Joulu meni ja uusi vuosi 2015 edessä

Vajaa kolme viikkoa mennyt viimeisestä blokikirjoituksesta. Joulukin jo meni ja enää muutama päivä uuteen vuoteen. Tässä välähdyksiä viimeisilta viikoilta.

Fort Bonifacion Minin liike on helppo huomata ohi kulkiessaan.

High Street -kävelykadun aluetta Fortissa.

Kämpän takana avautuu maisemat Manila Golf and Country Clubille.

Golfkenttää ja taustalla Makatin rakennuksia.

Perhonen samasta paikasta kuvattuna.

Golfkenttää ja Makatia vähän ylempää kuvattuna.

Tuli pidettyä kavereiden kans grillijuhlat viime lauantaina.

Sitten ollaan päästy jo itse asiaan.

Kirjoitin viime kerralla, että kämpän vieressä Burgos Circlellä kokoontuu sunnuntaisin aina urheiluautoja. Niin myös parina viime sunnuntaina.

Ferrareita poikineen.

Harvinainen Ford GT. Näitä on tehty vain 4038kpl vuosina 2005 - 2006.

Mercedes SLS AMG:tä kaksin kappalein.

Jouluaatto tuli vietettyä tyttökaverin sukulaisten kans Quezon Cityn puolella. Lahjoja jaettiin samalla tavalla kuin Suomessakin. Varsinaista joulukinkkua ei ollut tarjolla, vaikka sitä joissain paikoissa myydäänkin. Sen sijaan tarjolla oli kokonainen sika. Paikalliset kutsuu sitä nimellä Lechon tai Lechon Baboy.

Tein myös suolalohta, joten sai myös omaa suosikkia pöytään.

Suomesta tuli myös paketti, jolla sai suut makeaksi.

Kiitokset kotijoukoille!

Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2015 Kaikille Blokin Lukijoille!

Terveisin Manilasta,
Mika

Rento päivä Tagaytayssa

Tuli käytyä lauantaina työkavereiden kans päiväreissu Tagaytayssa. Kysyttiin ensin tiimin sisällä, että ketkä olisi halukkaita lähteen työporukalla päiväksi johonkin. Sen jälkeen otettiin sitovat ilmoitukset, kerättiin rahat kuluihin ja varattiin Tagaytaysta yksityinen resortti päiväksi meidän omaan käyttöön. Tässä aiheesta päivästä.

Sovittiin perjantaina töissä, että nähdään porukalla seuraavana aamuna 05:30 toimiston edessä McKinley Hillsillä. Naureskeltiin aiheesta, että onko se sitten filippiiniläisten aikaa vai ihan oikeata aikaa? Siinä kun voi olla helposti isokin ero. Kuulemma oikeata aikaa.

Lauantaina 4:40 paikkailla herätys, repun pakkaaminen ja liikenteeseen. Olin paikalla muutamaa minuuttia ennen sovittua aikaa ja siellä ei ollut kuin pari henkeä ennen minua. Kumpikaan ei muuten ollut paikallinen. Hetken päästä porukkaa alkoi kuitenkin tulla paikalle. Tässä Hugo, Justin, Tommy, Gerald ja Myr.

Porukkaa odotellessa osa kävi hakeen jotain purtavaa aamupalaksi. Paulo ja JC.

Joskus kuuden jälkeen kaikki lähtijät alkoi olla kasassa. Muutamien lähtö oli epävarmaa jo edellisenä päivänä erinäisistä syistä johtuen. Lopulta meitä tuli lähtöpaikalle vain 12. Ruokaa oli varattu 24:lle ilmoittautuneelle, joten se ei tulisi ainakaan loppumaan. "Kun porukka vähenee, niin pidot parenee" vai miten se menikään. Porukkamäärän kutistuessa 12 meidän matkustaminen helpottui samalla kummasti kummasti. Alkuperäisenä ideana oli, että osa menee Tagaytayhin omilla autoilla ja loput loput bussilla. Autoilla paikalle tuli kolme henkeä, joten nyt kaikki mahtui sopivasti autoihin.

Sitten vain liikenteeseen. Ensin toimiston vierestä menevälle C5:lle, sieltä suoraan South Luzon Express Waylle  ja kohti Batangasta. Jonku matkaa moottoritietä ajettua käännyttiin Santa Rosan rampilta ja kohti Tagaytayta. Itse kaupunkii oli helppo ajaa, mutta itse resortin löytäminen osoittautui himpun verran vaikeammaksi. Kunnon karttaa aiheesta ei ollut tietysti kellään. Neuvoa kysyttiin niin paikallisilta kuin soittamalla. Tässä ollaan jossain hukassa.

Ajeltiin pieniä teitä pitkin ihan korvessa ja tuntui, että nyt ei ole kellään mitään hajua aiheesta. Tässä pieni breikki toisessa paikassa.

Lopulta soitettiin resorttiin ja sieltä tuli traikki meitä vastaan opastamaan meidän perille. Paikka kieltämättä olikin kyllä tosi korvessa ja sinne ei ihan helposti löydä. Itse paikassa ei ollut kuitenkaan mitään valittamista. Paikan nimi on Kubo Kubo. Kubo tarkoittaa kuvassa näkyviä katoksia.

Perille päästyä kaikilla alkoi olla jo nälkä. Oltiin hommattu kokonainen grillattu possu eli lechon, joka on suurta herkkua tässä maassa. Hyvää se onkin. Siispä sen kimppuun.

"Nyt mä syön sut".

Paikassa oli myös karaokelaite ja sille tulikin heti käyttöä. Karaoke on Filippiineillä oikeasti todella suuressa roolissa illanvietoissa ja vaikka kotibileissä.

Marrk lähti valmisteleen meidän varsinaista ruokaa.

Keittiöpuuhissa myös Myr, JC ja Hugo.

San Mig Light oli tietysti myös kuvioissa mukana.

Piha-alueella oli todella paljon sudenkorentoja. En tiedä oliko niillä joku parittelukausi vai mitkä kokoontumisajot menossa, mutta niitä oli joka tapauksessa paljon. Osa niistä oli sinertäviä ja osa tällaisia punaisia. Aikasta hieno ötökkä.

Mico ottaa rennosti.

Altaan reunalla Tommy, minä, Hugo, Mico, Jen, JC ja Sergio.

Jossakin vaiheessa ripsauttu vähän vettäkin, mutta se ei haitannut menoa. Toisin kuin Suomessa sade ei täällä juurikaan laske lämpötilaa. Sitä on silloinkin mukavat noin +30C.

Marianne näyttää maagisia voimiaan.

Myös Paololta löytyy.

Samoin Jeniltä.

Vähän erilainen ryhmäkuva. Yllättäin allekirjoittaneella oli vain idea ensin hukassa.

Toinen ryhmäpotretti.

 Välillä taas laulatti. Paulo tutkii seuraavaa biisivalintaa.

Tommyn tyylinäyte.

Myrin laulantaa.

Hugolla siesta menossa.

Päivä oli mukavan lämmin ja uima-allas oli suosittu paikka koko päivän. Marianne, Jen ja Justin.

Poikien missikisat.

Meillä oli varattu paikka iltapäivään klo 17:00 asti. Kun kello alkoi lähestyä määräaikaa, niin kerättiin omat kamat pois. Paikka oli mukavan rento ja saatiin puuhastella omalla porukalla mitä haluttiin.

Sitten vain kohti Tagaytayn keskustaa. Osa porukasta jäi Tagaytayhin jatkoille minun ja Hugon ottaessa bussi takaisin kohti Manilaa.

Bussikyyti Manilaan oli aikasta hidas ja se kesti lopulta noin 2,5 tuntia. Matkustusaika sinänsä ei ollut bussimatkan ongelma, vaan bussin ilmastointi. Täällä pidetään jostain syystä pitkän matkan busseissa ilmastointia aivan helvetin kylmänä. Nyttenkin viimeinen tunti matkasta tuntui, että jäätyy. Bussin tultua lopulta Manilaan oli enemmän kuin mahtavaa kävellä hetki ja lämmitellä. Sitten vain taksi alle ja kämpille. Paluumatka kesti lopulta noin kolme tuntia.

Niin kuin alussa kirjoitinkin, niin porukan suhteen meillä kävi suuri kato heti aamusta. Itse päivä perillä oli kuitenki tosi hauska ja onnistunut.

Tiimiterveisin Manilasta,
Mika

Juhlia, ruokia ja yksi hämis

Muutama päivä vierähtänyt täällä Roxaksessa. Jo Puerto Princesassa ollessa sateli aika paljon ja sama on jatkunut täällä. Eilen lauantaina oli ensimmäinen päivä täällä Roxaksessa ollessa, että ei ole satanut ollenkaan koko päivänä.

Roxas on pieni kaupunki, jossa hyvä ruokapaikat on hakusessa. Nyt uusivuosi on sotkenut kuviota entisestään yhden suosikkipaikan ollessa koko ajan kiinni ja toisessa on välillä jotain tapahtumia ja sinne ei pääse. Yks toimiva vaihtoehto on käydä ostamassa kaduilla grillattavia pieniä vartaita. Tyypillisesti vartaissa on possua, nautaa ja kanaa. Kanasta syödään käytännössä ihan kaikki mahdollinen höyheniä lukuunottamatta. Monesti näissä grilleissä näkyy kanan koparaa, sydämiä tai kuten tässä kuvassa jotain suolta ja suurimmat mollukat on kanan kokonaisia päitä. Niistä syödään kuulemma mm. aivot ja silmät. Bon Abetit! Mulle on paistumassa nuo viisi possuvarrasta ja nakki.Viimeksi olin täällä Roxaksessa kesäkuussa. Majapaikkana oli sama Rover's Pension House, kuten ollut aina tässä kylässä ollessa. Täällä kun majapaikat on erittäin kortilla. Silloin minun huoneen seinällä tepasteli sellainen iso karvainen hämähäkki, jota ei kiinnostanut saada nukkuessa räplämään omaa nenää, vaan se piti nitistää. Nyt huomasin taas samanlaisen hämiksen, mutta pienemmän. Oli taas jonku aikaa jahti päällä ennen kuin sain sen nitistettyä. Ovat muuten tosi nopeita!Perjantaina iltana otettiin uutta vuotta vastaan isolla porukalla paikalliseen tyyliin. Tarkoitti sitä, että piti olla riittävästi hyvää ruokaa, muutama iso puteli Tanduay-rommia, sekä tietysti kunnon karaokelaitteet. Yhtenä ruokana ei ollut vähempää, kuin itse grillattu kokonainen noin 45kg sika eli "Lechon". Täällä erittäin suosittu ruoka isojen juhlien yhteydessä. Tosi hyvää ja varmasti tuoretta, kun sika laitetaan aamupäivällä hengiltä, sen jälkeen sisälmykset pois ja kokonaisena het muutamaksi tunniksi vartaaseen.Ilta meni edellisissä merkeissä, kunnes kello tuli puoliyö.Eilen lauantaita oli tammikuun eka päivä, mutta juhlat ei vielä loppunu. Nyt oli vuorossa syntymäpäiväbileet ja samalla isolla porukalla niitä viettämään rannalle Butterfly Beachille. Mikäpä tällaisessa paikassa on viettää juhlia. Välillä uimassa ja sitten ruokaa ja juomaa.Rannalla ollessa ihmettelin, että mikä on niin hauskaa, kun porukka nauraa ringissä kippurassa. Perheen koiranpennusta oli tullut hetkeksi kilpikonna. :))Ei sen tarvinnu olla siinä kuin hetki ja pääsi kuvauksen jälkeen pois. Katteli vaan rauhallisesti, kun muut hihitteli.

Jostain Roxaksesta,
Mika