Makuubussilla Phan Thiet'iin

Eilen perjantaina oli tarkoitus käydä vähän katselemassa Ho Chi Minhiä jostain korkeammasta rakennuksesta ja räpsiä siinä samalla parit fotot. Kuulin, että Saigon Trade Centerin 33 kerroksessa olisi kahvila. Siispä mopokyyti alle ja hotellilta sinne joskus 17:30 paikkeilla. Paikalle tultua kävin kysymässä paikan vartijoilta, että mistä sinne yläkerroksen kaffilaan pääsisi. Vastaus kuului, että ko. kahvila on suljettu. Sitä ei siis enää ole. Kysyin sitten vartijoilta, että onkos tässä kylässä jotain muuta vastaavaa korkeaa rakennusta, jonka yläkerroksissa olisi jonkinmoinen ravintola tai kahvila. Neuvoivat, että ainakin Caravelle hotellin yläkerrasta löytyy. Siispä mopo taas alle ja sinne. Heti hotellin aulaan tullessa huomasi, että hotelissa on tähtiä vähintään riittävästi. Kun menin yläkerran kahvilaan, niin tilanne varmistui, kun paikan menu tuotiin nenän eteen. Pelkkä puteli olutta maksoi veroineen ja palvelumaksuineen 113900VND/4,61€ eli noin 3x enemmän kuin tavallisessa kuppilassa ja noin 6x enemmän kuin ruokakaupassa. Katteet kohillaan. Caravellen ravintola on rakennuksen kymmennessä kerroksessa, joten kovin korkeasta rakennuksesta ei ole kyse. Näkymää Caravellesta Notre Damen ja teatterin suuntaan.Tänään lauantaina olikin sitten herätys jo aamusta klo 6:50. Olin sopinut, että minua tullaan hakemaan klo 7:45 ja suuntana Phan Thiet -niminen 200 000 asukkaan kaupunki rannikolla noin 200km päässä Ho Chi Minhistä. Noutamaan tultiin ajoissa ja ensin hyppäsin minibussin kyytiin, jolla mentiin noin kilometrin päässä olevalle kadunpätkälle, josta lähtee varsinaiset bussit ja erilaiset kaupunki- ym. turistikierrokset eri paikkoihin. Paikalla olikin porukkaa varmasti toista sataa erilaisille reissulle menossa.

Minun bussi Ho Chi Minhistä Mui Ne'hen piti lähteä aikataulun mukaan 8:15. Aikataulu piti hyvin paikkansa ja bussi nytkähti liikenteeseen noin 8:25. Bussi ei kuitenkaan ollut mikä tahansa bussi. Siinä ei nimittäin ollut yhtään ainoaa istuinpaikkaa matkustajille. Sen sijaan oma sänky oli joka ikiselle. Kyllä! Bussissa oli seitsemän sänkyä peräkkäin, sitten tuli käytävä, toiset seitsemän sänkyä, toinen käytävä ja vielä kolmannessa jonossa seitsemän sänkyä. Siis 21 sänkyä yhteensä. Jotta porukkaa mahtuisi enemmän, niin sänkyjä oli kahdessa kerroksessa eli 42 sänkyä yhteensä. Mukaan mahtuu siis lähes sama määrä ihmisiä sänkyineen kuin tavalliseen turistibussiin. Aikasta mielenkiintoinen järjestely.Matka Ho Chi Minhistä Phan Thiet'iin on noin 200km. Aikataulun mukaan ajoaika oli noin 5h. Lopulta aikaa meni noin tunti enemmän. Tulee aika huikea keskinopeus. Ensimmäiset noin kolme tuntia ruuhkat oli ihan karseat. Bussi jurnitti ykkösellä ja kakkosella ja vähän väliä joutu pysähtyyn kokonaan. Ei nopeus ollut koko matkan aikana parhaimmillaankaan mitään kovin kummoista.

Phan Thiet'iin päästyä suoraan hotelliin. Tällä kertaa majapaikkana on reissun ylivoimaisesti hienoin hotelli, neljän tähden Park Diamond Hotel. Samalla varmaan hienoin hotelli missä koskaan ollu. Siihen ei tosin kovin paljoa vaadita. Hotellille tullessa kaikki pelasi viimisen päälle ja eikä huoneessakaan ollut paljoa toivomisen varaa alkaen 32" plasmatöllöstä jne. Suuressa vessassa on erikseen kylpyamme ja toisella seinällä iso suihkunurkkaus. Täytyy sanoa, että hotelli on kyllä kaikin puolin hieno ja valittamista ei sikäli löydy. Tosin se on pakko sanoa, että sitä mukaa kun hotelleille kertyy tähtiä, niin samalla myös virallisuus, pokkurointi ja jäykistely lisääntyy. Se tarkoittaa, että rentous ja leppoisuus on tipo tiessään. Tähän hotelliin sattui olemaan sen verran hyvä promohinta ja isot uima-altaat houkutteli, joten siksi päädyin tällä kertaa tähän. Taidanpa seuraavaa majapaikkaa varatessa taas palata ns. omalle tasolle, vaikka toki tällaiset huoneet houkuttelisikin.Tänään ei ole vielä siirtymän lisäksi mitään kovin ihmeellistä tullutkaan tehtyä. Ehkäpä huomenna pääsis vähän katteleen lähiympäristöä.

Täältä jostain Etelä-Kiinanmeren rannalta,
Mika