keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Puerto Princesa - Manila

Filippiineillä on tunnetusti kolmipyöräisiä moottoripyörätakseja eli traikkeja lähes kaikissa kaupungeissa kaikkein suurimpia lukuunottamatta. Puerto Princessakin niitä on tosi paljon. Yks ilta olin kaupungin suosituimmassa ulkoilmaravintolassa Kinabuchsissa, kun pihaan kurvasi kaksi tulevaisuuden sähkötraikkiä. Himpun verran oli laitettu molempiin traikkeihin ledivaloja joka paikkaan.Kuulin sunnuntaina yhdeltä Puertossa asuvalta norjalaiselta, että seuraavana päivänä satamassa olisi austraalialainen noin 55m pitkä sota-alus. Kertoi, että aluksella on yksi hänen aussi kaveri töissä ja sinne pääsisi tutustumaan kaikki halukkaat 09:00 - 21:00. Ajattelin, että voishan siellä käydä pyörähtämässä, jos ei mitään kummempaa ole.

Seuraavana päivänä maanantaina kävin ajelemassa mopolla satama-alueen läheltä ja näin, että siellähän alus oli.Menin jututtamaan sataman portille vartijoita ja kerroin, että aussialuksella olisi kuulemma avoimet ovet ja siellä pääsisi käymään tutustumassa. Vartijalla ei ollut mitään tietoa asiasta ja sitten asiaa kysyttiin toiseltakin vartijalta. Vartija kysyivät sitten minusta, että olenko austraalialainen ja kerroin, että en vaan suomesta, mutta kuulin, että siellä pääsisi käymään. Vartijat edelleen huutelivat radiopuhelimiinsa ja lopulta minut päästettiin mopolla satama-alueelle ja toki sinne piti ajoneuvosta maksaa muodollinen 12PHP/21c lippu. Ajoin lähemmäs alusta ja siellä pari vartijaa oli konepistoolien kans. Kun ajoin lähemmäs, niin avasivat mulle portit suoraan kysymättä mitään. Ajoin mopon sota-aluksen viereen parkkiin ja siitä meni suoraan ramppi alukselle. Takakannella oli kolme sotilasta ja vinkkasin, että voinko tulla sinne. Vinkkasivat takaisin, että voi tulla. Kerroin niille, että täällä olisi avoimien ovien päivä. _Kaikki soltut ihmeissään, että jaa mikä. Kerroin mitä olin kuullu. Siellä yks vartiossa ollut solttu hihkasi radiopuhelimella laivan sisälle ja sieltä tuli sitten komentaja paikalle. Siinä tuli sitten hyvin nopeasti selväksi, että ei siellä mitään avoimia päiviä ollu. Hipsin takaisin mopolle ja liikenteeseen. Tulipas kuitenki aluksella käytyä, vaikka varsinainen vierailu jäi kyllä hiukkasen lyhyeksi. Pitäiskö tähän sanoa, että taas apinaa koijattiin!

Tiistaina oli vuorossa siirtyminen Puerto Princesasta Cebu Pacifin siivin Manilaan. Lennon lähtöaika oli kymmenen pintaan aamulla ja kone lähti aikataulussa liikenteeseen. Manilaan laskeuduttiin vähän jälkeen yhdentoista. Siellä taksi alle ja suoraan kysymään Ermitasta Stone Housesta vapaata huonetta. Sellainen löytyi ja sinne yöksi.

Tänään keskiviikkona tuli käytyä Manilassa aamupäivästä Manila Ocean Parkissa. Paikka on viimeisen päälle ja iso akvaario, josta löytyy sukeltajille tuttuja erilaisia riuttakaloja ja isommista erilaisia rauskuja ja haita. Paikan parasta antia on lasitunneli, jossa joka puolella uiskentelee monen kokoista fisua ja rauskua.Vierailun aikana sukeltaja kävi ruokkimassa fisuja tunnelin molemmin puolin.Ei ollu sukeltajajannulla kavereista pulaa!

Manilasta,
Mika

lauantai 25. syyskuuta 2010

Reissun 50. sukellus

Tänään oli tarkoitus lähteä käymään vielä valashaireissulla, mutta sain aamulla tiedon, että se olikin peruttu. Sitten kuulin, että kolmen tunnin päästä olisi mahdollista lähteä käymään sukeltamassa. Se sopi mulle. Siispä syömään kunnon sämpylä ja sen jälkeen vielä jatkaan unia vähäksi aikaa.

Kympiltä koputettiin minun ovelle, että voidaankin lähteä jo nyt, kun kaksi muuta sukeltajaa pääsi tulemaan vähän aikaisemmin. Tänään meitä oli sukeltamassa minun ja sukellusoppaan Danin lisäksi pariskunta, josta Tony oli Koreasta Soulista ja parempi puolisko Kasan Kanadasta Vancouverista. Molemmat tosin asui nyt Soulissa. Ensimmäisenä sukelluskohteena tänään oli Putul. Pinnalla näytti, että virtausta ei ole juuri yhtään, mutta alhaalla sitä olikin sitten vähän reilummin. Maksimisyvyys sukelluksella oli 25.6m ja sukellusajan jäädessä virtauksen vuoksi todella lyhyeksi 30min. Sukelluksella oli myös todella viileän tuntoinen harppauskerros ja sen vuoksi lämpötilaksi jäi tällä kertaa "vain" +26C. Lyhyt sukellusaika ei sinänsä niin harmittanut tällä kertaa, kun minun maski vuoti koko sukelluksen ajan ja siitä oli nautinto kaukana. Yritin laittaa sitä vähän väliä paremmin, mutta vasta ihan parin viimisen minuutin aikana turvastopissa se asettui kunnolla. Todella ärsyttävää tuollainen maskin vuotaminen. Yhtenä syynä vuotamiseen oli varmaan se, kun laitoin aamulla oletettua valashaireissua varten kasvoihin aurinkorasvaa kunnolla. Sukelluksella aurinkorasvasta on tosin vain haittaa. Maski elää helpommin iholla, kun liukas rasva pinnassa. Sukelluksella nähtiin mm. leijonakalaa eli siipisimppua, nemoja ja paljon erilaista korallia.Toinen sukellus tehtiin samalla paikkaa Putulilla, mutta tällä kertaa vähän matalemmalla ja virran suuntaisesti. Nyt maksimisyvyydeksi jäi 21.6m ja sukellusaika jo asialliset 64min. Ensimmäisella sukelluksella keskisyvyys oli 18.3m ja toisella vain 13.7m. Se vaikutti myös sukellusaikaan. Jos ensimmäisellä sukelluksella maski ongelmoi, niin toisella kerralla sen kans ei ollut mitään ongelmia. Sen sijaan minun sukellustietokone sekoili senkin edestä. Kun mennään mihin syvyvyyteen tahansa, niin tietokone laskee koko ajan reaaliajassa, että kuinka kauon siinä syvyydessä voidaan olla ilman, että sukellus menee ns. dekoille. Yleensä sukelluksen lopulla pysähdytään aina 3-6m syvyyteen, jolloin siellä tehdään 3min turvapysähdys. Nyt sukelluksen alussa mentiin suoraan noin 15m ja siellä minun sukellustietokone näytti pohja-ajaksi vain 15min, kun sen olisi pitänyt olla huomattavasti enemmän. Tietokoneen sekoilu jatkui koko sukelluksen läpi, joten loppuosa mentiin Danin tietokoneen mukaan. Itse sukellus oli tosi rento. Siellä näkyi useita erilaisia merietanoita, isoja kalaparvia, pallokalaa ja paljon erilaista korallia.Päivän ensimmäinen sukellus oli samalla minun tämän reissun 50. sukellus. Pikku hiljaa niitäkin kertynyt, vaikka välillä on ollut pieniä taukoja reissun aikana. Eniten sukelluksia on tullut täällä Filippiineillä saldon ollessa 36 dyykkiä. Niistä täällä Puerto Princesassa Palawanilla 22. Lisäksi Filippiineillä on tullut sukellettua Sabang Beachin vesissä Mindorolla, Subic Bayssä hylyillä ja Panglaolla Boholin lähellä. Malesiassa Borneolla tuli yhteensä 10 sukellusta ja siellä paikkoina oli Pulau Mabul, Sipadan ja Kapalai. Malesian sukelluksista jäi erittäin hyvät fibat. Todella mahtavia paikkoja. Loput 5 sukellusta on Thaimaasta Phuketin vesistä. Sukellusten kokonaismäärä näyttää tämän päivän päätteeksi 168. Kokonaismäärästä sen verran, että niistä on kaikki tullut tehtyä täällä Aasiassa lomareissuilla yhtä lukuunottamatta. Se oli Belgiassa Brysselissä sisähallissa, josta maksimisyvyydeksi jäi 34.4m. Ei siis ihan tavallinen halli.

Kiduksia kuivatellen,
Mika

perjantai 24. syyskuuta 2010

Rento sukelluspäivä

Eilen torstaina tuli käytyä sukeltamassa reilun parin kuukauden tauon jälkeen. Tauko selittyy lähinnä sillä, että vierähti puolitoista kuukautta Vietnamissa, Kambotzassa ja Thaimaassa paikoissa, joissa sukeltaminen ei ole kovin erikoista. Pattayalla on tullut sukellettua aikaisemmin muutamia kertoa, mutta näkyvyys on ollut joka kerta aikasta huono ja ei siellä ole muutenkaan kovin paljon nähtävää. Muutamat hylyt on Pattayan parasta antia sukelluksessa.

Tällä kertaa meitä oli sukeltamassa amerikkalainen Edgar, paikallinen sukellusopas Dani ja minä. Ensimmäisenä kohteena meillä oli tuttu, mutta hyvä Maris Rock. Sukelluksen maksimisyvyys oli 27,4m sukellusajan ollessa 51min. Merivesi oli sopivat +28C. Heti sukelluksen alussa nähtiin keltainen sammakkokala.Siitä vähän matkaa pohjassa oli leukakala. Tällä kertaa sillä ei ollut munia suussa, kuten on aikaisemmin ollut.Sukelluksen loppuvaiheella mureena väijyi omassa kolossaan.Toisena kohteena oli Crossing. Siellä sukelluksen maksimisyvyydeksi jäi 18,6m sukellusajan ollessa 49min. Merivesi oli tässä paikassa astetta lämpimämpi, +29C. Sukelluksella nähtiin pikku rausku, mustekala kiven kolossa piilossa, nemoja, leijonakaloja eli siipisimppuja ja paljon pehmytkorallia. Tässä sukeltaja nousemassa turvapysähdyksestä pintaan.Erittäin mukavia ja leppoisia sukelluksia.

Hyvää syntymäpäivää isälle Tornioon!

Dyykkiterveisin,
Mika

tiistai 21. syyskuuta 2010

Mopoilua, grillibileet ja krokotiilifarmi

Muutama päivä taas vierähtänyt. Viime päivät tullu vietettyä täällä Puerto Princesan alueella. Kaverin kans molemmilla ollu mopot vuokralla koko ajan, joten helppo ollut pyöriä ympäriinsä. Itelle tämä Puerto Princesa jo kohtuu tuttu paikka, niin ajelluttanu ensikertalaista kaveria ympäriinsä. Tässä perjantaina prätkähiirillä, mulla ja Jakella, tauko Leslie's nimisessä ruokapaikassa kaupungin ulkopuolella.Tosi hieno paikka tuo Leslie's muutenkin. Rinteessä on tällaisia pieniä avovaisia pöytäkatoksia sopivan harvassa. Itelläki tuli käytyä siellä nyt vasta ekaa kertaa.Ruuan jälkeen ajettiin kukkulan päällä olevalle Mitro Ranchille, josta avautuu näkymät Honda Baylle. Taustalla näkyy pitkin Palawania kulkeva vuorijono.Lauantaina yhdessä venesatamassa kalastajat purkivat kuormaa. Takimmaisella tonnikallalla oli painoa kuulemma vähän reilu 30kg.Sunnuntaina oli vuorossa grillibileet BM Beachillä. Tässä tytöt parhaillaan grillaa meille vähän frankfurteria ja kanaa. Kylläpäs kunnon grillattu makkara maistuikin hyvältä pitkästä aikaa.Eilen maanantaina suunnattiin Jaken kans mopoilla krokotiilifarmille. Farmilta löytyy myös muita eläimiä, kuten papukaijoja, strutseja, parit käärmeet, villisika ja muutamia muita, mutta krokotiilit on kuitenki selkeästi pääosassa. Alueella on yksi rakennus, joka on ns. hautomo. Siellä on pienissä altaissa eri ikäisiä pieniä krokoja.Ulkoaltaista löytyy myös täysikokoisia krokoja. Suurimmat täällä on noin viisimetrisiä. Paikassa pystyy myös kuvauttamaan itsenä pienen krokotiilin kans. Tässä mulla sylissä neljävuotias yksilö. Kuten kuvasta näkyy, niin nokka on teipattu turvallisuuden vuoksi kiinni. Alussa kroko vähän rimpuili sylissä. Yllättävän paljon voimaa jo tuonkin kokoisella otuksella. Pituutta krokolla oli noin 130cm.Krokotiilifarmista vois sanoa vielä sen verran, että kovin paljoa siltä ei kannata odottaa. Se on kohtuu vaatimaton paikka, johon selkästikkään ei ole juuri satsattu rahaa viime vuosina. Kävin siellä viime vuonna ensi kerran ja samalta se näytti nyttenkin. Jos haluaa päästä katsomaan pieniä krokoja läheltä, niin siihen se on joka tapauksessa erittäin hyvä paikka.

Tänään tiistaina on menny tekemättä oikeastaan mitään. Täällä käymässä ollut kaveri, Jake, hyppäsi juuri koneeseen ja lähti takaisin Thaimaahan muutamaksi päiväksi ennen paluuta takaisin Suomeen. Mulla sen sijaan seikkailut jatkuu edelleen täällä Filippiineillä ja niistä taas lisää lähi päivinä.

Krokoterveisin,
Mika

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Pilottivalaita, delffiinejä ja valashaita

Tänään keskiviikkona oli vuorossa valashaireissu. Vastaavia reissuja tullut tehtyä kolme kertaa aisemmin. Tosin ensimmäisellä reissulla ei löydetty valashaita ollenkaan ja jouduttiin kääntymään pahenevan merenkäynnin jälkeen takaisin. Kaksi viimistä sen sijaan onnistuivat hyvin ja pääsin snorklailemaan valashaiden kans.

Saavuttiin Jaken kans mopoilla Bay Walkin venelaituriin aikataulussa 07:30. Meidän lisäksi veneeseen tuli asiakkaiksi noin 30v pariskunta Irlannista. Valashairetkiä pyörittävä Toto kertoi vähän ajan päästä veneen lähdettyä liikenteeseen, että hän sai juuri tiedon, että alueella olisi myös pilottivalaita. Jatkettiin veneilyä eteenpäin, kun noin 30 pilottivalaan ryhmä löytyi. Aikuiset urokset saattavat kasvaa suurimmillaan noin kuusimetriksi painon ollessa noin kolme tonnia ja naaraat vastaavasti noin viisimetrisiksi painon ollessa noin puolitoista tonnia.Toto kertoi, että pilottivalaita on näkynyt alueella jo useina vuosina. Kertoi myös, että niiden kans ei ole tullut käytyä vedessä koskaan aikasemmin. Tosin lisäsi siihen, että aikasemmin hänellä ei ole ollut koskaan vedenalaista kameraa...mutta nyt on! Päästiin veneellä hyvin lähelle valaita ja Toto päätti mennä varovasti veteen ollen koko ajan ihan veneen vieressä. Valaiden käyttäytymisestä ei tiedetty oikeastaan mitään, joten oltiin erittäin varovaisina, eikä menty niiden lähelle ollenkaan. Toton jälkeen minä ja irlantilainen Alan käytiin myös katsomassa, että näkisikö niitä ollenkaan veden alla. Näkyihän niitä ja kuului myös. Valaat pitävät tyypillisesti "naukuvaa" ääntä ja niin pitivät myös nämä pilottivalaat. Tässä kolme pilottivalasta vähän matkan päästä. Valaat sukeltaa.
Kun valaita oli ihmetelty aikansa, niin lähdettiin eteenpäin etsimään valashaita. Ei tosin ehditty ajaa veneellä kuin hetki, niin vedessä oli iso parvi delffiinejä. Ne ui niin nopeasti, että niiden kans on turha mennä veteen. Niitä kateltiin vain veneestä.Delffiinien jälkeen jatkettiin matkaa, jos viimein löytyisi valashaita. Taivaalla oli tosi tummia pilviä ja saatiin pieni sadekuurokin veneillessä. Veneen pressukatto tosin piti meidät hyvin kuivana. Välillä alkoi tuntumaan, että löydetäänkö tänään valashaita ollenkaan. Huoli oli kuitenkin aivan turha. Noin puolentoista tunnin päästä delffiineistä viimein löydettiin valashaita. Päivä oli lopulta niidenkin osalta keikein paras mitä omalle kohdalle on tähän mennessä sattunut. Niitä löytyi useita ja osan kans pystyi olemaan tosi pitkiä aikoja vedessä niiden menemättä syvyyksiin, kuten hyvin monesti tapahtuu. Tässä lähikuvaa ihan valashain vierestä.Kohtuu kokoinen fisu.
Tänäänkin valashaiden koot vaihteli. Suurimmat oli kunnon jättiläisiä. Pienimmätkin oli silti noin kuusimetrisiä.Tästä näkyy jotenkin kokoeroa verrattuna ihmiseen.
Tässä vielä pieni videopätkä valashaista.
Ihan huikea päivä!

Vesipetoterveisin,
Mika

Pattaya - Puerto Princesa

Lauantaina Pattayalle tuli kolmas samaaa kaveriporukkaa oleva jannu kahden siellä jo olleen lisäksi. Päivä viettiin kavereiden kans porukassa kohtuu rauhallisissa merkeissä. Päivällä tuli käytyä myös yhden kaverin kans vähän mopoilemassa kaupungilla.

Sunnuntai oli lauantain kaltainen päivä. Käytiin koko porukalla syömässä yhdessä ja päivä meni rauhallisesti. Mulla ja yhdellä kavereista, Jakella, oli tosin siirtymäilta ja yö tiedossa. Meitä tultiin hakemaan hotellista 20:15 ja sen jälkeen suunnaksi otettiin Bangkokin Suvarnabhumin lentokenttä. Kentällä oltiin vähän ennen 22:00. Siellä heti checkkaamaan Cebu Pacificin Manilan lennolle. Kun kaikki kaikki viralliset kuviot oli saatu hoidettua, niin sitten vain odottelemaan 00:40 lähtevää lentoa.

Lento lähti hyvin aikataulussa ja kone oli kohtuu täysi. Lento meni torkkuessa ja jutellessa. Manilaan lopulta laskeuduttiin reilun kolmen tunnin lennon jälkeen noin 04:40 paikallista aikaa. Tuohon aikaan kenttä oli lähes tyhjä ja kaikki meni tosi nopeasti läpi. Kun oltiin saatu laukut hihnalta, niin sen jälkeen siirtyttiin takaisin lähtevien lentojen aulaan ja checkkaukset saman yhtiön Puerto Princesan lennolle. Lennon oli määrä lähteä 08:10 ja se lähti myös hyvin ajassa. Lento Manilasta Palawanille Puerto Princesaan kestää noin tunnin. Vähän ennen Puerto Princesaa näkyikin jo tuttuja Honda Bayn hienoja saaria.Puerto Princesaan laskeuduttiin siis maanantaina noin 09:20 paikkeilla. Hihnalta laukut mukaan, traikkitaksin kyytiin ja kohti Moana Hotellia. Siellä meillä oli jo huoneet valmiina odottamassa. Koko yö ja aamu oli mennyt matkustaessa ilman unia ja alkoi olla aikasta väsynyttä miestä. Syötiin vielä vähän hotellin ravintolassa ja sitten unta luumuun. Koko päivä menikin hyvin lungnisti.

Tiistaina mentiin käymään minun käyttämässä mopovuokraamossa ja otettiin sieltä Honda XRM125 mopot molemmille alle. Ajeltiin kaupunkialueella ja lähialueilla siellä täällä ja näytin Jakelle vähän paikkoja. Mopoilun päätteeksi vähän uiskentelua uima-altaalla. Siinäpä sitä ohjelmaa yhdelle päivälle. Samalla tuli myös 11 kuukautta reissussa täyteen. Nopeasti menee aika!

Puerto Princesasta Palawanilta,
Mika

perjantai 10. syyskuuta 2010

Välähdyksiä Pattayalta

Päivät Pattayalla ovat menneet nopeasti kavereiden kans touhuillessa niitä näitä ja nauttien huippu ilmoista. Nyt syyskuussa on sadekausi parhaimmillaan, mutta sadetta on ollut toistaiseksi todella vähän ja aurinko on paistanut aivan kuin olisi talven kuivakausi menossa. En valita.

Maanantaina tuli käytyä katsomassa viereisessä Central Festival -kauppakeskuksen elokuvateatterissa leffa nimeltään Machete. Leffaan on kasattu tosi eroikoinen näyttelijäkaarti. Samassa pätkässä on mukana mm. Robert De Niro, Jessica Alba, "Mister Miami Vice" Don Jonhson ja Steven Seagal. Jos ennen leffaa ajatukset oli odottavat, niin leffan jälkeen ne oli aikasta hämmentyneet. Ei tiennyt oikein, että itkiäkkö vai nauraa? Leffa oli tehty niin kieli poskessa, kuin vain voi.

Seuraavana päivänä tiistaina oli vuorossa sitten täysin erilainen elokuvakokemus. Monista uusista leffoista on tullut 3D-versiot, joita katsotaan teattereissa erikoislasit päässä. Nuita on tullut itsekkin katsottua tämän reissun aikana Filippiineillä Avatar ja uusin Shrek. Nyt oli vuorossa 4D-leffa. Samassa Central Festivalin leffateatterissa on pieni kahdeksan penkin huone, jossa siis näytetään 4D-leffoja. Niitä katsotaan samalla tavalla erikoislasit päässä, mutta sitten tulee jotain extraa. Jokainen menee istumaan leffaa omalle erikoisistuimelle. Sen jälkeen laitetaan turvavyö kiinni ja otetaan ote penkin reunoilla olevista kahvoista. Penkki liikkuu valkokankaan tapahtumista riippuen jopa 100 kertaa sekunnissa. Lisäksi huoneessa on tuuligeneraattori, jolla saadaan lisää vauhdintuntua eri tilanteisiin. Näytettävien elokuvien pituudet ovat lyhyitä 7min pätkiä. Käytiin katsomassa kaverin kans kaksi eri pätkää. Ensin oli Haunted Mine. Siinä oltiin kiskoilla kulkevan kaivosvaunun kyydissä ja erilaisia yllättäviä tilanteita riitti. Toisena katsottiin heti perään Ravine Racer. Siinä ideana on, että kisattiin suihkumoottorilla varustetulla, 600mph kulkevalla, lentohärvelillä muita vastaavia kulkineita vastaan. Vauhdin tuntua oli saatu aikasta mukavasti tähänkin pätkään. Ihan hauska kokemus. Hintaa näillä 7min pätkillä oli 200THB/5€/kpl.Central Festivalin viidennen ja kuudennen kerroksen terasseilta on hienot näkymät merelle päin erityisesti klo 18:30 paikkeilla, kun taivaanranta värjäytyy auringon laskiessa oranssin eri sävyihin.Pattayalla myydään monissa paikoin kanakebabbeja tällaisista liikuteltavista vaunuista. Näitä löytyy joka päivä esim. Pattaya Beach Road Soi 8:lta kaksi kappaletta ja Pattaya Beach Road Soi 7:lta kolme zipaletta. Hintaa yhdellä kebabpläjäyksellä on nykyisellä surkealla eurokurssilla 60THB/1,5€. Erittäin hyvä setti!Keskiviikkona tuli käytyä mopoilemassa mm. Pattaya Beachin venesataman alueella. Siellä huomasi hyvin, että täällä on parhaillaan low season menossa. Pikaveneitä oli useita kymmeniä isolla parkkipaikkalla ja monia niistä parhaillaan huollettiin tulevaa high seasonia varten. Tällaisissa vanerista tehdyissä pikaveneissä kaikkein yleisin voimanlähde näyttäysi olevan 2kpl Yahahan 200hv V6 -perämoottoreita. Muutaman kerran tullu oltua tällaisten veneiden kyydissä ja kyllähän se tuollaisella moottoriyhdistelmällä kulkee jo ihan mukavasti.Samaisena iltana oltiin kaverin kans vähän avun tarpeessa ja saavuttiin sopivasti ensiapuasemalle. Meitä oltiin ovella vastassa ja saatiin heti ensiapua meidän suureen hätään. Meillä oli nimittäin jano ja saatiin välittömästi nestetankkausta.Yhtiömme kiittää hoitohenkilökuntaa! Paikkana siis Dreams Bar, Pattaya Beach Road Soi 8.

Torstaina oli vuorossa pieni mopoajelu toisen Tornion kaverin kans. Ensin hurautettiin ranta-alueelta valtatien eli Sukhumvit Roadin toiselle puolen ja siellä otettiin suunnaksi Pattaya Country Clubin golfrata. Ei me mihinkään golffaamaan oltu menossa, mutta käytiin ajelemassa ja katselemassa samalla suunnalla mm. trooppista puutarhaa ja Biran moottorirataa. Tässä esimerkkiä kotipuutarhureille, miten pensaita voidaan leikata ja muotoilla.Illalla vuorossa oli Maikan Majatalon legendaarinen viikon tietovisa. Tällä kertaa kisaamassa oli viisi pöytäryhmää härmäläisiä. Meidän pöytä sijoittui tällä kertaa loppupisteissä toiseksi. Ilta meni kaikin puolin rennoissa merkeissä. Tarjolla oli taas tietovisan puolivälissä hyvää paikallista ja suomalaista ruokaa. Illaan päätteeksi pelattiin vielä mm. biliskilleriä.

Tämä perjantai mennytkin hyvin rauhallisissa merkeissä.
Hauskaa viikonloppua kaikille!

Pattayalta,
Mika

maanantai 6. syyskuuta 2010

Paluu Pattayalle

Muutama päivä taas vierähtänyt. Tiistaina tultiin siis Tornion kaverin kans Bangkokista tänne Pattayalle. Täällä meitä odottikin jo samaa kaveriporukkaa oleva toinen Tornion kaveri. Illalla tuli käytyä koko porukalla istahtamassa iltaa ja kun Pattayalla ollaan, niin täällä voi törmätä ihan keneen tahansa mistä päin maailmaa tahansa. Myös joulupukkiin! Pukki ei jostain syystä puhunut suomea, vaikka kuului olevan "Laplandiasta" kotoisin. Jano oli kuitenki melkoinen ja tokihan pukille piti huikka tarjota.Pattayalle tulon jälkeen piti vuokrata heti toisena päivänä mopot alle. Tällä kertaa vuoralle tuli tuliterä Yamahan "isolonko" 135cc Nuovo Elegant. Hintaa 150THB/3,75€ päivältä. Hurautettiin poikien kans mopoilla Pattayan viewpointille katteleen maisemia kohti kaupunkia.Torstai-iltana tuli käytyä suomalaisen Maikan Majatalon jo legendaarisessa tietovisassa. Visaan osallistutaan pöytäkunnittain ja kisan voittajapöytä saa palkinnoksi putelin kirkasta. Paikan isäntä Maikka vetää tietokilpailun läpi omalla rennolla tyylillään. Kysymyksiä on aina 40 ja puolessa välissä tietokisaa on erittäin hyvä puffetruoka 100THB/2,5€ korvausta vastaan. Puffeesta löytyy Thai- ja Suomiruokaa ja ruuat Maikalla on tunnetusti erittäin hyvät. Tietovisa oli nyt ensimmäisen kerran kesätauon jälkeen ja kisaan osallistui 6-7 tiimiä. Talvella huippusesongin aikana porukkaa voi olla jopa tuplat. Meidän pöytäseurue oli tällä kertaa kolmas.

Lauantaina tuli käytyä mopoilemassa toisen kaverin kans vähän Pattayan ulkopuolella toisen jäätyä parantelemaan hotellille kärähtänyttä ihoaan. Ensin ajettiin Silver Laken viinitilalle. Hieman erilaisempaa näkymää Thaimaasta.Vain parisen kilometriä viinitilalta löytyy iso Viherna Sien temppelialue.Alueen keskipisteenä on iso lampi, jonka reunoille jää erilaisia rakennuksia.Oli oikein mukava pieni kolmen tunnin ajelu. Ilma oli koko ajon ajan täysin pilvessä. Taas huomasi kuitenkin sen, että vaikka oli täysin pilvistä ja välillä tuli muutama tippa vettäkin, niin taivaalla oleva mollukka vaikuttaa täällä ihan eri teholla kuin Suomessa. Käsivarret ja kasvot oli ajelun jälkeen saaneet taas punotusta ja after sunille oli käyttöä. Kilometrejä tuli noin 60km.

Lauantaina oli myös allekirjoittaneen syntymäpäivät. Niitä tuli vietettyä kavereiden kans ja hauskaa oli. Sambuca shotteja meni illan aikana "muutamat".Sen huomasi ja tunsi myös seuraavana päivänä sunnuntaina.

Mopojen vuokraa tuli käytyä jatkamassa noin viikolla, joten menopelit on käytössä edelleen. Pääsee vähän tuulettuun ja kurvaileen ympäriinsä.

Pattayalta,
Mika