Viime kerralla kirjoitinkin, että olisi tiedossa reissu Cebuun viikonlopuksi hyvän kaverin Peten tykö. Reissu tuli tehtyä nyt viikonloppuna. Tässä jotain aiheesta.
Otin perjantain vapaaksi ja Tiger Airwaysin lento Manilan T4:sta Cebun lähti jo 05:30. Ilmaan päästiin erittäin hyvissä ajoin. Aurinko oli vasta nousemassa ja aurinko pilkisteli välillä hienosti pilvien lomasta.
Cebuun tultiin jo noin 15min etuajassa kellon näyttäessä 06:30 ja aamu-usva leijaili vielä Mactanin saaren yllä.
Yöunet oli jääny edelliseltä yöltä vain pariin tuntiin. Peten tykö tultua väsyttykin edelleen ja joutu ottaan muutaman tunnin unet. Kun unet oli otettu, niin päätettiin lähteä käymään lähiostarilla vähän ostoksilla. Minä hipsin kuitenki aluksi suoraan parturiin ja kävin leikkauttamassa "pellehermannit" pois ja muutenki lyhentämässä lettiä.
Ostarin isoon aulaan oli jo laitettu joulukuusi ja me oltiin siis ostarilla 21. syyskuuta!!
Kyseessä ei ole mikään sattuma tai yhden jouluun hurahtaneen henkilön juttu. Eilen maanantaina käydessä ruokatunnilla Mäkkärissä syömässä siellä soitettiin taustalla joululauluja!! Joku vois kysyä, että "mikä tätä kansaa vaivaa…".
Minun ollessa parturissa Pete oli käynyt ostamassa mm. koripallon. Sille löytyi myös hyvä syy. Peten asuinalueella on kunnon katettu koriskenttä. Kaupan jälkeen lähdettiinkin heti testaamaan, että vieläkö pallon heittely onnistuu.
Sanotaanko niin, että yllättävänkin hyvin siihen nähden, että viime kerrasta koripallo kädessä on kulunut noin 20v. Koriskentän ihan vieressä on uima-allas ja käytiin palloilujen jälkeen rentoutumassa ja lillumassa siellä.
Kävin
viimeksi Cebussa kyläilemässä Peten tykönä Juhannuksena. Sen jälkeen isännän perhe-elo on muuttunut kovasti, kun taloon on syntynyt pikku rinsessa. Ylpeä isä ja 3vk vanha Sofia.
Koska kyseessä oli samalla myöhäinen varpajaisreissu, niin toki asiaan kuului myös operaatio "pöllien poltto".
Isäntä näyttää mallia.
Ja pienemmät seuraa perässä.
Iltaan kuului luonnollisesti myös grillausta ja karaokea, kuten Jussinakin. Illan päälle lähdettiin käymään katsahtamassa lähellä olevassa Chicago Joessa, että minkälainen on Mactanin iltaelämä.
Kyseessä on normaali disco tanssilattioineen.
Tarjoilijoilla show käynnissä baaritiskillä.
Lauantain meni erittäin rauhallisissa merkeissä. Nukkuen pitkään ja illalla noudattaen perjantain kaavaa, mutta huomattavasti rauhallisemmin. Plänättiin illan aikana seuraavaa päivää ja päätettiin, että lähdetään käymään katsahtamassa, että miltä näyttää
Kawasanin vesiputoukset. Netin kuvien perusteella paikka näytti hienolta ja etäisyyskin oli ihan siedettävä päiväreissuksi.
Herättiin sovitusti aikasta myöhään joskus kympin paikkeilla ja noin klo 11:00 liikenteeseen. Laitettiin iPhoneen illalla tsekattu reitti Mactan - Kawasan Falls ja puhelin näytti matkaksi noin 130km. Kateltiin, että putoukset näyttäis olevan aikasta keskellä Cebun kaupungista etelään ja aikasta keskellä saarta jossain vuorilla.
Ensin Cebun kaupungin halki ja itärannikkoa pitkin kohti etelää. Maisema oli koko matkan erittäin vehreää.
Gepsi näytti, että Dalagueten kohdalta käännytään oikealle sisämaahan. Risteys oli tarkasti oikeassa paikassa ja oikealle. Tie lähti välittömästi menemään ylöspäin ja korkeutta alkoi kertymään nopeasti lisää. Tie mutkitteli pitkin vuoren risteitä ja liikenne väheni reilusti verrattuna rantatiehen. Isompaa kalustoa ei näkyny juuri yhtään, mutta tällainen bussi saavutettiin kylläkin. Kuten kuvasta näkyy, niin linja-autossa on tunnelmaa. Myös katolla.
Tie oli paikka paikoin todella kapea ja kapeimmissa paikoissa mahtui vain yksi auto ajamaan. Naureskeltiin siinä jo, että jos olis tiennyt minkälainen tie sinne menee, niin olisko lähdetty ollenkaan. Kuin tyhjästä saavuttiin yhtäkkiä Mantalongonin kylään, jonka pienessä keskustassa oli kovasti huisketta. Meillä gepsi näytti, että vielä pitää ajaa kylästä muutama kilsa eteenpäin.
Kylän jälkeen tie muuttui aikasta huonokuntoiseksi. Kun gepsin piste lopulta saavutettiin, niin vesiputouksesta ei ollut tietoakaan. Jahas, jahas!
Kysyttiin paikalliselta vanhemmalta mieheltä neuvoa, niin hän kertoi matkaa olevan vielä vaikka kuinka paljon. Pitää ensin kuitenkin mennä takaisin Mantalongonin kylään ja sieltä jonnekin. Siispä aluksi takaisin kylään. Meillä kaikilla möyri jo vatsassa siihen malliin, että pysähdyttiin syömään Mantalongoniin.
Kun syönnit oli syöty, niin kysyttiin ravintolassa neuvoa uusiksi. Sanottiin, että pitäis lähteä ajamaan ravintolan vierestä lähtevää pikku tietä pitkin, joka menisi halki saaren länsirannikolle. Lähdettiin jatkaan matkaa ja seurattiin koko ajan gepsiä, että missä oikein mennään. Hetken päästä ei oltu enää gepsin mukaan tiellä ollenkaan. Mentiin kyllä kohti länsirannikkoa, mutta myös samalla etelän suuntaan. Tie oli kuitenkin nyt todella hyväkuntoinen asvaltti baana, vaikka oltiin täysin korvessa. Petri nauroikin, että miten tämä voi olla mahdollista, että hänen kämpän ohi menevä tie Mactanilla on niin surkeassa kunnossa verrattuna täysin umpikorvessa olevaan pieneen vuoristotiehen. Tässä tauko paikalla.
Lopulta tultiin länsirannikon National Highwaylle. Sieltä lähdettiin ajaan kohti pohjoista Moalboalin suuntaan. Pian nähtiinkin Kawasan Fallsin kyltti ja saatiin auto parkkiin. Aikaa meillä meni lopulta Mactanilta putouksen parkkiin noin 5h 15min. Putouksille piti ostaa 50PHP eli hieman vajaan euron lippu. Sitten vain oppaan johdolla käveleen kohti putouksia. Kävelyajaksi sanottiin noin 15min. Vettä alkoi näkyä pian välillä.
Välillä ylitettiin pientä kävelysiltaa.
Sitten tultiinkin Kawasan Fallsin ensimmäiselle putoukselle. Putouksilla on myös pieni ravintola, josta saa syötävää ja juotavaa. Myös lautta, jolla pysty meneen putouksen alle "suihkuun".
Muutaman minuutin patikointi ylöspäin ja siellä oli toinen putous.
Ylemmällä putouksella oli myös muutamia huoneita, joissa voi yöpyä. Yöhinta oli kuulemma 2500PHP/46€. Ylempänä olisi ollut vielä kolmannetkin putoukset, mutta koska välillä ripotteli vettä ja oli paikoin liukasta, niin jätettiin ylin putous käymättä.
"Veljekset" löysi kuin löysikin putoukset, vaikka välillä oltiin kohtuu korvessa.
Meillä oli alkuperäisenä tarkoituksen käydä ensin putouksilla ja sen jälkeen pysähtyä ihmetteleen hetkeksi Moalboalin aluetta. Putouksilta lähtiessä kello oli kuitenki jo reilu kuusi ja pimeys alkoi laskeutuun. Ajettiinkin sitten suorinta tietä suoraan Mactanille Peten tykö. Paluuaika kesti aikasta tasan 3h eli noin pari tuntia vähemmän kuin meno vuoristoseikkailuineen. Toisaalta nyt nähtiin hienoja vuoristomaisemia putouksen lisäksi, joten ihan mukava road trip.
Ajopäivän jälkeen tuli oltua vielä viimeinen yö Peten tykönä. Seuraavana aamuna ma 07:15 koneella Manilaan, jonne kone laskeutuikin sopivasti 27min etuajassa. Kentältä vain taksi alle ja kämpille Taguig Cityn puolelle ja töihin.
Sellainen reissu tällä kertaa. Mukava keikka taas! Kiitokset Petelle ja Annelle. Marraskuussa sitten uusiksi.
Manilasta,
Mika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti