Tässä pyörähti reilu viikko sitten itsellä uusi numero mittariin. Otettiin kotona varaslähtö hyvän kakun merkeissä jo edellisenä iltana.
Työpaikalla meillä on tapana, että kerätään tiimin kesken pieni kolehti ja joku käy ostamassa synttärisankarille pienen kakun. Näin tälläkin kertaa ja kakkua ilmestyi myös minun pöydälle.
Töiden jälkeen tuli mentyä juhlistamaan iltaa kavereiden kans Makatiin Strumm´siin, josta olin varannut meille pöydän ja tietysti myös vähän tarjottavaa.
Toisaalta mikäs oli juhliessa, kun pidettiin hyvää huolta.
Kippis!
Paikalla oli soittamassa myös The Authority, joka takaa, että tunnelma on aina katossa.
Tänä viikonloppuna meidät kutsuttiin toisille synttärijuhlille. Nämä juhlat on synttärisankarin kotona. Se tarkoitti tietysti, että paikalla oli paikalliseen tyyliin myös karaokea.
Ja masiina oli myös kovassa käytössä pitkin iltaa.
Pöydät oli laitettu koreaksi. Tässä tulossa grillattua kalaa.
Tässä hieman jotain vähän erikoisempaa suomalaisesta vinkkelistä nähden. Täällä se on hyvinkin tavallista. Kyseessä nimittäin kanankoipi. Paikallisilla on hauska kutsumanimi koivelle. Se on yksinkertaisesti vain "adidas".
Täytyy sanoa, että ei siinä ainakaan kovin paljon syömistä ole.
Tätä kaveria ei ollu talossa vielä, kun kävin viimeksi kylässä. Kohtuu vilkas tapaus.
Kaverilla oli t-paidassa kuva, joka kuvaa hyvin filippiiniläisiä. Täällä otetaan kuulemma maailman eniten selfieitä maailmassa ja se on helppo uskoa.
Tänään tuli käytyä shoppailemassa ja käytiin samalla vähän syömässä. Lohi tekee välillä poikaa. Vaikka sitten sushin muodossa.
Sen päälle vähän possua.
Filippiineillä on parhaillaan taifuuni Kalmaegi, jonka paikallinen nimi on Luis. Sen reitti menee suoraaan Filippiinien pääsaaren Luzon yli. Manilaan nähden reitti menee sen verran pohjoisempaa, että vaikutukset täällä jäänee vain sateiksi. Marikinan alueella vettä oli tullut jo sen verran, että siellä kuulemma tulvii.
Toistaiseksi tällä kaudella on ollut vain muutama taifuuni, mutta vielä niitä ehtii tulla.
Tämän vuoden Juhannus meni hyvin pitkälle samoissa merkeissä kuin vuosi sittenkin. Juhannus tuli siis viettyttä Cebussa. Tässä jotain reissusta.
Otin Juhannusperjantain töistä vapaaksi ja lensin Tigerin siivin perjantaiaamuna 05:30 lennolla Manilasta Cebuun. Koneen laskeuduttua Mactanin kentälle taksi alle ja kaverin Petrin kämpille, joka asuu samalla saarella.
Petrin tykönä ehti ottaa vielä pikku nokoset ennen kuin lähdettiin sukeltaan. Petri on sukelluskouluttaja Mactanilla, joten hän hommasi meille veneen miehineen ja tarvittavat sukelluskamat. Sukeltamassa meitä oli Minna, Petri, Jari ja minä. Anne oli lisäksi Sofian kans veneellä. Sofia oli samalla reissulla elämänsä ensimmäistä kertaa veneessä.
Ensimmäisenä sukelluskohteena meillä oli Tambuli, josta löytyy lentokoneen hylky.
Ensimmäisen sukelluksen pidettiin taukoa veneessä ja meidän lähellä oli myös sukellusvene. Se tosin pysytteli paikalla, eikä käyny kuvan tilannetta syvemmällä. Ei tarvinnut lähteä katsahtaan sukellusvenettä pinnan alle.
Petri tiesi kertoa, että samainen sukellusvene oli päässyt paikallisessa mediassa hyvin esille. Ei tosin mitenkään positiivisessä mielessä. Joku sukeltaja oli kuvannut sukellusveneen matkaa pinnan alla, kun se oli samalla törmäillyt koralleihin tuhoten niitä monista paikoista. Korallien uusiutuminen kestää helposti todella pitkään. Paikalliset päättävät tahot olivat nähneet videon ja eivät olleet katsoneet sitä hyvällä. Alukselta oli otettu videon perusteella liiketoimintalupa pois.
Toisena paikkana meillä oli ensimmäisestä paikkaa kohtuu lähellä oleva Kontiki Reef. Alueella pyörii tuhansien sardiinien parvi. Tällä kertaa parvi ei ollut ihan niin iso kuin vuosi sitten. Oli se silti nyttenkin aikasta hyvän kokoinen. Näkyvyys ei vain ollut tässä kohtaa ihan parhaimmillaan, vaikka ei sitä huonoksikkaan voi väittää.
Toiselta sukellukselta jäi sardiinien lisäksi mieleen todella lämmin merivesi. Tietokone näyttikin lukemaa +31C. Ei tullut kylmä shortseissa ja hiattomassa sukeltaessa. Hiatonkin oli lähinnä vain suojaamassa hankaukselta.
Sukellusten ollessa ohi ja veneen tullessa rantaan kello näytti 16:30. Siitä pienen välinehuollon jälkeen oli hyvä lähteä varsinaisen Juhannuksen viettoon.
Sukelluksista tarkempaa juttua ja enemmän kuvia minun Reef Dive:ssa.
Juhannuksen vietto tietysti aloitettiin suomalaisia perinteitä kunnioittaen laittamalla grilli kuumaksi ja kyrsät lämpeneen.
Jossain vaiheessa päästiin avaamaan paikalliseen tyyliin äänihuulia. Anne näyttää mallia.
Me tietysti seurattiin esimerkkiä perässä ja moni klassikko saikin täysin uusia sovituksia. Jossain vaiheessa iltaan kuului myös ilmakitarointia.
Juhannuksen vietossa noudatettiin siis perinteisiä hyväksi havaittuja kuvioita.
Sunnuntaina käytiin syömässä ulkona ja tsekattiin samalla paikallisten suosima Karancho Beach. Rannalta voi vuokrata eri kokoisia katoksia ja mennä porukalla viettämään rentoa päivää. Paikasta löytyy myös muutama huone, jos haluaa myös yöpyä paikan päällä.
Paikalla olikin porukkaa mukavasti. Osa grillaili, toiset laulo karaokea ja muutamat pelasi rantalentistä.
Sunnuntaina oli illasta lento takaisin kämpille Manilaan. Tigerin lento oli aikataulun mukaan 20:15 ja ilmaan noustiin jo 10min etuajassa. Se tarkoitti samalla, että Manilaan laskeuduttiin jo noin 20min etuajassa.
Tiger käyttää Manilassa nelosterminaalia eli ns. old domestic terminaalia. Nelonen on terminaalina pieni. Sen hyvä puoli on juuri sen koko, sillä se tarkoittaa myös vähemmän ihmisiä ja lyhyempiä jonoja. Olin reissussa pelkien käsimatkatavaroiden kans, joten kävelin repun kans koneesta suoraan terminaalin läpi taksiin. Takseja oli pihalla jonoksi asti ja ei yhtään matkustajaa. Vielä kun liikennettä oli sunnuntai-iltana Manilan mittakaavassa tosi vähän, niin olin kämpillä jo 21:40. Vain 10min virallisen laskeutumisajan jälkeen. Joskus näinkin!
Nyt sunnuntaina ja maanantaina oli ns. superkuu. Kuu oli kiertoradallaan normaalia lähempänä maata ja se näytti samalla noin 10% suuremmalta. Otin kuusta muutamia kuvia parina iltana. Tällainen kuva tarttui muistikortille tiistai-illalta.
Sellainen Juhannus täällä tällä kertaa. Peten kans olikin jo puhetta, että eiköhän jatketa perinnettä ja ensi vuonna Jussina taas Cebuun.
Tuli käytyä lauantaina työkavereiden kans päiväreissu Tagaytayssa. Kysyttiin ensin tiimin sisällä, että ketkä olisi halukkaita lähteen työporukalla päiväksi johonkin. Sen jälkeen otettiin sitovat ilmoitukset, kerättiin rahat kuluihin ja varattiin Tagaytaysta yksityinen resortti päiväksi meidän omaan käyttöön. Tässä aiheesta päivästä.
Sovittiin perjantaina töissä, että nähdään porukalla seuraavana aamuna 05:30 toimiston edessä McKinley Hillsillä. Naureskeltiin aiheesta, että onko se sitten filippiiniläisten aikaa vai ihan oikeata aikaa? Siinä kun voi olla helposti isokin ero. Kuulemma oikeata aikaa.
Lauantaina 4:40 paikkailla herätys, repun pakkaaminen ja liikenteeseen. Olin paikalla muutamaa minuuttia ennen sovittua aikaa ja siellä ei ollut kuin pari henkeä ennen minua. Kumpikaan ei muuten ollut paikallinen. Hetken päästä porukkaa alkoi kuitenkin tulla paikalle. Tässä Hugo, Justin, Tommy, Gerald ja Myr.
Porukkaa odotellessa osa kävi hakeen jotain purtavaa aamupalaksi. Paulo ja JC.
Joskus kuuden jälkeen kaikki lähtijät alkoi olla kasassa. Muutamien lähtö oli epävarmaa jo edellisenä päivänä erinäisistä syistä johtuen. Lopulta meitä tuli lähtöpaikalle vain 12. Ruokaa oli varattu 24:lle ilmoittautuneelle, joten se ei tulisi ainakaan loppumaan. "Kun porukka vähenee, niin pidot parenee" vai miten se menikään. Porukkamäärän kutistuessa 12 meidän matkustaminen helpottui samalla kummasti kummasti. Alkuperäisenä ideana oli, että osa menee Tagaytayhin omilla autoilla ja loput loput bussilla. Autoilla paikalle tuli kolme henkeä, joten nyt kaikki mahtui sopivasti autoihin.
Sitten vain liikenteeseen. Ensin toimiston vierestä menevälle C5:lle, sieltä suoraan South Luzon Express Waylle ja kohti Batangasta. Jonku matkaa moottoritietä ajettua käännyttiin Santa Rosan rampilta ja kohti Tagaytayta. Itse kaupunkii oli helppo ajaa, mutta itse resortin löytäminen osoittautui himpun verran vaikeammaksi. Kunnon karttaa aiheesta ei ollut tietysti kellään. Neuvoa kysyttiin niin paikallisilta kuin soittamalla. Tässä ollaan jossain hukassa.
Ajeltiin pieniä teitä pitkin ihan korvessa ja tuntui, että nyt ei ole kellään mitään hajua aiheesta. Tässä pieni breikki toisessa paikassa.
Lopulta soitettiin resorttiin ja sieltä tuli traikki meitä vastaan opastamaan meidän perille. Paikka kieltämättä olikin kyllä tosi korvessa ja sinne ei ihan helposti löydä. Itse paikassa ei ollut kuitenkaan mitään valittamista. Paikan nimi on Kubo Kubo. Kubo tarkoittaa kuvassa näkyviä katoksia.
Perille päästyä kaikilla alkoi olla jo nälkä. Oltiin hommattu kokonainen grillattu possu eli lechon, joka on suurta herkkua tässä maassa. Hyvää se onkin. Siispä sen kimppuun.
"Nyt mä syön sut".
Paikassa oli myös karaokelaite ja sille tulikin heti käyttöä. Karaoke on Filippiineillä oikeasti todella suuressa roolissa illanvietoissa ja vaikka kotibileissä.
Marrk lähti valmisteleen meidän varsinaista ruokaa.
Keittiöpuuhissa myös Myr, JC ja Hugo.
San Mig Light oli tietysti myös kuvioissa mukana.
Piha-alueella oli todella paljon sudenkorentoja. En tiedä oliko niillä joku parittelukausi vai mitkä kokoontumisajot menossa, mutta niitä oli joka tapauksessa paljon. Osa niistä oli sinertäviä ja osa tällaisia punaisia. Aikasta hieno ötökkä.
Mico ottaa rennosti.
Altaan reunalla Tommy, minä, Hugo, Mico, Jen, JC ja Sergio.
Jossakin vaiheessa ripsauttu vähän vettäkin, mutta se ei haitannut menoa. Toisin kuin Suomessa sade ei täällä juurikaan laske lämpötilaa. Sitä on silloinkin mukavat noin +30C.
Marianne näyttää maagisia voimiaan.
Myös Paololta löytyy.
Samoin Jeniltä.
Vähän erilainen ryhmäkuva. Yllättäin allekirjoittaneella oli vain idea ensin hukassa.
Toinen ryhmäpotretti.
Välillä taas laulatti. Paulo tutkii seuraavaa biisivalintaa.
Tommyn tyylinäyte.
Myrin laulantaa.
Hugolla siesta menossa.
Päivä oli mukavan lämmin ja uima-allas oli suosittu paikka koko päivän. Marianne, Jen ja Justin.
Poikien missikisat.
Meillä oli varattu paikka iltapäivään klo 17:00 asti. Kun kello alkoi lähestyä määräaikaa, niin kerättiin omat kamat pois. Paikka oli mukavan rento ja saatiin puuhastella omalla porukalla mitä haluttiin.
Sitten vain kohti Tagaytayn keskustaa. Osa porukasta jäi Tagaytayhin jatkoille minun ja Hugon ottaessa bussi takaisin kohti Manilaa.
Bussikyyti Manilaan oli aikasta hidas ja se kesti lopulta noin 2,5 tuntia. Matkustusaika sinänsä ei ollut bussimatkan ongelma, vaan bussin ilmastointi. Täällä pidetään jostain syystä pitkän matkan busseissa ilmastointia aivan helvetin kylmänä. Nyttenkin viimeinen tunti matkasta tuntui, että jäätyy. Bussin tultua lopulta Manilaan oli enemmän kuin mahtavaa kävellä hetki ja lämmitellä. Sitten vain taksi alle ja kämpille. Paluumatka kesti lopulta noin kolme tuntia.
Niin kuin alussa kirjoitinkin, niin porukan suhteen meillä kävi suuri kato heti aamusta. Itse päivä perillä oli kuitenki tosi hauska ja onnistunut.
Edellisessä jutussa mainitsin, että seuraavana viikonloppuna olis tarkoitus käydä pyörähtämässä suomalaisen kaverin tykönä Cebussa. Viikonloppu oli ja meni ja Cebun reissu tuli tehtyä.
Alunperin meillä piti olla Tiger Airwaysin lento Manilasta varhain lauantaiaamuna klo 05:30. Lentoyhtiöltä tuli kuitenkin sähköpostia ja lentoa aikaistettiin vielä hieman lisää. Uusi lähtöaika oli 04:45. Kohtuu aikaisin siis. Herätys oli keskellä yötä 02:00 ja tuntiä myöhemmin taksiin ja kohti lentokenttää.
Tigerin uusi Airbus A319 nousi ilmaan hyvin aikataulussa 04:50. Tuolloin oli vielä pimeää. Päivä alkoi valjeta jossain vaiheessa lentoa. Auringonnousu ilmasta näyttää kyllä todella hienolta, kun muuten on täysin pimeää. Taivaan ranta värjäytyy aluksi kapeana viiruna täysin oranssiksi, kunnes valoa alkaa ilmestyy lisää.
Tässä vaiheessa ollaan jo tekemässä viimeisiä kurvailuja Cebun kaupungin päällä. Sen jälkeen vain lasku Mactanin saarelle, jossa Cebun kenttä sijaitsee.
Mactanin kentällä laskeuduttiin 15min etuajassa klo 05.45. Soitin heti laskeutumisen jälkeen Petelle ja hän olikin jo autolla kulman takana tulossa. Suoraan siis auton kyytiin ja kohti Peten taloa Mactanilla. Yöunet kämpillä oli jääny noin pariin tuntiin, joten perille päästyä muutamaksi tunniksi nukkuun.
Jossain vaiheessa päivää lähdettiin käymään vähän erikoisemmassa marketissa. Kyseessä on S&R:n markettiketju, jonne pääsee ostoksille vain jäsenet. Jäsenmaksu vuodessa on 700PHP/13,30€. Petellä on jäsenyys kauppaan ja yksi jäsen voi ottaa 3-4 kaveria mukaan ostoksille. Minua lähin S&R on Fort Bonifaciossa reilun 3km päässä. Ketju yrittää profiloitua laadulla ja monien tavaroiden pakkauskoot on tosi isoja. Monet tuotteet on jenkeistä ja se näkyy juuri nuissa pakkauskoossa. Syötiin siellä myös ostoskierroksen jälkeen pitzat ja oli kyllä erittäin hyvät lätyt. Ennen tilausta kateltiin, että 549PHP/10,40€ on kyllä aikasta kallis. Sovittiin, että otetetaan pitza puokkiin Peten kans. Lopulta meillä jäi vielä puolet kotiin viemisiäkin, ku se oli niin iso. Erittäin hyvä kyllä. Sanoisinpa, että tämän maan paras lätty tähän mennessä.
Tässä tilannekuva liikennevaloista. Kaveri on joutunut kirjaimellisesti sikaosastolle.
Illalla meillä oli tiedossa illanviettoa suomijannujen kesken. Cebussa sattui oleen pari minun suomituttua ja kutsuttiin ne myös istuun iltaa meidän kans. Raine oli tullut Suomesta Cebun toimistolle muutamaksi kuukaudeksi töihin ja Teemu oli muuten vain reissaamassa Cebun aluella. Sovittiin treffit yhdelle Mactanin ostarille ja käytiin hakemassa pojat sieltä kyytiin. Sitten vain Peten tykö ja istuun iltaa Peten kämpän klupitalon terassille. Kuvassa Raine, Pete, Teemu ja minä.
Rainen kans oltiin aikanaan useampi vuosi työkavereita Espoossa. Terveiset vanhalle "M-rakennuksen" porukalle!
Klupitalon vieressä on uima-allas ja välillä piti käydä vähän vilvottumassa.
Jossain vaiheessa takaisin Peten kämpälle ja luvassa oli toki mm. karaokea. Teemu vetää tunteella.
Raine ja Teemu lähti illan päätteeksi molemmat Cebuun ja muut laitto päätä tyynyyn Mactanilla.
Sunnuntaipäivä otettiin rennosti. Iltapäivästä lähdettiin käymään pyörähtämässä Cebun näköalakukkulalla eli Cebu Topsilla. Minä olin porukasta ainoa, joka oli käynyt siellä aikaisemmin, joten tuli samalla uutta nähtävää muille. Minunkin käynnistä oli kulunut jo 2,5 vuotta. Huipulla ryhmäpotretissa minä, Pete ja muut tytöt.
Aurinko laski samoihin aikoihin, kun tultiin huipulle. Hyvin pian se häipyi kokonaan ja Cebun kaupungin valot tuli hyvin esille.
Ylhäällä on myös kaareva rakennelma, josta saa pientä syötävää ja juotavaa.
Tässä rakennelman sisältä.
Sunnuntai-ilta meni rauhallisessa merkeissä. Seuraavana aamuna oli kuitenki lento klo 07:15 takaisin kohti Manilaa, joten piti herätä jo viiden pintaan. Lentoyhtiönä oli Tiger Airways, kuten tullessakin.
Nämä oli samalla viimeiset käyttämättä olevat superhalvat liput, jotka tuli kesällä ostettu. Maksoin näistä Manila-Cebu-Manila lipuista kahdelta hengeltä yhteensä 1014PHP/19,25€. Siis alle 5€/hlö yhteen suuntaan! Tallaisia tarjouksia vois tulla jatkossakin, niin vois ostaa taas muutamat viikonloppureissut.
Lentoihin liittyen. Olen pitänyt kirjaa omista lennoista Flight Memory nimisillä webbisivuilla. Kätevä tapaa seurata omia lentoja ja niistä kertyvää statistiikkaa. Sivuilla on käytännössä kaikki minun lentämät lennot matkustajakoneilla ikinä. Sivuilta näkee omat käytetyimmät lentolentät ja -reitit, lentoyhtiöt, konetyypit, jne. Lisäsin nyt Cebun reissun lennot sivuille ja oma lentohistoria matkustajakoneilla näyttää nyt tältä.
Kuten kuvistakin näkyy, niin viikset senkun vain komistuu ja mies siinä sivussa Movemberin jatkuessa. Movemberia olis vielä 1,5vk jäljellä.
