Manilassa oli viime viikonloppuna vuosittainen maan suurin moottoripyörätapahtuma Manila Bike Festival & Trade Show 2015. Kävin tapahtumassa myös 2013 ja 2014, jolloin se järjestettiin vielä SMX Convention Centerissä Mall of Asian vieressä. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin World Trade Centerissä, joka on minulle ennestään tuttu paikka monista eri autotapahtumista.
Minun tullessa World Trade Centerille vähän ennen puolta päivää lauantaina sai huomata, että en ole paikalla yksin. Lippuluukulle oli reilun 100 hengen jono, mutta se veti onneksi nopeasti. Sen jälkeen vain ihmettelemään messujen tarjontaa.
Moottoripyörämerkeistä Yamaha oli panostanut messuihin tänä vuonna ylivoimaisesti eniten ja niillä oli myös suurin osasto. Tulin Jammun osastolle sopivasti, kun siellä oli vasta varsinainen tapahtuman avaus alkamassa ja pyörät oli vielä huputettuina.
Aluksi oli Manilan Baletin tanssishow, joka samalla paljasti pyörät suojahuppujen alta. Samalla mallitytöt tuli lavalle "lumisateen" saattelemana.
Yamahan maajohtaja toivotti messuyleisön tervetulleiksi ja julkisti samalla suurena uutisena, että Yamaha alkaa viimein maahantuomaan myös isoja moottoripyöriämalleja Filippiineille tämän vuoden aikana. Tarkemmista malleista ja ajankohdasta ei ollut vielä puhetta. Yamahan edustajan mukaan nyt kuitenkin messuilla kartoitetaan, että mistä malleista yleisö on kiinnostuneita ja se tulee vaikuttamaan myös maahantuotaviin malleihin.
Eniten meikäläistä kiinnostanut malli Jammulla oli käytännössä MT-09.
Yamaha on vasta julkaissut Filippiineillä kolmipyöräisen scootterin mallimerkinnältään TriCity. Näistä kuvista näkyy vähän ideaa, miten eturenkaat käytäytyy kallistettaessa ja ajettaessa epätasaisella alustalla.
Hauskan näköinen värkki.
Yamahan messuemäntä.
Tässä vähän vanhempaa kalustoa surffilautatelineen kera.
Jos Yamaha oli panostanut messuihin paljon, niin samaa ei voinut sanoa valitettavasti Hondasta. Niiden parasta antia oli käytännössä tämä ruiskumallin scootteri Honda Click. Vastaavaa Clickiä on ollut saatavalla Thaimaassa jo vuosia, mutta jostain syystä Filippiineille ei tuoda scootterimalliston parhaimpia malleja. Sama koskee myös Yamahaa.
Hondasta tulee samalla Yamahan ilmoituksen myötä ainoa japanilainen moottoripyörävalmistaja, joka ei maahantuo suurempia moottoripyörämalleja Filippiineille. Mikä tekee asiasta vielä erikoisemman, niin Honda ja Yamaha ovat olleet jo pitkään kaksi maailman suurinta moottoripyörien valmistajaa. Ei tarvi olla mikään ennustajaeukko, jos Honda alkaa yllättäin myös tuomaan suurempia pyörämalleja maahan. Aika näyttää.
Uutta osaa pyörään?
Kawasakilla oli esillä uusi H2, joka on yksi tämän vuoden suurimmista pyöräuutuuksista maailmassa. Laitteesta on kaksi eri versiota, joista molemmat on varustettu ahtimella. Kuvan katuversiossa on tehoa 200hv ja rataversiossa 300hv. Hintaa katuversiolla Filippiineillä on kuulemma 1,300,000PHP/26,800€. Ei siis mikään ihan halpa peli.
Messutyttö.
Ducatilla oli esillä mm. kuvan Diavel ja parit Monsterit.
Odotin Ducatilta näkeväni uuden Scramblerin, mutta se ei ollut valitettavasti ehtinyt vielä messuille. Scramblerista kerrottiin, että ne tulee maahan noin parin viikon päästä. Scramblerin halvimman Icon -mallin hinnaksi tulee 550,000PHP/11,360€. Tiedot maailmalta kertoo, että esimerkiksi Englannissa Scramblereita on myyty lyhyessä ajassa jo suuria määriä.
KTM:llä oli esillä useita eri Duke-malleja. Manilassa moottoripyörien pitää olla minimissään 400cc, jotta sillä saa ajaa moottoriteillä. Siinä mielessä Duke 390 ABS olisi erittäin mielenkiintoinen malli. Sillä saa ajaa moottoriteillä, mutta samalla se olis mukavan kevyt ja ketterä kaupunkipyöritykseen. Hintaa pyörällä on 299,000PHP/6175€. Suomessa sama mopo näyttää olevan tällä hetkellä aika tarkoin tonnin halvempi.
Samaa ei voi sanoa tämän laitteen painosta ja ketteryydestä. Vilkaisin ensin nopeasti pyörän keulaa kauempaa ja mietin, että onko kyseessä Honda Goldwing. Ei sinne päinkään. Kyseessä on Victory Vision Tour. Pyörä on todella massiivisen näköinen riippumatta mistä kulmasta sitä katselee.
Värillä on väliä. Myös vanteiden värillä ainakin, jos tältä valmistajalta kysyy.
Tämä on mielenkiintoisen näköinen erittäin pelkistetty mopo, jossa on silti jotain.
Koson messutytöt.
Messuhallin ulkopuolella oli myös pieni alue, jossa pystyi kokoilemaan muutamalta valmistajala joitain malleja. Olisin halunnut käydä kokeileen mielenkiinnosta Yamahan TriCityä, mutta se ei ollu just minun lähtiessä kokeiltavana.
Manilan moottoripyörämessuista jäi erittäin positiivinen fiilis. Messut on kehittyny selkeästi oikeaan suuntaan, jossa on näytillä "oikeita" moottoripyöriä laidasta laitaan, eikä pelkästään pikkumopoja, joita on muutenkin kaikki kadut täynnä. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia messuja!
Mopoterveisin Manilasta,
Mika
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Honda. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Honda. Näytä kaikki tekstit
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Manila Bike Festival & Trade Show 2015
Tunnisteet:
2015,
Bike Festival,
Ducati,
Filippiinit,
Honda,
Kawasaki,
KTM,
Manila,
Manila Bike Festival & Trade Show,
Pasay,
Philippines,
Suzuki,
Trade Show,
Victory,
World Trade Center,
Yamaha
lauantai 10. marraskuuta 2012
Musaa ja Movemberia
Kuukausi pyörähtänyt jo marraskuun puolelle. Suomessa kelit menee kohti talvea ja täällä Filippiinien suunnalla sadekausi alkaa olla ohi. Kelit on ollu viimeisen kuukauden aikana käytännössä täydelliset. Päivälämmöt liikkuu haarukassa +31C…+33C.
Viikko sitten keskiviikkona yksi kaveri oli Suomesta täällä Manilassa ja pyörähdettiin illalla kuuntelemassa bändiä Craft Barissa Fort Bonifaciossa. Samana päivänä oli Halloweenit ja porukkaa oli liikenteessä tosi paljon.
Marraskuun myötä myös Movember on pyörähtänyt käyntiin. Meillä on töissä useampi kaveri Movemberissa mukana ja tyylejä löytyy. Tässä kuva parin päivän takaa. Joey, Juho ja minä.
Tässä meikäläinen tältä päivältä. Kahvat kasvaa kohtuu rivakkaa tahtia ja tässä on vielä kolme viikkoa aikaa. Silloin on jo melkoiset mursut!
Viikon päästä pitäis lähteä käymään kaverin tykönä Cebussa kylässä. Meikäläiselle se tietää käyntiä nuuskaostoksilla Howzatissa Makatissa. Nyt olis taas lasti ostettu, joten Cebun suunnalla pysyy huulet tötteröllä myös jatkossa. Kolmenlaista Generalia olis tulossa.
Nuuskaostoksilla törmäsin vahingossa erittäin miellyttävään yllätykseen. Sieltä löytyi ihan rehellistä lakritsia. Valmistusmaa Australia, mutta maku on ehtaa aitoa lakua. Hintaa 200g pussilla oli sopivat 110PHP/2,10€.
Ostoksien jälkeen tuli käytyä syömässä vähän sushia japanilaisessa raflassa Rockwellin Power Plan Mallissa. Minun sushisuosikit, lohta ja tonnikalaa.
Käytiin myös katsahtamassa uusin James Bond - Skyfall Rockwellin ostarilla. Osa viimeisimmistä Bondeista mulla on jäänyt katsomatta, mutta tämä uusin oli kyllä minusta tosi hyvä. Ehkäpä paras Bondi ikinä. Erittäin hienosti tehty ja kuvattu kaikin puolin.
Nyt on vasta marraskuun 10. päivä, mutta täällä on joka paikassa joulukoristeet jo täysin näkyvillä. Joululauluja on soitettu jo syyskuun alusta lähtien. Oikeasti! Kun lähdettiin tänään Power Plan Mallista Rockwellista, niin useamman kadun palmut oli koristeltu valoja täyteen. Oli aikasta hienon näköinen. Tässä huonolaatuinen kuva, mutta idea tulee selville.
Töihin liittyvä erikoisuus Filippiineiltä. Täällä nimittäin on ainakin toimistohommissa normikäytäntö, että ihmisille maksetaan ns. 13kk:n palkka. Se ei ole siis mikään bonus, vaan se maksetaan automaattisesti kaikille työntekijöille samalla tavalla kuin tavallinenkin palkka. Siihen ei siis vaikuta mitenkään, että onko suoriutunut tehtävästään hyvin tai huonosti, vaan se maksetaan kaikille. Joissakin yrityksissä maksetaan myös ns. 14kk:n palkka. Siinä on ihan samat maksuperusteet. 14kk:n palkka maksetetaan joissakin yrityksissä kaikille, kun taas joissakin firmoissa vain managereille. 13kk:n palkkaan kuuluu ainakin meidän firmassa sellainen mukava asia, että siitä menee pienempi veroprosentti kuin normaalista palkasta. Hyvä niin.
Tänään sattui aikasta erikoinen löytö lompakosta. Sieltä löytyi nimittäin minun ajokortti. Tuo tuskin on mikään erikoinen uutinen. Se mikä siitä tekee erikoisen, niin luulin hukanneeni kyseisen ajokortin maaliskuussa vuosi sitten eli 2011. Oltiin silloin kaverin kans ensin Floresissa Indonesiassa ja meillä oli mopot siellä vuokralla. Silloin tarvitsin varmuudella ajokorttia mopoa vuokratessa. Floresin jälkeen mentiin pariksi päiväksi Jakartaan. Sitten lennettiin Jakartasta Manilaan ja koneenvaihdolla suoraan Palawanille. Siellä ollessa en enää löytänytkään ajokorttia ollenkaan, vaikka etsin kuinka. Se oli siis tippunut Indoissa ollessa ihan viimisinä päivinä. Näin ajattelin ja olin asiasta täysin varma.
Menin takaisin Suomeen viime vuonna 2011 toukokuussa ja heti käymään poliisilaitoksella. Katoamisilmoitus ajokortista sisään ja uusi ajokortti vetämään. Uusi ajokortti tuli muutaman viikon päästä ja olen käyttänyt uutta korttia siitä lähtien. Tänään siis minun vanha kortti pullahti esiin lompakosta. Lompakon yhden korttitaskun pohja on repeytynyt ja siellä oleva kortti painuu liian syvälle. Tänään laitoin pari korttia takaisin lompakkoon ja satuin näkeen vilahduksen, että yhdessä korttitaskussa näkyi jokin kortti. Ajattelin, että se minun luottokortti. Otetaanpas se pois ja laitetaan ehjään korttitaskuun. Kun otin kortin pois, niin tuli heti ajatus, että ei voi olla totta!! Tämähän on se puolitoista vuotta sitten Indoissa "kadonnut" kortti!! En siis ollukkaan hukannut sitä mihinkään, vaan lompakko oli syönyt sen.
Laitetaan tähän vielä Hondan myynti-ilmoitus uusiksi. Se on siis edelleen kaupan. Joku sais täysin uutta vastaavan Honda CBF600S ´08 erittäin edullisesti. Ajettu vain 11,800km ja huollettu merkkiliikkeessä. Honda on myynnissä vain sen vuoksi, kun asun nyt täällä Filippiineillä. Muuten kurvailisin sillä itse Suomessa.
Hondassa vakiovarusteena korkeussäädettävä satula ja pleksi ja Hondan ajonestolaite. Lisävarusteina Hondan mallikohtainen peräteline isolla pyörän värisellä laukulla, sekä keskiseisontatuki. Valmiiksi tingittyyn hintaan 5700€. Honda löytyy Torniosta.
Jos sinä tai kaverisi on kiinnostunut Hondasta, niin laita mailia suoraan minulle: mikazz (@) gmail (piste) com. Voin lähettää tarvittaessa sähköpostilla myös lisää kuvia.
Blokissa ollut mukavasti taas lukijoita. Lokakuun tilastot kertoo, että nyt sivuttiin lähes kuukausiennätystä. 4569 hittiä. Kaikkien aikonen ennätys on tämän vuoden maaliskuulta, jolloin sivuilla oli 4596 hittiä. Palasin tuolloin maaliskuussa Suomesta takaisin tänne Filippiineille ja se näkyi heti myös blokin kävijämäärässä. Allekirjoittanut kiittää mielenkiinnosta!
Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Manilasta,
Mika
Viikko sitten keskiviikkona yksi kaveri oli Suomesta täällä Manilassa ja pyörähdettiin illalla kuuntelemassa bändiä Craft Barissa Fort Bonifaciossa. Samana päivänä oli Halloweenit ja porukkaa oli liikenteessä tosi paljon.
Marraskuun myötä myös Movember on pyörähtänyt käyntiin. Meillä on töissä useampi kaveri Movemberissa mukana ja tyylejä löytyy. Tässä kuva parin päivän takaa. Joey, Juho ja minä.
Tässä meikäläinen tältä päivältä. Kahvat kasvaa kohtuu rivakkaa tahtia ja tässä on vielä kolme viikkoa aikaa. Silloin on jo melkoiset mursut!
Viikon päästä pitäis lähteä käymään kaverin tykönä Cebussa kylässä. Meikäläiselle se tietää käyntiä nuuskaostoksilla Howzatissa Makatissa. Nyt olis taas lasti ostettu, joten Cebun suunnalla pysyy huulet tötteröllä myös jatkossa. Kolmenlaista Generalia olis tulossa.
Nuuskaostoksilla törmäsin vahingossa erittäin miellyttävään yllätykseen. Sieltä löytyi ihan rehellistä lakritsia. Valmistusmaa Australia, mutta maku on ehtaa aitoa lakua. Hintaa 200g pussilla oli sopivat 110PHP/2,10€.
Ostoksien jälkeen tuli käytyä syömässä vähän sushia japanilaisessa raflassa Rockwellin Power Plan Mallissa. Minun sushisuosikit, lohta ja tonnikalaa.
Käytiin myös katsahtamassa uusin James Bond - Skyfall Rockwellin ostarilla. Osa viimeisimmistä Bondeista mulla on jäänyt katsomatta, mutta tämä uusin oli kyllä minusta tosi hyvä. Ehkäpä paras Bondi ikinä. Erittäin hienosti tehty ja kuvattu kaikin puolin.
Nyt on vasta marraskuun 10. päivä, mutta täällä on joka paikassa joulukoristeet jo täysin näkyvillä. Joululauluja on soitettu jo syyskuun alusta lähtien. Oikeasti! Kun lähdettiin tänään Power Plan Mallista Rockwellista, niin useamman kadun palmut oli koristeltu valoja täyteen. Oli aikasta hienon näköinen. Tässä huonolaatuinen kuva, mutta idea tulee selville.
Töihin liittyvä erikoisuus Filippiineiltä. Täällä nimittäin on ainakin toimistohommissa normikäytäntö, että ihmisille maksetaan ns. 13kk:n palkka. Se ei ole siis mikään bonus, vaan se maksetaan automaattisesti kaikille työntekijöille samalla tavalla kuin tavallinenkin palkka. Siihen ei siis vaikuta mitenkään, että onko suoriutunut tehtävästään hyvin tai huonosti, vaan se maksetaan kaikille. Joissakin yrityksissä maksetaan myös ns. 14kk:n palkka. Siinä on ihan samat maksuperusteet. 14kk:n palkka maksetetaan joissakin yrityksissä kaikille, kun taas joissakin firmoissa vain managereille. 13kk:n palkkaan kuuluu ainakin meidän firmassa sellainen mukava asia, että siitä menee pienempi veroprosentti kuin normaalista palkasta. Hyvä niin.
Tänään sattui aikasta erikoinen löytö lompakosta. Sieltä löytyi nimittäin minun ajokortti. Tuo tuskin on mikään erikoinen uutinen. Se mikä siitä tekee erikoisen, niin luulin hukanneeni kyseisen ajokortin maaliskuussa vuosi sitten eli 2011. Oltiin silloin kaverin kans ensin Floresissa Indonesiassa ja meillä oli mopot siellä vuokralla. Silloin tarvitsin varmuudella ajokorttia mopoa vuokratessa. Floresin jälkeen mentiin pariksi päiväksi Jakartaan. Sitten lennettiin Jakartasta Manilaan ja koneenvaihdolla suoraan Palawanille. Siellä ollessa en enää löytänytkään ajokorttia ollenkaan, vaikka etsin kuinka. Se oli siis tippunut Indoissa ollessa ihan viimisinä päivinä. Näin ajattelin ja olin asiasta täysin varma.
Menin takaisin Suomeen viime vuonna 2011 toukokuussa ja heti käymään poliisilaitoksella. Katoamisilmoitus ajokortista sisään ja uusi ajokortti vetämään. Uusi ajokortti tuli muutaman viikon päästä ja olen käyttänyt uutta korttia siitä lähtien. Tänään siis minun vanha kortti pullahti esiin lompakosta. Lompakon yhden korttitaskun pohja on repeytynyt ja siellä oleva kortti painuu liian syvälle. Tänään laitoin pari korttia takaisin lompakkoon ja satuin näkeen vilahduksen, että yhdessä korttitaskussa näkyi jokin kortti. Ajattelin, että se minun luottokortti. Otetaanpas se pois ja laitetaan ehjään korttitaskuun. Kun otin kortin pois, niin tuli heti ajatus, että ei voi olla totta!! Tämähän on se puolitoista vuotta sitten Indoissa "kadonnut" kortti!! En siis ollukkaan hukannut sitä mihinkään, vaan lompakko oli syönyt sen.
Laitetaan tähän vielä Hondan myynti-ilmoitus uusiksi. Se on siis edelleen kaupan. Joku sais täysin uutta vastaavan Honda CBF600S ´08 erittäin edullisesti. Ajettu vain 11,800km ja huollettu merkkiliikkeessä. Honda on myynnissä vain sen vuoksi, kun asun nyt täällä Filippiineillä. Muuten kurvailisin sillä itse Suomessa.
Hondassa vakiovarusteena korkeussäädettävä satula ja pleksi ja Hondan ajonestolaite. Lisävarusteina Hondan mallikohtainen peräteline isolla pyörän värisellä laukulla, sekä keskiseisontatuki. Valmiiksi tingittyyn hintaan 5700€. Honda löytyy Torniosta.
Jos sinä tai kaverisi on kiinnostunut Hondasta, niin laita mailia suoraan minulle: mikazz (@) gmail (piste) com. Voin lähettää tarvittaessa sähköpostilla myös lisää kuvia.
Blokissa ollut mukavasti taas lukijoita. Lokakuun tilastot kertoo, että nyt sivuttiin lähes kuukausiennätystä. 4569 hittiä. Kaikkien aikonen ennätys on tämän vuoden maaliskuulta, jolloin sivuilla oli 4596 hittiä. Palasin tuolloin maaliskuussa Suomesta takaisin tänne Filippiineille ja se näkyi heti myös blokin kävijämäärässä. Allekirjoittanut kiittää mielenkiinnosta!
Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Manilasta,
Mika
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Pitkä viikonloppu Palawanilla - Sukellusta ja mopoilua
Tuli käytyä pyörähtämässä pitkä viikonloppureissu Puerto Princesassa Palawanilla. Meillä oli kaikilla maanantai töistä vapaata. Otin siihen lisäksi vapaaksi myös perjantain ja tiistain, niin sai tehtyä pidennetyn viikonloppureissun. Puertossa tuli oltua siis neljä yötä perjantaista tiistaihin. Tässä jotain reissusta.
Ostin lentoliput Manilasta Puerto Princesaan Tiger Airwaysin kampanjasta. Kahdelle hengen meno-paluulippujen hinnaksi tuli sopivat noin 2500PHP eli hieman vajaa 50€. Lennon lähtöpaikaksi oli merkitty T1, mutta heti perässä oli maininta Manila Domestic Airport. Tämä yhdistelmä vaivasi minua. T1 on kansainvälinen terminaali ja perässä lukee, että Domestic. Tarkastin ennen kämpiltä lähtöä netistä ja muutamasta paikasta löyty tieto, että Tiger lentää T4:stä eli Domestic terminaalista. Pihalle mentyä taksistä hyppäsi Cebu Pacificin lentäjä uniformu päällä ulos. Kysyin ohimennen asiaa myös häneltä ja näytin samalla lippua. Kerto, että ykkösestä lähtee varmasti.
Siispä taksilla ykköseen. Siellä kysyyn ulkona olevalta vartijalta. Vartija heti, että ei, ei. Täältä lähtee vain ja ainoastaan kansainväliset lennot. Tiger lentää nelosesta. Niinpä tietenki. Noh, onneksi nelonen on kohtuu vieressä ja sinne kestää taksilla vain muutaman minuutin. Oltiin muutenkin hyvissä ajoin liikenteessä, joten mitään kiirettä ei ollut. Lennon piti lähteä 14:30. Kone tuli kuitenki myöhässä edelliseltä reitiltä ja lopulta päästiin ilmaan 1h 15min myöhässä.
Tiger Airwaysin lento lennettiin SEAIRin uudella A320 koneella. SEAIR hankkinut viisi kappaletta uusia Airbusin A319/320 koneita nyt elokuussa avattuja uusia reittejä varten. Yks näistä Tigerin/SEAIRin uusista reiteistä on myös Puerto Princesa.
Puerto Princesaan tultua traikkitaksilla suoraan lentokentän lähellä olevaan tuttuun Moana hotelliin. Huoneen olin varannut etukäteen. Hotellilla näin heti sukelluspuolen pitäjää Paoloa ja varasin seuraavalle päivälle parit sukellukset.
Illan hämärtyessä oli hyvä lähteä käymään syömässä Kinabuchsissa. Se on edelleen yksi kaupungin parhaimpia ruokapaikkoja. Laaja menu ja kohtuulliset hinnat. Senpä vuoksi siellä onkin joka päivä piha täynnä autoja ja mopoja.
Illan päälle tuli käytyä vielä tunnelmallisessa Katabomissa kuuntelemassa livemusaa.
Lauantain sukellus oli klo 10:00. Sukeltamaan meitä lähti paikallinen sukelluskouluttaja Dani, pari jenkkiä ja minä. Kohteina meillä oli Crossing ja Maris Rock. Molemmat jenkit oli vasta aloitelleet sukeltamisen. Toinen oli käynyt juuri peruskurssin ja ei toisellakaan ollut kuin 15 sukellusta. Sen huomasi myös molempien jannujen ilmankulutuksesta. Danin viedessä pojat pintaan sukeltelin vielä 15-20min yksikseen. Crossingissa näkyi mm. tällainen sammakkokala.
Lisää juttua ja kuvia sukelluksilta minun Reef Divessa.
Sukelluksien jälkeen tuli käytyä syömässä Moana Hotellin vieressä olevassa pienessä ravintolassa nimeltään Pergola. Sieltä saa hyvää Thairuokaa ja mm. shawarmaa eli kebabbia.
Myöhemmin samana päivänä vuokrasin mopon pariksi vuorokaudeksi. Mopoksi valikoitui Honda XRM125, joka on hyvä yleismopo Palawanin vaihtelevakuntoisille teille.
Iltapäivä oli siinä vaiheessa jo pitkällä ja aurinko oli jo matalalla. Tällä kaverilla oli tupakkitauko Bay Walkin muurilla.
Kurvasin vielä Pristine Beachin kautta. Aurinko oli menny jo vuorten taakse piiloon.
Ilalla tuli käytyä Katabommissa uusiksi kuuntelemassa illan musiikkitarjontaa.
Sunnuntaina kurvailin ympäri kaupunkia ja tuli käytyä katselemassa tuttuja paikkoja. Tässä BM Beachin maisemissa.
Puerto Princesassa ja Palawanilla ei ole ollut yhtään ainoaa kauppakeskusta. Nyt se asia on korjattu ja Rosinsonin kauppakeskus on viimein avannut ovensa. Kauppakeskuksen myötä korjaantui samalla useampi asia, joita täällä ei ole aikaisemmin ollut. Nyt löytyy mm. elokuvateatteri ja kunnollinen kirjakauppa. Ruokapaikkoja kauppakeskuksesta löytyy aina. Ne oli tosin pettymyksiä. Koko kaupungissa ei ole ollut tähän mennessä yhtään ainoaa McDonaldsia, Burger Kingiä, eikä myöskään mitään kansainvälistä pitzaketjua. Ja ei ole muuten edelleenkään!! Tosi erikoista. Yleensä ne hyökkäävät kauppakeskuksiin ensimmäisinä. Syynä tosin voi olla se, että kauppakeskuksen toinen pääty ei ole vielä valmis ja sinne tulee vielä paljon liikkeitä lisää. Paikallisten rakastama Jollibee "yllättäin" jo löytyi. Sieltä saa kyllä ihan hyvää uppopaistettua kanaa, mutta niiden burgerit on yksinkertaisesti surkeita ja mauttomia.
Otin tarkoituksella macrolinssin kämpiltä reissuun mukaan, kun tiesin, että Puertosta löytyy muutamista paikoista monenlaista pientä kuvattavaa. Pelkästään tämä kuva kertoo varmasti, että tästä paikasta voi löytyä ihan mitä vaan. Niin tiheää viidakkoa on tämän pienen tien varrella.
Paikka kuhisee varsinkin erilaisia heinäsirkkoja.
Puerto Princesan alueelle on tullut muutamassa vuodessa vaikka kuinka paljon erilaisia uusia hotelleja ja ravintoloita. Tämä tulee olemaan kuvan perusteella Puerton hienoin ja erikoisin. Sen rakentaminen onkin jo pitkallä.
Tuli poikettua myös sunnuntaina Pristine Beachin kautta.
Rantaa pyörittää kaveri nimeltään Joni. Hänen koiralle oli syntynyt vasta pentuja ja tällaisia turreja oli siellä nyt puolen tusinaan kappaletta.
Kävelin katsomassa myös rannan reunoilla olevilla mangrovealueilla, että onko siellä mitään mielenkiintoista. Tämä porukka oli viettämässä iltaa mangreven suojissa. Oli grillattua kalaa, kanaa ja tietysti paikallista juotavaa. Tällä kertaa Emperador Light brändyä. Vaihdoin pari sanaa heidän kans ja heti tarjottiin parit naukut juomaa. Tuo on täällä tosi yleinen tapa, että täysin tuntemattomalle tarjotaan heti juomaa ja ruokaa. Vastaavia tapauksia sattunut vaikka kuinka monesti. Nyttenkin tuputtivat moneen kertaan myös syötävää. Grillattu kala täällä on tosi hyvää, mutta olin just syöny, joten ei tällä kertaa.
Pari kaverusta oli kikkailemassa rannalla skimboardien kans.
Sunnuntai-ilta menikin rauhallisissa merkeissä hotellilla ihan vain rentoutuen ja tuli mentyä nukkumaan jo ajoissa. Toisaalta hyvä niin. Heräsin maanantaina jo varhain ja päätin lähteä käymään mopoilemassa saaren länsirannikon hienolle Nagtabon Beachille. Olin liikenteessä jo yhdeksän pintaan.
Olin käynyt rannalla kerran aikaisemmin, mutta en muistanut tarkalleen, että mistä saaren halki menevä pieni soratie menikään. Parin kyselyn jälkeen sekin löytyi. Tienhaara löytyy Puerto Princesasta pohjoiseen Roxakseen suuntaan ajettaessa noin 20km päästä ja sieltä käännytään siis vasemmalle. Tie on paikka paikoin tosi karu ja kivikkoinen. Perille pääsy kuitenkin palkitsee.
Hieno pitkä ranta ja käytännössä ei ketään.
Rannan ihan toisessa päässä on muutama asuinrakennus. Rannan taakse jää myös pieni laguuni. Siellä oli muutamia lapsia leikkimässä. Näillä kaveruksilla ei ollut huolta huomisesta.
Paikallinen talo rannalla.
Mikäs täällä oli ollessa tällaisella kelillä palmujen vain huojuessa.
Katson autiota hiekkarantaa...
Palawanilta löytyy vielä tällaisia rantoja, jotka ei ole tupaten täynnä turisteja. Hyvä niin!
Vinkkinä, että Nagtabon Beachiltä löytyy myös yksi majapaikka, jos haluaa olla täysin rauhassa ja pois vilskeestä. Valitettavasti en tiedä paikan nimeä.
Illalla tuli käytyä syömässä Kinabuchsissa grillattua kalaa. Ostetiin siivut tonnikalaa ja makrillia. Oikein grillattu tonnikala on kyllä todella mehevää ja hyvää. Täällä se osataan.
Kuka tietää mitä nämä on? Tiedän kyllä mistä niitä saadaan, mutta ei mitään hajua, että niiden nimi on. Vinkkinä voin sanoa, että ne ei ole minikokoisia viinirypäleitä...Toimii hyvin salaattina kalan ja riisin kaverina.
Tiistaina tuli nukuttua pitkään. Tiistaina oli myös lento takaisin kämpille Manilaan. Lento lähti tällä kertaa ajallaan 16:15.
Manilaan tultiin noin tuntia myöhemmin. Mukana oli vain käsimatkatavarat, joten suoraan vain kävely taksiin ja kohti kotia. Tällä kertaa taksimatka kesti vain 20min ja olin jo kämpillä. Joskus niinkin.
Hieno reissu jälleen Palawanille. Siellä on aina mukava käydä!
Manilasta,
Mika
Ostin lentoliput Manilasta Puerto Princesaan Tiger Airwaysin kampanjasta. Kahdelle hengen meno-paluulippujen hinnaksi tuli sopivat noin 2500PHP eli hieman vajaa 50€. Lennon lähtöpaikaksi oli merkitty T1, mutta heti perässä oli maininta Manila Domestic Airport. Tämä yhdistelmä vaivasi minua. T1 on kansainvälinen terminaali ja perässä lukee, että Domestic. Tarkastin ennen kämpiltä lähtöä netistä ja muutamasta paikasta löyty tieto, että Tiger lentää T4:stä eli Domestic terminaalista. Pihalle mentyä taksistä hyppäsi Cebu Pacificin lentäjä uniformu päällä ulos. Kysyin ohimennen asiaa myös häneltä ja näytin samalla lippua. Kerto, että ykkösestä lähtee varmasti.
Siispä taksilla ykköseen. Siellä kysyyn ulkona olevalta vartijalta. Vartija heti, että ei, ei. Täältä lähtee vain ja ainoastaan kansainväliset lennot. Tiger lentää nelosesta. Niinpä tietenki. Noh, onneksi nelonen on kohtuu vieressä ja sinne kestää taksilla vain muutaman minuutin. Oltiin muutenkin hyvissä ajoin liikenteessä, joten mitään kiirettä ei ollut. Lennon piti lähteä 14:30. Kone tuli kuitenki myöhässä edelliseltä reitiltä ja lopulta päästiin ilmaan 1h 15min myöhässä.
Puerto Princesaan tultua traikkitaksilla suoraan lentokentän lähellä olevaan tuttuun Moana hotelliin. Huoneen olin varannut etukäteen. Hotellilla näin heti sukelluspuolen pitäjää Paoloa ja varasin seuraavalle päivälle parit sukellukset.
Illan hämärtyessä oli hyvä lähteä käymään syömässä Kinabuchsissa. Se on edelleen yksi kaupungin parhaimpia ruokapaikkoja. Laaja menu ja kohtuulliset hinnat. Senpä vuoksi siellä onkin joka päivä piha täynnä autoja ja mopoja.
Sukelluksien jälkeen tuli käytyä syömässä Moana Hotellin vieressä olevassa pienessä ravintolassa nimeltään Pergola. Sieltä saa hyvää Thairuokaa ja mm. shawarmaa eli kebabbia.

Olin käynyt rannalla kerran aikaisemmin, mutta en muistanut tarkalleen, että mistä saaren halki menevä pieni soratie menikään. Parin kyselyn jälkeen sekin löytyi. Tienhaara löytyy Puerto Princesasta pohjoiseen Roxakseen suuntaan ajettaessa noin 20km päästä ja sieltä käännytään siis vasemmalle. Tie on paikka paikoin tosi karu ja kivikkoinen. Perille pääsy kuitenkin palkitsee.
Illalla tuli käytyä syömässä Kinabuchsissa grillattua kalaa. Ostetiin siivut tonnikalaa ja makrillia. Oikein grillattu tonnikala on kyllä todella mehevää ja hyvää. Täällä se osataan.
Hieno reissu jälleen Palawanille. Siellä on aina mukava käydä!
Manilasta,
Mika
Tunnisteet:
125cc,
BM Beach,
dive,
diving,
Filippiinit,
Honda,
Mall,
mopoilu,
Nagtabon Beach,
Palawan,
Philippines,
Pristine Beach,
Puerto Princesa,
Robinson,
SEAIR,
sukellus,
Tiger Airways,
XRM
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)