keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Viikonloppureissu Palawanilla - Sukellusta ja grillibileet rannalla

Tuli käytyä viime viikonlopulla pyörähtämässä Palawanilla Puerto Princesassa. Meidän lento oli lauantaina-aamuna klo 9:35 Air Asian siivin Manilasta Puerto Princesaan.
Hotellina meillä on ollut yleensä lähes poikkeuksetta Moana Hotel. Tällä kertaa haluttiin kuitenkin kokeillan jotain muuta ja varattiin Agodan kautta Empire Suites ihan kaupungin keskustasta.
Tapasin paikallisen sukelluskaverin ja -kouluttajan Romelin pari viikkoa aikaisemmin DRT sukellusmessuilla, josta kirjoitin aikaisemmin. Sovittiin jo ennen messuja, että ollaan tulossa Puertoon ja mennään käymään sukeltamassa.

Nyt oli juuri se päivä. Romel tuli hakeen minut hotellilta käytännössä heti, kun oltiin laskeuduttu ja päästy hotellille. Pikaisesti vain kamat mukaan ja sitten vain autolla rantaan veneelle. Pelkkä veneily tuntui jo tosi mukavalta leppoisassa kelissä muutaman kuukauden tauon jälkeen.
Romelilla oli speciaali sukellusvarustus ensimmäiselle sukellukselle.
Sitten vain pullo selkään ja yli laidan.
Romelin ja minun lisäksi ei sitten muita ollutkaan, joten tehtiin kaksi leppoisaa sukellusta kahdestaan. Ensimmäisenä paikkana meillä oli The Wall, jossa tuli nähtyä mm. erilaista korallia, merietanoita ja kilpikonna. Sukelluksen kesto oli 55min ja syvyydeksi jäi 30,7m. Meriveden lämpötila oli mukavat +30C, joten hiaton ja shortsit toimi varustuksena loistavasti.

Romel suuren viuhkakorallin vieressä.
Toisena sukelluksena meillä oli kohteena Ribbon Eel. Siellä tuli nähtyä mm. parit pienet rauskut, "leijonakaloja" eli siipisimppuja ja useita erilaisia mureenoita. Syvyydeksi jäi 22,8m ja kesto 56min. Vedenlämpö oli sama +30C.

Mureena valmiina nappaamaan saalista.
Oli kyllä mukava käydä sukeltamassa noin puolen vuoden tauon jälken. Ollut ajatuksena, että täytyy alkaa käymään enemmän sukeltamassa. Toivottavasti näin myös tapahtuu.

Lisää juttua ja enemmän kuvia päivän sukelluksilta löytyy minun Reef Dive -sukellusblokista.

Sukellusten jälkeen hotellille joksikin aikaa lepäämään. Sen jälkeen lähdettiinkin syömään kaveriporukalla Kinabuchsiin, joka on minun suosikki ruokapaikka Puertossa. Siellä on tullut käytyä vuosien saatossa syömässä aika paljon. Nyttenkin oli hauska huomata, että baarimikko Ron tuli moikkaan meitä pöytään heti, kun näki meidät.

Kinabuchsissa on laaja ruoka- ja juomatarjonta ja hinnat ovat kohtuulliset. Beef Steak Tagalogia ei voinut välttää tälläkään kertaa, joka on yksinkertaisesti paras liharuoka, mitä olen tässä maassa syönyt missään.
Ruuan päälle tuli käytyä pyörähtämässä Katabomissa kuuntelemassa vähän musaa, ennen kuin lauantaipäivä oli paketissa.
Sunnuntaille meillä oli sovittuna grillibileet BM Beachille, jonne tuli tyttökaverin sisarruksia ja vanhoja opiskelukavereita. Ollaan grillailtu samalla rannalla vuosien varrella useasti aikaisemminkin, mutta siellä ei ole ollu koskaan niin paljon populaa kuin mitä oli tällä kertaa. Filippiiniläiset todella rakastavat grillaamista ja hauskanpitoa isolla porukalla. Sunnuntai on ainakin BM Beachillä kaikkein suosituin päivä viikosta.
Rantanäkymää BM Beachiltä vuokrattavine katoksineen.
Sitten on päästy jo itse asiaan eli grillaamiseen.
Possua ja kalaa.
Paikalliseen grillipäivään kuuluu myös aina ilman poikkeusta Tanduay-rommia, Emperador-brändyä ja tietysti Red Horse -olutta. Ilman niitä ei paikalliset tule rannalle viikonpäivästä riippumatta.
Päivä meni rannalla siis rennoissa merkeissä. Jossain vaiheessa alkuiltaa hotellille lepäileen. Illalla tuli käytyä kuitenkin vielä hotellin vieressä Tiki Resto Barissa kuuntelemassa bändiä päivän päätteeksi.
Maananai olikin meidän viimeinen päivä Puertossa. Sovittiin hotellin kans check out ajaksi klo 13:00, joten meillä oli hyvää aikaa käydä sitä ennen lounaalla pääkadulla sijaitsevassa Ka Lui -nimisessä ravintolassa. Paikka on erittäin suosittu varsinkin iltaisin, jolloin sinne pitää olla yleensä pöytävaraus. Jostain syystä siellä ei ole tullut käytyä koskaan aikaisemmin, vaikka paikka on ollut tiedossa.
Ravintola on sisustettu paikallisella tyylillä ja on kaikin puolin erittäin siisti paikka. Kengät jätetään ulkopuolelle. Paikassa on tavallisia pöytiä tuoleineen, kuten myös matalampia ilman tuoleja.
Ravintolalla on erittäin hyvän ruokapaikan maine. Sikäli olikin erikoista, että menu oli tosi suppea. Tilattiin päivän annos kahdelle, johon kuului keittoa, todella hyviä tonnikalapihvejä, grillattuja katkarapuja, kalarullia, yms. Lopuksi tuotiin vielä ravintolan puolesta kookospähkinän puolikkaaseen laitettuja tuoreita hedelmäpaloja. Tässä vain pieni osa ruuista ja juomana dragon fruit -pirtelö.
Tonnikala oli ehkäpä parasta, mitä olen missään syönyt, eikä katkaravuissakaan ollut mitään moittimista. Suosittelen käymään syömässä!

Päivän aikana tuli käytyä myös pyörähtämässä Robinsonin kauppakeskuksessa ennen illan lentoa takaisin Manilaan. Koneena meillä oli paikallisen nyrkkeilylegendan Manny "The Packman" Pacquiaon nimeä kantanut Air Asian kone.
Lento oli sikäli erikoinen, että ilmaan päästiin 19:30 eli noin 15min etuajassa. Manilaan laskeuduttiin kuitenkin 21:10 eli noin 10min myöhässä. Tämä johtui siitä, että jouduttiin odottamaan laskeutumislupaa noin puoli tuntia Manilan ulkopuolella. Syytä ei sanottu, mutta kyseessä lienee ollut ukkoskuuro, koska koneesta näkyi vielä Manilan alueella tosi tummia pilviä.

Sellainen reissu tällä kertaa. Omalta kannalta tärkeintä oli, että pääsi käymään vähän sukeltamassa. Grillibileet oli mukavaa extraa. Hotellista vois sanoa sen verran, että Empire Suite on hyvä perushotelli keskeisellä paikkaa kaupungin paakadulla, jonka vieressä on paljon ruokapaikkoja. Paikasta jäi ihan hyvät fiilikset ja siellä voi majoittua uudelleenkin.

Edellisen kerran Puerto Princesassa tuli käytyä helmikuussa, kun kavereita oli Suomesta käymässä Filippiineillä. Saas nähdä, että koska seuraavan kerran. Kenties jo Jouluna.

Palawan-terveisin,
Mika

tiistai 15. syyskuuta 2015

DRT Dive Expo Philippines 2015

Viime viikonloppuna 11-13.9.2015 järjestettiin sukellusalan kansainväliset messut DRT Dive Expo Philippines 2015. DRT tulee sanoista Diving, Resort ja Travel. Tapahtumapaikkana oli Ortigasissa sijaitseva SM Megatrade Convention Center. Kävin messuilla lauantaina.
Paikalliset sukellusliikkeet olivat näkyvästi esillä ja olivat yksi suurimmista näytteilleasettajista. Myynnissä oli kaikenlaisia sukellusvälineitä aina perusvälineistä tekniikkasukellukseen, vedenalaisia kameralaitteita aina ammattilaisia myöten ja tietysti tarjolla oli myös itse sukeltamista.
Toinen suuri ryhmä oli sukellusresortit. Suurin osa niistä oli Filippiineiltä, mutta paikalla oli myös tarjontaa Indonesiasta ja Thaimaasta.

Lähes välittömästi kun tulin sisälle messuhalliin tapasin myös sattumalta suomalaisen Sailan, joka oli esittelemässä Atmosphere Resorttia Dumaguetesta. Alueen yksi suosituimmista sukelluskohteista on Apo Island, jonne he myös järjestävät sukelluksia. Apo Island on tunnettu mm. merikilpikonnista.
Törmäsin messuilla myös suomalaiseen pariskuntaan Pekkaan ja Tiinaan, jotka olivat esittelemässä heidän täysin uutta sukelluskeskusta Filippiineillä Tablaksen saarella. Sukelluskeskuksen nimi on First Buddy. Heillä on jo saman niminen sukelluskeskus Thaimassa Phuketissa, mutta nyt avataan uusi paikka Tablakselle. Viralliset avajaiset ovat muistaakseni nyt 19.9.2015.

Pekka kertoi, että sukellus on alueella käytännössä täysin uutta ja riutat ovat täysin koskemattomat. Heillä on myös majoitusta tarjolla. Uudet sukelluspaikat ovat aina tervetulleita. Varsinkin, kun ne ovat aluella, jossa ei ole tullut muutenkaan koskaan käytyä. Täytyy yrittää käydä Tablaksella joskus.
Minun kannalta DRT:n ylivoimaisesti mielenkiintoisinta antia oli luennot ja pienet seminaarit vedenalaiseen valokuvaukseen liittyen. Tästä näkyy kaikkien kolmen päivän aiheet.



Lauantaina ensimmäisenä lavalle tuli Jerome Kim (Etelä-Korea) aiheella Romblon: The New Macro Heaven.
Jerome on erikoistunut vedenalaiseen makrokuvaukseen ja kuvat todella pienistä kohteista oli käsittämättömän tarkkoja. Pienimmillään esiteltyjen kuvien kohteet ovat vain luokkaa 1-2mm ja ne voivat olla osittain läpinäkyviä. Kuvien ottaminen on siis erittäin vaikeaa. Jerome kertoikin, että välillä hän on käyttänyt koko sukelluksen saadakseen vain yhden hyvän kuvan yhdestä ainoasta kohteesta.

Jerome näytti yleisölle kuvia mm. super pienistä merietänoista.
Jeromen todella hienoja kuvia voi katsella lisää hänen kuvagalleriasta.

Amanda Cottonilla (USA) oli aiheena jotain täysin muuta: Diving with Dinosaur - Encountering the American Crocodile.
Amanda kertoi hänen projektistaan Banco Chinchorrosta Mexicosta, jossa he ovat opiskelleet ja perehtyneet Amerikan krokotiilien käyttäytymiseen. Idea sukeltamisesta ja snorklauksesta krokotiilien kans kuullostaa aluksi täysin järjettömältä, mutta Amandan esitelmässä näyttämien kuvien ja videoiden perusteella se näyttää olevan mahdollista.

Banco Chinchorron alue on hyvin matalaa ja vesi on kristallinkirkasta. Suurimmat alueen krokotiileistä voivat olla yli neljä metrisiä, joten turvallisuus on ymmärrettävästi kaikkein tärkeintä. Siihen panostetaankin paljon. Jonkun mennessä veteen tarvitaan aina myös tähystäjiä veden yläpuolelle. Samoin vedessä olijoilla osalla voi olla jotain kättä pidempää.
Krokotiilit ovat oikeasti lähellä. Menisitkö sinä?
Seuraavana oli vuorossa Scott Gutsy Tuason (Filippiinit), joka kertoi aiheesta Black Water hänen omalla rennolla tyylillään. Gutsy oli tarinoimassa valokuvauksesta myös tämän vuoden helmikuussa Manilan venemessuilla.
Käytännössä Black Water Photographyllä tarkoitetaan kuvien ottamista auringonlaskeutumisen jälkeen illalla tai yöllä keskellä merta paikassa, jossa on riittävän syvää. Gutsy kertoi alkuvalmisteluista sen verran, että aluksi otetaan 20m pituinen köysi, johon laitetaan useita taskulamppuja köydensuuntaisesti niin, että ne muodostavat eräänlaisen valotunnelin. Köydän päässä on painoja pitämässä köyttä kohtisuoraan alaspäin. Valot houkuttelevat yöllä syvyyksistä mereneläviä kuvattavaksi, joista osa ei käy päiväaikaan koskaan pinnan tuntumassa. Gutsyn mielestä paras aika kuvaamisella on illalla noin klo 22:00 eteenpäin.

Gutsyn ottamat kuvat ovat todella hienoja ja osa kuvattavaista kohteista on kuin suoraan avaruudesta.
Monet Gutsyn kuvaamista merenelävistä ovat äärimmäisen harvinaisia.
Esitelmien aikana tuli esille, että osa Jeromen ja Gutsyn kuvaamista eliöistä ovat niin harvinaisia, että niillä ei ole vielä edes tieteellisiä nimiä. He tekevät molemmat yhteistyötä meribiologien kanssa.

Messujen näyttelyalueella oli hienoja vedenalaiskuvia ympäri Filippiinejä.
Yksi omia suosikkeja oli tämä Alex Mustardin (UK) ottama kuva Tubbataha Reefiltä, jossa sukeltaja piikkimakrilliparven vieressä.
Messuilla tuli tavattua myös sukelluskaveri Romel Puerto Princesasta Palawanilta. Sovittiinkin jo etukäteen, että tavataan messuilla, kun molemmat menossa sinne. Romel on erittäin kokenut sukelluskouluttaja ja tuntee Puerto Princesan vedet kuin omat taskunsa. Jos on menossa Puertoon sukeltamaan tai haluaa käydä sukelluskursseja, niin kannattee ottaa yhteyttä häneen.
DRT oli tapahtumana erittäin hyvä ja käytännössä pakollinen tapahtuma kaikille sukelluksesta, snorklailusta tai muuten vain merenelämästä kiinnostuneille. Valokuvaukseen liittyvät seminaarit olivat kyllä loistavia. Toivottavasti tapahtuma järjestetään myös ensi vuonna 2016.

Sukellusterveisin Manilasta,
Mika

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Immigration, juhlat ja sadekausi

Filippiineillä on helppo oleskella pidempiä aikoja ilman, että on hankkinut viisumia etukäteen ennen maahantuloa. Kun tulee Filippiineille ilman viisumia, niin henkilöllä pitää olla lippu hankittuna ulos maasta. Erityisen tärkeää tämä on lennettäessä maahan paikoista kuten Hongkong, Macau, Bangkok, KL ja vaikkapa Singapore. Tämä siksi, että lähtevän maan check in:ssä tarkastetaan lähes aina, että henkilöllä on myös lippu ulos Filippiineiltä. Jos sitä ei ole, niin henkilöä ei yksinkertaisesti päästetä Filippiineille lähtevään koneeseen ollenkaan. Olen tarkoituksella testannut tämän muutaman kerran. En ole suoraan näyttänyt lippua ulos maasta, mutta se on kysytty lähes joka kerta lähialueen maista lennettäessä. Suomessa sääntöä ei ilmeisesti tiedetä niin hyvin, koska sieltä ei ole suoria lentoja Filippiineille ja sitä ei ole kysytty minulta koskaan.

Kun on päässyt maahan, niin sitten täällä on helppo jatkaa oleskelua pidempäänkin käymällä vain immigrationissa. Tyypillisesti leimaa jatketaan yleensä joko kuukaudella tai kahdella. Myös 6kk on mahdollista. Maahantullessa saa nykyään 1kk leiman ja sen jälkeen 1kk jatko immigrationissa maksaa noin 3000PHP/58€. Jos on maassa pidempään kuin 2kk, niin silloin täytyy hankkia leimanpidennyksen yhteydessä ns. ACR-kortti (Alien Certificate of Registration).  Hyvä puoli kortissa on, että se toimii myös paikallisena henkilöllisyystodistuksena. Jos on pidempään kuin 6kk maassa yhteen putkeen, niin silloin on hyvä tietää, että silloin joutuu tekemään immigrationissa ns. Exit Clearancen. Sen on voinut tehdä aikaisemmin myös lentokentillä, mutta nykyään se pitää etukäteen immigrationissa. Jos sitä ei ole tehty, niin silloin ei pääse Filippiineiltä ulos lähtevään koneeseen.

Maassa voi olla leimaa pidentämällä virallisesti 1v 6kk, mutta tarina kertoo, että jopa 2v onnistuisi.

Leiman pidentämiseen tarvitsee mukaan vain passin, passikuvan ja rahaa. Jos on jo ACR-kortti, niin se pitää olla mukana. Toimistolla täytetään vain yksi A4-lomake ja sitten vain jonottamaan. Leimaan pidennettäessä kannattee olla tarkkana. Se tuli selväksi viime kerralla.

Täytin lapun ja merkitsin siihen, että haluan jatkaa leimaa 2kk:lla. Ensimmäisen luukun jälkeen maksamaan ja hinnaksi tuli 5670PHP/109€. Sen jälkeen paperit seuraavalle luukulle ja odottamaan passia takaisin uudella leimalla varustettuna. Sain passin takaisin noin 30min päästä. Leimaa tarkastettaessa huomasin, että eihän leima ole edes 1kk ja sen pitäisi olla 2kk. Kerroin asiasta ja ottivat passin takaisin korjausta varten. Sitten odoteltiin taas noin 30min, jonka jälkeen sain passin. Lähdin jo käveleen kohti ulko-ovea ja samalla tarkastellen passia. Eihän se ole vieläkään oikein. Nyt se 1kk, ei 2kk! Uudestaan vinkkaamaan samalle kaverille, että ei ole oikein vieläkään ja selvitin tilannetta.

Minut kutsuttiin taakse isomman rouvan juttusille ja hän alkoi selittään. Olet tullut maahan tällä päivämäärällä ja nyt kuukaudeksi eteenpäin on tämä päivämäärä. Kerroin siihen ystävällisesti, että homma olisi oikein, jos olisin ottanut 1kk leiman, mutta otin 2kk. Sen jälkeen hän kyselemään muilta virkailijoilta, että kuinka pitkän leiman olin maksanut ja sehän oli 2kk. Sen jälkeen tultiin sanomaan, että odota vielä hetki, että se korjataan. Kysyin, että kauon menee, niin noin tunti. Kerroin sitten vain, että antaisitko kuitit ja tulen hakeen huomenna.

Kävin hakemassa passin seuraavana päivänä ja silloin passissa oli sellainen leima, niin kuin pitikin. Kannattee siis olla tarkkana leima-asioissa!
Suomireissulla tuli syötyä aikasta paljon suurta herkkua suolalohta, mutta ei sillä näemmä kovin pitkälle pärjännyt. Siispä reissu japanilaiseen ravintolaaan ja asia korjaantuu sillä hetkeksi.
Suomesta tuli ostettua kotiintuomisina tietysti salmiakkia. Poppamies tekee muutamaa astetta hätäsempiä tuotteita. Varsinkin tämä Manalan Makeiset -pussi on sellainen, että näitä ei tarvi syödä pussikaupalla. Muutaman kun on syöny, niin polttelee jo siihen malliin, että riittää siltä erää. Suosittelen kaikille chiliaddikteille!
Olen kirjoittanut monta kertaa Manila Sports Car Clubin sunnuntaitapaamisesta kämpän vieressä Burgos Circlellä. Viime kertoina siellä on ollut myös enemmän prätkiä paikalla. Olen tykästynyt uuteen monipuoliseen Ducati Scrambleriin ja se onkin tämän hetken oma suosikkimopo. Ehkäpä joku päivä.
En ole mikään suuri Royal Enfieldin ystävä, mutta tämä oli kyllä tyylikkäin Enfield, johon olen koskaan törmännyt. 
Suomalaisia näyttää kiinnostavan asuminen ja mahdollinen muuttaminen trooppisiin maihin. Olen saanut myös paljon positiivista palautetta ja kysymyksiä blokin kautta liittyen asumiseen Filippiineillä. Samoin yleinen hintataso näyttää kiinnostavan ja juttu siitä onkin nousut koko tämän blokin luetuimmaksi jutuksi.

Tyypillisin ja helpoin asumisratkaisu on muuttaminen yleensä niin sanottuihin condoihin. Suurimmassa osassa niistä on yleensä mm. uima-altaat ja kuntosalit. Vanhan kämpän ylimmässä kerroksessa oli mm. kahvila isolla parvekkeella ja siellä olikin mukava istuskella auringonlaskun aikaan. Nykyisestä kämpästä ei löydy kahvilaa, mutta täällä on esimerkiksi erillinen spa-osasto uima-altaan vieressä. Sisäpuhelimella vain soitti alakerran respaan, että onkohan poreallas vapaana. Jos se on, niin se käydään laittamassa lämpiämään ja vajaan 2h päästä se on valmiina käyttöön. Käyttö on ilmaista.
Samoin condoista voi löytyä myös muita harrastushuoneita. Meillä on esimerkiksi biljardihuone ja siellä on heittää myös dartsia. Karaokehuone löytyy myös, mutta sitä ei ole tullu käytyä testaamassa vielä. 
Allekirjoittaneella pyörähti uusi numero mittariin perjantaina. Varasin 10 hengen pöydän kaveriporukalle Makatista Strumm´sista reilua viikkoa aikaisemmin ja tuli käytyä istumassa iltaa hyvässä seurassa livemusaa kuunnellen. Oli oikein hauska ilta!
Muutin Filippiineille maaliskuussa 2012, jolloin tuli käytyä vaihdattamassa heti paristo omaan Suunnon sukellustietokoneeseen. Suomalaisen Suunnon huollosta ja mm. paristonvaihdoista Manilassa vastaa Makatista löytyvä Aquaventure Whitetip. Paristo on kestänyt aina tähän päivään asti noin 3,5 vuotta, mutta nyt oli aika käydä vaihtamassa uusi tilalle. Sukelluksia täällä asuessa on tullut tuona aikana 41. Monta kertaa miettinyt, että vois käydä sukeltamassa paljon useamminkin. Nyttenkin on vierähtänyt viimeisestä sukelluksesta jo reilu 6kk ja polte olis kova heittää taas pullo selkään. 

Sukellukseen liittyen Manilassa Ortigasissa pidetään viikon päästä viikonloppuna 11-13.9.2015 suuri kansainvälinen sukellusalan messut nimeltään Diving and Resort Travel Expo Philippines 2015. Paikkana toimii SM Mega Mallin yhteydessä oleva SM Megatrade Hall.
Filippiineillä eletään sadekautta, mutta toistaiseksi sadekausi ei ole ollut mitenkään paha ollenkaan, vaikka on siirrytty jo syyskuun puolelle. Mitään suurempia tulvia ei ole ollut ja samoin taifuunit on ollut toistaiseksi vähissä. Vettä toki tulee kuuroina lähes päivittäin tähän aikaan vuodesta. 
Eilen lauantai-iltana oli raju ukkonen ja salamoi oikein kunnolla. Olen kokeillut kerran aikaisemmin saada kuvia salamoista, mutta huonolla menestyksellä. Päätin kokeilla eilen uudestaan. Kolmijalka vain olohuoneen ikkunan eteen ja sitten kokeileen erilaisilla asetuksilla. Tällä kertaa muistikortille tarttuihin muutamia salamointeja. Tämä oli niistä kuitenkin paras. 
Sadekauteen mahtuu myös paljon auringonpaistetta ja tosi lämpimiä päiviä. Silloin on mukava rentoutua kämpän altaalla. 
Sellaista tänne tällä kertaa. Monenlaisia juttuja ja suunnitelmia on tiedossa jo lähiviikoille, joten tästä on hyvä jatkaa.

Manilasta hyvällä fiiliksellä,
Mika