Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tiger Airways. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tiger Airways. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. joulukuuta 2012

Joululoma Palawanilla, osa1 - Puerto Princesa

Joulu oli ja meni samalla on tullut palattua puolentoista viikon reissulta Palawanilta kämpille Manilaan.

Lähdettiin reissuun la 15. päivä, jolloin aluksi Tiger Airwaysin lennolla Puerto Princesaan neljäksi yöksi. Sen jälkeen maanalaisesta joesta tunnetulle Sabangille kolmeksi yöksi. Sabangin jälkeen mentiin Roxakseen viimeiseksi neljäksi yöksi, jossa vietettiin myös varsinainen joulu. Lento takaisin Manilaan AirPhil Expressillä oli ke 26. päivä. Tässä jotain juttua Puertosta.

Meillä oli iltalento Manilasta Puertoon, jonne tultiin hieman ennen iltaysiä. Molemmilla oli kova nälkä, joten jätettiin vain laukut etukäteen varattuun vanhaan tuttuun Moana Hotelliin ja syömään suoraan kaupungin suosituimpaan ulkoilmaravintolaan Kinabuchsiin. Siellä on laajat ruoka- ja juomamenut järkevään hintaan, nopea palvelu ja hyvä ruoka. Aina varma valinta. Loma voi alkaa.
Ilta piti ottaa kohtuu rauhallisesti, koska olin varannut etukäteen sukelluksia seuraavalle aamulle. Sukellukset otin Moanan kautta ja sukellusoppaana oli tuttu kaveri Dani. Hänen kans on tullut sukellettua aikaisemmin Puertossa kohtuu paljon. Aamulla klo 7:00 sukelluskamat tilaihmeeseen ja Pristine Beachille.
Tehtiin kaksi sukellusta, joista ensimmäinen oli Broken River ja jälkimmäinen Maris Rock. Jälkimmäisellä sukelluksella nähtiin tosi erikoisen näköinen rapu "juoksukorallissa", jota Danikaan ei ollut nähnyt aikaisemmin, vaikka hän sukeltanut Puertossa työkseen useita vuosia.
Sukelluksien jälkeen takasin Pristine Beachille, josta lähdettiinkin. Siellä meidän tilaihme jo odottelikin meitä.
Sukelluksista lisää juttua ja kuvia minun sukellusblokissa Reef Dive:ssa.

Puerton viime reissuilla muodostunut yhdeksi suosikki iltapaikaksi Katabom, jossa on joka päivä livemusaa. Musisointia tarjoaa joko bändi tai sitten tyyliin mies ja kitara.
Jos Puertossa tulee oltua useampi päivä, niin käytännössä se tarkoittaa, että pitää vuokrata myös mopo alle. Niin myös tällä kertaa. Mopojen hinnat on laskenu koko ajan, kun kilpailua on tullut lisää. Nyt sain päivähinnalla 300PHP/5,50€. Tässä kalastajakylän laiturilla.
Uskottava se on. Enää mikään ei ole Puertossa entisellään. Kaupungiin on viimein ja vihdoin tullut Mäkkäri!! Tälle olis ollu välillä tarvetta, kun tuli vietettyä viisi kuukautta kaupungissa 2010-2011 välillä.
Ajettaessa kaupungista ulos Bakers Hillsin vierestä löytyy vierättävä ravintola nimeltään Leslie´s, jossa hyvää ruokaa ja hienot puitteet.
Ravintola on pienessä rinteessä ja paikassa voi järjestää myös erilaisia juhlia.
Käytiin viimeisenä iltana Tiki Barissa syömässä, jossa on tarjolla myös livemusaa. Paikka oli uudistunut viime käynnin jälkeen ja se näytti erittäin viihtyisältä.
Sellaista Puertosta. Seuraavaan osaan juttua Sabangilta.

Manilasta,
Mika

tiistai 20. marraskuuta 2012

Viikonloppureissu Cebuun

Edellisessä jutussa mainitsin, että seuraavana viikonloppuna olis tarkoitus käydä pyörähtämässä suomalaisen kaverin tykönä Cebussa. Viikonloppu oli ja meni ja Cebun reissu tuli tehtyä.

Alunperin meillä piti olla Tiger Airwaysin lento Manilasta varhain lauantaiaamuna klo 05:30. Lentoyhtiöltä tuli kuitenkin sähköpostia ja lentoa aikaistettiin vielä hieman lisää. Uusi lähtöaika oli 04:45. Kohtuu aikaisin siis. Herätys oli keskellä yötä 02:00 ja tuntiä myöhemmin taksiin ja kohti lentokenttää.

Tigerin uusi Airbus A319 nousi ilmaan hyvin aikataulussa 04:50. Tuolloin oli vielä pimeää. Päivä alkoi valjeta jossain vaiheessa lentoa. Auringonnousu ilmasta näyttää kyllä todella hienolta, kun muuten on täysin pimeää. Taivaan ranta värjäytyy aluksi kapeana viiruna täysin oranssiksi, kunnes valoa alkaa ilmestyy lisää.
Tässä vaiheessa ollaan jo tekemässä viimeisiä kurvailuja Cebun kaupungin päällä. Sen jälkeen vain lasku Mactanin saarelle, jossa Cebun kenttä sijaitsee.
Mactanin kentällä laskeuduttiin 15min etuajassa klo 05.45. Soitin heti laskeutumisen jälkeen Petelle ja hän olikin jo autolla kulman takana tulossa. Suoraan siis auton kyytiin ja kohti Peten taloa Mactanilla. Yöunet kämpillä oli jääny noin pariin tuntiin, joten perille päästyä muutamaksi tunniksi nukkuun.

Jossain vaiheessa päivää lähdettiin käymään vähän erikoisemmassa marketissa. Kyseessä on S&R:n markettiketju, jonne pääsee ostoksille vain jäsenet. Jäsenmaksu vuodessa on 700PHP/13,30€. Petellä on jäsenyys kauppaan ja yksi jäsen voi ottaa 3-4 kaveria mukaan ostoksille. Minua lähin S&R on Fort Bonifaciossa reilun 3km päässä. Ketju yrittää profiloitua laadulla ja monien tavaroiden pakkauskoot on tosi isoja. Monet tuotteet on jenkeistä ja se näkyy juuri nuissa pakkauskoossa. Syötiin siellä myös ostoskierroksen jälkeen pitzat ja oli kyllä erittäin hyvät lätyt. Ennen tilausta kateltiin, että 549PHP/10,40€ on kyllä aikasta kallis. Sovittiin, että otetetaan pitza puokkiin Peten kans. Lopulta meillä jäi vielä puolet kotiin viemisiäkin, ku se oli niin iso. Erittäin hyvä kyllä. Sanoisinpa, että tämän maan paras lätty tähän mennessä.

Tässä tilannekuva liikennevaloista. Kaveri on joutunut kirjaimellisesti sikaosastolle.
Illalla meillä oli tiedossa illanviettoa suomijannujen kesken. Cebussa sattui oleen pari minun suomituttua ja kutsuttiin ne myös istuun iltaa meidän kans. Raine oli tullut Suomesta Cebun toimistolle muutamaksi kuukaudeksi töihin ja Teemu oli muuten vain reissaamassa Cebun aluella. Sovittiin treffit yhdelle Mactanin ostarille ja käytiin hakemassa pojat sieltä kyytiin. Sitten vain Peten tykö ja istuun iltaa Peten kämpän klupitalon terassille. Kuvassa Raine, Pete, Teemu ja minä.
Rainen kans oltiin aikanaan useampi vuosi työkavereita Espoossa. Terveiset vanhalle "M-rakennuksen" porukalle!
Klupitalon vieressä on uima-allas ja välillä piti käydä vähän vilvottumassa.
Jossain vaiheessa takaisin Peten kämpälle ja luvassa oli toki mm. karaokea. Teemu vetää tunteella.
Raine ja Teemu lähti illan päätteeksi molemmat Cebuun ja muut laitto päätä tyynyyn Mactanilla.

Sunnuntaipäivä otettiin rennosti. Iltapäivästä lähdettiin käymään pyörähtämässä Cebun näköalakukkulalla eli Cebu Topsilla. Minä olin porukasta ainoa, joka oli käynyt siellä aikaisemmin, joten tuli samalla uutta nähtävää muille. Minunkin käynnistä oli kulunut jo 2,5 vuotta. Huipulla ryhmäpotretissa minä, Pete ja muut tytöt.
Aurinko laski samoihin aikoihin, kun tultiin huipulle. Hyvin pian se häipyi kokonaan ja Cebun kaupungin valot tuli hyvin esille.
Ylhäällä on myös kaareva rakennelma, josta saa pientä syötävää ja juotavaa.
Tässä rakennelman sisältä.
Sunnuntai-ilta meni rauhallisessa merkeissä. Seuraavana aamuna oli kuitenki lento klo 07:15 takaisin kohti Manilaa, joten piti herätä  jo viiden pintaan. Lentoyhtiönä oli Tiger Airways, kuten tullessakin.
Nämä oli samalla viimeiset käyttämättä olevat superhalvat liput, jotka tuli kesällä ostettu. Maksoin näistä Manila-Cebu-Manila lipuista kahdelta hengeltä yhteensä 1014PHP/19,25€. Siis alle 5€/hlö yhteen suuntaan! Tallaisia tarjouksia vois tulla jatkossakin, niin vois ostaa taas muutamat viikonloppureissut.

Lentoihin liittyen. Olen pitänyt kirjaa omista lennoista Flight Memory nimisillä webbisivuilla. Kätevä tapaa seurata omia lentoja ja niistä kertyvää statistiikkaa. Sivuilla on käytännössä kaikki minun lentämät lennot matkustajakoneilla ikinä. Sivuilta näkee omat käytetyimmät lentolentät ja -reitit, lentoyhtiöt, konetyypit, jne. Lisäsin nyt Cebun reissun lennot sivuille ja oma lentohistoria matkustajakoneilla näyttää nyt tältä.

Kuten kuvistakin näkyy, niin viikset senkun vain komistuu ja mies siinä sivussa Movemberin jatkuessa. Movemberia olis vielä 1,5vk jäljellä.

Sellainen reissu ja viikonloppu tällä kertaa.

Manilasta,
Mika

tiistai 25. syyskuuta 2012

Cebu ja Kawasan Falls

Viime kerralla kirjoitinkin, että olisi tiedossa reissu Cebuun viikonlopuksi hyvän kaverin Peten tykö. Reissu tuli tehtyä nyt viikonloppuna. Tässä jotain aiheesta.

Otin perjantain vapaaksi ja Tiger Airwaysin lento Manilan T4:sta Cebun lähti jo 05:30. Ilmaan päästiin erittäin hyvissä ajoin. Aurinko oli vasta nousemassa ja aurinko pilkisteli välillä hienosti pilvien lomasta.
Cebuun tultiin jo noin 15min etuajassa kellon näyttäessä 06:30 ja aamu-usva leijaili vielä Mactanin saaren yllä.
Yöunet oli jääny edelliseltä yöltä vain pariin tuntiin. Peten tykö tultua väsyttykin edelleen ja joutu ottaan muutaman tunnin unet. Kun unet oli otettu, niin päätettiin lähteä käymään lähiostarilla vähän ostoksilla. Minä hipsin kuitenki aluksi suoraan parturiin ja kävin leikkauttamassa "pellehermannit" pois ja muutenki lyhentämässä lettiä. Ostarin isoon aulaan oli jo laitettu joulukuusi ja me oltiin siis ostarilla 21. syyskuuta!!
Kyseessä ei ole mikään sattuma tai yhden jouluun hurahtaneen henkilön juttu. Eilen maanantaina käydessä ruokatunnilla Mäkkärissä syömässä siellä soitettiin taustalla joululauluja!! Joku vois kysyä, että "mikä tätä kansaa vaivaa…".

Minun ollessa parturissa Pete oli käynyt ostamassa mm. koripallon. Sille löytyi myös hyvä syy. Peten asuinalueella on kunnon katettu koriskenttä. Kaupan jälkeen lähdettiinkin heti testaamaan, että vieläkö pallon heittely onnistuu.
Sanotaanko niin, että yllättävänkin hyvin siihen nähden, että viime kerrasta koripallo kädessä on kulunut noin 20v. Koriskentän ihan vieressä on uima-allas ja käytiin palloilujen jälkeen rentoutumassa ja lillumassa siellä.
Kävin viimeksi Cebussa kyläilemässä Peten tykönä Juhannuksena. Sen jälkeen isännän perhe-elo on muuttunut kovasti, kun taloon on syntynyt pikku rinsessa. Ylpeä isä ja 3vk vanha Sofia.
Koska kyseessä oli samalla myöhäinen varpajaisreissu, niin toki asiaan kuului myös operaatio "pöllien poltto".
Isäntä näyttää mallia.
Ja pienemmät seuraa perässä.
Iltaan kuului luonnollisesti myös grillausta ja karaokea, kuten Jussinakin. Illan päälle lähdettiin käymään katsahtamassa lähellä olevassa Chicago Joessa, että minkälainen on Mactanin iltaelämä.
Kyseessä on normaali disco tanssilattioineen.
Tarjoilijoilla show käynnissä baaritiskillä.
Lauantain meni erittäin rauhallisissa merkeissä. Nukkuen pitkään ja illalla noudattaen perjantain kaavaa, mutta huomattavasti rauhallisemmin. Plänättiin illan aikana seuraavaa päivää ja päätettiin, että lähdetään käymään katsahtamassa, että miltä näyttää Kawasanin vesiputoukset. Netin kuvien perusteella paikka näytti hienolta ja etäisyyskin oli ihan siedettävä päiväreissuksi.

Herättiin sovitusti aikasta myöhään joskus kympin paikkeilla ja noin klo 11:00 liikenteeseen. Laitettiin iPhoneen illalla tsekattu reitti Mactan - Kawasan Falls ja puhelin näytti matkaksi noin 130km. Kateltiin, että putoukset näyttäis olevan aikasta keskellä Cebun kaupungista etelään ja aikasta keskellä saarta jossain vuorilla.

Ensin Cebun kaupungin halki ja itärannikkoa pitkin kohti etelää. Maisema oli koko matkan erittäin vehreää.
Gepsi näytti, että Dalagueten kohdalta käännytään oikealle sisämaahan. Risteys oli tarkasti oikeassa paikassa ja oikealle. Tie lähti välittömästi menemään ylöspäin ja korkeutta alkoi kertymään nopeasti lisää. Tie mutkitteli pitkin vuoren risteitä ja liikenne väheni reilusti verrattuna rantatiehen. Isompaa kalustoa ei näkyny juuri yhtään, mutta tällainen bussi saavutettiin kylläkin. Kuten kuvasta näkyy, niin linja-autossa on tunnelmaa. Myös katolla.
Tie oli paikka paikoin todella kapea ja kapeimmissa paikoissa mahtui vain yksi auto ajamaan. Naureskeltiin siinä jo, että jos olis tiennyt minkälainen tie sinne menee, niin olisko lähdetty ollenkaan. Kuin tyhjästä saavuttiin yhtäkkiä Mantalongonin kylään, jonka pienessä keskustassa oli kovasti huisketta. Meillä gepsi näytti, että vielä pitää ajaa kylästä muutama kilsa eteenpäin.

Kylän jälkeen tie muuttui aikasta huonokuntoiseksi. Kun gepsin piste lopulta saavutettiin, niin vesiputouksesta ei ollut tietoakaan. Jahas, jahas! Kysyttiin paikalliselta vanhemmalta mieheltä neuvoa, niin hän kertoi matkaa olevan vielä vaikka kuinka paljon. Pitää ensin kuitenkin mennä takaisin Mantalongonin kylään ja sieltä jonnekin. Siispä aluksi takaisin kylään. Meillä kaikilla möyri jo vatsassa siihen malliin, että pysähdyttiin syömään Mantalongoniin.
Kun syönnit oli syöty, niin kysyttiin ravintolassa neuvoa uusiksi. Sanottiin, että pitäis lähteä ajamaan ravintolan vierestä lähtevää pikku tietä pitkin, joka menisi halki saaren länsirannikolle. Lähdettiin jatkaan matkaa ja seurattiin koko ajan gepsiä, että missä oikein mennään. Hetken päästä ei oltu enää gepsin mukaan tiellä ollenkaan. Mentiin kyllä kohti länsirannikkoa, mutta myös samalla etelän suuntaan. Tie oli kuitenkin nyt todella hyväkuntoinen asvaltti baana, vaikka oltiin täysin korvessa. Petri nauroikin, että miten tämä voi olla mahdollista, että hänen kämpän ohi menevä tie Mactanilla on niin surkeassa kunnossa verrattuna täysin umpikorvessa olevaan pieneen vuoristotiehen. Tässä tauko paikalla.
Lopulta tultiin länsirannikon National Highwaylle. Sieltä lähdettiin ajaan kohti pohjoista Moalboalin suuntaan. Pian nähtiinkin Kawasan Fallsin kyltti ja saatiin auto parkkiin. Aikaa meillä meni lopulta Mactanilta putouksen parkkiin noin 5h 15min. Putouksille piti ostaa 50PHP eli hieman vajaan euron lippu. Sitten vain oppaan johdolla käveleen kohti putouksia. Kävelyajaksi sanottiin noin 15min. Vettä alkoi näkyä pian välillä.
Välillä ylitettiin pientä kävelysiltaa.
Sitten tultiinkin Kawasan Fallsin ensimmäiselle putoukselle. Putouksilla on myös pieni ravintola, josta saa syötävää ja juotavaa. Myös lautta, jolla pysty meneen putouksen alle "suihkuun".
Muutaman minuutin patikointi ylöspäin ja siellä oli toinen putous.
Ylemmällä putouksella oli myös muutamia huoneita, joissa voi yöpyä. Yöhinta oli kuulemma 2500PHP/46€. Ylempänä olisi ollut vielä kolmannetkin putoukset, mutta koska välillä ripotteli vettä ja oli paikoin liukasta, niin jätettiin ylin putous käymättä.
"Veljekset" löysi kuin löysikin putoukset, vaikka välillä oltiin kohtuu korvessa.
Meillä oli alkuperäisenä tarkoituksen käydä ensin putouksilla ja sen jälkeen pysähtyä ihmetteleen hetkeksi Moalboalin aluetta. Putouksilta lähtiessä kello oli kuitenki jo reilu kuusi ja pimeys alkoi laskeutuun. Ajettiinkin sitten suorinta tietä suoraan Mactanille Peten tykö. Paluuaika kesti aikasta tasan 3h eli noin pari tuntia vähemmän kuin meno vuoristoseikkailuineen. Toisaalta nyt nähtiin hienoja vuoristomaisemia putouksen lisäksi, joten ihan mukava road trip.

Ajopäivän jälkeen tuli oltua vielä viimeinen yö Peten tykönä. Seuraavana aamuna ma 07:15 koneella Manilaan, jonne kone laskeutuikin sopivasti 27min etuajassa. Kentältä vain taksi alle ja kämpille Taguig Cityn puolelle ja töihin.

Sellainen reissu tällä kertaa. Mukava keikka taas! Kiitokset Petelle ja Annelle. Marraskuussa sitten uusiksi.

Manilasta,
Mika

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Pitkä viikonloppu Palawanilla - Sukellusta ja mopoilua

Tuli käytyä pyörähtämässä pitkä viikonloppureissu Puerto Princesassa Palawanilla. Meillä oli kaikilla maanantai töistä vapaata. Otin siihen lisäksi vapaaksi myös perjantain ja tiistain, niin sai tehtyä pidennetyn viikonloppureissun. Puertossa tuli oltua siis neljä yötä perjantaista tiistaihin. Tässä jotain reissusta.

Ostin lentoliput Manilasta Puerto Princesaan Tiger Airwaysin kampanjasta. Kahdelle hengen meno-paluulippujen hinnaksi tuli sopivat noin 2500PHP eli hieman vajaa 50€. Lennon lähtöpaikaksi oli merkitty T1, mutta heti perässä oli maininta Manila Domestic Airport. Tämä yhdistelmä vaivasi minua. T1 on kansainvälinen terminaali ja perässä lukee, että Domestic. Tarkastin ennen kämpiltä lähtöä netistä ja muutamasta paikasta löyty tieto, että Tiger lentää T4:stä eli Domestic terminaalista. Pihalle mentyä taksistä hyppäsi Cebu Pacificin lentäjä uniformu päällä ulos. Kysyin ohimennen asiaa myös häneltä ja näytin samalla lippua. Kerto, että ykkösestä lähtee varmasti.

Siispä taksilla ykköseen. Siellä kysyyn ulkona olevalta vartijalta. Vartija heti, että ei, ei. Täältä lähtee vain ja ainoastaan kansainväliset lennot. Tiger lentää nelosesta. Niinpä tietenki. Noh, onneksi nelonen on kohtuu vieressä ja sinne kestää taksilla vain muutaman minuutin. Oltiin muutenkin hyvissä ajoin liikenteessä, joten mitään kiirettä ei ollut. Lennon piti lähteä 14:30. Kone tuli kuitenki myöhässä edelliseltä reitiltä ja lopulta päästiin ilmaan 1h 15min myöhässä.Tiger Airwaysin lento lennettiin SEAIRin uudella A320 koneella. SEAIR hankkinut viisi kappaletta uusia Airbusin A319/320 koneita nyt elokuussa avattuja uusia reittejä varten. Yks näistä Tigerin/SEAIRin uusista reiteistä on myös Puerto Princesa.

Puerto Princesaan tultua traikkitaksilla suoraan lentokentän lähellä olevaan tuttuun Moana hotelliin. Huoneen olin varannut etukäteen. Hotellilla näin heti sukelluspuolen pitäjää Paoloa ja varasin seuraavalle päivälle parit sukellukset.

Illan hämärtyessä oli hyvä lähteä käymään syömässä Kinabuchsissa. Se on edelleen yksi kaupungin parhaimpia ruokapaikkoja. Laaja menu ja kohtuulliset hinnat. Senpä vuoksi siellä onkin joka päivä piha täynnä autoja ja mopoja.Illan päälle tuli käytyä vielä tunnelmallisessa Katabomissa kuuntelemassa livemusaa.Lauantain sukellus oli klo 10:00. Sukeltamaan meitä lähti paikallinen sukelluskouluttaja Dani, pari jenkkiä ja minä. Kohteina meillä oli Crossing ja Maris Rock. Molemmat jenkit oli vasta aloitelleet sukeltamisen. Toinen oli käynyt juuri peruskurssin ja ei toisellakaan ollut kuin 15 sukellusta. Sen huomasi myös molempien jannujen ilmankulutuksesta. Danin viedessä pojat pintaan sukeltelin vielä 15-20min yksikseen. Crossingissa näkyi mm. tällainen sammakkokala.Lisää juttua ja kuvia sukelluksilta minun Reef Divessa.

Sukelluksien jälkeen tuli käytyä syömässä Moana Hotellin vieressä olevassa pienessä ravintolassa nimeltään Pergola. Sieltä saa hyvää Thairuokaa ja mm. shawarmaa eli kebabbia.Myöhemmin samana päivänä vuokrasin mopon pariksi vuorokaudeksi. Mopoksi valikoitui Honda XRM125, joka on hyvä yleismopo Palawanin vaihtelevakuntoisille teille.Iltapäivä oli siinä vaiheessa jo pitkällä ja aurinko oli jo matalalla. Tällä kaverilla oli tupakkitauko Bay Walkin muurilla.Kurvasin vielä Pristine Beachin kautta. Aurinko oli menny jo vuorten taakse piiloon.Ilalla tuli käytyä Katabommissa uusiksi kuuntelemassa illan musiikkitarjontaa.Sunnuntaina kurvailin ympäri kaupunkia ja tuli käytyä katselemassa tuttuja paikkoja. Tässä BM Beachin maisemissa.Puerto Princesassa ja Palawanilla ei ole ollut yhtään ainoaa kauppakeskusta. Nyt se asia on korjattu ja Rosinsonin kauppakeskus on viimein avannut ovensa. Kauppakeskuksen myötä korjaantui samalla useampi asia, joita täällä ei ole aikaisemmin ollut. Nyt löytyy mm. elokuvateatteri ja kunnollinen kirjakauppa. Ruokapaikkoja kauppakeskuksesta löytyy aina. Ne oli tosin pettymyksiä. Koko kaupungissa ei ole ollut tähän mennessä yhtään ainoaa McDonaldsia, Burger Kingiä, eikä myöskään mitään kansainvälistä pitzaketjua. Ja ei ole muuten edelleenkään!! Tosi erikoista. Yleensä ne hyökkäävät kauppakeskuksiin ensimmäisinä. Syynä tosin voi olla se, että kauppakeskuksen toinen pääty ei ole vielä valmis ja sinne tulee vielä paljon liikkeitä lisää. Paikallisten rakastama Jollibee "yllättäin" jo löytyi. Sieltä saa kyllä ihan hyvää uppopaistettua kanaa, mutta niiden burgerit on yksinkertaisesti surkeita ja mauttomia.Otin tarkoituksella macrolinssin kämpiltä reissuun mukaan, kun tiesin, että Puertosta löytyy muutamista paikoista monenlaista pientä kuvattavaa. Pelkästään tämä kuva kertoo varmasti, että tästä paikasta voi löytyä ihan mitä vaan. Niin tiheää viidakkoa on tämän pienen tien varrella.Paikka kuhisee varsinkin erilaisia heinäsirkkoja.Puerto Princesan alueelle on tullut muutamassa vuodessa vaikka kuinka paljon erilaisia uusia hotelleja ja ravintoloita. Tämä tulee olemaan kuvan perusteella Puerton hienoin ja erikoisin. Sen rakentaminen onkin jo pitkallä.Tuli poikettua myös sunnuntaina Pristine Beachin kautta.Rantaa pyörittää kaveri nimeltään Joni. Hänen koiralle oli syntynyt vasta pentuja ja tällaisia turreja oli siellä nyt puolen tusinaan kappaletta.Kävelin katsomassa myös rannan reunoilla olevilla mangrovealueilla, että onko siellä mitään mielenkiintoista. Tämä porukka oli viettämässä iltaa mangreven suojissa. Oli grillattua kalaa, kanaa ja tietysti paikallista juotavaa. Tällä kertaa Emperador Light brändyä. Vaihdoin pari sanaa heidän kans ja heti tarjottiin parit naukut juomaa. Tuo on täällä tosi yleinen tapa, että täysin tuntemattomalle tarjotaan heti juomaa ja ruokaa. Vastaavia tapauksia sattunut vaikka kuinka monesti. Nyttenkin tuputtivat moneen kertaan myös syötävää. Grillattu kala täällä on tosi hyvää, mutta olin just syöny, joten ei tällä kertaa.Pari kaverusta oli kikkailemassa rannalla skimboardien kans.Sunnuntai-ilta menikin rauhallisissa merkeissä hotellilla ihan vain rentoutuen ja tuli mentyä nukkumaan jo ajoissa. Toisaalta hyvä niin. Heräsin maanantaina jo varhain ja päätin lähteä käymään mopoilemassa saaren länsirannikon hienolle Nagtabon Beachille. Olin liikenteessä jo yhdeksän pintaan.

Olin käynyt rannalla kerran aikaisemmin, mutta en muistanut tarkalleen, että mistä saaren halki menevä pieni soratie menikään. Parin kyselyn jälkeen sekin löytyi. Tienhaara löytyy Puerto Princesasta pohjoiseen Roxakseen suuntaan ajettaessa noin 20km päästä ja sieltä käännytään siis vasemmalle. Tie on paikka paikoin tosi karu ja kivikkoinen. Perille pääsy kuitenkin palkitsee.Hieno pitkä ranta ja käytännössä ei ketään.Rannan ihan toisessa päässä on muutama asuinrakennus. Rannan taakse jää myös pieni laguuni. Siellä oli muutamia lapsia leikkimässä. Näillä kaveruksilla ei ollut huolta huomisesta.Paikallinen talo rannalla.Mikäs täällä oli ollessa tällaisella kelillä palmujen vain huojuessa.Katson autiota hiekkarantaa...Palawanilta löytyy vielä tällaisia rantoja, jotka ei ole tupaten täynnä turisteja. Hyvä niin!Vinkkinä, että Nagtabon Beachiltä löytyy myös yksi majapaikka, jos haluaa olla täysin rauhassa ja pois vilskeestä. Valitettavasti en tiedä paikan nimeä.

Illalla tuli käytyä syömässä Kinabuchsissa grillattua kalaa. Ostetiin siivut tonnikalaa ja makrillia. Oikein grillattu tonnikala on kyllä todella mehevää ja hyvää. Täällä se osataan.Kuka tietää mitä nämä on? Tiedän kyllä mistä niitä saadaan, mutta ei mitään hajua, että niiden nimi on. Vinkkinä voin sanoa, että ne ei ole minikokoisia viinirypäleitä...Toimii hyvin salaattina kalan ja riisin kaverina.Tiistaina tuli nukuttua pitkään. Tiistaina oli myös lento takaisin kämpille Manilaan. Lento lähti tällä kertaa ajallaan 16:15.Manilaan tultiin noin tuntia myöhemmin. Mukana oli vain käsimatkatavarat, joten suoraan vain kävely taksiin ja kohti kotia. Tällä kertaa taksimatka kesti vain 20min ja olin jo kämpillä. Joskus niinkin.

Hieno reissu jälleen Palawanille. Siellä on aina mukava käydä!

Manilasta,
Mika