pakettiin vai ostaako sen erikseen.
Tässä jotain kuvasatoa meidän reissulta.
Meidän lentoreitti Manilasta Helsinkiin oli Singaporen kautta. Ensin Singaporeen Philippine Airlinesin A321-200:lla ja sieltä edelleen Helsinkiin Finnairilla. Tässä ollaan päästy Singaporeen.
Singaporessa meillä oli vähän reilun 4h odotus ja sieltä sitten Finskin A340-300:llä kohti Helsinkiä. En osaa edelleenkään nukkua koneissa, joten pitkät lennot on sen vuoksi kohtuu raskaita. Viimein Helsingissä.
Helsingissä meillä oli vain tunti aikaa Oulun lentoon, joten siellä vain passintarkastuksen jälkeen seuraavalle lennolle. Kaikki toimi hienosti ja tultiin Ouluun jo vähän etuajassa. Oulussa meillä oli kyyti odottamassa ja sen jälkeen vain Tornioon ja nukkumaan muutamaksi tunniksi.
Suomen kesä on ollu tänä vuonna mitä on ollut, mutta onneksi ainakin meidän 3vk reissulla satoi erittäin vähän. Fillaroimassa tulikin käytyä useampana päivänä.
Näkymää Tornion vanhasta vesitornista.
Kukkolankoskella katsomassa lippoamista. Taustalla olevat talot on Ruotsin puolella.
Auringonlasku Torandassa.
Näkymää Aavasaksan tornista kohti etelää. Kuvassa etualalla Torniojoen ylittävä silta Ruotsin puolelle.
Jos Aavasaksan Tornista on hyvät näkymät kohti etelää, niin tanssilavan takana olevilta kallioita on vastaavasti hyvät näkymät kohti Tengeliöjokea ja pohjoista.
Ruotsin puolelta Luppiovaarasta (Luppiåberget), josta avautuu näkymät etelään kohti Torniojokea.
Kukkolankoskea Ruotsin puolelta katseltuna.
Yksi päivä tuli käytyä ajelemassa Ruosin puolella Seskarön alueella.
Paikallinen asukas.
Mukavia maisemia Seskaröstä.
Torniossa on järjestetty jo useampana vuotena suuri moottoritapahtuma, jossa on esillä kaikenlaisia vanhoja puksuttimia, säksättimiä ja patpattimia. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että härveleistä on erilaisia näytöksiä miten ne toimii.
Paikalla oli myös muutamia hienoja vanhoja autoja.
Tätä lajia en ole aikaisemmin nähnyt livenä, mutta varmasti hauskaa, kunhan vain on tarpeeksi lämmintä.
Suomen kesään kuuluu tietysti myös grillaus ja tulikin grillattua monena iltana.
Viime kesinä pihapiireissä on pyörinyt paljon siiliä. Niin myös tänä kesänä.
Manilassa tulee kurvailtua omalla pikku Jammulla, mutta isommilla mopoilla ei ole tullut ajeltua metriäkään sitten kesän 2011, jolloin myin 600cc Hondan. Nyt pääsi kuitenkin tyyppään kaverin Kawasaki ER-6N:ää ja oli oikein hauska peli. Sama mopo on hinnoiteltu Filippiineillä erittäin huokuttelevasti ollen useamman tonnin halvempi kuin Suomessa. Ei olis huono vaihtoehto ollenkaan.
Tähän loppuun vielä parit iltakuvat auringonlaskusta Torniojoelta.
Tällä kertaa auringonlasku oli 23:18.
Seuraavassa blokijutussa kuvasatoa Helsingistä ja Tallinnasta.
