Blokia vähänkin enemmän seuranneet ovat huomanneet, että olen mopoillut reissuilla eri paikoissa aika paljon. Minulla on ollut Suomessa vuosien varrella useampia erilaisia moottoripyöriä ja nautin todella moottoripyöräilystä. Kipinä kaksipyöräisiin alkoi joskus ennen varsinaista mopoikää, kun 15v ikä oli vasta edessäpäin. Nyt noin 30v myöhemmin kipinä ei ole kadonnut yhtään mihinkään. Aihe on sen verran lähellä omaa sydäntä, että ajattelin kirjoittaa siitä oman pienen jutun.
Meistä reissaajista lähes kaikki ovat käyneet joskus pakettimatkoilla ja myös erilaisilla opastetuilla päiväretkillä. Ne ovatkin helppo ja monille paras tapa reissata ja nähdä erilaisia nähtävyyksiä. Entäpä sitten, jos haluaisit nähdä enemmän? Mennä vähän pintaa syvemmälle ja nähdä jotain sellaista, mitä ei välttämättä matkatoimistojen päiväretkillä näe.
Scootterit ja moottoripyörät ovat todella käteviä laitteita lomakohteissa liikkumiseen ja uusien paikkojen tutkimiseen niin lähellä kuin vähän kauempanakin. Tavallisilla automaattiscoottereilla ajaminen on todella helppoa, kun tarvitsee käyttää vain kaasua ja jarrua. Jos osaa ajaa polkupyörällä, niin suurin osa osaa ajaa myös scootterilla. Pienen totuttelun jälkeen arempikin tulee nopeasti sinuksi scootterin kans. Sen jälkeen tarvitseekin vain keskittyä itse liikenteeseen. Perussääntönä voisi sanoa, että pään pitää pyöriä ja peileihin ei saa luottaa. Samoin pitää ennakoida koko ajan, eikä saa luottaa kehenkään, että joku antaa tilaa, kun tulet oikelta. Monissa maissa ajetaan täysin suuremman oikeudella ja siinä kaksipyöräiset ovat aina altavastaajina. Se kannattee pitää mielessä!
Mopoillessa on tullut nähnyt monenlaista reissuilla ja törmännyt milloin mihinkin. Tässä jotain poimintoja eri paikoista.
Oma ensimmäinen reissu Aasiaan oli Thaimaan Phukettiin ja silloin piti tietysti vuokrata myös mopo alle. Thaimaassa onkin tullut mopoiltua monissa paikoissa. Yksi sieltä parhaiten mieleen jääneitä mopoajeluita oli, kun ajettiin kahden kaverin kans joulukuussa 2009 Pattayalta Rayongin kautta Koh Sametille. Mopot jäi mantereen puolelle satamaan ja naatiskeltiin Koh Sametin kauniista saaresta valkoisine rantoineen.
Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa Rayongiin, jossa oltiin myös yötä ennen kuin palattiin Pattayalle. Hieno reissu!
Thaimaasta löytyy paljon hienoja paikkoja mopoiluun. Yksi niistä on Koh Changin kaunis saari. Poikien kans tauko paikalla 2005.
Olen useasti kurvaillut jossain täysin korvessa ja tutkinut, että minne mikäkin tie ja pieni polku menee. Tällaista tietä pitkin tuli kurvailtua jossain Roxaksen viidakossa Palawanilla Filippiineillä joskus 2010. Ei ollu ruuhkaa.
Palawanilla Puerto Princesassa mopoillessa törmäsin kerran Pristine Beachillä pariin poikaan, jotka olivat snorklanneet tällaiset suuret molukkiravut rantavedestä. Ravut olivat yllättävän painavia. Tämän jälkeen olen törmännyt molukkirapuun vain kerran juuri Puerto Princesassa sukeltaessa. Kuolleita pieniä molukkirapujen kuoria näkyy välillä joillakin Puerto Princesan rannoilla.
Mindorolla Puerto Galeran alue on todella hienoa mopoiluun ja siellä on tullutkin mopoiltua useasti vuosien saatossa. Alueelta löytyy paljon hienoja poukamia, mutta myös vuoria, josta pääsee katseleen näkymiä vähän korkeammalta.
Tämän kämpän omistajalla on aikasta maireat näkymät terassilta.
Kambodzassa olen mopoillut vain pienen Kompong Thomin pikkukaupungin alueella, joka jää pääkaupungin Phnom Penhin ja Siem Reapin välille. Paikka on käytännössä maaseutua heti pienen keskustan ulkopuolella ja näkymät sen mukaisia. Riisipeltoja ja viljelmiä riittää. Tässä tauko paikalla.
Tämän saman mopoilupäivän aikana tulin joelle, jossa lapset olivat uimassa ja leikkimässä vedessä. Rohkeimmat hyppivät sillalta jokeen. Päivä oli kuuma tuli käytyä itelläkin uimassa kuvan paikassa.
Vietnamissa on tullut mopoiltua Phan Thietin aluella. Mopovuokraus oli sikäli mielenkiintoinen, että hotellin lähellä ei ollut mitään mopovuokraamoja. Sen sijaan menin jutteleen kahden miehen kans hotellin lähellä mopojen vuokrauksesta ja lopulta vuokrasin toiselta mieheltä mopon muutamaksi päiväksi käyttöön. Välillä se onnistuu niinkin.
Phan Thietistä noin 20km päässä on kylä nimeltään Mui Ne ja sieltä löytyy hillittömät hiekkadyynit. Dyynit on vähän korkeammalla, josta avautuu näkymät myös merelle. Taustalla näkyvä veneiden määrä on melkoinen.
Kävin mopoilemassa dyyneillä parina päivänä ja se on aikasta vaikuttava paikka. Tässä kaveriporukka chillailemassa dyyneillä.
Mopoillessa kohtaa myös välillä mielenkiintoisia eläimiä. Olin mopoilemassa Langkawilla Malesiassa, kun yhtäkkiä näin metsästä minua tuijottamassa näyn, mitä en ole aikasemmin missään. Äkkiä uukkari ja takaisin tulosuuntaan. Tässä sama kaveri lähempää. Kyseessä siis silmälasilanguri.
Langkawista jäi muutenkin hyvät fiilikset mopoilumielessä. Paljon hienoja maisemia. Välillä voi jäädä vilvoittelemaan vaikka vesiputoukseen ja sen jälkeen jatkaa matkaa.
Mopoillessa tulee useasti vastaan maisemia, joita vain ei voi ohittaa. Yksi sellaisista oli tämä auringonlasku Langkawilla. Muistan tämän hyvin, kun ilta oli alkanut jo laskeutumaan ja olin ajamassa päiväreissulta takaisin kohti hotellia saaren toiselta puolen. Värit taivaalla oli mielettömät. Päätieltä kääntyi hiekkatie, josta auringonlasku näkyi todella kauniina palmujen vain parantaessa postikorttivaikutelmaa. Hiekkatielle siis räpsimään muutamia matkamuistoja. Tämä on yksi niistä.
Malesiassa Penangilla tuli mopoiltua saari ympäri ja siellä tuli vastaan mm. tämä vähän reilumman pituinen laituri.
Penangilla tuli törmättyä myös sattumalta tällaiseen suureen patorakennelmaan sisämaassa.
Mopoillessa voi välillä törmätä myös erilaisiin juhliin. Oltiin kaverin kans mopoilemassa Indonesiassa Lombokissa, kun maantiellä oli parhaillaan hääkulkue kävelemässä.
Lombokin mopoiluista on jäänyt mieleen myös tämä iso vesiputous, jonka viitan kaveri sattu huomaamaan. Itellä olis jääny yksin kurvaillessa vesiputous näkemättä.
Tässä maisemia Floresin rannalta Indonesiasta.
Tässä vain pieni pintaraapaisu, että miten mopoilu voi avartaa matkailua. Toki mopoilla voi muuallakin kuin Aasiassa. Välimeren saaret soveltuvat mopoiluun loistavasti. Tämä kuva on 25 vuoden takaa Rodokselta Kreikasta, jossa tuli aikanaan käytyä ja tietysti siellä piti myös mopoilla.
Toivottavasti näistä saa jotain ajatuksia omia tulevia reissuja ajatellen. Jos mopoilu on käynyt reissuilla mielessä, mutta et ole vielä kokeillut, niin kannattee kokeilla. Tuskin tulet pettymään.
Mukavaa joulun odotusta kaikille blokin lukijoille!
Mopoiluterveisin,
Mika
Ps. Vielä ehtii käyttää hyväksi edulliset hotellitarjoukset loppuvuodelle ja talven matkoille!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mopot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mopot. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 4. joulukuuta 2016
Mopoillessa näet matkakohteessa enemmän
Tunnisteet:
Cambodia,
Filippiinit,
Indonesia,
Kaakkois-Aasia,
Kambotza,
Malesia,
moottoripyöräily,
moottoripyörät,
mopo,
mopoilu,
mopot,
scootteri,
Scootterit,
Skootteri,
Skootterit,
Thaimaa,
Vietnam
sunnuntai 23. maaliskuuta 2014
Manila Bike Festival & Trade Show 2014
Manilassa oli tänä viikonloppun maan suurin moottoripyörätapahtuma Manila Bike Festival & Trade Show 2014. Paikkana oli SMX Convention Center aivan Mall of Asian vieressä. Kyseessä on sama tapahtuma, jossa tuli käytyä myös viime vuonna.
Kaveri tuli käymään viikonloppuna Cebusta sopivasti Manilassa. Häntä kiinnostaa myös mopot, joten tavattiin messuhallilla.
Käytiin messuilemassa lauantaina iltapäivästä ja porukkaa oli paikalla paljon.
Mopoista kun on kysymys, niin paikalla oli tietysti myös asiaankuuluvia tuote-esittelijoitä.
Italialaismerkit olivat panostaneet selkeästi eniten tapahtumaan tuoden paikalle paljon malleja. Osastolla oli myös suuri videoseinä.
MV Agustat keräsi paljon katseita, eikä syyttä. Tyylikkäitä pelejä!
Smile!
Surffilautatelineitä olen nähnyt aikaisemminkin mopoissa, mutta pyöräteline oli jotain uutta. Tässä Vespan tyylinäyte aiheesta.
Vespatyttö.
Aprilian Dorsodoro 1200 ABS:ssa oli jotain, joka viehätti minun silmää. Aikasta rajun näköinen peli. Osaavissa käsissä varmasti hauska laite. Hinta Filippiineillä 999,000PHP/16,006€.
Aprilian tyttöjä.
Tutun näköinen Biimeri. Vastaavalla tuli huristeltua Suomessa kesät 2008-2009. Sopisi varmasti hienosti Filippiinien vaihtelevakuntoisille teille. Ehkäpä joku päivä.
Päivän erikoisin keularakenne.
Jari fiilistelee Ducati Monster 795:n puikoissa. Hinta Filippiineillä 570,000PHP/9,132€ ja samalla Ducatin edullisin malli täällä.
Ducati Panigale 1199 S ABS löytyy Ducatin hinnaston toisesta päästä hintaan 1,620,000PHP/25,956€.
Japanilaismerkeistä Honda ja Yamaha eivät edelleenkään tuo virallisen maahantuojan kautta mitään oikeita moottoripyöriä. Vain pieniä piikkiluokan laitteita. Hondalla suurin on ollut vuosia 200cc katuenska ja Yamahalla on muutamia 153cc malleja. Hondalta on tullut nyt markkinoille CRF250L katuenska, jossa yhdistyy nestejäähdytys ja polttoaineen ruiskutus. Tuo on suuri parannus vanhaan ilmajäähdytteiseen XR200:n verrattuna. Hintaa CRF250L:llä on 222,500PHP/3,612€.
Kawasaki ja Suzuki sen sijaan tuovat suurempia malleja. Myös malliston tehokkaimpia malleja, kuten ZX-14R:ää ja Hayabusaa. Tästä Kawan ZX-14R:stä voimaa löytyy "vaatimattomat" 207,2HV. Kulkipuoli on siis enemmän kuin kunnossa. Hinta 810,000PHP/12,978€.
Castrolin tyttöjä.
Hyvä mopotapahtuma jälleen. Överiksi tunatut scootterit loisti tänä vuonna poissaolollaan, mutta vastaavasti isoja oikeita moottoripyöriä oli nyt enemmän näytillä. Sikäli näyttelyssä on menty oikeaan suuntaan. Hyvä niin!
Mopoterveisin Manilasta,
Mika
Kaveri tuli käymään viikonloppuna Cebusta sopivasti Manilassa. Häntä kiinnostaa myös mopot, joten tavattiin messuhallilla.
Käytiin messuilemassa lauantaina iltapäivästä ja porukkaa oli paikalla paljon.
Mopoista kun on kysymys, niin paikalla oli tietysti myös asiaankuuluvia tuote-esittelijoitä.
Italialaismerkit olivat panostaneet selkeästi eniten tapahtumaan tuoden paikalle paljon malleja. Osastolla oli myös suuri videoseinä.
MV Agustat keräsi paljon katseita, eikä syyttä. Tyylikkäitä pelejä!
Smile!
Surffilautatelineitä olen nähnyt aikaisemminkin mopoissa, mutta pyöräteline oli jotain uutta. Tässä Vespan tyylinäyte aiheesta.
Vespatyttö.
Aprilian Dorsodoro 1200 ABS:ssa oli jotain, joka viehätti minun silmää. Aikasta rajun näköinen peli. Osaavissa käsissä varmasti hauska laite. Hinta Filippiineillä 999,000PHP/16,006€.
Aprilian tyttöjä.
Tutun näköinen Biimeri. Vastaavalla tuli huristeltua Suomessa kesät 2008-2009. Sopisi varmasti hienosti Filippiinien vaihtelevakuntoisille teille. Ehkäpä joku päivä.
Päivän erikoisin keularakenne.
Jari fiilistelee Ducati Monster 795:n puikoissa. Hinta Filippiineillä 570,000PHP/9,132€ ja samalla Ducatin edullisin malli täällä.
Ducati Panigale 1199 S ABS löytyy Ducatin hinnaston toisesta päästä hintaan 1,620,000PHP/25,956€.
Japanilaismerkeistä Honda ja Yamaha eivät edelleenkään tuo virallisen maahantuojan kautta mitään oikeita moottoripyöriä. Vain pieniä piikkiluokan laitteita. Hondalla suurin on ollut vuosia 200cc katuenska ja Yamahalla on muutamia 153cc malleja. Hondalta on tullut nyt markkinoille CRF250L katuenska, jossa yhdistyy nestejäähdytys ja polttoaineen ruiskutus. Tuo on suuri parannus vanhaan ilmajäähdytteiseen XR200:n verrattuna. Hintaa CRF250L:llä on 222,500PHP/3,612€.
Kawasaki ja Suzuki sen sijaan tuovat suurempia malleja. Myös malliston tehokkaimpia malleja, kuten ZX-14R:ää ja Hayabusaa. Tästä Kawan ZX-14R:stä voimaa löytyy "vaatimattomat" 207,2HV. Kulkipuoli on siis enemmän kuin kunnossa. Hinta 810,000PHP/12,978€.
Kawasakin nakumalli ER-6N (650cc) on suomalaisesta näkökulmasta hinnoiteltu erittäin houkuttelevasti hintaan 315,000PHP/5,047€. Suomessa sama mopo maksaa 9,790€. Täällä siis lähes puoleen hintaan. Olisi kyllä erittäin houkutteleva diili yleismopoksi. Kasko ER-6N:ään maksaisi vuodessa 16,000PHP/256€ korvaten myös omat hölmöilyt.
Hyvä mopotapahtuma jälleen. Överiksi tunatut scootterit loisti tänä vuonna poissaolollaan, mutta vastaavasti isoja oikeita moottoripyöriä oli nyt enemmän näytillä. Sikäli näyttelyssä on menty oikeaan suuntaan. Hyvä niin!
Mopoterveisin Manilasta,
Mika
Tunnisteet:
2014,
Bike Festival,
Convention Center,
Filippiinit,
girls,
Mall of Asia,
Manila,
MOA,
moottoripyörä,
moottoripyörät,
mopo,
mopot,
Philippines,
prätkä,
prätkät,
SMX,
Trade Show,
tytöt
keskiviikko 13. maaliskuuta 2013
Moporeissu Manila - Tagaytay
Manila on todella laaja kaikkine kaupunkeineen ja liikennejärjestelyiltään varsin sekava paikka. Aluksi täytyi alkaa miettiin, että miten ihmeessä pääsee ensin Manilan alueelta ulos? Se ei nimittäin käy välttämättä ihan heittämällä. Manilasta lähtee moottoritiet South Luzon Expressway (SLEX) etelään ja vastaavasti North Luzon Expressway (NLEX) pohjoiseen. Niiden kautta pääsee nopeasti molempiin suuntiin, kunhan on päässyt Manilan ihan lähialueelta pois. Moottoripyörille on tosin rajoitus. Pyörien pitää olla vähintään 400cc. Sinne ei ole siis mitään asiaa pienemmillä mopoilla, joita koko maan on täynnä. Ei myöskään omalla mopolla. Valitettavasti.
Aikani tutkittua karttaa reitti alkoi hahmottua. Kämpiltä Taguig Citystä ensin Paranaque Cityn läpi, sieltä Manilan kentän vierestä, jonka jälkeen Caviten suuntaan. Siellä piti löytää Emilio Aguinaldo Highway, joka menisi suoraan Tagaytayhin. Välille jäisi Bacoor City, Imus City ja Dasmarinas City. Reitti näytti tältä.
Oltiin mopolla aamulla joskus 06:20, jonka jälkeen ensin käymään tankilla kämpän vieressä ja liikenteeseen. Ensimmäiset 5-6km oli tuttuja paikkoja. Sen jälkeen mentiin nuottien mukaan. Muutaman kerran piti kysyä välillä neuvoa, että päästiin Emiliolle. Sen jälkeen ei tarvinnut muuta kuin ajella. Ajon aikana tuli välillä muutamia pisaroita, mutta ei varsinaista sadetta. Sen verran pisarat kuitenki tuntui vaikuttavan, että niiden aiheuttama kosteus hiattomassa paidassa yhdessä ajoviiman kans tuntui välillä jopa vähän vilposalta, vaikka lämmintä olikin heti aamusta se noin 26 astetta.
Tagaytayn keskustaan tultiin aamulla noin pari tuntia lähdöstä. Matkaa kämpiltä sinne tuli aikasta tarkoin 60km. Matkavauhtina oli valtatielle päästyä liikenteestä riippuen 40-80km/h. Tagaytayssa heti aluksi Chowkingiin aamiaiselle.
Aamiaispaikan vieressä avautui näkymät usvaiselle Taal Lakelle. Järven keskellä on tulivuori Taal. Tulivuori on purkautunut viimeksi vuonna 1977.
Koko Tagaytayn kaupunki sijaitsee korkealla ylängöllä, jossa on lisäksi erilaisia pienempiä ja suurempia kukkuloita. Meillä oli ensimmäisenä varsinaisena kohteena yhden kukkulan päällä oleva People´s Park in the Sky. Pääsylippu paikkaan olis sopivat 30PHP/0,57€/hlö.
Mopo piti jättää parkkipaikalle, josta sitten käveltiin viimeiset muutama satametriä huipulle.
Tässä näkymää kaupungin suuntaan.
Heti ylös päästyä tuli kunnon sumu muutamien pisaroiden kera ja näkyvyys meni hetkittäin aikasta huonoksi.
Onneksi pahin sumu myös hälveni kohtuu nopeasti, vaikka keli ja näkyvyys ei paras mahdollinen ollutkaan maisemien katseluun ja valokuvaamiseen. Ylhäältä avautuvat näkymät on kuitenkin hienot. Kirkkaana päivänä ne olis toki olleet vielä huomattavasti paremmat. Myös kuvien kannalta.
Yhdellä suunnalla näkyi golfkenttää, joka oli tehty osittain korkean kukkulan päälle. Alueella oli myös monenlaisia uusia hienoja rakennuksia.
Seuraavaksi ajeltiin takaisin keskustaa kohti, jossa pysähdyttiin Picnic Groven ulkoilualueelle. Paikka on tosi suosittu ja ihmiset oli tulleet viettämään päivää ja syömään isoilla porukoilla omia eväitään.
Tässä näkymää vähän toiseen suuntaan. Keli alkoi myös paranemaan ja katokset oli suosittuja ihmisten hakiessa suojaa auringolta.
Picnic Groven vehreää aluetta.
Paikassa oli myös tehty kahden kukkulan välille zipline eli vaijerirata. Yrityksen mukaan radan pituus on 250m, korkeimmalta kohdalta maahan on matkaa 300 jalkaa eli 100m ja maksimi nopeus on 60km/h.
Yksi vaihtoehto oli käyttää tällaista useamman ihmisen hidasta maisemakabiinia.
Tässä kabiini tulossa ja yksi asiakas valjaissa menossa menossa toiseen suuntaan.
Valjaissa mennessä radan pystyy meneen myös ns. stereona eli kahdestaan. Tuli kokeiltuakin tuolla tavalla kahdestaan. Hinta kahdelta yhteensä oli 600PHP/11,35€.
Picnic Groven jälkeen mopolla takaisin parin kilometrin päähän keskustan liikenneympyrään ja sieltä otettiin suunnaksi Taal Lake. Tagaytay-Talisay nimellä karttaan merkitty tie lähtee heti liikenneympyrästä laskeutumaan alaspäin. Matka järvelle on 10km ja se on pelkää tiukkaa mutkaa. Tosi hauska pätkä ajaa mopolla.
Väliltä avautuu hienot näkymät järvelle ja yhdelle tulivuoren kraatereista.
Samasta paikkaa otettu kuva rannan puolelle, jossa on paljon kalankasvatusaltaita.
Taal Lakelle päästyä mentiin käymään syömässä lounas Villa Amraro Resortissa, joka jää ihan vastapäätä Taalia.
Paikallisissa bancaveneissa on muotoilu kohallaan.
Kun ruoka oli syöty, niin hypättiin uudestaan mopon selkään ja lähdettiin kipuamaan ylöspäin takaisin kohti Tagaytayta. Ylös ajettiin kartassa näkyvää oikean puoleista tietä pitkin. Tässä tauko Laeuna De Taalin kupeessa, josta avautui myös hienot näkymät Taal Lakelle.
Breikin jälkeen jatkettiin suoraan Tagaytayn keskustaan ja siellä otettiin suunnaksi Manila. Ajattelin etukäteen, että paluumatka kestää varmasti paljon pidempään, kun se ajoittuu iltapäivään ja silloin on enemmän liikennettä. Se ei onneksi pitänyt paikkaansa, vaan paluu kesti myös noin pari tuntia.
Mittariin kertyi päivän aikana kilometrejä noin 180 ja mopon satulassa tuli istuttua jotain 5-6 tuntia. Se alkoi takaisin tullessa myös tuntua ns. hanuriosastolla. Mukava päivä silti kurvaillessa. Tagaytayn alueella täytyy käydä ajeleen joskus uudestaan. Sen verran hienoa seutua. Mielummin vielä niin, että ajelee Tagaytain ja Batangasin alueella ympäriinsä ja on samalla yötä jossain mukavassa paikassa. Meillä jäi käymättä myös itse tulivuorella, jonne kaupataan kovasti venereissuja. Ehkäpä ensi kerralla myös siellä.
Mopoiluterveisin Manilasta,
Mika
Tunnisteet:
Filippiinit,
Manila,
moottoripyöräily,
moottoripyörämatkat,
moottoripyöräreissu,
mopoilu,
mopot,
People´s Park In The Sky,
Picnic Grove,
Road trip,
Sniper MX,
Taal,
Tagaytay,
Taguig City,
Talisay,
tulivuori
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


























