Kukkulan kuningas

Tänään maanantaina piti lähteä käymään katsastamassa Langkawin huipulle menevä kaapelivaunu. Mopo tulille ja etsimään saaren länsireunalla pohjoisessa olevaa kukkulaa. Se löytyikin helposti. Ensin 30MYR/7,5€ tiketti kondohissiin ja sitten sitten kyytiin. Ala- ja yläaseman korkeusero on reilu 680m ja kaapeliradan pituus on vain 2058m. Kertoo, että mennään aikasta jyrkästi ylöspäin. Pisin tolpan väli on huikeat 950m! Lähes kilometri!!
Ylhäältä on tietysti hienot näkymät eri suuntiin. Se, mikä siellä on tosi erikoista on sinne tehty näköalasilta. Silta on tehty kahden huipun väliin ja se on muutenkin aika erikoinen. Tapasin ylhäällä kaksi suomalaista vanhempaa pariskuntaa. Kun olin menossa sillalle, niin he tulivat sieltä takaisin. Kysyin naisilta, että milta silta vaikutti. Tuli kommenti heti, että ei uskaltanut mennä sillalle ollenkaan. En toisaalta ihmettele ollenkaan, että osalla voi tulla fiilis, että tämä ei ole minun silta.
Kukkulan jälkeen mopo alle ja saaren pohjoisreunalle. Ajaessa näkyi makakeja siellä täällä ja niistä oli joissain paikoissa varoittavia liikennemerkkejäkin. Niitä on siis aikasta paljon. Kun kävin tankilla, niin heti bensa-aseman vieressä näkyi taas muutamia.
Kurvailin pohjoisreunalla tosi mutkaista ja hiljaista tietä, ku tällainen noin 20cm pitkä otus oli ylittämässä tietä. Kyseessä siis juoksujalkainen (Eng. centipede). Jos satut näkemään jossain vastaavan ötökän, niin älä laita sitä taskujen puutteessa pikkuhousujen sisälle jemmaan. Ihan vain vinkkinä! Purevat lujaa ja jotkut lajit ihmisille vaarallisia.
Ajaessa huomasin Temurun vesiputouksen kyltin ja katsomaan sitä. Mopo parkkiin ja polkua pitkin lähellä olevalle putoukselle. Tosi kapea polku nousi välillä aikasta jyrkästi ja yllättäin täälläkin oli muutama makaki passissa polun aidalla. Polku oli muutenkin niin kapea, että en kaivannut niitä iholle. Otin repun olalta eteen ja piti muutama kerta sillä vähän uhitella ja samalla pitää ääntä, niin lähtivät hampaita näytellen pusikkoon. Sen jälkeen kun iso uros makaki otti minut ja reissukaverin Jaken syksyllä 2008 Balilla "panttivangiksi" umpikujaan, niin en ole ollut enää niiden kans oikein väleissä. :) Vettä ei tullut tällä hetkellä putouksen alla olevaan altaaseen kuin vähän, kun kuivakausi menossa. Ilma oli lämmin ja allas oli kuitenki riittävän iso ja syvä käydä vähän uimassa ja virkistäytymässä. Siispä sortsien taskuista kamat laukkuun ja pulahtamaan.

Vesi tuntu tosi viileältä ja virkisti mukavasti. Vesiputoukselta mopolle lähtiessa taas yksi makaki aidan päällä. Otin iso kepakon ja kolistelin sillä aitaan muutaman kerran lujaa, niin kaveri hyppi puihin.

Putouksen jälkeen kävin vielä Tanjung Rhu Beachillä ihan saaren pohjoiskärjen tuntumassa. Samalla tuli syötyä siellä. Asiallinen ranta siellä. Tosin kyllä minun kotiranta Pantai Cenang on toistaiseksi ylivoimaisesti hienoin ranta, mitä täällä nähnyt.
Rantsun jälkeen lyhintä tietä saaren jälki takaisin hotellille. Reilu kuusi tuntia meni ajellessa ja ihmetellessä.

Edellisessä jutussa olleen apinan laji on silmälasilanguri. Kiitokset Mirellalle! :) Näin muuten myös tänään muutaman sellaisen tien laidassa.

Kuningas itse,
Mika

Kinabatangan-joki

Tänään tuli käytyä toisella luonto- ja eläinaiheisella retkellä heti eilisen perään. Tällä kertaa suunnaksi Sandakanista otettiin Sukaun kylä ja siellä Kinabatangan-joki. Kyyti autolla Sandakanista Sukauhun kesti lähes 2,5 tuntia yhteen suuntaan. Aiheena Sukaussa oli jokiristeily Kinabatangan-joella, joka luikertelee keskellä tiheää Borneon sademetsää. Meitä oli pienessä veneessä kuusi maksavaa asiakasta. Jokiajelun aikana emme poistuneet veneestä maihin ollenkaan, vaan kaikki kuvat on otettu suoraan veneestä.

Heti liikkellelähdön jälkeen joen reunassa kallionkielekkeiden alta löytyi ryhmä linnunpesiä ja siellä olevia lintuja. Siitä vain reilun kymmenen metriä kulman takana kalliolipan alla roikkui ryhmä pieniä lepakoita.Eteenpäin ajaessa yhdessä puunlatvassa korkealla katseli merikotka. Hyvin pian kännyttiin isolta joelta pienemmälle jokihaaralle, joka meni keskellä sademetsää. Lähes heti tuli vastaan ensimmäiset makakit.Tämä noin parimetrinen monitorilisko eli varaani oli makoilemassa noin viiden metrin korkeudella puussa.Välillä puussa näkyi myös sarvinokkalintua, joita oli myös eilen Labuk Bay'ssä. Kun käännyimme joella takaisin, niin lähipuissa korkealla näkyi lähes parinkymmenen ryhmä nenäapinoita.Tiirailimme niitä aikamme ja jatkoimme takaisin isolle joelle. Siellä näkyi vielä toinen ryhmä nenäapinoita. Makakeja oli jälleen kerran paljon siellä täällä. Tällä kertaa ei nähty norsuja, orankeja, käärmeitä puissa eikä myöskään krokotiilejä, joita myös joessa elää. Samoin jos on oikein tuuria, niin voi nähdä erittäin harvinaiset Borneossa asustavat pygmielefantin tai sarvikuonon.

Joki on pituudeltaan 560km, joten siinä riittää tutustumista pitkäksikkin aikaa. Tein vain päiväreissun joelle, mutta sinne järjestetään myös suosittuja kaksi päivää ja yhden yön kestäviä retkiä sekä kolme päivää ja kaksi yötä kestäviä retkiä.

Eläinterveisin,
Mika

Karvaiset serkkumme

Tänään tuli käytyä parissa mielenkiintoisessa paikassa ihmettelemässä karvaisia serkkujamme. Ensin menin Sepilok Orangutan Rehabilitation Centreen, joka on siis orankien kuntoutuskeskus. Siellä olevat useimmat eläimet ovat joko orpoja, loukkaantuneita, lemmikkeinä olleita (nykyään kielletty) tai muuten avuntarpeessa olleita orankeja. Aikansa paikassa oltuaan ne vapautetaan takaisin metsiin. Orang utan tarkoittaa malesiankielellä "metsän miestä" ja niitä on kuntoutuskeskuksessa noin 200 eri ikäistä ja kuntoista yksilöä. Paikka on samalla Borneon Sabahin alueen suosituin turistikohde.

Tässä on saatu just vähän ruokaa ja on päivälevon aika.Sitten jaksaakin lähteä taas vähän jojoileen.Sepilokista menin Labuk Bay Probiscis Monkey Sanctuariin. Se on vähän vastaava nenäapinoiden suojelualue. Jos orankien käytös on rauhallista ja ne on muutenkin hellyyttävän näköisiä, niin nenäapinat on lähinnä hullunkurisen näköisiä. Lauman johtajauroksella on tyypillisesti hervottoman kokoinen klyyvari. Kuulemma mitä isompi nenä uroksella on, niin sitä viehättävämpi se on naaraiden mielestä.Tässä tuota pikkusta ja lähes huomaamatonta nenua vähän toisesta vinkkelistä.Samassa paikassa oli myös toisenlaisia apinoita, töyhtölangureita (Eng. Silvered Leaf Monkey). Ulkonäössä ja varsinkin päässä on hyvin paljon samaa kuin gibboneissa. Nämä olivat nenäapinoita huomattavasti rohkeampia ja tulivat hyvinkin lähelle rakennukseen, kun nenäapinat pysyivät kaukana ihmisistä. Näillekin apinoille annettiin jotain ruokaa alueella. Kummassakaan paikassa ei ollut mitään aitoja ja eläimet niin halutessaan pääsivät samoihin paikkoihin kuin alueella olevat ihmisetkin. Minuakin yksi keskikokoinen oranki kävi nykäisemässä sandaalista.Molempien alueiden metsissä oli villeinä myös makakeja isot laumat ja ne kärkkyi kuin hyenat ruokaa sekä orankien, että nenäapinoiden ruokinta-aikoina. Labukissa oli apinoiden lisäksi myös vähän erikoisempia lintuja. Alueella lenteli muutama sarvinokka (Eng. Hornbill), joilla on nimensä mukaisesti tosi erikoinen nokka. Näille annettiin banaania ja se näytti olevan niiden herkkua.Nenäapinoista vielä sen verran, että niitä elää luonnossa vain täällä Borneon sademetsissä ja orankejakin Borneon lisäksi vain Sumatralla Indonesiassa. Ne kuuluvat molemmat suojelun piiriin. Jos apinat kiinnostaa ja on täällä päin reissaamassa, niin kannattee käydä molemmissa paikoissa!

Kuvia tuli otettua päivän aikana tosi paljon. Täytyy laittaa parhaimpia myöhemmin Picasawebbiin.

Serkkuterveisin,
Mika
Ps. Kiitokset sinne jonnekkin eräälle lukijalle, joka löysi oikeat nimet töyhtölangurille ja sarvinokalle.

Apina lemmikkinä

Viime päivät täällä Roxaksessa ovat menneet hyvin rauhallisesti ilman mitään kovin erikoisempaa. Päivä kerrallaan ilman kiirettä ja paikallista elämänmenoa seuraillen.

Pari päivää sitten kuulin, että yhdellä tutuksi tulleella pojalla on kotonaan apina lemmikkinä. Eilen lauantaina tuli käytyä katsomassa sitä. Etukäteen ajattelin, että apina voisi olla makaki, kun niitä asuu täällä Palawanilla luonnonvaraisena metsissä. Makakihan se sitten olikin. Pitivät sitä pihalla narussa kiinni niin, että se pääsi kiipeilemään lähi puissa. Kutsuivat sitä Mui Mui'ksi.Makaki oli ollu perheessä nyt vuoden ja se oli edelleen tosi pieni. Nyt se oli kuitenki jo kasvanut siitä aika paljon, kun oli tullut perheeseen. "Apinat tykkää banaanista" toimi myös tähän kaveriin. Sillä oli hauska tapa. Ensin hillittömällä tahdilla banaania suuhun, mutta se ei niellyt sitä, vaan vähän pureksi ja tunki sen isoihin poskipusseihin. Sen jälkeen posket roikkuivat kunnon pallona molemmin puolin leukaa. Kun banaania ei enää saanut, se työnsi käsillä poskia niin, että valmiiksi pureksittu banaani tuli uudestaan suuhun ja sitten söi sen. Banaanin jälkeen sille annettiin mangoa. Jos se maistuu hyvälle meille ihmisille, niin vaikutti maistuvat makakillekkin. Kuvasta näkyy hyvin myös, kuinka mehukasta mango on täällä. Mango kiiltelee mehusta ja samoin makakin kädet on ihan mehussa. Välillä se nuoleskelikin käsiä kuivemmaksi mangon mehusta.Samalla perheellä oli piha-alueella myös muutamia sikoja. Paikalliset nauroikin, että yksi karju on lähes yhtä suuri kuin carabao eli vesipuhveli. Se oli vähän syrjemmällä ja kyllä se suuri olikin. Ei niinkään valtavan lihava, vaan tosi korkea. Kuvassa oleva poikakaan ei ole ihan pieni ja sika on siihen nähden myös aikasta iso.Sellaista eläimellistä meininkiä tällä kertaa täältä Roxaksesta.
Mika