Päivä yksityisellä saarella

Perjantain jälkeen mennyt aika täällä Roxaksessa hyvin rennosti sen suurempia hötkyilemättä tai tekemättä mitään erikoista. Välillä rannalla uimassa ja sellaista. Aikasta mukavia sattumiakin on ollut. Sunnuntaina kävin illalla majapaikan takana olevassa ulkoilmakaraokepaikassa. Siellä otin oluen ja nuudelikeiton ja kysyin lähimmästä pöydästä, että sopiiko liittyä seuraan. Pöydässä oli kolme paikallista miestä ja se toivottivat tervetulleeksi. Juteltiin siinä illan aikana niitä näitä ja kävi ilmi, että yksi pöydän miehistä oli minun majapaikan Rover's Pensionin omistaja nimeltään Boing. Siinä yksi mies lauleskeli kohtalaisen hyvin ja selvisi, että tämä samainen herran perhe/suku omistaa Roxaksen edustalla olevan ison saaren. Kaverin nimi oli Chito. Saaren erikoisuutena on mm. australialaisen kiwi-linnun sukulaislajiin kuuluva tabon-lintu, joka asuu ja pesii siellä. Chito kysyi, että kiinnostaako lähteä käymään saarella. Sanoin, että minun pitää käydä hoitamassa maanantaina pankkiasioita, mutta kyllä silti kiinnostaisi. Se asia jäi siltä illalta siihen.

Tavattiin sitten maanantaina majapaikan edustalla hotellin omistajan Boingin ja saarimiehen Chiton kans uudestaan. Olin jo hoitanut omat asiani kuntoon ja tuli saari uudestaan esille. Chiton veli kuulemma käy siellä joka päivä, kun rakentaa sinne parhaillaan jotain katosta ja samoin kalastaa siellä. Chito kysyi uudestaan, että kiinnostaisiko lähteä käymään siellä esim. huomenna hänen veljensä kans Chiton veneellä ja kiinnostihan se. Samassa selvisi, että Chiton veli Casciuss olisi tulossa samaan paikkaan, jossa juteltiin ja näin myös kävi. Juteltiin siinä hetki ja sovittiin treffit seuraavalle päivälle tiistaille Petronin bensa-asemalle aamulla 08:30.

Aamulla tavattiin Casciuksen kans sovittuna aikana ja sitä ennen oli tullu jo käytyä hommaamassa tuoretta kalaa ja possua minun majapaikan vieressä olevalta markkina-alueelta. Hypättiin pieneen banca-veneeseen ja otettiin suunnaksi näköisällä oleva Stanligin saari. Saarta kutsutaan myös Santa Cruzin saareksi hotellin omistajan sukunimen mukaan. Matkaa saarelle oli noin 30min.

Saavuimme saaren edustalle, mutta ennen maihin menoa Casciuksen venepoika kävi tarkastamassa ja ruokkimassa Casciuksen kalahäkin. Häkki oli noin 100 metrin päässä saaresta, mutta syvyyttä sillä kohtaa on jo luokkaa 10-15 metriä. Mitään tavallisia sukellusvälineitä kuten tankkia, painovöitä tai tasapainoliiviä ei ollut käytössä, vaan sukellus tehtiin aivan toisella tavalla. Tästä tavasta olen joskus lukenu, mutta en ikinä nähnyt aikasemmin. Sukeltaja käyttää sukelluksen aikana kyllä ilmaa, mutta ilman lähde on hiukan erilainen mihin itekkin on tottunut. Sukeltaja hyppää veneestä veteen pelkkä letku suussa ja letkun toisessa päässä on ilmaa syöttävä kompressori, joka tässä tapauksessa oli veneen moottori. Toisin sanoen ensin irroitetaan moottorin perästä potkuriakseli ja samalla kytketään letku suoraan moottoriin, joka pukkaa paineilmaa letkussa suoraan sukeltajan suuhun. Sukeltaja ottaa letkun hampaiden väliin suun toiseen reunaan, jonka pakkosyötästä hän ottaa hengitysilman sukelluksen ajaksi ja puhaltaa suun toisesta reunasta ulos. Ei välttämättä niitä maailman kaikkein turvallisimpia tapoja sukeltaa. Jos sukeltaja on esim. jossain 20-40 metrissä ja moottori sattuu sammumaan, niin ilmansyöttö loppuu myös samalla siihen paikkaan. Siinä tulee kohtuu hoppu ylös varsinkin, kun mitään kaveria ei ole vieressä antamassa varailmaa. Tässä sukeltaja on juuri palannu veneelle kalahäkiltä ja laittaa hengistysletkua rullalle.Sitten tultiinkin varsinaiselle saarelle. Saari oli kaikin puolin hienompi kuin odotinkaan ja myös tosi iso.Saarella tuli käytyä snorklailemassa ja siellähän näkykin kaikenlaista korallikaloja kuten vuokkokaloja, erilaisia meritähtiä ja mm. kovaa korallia. Snorklauksen jälkeen tuli grillailtua kalaa ja possua ja hyvää oli. Jossain vaiheessa ruokailun jälkeen lähdettiin käymään kävelemässä ja etsimässä, että löydettäisiinkö tabon-lintujen munia. Kun oltiin kävelty reilu 10min, niin saaren keskivaiheillä löytyi isoja hiekka-alueita. Paikat ei ollu mitään tavallisia hietikoita keskellä viidakkoa, vaan tubonit saattavat kaivaa jopa yli metrinkin syvyisen kuopan ja munivat munan siihen syvyyteen ja peittävät sen sen jälkeen. Käytiin kokeilemassa löytyykö munia ja vasta toisesta paikkaaa meitä onnistu. Ihan helpolla niitä ei löydy. Tässä ollaan kaivamassa toista paikkaa auki ja on juuri löydetty ensimmäinen muna. Enempää ei sitten löytynytkään.Löydettyä munaa kateltiin aurinkoa vasten ja Casciuksen mukaan sen sisällä ei ollut poikasta, vaan sen pystyi syömään normaalisti kuten kananmunan esim. keittämällä. Tässä muna on minun kädessä ja siitä pystyy hahmottamaan vähän munan kokoa. Kooltaan se on on noin 1,5-2x normaalin kananmunan kokoinen.Päivä oli käytännössä pilvetön ja tosi lämmin, kuten täällä Palawanilla on ollut jo monta viikkoa. Snorklaamassa tuli käytyä useampi kerta aina kun kroppa vaati viilennystä. Juomaa tuli ostettua reissuun useampi litra, mutta lisätankkaus tässä lämmössä ei ole koskaan pahasta. Casciuksella töissä olevat pojat kävivät hakemassa kolme tuoretta, nuorta kookospähkinää eli bukoa suoraan puusta. Kookospähkinät avattiin viidakkoveitsellä hakkaamalla ja sen jälkeen ei muuta kuin ääntä kohti.Reissussa tuli oltua noin 8 tuntia ja sen jälkeen olikin aika valmista kauraa pikku levolle. Tabonin munasta vielä sen verran, että se tuli keitettyä illalla ja söin siitä mulle tarjotun toisen puolikkaan. Maku oli käytännössä sama, kuin tavallisellakin kananmunalla. Kokoa oli vain sen verran, että puolikas vastasi noin yhtä tavallista kananmunaa. Varsinaista lintua en nähnyt ollenkaan, vaan ainostaan niiden jälkiä hiekassa. Ovat kuulemma arkoja otuksia.

Sellaisia herkkuja tänään!

Picasawebbiin paivitetty oma kuvagalleria El Nidon kuvista.

Roxaksesta Palawanilta,
Mika