Viimeinkin - Valashai

Torstai-iltapäivästä matalapaine ja sadekuurot alkoivat väistymään Puerto Princesan päältä ja tuli mieleen, että oliskohan huomiselle valashaiden katselureissua. Laitoin reissuja pyörittävälle Totolle tekstaria, että miten on. Tuli vastaus, että viimeinen tarkka sääennuste alueelle saadaan 18:30 ja hän vastaa sen jälkeen. Tekstari tuli ilta seiskan pintaan ja että reissu järjestetään ja lähenkö mukaan. No, totta kai!

Perjantaina aamulla 7:30 Bay Walkille, josta veneet lähtevät. Lopulta meitä lähti kaksi banca-veneellistä. Minun käyttämässä pienemmässä veneessä meitä oli 8 asiakasta ja suuremmassa muutama enemmän. Ajeltiin aluksi noin kolme varttia lahdelta merelle päin, kun tuli ensimmäinen "hälytys". Edessä meren pinta väreili rankasti ja pienempiä kaloja hyppeli ilmaan. Se on tyypillinen merkki, että valashai on väreilyn keskipisteessä pinnan alla. Kaikki äkkiä maskit, snorkkelit ja räpylät päälle ja valmiina hyppäämään mereen. Kun ajettiin lähemmäs, niin väreily loppui ja veneestä ei enää nähty mitään merkkejä valashaista, eikä mistään muustakaan.

Sitten ajeltiin jonku matkaa eteenpäin, niin toisaalla näkyi taas alue, jossa merenpinta väreili ja pienempiä kaloja hyppi ilmaan. Veneen keulaan äkkiä ja kamat taas päälle ja valmiina hyppäämään mereen. Samalla hetkellä nähtiin myös iso valashain evä pinnassa. Hypättiin äkkiä veteen ja uimaan juuri nähtyä evää kohti. Heti veteen päästyä näinkin, että pinnan alla jossain 3-4m syvyydessä oli noin kuuden metrin mittainen valashai! Se uiskenteli hitaasti eteenpäin ja me kroolattiin sen yläpuolella ja välillä yritettiin päästä lähemmäs myös pinnan alla. Kateltiin koko ajan, että mitä se tekee ja mihin menee. Sitten se lähti nousemaan ylöspäin suu auki oikein pieniä kaloja pyydystäen ja samalla kääntyen minua kohti ja käänty lopulta ihan minun vierestä. Se meni sen verran vierestä, että piti laittaa kädet varalta eteen, että ei sen valtavan kokoinen pyrstö osu ainakaan pään seudulle. Lopulta sen pyrstö meni jostain noin metrin päästä.

Vaikka veneitä oli kaksi, niin me oltiin kuitenki lähes koko päivä erillään toisistaan. Välillä järjestäjät soittivat veneiden kesken, että onko näkyny ja mitä. Toinen vene oli nähnyt yhdessä paikassa myös paholaisrauskun valashain kaverina. Kun valashai aina lopulta hävisi näkyvistä syvään siniseen, niin sitten uitiin takaisin veneille ja mentiin istumaan molemmin puolin venettä oleville vakauttajille. Istuttiin aina hetki vakauttajien päällä ja vene ajoi hitaasti sillä alueella ja kaikki etsiskelivät, josko sama valashai tulisi uudestaan näkyville.Jos valashai tuli näkyviin, niin veneellä niin lähelle kuin mahdollista ja sitten heti taas veteen. Välillä kävi niinkin, että huomattiin veneestä, että tuolla on, mutta lopulta vedessä ei enää näkynyt mitään kalan painuessa syvyyksiin. Toisinaan fisu hävisi kokonaan, joten tultiin takaisin penkeille istumaan.

Puolivälissä päivää pidettiin veneessä ruokatauko. Sen jälkeen taas jatkettiin valashain etsintöjä ja löytyihän niitä. Toinen huippuhetki yllä kertoman lisäksi oli, kun hyppäsin iltapäivästä veteen ja lähdin uimaan kohti todennäköistä valashain paikkaa. Hyvin pian huomasinkin, että sieltähän se tulee lähes pinnassa ihan suoraan minua kohti. Lopulta se oli jo niin lähellä, että minun piti vähän väistää, että ei tule yhteentörmäystä. Samalla hetkellä myös hai päätti vähän väistää toiseen suuntaan ja taas piti nostaa kädet eteen, kun alkoi sen jättimäinen pyrstö lähestyä meikäläistä. Pyrstö on niin suuri ja sillä on niin suuret liikkeet, että aina vaikea arvioida kuinka läheltä se menee. Ei se tälläkään kertaa osunut, mutta läheltä taas meni. Näkyvyys vedessä oli koko päivän hyvästä täydelliseen. Olis taas saanu hyviä kuvia, JOS kameraboxi olis ollu toiminnassa. Nyt jos koska olisin halunnut ottaa vesikuvia. Samalla veneellä ollut itavaltalainen ja tsekkiläinen jannu lupasi lähettää parit kuvat. Tässä yksi niistä, kun vähän käsittelin sitä paremmaksi.
Päivän saldona tuli snorklattua ilmeisesti neljän valashain kanssa ja hyppyjä veteen näkemättä kuitenkaan lopulta itse haita tuli ainakin kolme kappaletta. Kerran näin hain uivan ihan veneen vierestä, mutta se hävisi sitten hyvin pian pinnan alle. Välillä tuli myös uitua tarzania kuin mielenköyhä, kun valashai meni muutaman metrin syvyydessä vain eteenpäin. Joskus oltiin jo aika kaukanakin veneeltä ennen kuin hai hävisi syvyyksiin. Kauempana oltaessa vene tuli aina poimimaan meidät takaisin kyytiin. Alue missä valashaita nyt nähtiin on aavaa merta Puerto Princesasta hieman pohjoisen suuntaan Honda Bayn edustalla ja ei mitään hajua, että kuinka syvää siellä on. Jos sanon haarukan, että syvyys oli jotain sadasta metristä kilometriin, niin luultavasti ollaan oikealla hehtaarilla.

Tässä kuva takaisin tullessa, kun paparazzi jää kiinni toiselle paparazzille.Merellä näkyi myös muutamia lintuja. "Sole poka mikhään tiira!".
Liikkeelle lähdettiin aamulla noin kahdeksan paikkailla ja takaisin tultiin satamaan noin kolmelta iltapäivällä. Hintaa reissulle tuli 1500PHP/25€/nuppi. Tällaisen päivän voisi joskus vaikka ottaa uusiksi. Huikeita fiiliksiä sisältävä ikimuistoinen päivä!! Sarjassamme päivä, jota en unohda.

Tästä linkistä vielä vähän tietoa, että minkälaisesta fisusta on kysymys. Kuten nimikin sanoo, niin valashai on hai eli kala, mutta valaan kokoinen. Samalla se on maailman suurin kalalaji.

Menin Palawanille 23. helmikuuta, mutta tänään lauantaina oli aika lähteä katteleen välillä vähän muutakin ja lensin Puerto Princesasta tänne Manilaan. Palawanilla tuli oltua siis lahes 2,5kk. Philippine Airlinesin Airbus A330 lähti hyvin ajallaan aamupäivällä 10:20 ja Manilaan tultiin noin tuntia myöhemmin. Manilaan tultua otin kentältä taksin ja suunnaksi Hotel Stone House Ermitan alueella. Tällä kertaa mulla oli jopa huone varattuna, kun soitin hotelliin muutama päivä sitten. Hotellilla check in sisään ja huoneeseen. Kohta voiskin lähteä lähes vieressä olevaan Robinsonin suureen kauppakeskukseen syömään jotain.

Tämä oli samalla blokin sadas kirjoitus.

Wapputerveisin,
Mika