lauantai 31. heinäkuuta 2010

Manila - Ho Chi Minh

Manilassa tuli vietettyä yksi yö torstaista perjantaihin. Torstai-iltana tuli käytyä kuuntelemassa kolmea bändiä hyvässä seurassa ja ilta meni oikein leppoisissa merkeissä. Kirjoittanut aikaisemminkin filippiiniläisistä bändeistä ja pakko sanoa, että niiden taso on yleisesti aikasta hyvä. Suurimmaksi osaksi bändit ovat cover bändejä eli soittavat kaikkien tuntemia hittejä laidasta laitaan ja monesti jopa hyvin.

Perjantaina tuli käytyä vielä pari kertaa päivän aikana hotellin vieressä olleessa Robinsonin kauppakeskuksessa syömässä. Illalla olikin sitten Cebu Pacificillä lento klo 23:00 Manilasta Ho Chi Minhiin Vietnamiin. Siis kokonaan uusi kaupunki ja maa meikäläiselle.

Lento lähti noin 20min myöhässä ja parin tunnin lento meni nopeasti. Perillä Ho Chi Minhissä eli Saigonissa oltiin 00:20. Vietnamissa kello siis tunnin vähemmän kuin Filippiineillä. Passintarkastuksessa ei ollut tuohon aikaan jonoa käytännössä ollenkaan, joten se meni nopeasti. Samoin laukku tuli käytännössä heti ja samoin rahanvaihto onnistui näppärästi. Sen jälkeen terminaalista ulos taksille. Siellä kysymään hintaa Ho Chi Minhin ydinkeskustaan eli district 1:lle ja hinnaksi sanottiin 15USD eli noin tuplat mitä on oikea hinta. Sanoin, että oikea hintahan on noin 6USD:tä. Kysyin hintaa dongeissä, niin sanottiin 250 000 dongia. Siihen sanoin, että oikea hintahan on 120 000 paikkeilla. Siinä huovattiin ja väännettiin ja minä en antanu periksi ollenkaan. Kun ne sano hinnaksi 250 000, sanoin 150 000. Sitten ne, että ok 200 000 alkoi ottaan minun laukkua, sanoi, että NO, 150 000. Sit oli monta kertaa 200 - 150 - 200 - 150 vääntämistä, kunnes lopulta joku "pomona" ollut sanoi, että ok 150 000. Laukut autoon ja liikenteeseen. Kun tultiin lentoaseman porteille, niin kuski sanoi, että lentoasemalla on 50 000 dongin maksu ulos sen 150 000 lisäksi. Sanoin siihen, että me sovittiin hinnaksi 150 000 dongia. Siihen ukko naureskeli kovasti. Kun tultiin minun etukäteen varaamaan Empress Hotellille, niin otin laukut autosta ja yllättäin kuski ei auttanu siinä ollenkaan. Annoin 150 000 kuskille, niin kuski siihen, että se 50 000 dongia lisää. Sanoin, että hinnaksi sovittiin 150 000 ja kävelin siihen tulleen hotellin ovimiehen kans sisälle. Ihme vääntöä p**kele taksikuskien kans lähes joka paikassa ja aina yritetään ns. virtsata turistia iirikseen oikein huolella.

Hotellin respaan tullessa hotellin turvamies kysy siinä sisäänkirjautumisen yhteydessä, että paljonko pyysivät taksimatkasta kentältä. Kerroin sille mikä oli lähtöhinta, niin turvamies puisteli päätä ja naureskeli. Kysyin, että mikä on oikea hinta ja paljonko sinä maksat siitä matkasta. Kerto siihen, että noin 150 000 dongia/6€, joten se meni minun kannalta ihan oikein, kun pysyin tiukkana. Ajoaika kentältä keskustaan yöllä oli jotain 15-20min paikkeilla.

Sitten huoneeseen ja huone osottautu suuremmaksi ja paremmaksi mitä uskalsin edes odottaa. Ensimmäisen nukutun yön jälkeen ainakin oma huone osottautu myös mukavan hiljaiseksi.

Tänään lauantaina tuli käytyä vähän käveleen ja kattelemassa hotellin lähialuetta. Kattelin kartasta, että kohtuu lähellä näkyis olevan Reunification Palace ja päätin lähteä käveleen sinne. Tiesin etukäteen nähdyistä kuvista ja videopätkistä, että liikenne täällä on tosi vilkasta ja se vilkkaus tulee nimeenomaan mopojen määrästä. Pääkadut täällä on kohtuu leveitä ja kun piti ensimmäisen kerran ylittää katua, niin silloin tuon mopojen määrän huomaa äärimmäisen hyvin. Niitä on nimittäin kuin sääskiä Lapissa pahinpaan aikaan eli ihan v***sti!Sitten jonkun ajan tallustelun jälkeen tulin palatsille. Lippu palatsiin oli 15 000 dongia eli jotain 60 centin paikkeilla. Lipussa ei lukenut tuota Reunification Palace kuten kartassa, vaan Independence Palace. Samasta paikasta kuitenkin kyse. Iso ja hieno pytinki, jonka ympärillä oli iso puistoalue. Pihalla oli myös parit panssarivaunut ja oli siellä yks hävittäjäkin näytillä.Sisällä oli paljon Vietnamin historiaan liittyviä valokuvia, karttoja, yms. Huoneet oli viimeisen päälle prameita, kuten palatseihin ja presidentin käyttöön kuuluu. Isossa salissa oli itse Ho-sedän patsas ja toki siellä kaiken maailman patsastelijoita sitten riitti. Kuvassa yksi esimerkki.Sellaista siis tänne näin aluksi. Monenlaista nähtävää olis tiedossa, joten katsellaan mitä tulevat päivät tuovat tullessaan.

Täältä jostain Saigonin mopohärdellin keskeltä,
Mika

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti