Kuvailua ja Manilan yöelämää

Viimeinen pari viikkoa on mennyt kohtuu rauhallisissa merkeissä täällä Manilassa. Arkipäivät normaalisti töissä ja viikonloput vapaalla. Tässä jotain menneeltä parilta viikolta.

Töissä samasta tiimistä löytyy pari kaveria, jotka kiinnostuneita myös valokuvauksesta. Minulla on ollut nyt noin pari vuotta järkkärinä Canonin EOS 60D ja tiimikamuilta löytyy sopivasti myös Canonin järkkäreitä. Itellä on telezoomina Canonin perus 55-250mm putki. Työkamulla on Tamronin vastaava 70-300mm ja tuli otettua sillä muutamia testiräpsyjä. Lähinnä teki mieli kokeilla, että miten ylimääräinen 50mm putkessa vaikuttaa ja toki, että miten Tamron toimii Canonissa. Siispä kämpän yläkerrassa 23-kerroksessa olevaan kahvilaan.

Kilometrin päässä on Taguig Cityn Heritage Park. Siellä on hienoja rakennuksia, mutta valitettavasti se ei ole avoin puisto. Kerran kokeilin käydä siellä, mutta alueelle ei ole valitettavasti pääse normaalisti sisälle ollenkaan.

Manilan lentoaseman yks neljästä terminaalista.

Kämpiltä lähimmälle kiitoradalle on linnuntietä aika tarkoin 3,5km.

Paikallinen jäätelöauto.

Kämpän parkkihallista otettu kuva muurien ulkopuolella olevaan parturikampaamoon, jossa tulee myös itse käytyä. Paikan henkilökunta on vähintääkin sekalaista seurakuntaa. Kaikki Thaimaassa käyneet tietävät, että siellä on paljon ladyboyta. He ovat  siis syntyneet poikina, mutta meikkaaminen ja hameenkäyttö kiinnostaa keskivertojannua enemmän. Sama koskee myös osaa tämän minun hiustenleikkuupaikan henkilökunnasta. Aluksi en tiennyt kuinka älyttömän yleistä se on täällä Filippiineilläkin. Muutenkin täällä on seksuaalivähemmistöihin kuuluvia todella paljon ja täysin avoimesti. Niin miehiä kuin naisiakin.

Tuli käytyä lauantaina kuuden hengen työporukalla pyörähtämässä Manilan yössä. Suunnaksi otettiin Ermita, jossa on tunnetusta paljon erilaisia baareja ja ravintoloita laidasta laitaan. Aluksi mentiin Bar Badonkadonkiin, jossa lehmitytöt vastasi tarjoilusta.

Gerald, Paulo ja Tommy valmiina illan urakkaan.

Paikassa oli yläparvella myös showta.

Seuraavaksi mentiin illan pääpaikkaan, joka oli Mabini Streetillä sijaitseva Cowboy Grill. Cheers!

Paikassa voi tilata olutta pöytään normaalien pullojen sijaan myös kannussa, tynnyrissä tai suurimmillaan tällaisessa kolmen litran eli 9 pullon vetoisessa oluttornissa. Tornissa on jäähdytin, joka pitää juoman viileänä ja tornit on muutenki käteviä kaveriporukan kesken. Artur testaa ns. tuotteen koostumusta.

Geraldilla hiukopalaa.

Cowboy Grillin suurin vetonaula on kuitenkin bändit. Paikassa on yleensä joka ilta kolme bändiä soittamassa ja paikkaan on vapaa sisäänpääsy.

Kitaristi vauhdissa.

Rock, rock!!

Baari-illan ollessa Ermitassa ohi jäljellä oli vielä yksi pakollinen kohde. Se oli Salasille jäävä arabialainen ravintola nimeltään Shawarma Snack Center. Paikassa on laaja menu erilaisia arabialaisia ruokia ja kebabeja. Lajissaan ehkä Manilan paras. Suosittelen erittäin lämpimästi! Me keskityttiin paikassa pelkkään ruokaan, mutta paikassa on tarjolla arabialaiseen tyyliin tietysti myös shishaa.

Minua lähinnä olevan kauppakeskuksen Market Marketin viereen avattiin pari kuukautta sitten toinen kauppakeskus nimeltään SM Aura. Tosi monen liikkeen ikkunoissa on vielä isot mainospaperit kertomassa, että mikä liike mihinkin tulee. Läheskään kaikki liikkeet ei ole siis aloittanut vielä toimintaa.

Kauppakeskuksen viidennen kerroksen pihalle on tehty iso Sky Park. Se onkin suosittu paikka varsinkin iltaisin.

Laitetaan loppuun vielä parit kuvat yhdestä hankinnasta. Talouteen tuli nimittäin hommattua iPadin uusin versio. Laitetta tullut testattua toki eri tavoilla, mutta lähinnä olen keskittynyt sen käytössä pelaamiseen. Real Racing 3 vaikuttaa ihan hauskalta autopeliltä.

iPadille tehty Angry Bird Rio on ihan eri planeetalta verrattuna oman peruskännykän Angry Birdsiin.

Se tulee iPadia käytettäessä nopeasti selville, että ei se tietokonetta korvaa. Sen rinnalla ja tavallisessa surffaamisessa se on kuitenkin erittäin näppärä laite.

Guys, thanks for the evening photos! Salamat! Obrigado!

Manilasta,
Mika

Kitarointia, vieraita ja Manilan yöelämää

Blokissa ei olekkaan tullut mainittua omasta uudesta "aluevaltauksesta". Mulla on ollut mielessä jo useampi vuosi, että haluaisin hommata akustiisen kitaran ja opetella soittamaan. Välillä se on ollut enemmän mielessä ja sitten unohtunut joksikin aikaa. Ajatus on kuitenkin kytenyt taustalla.

Olen soittanut koskettimia enemmän ja vähemmän aktiivisesti ala-asteelta lähtien. Nyt viimeisten neljän vuoden aikana ei ole valitettavasti tullut soitettua käytännössä ollenkaan. Ensin reissasin reilu puolitoista vuotta ympäri Aasiaa ja nyt vastaavasti olen asunut täällä Manilassa vähän toista vuotta. Soitin on kyllä edelleen Suomessa. Soittamisesta yleisesti on siis taustaa.

Maaliskuun puolivälissä tuli käytyä kiertelemässä Market Marketin kitaroita myyvät liikkeet läpi. Hintarajaksi asetin 5000PHP/93€ eli keskihintainen peruskitara. Halvimpia saa jo noin 1000PHP/18,50€ paikkeilla. Kaikissa liikkeissä tarjottiin soittimia kokeiltavaksi. Kitara on soittimena itselle uusi, joten sitä on ihan turha yrittääkään rämpyttää. Tahdoin joka liikkeessä, että voisko joku soittaa, niin kuulee vähän, että minkälainen soundi missäkin kitarassa on. Lopulta valitsin sen, jonka soundi oli minun mielestä paras. Merkiksi valikoitui lopulta Thomson.

Hintaa kitaralla oli 5400PHP eli tasan 100€. Paikassa oli kuitenkin kaikista akustisista -20% alennukset, joten hintaa jäi lopulta 4320PHP/80€. Kitarassa on myös liitäntä vahvistimelle ja perus equ, jolla pystyy säätään sävyjä.

Kitara on ollut talossa nyt noin 2kk. Soittamisen aloittamisen kaikkein vaikein juttu alussa oli sormien tottuminen kielien painamiseen. Ensimmäisen parin viikon aikana sormen päät oli todella arkoina, eikä voinut harjoitella ollenkaan niin paljon, kuin intoa olisi ollut. Pahimmillaan vain muutamia minuutteja. Sen jälkeen sattui jo sormenpäihin niin paljon, että ei pystynyt enää jatkamaan. Joskus 2-3vk päästä aloittamisesta kolmesta sormenpäästä lähti nahkakin. Se auttoi ja sen jälkeen kielien painaminen ei ole ollut enää ollenkaan niin tuskallista. Nyt iho sormenpäiden kohdalta on tottunut ja kestää jo rämpyttää kohtuu pitkään.

Edelleenkin opettelen ihan perussointuja ja varsinkin sulavaa vaihtamista soinnuista toiseen. Se vaatii paljon treeniä. Nyt osaa ja muistaa vasta muutamia perussointuja ja opettelu on vasta alkumetreillä. Opeteltavaa siis riittää. Youtubessa on tosi paljon erilaisia kitarakursseja ja sieltä on saanu todella paljon hyviä vinkkejä. Tosi mielenkiintoista puuhaa. Hienoa myös huomata, kun aluksi jokin tosi vaikealta vaikuttava homma alkaakin pikku hiljaa onnistua. Sillä tavalla myös palkitsevaa. Saas nähdä, että koska osaisi soittaa soinnuilla ensimmäisen biisun kokonaan. Hiljaa hyvä tulee.

Tämä viikonloppu on mennytkin nopeasti, ku Pete tuli perheineen Cebusta käymään Manilassa. Sovittiin perjantai-iltana treffit Fort Bonifacioon Craft Bariin ja siellä myös nähtiin.

Craftissa on perjantaisin Trinidad Band soittamassa ja fiilis korkealla.

Jossain vaiheessa iltaa hypättiin taksiin ja mentiin kuunteleen lisää livemusaa Ermitan puolelle Cowboy Grillille.

Lauantaille sovittiinkin, että Pete tulee käymään porukalla meillä kylässä. Odottelin kämpillä pihalla heidän tuloa ja kattelin samalla, että mitkä juhlat mahtaa olla viereisen talon lobbyn alueella. Paikassa on ollut syntymäpäiviä, ristiäisiä ja milloin mitäkin. Tällä kertaa siellä oli häät.

Pete tulikin pian ja käytiin pienellä kierroksella condon alueella. Tässä minä ja muut tytöt.

Sofiasta tuli samalla nuorin vieras, joka on käynyt meillä kylässä. Pitäähän sitä kummisedän tykönä käydä kylässä.

Illan päälle mentiin käymään Makatin puolella Peten majapaikassa One Pacific Place Residences. Paikassa on asuntoja, mutta niitä myös vuokrataan hotellien tyyliin. Erittäin asiallinen paikka ja tuollaisessa huoneistossa asuisi oikein mielellään.

Illan päälle käytiin kahdestaan vielä pienellä kierroksella katsahtamassa Makatin yöelämää. Tässä ollaan Ringsidessa, jossa joka päivä erilaisia show-otteluita. Huomatkaa tyttöjen käyttämien hanskojen koko. Himpun verran normia reilummat!

Sellaista tänne. Näillä näkymin nähdäänkin Peten kans seuraavan kerran Juhannuksen merkeissä Cebussa samalla tavalla kuin viime vuonnakin.

Kitaristiterveisin Manilasta,
Mika

Puerto Princesa - Manila - Caticlan/Boracay

Vappu oli ja meni rauhallisissa merkeissä. Päivällä piti kunnioittaa sen verran vapun ruokaperinnettä, että piti käydä syömässä sveitsiläisessä Bruno's nimisessä paikassa parit nakit.Myöhemmin samana päivänä mopoilin ympäri kaupunkia ja Bay Walkilla oli tyttöjen beach volley turnaus.Ajelin Puerto Princesan pienen laivastotukikohdan kautta ja auringonlaskiessa siellä oli tosi hiljaista.Muuten mennytkin vapun jälkeiset päivät tosi rauhallisesti nuhaa parannellen. Eilen keskiviikkona oli aika jättää Puerto Princesa taakse ja ottaa suunnaksi ekaa kertaa Boracay. Ensin 13:00 Puertosta Cebu Pacificin lento Manilaan ja siellä vaihto 15:50 lähtevään saman firman koneeseen kohti Boracayta.Itse lento menee Caticlanin kentälle, joka on Boracayn viereinen suurempi saari. Vähän ennen laskeutumista kapteeni kuulutti, että meitä ennen on pari muuta konetta ja meidän pitää vähän aikaa odottaa. Kapu kertoili, että teillä kävi sikäli tuuri, että voidaan lentää pieni sightseeing Boracayn ja Carabao saarten ympärillä ja samalla hän kertoi mitä miltäkin puolen konetta näkyi. Boracayn pitkää biitsiä.Caticlanin kenttä on tosi pieni. Laukut saatiin ruumasta jo heti ulkona ja terminaalissa ei käyty ollenkaan sisällä. Sitten vähän pientä lippu-lappu-härdelliä. Porttien ulkopuolelta lippuluukulle, josta ostettiin lippu tricycle kyyti satamaan (50PHP/83c) ja venelippu Boracaylle (25PHP/42c/hlö). Sen jälkeen traikilla hyvin lähellä olevaan satamaan ja siellä yhdelle luukulle maksaan terminal fee (50PHP/83c/hlö) ja toiselle luukulle maksaan Enverimental & Admission Fee (75PHP/1,25€hlö). Sen jälkeen pääsikin jo veneeseen. Venematka vieressä olevalle Boracaylle kesti ehkä noin 15min.

Boracaylle tultua uudestaan tricycle (100PHP/1,67€) alle ja kohti hotellia. Reissukaveri Pete tuli Puerto Princesasta tänne jo edellisenä päivänä ja hän oli varannut itselleen majapaikan  Ocean Breeze Inn hotellista hintaan 1900PHP/31,67€. Minä menin samaan hotelliin, mutta Pete sanoi, että ei kannatte varata etukäteen, koska suoraan paikkaan tullessa hinta onkin 1590PHP/26,50€. Pete kuitenkin varasi mulle huoneen paikan päältä etukäteen, joten huone oli odottamassa ja siis tuohon halvempaan hintaan.

Hotelliin tultua aurinko oli juuri laskeutunut. Päivä oli tosi kuuma ja kun nuha edelleen vaivaa, niin neste puskee kropasta läpi kohtuu voimallisesti. Suihkuun siis heti ja se tekee välillä kunnolla eetwarttia. Niin myös nyt. Kun oli vähän aikaa levähdetty, niin lähdettiin porukalla katsastaan iltamenoja. Ensin kuitenki piti päästä syömään. Sen huomasi rannalla kävellessä heti, että nyt ei olla tultu mihinkään hiljaiseen paikkaan. High season on just loppunut, mutta porukkaa täällä on edelleen tosi paljon. Ensin käytiin syömässä ja sitä ennen huomattiin mukavan näköinen rokkipaikka, joten syönnin jälkeen sinne.Rantahietikolla oli tosi leppoisa meininki katella, kun jannut soitteli rokkiklassikoita. Kun bändi piti taukoa, niin samassa paikassa oli muutaman kaverin voimin koko ajan erilaisia tulishowta.Boss Bandin rokkihemmot ja meidän kööri.

Ensimmäinen ilta Boracaylla meni siis oikein mukavissa ja leppoisissa merkeissä.

Tänään on siis torstai ja täällä herätty ensimmäiseen aamuun. Tässä partsia.Ja parvekkeeltä näkyy tällaista.Ollaan täällä nyt muutama päivä ja katellaan miltä paikka vaikuttaa.

Boracaylta,
Mika