Näytetään tekstit, joissa on tunniste whale shark. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste whale shark. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. maaliskuuta 2013

Donsolin valashait ja tulivuori Mount Mayon

Viime viikonloppuna tuli tehtyä neljän päivän reissu Etelä-Luzonilla Bicolin alueella sijaitseviin Donsoliin ja Legazpiin. Tässä jotain reissusta.

Otin reissua varten perjantain ja maanantain töistä vapaaksi. Reissuun lähdettiin Manilasta perjantaiaamuna klo 07:50 Cebu Pacificin A320:llä ja suuntana Legazpi.
Kone lähti ajallaan ja Legazpiin saavuttiin noin tuntia myöhemmin. Oltiin liikenteessä pelkillä käsimatkatavaroilla, joten koneesta ulos tullessa käveltiin vain terminaalin läpi. Siellä oli heti monenlaista kyydin tarjoajaa odottamassa. Kysyttiin, että mitä maksaa kyyti Donsoliin. Ensimmäinen tarjous oli yläkanttiin ja sanoin, että kyyti pitäis kuulemma irrota helposti noin 200PHP/3,79€/hlö. Jannu sano, että odotellaan muuta, niin kyllä se siihen onnistuu. Siihen tuli heti meidän kans kolmanneksi kanadalainen Japanissa asuva Peter. Kuski ilmoitti aika nopeasti, että jos maksetaan satanen lisää henkeä kohti eli 300PHP/5,69€, niin voidaan lähteä heti. Sovittiin Peterin kans, että sopii. Sitten vain kamat minibussiin ja kohti Donsolia.

Juteltiin Peterin kans kyydin aikana niitä näitä ja huomattiin, että meillä on Donsolissa sama hotelli Vitton Beach Resort. Peter oli asunut jo 26 vuotta eri maissa Aasiassa ja mielenkiintoista juttua riitti laidasta laitaan.

Noin 1h 20min myöhemmin tultiin hotellille. Donsolin aluetta tituleerataan valashaiden pääkaupungiksi. Hotellin pihalla olikin odottamassa noin 6,5-7m valashai, jossa heti pakollinen kuva.
Hotelli oltiin varattu etukäteen Agodan kautta, joten sisäänkirjautuminen kävi nopeasti ja laukut huoneeseen. Huoneesta avautui mukavat näkymät allasalueelle.
Kun kamat oli huoneessa, niin käytiin heti varaamassa paikka seuraavan päivän valashaireissulle hotellin naapurissa olevasta turistikeskuksesta. Valashaireissuja tehdään kolme kertaa päivässä ja yhden reissun kesto on noin kolme tuntia. Ensimmäinen reissu maksaa aina vähän enemmän hinnan ollessa 885PHP/16,77€. Toinen ja kolmas reissu on 585PHP/11,09€ henkeä kohti. Ensimmäisella reissulla maksetaan myös lupamaksu, joka selittää hintaa. Lupa on voimassa noin viikon päivät, joten myös seuraavat päivät menee pienemmällä hinnalla.

Kun valashaireissu oli varattu, niin otettiin traikki alle ja käytiin pikaisesti noin 3km päässä olevassa Donsolin pikku kaupungissa. Siellä ei ollut mitään kovin erikoista. Tässä maisemia väliltä.
Päivän kääntyessä alkuiltaan aurinko alkoi painua kohti horisonttia.
Lauantaina oli vuorossa mielenkiintoinen päivä. Miten meidän valashaijahti tulisi onnistumaan? Turistikeskuksen seinällä oli tammi-maaliskuun kalenterit seinällä, josta pystyi tarkastamaan joka päivän kohdalta, että oliko valashaita näkynyt. Maalis-huhtikuun pitäisi olla valashaiden osalta huippukautta, mutta tänä vuonna valashaita on ollu kohtuu vähän. Kuulin toisaalta, että viimeisenä parina vuotena on ollut vähän sama tilanne.

Jokainen vene ottaa maksimissaan vain kuusi henkeä kyytiin. Meidän kans samaan veneeseen tuli lisäksi Peter, saksalainen pariskunta ja espanjalainen kaveri. Kun kaikki oli valmista, niin reput ja snorklausvehkeet veneeseen ja vesille. Kello näytti siinä vaiheessa noin 07:30. Valashaiden etsiminen alkaa heti, kun vene on nytkähtänyt liikkeelle. Donsolin hyvä puoli on, että siellä ei tarvi ajaa ensin tuntia kahta, vaan ollaan välittömästi alueella.
"Sovittiin" edellisenä iltana Peterin kans hotellin ulkoilmabaarissa, että tänään nähdään valashaita. Kysymys on vain, että kuinka monta ja kuinka nopeasti. Meidän suunnitelmat osottautui oikein hyviksi. Ei ehditty olla veneellä kuin noin 20min, kun tuli ensimmäinen hälytys. Maski, snorkkeli ja räpylät nopeasti päälle ja istumaan veneen reunalle. Sitten vain odottamaan go-käskyä. Kun se tulee, niin nopeasti veteen ja tilanteesta riippuen joko lähteä uimaan oikeaan suuntaan tai sitten hyvällä tuurilla vain odotella, kun jättiläinen tulee. Yleensä joutuu uimaan jonku verran.
Tämä kaveri oli noin 8m pituinen yksilö. Jotain ajatusta fisun koosta saa, kun lisää hotellin pihassa olevaan valashaihin vielä noin metrin lisää ja vertaa sitä minun kokoon. Kolmen tunnin aikana tuli käytyä lopulta kolme kertaa vedessä valashain kans. Joka kerralla oli luultavasti sama yksilö.

Olen snorklannut aikasemmin 4-5 päivänä valashaiden kans Puerto Princesassa Palawanilla 2010 ja 2011. Paikoissa on muutamia isoja eroja. Näkyvyys Donsolissa on todella huono verrattuna Palawanille. Veneitä Donsolissa oli nyt meidän kans yhtä aikaa noin 20. Puertossa veneitä on ollut maksimissaan kaksi. Yleensä yksi. Samoin itse valashaiden etsimisessä oli selkeä ero. Palawanilla valashait yleensä löydetään, kun kalat alkavat hyppimään pinnassa ja linnut alkavat parveilemaan hyppelevien kalojen yläpuolella. Donsolissa kalat eivät hypelleet, eikä lintuja näkynyt. Veneessä olevat oppaat yrittävät nähdä valashain varjon veneestä. Ei ole muuten ihan helppoa. Vaatii tottumista.

Valashaipäivä onnistui siis erittäin hyvin ennakko-odotuksiin nähden. Enemmän juttua ja kuvia aiheesta minun Reef Dive:sta.

Hotellin piha-alue oli tehty oikein viihtyisäksi ja kun kelit vielä suosi, niin mikä oli ollessa.
Allasaluetta ja näkymät suoraan merelle.
Sama aihe vähän tiukemmin.
Lauantain auringonlasku oli jotain, missä silmä lepäsi. Varsinkin kun taivaanranta alkoi muuntua tulen punaiseksi ja oranssiksi. En ole käsitelly auringonlaskujen värejä mitenkään, vaan kuvissa on aidot värit.
Samalla hetkellä oranssi väri heijastui hienosti toisella suunnalla pilveen ja sieltä veteen.
Fiilistelyä.
Onnistuneen valashaipäivän ja hienon illan päätteeksi oli mukava ottaa parit hyvässä seurassa. Lyn, minä ja Peter.
Sunnuntaina oli vuorossa siirtyminen takaisin Legazpiin reissun viimeiseksi yöksi. Peter arpoi aikaisemmin, että onko vielä kolmannen yön Donsolissa, mutta hän lähti lopulta samalla kyydillä Legazpiin. Kyyti otettiin suoraan hotellilta ja hintaa tällä kertaa tuli 400PHP/7,58€ henkeä kohti, kun meitä oli vain kolme henkeä.

Legazpiin tullessa Peter kävi tsekkaamassa Donsolin hotellilla suositeltua hotellia Tourist Inniä, mutta ei innostunut paikasta. Sitten jatkettiin meidän etukäteen varaamaan hotelliin Casablanca Hotelliin. Kuinka ollakkaan jäätiin sitten kaikki kolme samaan hotelliin.

Legazpissa ajatuksena oli tehdä mönkkärisafari tulivuori Mount Mayonille. Hotellille tullessa taivas oli suurimmaksi osaksi pilvessä. Käytiin sitten syömässä Pacific Mallilla. Kaupungilla kävellessä huomattiin, että Mayon alkaa näkyä koko ajan enemmän ja enemmän. Oltiin kysytty jo ennen syömään lähtöä hotellin respasta, että miten mönkkärisafari oikein onnistuu. Hotellilta sanottiin, että ei tarvi kuin kertoa heille koska tahansa ja se onnistuu.

Hotellille tultua kysyttiin, että onnistuisko safari nyt. Onnistuihan se ja auto tuli hakeen meidät jo noin 20min päästä. Peter arpoi mukaan lähtöä ja päätti lähteä myös. Ajettiin mönkkärisafaripaikalle ja siellä kirjoitettiin laput ja mönkkäri alle. Safarin hinta riippuu, että minkälaista haluaa alle. Halvimmillaan hinta on yksin yhden hengen 150-175cc mönkkärillä 1800PHP/34,11€. Sitten oli mahdollista ottaa kahdelle hengelle 350cc mönkkäri hintaan 3000PHP/56,86€. Tarjolla olis ollut myös kaksi hienoa ja ihan tuliterää 650cc Can-Amia. Niiden hinta tosin olis ollu luokkaa 10,000PHP/190€. Ne oli siis helppo skipata.

Kun mönkkärit oli saatu alle ja kaikki oli vähän testannut niitä lähtopaikan piha-alueella, niin lähdettiin liikenteeseen. Aikasta pian pidettiin ensimmäinen kuvaustauko.
Tämä kuva kertonee puuhasta aika paljon. Hauskaa on ja vanhempikin nuortuu. Varmasti!
Ajoreitti meni parhaimmillaan sorateitä pitkin, sitten oli ajoreittiä niin palmumetsikössä kuin myös ajeltiin pienien kivikkoisten purojen läpi. Lopulta tultiin kääntöpaikalle.
Kyseessä oli Mayon Adventure Base Camp, jossa mönkkärit parkkiin.
Sen jälkeen jatkettiin matkaa jalan muutama minuutti ja tultiin Mount Mayonin laavakentille. Mayon on Filippiinien kaikkein aktiivisen tulivuori ja se on purkautunut mm. 2006 ja 2009. Tulivuoren huipulla 2462m korkeudessa olevasta piipusta tupruttelee näkyvää savua koko ajan. Meidän tullessa laavakentille vuoren huippu oli piilossa. Laakakiveä on alueella käsittämättömät määrät. Etukäteen ajattelin, että laava olisi jähmettynyt yhtenäisiksi isoiksi alueiksi. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan alue oli täynnä tummia eri kokoisia kiviä.
Meidän opas ehdotti, että otetaan kunnon hyppykuva. Mikä jottei. Annoin järkkärin oppaalle ja laitoin siihen sport-moodin päälle. Kameralla voi silloin ottaa useamman kuvan sekunnissa pitämällä vain nappia pohjassa. Tässä oli sitten lopputulos.
Laavakentän kupeeseen oli tehty myös vaijerirata, jolla pääsi nopeasti takaisin base camppiin. Hinta oli 300PHP/5,69€. Pitihän se kokeilla. Olin meidän porukasta viimeinen ja räpsin kaikista muutamia kuvia ihan sattumanvaraisesti. En mitenkään sarjatulella, vaan ihan vain muutamia. Kuvatessa tuli samalla otettua täysin vahingossa hauska tilannekuva. Peter lähti liukuun vaijerilla ja otin hänestä muutaman kuvan. Peterin mentyä oli vielä yksi ennen minua. Peter tuli nopeasti mopolla lähtöpaikan alle ja kuulin hänen huutavan, että aurinkolasit tipahti liuún aikana päästä. Niitä ei lopulta löytynyt. Jälkeen päin kuvia katsoessa muistikortille oli tarttunut tällainen kuva.
Aurinkolasit juuri lentää pois päälaelta! Naurettiinki illalla, että ei mitään hajua mihin tippu, mutta tippumisaika on tiedossa sekunnilleen ja siitä on myös kuva.

Kun minäkin olin liukunut takaisin base campille, niin sitten vain kypärät päähät ja takaisin mönkkärin puikkoihin. Paluumatka ajettiin samaa reittiä kuin mennessäkin. Vettä ilmassa.
Lynin vuoro kikkailla mönkkärin puikoissa.
Puroilta ei ollutkaan enää pitkä matka takaisin mönkkärifirmalle. Ajonopeus olis toki voinut olla jotain ihan muuta, mutta oli se ihan hauska näinkin hissukseen ajellessa.

Ilta menikin kohtuu  rauhallisissa merkeissä. Käytiin vielä syömässä ulkona ja kuunneltiin samalla paikallista Trio Erectusta.
Maanantaina oli reissun ensimmäinen aamu, kun sai nukkua pidempään. Silloin meillä ei ollut ohjelmassa yhtään mitään muuta kuin lento klo 13:25. Legazpi on kohtuu pieni kaupunki. Otettiin hotelilta traikkitaksi kentälle ja se kesti vain noin 15min. Check-Inissä selvisi heti, että Zest Airin kone on myöhässä. Sanottiin, että tulla odotusaulaan 13:40 mennessä. Siispä oli hyvin aikaa käydä syömässä terminaalin vieressä olevassa ravintolassa. Siellä oli sopivasti buffetlounas, joten sai syödä rauhassa.

Terminaalissa ollessa tuli uusi reilun tunnin viime. Odotusaulasta aukeaa suora näkyvyys Mount Mayonille. Pilvisyystilanne oli nyt kuvauksen kannalta reissun paras ja siitä tulikin räpsittyä muutamia kuvia. Tässä piippua zoomattuna vähän enemmän.
Jossain vaiheessa meille lentoa odottaville sanottiin, että meille tarjotaan jotain syötävää. Hyvin pian tulikin Mäkkärin kanaburgerit ja kokikset. Kattelin samalla kännykällä välillä netistä, että joko kone on lähtenyt Manilan kentältä. En löytänyt sitä ollenkaan. Pelkäsin jo, että nyt tämä kestää ja pitkään. Zestin Airbus 320 laskeutui kuitenki hyvin pian meidän burgereiden jälkeen.
Sen jälkeen kaikki kävikin tosi nopeasti. Legazpiin tulijat koneesta pihalle ja Manilaan menijät koneeseen sisälle ja taivaalle. Manilaan laskeuduttiin lopulta noin 3h 10min aikataulusta myöhässä. Filippiineillä tullut lennettyä aika paljon ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun pitänyt odotella useampi tunti.

Päivitin samalla tämän reissun jälkeen lentotiedot FlightMemoryyn. Lentojen kokonaismäärä näyttää nyt tasalukua 200. Suomen sisäisistä lennoista saattaa puuttua ihan pari, mutta ulkomaan lennoista siinä on kaikki. Tästä näkyy minun lentojen statistiikkaa esimerkiksi suosituimpien lentokenttien, reittien ja vaikka lentoyhtiöiden osalta.

Reissusta jäi tosi hyvät fiilikset. Kaikki onnistui, mitä etukäteen ajateltiin, että voisi tehdä. Näihin Donsolin iltakuviin ja tunnelmiin.
Tällaista tällä kertaa.

Terveisin Manilasta,
Mika

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Vuosi reissussa täynnä

Tänään tuli tasan vuosi reissussa täyteen. Reissu alkoi siis 14.10.2009 Helsingistä, kun hyppäsin Nagoyan koneeseen ja suunnaksi aluksi Japani. Siinä vaiheessa ei ollut mitään muuta tiedossa, kuin aluksi Nagoyaan ja sinne olin varannut ensimmäiset viisi yötä hotellista. Sen jälkeen olen mennyt fiiliksen mukaan maasta toiseen ja paikkakunnalta seuraavalle.

Toistaiseksi reissu on edennyt maittain seuraavasti:

Japani 15.10.2009 - 03.11.2009
Thaimaa 03.11.2009 - 22.11.2009
Laos 22.11.2009 - 04.12.2009
Thaimaa 04.12.2009 - 06.01.2010
Filippiinit 06.01.2010 - 03.05.2010
Malesia 03.05.2010 - 23.05.2010
Brunei 23.05.2010 - 27.05.2010
Malesia 27.05.2010 - 01.06.2010
Filippiinit 01.06.2010 - 30.07.2010
Vietnam 30.07.2010 - 12.08.2010
Kambotza 12.08.2010 - 27.08.2010
Thaimaa 27.08.2010 - 12.09.2010
Filippiinit 13.09.2010 - 04.10.2010
Malesia 04.10.2010 - 12.10.2010
Singapore 12.10.2010 - ??.??.????

Ainakin pari yötä on mennyt myös lentokoneessa.

Lentoja on kertynyt tähän mennessä yhteensä tasaluku 30:

14.10.2009 Helsinki - Nagoya, Finnair
03.11.2009 Tokio - Bangkok, Northwest
14.11.2009 Bangkok - Chiang Mai, Thai
22.11.2009 Chiang Mai - Luang Prabang, Lao Air
29.11.2009 Luang Prabang - Vientiane, Lao Air
04.12.2009 Vientiane - Bangkok, Lao Air
04.12.2009 Bangkok - Phuket, Thai
18.12.2009 Phuket - Bangkok, Thai
06.01.2010 Bangkok - Manila, Philippine Airlines
07.01.2010 Manila - Puerto Princesa, Philippine Airlines
12.01.2010 Puerto Princesa - Manila, Philippine Airlines
11.02.2010 Manila - Cebu, Cebu Pacific
23.02.2010 Cebu - Puerto Princesa, Cebu Pacific
01.05.2010 Puerto Princesa - Manila, Philippine Airlines
03.05.2010 Manila - Kota Kinabalu, Cebu Pacific
08.05.2010 Kota Kinabalu - Tawau, Air Asia
19.05.2010 Sandakan - Kota Kinabalu, MAS Wings
30.05.2010 Miri - Kota Kinabalu, MAS Wings
01.06.2010 Kota Kinabalu - Angeles City/Clark, Air Asia
06.06.2010 Manila - Puerto Princesa, Philippine Airlines
29.07.2010 Puerto Princesa - Manila, Cebu Pacific
30.07.2010 Manila - Saigon, Cebu Pacific
12.08.2010 Saigon - Phnom Penh, Vietnam Airlines
27.08.2010 Siem Reap - Bangkok, Bangkok Airways
13.09.2010 Bangkok - Manila, Cebu Pacific
13.09.2010 Manila - Puerto Princesa, Cebu Pacific
28.09.2010 Puerto Princesa - Manila, Cebu Pacific
29.09.2010 Manila - Davao, AirPhil Express
03.10.2010 Davao - Manila, AirPhil Express
04.10.2010 Manila - Kuala Lumpur, Cebu Pacific

Cebu Pacificin koneet on tulleet tutuksi.Missä vuosi on tullut sitten vietettyä vuorokausien suhteen?

Filippiinit 197vrk
Thaimaa 62vrk
Malesia 33vrk
Japani 19vk
Kambotza 15vrk
Vietnam 13vrk
Laos 12vrk
Brunei 4vrk
Singapore 2vrk

Filippiineillä vierähtänyt siis noin 6,5kk. Siellä aikaa on tullut vietettyä ylivoimaisesti eniten leppoisalla Palawanilla. Ikimuistoisia hetkiä siellä ovat olleet mm. valashaireissut.Thaimaassa on mennyt pari kuukautta ja eniten öitä siellä on tullut oltua yllättäin Pattayalla. Monelle se ei olis yllätys, mutta mulle se oli. Siihen on ollu syynä lähinnä se, että parilla kerralla Thaimaassa ollessa sinne on tullu myös kavereita Suomesta ja ne ovat halunneet menneä sinne. Pattayalla on hauska käydä, mutta viihdyn paremmin Thaimaassa saarilla.Malesiassa on mennyt noin kuukausi, josta suurin osa Borneon saarella eri paikoissa. Borneo on kyllä hieno paikka varsinkin, jos on kiinnostunut eläimistä, sukeltamisesta tai luonnosta ylipäätänsä. Niissä asioissa se on yksi maailman parhaista. Kuvan oranki Sepilokista Sandakanin läheltä.Japanista on jäänyt mieleen Tokion neonvaloviidakon lisäksi varsinkin vierailu Toyotan autotehtaalla Toyota Cityssä. Autoista ja prätkistä kiinnostuneena tietysti myös Tokyo Motor Showssa oli mukava pyörähtää. Japanissa perinteet ovat erittäin tärkeitä ja ne myös näkyy.Kambotzasta on jäänyt parhaiten mieleen Siem Reapista löytyvä Angkor Watin muinaiset rakennelmat. Käsittämätön paikka.Vietnamissa Saigonin mopoviidakko on jotain uskomatonta. Noin seitsemän miljuunaa asukasta ja pauttiarallaa viisi miljoonaa mopoa. Ja sen huomaa! Vietnamissa on myös paljon sotaan liittyviä nähtävyyksiä.Laos on ollut käydyistä maista kaikkein rennoin. Siellä ei kvarttaalitaloudesta ole mitään tietoa ja kiire on aikasta tuntematon käsite. Sama koskee rauhallista Luang Prabangia, mutta myös pääkaupunkia Vientianea. Tässä Luang Prabangin maisemia.Bruneista jäi selkeästi parhaiten mieleen pääkaupungissa Bandar Seri Begawanissa oleva todella hieno moskeija. BSB itsessään on tosi rauhallinen kaupunki, jossa ei iltaoluelle mennä, koska koko maassa ei ole yhtään baaria. Bruneista löytyy myös hieno Ulu Temburongin kansallispuisto.Nyt ollaan siis täällä Singaporessa. Tänne tulin vasta pari päivää sitten ja sekin aika on mennyt toistaiseksi kovassa nuhassa. Senpä vuoksi ei ole tullut käytyäkään vielä oikeastaan missään. Veto ollut välillä täysin pois. Singapore on kuitenki ennestään parilta reissulta tuttu paikka. Kyllä täällä saa ajan kulumaan varsinkin, kun täällä edelleen useita paikkoja käymättä. Lisäksi tässä on vajaan tunnin venematkan päässä useita Indonesian saaria, kuten Batam ja Bintan. Saaret toistaiseksi näkemättä. Sama matka toiseen suuntaan ollaan Malesian puolella Johor Bahrun kaupungissa. Se myös toistaiseksi näkemättä.

Miten ajan on saanut vuoden aikana kulumaan?

Siinä ei ole ollut suurempia ongelmia. Sukelluksia on tullut reissun aikana 51kpl tähän mennessä. Itselle uusista sukelluskohteista parhaiten on jäänyt mieleen Borneolla Malesian puolella sijaitsevat Pulau Mabul ja legendaarinen Sipadan. Molemmat kohteet huikeita sukelluspaikkoja, jonne on pakko päästä joskus uudestaan. Tässä kunnon piikkimakrilliparvi Mabulilta.Mopoiltua on tullut reissun aikana paljon. Thaimaassa, Vietnamissa, Kambotzasssa ja Filippiineillä. Eniten on tullut tietysti ajettua Palawanilla Filippiineillä, jossa on tullut vietettyä useampi kuukausi ja mopo on ollut vuokralla lähes koko ajan. Mukaan mahtuu useita hienoja hetkiä mopon sarvissa. Sitten kun sillä voi lähteä niin helposti tutkimaan ihan korvessa olevia kohteita ja välillä on törmännytkin hienoihin paikkoihin jossain ihan hevon skutsissa. Kerroin jo 6kk jutussa, että se on varmaa, kun vakituinen osoite jostain päin seuraavaksi maasta ja paikkakunnasta riippumatta löytyy, niin ostan jonkulaisen mopon. Se tunne on koko ajan vain vahvistunut. Kerran motoristi, aina motoristi. Viimeisen oman mopon myin Suomessa juuri tämän reissun vuoksi. Tässä tauko paikalla jossain Roxaksen metsäpolulla Palawanilla.Valokuvia on tullut otettua tiiviisti koko reissun ajan. Canonin EOS 450D -järkkärillä kuvia on tullut räpsittyä vuoden aikana lähes 7100. Toukokuussa Kota Kinabalussa ostamallani Canon Ixus 120 IS:llä kuvia on tullut toistaiseksi luokkaa 4300. Siihen päälle vielä vanhemmalla Canonin PowerShot S50 -pokkarilla otetut noin 1900 kuvaa. Kokonaissaldo pyörii siis jossain lähellä 13300 kuvaa. Tekee noin 1100 kuvaa/kk. Onko se sitten paljon vai vähän, niin riippuu keneltä kysyy.

Eihän tämä vuosi ole ilmainen ollut, mutta se oli etukäteen tiedossa. Tarkkaa hintaa vuodelle en tiedä. Luultavasti pyöritään jossain 30 paikkeilla. Se sisältää sitten ihan kaiken mahdollisen. Erittäin löysässä budjetissa on kuitenki pysytty, joten sikäli kaikki hyvin ja reissu voi jatkua. Kuinka pitkään, niin siitä ei ole edelleenkään mitään tietoa. Katsellaan mitä päivät tuo tullessaan.

Joku varmaan miettii, että miten tällaisen reissun voi rahoittaa. Siihen on tietysti useampia vaihtoehtoja, mutta minä tein sen niin, että myin käytännössä kaiken, mitä omistin. Kämppä, auto, moottoripyörä ja huonekalut lähti ja samalla irtisanouduin vakituisesta työsuhteesta. Elämä on edelleen valintoja täynnä. Onneksi.

On ollut ilo huomata, että bloki on kelvannut niin tutuille kuin tuntemattomillekkin. Mulla on ollut sivuille tilastot käytössä kävijöistä vasta nyt tämän vuoden kesäkuusta lähtien. Tuona aikana kävijämäärät on pyörinyt siellä 2500 molemmin puolin kuukautta kohti. Kiitos siitä!

Tällä hetkellä siis ollaan täällä Singaporessa ja tiistai-iltana alkanut kova flunssa pitää edelleen otteessa. Toivottavasti tämä paranee nopeasti ja pääsee taas vähän katteleen paikkoja.

Kaiken kaikkiaan on ollut erittäin mielenkiintoinen ja hieno vuosi. Jos joku miettii vastaavalle reissulle lähtöä, niin ei muuta kuin rohkeasti menoksi. Tuskin tulet katumaan päätöstä. En minä ainakaan.

Terveiset kaikille lukijoille!!
Mika

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Pilottivalaita, delffiinejä ja valashaita

Tänään keskiviikkona oli vuorossa valashaireissu. Vastaavia reissuja tullut tehtyä kolme kertaa aisemmin. Tosin ensimmäisellä reissulla ei löydetty valashaita ollenkaan ja jouduttiin kääntymään pahenevan merenkäynnin jälkeen takaisin. Kaksi viimistä sen sijaan onnistuivat hyvin ja pääsin snorklailemaan valashaiden kans.

Saavuttiin Jaken kans mopoilla Bay Walkin venelaituriin aikataulussa 07:30. Meidän lisäksi veneeseen tuli asiakkaiksi noin 30v pariskunta Irlannista. Valashairetkiä pyörittävä Toto kertoi vähän ajan päästä veneen lähdettyä liikenteeseen, että hän sai juuri tiedon, että alueella olisi myös pilottivalaita. Jatkettiin veneilyä eteenpäin, kun noin 30 pilottivalaan ryhmä löytyi. Aikuiset urokset saattavat kasvaa suurimmillaan noin kuusimetriksi painon ollessa noin kolme tonnia ja naaraat vastaavasti noin viisimetrisiksi painon ollessa noin puolitoista tonnia.Toto kertoi, että pilottivalaita on näkynyt alueella jo useina vuosina. Kertoi myös, että niiden kans ei ole tullut käytyä vedessä koskaan aikasemmin. Tosin lisäsi siihen, että aikasemmin hänellä ei ole ollut koskaan vedenalaista kameraa...mutta nyt on! Päästiin veneellä hyvin lähelle valaita ja Toto päätti mennä varovasti veteen ollen koko ajan ihan veneen vieressä. Valaiden käyttäytymisestä ei tiedetty oikeastaan mitään, joten oltiin erittäin varovaisina, eikä menty niiden lähelle ollenkaan. Toton jälkeen minä ja irlantilainen Alan käytiin myös katsomassa, että näkisikö niitä ollenkaan veden alla. Näkyihän niitä ja kuului myös. Valaat pitävät tyypillisesti "naukuvaa" ääntä ja niin pitivät myös nämä pilottivalaat. Tässä kolme pilottivalasta vähän matkan päästä. Valaat sukeltaa.
Kun valaita oli ihmetelty aikansa, niin lähdettiin eteenpäin etsimään valashaita. Ei tosin ehditty ajaa veneellä kuin hetki, niin vedessä oli iso parvi delffiinejä. Ne ui niin nopeasti, että niiden kans on turha mennä veteen. Niitä kateltiin vain veneestä.Delffiinien jälkeen jatkettiin matkaa, jos viimein löytyisi valashaita. Taivaalla oli tosi tummia pilviä ja saatiin pieni sadekuurokin veneillessä. Veneen pressukatto tosin piti meidät hyvin kuivana. Välillä alkoi tuntumaan, että löydetäänkö tänään valashaita ollenkaan. Huoli oli kuitenkin aivan turha. Noin puolentoista tunnin päästä delffiineistä viimein löydettiin valashaita. Päivä oli lopulta niidenkin osalta keikein paras mitä omalle kohdalle on tähän mennessä sattunut. Niitä löytyi useita ja osan kans pystyi olemaan tosi pitkiä aikoja vedessä niiden menemättä syvyyksiin, kuten hyvin monesti tapahtuu. Tässä lähikuvaa ihan valashain vierestä.Kohtuu kokoinen fisu.
Tänäänkin valashaiden koot vaihteli. Suurimmat oli kunnon jättiläisiä. Pienimmätkin oli silti noin kuusimetrisiä.Tästä näkyy jotenkin kokoeroa verrattuna ihmiseen.
Tässä vielä pieni videopätkä valashaista.
Ihan huikea päivä!

Vesipetoterveisin,
Mika

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Snorklausta valashaiden kans

Viime yönä oli jalkapallon finaali ja pitihän se katsoa. Matsi alkoi 02:30 paikallista aikaa ja ennen matsia tuli nukuttua noin tunti. Pelin katsoin tuttuun tyyliin oman hotellin etupihalla olevassa ulkoilmabaarissa, jonne oli viritetty iso valkokannas tykkeineen. Porukkaa oli oikein mukavasti ja enemmistö oli selkeästi Espanjan puolella. Tosin oranssipaitoja oli huomattavasti enemmän kuin punapaitoja, joten niillekkin löytyi kannattajia. Fiilis oli oikein leppoisa ja urheilutunnelma korkealla.Matsin jälkeen mulla oli kova kiire nukkumaan, kun hotellin sukelluspuolen vetäjä Paolo tekstasi mulle eilen, että kiinnostaako lähteä valashaireissulle. Kyllähän se kiinnosti, kun huhtikuun lopulla jäi vastaavasta päivästä niin hyvät fiilikset. Silloin tosin ei ollut oma kamera toiminnassa, joka jäi vähän harmittaan varsinkin näkyvyyden ollessa vielä niin hyvä.

Reilu tunnin unien jälkeen herätys ja mopolla kohti Puerto Princesan Bay Walkia, jonne oli treffit 07:30. Siellä jo olikin pari muuta ulkomaalaista odottamassa. Toinen niistä oli ennestään tuttu ensimmäiseltä valashaireissulta, joka siis ei onnistunut ja jouduttiin sään huononomisen vuoksi kääntymään takaisin ja silloin jäi valashait näkemättä. Ei tosin tarvinnut maksaakkaan. Toinen ulkomaalainen oli näöltä tuttu, mutta oli viime reissulla toisessa veneessä ja ei tullut sen vuoksi juteltua kaverin kans. Sen vain kuulin, että kaveri on ammattivalokuvaaja.

Kun kaikki oli tullut paikalle, niin lähdettiin veneellä liikenteeseen. Ajeltiin noin tunti ulos Puerto Princesan kaupungista, jossa Puerto Princesa Bay avautuu kunnolla avoimeksi mereksi. Syvyys alueella on noin 100 metriä. Sen jälkeen ei mennyt kauonkaan, kun hypättiin ensimmäisen kerran veteen pienempien kalojen hypellessä vedessä ja keskipisteessä näkyi myös valashain evä välillä. Näkymät vedessä oli juuri sellaiset, jonka vuoksi tänään taas lähdettiin merelle. Näkyvyys tosin tänään ei ollut niin hyvä kuin viimeksi. Tässä valashai tulee suoraan kohti.Välillä tuli uitua pitkiä matkoja valashain päällä sen ollessa jossain kolmessa, neljässä metrissä.Toisaalla haita pääsi oikein lähellekkin. Tässä yks porukasta lähes kosketusetäisyydellä.Tänään tuli snorklaitua ehkä 3-4 erin valashain kans. Niiden koot vaihteli tällä kertaa enemmän kuin viimeksi. Pienimmät oli noin kuuden metrin paikkeilla ja suurimmat noin kahdeksan, yhdeksän metrin paikkella. Melkoisia vonkaleita ja pyrstöstä löytyy!!Huippu päivä ja hienoja kokemuksia taas!

Valashaiterveisin Puerto Princesasta,
Mika