keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Snorklausta, sukellusta ja mopoilua Coronilla

Tuli käytyä kuuden päivän reissu Coronilla. Saari on viralliselta nimeltään Busuanga, mutta saaren keskuksena toimii Coron Town ja koko saarta kutsutaan yleisesti Coroniksi.

Reissuun lähdettiin Manilasta torstaina 14. helmikuuta. Lentoasemalla terminaali kolmoseen ja siellä checkkaus AirPhil Expressin lennolle. Koneena oli Bombardierin DHC-8-300. Kone lähti ilmaan hyvin aikataulussa iltapäivällä noin kahden paikkeilla. Kuvassa Philippine Airlinesin  terminaalia.
Lento Manilasta Coronille kestää potkurikoneella kestää noin 50min. Perille tultiin kolmen tietämillä.
Kun lentokentällä oli saatu laukku, niin sitten kyseleen kyytiä. Coronilla on asiallinen kyytijärjestely. Meillä ei ollu varattu mitään kyytiä lentoasemalta kaupunkiin, jonne on 26km matkaa. Lentoaseman piha on täynnä minibusseja. Kuskit kyseli, että mihin hotelliin oltiin menossa. Koska meidän hotellilta Daven´s Palacelta ei ollu autoa hakemassa, niin meidät ohjattiin yhteen minibussiin, joka meni sinne. Hintana on kiinteä 150PHP/2,75€/hlö.
Coron Town on kooltaan hyvin kompakti ja keskustassa pääsee kävelemällä nopeasti lähes joka paikkaan. Kaupungin eräänlaisena keskuksena toimii kaupungin torialue.
Tässä kaupungin tyypillisiä katuja.
Helmi-maaliskuu Coronilla on vilkasta aikaa ja auringonlaskun aikaan kuuden paikkeilla veneitä tulee päiväretkiltä takaisin kaupunkiin.
Me varattiin myös heti seuraavalle päivälle veneilypäivä, jossa käytiin snorkailemassa alueen kauneimpiin kuuluvissa maisemissa. Reissusta käytetään yleisesti nimitystä Tour B1. Kohteina oli CYC Island, Coral Garden, Kayangan Lake, Coral Eden ja Twin Peak Reef. Hintaa kokopäiväreisulle tuli 850PHP/15,65€/hlö sisältäen veneessä tarjotun hyvän lounaan.

Tässä tullaan Kayangan Lakelle. Paikan nimessä on siis sana järvi, vaikka todellisuudessa se on suojaisa meren poukama.
Uitiin ja hypittiin veneestä jonku aikaa. Sen jälkeen ajettiin vene laituriin ja lähdettiin kipuamaan portaita kohti kukkulaa.
Ylhäältä avautuikin hienot näkymät. Silmä lepää.
Kuvauspaikan ihan vieressä oli myös luola, jossa tuli käytyä ihmettelemässä sisällä.
Sen jälkeen lähdettiin laskeutuun portaita toiselle puolen, jossa oli makeavetinen järvi.
Järvessä oli tosi kirkas vesi. Kalaa siellä ei juurikaan näkynyt, mutta järven reunan näkymät pinnan alla oli aikasta hienot. Kuin tippukiviluolaa.
Tässä meikäläisellä kaikki "ok".
Aikamme snorklattua portaita pitkin ensin ylös ja toiselta puolen reilu sata askelta alas. Sitten veneeseen ja kohti uusia paikkoja. Tässä ollaan Twin Peak Reefilla snorklaamassa.
Venepäivästä jäi tosi hyvät fiilikset. Paljon hienoja paikkoja. Aurinko paistoi koko päivän, niin mikä oli snorklatessa. Meitä oli isolla kaksikerroksisella veneellä lähemmäs 20 henkeä ja olin varmasti eniten porukasta vedessä. Aina kun pysähdyttiin, niin hyppäsin kameran kans veteen ihmetteleen maisemia. Sen huomasi myös illalla selän väristä…

Lauantaille tuli varattua sukelluspäivä. Coron tunnetaan Filippiinien hylkypääkaupunkina ja lähialueelta löytyy noin tusinan verran Toisessa Maailmansodaassa amerikkalaisten upottamia japanilaisaluksia. Kävin sukeltamassa päivän aikana kolmella eri hylyllä: East Tangat Wreck, Tangat Wreck ja Olympia Maru. Sukelluskeskuksena oli Coral Aqua Diving. Sukeltamassa meitä oli minun lisäksi seitsemän kiinalaisen ryhmä.

Minun käymistä hylyistä Tangat Wreck oli suurin. Noin 127m. Tangatilla ja lähes satametrisellä Olympia Marulla sukellettiinkin pitkiä pätkiä hylkyjen sisällä taskulamppujen kans. Tässä ollaan parhaillaan Tangat Wreckin sisällä.
Sukellukset oli erittäin mielenkiintoisia, vaikka näkyvyys olikin vain luokkaa 5-8 metriä. Osa Kiinan pojista kulutti vain turhan paljon ilmaa ja kaikki sukellukset jäi valitettavan lyhkäsiksi. Vain 34-38min. Suosittelen kyllä varauksetta Coronia kaikille hylkysykelluksesta kiinnostuneille. Kirjoitan sukelluksista lähi päivinä tarkempaa juttua minun Reef Diveen ja laitan sinne myös enemmän kuvia näytille.

Tässä ollaan tulossa viimeisenä olleelta Olympia Marulta takaisin kohti Coronia. I feel good!
Sunnuntaina päätettiin lähteä käymään kaupungin näköalakukkulalla Mount Tapyaksella. Portaat sinne lähti ihan meidän hotellin edestä. Portaita ylös on kuulemma luokkaa 725 askelmaa. Tässä ollaan noustu jo noin puoliväliin.
Ylhäältä avautuikin hienot näkymät joka suuntaan. Coronin kaupungin joka puolella näkyy vuoria ja kukkuloita.
Lähdettiin ylös noin 16:45 ja ajatuksena oli, että nähdään auringonlasku sieltä. Se onkin suosituin aika, kun ei ole enää ihan niin kuuma. Auringonlasku ylhäältä näyttikin oikein hienolta.
Suurin osa lähti alas heti, kun aurinko oli laskenut piiloon. Jos auringonlasku on hieno, niin minusta vähintään yhtä hienolta näyttää, kun odottaa 15-20min lisää. Silloin taivas alkaa värjäytymään kunnolla punaisen ja oranssin sävyihin.
Kun oltiin palattu kukkulalta alas, niin otettiin traikki alle ja mentiin lilluun tunniksi Maquinitin kuumille lähteille. Pääsylippu paikkaan oli 150PHP/hlö. Kylmimmän altaan vesi oli 37C ja lämpimimmän 40C.
Altaassa ollessa kyllä huomasi, että oli snorklannu pari päivää aikaisemmin kunnolla. Sen verran tuntui lämmin vesi iholla.

Maanantaina päätettiin vuokrata extemporee mopo puoleksi päiväksi. Mopon ollessa alla kello oli jo 13:30. Lähdettiin heti käymään 45km päässä olevalla Conception Fallsilla eli vesiputouksella. Jossain välissä huomattiin erikoisen näköinen pieni kirkko pienen mäen päällä  ja käytiin katsahtamassa sitä vähän lähempää. Kirkon nimi on San Vicente Ferrer Chapel.
Sen jälkeen jatkettiin matkaa kohti Conceptionia. Kysyttiin neuvoa putoukselle aika monelta ja löytyihän se lopulta. Paikkaan ei ole mitään opasteita tai merkintöjä. Mopo jätettiin tien varteen parkkiin, jonka jälkeen noin 5min kävelyä ja tultiin putoukselle.
Putous ei ole mikään iso. Käytiin kuitenkin virkistäytymässä putouksen altaassa uiden jonku aikaa. Hyvältähän se tuntuu tällaisissa paikoissa ja lämmöissä aina.
Kun putous oli nähty, niin kurvattiin takaisin Coronin kaupunkiin. Tie putoukselle oli suurimmaksi osaksi hyvää betonitietä. Viimeinen 10km oli etupäässä hiekkaa ja soraa, mutta se oli kuitenkin ihan hyvä ajaa myös kaksi päällä

Kaupungin ravintolamaailmasta voisi sanoa yhden suosituksen. Bistro Coron. Siellä tuli käytyä pyörähtämässä useampana päivänä niin ruuan kuin parin huurteisenkin vuoksi. Paikassa on kohtuu laaja menu ja kohtuulliset hinnat. Se näkyy myös paikan suosiossa. Välillä paikka on yksinkertaisesti viimeistä paikkaa myöten täynnä.
Paikan omistaa Filippiineillä jo 41v asunut ranskalainen kaveri. Yks ilta Bistroon tuli kaksi espanjalaista kaveria kitaroiden kans ja eikä aikakaan, kun kitarat oli otettu esiin ja laulu raikasi.
Parit pakolliset ruokakuvat. Itse en ole mikään merenelävien suuri ystävä kaloja lukuunottamatta. Tuli kuitenkin maistettua juuri Bistrossa tällaisia liekitettyjä katkarapuja valkosipulikastikkeessa ja pakko myöntää, että nämä oli hyviä.
Kuultiin suositus yhdestä ravintolasta nimeltään Kawayanan ja käytiin siellä myös syömässä kertaalleen. Tilasin krokotiilistä tehtyä Croco Sisigiä ja se oli kyllä tosi hyvää.
Samalla kerralla tilattiin myös tällaista salattia, jossa oli käytetty runsaasti jonkunlaista valkosipulihöystöä ja tämä toimii myös allekirjoittaneeseen todella hienosti.
Tultiin Coronista takaisin Manilaan tiistaina AirPhil Expressin iltapäivälennolla. Kone oli ylibuukattu ja meillekkin tarjottiin, että jäisittäkö vielä yhdeksi yöksi lentoyhtiön piikkiin ja saisi lisäksi palkintona yhden vapaavalintaisen meno-paluulennon kahdelle mihin tahansa maan sisällä Boracayta ja jotain toista kohdetta lukuunottamatta. Lentokentällä on kuitenkin jo asennoitunut siihen malliin, että eipä oikein halua lähteä takaisin enää yhden yön vuoksi varsinkin, ku seuraavana päivänä oli työpäivä tiedossa.

Kohti Manilaa päästiin noin vartti etuajassa ja Manilaan laskeuduttiin vastaavasti hyvissä ajoin.

Coronista jäi oikein positiivinen fiilis. Lähialueella on tosi hienoja poukamia ja saaria, jossa on mukava snorklailla ja uida. Sukeltaminen isoilla hylyillä on kehnosta näkyvyydestä huolimatta erittäin mielenkiintoista. Suosittelen!

Manilasta,
Mika

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Manila Bike Festival & Trade Show 2013

Tuli käytyä lauantaina Mall of Asia kompleksiin kuuluvassa SMX Convention Centerissä. Siellä oli tänä viikonloppuna Filippiinien suurin vuosittainen moottoripyörä- ja scootteritapahtuma Bike Festival & Trade Show. Lipun hinta oli 75PHP/1,40€ ja se sisälsi yhden moottoripyörälehden.

Olen aikaisemminkin maininnut, että jostain syystä Honda ja Yamaha ei tuo isompia pyöriä virallisesti maahan ollenkaan. Suurin Honda on 200cc XL ja vastaavasti suurin Yamaha on muutamassa eri mallissa oleva 153cc perusmoottori. Japanilaisista Kawasaki ja Suzuki tuo myös suurempia malleja. Samoin mm. Aprilia, BMW, Ducati ja KTM.

Bemulla oli näytillä mm. uusi iso GS kaikilla herkuilla.
Biimerillä oli näytillä myös reilumman kokoinen scoottori. Tälläisia maxiscoottereitä Filippiineillä ei näe täysin yksittäisiä tapauksia lukuunottamatta ollenkaan. Yleensä ne yksittäisetkin on suurimmillaan jotain 200-300cc laitteita.
Yhdellä osastolla oli näytillä erittäin asiallisen näköinen Honda CBR250.
Kawasakilla oli näytillä 650cc Ninja. Tällainen olis asiallinen värkki tänne myös hintansa puolesta. Ninjan käteishinta on 330,000PHP/6062€. Ei paha ollenkaan.
KTM:llä oli näytillä hauskan näköinen Duke 200. Tuollainen olis kyllä erittäin hauska peli Manilan ruuhkiin. Painoa esitteen mukaan 129,50Kg eli vain vähän enemmän kuin minun pikku Jammussa, mutta tehoa 25hp eli tarkalleen tuplasti. Hintaa tällä kuulemma 215,000PHP/3950€.
Yhdellä osastolla oli näytillä Touratecin osilla tuunattu Jammun iso Tenere.
Näyttelyssä oli isossa osassa myös tuunatut scootterit. Sanotaanko, että pojilla oli lähteny pikkusen mopo käsistä tuunausta suorittaessa. Kaikkien mopojen vieressä oli myös numero ja kyseessä oli samalla kilpailu. Siellä näkyikin pari kaveria vihkojen kans tekevän arvostelua laitteista. Tässä seuraavaksi muutama maistiainen.

Laitteissa pitää olla tietysti kunnon poppikoneet ja kajarit.
Sitten toki eri kokoisia näyttöjä ja neonvaloja riittävästi.
Tämä härpäkkeen omistaja oli panostanut maalaukseen ja muuhun tingeli tangeliin karvaleluja unohtamatta. Tämä samainen laite oli palkittu useilla pytyillä.
Tässä oli panostettu ääneen. Putkia oli myös muutamat.
Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä.
Mopoista kun on kysymys, niin silloin paikalla on tietysti myös tyttöjä.
Castrolin tytöt.
Hymy herkässä.
Saisko tohon?
Tämä tyttö oli myös viime maaliskuussa olleessa Hot Import Nights Manila 2012 -tapahtumassa.
Paikalla oli myös livemusaa.
Tarvitsetko apua kustomointiin? Meiltä löytyy.
Sellaiset mopomessut Manilassa. Päälimmäisenä tapahtumasta jäi itelle mieleen uutena asiana nuo kunnolla överiksi tunatut laitteet. Pitääkö minun alkaa nyt laittaan Jammuun karvapäällysteistä penkkiä, stereot kunnon kajareineen ja muuta pientä…?

Suomessa ollessa tuli käytyä MP-messuilla joka vuosi katselemassa uutta kalustoa ja moikkaamassa mopokavereita. Suomen messut oli viikko sitten ja tuli mietittyä, että olis mukava olla paikan päällä. Tästä Manilan tapahtumasta satuin kuuleen työkaverilta ihan sattumalta muutamaa päivää aikasemmin. Kyselin tietoa tulevista autoalan tapahtumista, niin kertoi tästä mopotapahtumasta. Muuten olis menny koko tapahtuma ohi. Hyvä näin. Tietääpähän myös jatkossa seurata, että tällainenkin tapahtuma Manilassa järjestetään.

Mopoterveisin Manilasta,
Mika

Vesitestit ja mopoilua Manilassa

Kirjoitin viime kerralla juttua kameran ja sukelluskotelon hankinnasta. Silloin en ollu ehtiny testata vielä sukelluskoteloa ja kamerallakin oli tullu räpsittyä vasta muutamia kuvia. Sukeltamassa en ole käynyt vielä, mutta tuli testattua viikolla koteloa kämpän altaalla.

Kotelo puoliksi pinnan alla. Pysyykö vesi ulkopuolella…?
Allekirjoittanut saimaannorppana.
Merenneito altaassa.
Kotelon käyttö vaatii selkeästi totuttelua Canonin omiin koteloihin verrattuna. Vesi pysyi kuitenkin ulkopuolella ja testikuvia tuli räpsittyä jonku verran, joten tästä on hyvä jatkaa.

Mopoon on tullut kilometrejä hitaasti, mutta varmasti. Käytin sitä nyt lauantaina 500km ensihuollossa. Olen käynyt Pasigin Yamahalla mopolla kerran aikasemmin ja silloin käännyin päätieltä liian myöhään. Piti seikkailla vähän aikaa ja kysyä pariin kertaan neuvoa, että paikka löytyi. Tällä kertaa käännyin päätieltä aikaisemmin. Ei sekään tosin onnistanu.  Olin taas täysin hukassa ja nyt Pasigin ydinkeskustaassa suurimmilla kadulla kymmenien jeeppien ja traikkitaksien kans. Muutaman kerran taas neuvoa kysymällä paikka lopulta löytyi.
Huoltoon ei tarvi varata aikoja etukäteen, vaan mopot pääsee huoltoon jonotusperiaatteella. Minua ennen oli kolme mopoa, joten siinä piti odotella noin tuntinen ennen kuin oma härpätin pääsi syyniin.
Ensihuollossa käytännössä vain vaihdettiin öljyt ja suodatin ja vähän kiristeltiin ruuveja ja muttereita. Itse huolto oli ilmainen mopon mukana tulleiden kuponkien johdosta, mutta tarvikkeet piti maksaa itse. Hintaa tuli noin 350PHP/6,40€. Se on huololle oikein sopiva hinta.

Mopon mustassa värissä näkyy pöly tosi helposti ja tuli käytyä pesettämässä se kämpän vieressä olevassa pesupaikassa. Etulokariin oli ilmestynyt jostain pitkähkö naarmu ja pesujannu fiksasi sen vahaamalla. Kun kysyin hintaa, niin se oli sama 60PHP/1,10€, kun normaalistikkin. Joutu antaa vähän tippiä taas. Niin hyvää ja huolellista jälkeä kaveri tekee.
Manilan liikenne on tunnetusti erittäin ruuhkainen. Ensimmäistä kertaa kaupungissa käyvää varmasti hirvittää jo pelkkä ajatus, jos pitäisi lähteä kikkaileen liikenteen sekaan millä kulkuneuvolla tahansa. Asun Manilassa Taguig Cityssä ja tässä on tullut nyt lähi viikkoina käytyä mopoilemassa itselle uusilla alueilla. Jo mainitun Pasigin lisäksi Quezon Cityssä, San Josessa, Mandaluyongissa ja Makatissa. Pään pitää pyöriä ajaessa koko ajan ja keskittyminen ei saa herpaantua. Muuten kolahtaa varmasti. Toki se voi silti kolahtaa syystä tai toisesta.

Quezon Cityssä käydessä ajelin kunnon ruuhka-aikaan mopolla yhtä Filippiinien vilkkainta tai kenties jopa kaikkein vilkkainta valtaväylää eli EDSAa pitkin. Siellä tuntee itsensä mopon kans kohtuu pieneksi kymmenien bussien, jeeppien ja muun liikenteen seassa. Tässä Youtubesta löydetty ja linkitetty videopätkä, josta näkyy hyvin minkälaisista liikennemääristä puhutaan.
Kävin viikko sitten lauantaina Makatin puolella räätälissä Cornell´sissa tilaamassa kolme paitaa. Sovittiin, että haen ne viikon päästä. Kävin hakemassa ne tänään.
Siellä sattu aikasta hauska juttu. Räätäli toi mulle takahuoneesta kaksi tilaamaani paitaa. Sitten räätälin rouva toi kolmannen paidan, mutta se ei ollu ollenkaan sen värinen mitä olin tilannut. Kuitissa olevasta kangaspalasta se oli myös helppo kaikkien todeta. Väri ei ollu sinne päinkään. Paidassa oli silti minun nimilappu.

Kolmas ja oikea paita löytyi hyvin pian. Kysyin sitten räätäliltä neljännestä paidasta, että sekin on varmaan tehty minun mitoilla, kun siinä oli kerran minun nimikin. Olihan se. Väri vaikutti siinäkin oikein hyvältä, joten sanoin, että jos myyt sen sopivasti, niin voin ostaa senkin. Paidan hinnaksi sovittiin sitten 700PHP/12,90€, kun tilaamani paidat maksoi 1000PHP/18,40€ kappaleelta. Nyt ei tarvi miettiä uusien paitojen ostoa ainakaan lähi viikkoina.

Parit kuvat ruokajutuista.

Intialainen ruoka maistuu meikäläiselle erittäin hyvin ja varsinkin Chicken tikka masala on yksi suosikeista. Minulla ollut kaapissa jo muutaman viikon tikka masala maustesekoitepussi. Ostin maustepussin sekoittamiseen tarvittavaa maustamatonta jugurttia ja kokeilin mitä tulee. Tulihan siitä oikein hyvä setti.
Minun kämpässä ei ole ollenkaan uunia. Ostin muutama kuukausi sitten mikroaaltouunin ja silloin oli ajatuksena, että täytyy ostaa sellainen mikro, jossa on myös grillitoiminto. Sen avulla pystyy sitten vähän korvaamaan joissain tapauksissa oikean uunin puutetta. Grillitoimintoa tullutkin käytettyä ahkerasti varsinkin lämpimiin voileipiin. Nyt kun Suomesta on saanu kavereiden tuomina ruisleipää, niin tullut tehtyä useasti kunnon lämpimäisiä. Toimii!
Etsittiin netistä, että löytyykö läheltä vietnamilaisia ravintoloita, josta sais kunnon nuudelikeittoja. Ajatus oli, että löytyiskö samanlaista, kuin Puerto Princesassa on tarjolla suositussa chaolong housessa. Yksi ravintola Pho Hoa Vietnamese Noodle House näkyi olevan McKinley Hillillä Venice Piatzalla eli käytännössä ihan minun toimiston naapurissa. Kurvattiin sinne tänään käymään syömässä.
Paikka oli lopulta sama, jossa olinkin käyny kerran aikaisemmin. En vain tiennyt, että samasta ravintolasta saa Thaimaalaisen ruuan lisäksi myös Vietnamilaista ruokaa. Tilasin nuudelisopan kanalla ja ruoka oli erittäin hyvää. Täytyy käydä siellä uudestaan.
Tornioon vielä terveisiä, että tuli kokeiltua lättyreseptiä. Hyvin toimi! Tässä todistuskappale mansikkahillon kera.
Mulla tuli tämän kuukauden 5. päivä 11kk Filippiineillä täyteen. Se mikä on yllättänyt erityisesti minut itseni, niin ei ole tullut käytyä koko aikana maan ulkopuolella missään reissussa. Toistaiseksi tullut pyörittyä vain maan sisällä. Ollu mielessä, että täytyy alkaa seuraileen hyviä tarjouksia naapurimaihin. Niitä kuitenkin tulee sähköpostiin lähes viikottain eri lentoyhtiöiltä.

Ihmiset aina joskus kyselee minulta, että mitä minä ja muut meillä töissä oikein tekee Manilassa? Vastauksena voin sanoa, että hyvin monenlaisia juttuja. Kuten vaikkapa videoita. Tämä videopätkä siis meidän osaston tekemä. Itse asiassa oikein tarkkasilmäinen saattaa nähdä myös minut vilaukselta lopussa. Global HRSS ylpeänä esittää:
Päättyneenä tammikuuna 2013 blokissa oli kuukausitasolla enemmän kävijöitä kuin koskaan aikaisemmin. Kaikkiaan 4908 visiittiä. Edellistä ennätystä piti hallussa viime vuoden maaliskuu, jolloin tulin Suomesta 10kk jälkeen takaisin tänne Filippiineille. Silloin oli 4595 visiittiä. Mukava huomata näin kirjoittajan näkökulmasta, että kiinnostusta löytyy. Kiitoksia kaikille lukijoille!!

Täällä Manilassa on ollut nyt tänä viikonloppuna vuoden suurin vuosittainen moottoripyörä- ja scootteritapahtuma Bike Festival and Trade Show. Kävin siellä eilen lauantaina. Kirjoitan siitä erillisen jutun kuvineen myöhemmin. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Manilasta,
Mika