tiistai 30. lokakuuta 2012

Filippiiniläisen ajokortin hankinta

Tässä ollut ajatuksena jo jonkin aikaa, että täytyy hankkia paikallinen ajokortti. Ajokortin hankkimiseen sain hyvää tietoa Cebussa asuvalta suomalaiselta kaverilta, joka oli hankkinut paikallisen kortin vuosi sitten.

Kirjoitin aikaisemmin Makatissa sijaitsevan Suomen suurlähetystön alasajosta. Olin aiheesta tietoinen jo aikaisemmin, joten kävin käännättämässä suomalaisen ajokortin englanniksi jo 19.9. Hintaa käännökselle tuli suurlähetystön perustaksan mukaan 1840PHP/34,60€.

Minun passi oli samoihin aikoihin muutaman viikon immigrationissa, kun työpaikka hommasi uutta pidempää leimaa passiin. Odottelin passin saantia takaisin, että pääsen jatkaan ajokorttiprosessia.

Sain passin viimein takaisin pe 19.10, joten menin heti seuraavana maanantain 22.10 käymään Taguig Cityn LTO:n (Land Transportation Office) toimistolla. Kyseinen putiikki hallinnoi ajokorttiasioita ja myös ajoneuvojen katsastuksia. Olin toimistolla heti aamulla kahdeksalta. Siellä selvisi heti, että ulkomaalaisen kortin muuntaminen paikalliseksi täytyy tehdä Quezon Cityssä LTO:n pääkonttorilla. Pelkkä meno sinne kestää aamuruuhkassa helposti jonku aikaa, joten jätin reissun suosiolla toiseen kertaan.

Otin tämän viikon maaanantain 29.10 vapaaksi ja uusi yritys tällä kertaa Quezonin toimistolle. Kun tultiin LTO:n portille ja kerrottiin asia vartijalle, niin meitä lähti hoitaja johdattamaan korttelin päässä olevan toiseen rakennukseen, jossa tehtiin ensin huumetesti (400PHP/7,50€). Suomeksi sanottuna kustiin purkkiin. Sen lisäksi oli nopea lääkärintarkastus. Tärkeimpänä siinä lähinnä näytti olevan näkökyvyn testaus. Samalla otettiin sähköiset sormenjäljet molempien käsien kaikista sormista, sekä valokuva.

Kun huumetesti oli läpäisty ja lääkäri kirjoittanut todistuksen, niin mentiin seuraavaan rakennukseen. Siellä täytettiin paperit ajokortin muutamisesta paikalliseksi. Kysyin kortin saamisen kestoa, niin aluksi sanottiin, että kestää joitain tunteja. Oliko peräti seuraavana päivänä. Kerroin, että haluan sen niin nopeasti kuin mahdollista. Sitten sanottiin, että expresspalveluna eli käyttäen ns. fixeriä sen saa noin 45 minuutissa. Hinta 3000PHP/56,40€ sisältäen kaikki mahdolliset kulut jo tehdyn medikaalin lisäksi. Otin sen.

Kun hakemuspaperi, lääkärin paperit, suomikortin ja passin kopiot oli nipussa, niin takaisin varsinaiselle LTO:n toimistolle. Sinne minua lähti saattamaan yksi toimiston nainen. Kun tultiin toimistolle, niin nainen sano, että odota hetki ja hän soittaa. Sen jälkeen yksi virkailija tuli hakeen erikseen minun kaikki paperit naiselta. Sitten piti vain odotella, että kuulee oman nimen tai numeron. Kävin parilla luukulla otattamassa valokuvan ja kirjoittamassa sähköisen allekirjoituksen. Etupäässä se oli istuskelua ja odottelua.

Lopulta huudettiin nimellä ja sain valmiin ajokortin käteen. Homma meni lopulta todella rivakasti siihen nähden, että mitä olin etukäteen ajatellu. Kaverilla oli mennyt Cebussa 4-5 tuntia ja olin varma, että täällä Manilan päässä ei päästä samassa ajassa. Fixeri kuitenkin nopeutti niin paljon, että olin toimistolta ulkona kortin kans 2h 15min myöhemmin. Minun ei tarvinnut jonotella missään, niin kuin olisi pitänyt normaalisti tehdä. Kortti on nyt voimassa noin kolme vuotta, jonka jälkeen se pitää uusia. Voimassaolopäivä määräytyy syntymäpäivän mukaan.

Tässä se sitten on.

Laitetaan tähän vielä selvyyden vuoksi, että mitä suomalaisen ajokortin muuntamisessa filippiiniläiseksi kortiksi minun tapauksessa tarvittiin:

- Suomalaisen ajokortin käännättäminen englanniksi Suomen suurlähetystössä
- Alkuperäinen suomalainen ajokortti + kopio
- Alkuperäinen passi + kopiot passin tietosivusta, viimeisestä maahantuloleimasta ja viisumista
- Lääkärintarkastus LTO:n lääkäriasemalla
- Huumetesti virtsasta LTO:n lääkäriasemalla

Korttiin tuleva valokuva otetaan LTO:n toimistolla, joten valokuvia ei tarvitse olla mukana.

Hintaa kortille tuli lopulta kaikkine kuluineen 4844PHP/98,50€. Kaverilla Cebussa hintaa oli tullut vastaavasti 3160PHP/59,40€. Siinä siis jonkunlaista hintahaarukkaa, mitä paikallisen kortin hommaaminen voi maksaa. Täälläkin kortin olisi saanut käytännössä samaan hintaan kuin Cebussa. Sitten se vain tarkoittaa, että silloin jonotaan ja odotetaan huomattavasti pidempään.

Samalla reisulla laitettiin myös ajokortti mopoa varten vetämään paremmalle puoliskolle. Ajokorttiin kuuluu normaalisti sekä teoria-, että ajokoe. Nyt kun homma menee fixerin kautta, niin kas kummaa, sekä teoria, että ajopuoli ohitetaan kokonaan! Suomeksi sanottuna virallisen ajokortin saa puhtaasti rahalla tietämättä välttämättä liikennesäännöistä tai ajamisesta yhtään mitään. Hänelle annettiin nyt harjoittelulupa ja valmiin ajokortin voi hakea kuukauden päästä. Se käydään siis vain hakemassa, kun valmis. Hintaa tuli sama 400PHP:n huumetesti + fixarin 3000PHP, joka hoitaa loput. Yhteensä siis tuo 3400PHP/64€. Kortin saaminen tuolla tavalla ei ole kuulemma mitenkään harvinaista. Samalla tavalla onnistuu myös mm. Palawanilla.

Laitetaan tähän loppuun pieni ahaa-elämys eiliseltä maanantai-illalta, kun kävin kämpän yläkerran kahvilassa fotoilemassa. Otin tämän kuvan reilu viikko sitten su 21.10.2012 klo 17:38.
 Tämän kuvan otin vastaavasti eilen ma 29.10.2012 klo 17:34.
Kuvat otettu täysin samasta paikasta, mutta kahdeksan vuorokauden välein. Auringonlasku oli eilen saman rakennuksen toisella puolen, kuin mitä se oli viikko sitten. Täällä tapahtuu siis liikettä myös suuremmassa mittakaavassa kuin pelkästään omat liikkumiset. Ei tosin pitäis olla mitään uutta. Ei ole tullut vain ajateltua moista aikaisemmin. Laskuajassa oli myös noin 4min ero. Täytyykin seurata, että miten auringonlasku muuttuu lähiaikoina.

Manilasta,
Mika

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Movember alkaa - Oletko valmis?


Pensselit, kalapuikot, huulenlämmittimet, räkäjarrut… On siis se kuukausi vuodesta, kun on aika kasvattaa ns. "siistit schimanskit".
Kysessä on tietysti miesten terveyteen liittyvä maailmanlaajuinen kampanja nimeltään Movember. Tässä lainaus Suomen Movemberin sivuilta:

"Joka vuoden marraskuussa Movember-kampanja pyytää miehiä ympäri maailman kasvattamaan viikset. Niillä kerätään kipeästi tarvittavaa rahaa, jolla lisätään tietoisuutta miesten terveyteen liittyvistä asioista. Ensimmäiset Movember-viikset kasvatettiin jo vuonna 2003 Australiassa ja sen jälkeen sana on kiirinyt Movemberista ja miesten terveyskysymyksistä ympäri maailman.

Virallisia Movember-kampanjoita järjestetään nykyään Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa, Etelä-Afrikassa, Suomessa, Alankomaissa, Tanskassa, Norjassa, Belgiassa, Tsekin tasavallassa, Espanjassa, Hong Kongissa, Singaporessa, Ranskassa, Saksassa, Ruotsissa, Sveitsissä ja Itävallassa. Ympäri maailmaa asuvat Mo Brot ja Mo Sistat ovat tärkeässä asemassa – ilman heitä Movember ei olisi kasvanut nykyiseen mittaansa".

Meikäläinen ei ole koskaan kasvattanut viiksiä, eikä sen kummempaa partaakaan. Nyt ajattelin osallistua tämän vuoden Movemberiin. Meillä on ollut myös töissä puhetta aiheesta epävirallisesti ja siellä osallistujia tulee oleen jonkun verran. Jutteluissa on ollut mukavasti pilkettä silmäkulmassa, joten odotan mielenkiinnolla mitä tuleman pitää. Hauskaa tulee varmasti.

Säännöt on hyvin simppelit. Tässä tärkeimmät:

- Kasvot ajetaan sileäksi to 1.11.2012
- Sen jälkeen kasvatetaan ja trimmataan viiksiä koko marraskuun ajan
- Viikset ei saa yhdistyä suun alapuolella (se katsotaan pukinparraksi/munkiksi)
- Viikset ei saa myöskään yhdistyä pulisongeihin (se katsotaan parraksi)
- Muuten tyyli on täysin vapaa.

Tässä vinkiksi muutamia vaihtoehtoja.
Tässä vielä parit lisää. Ruksin yli ne tyylit, jotka ei ole sallittujen listalla.
Viime vuonna 2011 kyseisessä tempauksessa oli mukana mm. Finnairin lentäjiä. Tässä kuvia Finnairin Facebook-sivuilta.

Sellaista siis tiedossa jo muutaman päivän päästä. Tämä on samalla haaste teille kaikille kavereille ja blokin lukijoille. Siispä joka jannu viiksiä kasvattamaan!

Viiksiterveisin Manilasta,
Mika

perjantai 26. lokakuuta 2012

Suomi-ilta ja Halloweenit toimistolla

Muutama viikko sitten sain kutsun tulla Philamlife Towerin 33-kerroksessa olevalle yksityiselle Tower Clubille Makati Cityyn. Kutsussa mainittiin, että tarkoituksena on järjestää Suomi-ilta Filippiineillä asuville suomalaisille. Täältä löytyy jo mm. Philippine Finland Society ja Scandinavian Society, mutta ne kummatkaan eivät ole kuulemma kovin suosittuja suomalaisten keskuudessa. Illan tarkoituksena oli avata keskustelua ja vaihtaa ajatuksia siitä, että minkälaista yhteistoimintaa täällä asuvat suomalaiset haluaisivat ja voisivat tehdä. Päivämääränä kutsussa oli ti 23.10.2012 klo 19:00 ja paikkana siis Tower Club.

Ilta oli tällä viikolla ja tuli käytyä siellä. Paikkana Tower Club on erittäin asiallinen, jossa on tiloja eri kokoisille ryhmille järjestää miittejä tai vaikkapa edustustilaisuuksia. Paikalle tuli noin 40 suomalaista. Näistä käytännössä kaikki työskentelevät täällä jossakin yrityksissä tai ovat itsenäisiä yrittäjiä. Paikalla oli useampia henkilöitä, jotka olivat asuneet maassa jo 12-15 vuotta.

Illan puuhamiehet pitivät pienet puheet illan alussa. Paikalla oli myös Suomen suurlähettiläs Heikki Hannikainen, joka kertoi vähän menneistä ja tulevista. Heikki kuvassa harmaassa puvussa.
Suomen suurlähetystö Manilassa suljetaan tämän vuoden lopussa toistaiseksi ja asiakkailta ovet ovat jo sulkeutuneet. Tällä hetkellä suomalaisten asioita hoidetaan Norjan lähetystössä Makatissa, jonne jää myös yksi suomalainen töihin.

Ilta meni kaikin puolin rennoissa ja leppoisissa merkeissä. Iltaa oli saatu sponsoroimaan eräs suuri suomalainen yritys, joten pientä purtavaa oli myös tarjolla. Samoin baari oli käytettävissä koko illan ajan ilmaiseksi. Paikalla olijoista tunsin entuudestään vain kolme henkilöä. Sikälikin oli mielenkiintoista käydä paikan päällä.

Illan päätteeksi sovittiin, että tällaisille tapaamisille selkeästikkin on tarvetta ja seuraava tapaaminen on marraskuussa jonakin lauantaina. Päivämäärä ja paikka on vielä auki.

Meillä oli nyt torstaina hieman erillainen päivä töissä. Halloweenin kunniaksi työntekijöiden lapsille järjestettiin speciaali päivä toimistolla. Toimisto koristeltiin erilaisilla teemoilla ja lapsia varten tietysti sekä yritys, että työntekijät hommasivat namua ja muuta pientä syötävää. Torstaina töihin tullessa toimiston koristelua oli täydessä vauhdissa ja se alkoi näyttää meidän osastolla tältä.
Osa työntekijöistä oli myös pukeutunut rooliasuihin. Wendy, Kapteeni Koukku ja Peter Pan.
Kun paikalla oli Kapteeni Koukku, niin tietysti piti olla myös laiva.
Keijukaisia.
Siipiteema oli suosittu.
Toisaalla toimistolla oli vähän erilaista teemaa.
Sitten oli lasten vuoro. Toimistolle tuli lopulta 170 lasta. Se tarkoitti käytännössä, että meillä oli työt muutaman tunnin täysin seis. Tässä tyylinäytettä nuoremmasta lady lookista.
Sitten huomasttavasti nuorempi enkeli.
Lapsille oli järkätty myös kasvomaalausta. Kasvojen maalajalla oli kansio, josta jokainen sai valita haluamansa kasvomaalauksen. Hetken päästä maalaus oli valmis ja seuraava lapsi jonosta tuolille. Taitava jannu!
Oma taiteenlaji tuokin.

Sellaista vaihtelua oli tämän viikon arkipäiville.

Manilasta,
Mika

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Vuoden leima passiin

Vähän passi- ja viisumiasiaa. Tulin Filippiineille ma 5. maaliskuuta 2012 ja maahantullessa sain 21 päivän leiman passiin. Maahanpääsyn varmistin ostamalla halvimman mahdollisen lipun ulos maasta, jota minulla ei ollut edes tarkoitus käyttää. Tämä siksi, että minulla ei ollut etukäteen hommattua viisumia maahan ja vastaavasti tiesin jo maahantullessa, että en ole lähtemässä maasta 21 päivän sisällä ulos. Jos on etukäteen hommattu viisumi, niin silloin ei tarvitse olla lippua pois maasta. Ilman viisumia maasta on pakko olla lippu ulos tai muuten matka tyssää yleensä lähtömaan lentokentälle. Olen kuullut tästä useita esimerkkitapauksia.
Kävin Manilan immigrationissa reilu pari viikkoa maahantulon jälkeen ti 20. maaliskuuta hakemassa passiin jatkoleiman. Siinä voimassaolo oli 3. toukokuuta asti ja hinta oli 3030PHP/56€.

Työt aloitin Manilassa heti Pääsiäisen jälkeen ti 10. huhtikuuta. Yritys oli hommannut sitä ennen asiaan kuuluvat työluvat kuntoon. Filippiineillä monissa yrityksissä on 6kk koeaika. Suomessahan se on tyypillisesti 4kk. Töiden alettua annoin passin työkaverille, joka hoitaa ulkomaalaisten viisumiasioita. Sain passin takaisin ja siinä oli leima to 20. syyskuuta asti. Minun koeaika tuli vastaavasti täyteen virallisesti vasta ke 10. lokakuuta. Koajan päättymisen ja leiman voimassoloon väliin jäi siis lähes 3vk väli.

Asioiden helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi minut lopulta vakinaistettiin reilua kuukautta aikaisemmin to 5. syyskuuta. Tämä sen vuoksi, että seuraava leimaa varten tarvittiin yritykseltä minun vakinaistamispaperi immigrationiin. Sain passin takaisin nyt pe 19. lokakuuta vuoden multientryleimalla varustettuna. Tarkoittaa käytännössä sitä, että voin olla nyt laillisesti maassa 20. syyskuuta 2013 asti ilman käyntejä missään toimistossa. Multientryn ansioista vain käydä myös lomareissuja maasta ulkona ja tulla takaisin maahan ilman, että minulla pitää olla lippua ulos maasta. Passi- ja leima-asioita ei tarvitse siis miettiä nyt seuraavaan vuoteen ollenkaan. Hyvä niin! Hintaa tuollaisella vuoden leimalla yrityksen hommatessa on kuulemma noin 5000PHP/93€ paikkeilla.

Tässä jotain sekalaisia kuvia viime blokitekstin jälkeen.

Viikko sitten viikonloppuna Fort Bonifacion High Streetillä oli Mabuhay Germany niminen tapahtuma. Tapahtumassa oli esillä erilaisia saksalaisia tuotteita laidasta laitaan. Ajankohdallisesti tuskin oli sattumaa, että samaan aikaan oli myös Saksassa Octoberfestit. Tapahtumapaikalla olikin aiheeseen liittyvät teltat.
Mitäpä teltat olisi olleet ilman saksalaista olutta. Tuli maistettua Erdingerin vehnäolutta. Ei ollenkaan hassumpaa. Hinta oli paikallisiin hintoihin verrattuna todella kova (280PHP/5,20€).
Tietysti piti myös ostaa parit bratwurstit ja hapankaalta. Jälkimmäistä ei ole tullu maistettua pitkään aikaan ja samalla varmistui, että se ei kuulu omiin suosikkeihin. Tuollaiset kyrsät kylläkin.
Yhdessä katetussa paikassa oli joku paneelikeskustelu menossa ja porukkaa oli aika paljon.
Tässä Fortin kävelykadulta.
Iltamaisemaa minun yläkerrassa olevasta kahvilasta. Aurinko tosin oli just ehtiny painua horisontin alapuolelle.
Tuli puhetta muutama päivä sitten erilaisista drinkeistä ja mietin, että olen nähnyt netissä joskus jonkinlaisen drinkkienteko-oppaan. Googlailin ja löytyihän se. Kyseessä on Drinkkiklubi. Sivuilta löytyy tavalliset drinkit, shotit ja boolit.

Kotona sattui oleen tequilaa, joten tuli hommattua sitten Tequila Sunrisea varten tuoremehua ja grenadiinia. Siitähän tuli ihan ihan näköistä ja makuista. Suosittelen sivuja kaikille kotibaarimikoille ja -mirjoille!
Olen aikaisemminkin maininnut, että tässä condossa asukkailla on yllättävän paljon erilaisia koiria. Tällainen kaveri näkyi eilen lauantaina ulkona. Kyseessä Englannin buldoggi. Melkoinen jötkäle.
Alkavalla viikolla on Halloween ja täällä näyttää olevan monenlaista häppeninkiä siihen liittyen. Kämpillä esimerkiksi alakerran aula on koristeltu jo Halloweenia varten.
Menin tänään sunnuntaina kämpän yläkerrassa olevaan kahvilaan, jos tällä kertaa ehtisi näkeen kunnon auringonlaskun. Eilen tuli missattua se sopivasti just parilla minuutilla ja auringon yläreuna näkyi vain muutaman sekunnin ja painui horisonttiin. Tarkkaa touhua.

Ensin piti kuitenki tilata jotain juotavaa ja sellaiseksi valikoitui mocka frappe. Törkeän hyvää!
Makiaa elämää.

Aurinko laski koko ajan matalammalle. Manilan lentokentän suuntaan katsoessa koneita lähti ja nousi koko ajan.
Sitten mollukka lähti laskeen nopeammin.
Muutama sekuntti ennen kuin mollukan alareuna painuu Manila Bayhin.
Täällä ollu nyt viimeiset vajaa pari viikkoa aivan loistavat kelit. Aurinkoista käytännössä joka päivä ja sateista ei tietoakaan. Sadekausi alkaa ilmeisesti hellittämään. Tosin nyt on edelleen lokakuu meneillään, joten kyllä niitä kovia sateita ja varmaan taifuunejakin vielä tulee. Selkeästi kuitenki kuivaa kautta kohti ollaan lähdetty jo meneen. Tämä ympäri vuoden lämmin ilmasto tekee sen, että vaikka täällä satais kovastikkin, niin ei se silleen haittaa tai ala kyrsiin olenkaan kuin Suomessa. Pohjolassa kun sataa pari päivää, niin se tuntuu heti tosi viileältä, vaikka olis keskellä kesää. Täällä ei ole onneksi sitä ongelmaa. Ikinä. 

Manilan auringosta,
Mika

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

The Heritage Park

Viimeinen vajaa pari viikkoa Cebun reissun jälkeen mennyt hyvin rauhallisissa merkeissä.

Reilun "kivenheiton" päässä minun kämpiltä on The Heritage Park. Kyseessä on suuri puistomainen alue, jossa on hienoja rakennuksia, muistomerkkejä, hautapaikkoja, jne. Siellä ollut ajatus käydä jo pidemmän aikaa. Eilen lauantaina päätin viimein lähteä käymään siellä. Traikki alle ja sillä paikan päälle yhdestä alueen portista sisälle.
Portilla vartija kyselemään, että millä asialla olen. Kertoi, että alueelle voi tulla vain ja ainostaan, jos suvulla on siellä hautapaikka tai muistomerkki. Muuten ei mitään asiaa. Yksityisaluetta. Ei saanut edes heittää pientä kierrosta pikaisesti alueella. Se siitä ideasta sitten. Aidan takaa räpsästy kuva alueen rakennuksista.
Tässä jotain muuta sekalaista sälää menneiltä päiviltä.

Taksiremppa menossa.
Vähän suurempi remppa moottoripyörään. "Pikku vikoja. Heleppo korjata…".
Paikaillinen pieni kioski eli "Sari-Sari". Näitä on Filippiinien joka ikinen kaupunki ja kylä täynnä.

 Kaljaa kansalle ja vähän muutakin juomaa.
Grafittien teko käynnissä…
…ja muutama kaveri ihmettelemässä niiden tekoa.

Välillä pitää käydä rentoutumassa uimassa altaalla. Edelleen uima-allas kämpillä on kyllä aivan loistava keksintö. Tykkään!
 Fort Bonifacion keskustaa korkeine condoineen Burgos Circlen alueella.
Fortiin nousee koko ajan uusia korkeita asuinkerrostaloja mallia condonium ja myös erilaisia liikerakennuksia kuin sieniä sateella. Nostureita riittää. Alueesta on hyvää kyytiä tulossa uusi Makati. Fort Bonifacion alue on kuulemma aikaisemmin kuulunutkin Makatiin, mutta nykyään se on siis Taguig Cityä.
 Näitä riittää. Tyypillisesti alueen uusissa rakennuksissa on kerroksia välillä 25-50.
Säntis-Delicatessen on avannut uuden myymälän ja tällä kertaa Fort Bonifacio High Streetin tuntumaan. Se sopii mulle erittäin hyvin, ku se on niin lähellä. Ei tarvi lähteä enää käymään Rockwellissa ostoksilla, kun haluaa jotain pohjoismaalaista syötävää.
 Säntisissä käydessä tuli kysyttyä, että onko niillä salmiakkia. Tiesin kyllä edellisten käyntien perusteella Rockwellin liikkeessä, että ei ole. Myymäläpäällikkö sanoi, että olen jo toinen asiakas pienen ajan sisällä, joka kysyy. Kerroin hänelle, että alueella asuu aika paljon ruotsalaisia, norjalaisia ja suomalaisia, joten varmasti menisi kaupaksi. Kerroin sitten vinkkinä, että varsinkin Fazerin valmistamille Turkinpippureille olis menekkkiä, jos sellaisia olisi kaupan. Nainen kirjoitti kaikki ylös minun avustuksella ja aikoi selvittää asiaa. Samalla otti minun tiedot ylös ja aikoi ilmoittaa, että onnistuuko. Mielenkiintoista nähdä, että onko joku päivä tulevaisuudessa Turkkareita tarjolla.

Sellaista tänne tällä kertaa.

Manilasta,
Mika