Heti alkuun terveiset Manilasta Filippiineiltä!
Suomen kesä on tunnetusti lyhyt ja vähäluminen. Kesän jälkeen tulee pitkä ja kylmä talvi ja lunta riittävästi. Niin kävi myös tänä talvena.
Suomen kesän loppuminen tarkoittaa allekirjoittaneelle Aina ilman Mitään poikkeuksia, että reissuun pitäis päästä. Harvinaisen pitkään tällä kertaa tulikin kituuteltua ennen kuin polte kävi ylitsepääsemättömäksi ja oli pakko ostaa lentoliput.
Reissu starttasi lauantaina 3. päivä maaliskuuta 2012, jolloin lensin aluksi Flybe:n ATR 42:lla Kemi-Torniosta Helsinkiin.
Kaveri tuli hakeen Helsingin kentältä ja ensimmäinen yö meni heidän tykönä. Kiitokset Arille ja Marikalle majoituksesta!
Tähän asti Aasiaan lennettäessä olen käyttänyt aina Finnairia ja heidän suoria reittejään paria Finskin Phuketin lomalentoa lukuunottamatta. Tällä kertaa otin pelkät yhdensuuntaiset lennot ja hinta saneli sen, että Finnairin nopeat Aasian lentoreitit jäi pois laskuista. Lennoiksi valikoitui lopulta reitti Helsinki - Milano - Hongkong - Manila. Hintaa yhdensuuntaiselle lipulle tuli Ebookersin kautta 515€.
Sunnuntaiaamuna takaisin Helsingin kentälle ja checkkaan lennoille. Sain boarding passit suoraan kolmelle lennolle ja iso laukku laitettiin meneen perille Manilaan asti. Finnairin A319 Milanoon lähti aamulla 08:05, jonne saavuttiin 2h 45min myöhemmin. Siellä oli kahden tunnin stoppi ja seuraava etappi Hongkongiin tuli lennettyä Cathay Pacificin B777:lla. Lentoaika sillä reitillä oli noin 10h 35min. Todella raskas pätkä tällaiselle, joka ei osaa nukkua koneessa. Lennosta ja palvelusta sinänsä ei ole mitään valittamista. Ilmaan päästyä tarjolla oli lounas ja kaikille jaettiin ensin menut.
Valittavana oli neljä eri ruokaa myös economyssa.
Tuli testattua kanaa, joka oli ihan perus lentokonemuonaa. Ei mitään erikoista. Sen sijaan
Häagen-Dazsin suklaajäätelökippo oli kyllä ihan törkeän hyvää. Samoin juomatarjoilussa ei ollu mitään valittamista. Kaikki kuului hintaan. Myös erilaiset snacksit lounaan ja aamiaisen välillä. Viihdejärjestelmä koneessa oli myös todella hyvä. Finnairin pitkänmatkan Airbuissa on käytännössä samanlaiset, joten siinä ei ole eroa. Yksi purnaamisen aihe kuitenkin löytyi. Se oli economyluokan penkit. Niissä oli sekä hyvää, että huonoa. Hyvää oli se, että jos edessä istuva "kallistaa" penkkiä, niin sepäs ei kallistukkaan. Penkin runko pysyy siis paikallaan, mutta penkin istuinosa liukuu eteen alaspäin. Huonopuoli tässä oli, että ainakaan minun "pitkänhuiskealle ja teräksiselle vartalolle", 150cm sulka päässä, asento ei tuntunut mukavalta ollenkaan. Se ei ole ollenkaan samalla tavalla mukava, kuin tavallisissa perinteisessä kallistuvissa penkeissä. Penkissä oli paljon mukavampi istua koko ajan suorassa. Finskin pitkänmatkan Airbussien businesspenkit liukuu myös vähän samalla tavalla eteen, mutta ne toimii huomattavasti paremmin. Johtunee siitä, että Finskin penkki menee huomattavasti enemmän makuuasentoon.
Hongkongiin päästyä maanantaiaamuna vähän kuuden jälkeen vuorossa oli taas vajaan parin tunnin vaihto. Loppu pätkä Manilaan oli myös Cathayn B777:lla. Lento Manilaan kesti vain noin 1h 40, joten se oli nopeasti ohi. Kokonaisaika Helsingistä Manilaan kesti aika tarkoin 20h.
Manilaan päästyä odotteleen laukkua ja se tulikin nopeasti muiden laukkujen seassa. Sitten vielä jonku verran euroja pesoiksi rahanvaihdossa ja taksi alle ja kohti
The Oasis Paco Park Hotellia, jonka olin varannut
Asiaroomsin kautta neljäksi yöksi maanantaista perjantaihin. Hotellin valitsin puhtaasti sen vuoksi, koska siinä oli uima-allas. Hintaa yölle tuli hieman vajaa 2000PHP/35€/yö. Hotelliin tultua selvisi, että hotellissa kyllä oli allas. Se tosin oli laitettu juuri samana päivänä remonttiin. Ei hyvä!
Hotelille päästyä unta luumuun reilu kolme tuntia ja sitten traikki alle ja käymään Robinson Mall:ssa. Siellä aluksi LBC kuriirifirman toimistoon ja laitoin kaverille suomituliaisia Cebuun. Päälle vielä ruokailu mongolialaisessa ravintolassa ja takaisin hotellille. Vähän surffailua netissa ja siinäpä se eka päivä alkoikin olla paketissa. Iltapalaksi vielä tuoretta mangoa. Ou jee!!
Tänään tiistaina heräsin siihen, kun remppajannut hakkasi nauloja kilpaa uima-altaalla. Muutaman minuutin naulaamisen jälkeen päätin, että tämän hotellin yöt loppu tähän. Menin käymään respassa ja kerroin, että vaihdan hotellia metelin vuoksi. Respa selvitteli, että miten loppuöiden peruutus tehdään Asiaroomsin varauksissa. Kun homma oli selvä, niin checkkasin pihalle. Otin taksilla suunnaksi vanhan tutun
Stone Housen Mabini Streetillä ja hinta tippu lähes puoleen ja naulaaminen lakkasi.
Tämän päivän tärkein juttu on ollut, että täytyy kokeilla onnistuisko vaihdattaa Suunnon Stinger -sukellustieskaan uusi paristo. Suomessa Suunnolla työskentelevä kaveri selvitti ennen reissua, että missä moinen operaatio Manilassa onnistuisi. Suunnaksi siis sopivasti Mabini Streetillä sijaitseva
Aquaventure Whitetip.
Liikennettä oli taas tuttuun malliin ja kadut täynnä paikallisbusseja eli Jeepneytä. Oli helppo huomata, että sitä ollaan taas Manilassa.
Välillä piti kysyä sukellusfirman sijaintia pankin vartijalta, että missähän kyseinen rakennus mahtaisia olla. Jannu halusi välttämättä päästä kuvaan, joten pitihän se ottaa.
Vartija tiesi paikan ja se olikin ihan vieressä.
Sukellusfirmassa kerrottiin, että nykyään paristonvaihto ei onnistu enää heidän Ermitan liikkeessä, vaan pitää mennä Makatin liikkeesen. Siispä taksi alle ja sinne siis. Kuski löysi helposti perille ja sukellustieska otettiin heti työn alle. Ajaksi sanottiin kolme tuntia, kun laitteeseen pitää tehdä myös vesi- ja painetestit varsinaisen pariston- ja tiivisteenvaihdon jälkeen. Käväsin välillä läheisellä Mäkkärillä syömässä QP juustoaterian sisältäen burgerin, ranskalaiset ja pieni juoma hintaan 135PHP/2,37€. Suomessa sama ateria näyttää maksavan 6,20€.
Syönnin jälkeen takaisin liikkeeseen ja sain kompuutterin lopulta noin parin tunnin odottelun jälkeen takaisin. Painetesti näkyy myös itse sukellustietokoneesta yhtenä sukelluksena. Merkinnäksi jäi 30,4m ja 34min. Hintaa paristonvaihdolle tuli painetesteineen 1104PHP/19,35€. Mosquitossa tuon pysty itse vaihtaan, mutta tässä se on käytännössä vain firmojen vaihdettavissa.
Eilisessä mongolialaisessa ravintolassa ollut ruoka oli niin hyvää, että piti käydä tänään syömässä samassa paikassa uusiksi. Eilen söin härkää setzuankastikkeessa ja tänään kanaa samalla kastikkeessa. Hyvää oli edelleen.
Hinta tuollaisella kana-aterialla 0.5L vesipullon kans oli 135PHP/2,37€ eli sama hinta kuin päivällä käydessä Mäkissä.
Reissu on siis polkaistu käyntiin ja tästä tämä taas alkaa. Miten se jatkuu, niin sitä ei tiedä vielä Erkkikään.
Manilan sykkeestä,
Mika
