torstai 28. marraskuuta 2013

Vuosi mopoilua Manilassa ja Movemberin lopputunnelmia

Viime viikon sunnuntaina 24. marraskuuta tuli vuosi täyteen, kun ostin mopon täällä Manilassa. Mopo on mallia Yamaha Sniper MX 135cc ja hintaa tuollaisella värkillä oli 94200PHP/1771€. Tässä peli saatu juuri kämpille.
Mopolla tulee ajeltua työmatkat ja muuta pikku pyöritystä lähialueella käytännössä päivittäin. Kilometrejä vuoden aikana on tullut kuitenkin vain noin 2800km, kun matkat on niin lyhkäsiä.

Mopon ylläpitäminen Filippiineillä on erittäin edullista. Tankilla käynti maksaa yleensä luokkaa 150-200PHP/2,50-3,40€. Perushuollot Yamahan merkkiliikkeessä maksaa vain luokkaa 200PHP/3,40€.
Mopon pesettäminen naapurissa maksaa 60PHP/1€ ja kaveri puunaa mopon tuohon hintaan viimeisen päälle.
Varkaus- ja kolarivakuutus vuodeksi maksoi 3820PHP/71,80€. Kilpien saaminen mopoon vähän vierähti ja se kesti lopulta noin 9kk. Kilven viimeinen numero on 3. Se tarkoittaa käytännössä, että pitää käydä paikallisessa liikenneviranomaisen toimistossa maaliskuussa, jossa mopo tsekataan ja saa mopoon uuden tarran vuodeksi. Tuosta hinnasta en ole ihan varma, kun sitä ei ole tarvinnut vielä tehdä.

Manilan ulkopuolella on tullut käytyä mopoilemassa vain kerran, kun käytiin tyttökaverin kans Tagaytayssa päivän reissu. Tuollaisia vastaavia reissuja vois tehdä kyllä useamminkin.
Jotain kommelluksiakin mopovuoteen on sattunut. Yksi niistä oli, kun tuli täräytettyä liikennevaloissa taksin persauksiin. Siitä onneksi päästiin käytännössä säikähdyksellä. Mopoon tuli vain pienet jäljet etulokariin.
Samoin sakot on tullut saatua kerran yksisuuntaista vasten ajaessa ihan työpaikan vieressä. Toisella kerralla lahjoin liikenneviranomaiset ensimmäisistä sakoista viisastuneena ja niiden sakkojen käsittely loppui siihen.

Mopo on kyllä erittäin kätevä kulkupeli Manilan ruuhkissa. Pään pitää pyöriä koko ajan ja hereillä pitää olla koko ajan. Aina tosin sekään ei riitä. Kokemusta siis siitäkin valitettavasti jo on. Toivottavasti se riittää. Mopoilu on kuitenkin niin lähellä sydäntä jo Suomesta, että ilman sitä ei halua olla.

Tämän vuoden Movember alkaa myös vetää viimeisiä. Olin tänään töissä viimeisen päivän tälle kuukaudelle ja tähän päästiin.
Otettiin samalla työkamujen kans ryhmäkuva kuukauden tuotoksista.
Sellaista tällä kertää. Itellä olis huominen perjantai ja koko ensi viikko lomaa, joten nyt on mukavat viilikset.

Manilasta lomatunnelmista,
Mika

lauantai 23. marraskuuta 2013

AIR21 - Vapaaehtoisena pakkaamassa

Tuhoisan supertaifuuni Haiyanin (Yolanda) jäljiltä erilaiset avustusoperaatiot pyörii Filippiineillä parhaillaan suurilla kierroksilla. Meillä kysyttiin alkuviikosta töissä, että ketkä haluaisivat lähteä puoleksi päiväksi pakkaamaan ruokatarvikkeita apua tarvitseville taifuunin uhreille. Kerättiin noin 15 hengen ryhmiä joka päivälle tälle ja ensi viikolle. Päätin lähteä myös mukaan hyvän asian puolesta. Tässä jotain juttua torstaipäivältä.

Oltiin torstaina töissä puolipäivää normaalisti. Sen jälkeen hypättiin työpaikan järjestämän minibussin kyytiin ja kohti Manilan kansainvälistä terminaali 1:stä. Siellä ajettiin terminaalin turvatarkastuksen läpi ja mentiin AIR21:n suurelle varastoalueelle. Aikaisempia ryhmiä meidän työpaikalta oli ollut myös ilmavoimien tukikohdassa Villamoressa terminaali 3:n vieressä.

Perille päästyä rekisteröityttiin vapaaehtoiseksi ja alueelle pääsyä varten kaikille laput kaulaan.
Sen jälkeen käveltiin viereiselle suurelle varastohallille ja siellä olikin jo täysi hulina päällä. Pikaista briiffausta odottaessa riisiä kärrättiin 50kg:n säkeissä halliin jatkuvalla syötöllä.
Kun briiffaus oli ohi, niin meidät ohjattiin eri pisteisiin pakkaamaan ruokatarvikkeita. Pakkaaminen oli täysin liukuhihnahommaa ja ideana oli tehdä ns. pieniä perhepakkauksia. Ensimmäiset laittoi pussiin muutaman tölkin lihaa, seuraavat muutaman pussin kahvia, sitten muutama tölkki sardiinia ja sen jälkeen muutama paketti nuudeleita. Sitten vain solmittiin pussit.
Toisaalla pussin pohjalle laitettiin 6kg riisiä ja näihin pusseihin laitetttiin meidän tekemiä pussukoita ja tämä oli ns. perhepussi.

Halliin ajettiin jakeluautoilla koko ajan pakattavia ruokatarvikkeita. Tässä tulee autollinen sardiinilaatikoita.
Paikan päällä oli paljon erilaisia työpaikkaryhmiä avustushommissa. Monet ryhmät oli pukeutuneet samanlaisiin t-paitoihin. Tässä rannikkovartioston (Coast Guard) kavereita.
Tästa kuvasta näkyy isot läjät perhepakkauksia ja niitä laitettiin 6kpl aina yhteen säkkiin odottamaan kuljetusta.
Valmiit säkit laitettiin trukkilavoille ja trukit kärräsivät niitä lähtövalmiiksi.
Kun noin kolme tuntia oli tehty varastolla hommia, niin sitten päivä alkoikin olla paketissa meidän osalta.
Tässä minä jannujen kans.
Vähän erilainen työpäivä tällä kertaa.

Manilasta pakkausterveisin,
Mika

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Supertaifuuni Haiyan ja vierailu Marikinan orpokodissa

Viime blokikirjoituksen jälkeen suurin uutinen on tietysti ollut Filippiineille perjantaina 8. marraskuuta iskenyt supertaifuuni Haiyan (Yolanda), joka kylvi katastrofaalista tuhoa erityisesti Taclobanin kaupunkiin lähialueineen. Tuhoa on myös mm. Bantayanin ja Malapascuan saarilla. Vuorokautta ennen taifuunin iskemistä Taclobaniin sen hetkinen tilanne ja ennuste taifuunille oli tämä. Tuulet oli jopa 105m/s.
Uhrien määrä ei tiedä tällä hetkellä vielä kukaan. Se on joka tapauksessa hirvittävä luku. Tämä kuvakooste kertoo hyvin hävityksen määrästä. Hiljaiseksi vetää.

Tällä hetkellä näkyy olevan erilaisia keräyksiä ympäri maailmaa ja hyvä niin. Apua tarvitaan ja sitä tullaan tarvitsemaan pitkään. Pulaa on kaikesta. Vedestä, ruuasta, lääkkeistä, suojista, ihan kaikesta.

Marraskuun alussa alkoi myös Movember. Laitetaan tähän väliaika kuva, kun noin 1,5vk oli takana.
Tässä vielä ryhmäpotretti töistä tiimikamujen kans.
Meillä on ollut työporukan kans jo muutaman viikon valmisteilla hyväntekeväisyysreissu Marikinassa olevaan Boys Townin orpokotiin. Nimestä huolimatta paikassa on myös tyttöjä. Orpokodissa asuvat ovat kodittomia, hylättyjä, unohdetuja ja vapaaehtoisesti luovutettuja lapsia, nuoria ja vanhuksia. Boys Town on iso aidattu alue rauhallisessa paikkaa, jossa on asuintalot pojille ja tytöille, koulu, kirkko ja mm. sairaala.

Ennen varsinaista vierailupäivää kerättiin työpaikalla rahaa, sekä myös erilaisia vaatteita luovutettavaksi.

Varsinainen vierailu päivä oli nyt lauantaina 16. päivä. Paikka sijaitsee Metro-Manilan alueella Marikinan kaupungissa. Keskityimme tällä kertaa tyttöjen yksikköön. Tyttöjen ikähaitari oli karkeasti 6 - 16 vuotta.
Sitten vain sisälle.
Ostimme kerätyillä rahoilla mm. uudet sandaalit kaikille.
Tytöille järjestettiin monenlaisia leikkejä ja pelejä. Tässä on menossa tanssikilpailu. Musiikin yllättäin loppuessa myös liikkeen pitää loppua heti ja jähmettyä paikalle. 
Onko vapaaehtoisia? Käsiä nousi aina enemmän kuin pysyi ottamaan kisailemaan. Kisailuissa oli pieniä tavarapalkintoja voittajille.
Järjestimme tytöille ruokailun.
Sitten olikin vuorossa parit laulukilpailut. Myriam haastattelee yhtä kilpailijoista.
Minä, Thomas ja Jens oltiin laulukilpailun tuomareina. Ryhmäkuva laulajien kanssa.
Nuorempien laulukilpailun jälkeen oli vuorossa vähän vanhempien vuoro. Tässä yritettiin jo selkeästi flirttailla tuomareiden kans ja saada ylimääräisiä pisteitä sitä kautta.
Se sai aikaan hauskat reaktiot muilta laulajilta ja Mariannelta.
Poseerausta.
Tyttöjen talon pihalla oli myös koira ja sillä riitti kavereita.
Kaverukset.
Arvauspeli. Mikä sana?
Kuja, kuja! Take photo!! Kuja tarkoittaa tagaloginkielellä veljeä ja sitä käytetään arkikielessä poikia/miehiä puhuteltaessa, kun ei tiedetä nimeä.
Loppuvaiheessa mentiin tyttöjen kans jonossa kokeileen, että löytyiskö sopivia sandaaleja aulasta.
Löytyihän sellaiset. Kuvasta näkyy hyvin myös, että meikäläisen mursut alkaa olla jo kohtuu näkyvää sorttia, kun 2,5vk takana.
Tanssiesitys.
Kuja, take photo! Isa pa! Yksi vielä.
Marrk pitää loppupuhetta.
Lopuksi otin vielä ryhmäkuvan.
Tässä vielä kuva meidän iskuryhmästä ennen lähtöä Boys Townista.
Sen jälkeen ajettiin letkana Marikinan keskustaan ja Marrk tarjosi meille pitzan. Kyllä, vain yhden. Tosin sen koko oli kunnioitettavat 36 tuumaa! Suositus 10-15 hengelle.
Suuri on lätty ja näyttää hyvältä!
Sitten vain lätyn kimppuun ja ääntä kohti.
Tosi hyvä pitza. Täällä pitzoissa ei monesti ole kunnon rapeaa pohjaa, mutta tässä oli. Tämä pitzapaikka oli siis Marikinassa, mutta samalla firmalla löytyy pitzeria myös mm. Makatista Ayalasta. Suosittelen, jos sattuu oleen siellä liikenteessä.

Boys Townin vierailusta jäi erityisesti mieleen hymyilevät ja eläväiset tytöt, vaikka heidän taustansa on kaukana helposta ja normaalista lapsuudesta. Meidän vierailusta jäi selvästi hyvä mieli niin tytöille, kuin myös meille itsellemme. Onnistunut vierailu siis.

Terveisin Manilasta,
Mika

lauantai 2. marraskuuta 2013

Toimiston Halloweenit 2013

Meillä oli tällä viikolla Halloweenit toimistolla aivan kuten vuosi sittenkin. Teema oli tosin nyt erilainen ja tällä kertaa Halloweenit oli pelkästään työntekijöille. Viime vuonna paikalle oli kutsuttu myös työntekijöiden lapsia.

Laitetaan tähän alkuun ensin parit kuvat toimiston pihalta. Paikka on siis Metro-Manilaan kuuluva Taguig City ja alue tarkemmin Mckinley Hills. Pienellä alueella on paljon suurien kansainvälisten yritysten toimistoja ja monien yrityksien yksiköissä työskentelee tuhansia työntekijöitä pelkästään Mckinleyn kampuksella. Tässä näkymää meidän toimistorakennuksen pääoven edestä.
Toimistoa vastapäätä Yellow Cabin pitzamopot valmiina toimittamaan lättyjä lähialueelle.
Tässä meidän toimistorakennusta toiselta suunnalta.
Sitten itse Halloweeniin.
Eri tiimeillä oli omat teemansa.
Jumarin tyylinäyte.
Toimisto näytti monin paikoin “hieman” erilaiselta normipäiviin verrattuna.
Zoltar.
Vähän erilaista teemaa.
Ja ulkoasua.
Tyhjä katse.
Tämä kaveri ei ollu oikein juttutuulella minun kans.
Vähän vaihtelua normaaliin arkeen, vaikka itse olinkin enemmän kameran takana.

Kampuksen parkkihallista. Mikä ero on filippiiniläisten työpaikkojen parkkihalleissa verrattuna suomalaisiin vastaaviin? Mopojen määrä on ainakin hieman eri.
Laitetaan tähän loppuun kuva vielä tältä illalta. Tuli mieleen, että ei ole tullu tehtyä pitkään aikaan kunnon suomalaisia lättyjä. Mansikkahilloakin kyllä oli, mutta päätin testata lätyt suklaajäätelön ja persikkalohkojen kans.  Loistava yhdistelmä. Maistuis varmaan teillekkin?
Suosittelen!

Halloween-terveisin Manilasta,
Mika