Tänään maanantaina tuli sitten käytyä vähän katselemassa kaupunkia lisää. Ajattelin, että menen tänään suoraan sotamuseoon, kun lähden liikenteeseen. Sinne kävelinkin suoraan. Välillä piti tosin pysähtyä ihmetteleen liikennettä ja mopojen määrää hetkeksi yhteen isompaan risteykseen. Tässä pieni videopätkä ko. risteyksestä, jonka kuvasin. Selventää hieman, mitä tarkoitin edellisessä jutussa mopojen määrästä.
Tulin sotamuseon lippuluukulle lopulta 11:40. Siellä kerrottiin, että paikka menee kiinni klo 12:00 ja avaa portit uudelleen 13:30. Siellä käynti ei siis onnistunutkaan laakista. Ajattelin, että menis käymään sitten Notre Damen katetraalissa, joka kohtuu lähellä. Heti sotamuseon portilla tultiin kauppaamaan mopokyytiä. Pienen keskustelun jälkeen hinnaksi sovittiin 20 000VND/81c ja sen jälkeen kypärä päähän ja menoksi. Mopon kyydissä meno vaikutti ihan asialliselta, vaikka mopojen määrä onkin ihan hillitön. Ho Chi Minhissä asuu noin 7 miljoona ihmistä ja mopojen määrä on kuulemma noin 5 miljoona. Se on ihan mukava tasaluku.
Mopoilun jälkeen saavuttiin Notre Damelle kellon ollessa noin 12:00. Se oli kuitenki myös kiinni juuri "sopivasti" keskellä päivää ja aukeaisi vasta klo 15:00 mennen uudelleen kiinni klo 16:00. Sisälle ei siis päässyt tällä kertaa, mutta tästä paikasta on kyse.
Nälkäkin siinä alkoi kurnimaan, joten kävelin viereiseen Diamond Plaza -kauppakeskukseen. Siellä olis ollut jotain KFC'tä ja Pitza Huttia, mutta nyt halusi jotain paikallista. Kauppakeskuksesta ulos ja vierestä löytyikin ruokapaikka. Menusta löytyy yksi lupaava ehdokas. Pöytään tuli lopulta kulhollinen paistettua riisiä oikein hyvällä kanalla ja sipulilla 7-Upilla huudeltuna hintaan 75 000VND/3€.
Kun murkinat oli syöty, niin kello alkoi oleen sen verran, että sotamuseo avaa kohta ovet. Siispä kävellen sinne, lippu (15 000VND/61c) portilta ja ihmetteleen. Pihalla oli USAn joukkojen lentokoneita, helikoptereita, panssarivaunuja, tykkejä, pommeja, yms.
Päärakennuksen vieressä toisessa rakennuksessa oli esitelty minkälaisia vankityrmiä ja kidutusmenetelmiä sodan aikana oli käytössä. Olipa siellä myös yks käytössä ollut giljotiini näytillä ja seinällä oli aiheesta kuva todistamassa, että laite myös toimii.
Sisällä varsinaisessa museossa oli kolme kerrosta taynnä valokuvia ja karttoja sodan tapahtumista ja eri vaiheista. Siellä oli myös tarinoita yksittäisistä henkilöistä ja heidän kohtaloistaan. Kuvista tuli väistämättä aikaisempi Auschwitzissa käynti mieleen. Vastaavan tyyppisiä kuvia ja tarinoita erilaisista ihmiskohtaloista.
Yhdellä seinällä silmiin pisti kaksi valokuvaa, jossa oli teksiä suomeksi.
Kuvatekstissä mainitaan, että "Ihmiset Suomessa osoittavat mieltä vaatien USAn vetämään joukkonsa pois Vietnamista, Laosista ja Kambotzasta. 15.2.1970". Vieressä oli myös vastaavia kuvia muista maista ympäri Eurooppaa.Kun museo oli nähty, niin taas mopo alle ja hotelliin. Hinta oli tälläkin kertaa sama 20 000VND. Pyynnit saattavat lähteä vaikka 50 000 VND/2€. Nämä "mopotaksit" ei ole mitään virallisia takseja, vaan ilmeisesti yksityisiä ihmisiä, jotka kauppaavat kyytejänsä lähes joka kadulla. Esimerkiksi kuskeilla ei ole päällä mitään taksiliiviä, kuten Thaimaassa on. Näppärä ja halpa liikkumismuoto se kuitenkin on ja ilma kiertää mukavasti kuten aina näillä leveyksillä mopoillessa.
Eka jutussa unohtu kertoa, että täällä Vietnamissa Facebookkiin pääsy on estetty maatasolla. Googlaillessa selvisi, että sama tilanne on myös mm. Kiinassa, Bangladeshissa ja Kuubassa. Onneksi Mr. Google tiesi myös ratkaisun ko. Facebook ongelmaan pienen etsimisen jälkeen, joten valtakunnassa kaikki hyvin.
Täältä jostain,
Mika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti