Päivät vierähtäneet täällä Floresin ja Komodon maisemissa nopeasti ja samalla erittäin mielenkiintoisissa merkeissä. Alunperin syy tulla tänne oli minun sukellustutun uskomattomat tarinat ja kuvat paikan sukelluksista. Varsinkin paholaisrauskujen eli mantojen määrä tuntui lähes mahdottomalta. Samalla toki Komodonvaraanit kiehtoi.
Kun sunnuntainta tultiin tänne, niin varattiin samana päivänä heti ensimmäiset sukellukset maanantaille. Lopulta sukellettiin kolme päivää maanantaista keskiviikkoon.
Maanantain ensimmäinen sukelluskohde oli Manta Point ja toinen Siaba Kecil. Manta Pointissa pitäisi nähdä nimensä mukaisesti mantoja. Venematka Floresista Labuan Bajosta Komodon saaren edustalla olevalle Manta Pointille kestää pari tuntia. Veneen tullessa Manta Pointille levisivät kaikilla suut messingille. Paholaisrauskuja näkyi pinnassa siellä täällä yhtä aikaa! Välillä useita yhdessä. Me kaikki ensi kertaa paikalle tulleet naurettiin, että ei tällainen voi olla edes totta. Paholaisrausku on maailman suurin rauskulaji. Se voi olla jopa 7,6m leveä ja painaa 2400kg. Tyypillisesti riutoilla pyörivät mantojen koot vaihtelee yleensä noin 3m ja 4,5m välillä.
Pinnan alle päästyä lähdettiin meneen virran mukana ja samalla tehden siksakkia ja haravoiden aluetta. Noin vartin päästä mantoja alkoi näkyä useita siellä täällä. Ydessä paikkaa oli kolme mantaa kimpassa. Tässä yksi ui minun yli.
Tässä maisemaa Labuan Bajosta iltapäivällä vähän ennen auringonlaskua.
Tiistaina sukelluskohteina oli Labuan Bajosta pohjoiseen olevat Crystal Rock ja Castle Rock. Tällä kertaa mantoja ei nähty, mutta erilaista kalaa oli senkin edestä. Todella paljon. Välillä oli aivan hillittömiä parvia.
Castle Rockissa näkyi myös haita mukavasti.
Keskiviikkona luvassa oli Batu Bolong ja Manta Point uudelleen. Jälkimmäinen oli jälleen jotain aivan käsittämätöntä. Kun Batu Bolongin sukellus oli tehty, niin ajettiin lähellä olevalle Manta Pointille. Tällä kertaa mantoja näkyi pinnassa vielä enemmän kuin maanantaina. Laskettiin veneestä, että yhdessäkin jonossa niitä ui muutaman metrin välein kymmenkunta. Samoin välillä näkyi neljän tiivis nippu uimassa yhdessä. Yksittäisiä eviä näkyi pinnassa siellä täällä. Meillä oli seuraavaan sukellukseen vielä puolisen tuntia aikaa, joten kaikki lähti snorklaamaan. Paikassa on kohtuu kova virtaus sekä pinnassa, että pinnan alla. Ne, jotka sattuivat hyppämään veteen sopivaan aikaan pääsivät ottamaan todella hienoja kuvia ja videopätkiä. Valitettavasti mulla ei ollut ihan yhtä hyvä tuuri. Näin minäkin silti muutaman yksilön. Tämä kaveri uiskenteli ihan vierestä.
Snorklauksen jälkeen pullo selkään ja pintaa syvemmälle. Alku 20min oli surffailua kohtuu kovan virran mukana näkemättä juuri muuta kuin kivipohjaa. Sitten alkoi taas hauskuus. Mantoja näkyi useita, vaikkakaan ei niin monta kuin maanantaina. Kovasta virrasta johtuen niiden tarkkailu ja kuvaaminen ei ollut ihan yksinkertaista. Piti mennä ihan pohjaa myöten ja yrittää hakeutua aina johonkin kivien taakse suojaan ja saada jostain kivestä tms. ote pysyäkseen paikalla. Muuten ei ollut mitään mahdollista pysyä paikallaan. Tässä pari mantaa yhdessä.
Kun keskiviikon toinen sukellus oli tehty ja kaikki nousseet veneeseen, niin sen jälkeen otettiin suunnaksi Rincan saari ja siellä Loh Buayassa oleva Komodo National Park.
Sinne mentiin tietysti ihmettelemään sitä, mistä Komodo maailmalla tunnetaan eli katsomaan Komodonvaraaneja (Komodo dragon). Maksua tuli henkilöä kohden 175000IDR/14,45€, joka koostui mm. kansallispuistomaksusta, kahden rangerin eli puistonvartijan maksusta, kameramaksusta, jne. Lisäksi sukellusfirma otti 250000IDR/20,50€ tästä ylimääräisestä keikasta. Pelkkä kolmen päivän sukelluspaketti sisältäen kuusi sukellusta maksoi 2.200.000IDR/182€ eli noin 30€/sukellus.
Kansallispuiston opas ensin kertoi varaaneista. Kyseessä siis maailman suurin liskolaji, joka on syö kaikkea mahdollista pienistä eläimistä aina suuriin nisäkkäisiin asti ja on myös ihmisille hengenvaarallinen. Uros kasvaa noin kolme metrisiksi. Rangerit painotti, että liskot ovat täysin ennalta arvaamattomia ja myös kohtuu nopeita. Tässä näytillä, mitä varaanit ovat syöneet Rincan saarella. Siellä oli mm. villisikaa, jotain peuraa, mutta myös vesipuhvelia.
Lähellä olleen rakennuksen pihalla oli puolen tusinaa varaania.
Piha on täysin avoin ja varaanit ei olleet missään aitauksessa. Rangerit kertoi, että niille ei anneta mitään ruokaa rakennuksista, mutta ruuan haju houkuttelee ne paikalle. Kuvaamisesta sanottiin, että ei seitsemää metriä lähemmäs. Silloinkin aina yksi ranger oli vieressä pitkän y-mallisten keppien kans, joilla niitä tarvittaessa pidettiin loitolla. Käytännössä kuitenkin pääsi lähimmillään rangerin kans johonkin neljän metrin päähän. Aikasta karun näköisiä kavereita.
Tämän paikan jälkeen käytiin vielä kävelemässä rangereiden johdolla parin kilometrin kierros saarella katsomassa, jos siellä näkyisi lisää varaaneja. Niitä ei kuitenkaan nähty. Varaanien pesiä näkyi kuitenin useita.
Torstaina lähdettiin käymään mopoilemassa Petrin ja norjalaisen sukelluskamun Kain kans Labuan Bajon lähellä olevalla luolalla. Paikan nimi on Batu Cermin. Muutaman kerran neuvoa kysymällä paikka lopulta löytyi. Ensin kirjautuminen samalla tavalla kuin kansallispuistoreissulla ja sitten opas lähti näyttämään meille luolastoa. Tässä sisäänkäynti paikkaan.
Kun varsinainen luola alkoi, niin taskulamput päälle. Luolan pienimmissä kohdissa piti mennä kyykyssä niin alas kuin mahdollista ja varoa kolhimasta päänuppia. Sen jälkeen luolasto taas suureni ja siellä avautui isoja "huoneita". Luolassa näkyi isoja hämähäkkejä ja lepakoita. Tässä ryhmäpotretti sisältä eli minä, Kai ja Pete. Luolassa oli myös yllättävän lämmin, kuten saattaa kuvastakin näkyä.
Tänään perjantaina käytiin vähän mopoilemassa Peten kans. Tie nousi välillä aikasta korkealle ja oli paikka paikoin kunnon serpentiiniä.
Hienoja tietä! Paikalliset ihmiset myös todella ystävällisiä ja porukka moikkailee ahkerasti. Samoin helouta kuulee koko ajan niin aikuisten kuin lastenkin suusta.
Keskiviikon viimeinen sukellus oli minun sukellusuran 200. sukellus. Niistä kaikki ovat Aasissa yhtä (
Nemo33 - Brysseli) lukuunottamatta. Jotkut ovat joskus kyselleet, että mikä on minun mielestä paras sukelluspaikka, jossa olen käyny. Olen sanonut, että vaikea sanoa, kun hienoja paikkoja löytyy niin Indonesiasta, Malesiasta, Filippiineiltä kuin Thaimaastakin. Nyt näiden Komodon sukelluskokemusten jälkeen se paras paikka taitaa kuitenkin olla juurikin Komodo. Sukeltaminen täällä on ollut niin hieno kokemus. Suosittelen kyllä jokaiselle sukeltajalle poikkeamista Komodon maisemiin! Alue on muutenkin kaunista. Sukelluksista lisää juttua ja kuvia myöhemmin minun
Reef Diveen.
Labuan Bajo,
Mika
Keskiviikkona käytiin Petrin ja Mikon kans sukeltamassa. Ensimmäisenä kohteena meillä oli Putul ja toisena Maris Rock. Jälkimmäinen on minun suosikkisukelluskohteita Puerto Princesan vesissä ja ja siellä näkyi taas mielenkiintoisia juttuja. Heti sukelluksen alussa nähtiin hiekkapohjan kolossa leukakala, jolla oli suussaan muniaan.
Sukelluksen lopulla katsoin, että mitä ihmettä sukellusoppaamme Dani oikein vetää pohjassa hiekan vain pölistessä. Siellä oli suuri molukkirapu. Rapu on samaa ikäpolvea dinosaurusten ja krokotiilien kans. Elävä fossiili. Kyseinen rapu painaa useita kiloja.
Lisää juttua ja kuvia sukelluksista löytyy minun Reef Divesta.
Sitten meillä tuli pakollinen varikkopysähdys, kun yhden mopon takagymmista ilmat päätti karata väärälle puolen rengasta. Onneksi gymmikorjaamo löytyi noin 2km päästä.
Samassa paikka oli myynnissä Palawanin paikallista herkkua nimeltään tamilok. Kyseessä siis mangovepuun sisältä löytyviä pitkiä, vaaleita matoja. Niitä oli elävänä pussissa. Jäi ostamatta.
Pari kertaa on kyllä tullut maistettua ko. matoja. Raakana ja friteerattuna. Jotkut väittää, että raaka maistuu osterille. Mulla se ei raakana mennyt alas, vaikka sitä jonku aikaa pureskelin. Makukin oli kuin olis jotain mudan makuista polkupyörän sisäkumia jäykännyt. Leivitettynä ja friteerattuna taas ei edes tietäisi maun puolesta mitä syö. Mukana kun tuli vileä dressinkidippi, niin makuelämys oli jopa ok. 
Puerto Princesasta,
