Taifuuni Ruby, Itsenäisyyspäiväjuhlat ja urheiluautoja

Filippiinien taifuunikausi alkaa olla ohi, mutta vielä ehti tulla tämän vuoden kovin taifuuni Ruby (Hagupit) tähän joulukuun alkuun. Näin kävi myös kaksi vuotta sitten, jolloin Bopha aiheutti tuhoa erityisesti Mindanaon pohjoisosissa.

Viime torstaina tilanne näytti erittäin vakavalta. Tuulenvoimakkuudet kovenivat koko ajan ja ennusteet lauantaille ja sunnuntaille olivat jo todella rajuja. Tuulet olivat supertaifuuniluokassa näyttäen reilusti yli 300km/h lukemia. Taifuunin reitti kulki myös uhkaavasti kohti samaa aluetta, kuin viime vuonna lähes 8000 ihmistä surmannut supertaifuuni Yolanda.

Tällä kertaa tilanteeseen onneksi varauduttiin aivan eri tavalla kuin viime vuonna. Jotain oli siis opittu viime vuodesta. Lopulta taifuuni rantautui jonkun verran pohjoisempaa viime vuotiseen verrattuna ja se onneksi myös heikkeni jonkun verran.

Välillä näytti myös, että taifuuni tulisi suoraan Manilaa. Se kuitenkin kulki sen verran alempaa ja tuuli oli heikentynyt niin paljon, että Manilassa kämpän alueella oli käytännössä vain normaalia sadetta ja jonku verran tuulta.

Ilman uhreja ei kuitenkaan päästy tälläkään kertaa. Tämän hetken tiedon mukaan taifuunissa menehtyi 27 henkeä. Niistä suurin osa Philippiinien itärannikolla Samarin alueella.

Suomessa vietettiin Itsenäisyyspäivää viime lauantaina. Manilassa suomalaisia kokoontui Philippine-Finland Societyn kutsumana Makati Garden Clubille lauantaina alkuillasta. Tuli käytyä myös paikalla moikkaamassa kavereita ja tarjolla oli myös asiaan kuuluvia tarjoiluita. Tässä on päästy jo puheiden pitoon.

Garden Clubin jälkeen kävästiin pikaisesti Peninsulassa.

Sitten jatkettiin pienemmällä porukalla Fortiin jatkoille.

Sunnuntaina aamupäivällä kämpillä ollessa ulkoa kuului sen verran mielenkiintoista murahtelua, että joutui kaivamaan kameran esille ja piti lähteä käväseen ulkona. Paikallinen autokerho käy sunnuntaisin kurvailemassa yhdessä ja tulevat sitten lopuksi Burgos Circlelle sufeelle. Pojilla on kalusto kohillaan, eikä ole tyydytty välttämättä ihan karvalakkimalleihin.

Lamborchini Aventadoria en ole aikaisemmin nähnyt liikenteessä, eikä niitä tule liiaksi vastaan jatkossakaan. Autoa valmistetaan vain 4000kpl ja listahinta Jenkeissä noin 400,000USD. Tämä yhdistelmä pitää auton jatkossakin vain harvojen herkkuna.

Leveä ja matala.

Numeroita Aventadorista: 6,5L V12, 700HV, 0-100km/h 2,9sec, 350km/h.

MB SLS AMG Black Series. Hieno on tämäkin, eikä numerot paljoa kalpene Aventadorille.

Ferrari 458 Spider. Keltainen on kaunista!

911 Turbo S ja harvinaisempi GT3RS.

GT2 ei ole myöskään niitä tavallisimpia 911-malleja.

Mersun CLK63 AMG ja Maserati Quattroporte. CLK:ssa oli todella rouheat soundit! Maserati ei liity samaan porukkaan ja autoa näkee aina silloin tällöin aluella kuljettajan ajamana. Hieno kaara sekin.

Lambossa oli myös maireat soundit, kun V12 täräytettiin käyntiin.

Autoja oli paikalla enemmänkin. Kuvista jäi puuttumaan mm. Porschea, sportti-Meseä, Mustangia ja muita Jenkkejä.

Marraskuu pyörähti joulukuun puolelle ja myös tämän vuoden Movember päättyi. Olin mukana mursuilemassa kahtena edellisenä vuonna, mutta tällä kertaa jätin väliin. Sain kaverilta joku kuukausi sitten paketin, joka piti nyt avata. Se nimittäin sisälsi setin irtoviiksiä. Kokeiltiin ja hubailtiin sitten porukalla.

Der Günther itse.

Sellaista menoa täällä Manilan suunnalla tällä kertaa.

Terveisin,
Mika

Movember 2013

Marraskuu alkaa jo muutaman päivän päästä. Samalla se tarkoittaa, että myös Movember alkaa. Movemberin ideana on, että "joka vuoden marraskuussa Movember-kampanja pyytää miehiä ympäri maailman kasvattamaan viikset. Niillä kerätään kipeästi tarvittavaa rahaa, jolla lisätään tietoisuutta miesten terveyteen liittyvistä asioista".

Tässä lyhykäisyydessään Movemberin säännöt:

- Kasvot ajetaan sileäksi marraskuun 1. päivä
- Sen jälkeen kasvatetaan ja trimmataan viiksiä koko marraskuun ajan
- Viikset ei saa yhdistyä suun alapuolella (se katsotaan pukinparraksi/munkiksi)
- Viikset ei saa myöskään yhdistyä pulisongeihin (se katsotaan parraksi)
- Muuten tyyli on täysin vapaa.

Osallistuin viime vuonna Movemberiin ensimmäistä kertaa. Minulla ei ole ollut koskaan aikaisemmin viiksiä, joten se oli ihan mielenkiintoinen ja hauska kokeilu. Lähdin hakeen Robert De Niron Jackie Brown -leffassa ollut tyyliä ja tästä näkyy, että kuinka lähelle sitä lopulta päästiin.

Tänä vuonna olis tarkoitus kokeilla vähän erilaista tyyliä. Ajatus on jo mielessä, mutta saas nähdä, että mitä lopulta tulee. Työkavereita on myös alkamassa muutamia mukaan viime vuoden tapaan. Mitenkään tiukkapipoisesti tätä ei ole tarkoitus ottaa tälläkään kertaa. Huumorilla siis mennään hyvän asian puolesta!

Tässä vielä parit esimerkkikuvat eri tyyleistä:

Viime vuoden juttu samasta aiheesta.

Movember-terveisin Manilasta,
Mika

Viiksiä, aseita ja mopoilua

Marraskuu vaihtui joulukuuksi ja samalla Movember loppui. Allekirjoittaneella oli töissä sermin seinällä kuva Robert De Nirosta Jackie Brown leffasta ja sitä lookkia lähdettiin hakeen. Tästä näkyy kuinka lähelle sitä lopulta päästiin.

Työkaverilla Juholla mallina Tom Selleckin pensselit ja tässä näkyy Juhon lopputulos.

Töissä meillä oli muutama muukin kaveri mukana ja tässä ryhmäkuva toimistolta.

 

Marraskuun viimeisenä päivänä Fort Bonifaciossa marokkolaisessa ravintolassa Kasbahissa oli jonkulaiset Movemberin päätöskekkerit. Paikalla oli viiksivalluja jonku verran. Osalla lähti myös viikset Kasbahissa vuorokauden vaihtuessa. Niin myös Joonalla.

Minä ajoin viikset pois heti kämpille päästyä. Oli ihan mielenkiintoinen kokeilu, kun ei ole koskaan ollu viiksiä. En minä silti niitä kaipaamaan jää. Varsinkin viimeisen viikon jo odotti, että sais ajaa nopeasti pois. Varsinkin syödessä piti pyyhkiä koko ajan suupieltä. Ero ilman viiksiä on siinä, että ilman tarvii pyyhkiä vain huulet. Viiksien kans suurin piirtein koko naama varsinkin, jos syötäessä sattui oleen ketsuppia tms.

Edellisessä jutussa kerroin Manila Auto Salonista. Samaan aikaan viereisessä messuhallissa oli puolustus- ja asealan messut. Kävin katsahtamassa samalla myös, että mitä siellä näkyy. Lippu messuille oli 100PHP/1,90€. Saman verran siis kuin Auto Saloniin.

Kun Filippiineillä tulee käymään ensimmäistä kertaa, niin on yksi asia, mitä ei voi olla huomaamatta. Aseet. Niitä näkyy katukuvassa varsinkin suuremmissa kaupungeissä lähes koko ajan. Lähinnä se johtuu siitä, että lähes joka kaupalla pitää olla oma vartija ja sillä on vyöllä jonkulainen revolveri tai pistooli. Kyseessä ei todellakaan tarvi olla mikään iso kauppa tai yritys, jossa liikkuu oikeasti rahaa. Siihen riittää ihan pieni peruskauppa. Sitten jos puhutaan pankeista, niin siellä on tyypillisesti vähintään kaksi vartijaa. Toinen ulkona ja toinen sisällä. Niillä voi olla varustuksena jo esimerkiksi pistooliperällä olevia pumppuhaulikoita. Pankkien yhteydessä Filippiineillä näkee suuremmissa kaupungeissa joka päivä panssaroituja rahankuljetusautoja. Niillä on sitten varustuksena tyypillisesti jo rynnäkkökivärit ja monesti myös luotiliivit ja jopa kypärät.

Edellinen heijastui hyvin myös messuilla. Porukkaa ja erilaisia aseita oli paljon.

"Pistoolia? Kyllä löytyy. Mikähän merkki ja malli kiinnostaisi?"

Tällä revolverien valmistajalla oli tarjova värivaihtoehtoja myös naisille.

Erilaisia kivääreitä ja haulikoita oli tarjolla myös laidasta laitaan.

Erilaisia pumppuja ja kivääreitä.

Tarvitsetko kenties luotiliivejä tai muita varusteita?

Varustepuolta olikin tarjolla todella paljon. Erilaisia koteloita käsiaseille, laukkuja ja toki sitten aiheeseen liittyvää vaatetusta laidasta laitaan.

Asemessujen jälkeen kävelin vieressä olevaan Mall of Asiaan. MOA on tunnetusti yksi maailman suurimpia kauppakeskuksia. Siellä järjestetään myös monenlaisia tapahtumia. Tällä kertaa siellä oli karatekilpailut. Minun tullessa en nähnyt yhtään kamppailua, vaan silloin oli menossa katakilpailu. Siinä siis tehdään erilaisia liikesarjoja kuviteltuja vastustajia vastaan. Siinä tuomarit arvostelevat liikesarjojen ja tekniikan puhtauden, rymityksen, asenteen, jne. Joskus nuorempana harrastanut lajia useamman vuoden ja sikäli tuttua puuhaa.

Tässä näkymää MOA:n kävelysillalta.

Samasta paikasta toiseen suuntaan katsoessa näkyy vieressä oleva iso maailmanpyörä.

Tien toisella puolen olevaa rantabulevardia.

Paikallinen nakkikioski.

Filippiineillä on vuosittain noin parikymmentä taifuunia. Yksi niistä näyttäis olevat tulossa tiistain paikkeilla maahan. Taifuuneihin liittyy aina kovat tuulet ja vesisateet. Tuulennopeudet voi kasvaa todella rajuiksi. Tällä hetkellä tulossa oleva taifuuni on nyt Micronesiassa Palaun kohdilla ja siellä tuulennopeus on nyt 250-305km/h. Se tekee 69-85m/s. Vastaavasti maksimi aallonkorkeus Palaulla on tällä hetkellä noin 16m. Tästä näkyy taifuunin tämän hetkinen ennuste reitille.

Kuva otettu osoitteesta www.typhoon2000.com.

Alkuviikosta vaivannut kova nuha on alkanut vähän helpottaa, vaikka se ei ohi vielä olekkaan. Torstaina tuli käytyä mopolla ekaa kertaa töissä ja eilen lauantaina tuli käytyä muuten vain mopoilemassa täällä lähialueella. Mukavaa päästä vähän kurvaileen ympäriinsä. Kyllä tässä on mopoilua jo kaivannutkin.

Manilasta,
Mika

Mopo-ostoksilla Manilassa

Viime kuussa kirjoitin juttua paikallisen ajokortin hommaamisesta. Ideana koko kortin hankkimiselle oli se, että  ei tarvi selitellä mitään mahdollisissa ajokorttiratsioissa, jos maassa nyt vierähtää vähän pidempään. Minun on pitänyt vuosien varrella mopolla ajaessa näyttää Suomikorttia pari kertaa Palawanilla ja kerran Boholilla. Kertaakaan en ole saanu sakkoa, mutta kovasti ovat pyöritelleet korttia kädessä. Ovat sitten kyselleet paikallista tai kansainvälistä, niin olen aina selittänyt, että se on kansainvälinen. Oikeassa reunassa lukee myös ajokortti englanniksi ja takaa näkyy ajokorttiluokat. Virallisestihan se ei toki ole mikään Aasiassa yleisesti hyväksytty kansainvälinen kortti.

Toinen suuri syy paikallisen ajokortin hankkimiselle alunperinkin oli se ajatus, että jos tässä maassa meinaa asua pidempään, niin kyllä jonkulainen mopokin pitää hankkia. Olen katellut ja miettiny vaihtoehtoja paikallisista perusmopoista ja mieli on vaihdellut kuin tuuliviirillä. Filippiineille ei jostain syystä tuoda yhtään ainoaa Japanilaismerkkien 100-150cc perusmopoa, jossa yhdistyis sekä nestejäähdytys, että ruiskutus. Nestejäähdytteisiä löytyy muutamia, mutta ruiskulla olevat ovat erittäin harvassa. Yamahalta tuli juuri uusi Mio Soul i, mutta se on vain 115cc. Ei kiitos. Alunperin listan kärjessä minulla oli Honda PCX 150i ja Yamaha Nuovo Elegance (135cc), mutta niitä kumpaakaan ei tuoda Filippiineille. Thaimaastahan näitä löytyy.

Lopulta mietin, että olikosko se sitten Yamaha Sniper MX. Kyseistä malliahan kokeilinkin pikaisesti syyskuussa Yamaha International Motor Showssa Mall of Asiassa Pasayssa. Kyseessä monessakin suhteessa valtavirrasta poikkeava vekotin. Kuutioita nestejäähdytteisessä koneessa 135cc, vaihteita on viisi ja niitä hämmennetään käyttäen käsikytkintä. Vaihteet on samalla tavalla kuin isoissa oikeissa moottoripyörissä eli yksi alas ja loput ylös. Tyypillisestihän täällä vaihteellisissa ei ole käsikytkintä ollenkaan ja kaikki neljä vaihdetta on alaspäin.  Moottoriteho Sniper MX:ssä on myös hieman suurempi kuin suurimmassa osassa kilpailijoita. Tehoa löytyy "huikeat" 12,5 heppaa.

Kävin Pasigin Yamahan jälleenmyyjän liikkeessä jo muutama viikko aikaisemmin selvittämässä tärkeimpiä asioita. Hinta, varkausvakuutus, pystyykö rekisteröimään suoraan ulkomaalaisen nimiin ja mitä siihen vaaditaan, miten huollot, miten maksun voi suorittaa, jne. Tärkeitä peruskymyksiä siis.

Menin käymään samassa Pasigin Yamahan liikkeessä nyt lauantaina uudestaan. Olin päätynyt kyseiseen Sniper MX:ään. Varmistin kyselemällä samoja asioita uudestaan. Väriksi halusin metallivalkoisen. Sitä ei kuitenkaan löytyny edes soittamalla Yamahan varastoon. Liikkessä oli heti tarjolla pari kappaletta kakkosvaihtoehtona ollutta mustaa ja päätin sitten, että ostetaan sellainen. 

Kun kerroin, että minä ostan sen, niin ensimmäiseksi kysyttiin jotain henkilötodistusta. Paikallinen ajokortti kävi. Mopon rekisteröinnistä sen verran, että ulkomaalainen voi rekisteröidä suoraan ajoneuvon omiin nimiin. Minulta ei kysyttä ajokortin lisäksi yhtään mitään muuta paperia tai korttia. Käteiskaupassa ei kuulemma tarvita mitään muuta. Listahinta Sniper MX:llä oli 94200PHP/1771€. Siitä sai alennusta jopa kokonaiset 500PHP/9,40€! Se tekee 0,5%. Ei siis käytännössä yhtään mitään. Tämä tosin olikin tiedossa. Suomessahan mopokaupoissa tippuu yleensä noin 5-6% maahantuojan listahinnoista pois. Loppuhinta oli siis 93700PHP/1762€. Varkaus- ja kolarivakuutus vuodeksi maksoi 3820PHP/71,80€. Vakuutuksen kans hinta tuli siis 97520PHP/1834€. Maksuvaihtoehtona oli vain joko käteinen tai osamaksu. Luottokortit ei käyny. Tämä oli tiedossa ja olin varannut valmiiksi tukun seteleitä reppuun. Suurin seteli täällä on 1000PHP/18,80€ ja vastaavasti tyypillisesti suurin kertanosto automaatilla on 10,000PHP/188€. Joutui tekeen 10kpl nostoja, että sai rahat mukaan. Kauppahintaan kuului visirillä varustettu avokypärä.

Halusin mopon toimitettuna kämpille ja se minulle luvattiinkin aikaisemmin. Toimituspäiväksi sovittiin ma 26.12. Se päivä oli tänään. Condolle tuli pari kaveria mopoilla, joista toinen oli minun uusi Jammu. Firmalla ei ollu kuulemma omaa kuljetuskalustoa, joten ajaminen oli ainoa vaihtoehto. Käytiin kaverin kans vielä mukana oleet paperit läpi. Kokeilin myös pihalla, että kaikki toimii moitteettomasti ja homma oli siinä. Kypärän kaverit olivat toki unohtaneet ja se pitäis tulla tiistaina. Kilvet mopoon tulee joskus 2-3kk päästä. Nyt mulla on vain paperi mukana, jostä käy ilmi, että kyseessä on uusi mopo ja kilvet tilattu.

Mopohommista kun on kysymys, niin uudesta moposta pitää Aina ottaa kuvat välittömästi. Ne menee kuitenki jossain vaiheessa nurin. Jos ei itse ajaen ja kaataen, niin vähintäänkin jossain parkkipaikalla jonkun toisen toimesta. Siinä se sitten on. Yamaha Sniper MX.

 Edestä katsottuna katteen muodot on saanu selvästi vaikutteita Jammun sporttimalleista R1/R6.

Mittaristo on kohtuu perus. Nopeusmittarin numeroasteikko on "himpun" verran optimistinen. Vaikka Sniper MX onkin yksi nopeimpia luokassaan, niin huiput jää noin 120km/h.

Heti mopokauppojen jälkeen menin käymään Fort Bonifaciossa sijaitsevassa MotoWorldissä. Siellä tuli kokeiltu kypäriä laidasta laitaan ja mukaan tarttui lopulta LS2 -merkkinen umpikypärä. Hintaa tuolla oli 3200PHP/60€. Se mikä tuossa on hyvää istuvuuden lisäksi, niin siinä on vivulla alas laskeutuva erillinen puolikas aurinkovisiiri. Varsinainen päävisiiri voi siis olla ylhäällä, mutta silmien tasolla voi olla aurinkovisiiri alhaalla. Samoin sisusta oli irroitettava ja pestävä kalliimpien kypärien tyyliin.

Päätin ostaa ajohanskat myös. Sikäli hauska, että mulla ei ole ollu noin vasittuja ajohanskoja edes Suomessa isompien mopojen kans. Merkkinä Taichi ja hintaa hanskoilla oli 2700PHP/51€.

Alennusta nuista ei saanut kovasta tinkaksesta huolimatta. Se ei tosin yllättäny. Näyttää olevan maan tapa tavallisissa liikkeissä.

Laitetaan tähän muutamia sekalaisia kuvia menneeltä viikolta. Työpaikan lähellä on ruokapaikka nimeltään Pancake House. Ei mikään erikoinen paikka, mutta Taco Salad on sellainen, jota tulee käytyä siellä välillä syömässä.

Pasigin Yamahan liikkeen vieressä oli iso kirkko ja käytiin ihmettelemässä sitä.

 Takaosassa oli erilaisia käytäviä.

Se mikä oli erikoista ja mitä en ole aikaisemmin nähnyt kirkoissa, niin siellä oli myös eräänlainen "hautausmaa". Siellä oli vaikka kuinka paljon tällaisia nimilaattoja seinissä, joiden takana oli uurnat säilytyksessä.

Lauantaina Fortin Ferrarin ja Maseratin liikkeen edessä oli rekkalastillinen unelmia, joita siirrettiin liikkeeseen sisälle. Oli kyllä hienoa kalustoa.

High Streetillä Fortissa on vähän erikoisempi suihkulähde. Ihan kuin iso graniittimöhkäle olisi nostettu tolppien keskipisteeseen.

Eilen sunnuntaina tuli käytyä kämpän yläkerran kahvilassa katsahtamassa auringonlaskua. Kyllä se edelleen laski. Ei jääny näkyviin. Auringonlaskun paikka oli taas muuttunut lisää vasemmalle edellisestä kerrasta. Nyt sen eteen jäi yksi Manilan lentoaseman terminaaleista.

Auringon painittua horisonttiin alkoi näkyä hyvin laskeutuvien koneiden valoja. Kiitoradalla on parhaillaan yksi kone ja neljän koneen valot näkyy finaalissa.

Viimeiset kolme päivää on vaivannu kova flunssa. Perjantaina mennessä töihin ei ollut yhtään mitään oireita, mutta päivän aikana alkoi pukkaan nuhaa päälle. Loppupäivästä merkit oli jo sellaisia, että tästä ei hyvää seuraa. Tänään maanantaina olin töistä pois ja nyt ollu toistaiseksi kaikkien huonoin päivä. Olis ollu mukava käydä kurvaileen mopollakin, mutta täytyy odottaa, että olo paranee ensin edes siedettäväksi.

Movemberin viimeinen viikko lähti nyt myös käyntiin. Laitetaan tähän loppuun vielä viime hetken tilannekuva.

Mursut siis kasvaa vielä tämän viikon. Kuukauden vaihtuessa ne kyllä lähtee aikasta nopeasti. Ei tule minusta viiksivallua pysyvämmin. Sen on ainakin huomannut näiden viikkojen aikana.

Mopoterveisin Manilasta,
Mika