Kitarointia, vieraita ja Manilan yöelämää

Blokissa ei olekkaan tullut mainittua omasta uudesta "aluevaltauksesta". Mulla on ollut mielessä jo useampi vuosi, että haluaisin hommata akustiisen kitaran ja opetella soittamaan. Välillä se on ollut enemmän mielessä ja sitten unohtunut joksikin aikaa. Ajatus on kuitenkin kytenyt taustalla.

Olen soittanut koskettimia enemmän ja vähemmän aktiivisesti ala-asteelta lähtien. Nyt viimeisten neljän vuoden aikana ei ole valitettavasti tullut soitettua käytännössä ollenkaan. Ensin reissasin reilu puolitoista vuotta ympäri Aasiaa ja nyt vastaavasti olen asunut täällä Manilassa vähän toista vuotta. Soitin on kyllä edelleen Suomessa. Soittamisesta yleisesti on siis taustaa.

Maaliskuun puolivälissä tuli käytyä kiertelemässä Market Marketin kitaroita myyvät liikkeet läpi. Hintarajaksi asetin 5000PHP/93€ eli keskihintainen peruskitara. Halvimpia saa jo noin 1000PHP/18,50€ paikkeilla. Kaikissa liikkeissä tarjottiin soittimia kokeiltavaksi. Kitara on soittimena itselle uusi, joten sitä on ihan turha yrittääkään rämpyttää. Tahdoin joka liikkeessä, että voisko joku soittaa, niin kuulee vähän, että minkälainen soundi missäkin kitarassa on. Lopulta valitsin sen, jonka soundi oli minun mielestä paras. Merkiksi valikoitui lopulta Thomson.

Hintaa kitaralla oli 5400PHP eli tasan 100€. Paikassa oli kuitenkin kaikista akustisista -20% alennukset, joten hintaa jäi lopulta 4320PHP/80€. Kitarassa on myös liitäntä vahvistimelle ja perus equ, jolla pystyy säätään sävyjä.

Kitara on ollut talossa nyt noin 2kk. Soittamisen aloittamisen kaikkein vaikein juttu alussa oli sormien tottuminen kielien painamiseen. Ensimmäisen parin viikon aikana sormen päät oli todella arkoina, eikä voinut harjoitella ollenkaan niin paljon, kuin intoa olisi ollut. Pahimmillaan vain muutamia minuutteja. Sen jälkeen sattui jo sormenpäihin niin paljon, että ei pystynyt enää jatkamaan. Joskus 2-3vk päästä aloittamisesta kolmesta sormenpäästä lähti nahkakin. Se auttoi ja sen jälkeen kielien painaminen ei ole ollut enää ollenkaan niin tuskallista. Nyt iho sormenpäiden kohdalta on tottunut ja kestää jo rämpyttää kohtuu pitkään.

Edelleenkin opettelen ihan perussointuja ja varsinkin sulavaa vaihtamista soinnuista toiseen. Se vaatii paljon treeniä. Nyt osaa ja muistaa vasta muutamia perussointuja ja opettelu on vasta alkumetreillä. Opeteltavaa siis riittää. Youtubessa on tosi paljon erilaisia kitarakursseja ja sieltä on saanu todella paljon hyviä vinkkejä. Tosi mielenkiintoista puuhaa. Hienoa myös huomata, kun aluksi jokin tosi vaikealta vaikuttava homma alkaakin pikku hiljaa onnistua. Sillä tavalla myös palkitsevaa. Saas nähdä, että koska osaisi soittaa soinnuilla ensimmäisen biisun kokonaan. Hiljaa hyvä tulee.

Tämä viikonloppu on mennytkin nopeasti, ku Pete tuli perheineen Cebusta käymään Manilassa. Sovittiin perjantai-iltana treffit Fort Bonifacioon Craft Bariin ja siellä myös nähtiin.

Craftissa on perjantaisin Trinidad Band soittamassa ja fiilis korkealla.

Jossain vaiheessa iltaa hypättiin taksiin ja mentiin kuunteleen lisää livemusaa Ermitan puolelle Cowboy Grillille.

Lauantaille sovittiinkin, että Pete tulee käymään porukalla meillä kylässä. Odottelin kämpillä pihalla heidän tuloa ja kattelin samalla, että mitkä juhlat mahtaa olla viereisen talon lobbyn alueella. Paikassa on ollut syntymäpäiviä, ristiäisiä ja milloin mitäkin. Tällä kertaa siellä oli häät.

Pete tulikin pian ja käytiin pienellä kierroksella condon alueella. Tässä minä ja muut tytöt.

Sofiasta tuli samalla nuorin vieras, joka on käynyt meillä kylässä. Pitäähän sitä kummisedän tykönä käydä kylässä.

Illan päälle mentiin käymään Makatin puolella Peten majapaikassa One Pacific Place Residences. Paikassa on asuntoja, mutta niitä myös vuokrataan hotellien tyyliin. Erittäin asiallinen paikka ja tuollaisessa huoneistossa asuisi oikein mielellään.

Illan päälle käytiin kahdestaan vielä pienellä kierroksella katsahtamassa Makatin yöelämää. Tässä ollaan Ringsidessa, jossa joka päivä erilaisia show-otteluita. Huomatkaa tyttöjen käyttämien hanskojen koko. Himpun verran normia reilummat!

Sellaista tänne. Näillä näkymin nähdäänkin Peten kans seuraavan kerran Juhannuksen merkeissä Cebussa samalla tavalla kuin viime vuonnakin.

Kitaristiterveisin Manilasta,
Mika

Musaa ja Movemberia

Kuukausi pyörähtänyt jo marraskuun puolelle. Suomessa kelit menee kohti talvea ja täällä Filippiinien suunnalla sadekausi alkaa olla ohi. Kelit on ollu viimeisen kuukauden aikana käytännössä täydelliset. Päivälämmöt liikkuu haarukassa +31C…+33C.

Viikko sitten keskiviikkona yksi kaveri oli Suomesta täällä Manilassa ja pyörähdettiin illalla kuuntelemassa bändiä Craft Barissa Fort Bonifaciossa. Samana päivänä oli Halloweenit ja porukkaa oli liikenteessä tosi paljon.

Marraskuun myötä myös Movember on pyörähtänyt käyntiin. Meillä on töissä useampi kaveri Movemberissa mukana ja tyylejä löytyy. Tässä kuva parin päivän takaa. Joey, Juho ja minä.

Tässä meikäläinen tältä päivältä. Kahvat kasvaa kohtuu rivakkaa tahtia ja tässä on vielä kolme viikkoa aikaa. Silloin on jo melkoiset mursut!

Viikon päästä pitäis lähteä käymään kaverin tykönä Cebussa kylässä. Meikäläiselle se tietää käyntiä nuuskaostoksilla Howzatissa Makatissa. Nyt olis taas lasti ostettu, joten Cebun suunnalla pysyy huulet tötteröllä myös jatkossa. Kolmenlaista Generalia olis tulossa.

Nuuskaostoksilla törmäsin vahingossa erittäin miellyttävään yllätykseen. Sieltä löytyi ihan rehellistä lakritsia. Valmistusmaa Australia, mutta maku on ehtaa aitoa lakua. Hintaa 200g pussilla oli sopivat 110PHP/2,10€.

Ostoksien jälkeen tuli käytyä syömässä vähän sushia japanilaisessa raflassa Rockwellin Power Plan Mallissa. Minun sushisuosikit, lohta ja tonnikalaa.

Käytiin myös katsahtamassa uusin James Bond - Skyfall Rockwellin ostarilla. Osa viimeisimmistä Bondeista mulla on jäänyt katsomatta, mutta tämä uusin oli kyllä minusta tosi hyvä. Ehkäpä paras Bondi ikinä. Erittäin hienosti tehty ja kuvattu kaikin puolin.

Nyt on vasta marraskuun 10. päivä, mutta täällä on joka paikassa joulukoristeet jo täysin näkyvillä. Joululauluja on soitettu jo syyskuun alusta lähtien. Oikeasti! Kun lähdettiin tänään Power Plan Mallista Rockwellista, niin useamman kadun palmut oli koristeltu valoja täyteen. Oli aikasta hienon näköinen. Tässä huonolaatuinen kuva, mutta idea tulee selville.

Töihin liittyvä erikoisuus Filippiineiltä. Täällä nimittäin on ainakin toimistohommissa normikäytäntö, että ihmisille maksetaan ns. 13kk:n palkka. Se ei ole siis mikään bonus, vaan se maksetaan automaattisesti kaikille työntekijöille samalla tavalla kuin tavallinenkin palkka. Siihen ei siis vaikuta mitenkään, että onko suoriutunut tehtävästään hyvin tai huonosti, vaan se maksetaan kaikille. Joissakin yrityksissä maksetaan myös ns. 14kk:n palkka. Siinä on ihan samat maksuperusteet. 14kk:n palkka maksetetaan joissakin yrityksissä kaikille, kun taas joissakin firmoissa vain managereille. 13kk:n palkkaan kuuluu ainakin meidän firmassa sellainen mukava asia, että siitä menee pienempi veroprosentti kuin normaalista palkasta. Hyvä niin.

Tänään sattui aikasta erikoinen löytö lompakosta. Sieltä löytyi nimittäin minun ajokortti. Tuo tuskin on mikään erikoinen uutinen. Se mikä siitä tekee erikoisen, niin luulin hukanneeni kyseisen ajokortin maaliskuussa vuosi sitten eli 2011. Oltiin silloin kaverin kans ensin Floresissa Indonesiassa ja meillä oli mopot siellä vuokralla. Silloin tarvitsin varmuudella ajokorttia mopoa vuokratessa. Floresin jälkeen mentiin pariksi päiväksi Jakartaan. Sitten lennettiin Jakartasta Manilaan ja koneenvaihdolla suoraan Palawanille. Siellä ollessa en enää löytänytkään ajokorttia ollenkaan, vaikka etsin kuinka. Se oli siis tippunut Indoissa ollessa ihan viimisinä päivinä. Näin ajattelin ja olin asiasta täysin varma.

Menin takaisin Suomeen viime vuonna 2011 toukokuussa ja heti käymään poliisilaitoksella. Katoamisilmoitus ajokortista sisään ja uusi ajokortti vetämään. Uusi ajokortti tuli muutaman viikon päästä ja olen käyttänyt uutta korttia siitä lähtien. Tänään siis minun vanha kortti pullahti esiin lompakosta. Lompakon yhden korttitaskun pohja on repeytynyt ja siellä oleva kortti painuu liian syvälle. Tänään laitoin pari korttia takaisin lompakkoon ja satuin näkeen vilahduksen, että yhdessä korttitaskussa näkyi jokin kortti. Ajattelin, että se minun luottokortti. Otetaanpas se pois ja laitetaan ehjään korttitaskuun. Kun otin kortin pois, niin tuli heti ajatus, että ei voi olla totta!! Tämähän on se puolitoista vuotta sitten Indoissa "kadonnut" kortti!! En siis ollukkaan hukannut sitä mihinkään, vaan lompakko oli syönyt sen.

Laitetaan tähän vielä Hondan myynti-ilmoitus uusiksi. Se on siis edelleen kaupan. Joku sais täysin uutta vastaavan Honda CBF600S ´08 erittäin edullisesti. Ajettu vain 11,800km ja huollettu merkkiliikkeessä. Honda on myynnissä vain sen vuoksi, kun asun nyt täällä Filippiineillä. Muuten kurvailisin sillä itse Suomessa.

Hondassa vakiovarusteena korkeussäädettävä satula ja pleksi ja Hondan ajonestolaite. Lisävarusteina Hondan mallikohtainen peräteline isolla pyörän värisellä laukulla, sekä keskiseisontatuki. Valmiiksi tingittyyn hintaan 5700€. Honda löytyy Torniosta.

Jos sinä tai kaverisi on kiinnostunut Hondasta, niin laita mailia suoraan minulle: mikazz (@) gmail (piste) com. Voin lähettää tarvittaessa sähköpostilla myös lisää kuvia.

Blokissa ollut mukavasti taas lukijoita. Lokakuun tilastot kertoo, että nyt sivuttiin lähes kuukausiennätystä. 4569 hittiä. Kaikkien aikonen ennätys on tämän vuoden maaliskuulta, jolloin sivuilla oli 4596 hittiä. Palasin tuolloin maaliskuussa Suomesta takaisin tänne Filippiineille ja se näkyi heti myös blokin kävijämäärässä. Allekirjoittanut kiittää mielenkiinnosta!

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Manilasta,
Mika