keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Sukellusta, mopoilua ja hienoja maisemia Mindorolla

Käytiin tyttökaverin kans pidennetty viikonloppu Sabang Beachillä Puerto Galeran maisemissa Mindorolla. Otin töistä perjantain ja maanantain vapaata ja oltiin kolme yötä Sabangilla.

Manilasta pääsee kätevästi Mindoron puolelle Sabang Beachille ja Puerto Galeraan. Ensin täytyy mennä Pasayssa sijaisevalle Buendian bussiasemalle. Sieltä lähtee busseja käytännössä jatkuvalla syötöllä Batangakseen, joiden päätepysäkki on Batangaksen satamassa terminaalin vieressä. Bussimatka kestää reilu 1,5h. Perille päästyä kävellään terminaaliin ja ostetaan liput joko Sabang Beachille tai Puerto Galeraan lähtevään veneeseen. Bussimatkan hinta on 166,50PHP/2,70€ ja venematkan hinta vastaavasti Batangaksesta Sabang Beachille noin 250PHP/4,05€ henkilöä kohti. Venelippua ostaessa ostetaan ensin varsinainen lippu ja sen jälkeen täytyy käydä vielä toisella luukulla maksamalla ympäristömaksu.

Sitten vain veneeseen. Venematka Batangaksesta Sabangille kestää noin tunnin.

Sabangille tullessa kelluvat baarit ovat ensimmäisenä vastassa.
Meillä ei ollut mitään varausta majapaikasta. Viimeksi huhtikuussa Sabangilla ollessa tuli oltua Sonny´s Innissä ja siitä jäi sen verran hyvät fiilikset, että käveltiin suoraan sinne kyseleen huonetta. Sellainen löytyikin hintaan 1500PHP/24,30€, joten otettiin se. Kuvaa meidän parvekkeelta.
Sabangille tultua kello oli vasta noin 12:00, joten meillä oli mukavasti päivää jäljellä. Iltapäivällä tuli käytyä Bikini Barissa, joka yksi Sabangin kelluvista baareista. Baarivarusteiksi vain maski, snorkkeli ja räpylät mukaan ja chillaileen. Välillä snorklailemassa baarin ympärillä kirkkaassa vedessä ja virvokkeita päälle. Toimii!
Sabang Beachiä iltavalaistuksessa.
Illalla käytiin Venuessa kuuntelemassa musaa.
Lauantaiaamuna oli vuorossa sukellusta heti aamusta. Varasin sukellukset Sonny´s Innin naapurista Tinasta. Meitä oli sukeltamassa paikallisen sukellusoppaan lisäksi yksi ranskalainen, saksalainen ja minä. Sukelluskohteena oli West Escarceo, josta jatkettiin aina Hole in the walliin asti. Sukelluksesta jäi lukemat 27,7m ja sukellusaika oli 54min. Tässä lähempää tuttavuutta siipisimpun eli leijonakalan kans.
Ensimmäisen sukelluksen jälkeen oli pieni breikki maissa ja valmistautuminen toiselle sukellukselle. Sille sukellukselle olikin tiedossa jotain speciaalia. Tyttökaveri on seurannut minun sukelteluja jo useamman vuoden ja ollu puhetta jo jonku aikaa, että järjestetään hänelle myös sukelluskokeilu. Pääsee sitten vähän fiilisteleen, että miltä laitesukellus tuntuu. Ollaan snorkailtu yhdessä jonku verran eri paikoissa ja hän on myös kohtuu hyvä uimaan, joten vesi on sikäli tuttu elementti. Ollaan snorklailtu myös valashaiden kans sekä Puerto Princesassa, että Donsolilla. Sikäli sukelluskokeilu on enemmän, kuin paikallaan.

Minun olleessa ensimmäisellä sukelluksella kouluttaja oli pohjustanut Lyniä, että mitä sukelluksella tullaan tekemään. Tässä on päästy jo laittamaan kamoja päälle.
Jäin rannalle vielä vähäksi aikaa odotteleen, kun kouluttaja ja Lyn kokeilivat matalassa vedessä sukelluksen perusasioita. Hetken päästä itselle myös pullo selkään ja liityin heidän seuraan. Sen jälkeen lähdettiin etenemään kolmestaan matalassa vedessä. Tässä meistä ensimmäinen kuva pullot selässä veden alla.
Lyn pääsi näkemään ensimmäisellä sukelluksella parit merikäärmeet ja mukavasti erilaista riuttakalaa. Syvyydeksi ensikertalaisella jäi 11,5m ja sukellusajaksi 40min. Fiilikset oli sukelluskokeilun jälkeen hyvät, joten seuraava askel olis sukelluskurssi. Aika näyttää, että koska ja missä.

Sukelluksista enemmän juttua, kuvia ja myös pieni videopätkä minun Reef Divessa.

Päivä oli vasta puolessa välissä, kun sukellukset oli tehty. Pienen levon jälkeen marssittiin mopovuokraamoon ja otettiin Hondan XRM125 loppupäivälle vuokralle hintaan 300PHP/4,85€. Otettiin suunnaksi ensin Puerto Galera ja siellä käännyttiin päätiellä kohti Calapania ja käytiin katsahtamassa ihan tien viereen jäävä Tamaraw Falls.
Putouksen jälkeen kurvailtiin takaisin Puerto Galeraan. Nälkää iski molemmille päälle ja etsittiin samalla ruokapaikkaa. Päädyttiin täysin sattumalta paikkaan nimeltä Manor at Puerto Galera. Ajettiin ensin paikan ohi ja kateltiin, että mikä on tuo hienon näköinen rakennelma rinteessä. Sitten huomattiin teksti, että paikassa on myös ravintola ja mentiin tsekkaan paikka.

Rakennus on rinteessä, joten portaita riittää.
Manorin allasaluetta.
Hyvä ruoka kun tarjoillaan eteen, niin sitä monesti näkee heti maistamatta, että tuon on pakko olla hyvää. Niin myös tässä tapauksessa. Chilikanaa Thaimaalaisittain.
Kello oli siinä vaiheessa 17:30 paikkeilla ja aurinko alkoi laskea vuorten taakse.
Viimeinen katsaus vielä Manorin pihalta ja sitten suunnaksi oma hotelli suunnaksi Sabang Beachillä.
Lauantain mopoilut jäi aikasta vähiin, kun otettiin mopo sen verran myöhään vuokralle. Päätettiin korjata tilanne sunnuntaina ja vuokrattiin mopo uudelleen. Kurvattiin aluksi Sabangin niemen nokassa olevalle majakalle.
Sen jälkeen takaisin Sabangille ja sieltä lähtevää tietä kohti Puerto Galeraa. Välimatka Puertoon on noin 6km. Sabangin ja Puerton välinen tie kiemurtelee välillä korkealla harjun päällä ja vähän ennen puoliväliä on pieni ravintola, jossa kannattee pysähtyä.
Ravintola sinänsä ei ole mikään erikoinen, mutta sieltä avautuma näkymä on todella hieno!
Sen jälkeen jatkettiin matkaa White Beachin maisemiin. Heti White Beachin jälkeen tie lähtee nousemaan ja sieltä näkee hyvin koko rannan.
Jatkettiin tietä eteenpäin asvalttitien loppumiseen asti. Loppupätkä ajettiin vielä pientä soratietä ylös ja jyrkästi alas, jolloin tultiin toiselle rannalle. Sitten vain mopo parkkiin.
Paikan viereen jää Infinity Hotel. Tässä rantaa, jossa iso banca parkissa.
Pienen tauon jälkeen ajettiin takaisin White Beachille. Tällä kerralle rannalle asti.
Pieni purkkari rannalla.
Mitä tehdä vanhoille käytöstä poistetuille vesiskoottereille? Vaikka rannalle pöytiä penkkeineen.
Jossain vaiheessa ajeltiin takaisin Sabangille hotellille. Ilta oli jälleen hieno ja oli rentouttavaa nauttia huurteinen päivän mopoilujen jälkeen.
Hyvin nukutun yön jälkeen meillä olikin liput 10:30 lähtevään lauttaan Sabangilta takaisin kohti Batangasta ja sieltä edelleen kämpille Manilaan.

Oli mukava reissu jälkeen Mindorolla. Aluetta on helppo suositella muillekkin!

Terveisin Manilasta,
Mika

tiistai 21. tammikuuta 2014

Travel Blog 2013 Awards

SuperSaver järjestää Travel Blog 2013 Awards -kilpailun, jossa valitaan parhaat matkablokit viidessä eri katogoriassa. Blogeja voi ehdottaa kilpailuun 4.2.2014 asti. 

Travel Blog Awards 2014!

Blogia voi ehdottaa kilpailuun yhden kerran henkilöä kohden. Yksi blogi voi saada useita ehdotuksia. Tuomaristo valitsee finalistit jokaisesta kategoriasta niiden blogien joukosta, jotka ovat saaneet eniten ehdotuksia ja jotka täyttävät tuomariston kriteerit. Lopulliseen äänestykseen osallistuvat finalistit esitellään osoitteessa Supersaver.fi. 

Travel Blog Awards 2014!

Tässä kilpailun kategoriat:

Travel Blog Awards 2014!

Jos tämä blogi on mielestäsi äänen arvoinen, niin käyhän toki äänestämässä, sillä lukijat valitsevat voittajat! 

Kiitokset kaikille etukäteen!

Terveisin Manilasta,
Mika

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kännykkäostoksilla ja häät

Suomen joulureissun jälkeen on palattu normaaliin arkeen ja tässä ehtinyt olla jo pari viikkoa taas töissäkin.

Ollut jo jonkun aikaa mielessä, että pitäis päivittää kännykkä paremmaksi. Kaikkein suurin syy on ollut vanhan kännykän kameran laatu. Se on aikasta surkea. Siihen kun lisätään, että kännyssä ei ole salamaa ollenkaan, niin se riittänee siitä. Valokuvauksen ystävänä haluaisi, että kuvien laatu olisi edes jonkulaisella tasolla myös kännykässä. Nokian 1020:ssä olisi ollut markkinoiden paras kamera, mutta en halunnut siirtyä Windowsiin. Sen jälkeen vaihtoehtona onkin ollut lähinnä Samsungin Galaxy S4 ja LG:n lippulaiva G2. Työkaveri osti G2:n joitakin viikkoja sitten ja se vaikutti hypistellessä asialliselta laitteelta. Samoin kuvien tarkkuus oli aikasta vakuuttava. S4 ja G2 ovat kaikin puolin hyvin samanlaisia ja kokoisia laitteita. G2:n puolella oli kaksi minulle tärkeää ominaisuutta eli parempi kamera ja suurempi akku. Ostin siis LG:n.
Kännykkää on tullut käytettyä nyt noin viikko ja toistaiseksi vaikuttaa asialliselta kapistukselta. Käteishinta 32GB mallilla oli 26000PHP/426€, joten se on Filippiineillä jonku verran Suomen hintaa halvempi. Suomessa vastaava malli näyttää maksavan hieman vajaa 500€.

Viikko sitten sunnuntaina oli ohjelmana jotain, mihin ei ole tullut Filippiineillä aikaisemmin osallistuttua. Nimittäin kaverin häät. Paikkana oli resortti Bulacanissa, joka sijaitsee Taguig Citystä ja Makatista noin 50km pohjoiseen päin. Käytännössä Manilan ja Angeles Cityn välillä. Paikalle oli tullut useita sulhasen kavereita niin Suomesta kuin Ruotsistakin. Parasta tässä on, että monet heistä ovat myös minun kavereita. Olikin mukava nähdä kavereita pitkästä aikaa.

Tässä on jo tosi kyseessä.
Virallisessa osuudessa oli joitakin paikallisia erikoisuuksia suomalaisiin häihin verrattuna, mutta peruskuvio oli aikasta samanlainen. Sama toistui hääseremonian jälkeen ruokailussa ja siihen liittyvässä ohjelmassa. Pääohjelman ohjelman ollessa ohi siirryttiinkin pienemmällä porukalla resortin allasalueelle ja vaihdettiin niin sanotusti vapaalle. Samalla vaihtui kaikilla rennommat vaatteet päälle.

Tässä sulhanen pääsee jannujen avustamana uimaan.
Kavereiden ilmeet kertoo loput!

Tällä viikolla tuli mopossa 3000km täyteen ja tuli käytyä samalla pesettämässä menopeli pitkästä aikaa. Kiiltää taas hetken kuin uusi.
Minun työpaikan lähelle on tullut erilaisia uusia ravintoloita viime aikoina useita. Yksi niistä on Mexican Kitchen. Käytiin testaamassa paikka eilen lauantaina.
Tacosalaattia nauhanlihalla. Lynillä oli vastaava setti, mutta kanalla.
Pääruuaksi otettiin reiluhko combosetti, jossa oli tortilloja, kanaa, lihaa, salaattia, riisiä ja toki salsa- ja valkosipulikastiketta. Ruokaa oli sen verran paljon, että siitä tuli vielä kotiinkin viemeistä.
Oli kyllä erittäin hyvät pöperöt. Alue on kohtuu kallista asuinaluetta, mutta ruuan hinta oli kuitenkin järkevällä tasolla. Ruuan lisäksi meillä oli juomana vain vesi ja Pepsi. Hinta koko setiltä oli yhteensä 780PHP/12,80€.

Kävin illan päälle vielä mopolla naapurustossa kaverin tykönä kylässä. Ajovarustuksena oli normivarustus eli shortit ja hiaton. Ilma tuntui tosi viileältä. Tänään mainittiin uutisissa, että Manilassa oli ollut lauantaiaamuna varhain vain +17,5C! Se on todella kylmä tänne. Tammikuu onkin kuulemma vuoden kylmin kuukausi Manilassa, vaikka sadekausi on jo ohi.

Tänään sunnuntaina on tullut otettua ihan rauhallisesti. Keskipäivällä käytiin kämpän altaalla uipottelemassa ja rentoutumassa. Altaan vesi tuntui tosi kylmältä ja se näkyi myös porukkamäärässä altaassa, vaikka päivä oli muuten hieno ja lämpötila jotain +27C paikkeilla. Altaassa oli meidän lisäksi vain nuori poika.

Kävin uinnin jälkeen kämpän kahvilassa yläkerrassa ja ajatuksena oli lähinnä testata, että minkälaista jälkeä uuden kännykän kamera tekee päivänvalossa. Tässä maisemaa Fort Bonifacion suuntaan.
Sitten pientä suupalaa.
Tämän otin järkkärillä lentokentän suuntaan ja käytin jälkikäsittelyssä “hieman” värikynää.
Kännyn kuvanlaatu vaikuttaa oikein asialliselta ja vanhaan kännykkään sitä ei voi edes verrata. Hyvä niin!

Tässä vielä pieni vinkki vahvan salmiakin ystäville. Joulupukki toi tällaisen 200g:n purnukan Poppamiehen valmistamaa Synkkä Salmiakkia. Erityisesti kannen teksti “Varoitus! Erittäin tulinen!” antoi odottaa jotain normaalista poikkeavaa.
Makuelämys oli kieltämättä normisalmiakista poikkeava. Kysyinen salmiakki on nimittäin terästetty chilijauheella ja sen huomaa. Salmiakissa on sen verran potkua, että kieli meinasi alkaa hieman kelluun suussa. Jos salmiakki ja chili on sinun juttu, niin kannattee ehdottomasti kokeilla. Kysyinen valmistaja tekee monenlaista muutakin chiliin liittyvää, kuten voimakkaita kastikkeita, jne.

Alkavalle viikolle olen ottanut perjantain ja seuraavan maanantain vapaaksi, joten tiedossa on pitkä viikonloppu. Kenties myös jotain pientä reissun poikasta.

Terveisin Manilasta,
Mika

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Joululomalla Suomessa

Edellisestä blokikirjoituksesta on vierähtänyt jo lähes neljä viikkoa. Joulu oli ja meni ja uusi vuosikin on päässyt jo mukavasti käyntiin.

Tulin Suomesta Filippiineille maaliskuun alussa 2012, joten Suomessa olosta oli vierähtänyt jo reilu vuosi ja 9kk. Tyttökaveri Lyn ei vastaavasti ollut käynyt Filippiineiltä Singaporea kauempana koskaan ja Pohjolan talvi oli käytännössä täysin tuntematon käsite. Nyt oli siis hyvä hetki käydä reilun parin viikon reissu Suomessa sopivasti joulun ja vuodenvaihteen aikaan. Viisumi Lynille hommattiinkin jo aikaisemmin. Tässä jotain juttua reissusta.

Manilan liikenne on aina vähän arvoitus, mutta iltapäivällä ja alkuillasta on tyypillisesti aina kovat ruuhkat. Meidän lento Manilasta oli to 19.12 klo 20:50 terminaali ykkösestä. Lähettiin kämpiltä kentälle noin 4,5h ennen lentoa, vaikka matkaa sinänsä ei olekkaan kuin muutama kilometri. Varattiin varmuudelta kunnolla aikaa myös terminaaliin, jos siellä on ruuhkaa tai muuten jotain odottamatonta härdelliä.

Taksimatka kesti lopulta noin 50min, joten se meni ihan kohtuu ajassa. Kentällä niin turvatarkastukset kuin check-inikin meni nopeasti. Samoin meni passintarkastuskin suureksi yllätykseksi. Sovittiin tyttökaverin kans ennen kentälle menoa, että mennään jokaiselle tiskille yhdessä ja minä annan aina meidän kaikki paperit kerralla tiskiin. Paikallisilla viranomaisilla kun on tapana kuulustella maasta lähteviä maamiehiä ja -naisia passintarkastuksessa ja ne voivat myös evätä koneeseen pääsyn jostain syystä, vaikka visa olisikin myönnetty. Nyt meiltä kysyttiin vain pari kysymystä molemmilta ja sen jälkeen leimat passiin ja kansainväliselle puolen. Kaikki meni lopulta tosi nopeasti ja meillä jäi aikaa vaikka kuinka lennon odotteluun. Parempi niin päin.

Manilan kentällä sattui hauska juttu. Lyn meni syömään ja minä istahdin kengänkiillottajan tuoliin. Siinä tuolissa istuessa huomasin, että yksi kaveri katsoo minua pitkään vähän matkan päässä. Hetken päästä kaveri tuli sanomaan suomeksi, että sinä olet varmaan Mika! Olin siinä ihmeissä, että Niin olen, mutta mistä sinä voit sen tietää? Kerto, että hän on lukenut tätä minun blokia viimeisen vuoden aikana aktiivisesti ja tunnisti kuvista! Pieni maailma ja hauska sattuma. Terveiset vaan sinne jonnekkin!

Sitten takaisin itse asiaan. Meillä oli ostettuna KLM:n lennot Manilasta Helsinkiin ja takaisin. Käytännössä ensin lento Manilasta Taipeihin, jossa piti käydä koneesta terminaalissa. Koneesta piti ottaa mukaan kaikki käsimatkatavat. Taipeissa pieni kierros terminaalissa ja uudelle portille ja sieltä samaan Boing 777:aan ja myös istumaan samoille paikoille. Koneeseen tuli samalla lisää matkustajia Taipeista.

Taipeista lento jatkui suoraan Amsterdamiin. Todellinen lentoaika oli lopulta 13h 10min. Pirun pitkä lento, kun ei osaa nukkua koneessa. Damiin tultiin aikasta hyvin aikataulussa perjantaiaamuna kuuden paikkeilla ja vaihtoaika Helsinkiin lähtevään koneeseen oli noin 2,5h. Siinä oli hyvää aikaa kierrellä vähän liikkeissä ja katella kentän toimintaa.
Helsinkiin lähtevä kone lähti 9:35 ja Helsinkiin laskeuduttiin 13:00. Nyt kolmen peräkkäisen lennon jälkeen oltiin päästy jo Suomeen, mutta ei vielä määränpäähän Tornioon. Seuraavaksi oli vajaan kolmen tunnin odotus Helsingistä Ouluun lähtevälle Norwegianin lennolle.

Ouluun laskeuduttiin 17:00 ja siellä oli Tornion kaverit vastassa meitä kentällä. Sitten vain kamat autoon ja kohti Torniota. Helsingissä ei ollut lumesta tietoakaan, mutta Oulussa sitä oli jo jonku verran ja maisema näytti ihan talviselta. Lopulta matka kesti Taguig Citystä kämpiltä Tornioon noin 34 tuntia. Samalla maisema näytti Torniossa siltä kuin suomalaisen joulumaiseman pitääkin näyttää.
Väsynyt reissaaja perillä.
Seuraavana päivänä hyvin nukutun yön jälkeen autolla vähän Torniota ja Haaparantaa ristiin rastiin ja näyttämässä paikkoja Lynille. Palawanin tyttö kaukana kotoa.
Petri ja Anne oli sopivasti myös Cebusta Suomessa ja tulivat käymään Oulusta Torniossa. Tarkoitus oli tehdä päiväreissu Rovaniemelle Napapiirille moikkaamaan joulupukkia. Sitä ennen käytiin kuitenkin Haaparannalla maailman suurimmassa karkkikaupassa Candy Worldissä hakemassa suut makeaksi.

Saisiko olla Tobleronea?
Sitten vain kohti Rovaniemeä ja Joulupukin pajakylää. Paikalla oli paljon väkeä ja ympärillä kuuli puhuttavan eri Euroopan kieliä kuin myös japania ja kiinaa. Tässä yksi päärakennuksista.
Hämärän laskeuduttua alueen valot pääsivät oikeuksiin.
Tässä hyvä esimerkki valojen käytöstä.
Vähän reilumman kokoinen lumiukko.
Petteri rekineen.
Sitten tietysti se tärkein eli mitä olisi joulupukin paja ilman joulupukkia? Ryhmäpotretti pukin kans.
Kuten aikaisemmin kerroin, niin Lyn ei ollut käynyt aikaisemmin Singaporea kauempana. Käytännössä se siis myös tarkoitti, ettei hän ollut myökään nähnyt lunta koskaan aikaisemmin. Samalla talven kaikki aktiviteetit oli täysin uusia luistelua lukuunottamatta. Sitä käytiin kokeilemassa kerran Mall of Asian ostarilla Manilassa.

Ohjelmana piti tietysti olla liukurilla laskua. Tässä meikäläinen näyttää mallia.
Ei mitään hajua, että koska on ollut viimeksi liukuri hanurin alla, mutta on siitä “muutama” vuosi vierähtänyt.

Sitten oli vuorossa jotain ihan muuta. Ei kuitenkaan pilkkimistä, kuten näillä kavereilla.
Sen sijaan pilkkijöiden vieressä oli tällainen paikka.
Idea avantouinnista lähti kaverin Mikan kans joskus kuukausi pari aikaisemmin. Juteltiin Skypessä ja tuli jostain syystä puhetta avantouinnista. Kumpikaan ei ollut kokeillut. Uhottiin siinä samalla parin oluen voimalla, että käydään kokeilemassa, kun tulen jouluna Tornioon. Nyt oli siis totuuden hetki ja ilman olutta. Tornion kaupunki on järjestänyt Torniojoen viereen lämmitetyn kopin, jossa voi vaihtaa vaatteet. Sitten vain uimakamppeet päälle ja menoksi!
Viimeksi Mikan kans uidessa olikin vähän lämpimämpi vesi. Toivottavasti myös ensi kerralla.

Lyn näytti samalla, että myös Palawanilta löytyy rohkeutta ja sopivaa hulluutta avantouintiin.
Käytiin kaikki kolme seuraavana päivänä kokeilemassa vielä uusiksi avantouintia. Uskokaa tai älkää, mutta vesi ei ollut yllättäin lämminnyt Torniojoessa yön aikana tippaakaan… Kohtuu raikas, mutta mielenkiintoinen kokeilu. Käykäähän testaamassa!

Sitten piti käydä tietysti kokeilemassa myös hiihtoa. Omasta viimeisestä hiihtokerrasta ei ollut vierähtänyt ihan niin pitkä aika kuin liukurilla laskemisesta, mutta kauas pitää mennä taaksepäin siinäkin asiassa. Sukset oli ensikertaiselle kohtuu liukas elementti ja muutaman kerran kävi myös tapapuoli maassa. Yllättävän nopeasti homma lähti kuitenki jo vähän meneen. Johtuneeko siitä, kun oli näin "kokenut" hiihtovalmentaja…?
Aktiviteettien päälle piti tietysti kokeilla muutamaan otteeseen suomalaista saunaa.

Torniossa ollessa piti käydä syömässä myös kunnon kebabit Turkinpippurissa. Lyn tykästyi myös tähän. Suomityylin kebabbeja kaipaa välillä Filippiineillä. Sellaisia en ole toistaiseksi vielä löytänyt. Jos jostain löytyy kuvan kaltaisia kebsuja Manilan alueelta, niin laittakaahan tietoa.
Torniossa tuli oltua 10 yötä. Sen jälkeen Oulun kentälle ja Finnairin siivin Helsinkiin. Kaveri tuli hakemaan kentältä ja pari yötä tuli vietettyä Espoossa. Siellä meni myös uusivuosi.
Viimeiset pari yötä tuli vietettyä toisen kaverin tykönä Kirkkonummella. Samalla tuli käytyä pyörähtämässä pariin otteeseen Helsingissä. Lyn ja Girlie isolla kirkolla.
Meillä oli paluulippu Helsingistä Manilaan KLM:llä pe 3.1. klo 18.05. Paluu oli samaa reittiä kuin tulokin eli Amsterdamin ja Taipein kautta. Amsterdamissa oli tiukka tunnin koneenvaihto, joka menisi perille Manilaan asti.

Helsingistä päästiin noin vartin myöhässä ilmaan. Amsterdamin kenttää lähestyessä näkyvyys oli ihan hyvä, mutta lentokeli oli kohtuu kuoppainen. Kone heilui ja huojahteli loppulähestymisessä sen verran rajusti, että kapu veti koneen lopulta matalalta uudelleen ylös. Sen jälkeen kuulutettiinkin, että “yritettään” laskeutumista uudelleen eri suunnasta. Se menikin ilman ongelmia. Silloinkin huomasi hyvin, että alueella oli kova sivutuuli. Kone laskeutui kunnolla vinottain kentälle ja kapu oikaisi koneen kentän suuntaisesti vasta, kun päätelineet oli asvaltissa kiinni.

Amsterdamissa on pitkät rullausmatkat terminaaliin. Erikoisuutena on myös, että moottoritie menee parissakin paikkaa rullausteidän ali. Koneesta näkee hyvin sillan päältä, kuinka liikenne sukeltaa koneen alla tunneliin. Terminaaliin tultiin lopulta 30min myöhässä. Käveltiin niin nopeasti kuin mahdollista passintarkastuksen kautta Manilaan lähtevälle koneelle. Tultiin portille 15min ennen koneenlähtöä Helsingissä saadut boarding passit kädessä ja kone odotteli tuubissa. Meidän paikat oli kuitenkin jo annettu muille matkustajille. Se tarkoitti käytännössä, että meillä loppui kiire siltä päivältä siihen.

KLM järjesti meille hotelliyön lentokentän läheltä Ibis Hotellista ja samalla saatiin uudet lennot seuraavalle päivälle China Southern Airlinesille Amsterdamista Guangzhoun kautta Manilaan. Lähtöaika Amsterdamista olisi 12:30 keskipäivällä. Meidän ruumassa olleet kaksi laukkua jäi yön yli lentokentälle, josta ne laitettaisiin suoraan seuraavan päivän lennolle. Saatiin molemmat pienet selviytymispakkaukset, jossa oli pesutarvikkeita, t-paitaa, sukkaa, jne. Samoin järkättiin kyyditykset kentältä hotellille. Hotellille päästyä mentiin syömään hotellilla tarjottu illallinen.
Aamiainen hotellilla ja sen jälkeen takaisin kentälle. Siellä kaikki meni nopeasti, koska meillä oli jo boarding passit. Käytännössä käveltiin suoraan kansainväliselle puolen.

Amsterdamin Schipholin kenttä on kyllä aikasta hieno. Lentokoneista ja ilmailusta kiinnostuneet huomaavat heti ainakin tämän pienoismalleja ja muuta ilmailuaiheista tavaraa myyvän kaupan. Käytävällä kaupan kohdalla on nimittäin matkustajakoneen suihkumoottori ja laskuteline.
Liikkeen yhtenä seinänä toimii oikean koneen nokka ohjaamoineen, jossa voi käydä myös sisällä.
Ostoksien jälkeen portille ja siellä jo odottikin China Southernin Airbus A330-200.
Portin turvatarkastuksessa törmäsin ensimmäistä kertaa kokovartaloscannaukseen. Kaikki matkustajat piti mennä yksitellen scannerin läpi. Leveä haara-asento kädet ylhäällä scannauksen ajaksi ja homma selvä.

Kone lähti kohti Kiinan Guangzhouta ajallaan. Lentoaika oli lopulta tasan 10h 19min. Lentoaika oli siis noin 3h lyhyempi kuin lento Taipeista Amsterdamiin. Se on suuri ero se. Guangzhoun kentällä oli ensin 45min jonotus tullin läpi ja sen jälkeen jäikin noin tunti aikaa ennen seuraavaa lentoa ihmetellä kenttää. Terminaalista löytyy jonku verran kauppoja, mutta hyvin vähän verrattuna vaikkapa Helsinkiin ja puhumattakaan Amsterdamin terminaalista.
Guangzhousta jatkettiin matkaa ajallaan Embraer 190:llä kohti Manilaa. Guangzhoun koneenvaihdosta jäi pitkän jonotuksen lisäksi mieleen lähinnä ilma. Aurinko paistoi täydeltä terältä, pilviä ei näkynyt, mutta aurinko ei silti näkynyt selkeästi. Taivaalla oli joka paikassa jonkinlainen utua. Tästä kuvasta näkyy hyvin mitä tarkoitan. Onko tämä sitä Kiinan kuuluisaa smogia, josta aina välillä kovasti puhutaan?
Lento Guangzhousta Manilaan kestää noin 2,5h. Jossain noin 45min ennen Manilaa Luzonin saarella näkyi lentokenttä ihan keskellä vuoristoa. Mikähän paikka mahtaa olla kyseessä?
Kone laskeutui Manilaan lopulta noin 11:00 paikkeilla aamupäivästä. Alkuperäisten lippujen mukaan meidän olisi pitänyt olla Manilassa jo edellisenä iltana. Viivettä tuli siis noin 16 tuntia. Täytyy raapustella aiheesta jonkinlaista kirjelmää KLM:lle lähipäivinä.

Oli mukava käydä Suomessa pitkästä aikaa ja nähdä kotijoukkoja ja kavereita. Kiitokset myös majatalojen isännille niin Espooseen kuin Kirkkonummelle!

Tällä hetkellä ei ole mitään hajua, että koska tulee mentyä käymään Suomessa seuraavan kerran. Aika näyttää. Tiedoksi kuitenkin kaikille, että koneet lentää myös tähän suuntaan, joten tervetuloa!

Hyvää Uutta Vuotta 2014 kaikille blokin lukijoille!!

Terveisin Manilasta,
Mika