Mopolla hiekkadyyneille

Lauantaina tänne Phan Thiet'in hotellille tullessa kysyin heti respasta samana päivänä, että mistähän täällä vois vuokrata mopon pariksi päiväksi. Respan yksi tyttö alkoi selvitteleen asiaa ja jonku ajan päästä kuului, että voit vuorata sen suoraan hotellilta maksamalla 20USD/vrk. Just. Sanoin, että en vuokraa vielä, vaan katellaan tilannetta huomenna.

Sunnuntaina hotellin edustalla oli yksi mopotaksi ja kysyin siltä moponvuokrausfirmaa. Se ei puhunu englantia olenkaan, vaan vinkkasi toiselle mopotaksille. Kysyin siltä ja siihen tuli sitten kolmaskin mopokuski. Hetken juteltua yksi mopotakseistä sanoi, että hän voi vuokrata oman Honda Waven. Neuvoteltiin sitten siinä hinnasta ja päädyttiin lopulta hintaan 500 000VND/20€ ja ajaksi 2vrk + 4h. Ajoaikaa tuli siten sopivasti kolmelle päivälle. Ei mikään halpa diili, mutta ei se kuiten päivää kohden pahasti tee. Jälkeenpäin tosin kuulin yhdeltä paikalliselta, että päivävuokra saa olla korkeintaan 5USD. Siihen nähden apinaa taas koijattiin.Siitä sitten kypärä päähän ja heti tutkiin, että miltä näyttää noin 200 000 asukkaan Phan Thiet. Vaikka asukkaita ei ole tuota enempään, niin mopoja on kuitenki tosi paljon. Tosin se ei haittaa, kun itekki koikkelehtii siellä muiden joukossa kans kakspyöräisellä. Mopolla suoraan keskustaan, jossa on myös kalastaja-aluksia ns. riittävästi. Kalastus onkin kuulemma tämän alueen suurin bisnes.

Taivas oli ihan pilvessä ja siellä seassa oli myös tosi tummia pilviä. Mietin siinä, että käyn kuitenki vähän ajelemassa Mui Ne'en suuntaan, jonne matkaa noin 20km. Oli mielenkiintoista ajella uudessa paikassa ja lopulta ajoin Mui Ne'hen asti. Siellä halusin nähdä ehdottomasti hiekkadyynit ja ne löytyi lopulta helposti, kun kysyi kerran neuvoa. Kun kurvasin dyynien vieressä olevan ravintolan pihaan, niin yllättäin alkoi samalla ripotteleen vettä. Ehdin nousta vain lähimmille dyyneille ja ottaa parit fotot, niin alkoi satamaan enemmän. Siispä takaisin alas ravintolaan pitämään sadetta ja samalla vähän murua rinnan alle. Syönnin jälkeen tuli enää muutamia pisaroita ja uudestaan talsimaan dyyneille. Dyynien koko on noin pari neliökilometriä, joten ihan mukavasti hiekkaa. Yllättäin paikalla oli vain muutamia paikallia ja ei ketään ulkomaalaisia minun lisäksi.Hetken päästä alkoi satamaan taas kunnolla, joten äkkiä takaisin ravintolan suojiin. Oma kastuminen ei niinkää haitannu, mutta kun mukana oli repussa parit kamerat ja kännykkä, niin ne halusi pitää kuivana. Ravintolan suojissa sade ei näyttänyt laantumisen merkkejä ollenkaan. Täällä mopot ei häviä liikenteestä, vaikka sataiskin, vaan kaikki laittavat vain sadeviitan päälle ja meno jatkuu. Siispä mopon penkki auki ja katsomaan, että löytyykö sieltä jotain sateensuojaa. Löytyihän sieltä joku kertakäyttösadetakki. Takki päälle ja suunnaksi oma hotelli Phan Thiet'ssa.

Illalla ajattelin lähteä katsastaan kaupungin iltaelämää. Netistä olikin jo lukenut, että paikka ei voi iltaelämällä paljoa kehua. Aikaisemmin kuulin hotellin joltain managerilta, että siltojen lähellä olisi jokin suosittu baari, mutta hän ei ollu käynyt siellä. Hotellilta ulostullessa kysäsin vielä nuorelta porttivahdilta, että mihin kannattaisi mennä. Hän sanoi, että MTV Bar on hyvä paikka. Mopotaksi alle ja suunaksi ko. ravitsemusliike. Paikka löytyi mopokuskilta, ku oli kysynyt ensin lähempänä baaria ajo-ohjeita. Ravintolan ovelta minut ohjattiin omaan pöytään ja drinksumenu käteen. Selasin menua ja siellä oli suoraan pulloille hinnat. Pulloilla en tarkoita mitään olutpulloja, vaan tyyliin wiski, konjamiini, jne. Sama käytäntö on monissa paikoissa myös mm. Malesiassa. Se näytti olevankin suosittu tapa. Puteli jäykkää, riittävästi laseja ja kulho jäitä ja siitä sitten seurue ottaa omaan tahtiin. Kysyin, että mitä olutta teillä on, ku ei osunut oluet menusta ollekaan silmään. Tigeria ja Heinäkenkää kuulemma olis. Sanoin sitten, että otan Tigerin. Meni hetki niin tarjoilija roudaa mulle pöytään viisi tölkkiä Tigeria ja ämpärillisen jäitä, että herra on hyvä vaan. Kattelin ympärille, niin joissain pöydissä näytti olevan kans useita tölkkejä olutta odottamassa. Paikan tapa siis. Noh, tarjoilia avasi samalla tölkin, laittoi jääpalan lasiin ja olutta siihen. Kun otin yhen hörpyn lasista, niin silmänräpäyksessä lasi aina täytyi piripintaan. Aina, joka ikisen hörpyn jälkeen! Kun lasi oli tyhjä, niin en ehtiny kissaa sanoa, ku uusi tölkki oli avattu ja taas lasi täynnä. Palvelu ainakin pelasi. Paikka sinänsä oli tavallinen klupi, jossa DJ soitti tanssipoppia ja porukka jorasi. Paikassa ei ollut minun lisäksi kuin yksi ulkomaalainen. Se oli pelkästään positiivinen asia. Siellä vierähti tovi ja sitten alkoi ilta riittämään. Baari on joen rannalla ihan keskustassa ja siinä baarin lähimaastossa näkyi kolme siltaa päätä kääntämällä.Tänään maanantaina ajattelin läheä käymään uudestaan dyyneillä heti aamusta, jos siellä pääsis nyt käymään kunnolla ja mielellään kuivana. Ensin aamupalalla, sitten mopo tulille ja kohti keskustaa. Ajattelin ajaa samaa reittiä, kuin eilen tulin sieltä vesisateessa. Pääsin hetken päästä oikealle tielle, joten niska kyyryyn ja menoksi. Hetken päästä ajattlin, että tämä ei olekkaan se eilinen tie, jota tulin. Ei kyllä sekään, jota sinne eilen menin. Olin kohtuu varma, että ko. tie täytyy jäädä näiden kahden eilisen tien väliin. Kun olin ajanut kohtuu hyvää vauhtia jotain 20min, niin siin alkoi jo tuntuun, että mihinhän tämä valtatie oikein menee. Oikealla puolen alkoi näkymään jo vuoria, kun siellä pitäisi näkyä vain tasamaata ja mielellään merta.

Pysähdyin sitten yhdelle huoltoasemalle kysyyn, että mitenkäs tätä tietä pääsee Mui Ne'hen. Näyttivät takaisin päin, että tuonne. Sanoin, että en halua ajaa sitä kautta, vaan täytyyhän jostain edestäkin päin sinne päästä. Siellä olleen kahden jampan englanninkielitaito oli lähellä nollaa, mutta ongelma tuli kuitenkin selväksi. Kaveri kävi hakemassa sisältä vihkon ja piirsi siihen kartan. Kertoi sitten, että jatka eteenpäin 24km ja sieltä Cho Maketin kohdalta oikealle ja matkaa 20km Mui Ne'hen.

Mopo takaisin valtatielle ja hetken päästä tulikin vastaan isompi paikka ja siellä oli kyltti Mui Ne'hen. Kyltissä tosin ei lukenut 20km, vaan 47km. Ei se mitään. Bensaa oli edelleen lähes täysi tankki eilisen tankkauksen jäljiltä. Tie kiemurteli peltojen keskellä pitkin maalaismaisemaa. Mopossa ei toiminut nopeus- eikä matkamittari, joten ajettua matkaa oli tosi vaikea arvailla, ku ei ollut kelloakaan käytössä. Jonkun aikaa ajettua tien vasemmalla puolen alkoin näkymään jokin iso vesilätäkkö ja heti sen vieressä hiekkadyynit. Nopeasti selvisikin, että eihän nämä olekkaan Mui Ne'en dyynit, vaan jotkut muut! Samalla muistin, että olin nähnyt netissä kuvia myös näistä dyyneistä, joissa on jonkinlainen järvi vieressä.Tällä kertaa eksyminen oli siis ihan positiivista. Muuten en olis varmasti tullut tänne. Samalla näin kyltin, tänne dyyneille oli matkaa 17km aikaisemmin ajamaltanu valtatieltä. Edessä oli siis vielä tovi istumista ennen Mui Ne'en dyynejä. Jatkoin matkaa eteenpäin ja lopulta tulin oikeille dyyneille. Kävin kävelemässä dyynejä ristiin rastiin. Ei siellä minun mennessä sinne ollut käytännössä ketään. Ihan muutamia turisteja tuli sinne koko aikana. Dyyneiltä on hyvä näkyvyys Mui Ne'en rantaan, jossa on aivan hillitön määrä kalastaja-aluksia.Kun dyyneillä oli taaperrettu riittävästi, niin suoraan ravintolaan, jonka eteen olin parkkeerannu mopon. Kylmää Cokista kiduksiin ja kyllä teki hyvää. Hetken päästä ravintolan omistajan pikkupoika tuli esitteleen mulle viikon ikäistä koiranpentua. Pitihän sitä itekkin vähän paijata sylissä. Aikasta lutuinen tapaus.Kun juomat oli juotu, niin Mui Ne'en kylän kautta ja takaisin Phan Thiet'iin hotellille. Kilometrejä tälle päivälle kertyi jonku verran toista sataa. Hieno oli taas kurvailla.

Tänään ajon aikana jo aikaisemmin alkoi tuntuun, olishan sitä voinut tietysti vähän aurinkosmörjaakin laittaa, vaikka olikin tällainen puolipilvinen keli. Hotellilla peiliin katsoessa huomasi heti, että just just. Sieltähän kurkisteli tutunnäköinen intiaanipäällikkö ihan itse!!

Päällikköterveisin,
Mika