Uusi lento lähti kohtuu hyvin ajallaan. Lentomatka ei ole kuin noin 200km kilometriä ja sen myös huomasi. Kun kone oli noussut ilmaan ja turvavyön merkkivalo oli sammutettu, niin hyvin pian lentoemot tuli tarjottimien kans, jossa oli valmiiksi laitettu laseihin tarjolle vettä ja cokista. Lähes samalla hetkellä, kun juomat oli ehditty jakaa kaikille, syttyi jo turvavyömerkkivalo. Samalla ohjaamosta kuulutettiin, että aloitetaan laskeutumisvalmistelut. Viimeiset minuutit lennettiin Mekong-joen reunaa ja Phnom Penhiin laskeuduttiin noin 20min lennon jälkeen.
Lentoasemalla kaikki meni todella nopeasti. Kambotzaan pitää olla viisumi, mutta sen saa monilta raja-asemilta ja myös täältä lentoasemalta. Ensin täytettiin viisumihakemus, johon mukana piti olla 1 passikuva. Sen jälkeen ensimmäiselle tiskille maksamaan viisumi (20USD), sitten seuraavalle, jossa sai passin takaisin viisumin kera. Sen jälkeen passintarkastukseen. Siellä nuorehko virkailija lauleskeli ja naureskeli samalla kun leimaili minun passia. Passintarkastuksesta hakeen laukkua, joka näkyi heti hihnalla. Sieltä tullin vihreälle linjalle, jossa virkailijalle annettiin tulliselvitys. Sitten vain ulos hallista ja kuski olikin jo nimikyltein vastassa minua. Kuskilla oli kypärä mukana ja mietin, että ei kai vain normi moottoripyörällä voi olla minua vastassa, ku kuitenki parit laukut mukana. Kun tultiin kulkupelille, niin moottoripyörähän siellä oli vastassa. Ei tosin sellainen kuin ajattelin, vaan mulle jotain täysin uutta. Kulkupeli oli lähinnä moottoripyörän ja hevoskärryjen yhdistelmä. Se on myös tosi yleinen täällä samalla tavalla kuin esimerkiksi tuk tukit Bangkokissa ja sivuvaunut ympäri Filippiinejä.
Sen jälkeen otettiin suunnaksi suomalaisomistuksessa oleva Sakura Hotel. Hotelli sijaitsee ihan kaupungin keskustassa ja samalla näki heti matkalla vähän kaupungin menoa ja vilskettä. Noin vartin ajon jälkeen tultiin hotellille. Siellä minut toivottivat tervetulleeksi hotellia tällä hetkellä manageeraava Sami ja paikalliset respan tytöt. Siitä huoneeseen ja vähän elpymään. Illalla käytiin yhden suomalaisen kans katselemassa kaupungin iltaelämää ja se vaikutti heti paljon rennommalta kuin mitä oli naapurissa Vietnamissa. Samalla tuli maistettua maan tunnetuinta olutta, Angkoria. Hyvä peruslager tämäkin.
Tänään perjantaina tuli nukuttua puolille päivin ja muutenki liikkelle lähtö meni pitkälle iltapäivää. Kävin kävelemässä lähistöllä ja siellä näkyi mm. tälläinen itsenäisyysmonumentti keskellä isoa liikenneympyrää.
Sieltä oltin taksin alle ja menin käymään suurella Phsar Thmei -markkina-alueella. Siellä oli tarjolla rätei ja lumpui, sormuksia ja erilaisia koruja, astioita, koriste-esineitä, matkamuistoja, jne. jne. Toki siellä oli myös ruokatarvikkeita, kuten tuoreita vihanneksia ja lihaa, kalaa ja äyriäisiä.
Markkinatouhu riitti mulle lähes välittömästi, kun ei ole tarvetta ostaa mitään. Sen jälkeen menin käymään vieressä olevassa kauppakeskuksessa syömässä. Syönnin jälkeen vielä ruokakaupassa mutka ja mopotaksilla hotellille.Koska vahingonilo on tunnetusti se paras ilo, niin kerrotaan tähän loppuun vielä loppukevenyksenä tarina eiliseltä. Oli käymässä dollarit vähiin, joten piti lähteä käymään alkuillasta automaatilla hotellin lähellä. Kello oli jotain seitsemän paikkeilla ja hämärä oli juuri laskeutunut. Kadulla oli tosi heikko valaistus ja kävelin samalla kohtuu reippasta vauhtia vieressä olevaa pääkatua kohti. Yhtäkkiä oikea jalka tökkäsi johonkin ja samalla pottuvarpaaseen sattui ihan järkyttävästi. Siinä pääsi myös muutamat suomalaiset voimasanat ilmoille ja ne tuli suoraan syrämmestä. Vai pitäiskö sanoa, että tässä tapauksessa varpaasta. Ihmettelin, että mihin piruun nyt oikein taas kinttuni potkasin? Vastaus löytyi alas katsomalla.
Suoraan betonisen kaivonkannen teräksineen kahvaan! Pottuvarpaasta en kehtaa laittaa kuvaa näytille teidän kaikkien yöunien vuoksi, mutta sanotaan, että väri on oikein hieno tumma lila. Luultavasti jonkunlainen murtuma varpaassa, kun sitä ei kärsi edelleenkään taivuttaa yhtään ja muutenkin tosi arkana. Kun kyseessä on varvas, niin eipä sille voi paljoa mitään tehdä. Vähän rauhallisemmin ja varovammin joutuu nyt käveleen, mutta eipä tuo muuten tunnu paljoa haittaavan.Laitetaan vielä linkit kolmeen uuteen Picasawebin kuvagalleriaan.
* Sukelluskuvia Puerto Princesasta
* Honda Bayn saarihyppelypäivä
* Snorklauspäivä valashaiden kans Puerto Princesassa
Phnom Penhistä,
Mika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti