tiistai 25. syyskuuta 2012

Cebu ja Kawasan Falls

Viime kerralla kirjoitinkin, että olisi tiedossa reissu Cebuun viikonlopuksi hyvän kaverin Peten tykö. Reissu tuli tehtyä nyt viikonloppuna. Tässä jotain aiheesta.

Otin perjantain vapaaksi ja Tiger Airwaysin lento Manilan T4:sta Cebun lähti jo 05:30. Ilmaan päästiin erittäin hyvissä ajoin. Aurinko oli vasta nousemassa ja aurinko pilkisteli välillä hienosti pilvien lomasta.
Cebuun tultiin jo noin 15min etuajassa kellon näyttäessä 06:30 ja aamu-usva leijaili vielä Mactanin saaren yllä.
Yöunet oli jääny edelliseltä yöltä vain pariin tuntiin. Peten tykö tultua väsyttykin edelleen ja joutu ottaan muutaman tunnin unet. Kun unet oli otettu, niin päätettiin lähteä käymään lähiostarilla vähän ostoksilla. Minä hipsin kuitenki aluksi suoraan parturiin ja kävin leikkauttamassa "pellehermannit" pois ja muutenki lyhentämässä lettiä. Ostarin isoon aulaan oli jo laitettu joulukuusi ja me oltiin siis ostarilla 21. syyskuuta!!
Kyseessä ei ole mikään sattuma tai yhden jouluun hurahtaneen henkilön juttu. Eilen maanantaina käydessä ruokatunnilla Mäkkärissä syömässä siellä soitettiin taustalla joululauluja!! Joku vois kysyä, että "mikä tätä kansaa vaivaa…".

Minun ollessa parturissa Pete oli käynyt ostamassa mm. koripallon. Sille löytyi myös hyvä syy. Peten asuinalueella on kunnon katettu koriskenttä. Kaupan jälkeen lähdettiinkin heti testaamaan, että vieläkö pallon heittely onnistuu.
Sanotaanko niin, että yllättävänkin hyvin siihen nähden, että viime kerrasta koripallo kädessä on kulunut noin 20v. Koriskentän ihan vieressä on uima-allas ja käytiin palloilujen jälkeen rentoutumassa ja lillumassa siellä.
Kävin viimeksi Cebussa kyläilemässä Peten tykönä Juhannuksena. Sen jälkeen isännän perhe-elo on muuttunut kovasti, kun taloon on syntynyt pikku rinsessa. Ylpeä isä ja 3vk vanha Sofia.
Koska kyseessä oli samalla myöhäinen varpajaisreissu, niin toki asiaan kuului myös operaatio "pöllien poltto".
Isäntä näyttää mallia.
Ja pienemmät seuraa perässä.
Iltaan kuului luonnollisesti myös grillausta ja karaokea, kuten Jussinakin. Illan päälle lähdettiin käymään katsahtamassa lähellä olevassa Chicago Joessa, että minkälainen on Mactanin iltaelämä.
Kyseessä on normaali disco tanssilattioineen.
Tarjoilijoilla show käynnissä baaritiskillä.
Lauantain meni erittäin rauhallisissa merkeissä. Nukkuen pitkään ja illalla noudattaen perjantain kaavaa, mutta huomattavasti rauhallisemmin. Plänättiin illan aikana seuraavaa päivää ja päätettiin, että lähdetään käymään katsahtamassa, että miltä näyttää Kawasanin vesiputoukset. Netin kuvien perusteella paikka näytti hienolta ja etäisyyskin oli ihan siedettävä päiväreissuksi.

Herättiin sovitusti aikasta myöhään joskus kympin paikkeilla ja noin klo 11:00 liikenteeseen. Laitettiin iPhoneen illalla tsekattu reitti Mactan - Kawasan Falls ja puhelin näytti matkaksi noin 130km. Kateltiin, että putoukset näyttäis olevan aikasta keskellä Cebun kaupungista etelään ja aikasta keskellä saarta jossain vuorilla.

Ensin Cebun kaupungin halki ja itärannikkoa pitkin kohti etelää. Maisema oli koko matkan erittäin vehreää.
Gepsi näytti, että Dalagueten kohdalta käännytään oikealle sisämaahan. Risteys oli tarkasti oikeassa paikassa ja oikealle. Tie lähti välittömästi menemään ylöspäin ja korkeutta alkoi kertymään nopeasti lisää. Tie mutkitteli pitkin vuoren risteitä ja liikenne väheni reilusti verrattuna rantatiehen. Isompaa kalustoa ei näkyny juuri yhtään, mutta tällainen bussi saavutettiin kylläkin. Kuten kuvasta näkyy, niin linja-autossa on tunnelmaa. Myös katolla.
Tie oli paikka paikoin todella kapea ja kapeimmissa paikoissa mahtui vain yksi auto ajamaan. Naureskeltiin siinä jo, että jos olis tiennyt minkälainen tie sinne menee, niin olisko lähdetty ollenkaan. Kuin tyhjästä saavuttiin yhtäkkiä Mantalongonin kylään, jonka pienessä keskustassa oli kovasti huisketta. Meillä gepsi näytti, että vielä pitää ajaa kylästä muutama kilsa eteenpäin.

Kylän jälkeen tie muuttui aikasta huonokuntoiseksi. Kun gepsin piste lopulta saavutettiin, niin vesiputouksesta ei ollut tietoakaan. Jahas, jahas! Kysyttiin paikalliselta vanhemmalta mieheltä neuvoa, niin hän kertoi matkaa olevan vielä vaikka kuinka paljon. Pitää ensin kuitenkin mennä takaisin Mantalongonin kylään ja sieltä jonnekin. Siispä aluksi takaisin kylään. Meillä kaikilla möyri jo vatsassa siihen malliin, että pysähdyttiin syömään Mantalongoniin.
Kun syönnit oli syöty, niin kysyttiin ravintolassa neuvoa uusiksi. Sanottiin, että pitäis lähteä ajamaan ravintolan vierestä lähtevää pikku tietä pitkin, joka menisi halki saaren länsirannikolle. Lähdettiin jatkaan matkaa ja seurattiin koko ajan gepsiä, että missä oikein mennään. Hetken päästä ei oltu enää gepsin mukaan tiellä ollenkaan. Mentiin kyllä kohti länsirannikkoa, mutta myös samalla etelän suuntaan. Tie oli kuitenkin nyt todella hyväkuntoinen asvaltti baana, vaikka oltiin täysin korvessa. Petri nauroikin, että miten tämä voi olla mahdollista, että hänen kämpän ohi menevä tie Mactanilla on niin surkeassa kunnossa verrattuna täysin umpikorvessa olevaan pieneen vuoristotiehen. Tässä tauko paikalla.
Lopulta tultiin länsirannikon National Highwaylle. Sieltä lähdettiin ajaan kohti pohjoista Moalboalin suuntaan. Pian nähtiinkin Kawasan Fallsin kyltti ja saatiin auto parkkiin. Aikaa meillä meni lopulta Mactanilta putouksen parkkiin noin 5h 15min. Putouksille piti ostaa 50PHP eli hieman vajaan euron lippu. Sitten vain oppaan johdolla käveleen kohti putouksia. Kävelyajaksi sanottiin noin 15min. Vettä alkoi näkyä pian välillä.
Välillä ylitettiin pientä kävelysiltaa.
Sitten tultiinkin Kawasan Fallsin ensimmäiselle putoukselle. Putouksilla on myös pieni ravintola, josta saa syötävää ja juotavaa. Myös lautta, jolla pysty meneen putouksen alle "suihkuun".
Muutaman minuutin patikointi ylöspäin ja siellä oli toinen putous.
Ylemmällä putouksella oli myös muutamia huoneita, joissa voi yöpyä. Yöhinta oli kuulemma 2500PHP/46€. Ylempänä olisi ollut vielä kolmannetkin putoukset, mutta koska välillä ripotteli vettä ja oli paikoin liukasta, niin jätettiin ylin putous käymättä.
"Veljekset" löysi kuin löysikin putoukset, vaikka välillä oltiin kohtuu korvessa.
Meillä oli alkuperäisenä tarkoituksen käydä ensin putouksilla ja sen jälkeen pysähtyä ihmetteleen hetkeksi Moalboalin aluetta. Putouksilta lähtiessä kello oli kuitenki jo reilu kuusi ja pimeys alkoi laskeutuun. Ajettiinkin sitten suorinta tietä suoraan Mactanille Peten tykö. Paluuaika kesti aikasta tasan 3h eli noin pari tuntia vähemmän kuin meno vuoristoseikkailuineen. Toisaalta nyt nähtiin hienoja vuoristomaisemia putouksen lisäksi, joten ihan mukava road trip.

Ajopäivän jälkeen tuli oltua vielä viimeinen yö Peten tykönä. Seuraavana aamuna ma 07:15 koneella Manilaan, jonne kone laskeutuikin sopivasti 27min etuajassa. Kentältä vain taksi alle ja kämpille Taguig Cityn puolelle ja töihin.

Sellainen reissu tällä kertaa. Mukava keikka taas! Kiitokset Petelle ja Annelle. Marraskuussa sitten uusiksi.

Manilasta,
Mika

maanantai 17. syyskuuta 2012

Nuuskatrokari valmistautuu reissuun

Viimeinen reilu viikko mennyt kohtuu rauhallisissa merkeissä. Tämän viikon perjantaina olis tarkoitus lähteä käymään viikonloppukeikka Cebussa moikkaamassa hyvää kaveria Peteä. Hän kun on nuuskamiehiä, niin se tarkoitti allekirjoittaneelle ostosreissua ruotsalaisomisteiseen Howzatin sporttibaariin Makatissa. Kyseessä siis sama baari, jossa olen käyny nuuskaostoksilla aikaisemminkin. Howzatin lähelle jää mm. kuuluisa P.Burgosin baarikatu, jonka monet Manilassa käyneet poikamiehet varmasti tietää. Jos joku ei tiennyt, niin veikkaan, että seuraavan reissun jälkeen tietää...

Mukaan Howzatista tarttui pussimallin Generalia ja Ettania. Pete voi alkaa venyttään ylähuulta Cebun suunnalla.Samassa paikassa on useasti tarjolla jotain tuttuja karkkeja. Vähänkin lakritsaan tai salmiakkiin viittaavaa joutuu aina ostaa, jos vain sattuu löytyy. Tällä kertaa löytyi jotain.Howzatin reissuilla tulee käytyä yleensä myös vartin kävelymatkan päässä olevassa Rockwellissa, josta löytyy erikoisruokakauppa nimeltään Säntis-Delicatessen. Sieltä löytyy meille suomalaisille muutamia tuttuja tuotteita, kuten vaikkapa suomalaisia hapankorppuja ja näkkäriä, Abban silliä ja Kallen mätitahnaa.Säntisiin liittyen kuulin hyvän uutisen ja ne avaa uuden liikkeen lähelle Global Cityn keskustaan Fort Bonifacioon. Siellä voi käydä vaikka tavallisen kauppareissun yhteydessä.

Kadun toisella puolen Säntisistä sijaitsee Power Plan Mall. Kauppakeskus on hieno, mutta ei sieltä halvimmasta päästä. Tässä näkymää alimpaan kerrokseen, jossa käytävällä tarjolla tuoreita hedelmiä.Alakerroksessa oli myös tällainen duo soittamassa jazzia.Mulla ei ollu tällä kertaa ostarille mitään kummempaa asiaa. Käväsin kuitenki syömässä kreikkalaisessa ravintolassa pienen gyros pitan, joka käytännössä oli jonkunlainen pieni jauhelihatortilla.Lauantai-iltana tuli käytyä kyläilemassa Quezon Cityssä paikallisten tuttujen tykönä, jossa oli talon emännän 50v synttärit. Tarjolla oli tuttuun tyyliin hyvää ruokaa ja juomaa. Sitä tosin on siinä kyläpaikassa aina muutenkin, kun siellä tulee käytyä. Viime kerralla samassa paikassa tuli käytyä heti pari pari päivää Manilan suurtulvien jälkeen. Perheeseen oli tullut vähän ennen edellistä kyläilyä koiranpentu. Sama kaveri siellä oli nyttenkin odottamassa heti ovella. Kokoa oli tullut jo vähän lisää.Hauska luppakorva kyllä. Perheen kissa ei ole välttämättä samaa mieltä, ku pentu oli koko ajan sen kimpussa.

Vielä pitäis jaksaa puskea töitä torstaihin asti. Perjantai oliskin jo vapaata ja silloin heti varhain aamusta kohti lentokenttää ja Cebua. Kyllä tämä tästä. Mukava päästä taas pikku reissuun. Jos viimeisen Cebun reissun merkit pitää paikkaansa, niin voi sitä karaoken määrää...

"Aikuinen nainen mä oooooon…."

Manilasta äänihuulia verrytellen,
Mika

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Yamaha International Motorshow - Mall of Asia

Eilen lauantaina oli kotona tarjolla tällaisia vähän erilaisia kananmunia, joita kutsutaan nimellä "balot" tai "balut". Kyseessä on normaali kananmuna tai ankanmuna, mutta sisällä on jo osittain kehittynyt poikanen.Pari kertaa tullut maistettua balottia aikasemmin, mutta tällä kertaa jätin väliin. Molemmilla kerroilla syöminen loppui siihen, ku karvainen osuus alkoi…

Tänään sunnuntaina tuli käytyä SM Mall of Asiassa (MOA). Paikka on yksi maailman suurimpia kauppakeskuksia. Siellä tuli käytyä aluksi syömässä indonesialaisessa ravintolassa. Perussetti kana- ja lihavartaita pähkinäkastikkeessa.Syy mennä käymään MOA:ssa oli kuitenkin ihan muu kuin pelkästään syömään. Kuulin työkaverilta, että siellä olisi sunnuntana suuri paikallisen Yamaha Clubin tapaaminen. Jotain tapahtuman suuruudesta kertonee se, että ensimmäiselle 2000:lle clubilaiselle oli luvassa jonkin sortin yllätyspaketti. Paikkana oli MOA:n Imax parkkipaikka. Porukkaa ja mopoja olikin paikalla ihan pirusti. Tässä pieni otos parkkipaikalta.Parkkipaikalle oli kyhätty myös jonkinlainen rata keiloilla ja nauhoilla, jossa pystyi kokeileen Yamahan maahantuojan paikalle tuomia mopoja. Kävin itekkin kokeileen Yamahan 135cc Sniper MX -mallia. Siinä mielessä kohtuu harvinainen laite täällä piikkiluokkaan, että siinä oli jopa käsikytkin ja vaihteet kuten isommissakin prätkissä eli ykkönen alas ja loput neljä ylös. Suurin osahan täällä myytävistä malleista on joko automaatteja tai ilman käsikytkintä olevia nelivaihteisia malleja, joissa kaikki vaihteet alaspäin. Sniper MX vaikutti ihan asialliselta laitteelta. Hintaa tommosella olis 94,000PHP/1,764€. Koeajosta sen verran, että kaikkien kuskien piti laittaa kypärän ja hanskojen lisäksi sekä kyynär-, että polvisuojat. Toki hyvähän se vain on, että maahantuoja välittää asiakkaiden turvallisuudesta.Kaikille koeajajille annettiin samalla Yamahan jonkinlainen kangaslompakko, jonka saa vyöhön tai housun lenksuun kiinni.Vasta ostarin sisällä minulle selvisi, että kyseessä olikin Yamahan suurempi tapahtuma, eikä pelkästään Yamaha Clubin miitti. Ostarille oli roudattu näytille Japanista monenlaista isompaakin kalustoa. Tuntuu hullulta, että virallinen maahantuoja ei tuo koko maahan muuta kuin piikkiluokan laitteita. Suurin maahantuotava mopo Yamahalla on FZ16 ja siinä on 153cc. Sama koskee muuten myös Hondaa. Niillä 200cc katuenska on suurin mopo. Suzuki sen sijaan tuo mm. Hayabusaa ja Kawa vastaavasti tonnista.

Täällä scoottereiden ja perusmopojen luvatussa maassa tämä TMax XP500A sai paljon ihailua aikaiseksi.Näytillä oli myös mm. 1200cc Tenere.Sitten oli tietysti tuunattuja scoottereita.Tämä oli luonnossa aikasta hieno.Mopoista kun on kyse, niin tietysti paikalla oli myös paikallista teknistä osaamista. Yamahan insinöörejä siis.Eihän sitä muuten tietäis laitteiden kaikkia hienouksia.Paikalla oli myös mm. veneitä ja perämoottoreita, kuten myös Yamahan kisakalustoa. Oli ihan mukavaa vaihtelua tavalliseen ostarikuljailuun verrattuna.

Manilasta kaasukäsi syyhyten,
Mika

tiistai 4. syyskuuta 2012

Puoli vuotta Filippiineillä täynnä

Tulin Filippiineille maaliskuun 5. päivä, joten nyt keskiviikkona 5.9.2012 tulee puoli vuotta maassa täyteen. Edellisillä reissuilla olen ollut Filippiineillä yhteensä noin 10kk eli sellaiset vuosi ja 4kk on tullut nyt pyörittyä täällä tähän mennessä. Tulevana maanantaina tulee 5kk Manilassa töissä täyteen.

Tässä jotain menneeltä viikolta.

Yks päivä tuli huomattua toimiston vieressä 7-11:ssa Pepsin logoilla oleva pullo, mutta väri ei näyttänyt colalta ollenkaan. Pepsi Pogi. Uteliaisuus oli liian kova ja oli pakko testata. Maku oli aikasta mielenkiintoinen. Lähinnä mausta tuli mieleen suomalaisille tuttu Pommack.Mainittin pari juttua aikaisemmin, että ollu vähän mopokuumetta ilmassa. Työkaverilla on uuden karhea Yamaha Mio 125 MX ja tuli käytyä kokeileen sitä mielenkiinnon vuoksi. Ihan ok tuntoinen perusscootteri.Lauantaina tuli käytyä Market Marketin lähiostarilla ja siellä oli tuttuun tyyliin hulabalot käynnissä. Tällä kertaa aiheena oli Dance Supremacy - 1st National Collegiate HipHop Dance Competition. Isot tanssikilpailut siis. Tanssiryhmiä oli paljon kisaamassa ja katsojia sen mukaisesti. Tuli kateltua muutama esitys. Hyvä meininki ja hyvää musiikkia.Tapahtumaa sponsoroi Shell erittäin näkyvästi ja näytille oli tuotu myös Ferrarin F1.Minun 2,5v vanha Nokian luuri alkoi temppuilla oikein kunnolla muutama päivä sitten. Se saattoi yhtäkkiä pimentyä ihan täysin. Välillä sen sai käynnistettyä kikkailemalla, mutta siihen ei voinut luottaa enää ollenkaan. Nyt siihen ei meinaa saada virtoja päälle enää ollenkaan.

Otin perjantaina käyttöön varaluurina laukussa olleen noin 5v vanhan Nokian N73:en. Se toimii jotenkin, mutta ei täysin kunnolla enää sekään. Tässä ollu jo useamman kuukauden mielessä, että pitäis päivittää luuri tähän päivään. Laitoin hintarajaksi noin 10,000PHP eli sellaiset 200€. Parhaat mallit maksaa noin triplat, joten ne jäi heti pois laskuista. Muutamia luureja kokeiltuani päädyin lopulta Samsungin Galaxy Ace Duos'iin. Kyseessä siis Sampan perus Android. Jos siitä haluaa jotain speciaalia hakea, niin siinä on paikka kahdelle SIM-kortille. Ykköspaikkaan paikallinen ja kakkoseen Suomen SIM. Puhelimella pystyy nyt vastaanottamaan ja soittamaan puheluita molemmista numeroista yhdellä laitteella.

Hintaa tuollaisella oli 9,990PHP/189€. Toistaiseksi tullut käytettyä vain vanhoja Sympparipohjaisia luureja, joten joutuu aluksi vähän opiskeleen käyttöä. Tosin eipä tuossa silti mitään kovin ihmeellistä ole käytön kannalta. Vaikuttaa oikein näppärältä.Puhelinta ostaessa palvelu oli hyvää. Siinä ei ollut mitään valittamista.Kun kapula oli saatu päivitettyä, niin tuli mieleen, että löytyisköhän mistään liikkestä järkevän hintaisia kuulokkeita. Tähän asti tullut käytettyä reissuilla Kossin Porta Pro'ta, joihin olenkin ollu erittäin tyytyväinen. Pienet läppäkuulokkeet hämmästyttävän hyvällä bassotoistolla. Niitä tullut käytettyä nyttenkin, mutta kuulokkeiden pehmusteet ovat rispaantuneet täysin säpäleiksi ja niitä ei ole enää. Kuulokkeet kyllä muuten toimivat edellenkin, vaikka niitä on tullut käytettyä jo useampi vuosi myös reissukäytössä. Etsin niihin muutama viikko sitten uusia pehmikkeitä, mutta en löytänyt niitä mistään, vaikka jossain olenkin nähnyt niitä myytävän.

Kävin ensin kahdessä viihde-elektroniikkaa ja tietokonetarvikkeita myyvässä liikkeessä. Kerroin niille, että haen kuulokkeita, joissa pitää olla kunnon äänenlaatu ja niiden pitää toistaa hyvin myös matalia ääniä. Kuuntelin Pioneerin, Philipsin ja Logitechin kuulokkeet ja ei niistä ollu yhdetkään sellaiset, mitä olin hakemassa. Varsinkin Logitechin "basso" oli, kuin olis hakattu pienellä kepillä jotain onttoa pahvilaatikkoa. Samoin istuvuus ei ollut yksissäkään kuulokkeissa ollenkaan mitä halusin.

Seuraavaksi vieressä oli soitinliike ja päätin kysäistä sieltäkin löytyykö minun spekseillä luureja. Myyjä sanoi heti, että löytyy. Tarjolla oli kahta eri mallia ja ne heti myös näyttivät oikeilta kuulokkeilta. Merkki tosin oli täysin outo ja nimestä tuli mieleen lähinnä jokin halpa ja huono vitsi. Superlux. Siinäpäs vasta laadukkaalta kuullostava merkki! Super ja vielä Lux. Just. Päätin kuitenki kuunnella ja laitettiin ensimmäiset luurit kiinni myyjän puhelimeen. Ääni yllätti täysin ja oli juuri sitä, mitä olin hakemassa. Tuli heti mieleen minun vanhat Suomeen jääneet Sennheiser HD570. Kokeilin myös toista mallia. Äänimaailma oli käytännössä sama, mutta istuvuus vielä parempi kuin ensimmäisissä. Jälkimmäisissä korva jäi kunnolla täysin kupin sisään ja istuvuus oli muutenkin tosi miellyttävä. Kaveri kertoi, että ko. luureja käytetään mm. äänitarkkailussa ja studiotyöskentelyssä. Halvempi tarjolla ollut malli oli hinnaltaan 2000PHP/38€ ja kalliimpi 2300PHP/43,50€. Ei ollut kummatkaan siis hinnalla pilattuja. Ostin lopulta nuo kalliimmat luurit mallimerkinnältään Superlux HD661. Nyt muutaman päivän nuita käyttäneenä täytyy sanoa, että hinta-laatusuhde nuissa on kyllä erinomainen. Minun vanhat Sennheiserit oli joskus vuosia sitten ostaessa reilu 100€ kalliimmat, mutta ääneessä ei ole juurikaan eroa.Maanantai-iltana töistä kotiintullessa mulla oli täytekakkua odottamassa. Tyttökaveri oli käyny päivällä ostoksilla minun tiistain synttäreitä varten. Kun oli kerran kakkua, niin pitihän sitä vähän myöskin maistaa. Vaikka hieman etuajassa.Tänään tiistaina töissä työkaverit järjestivät hauskan yllärin. Menin käymään jossain vaiheessa päivää tauolla. Kun tulin takaisin omalle paikalle, niin siellä odotti kaksi erilaista kakkua laatikoissa ja näytölle oli laitettu paperi "Onnea Mika!!!".Hyvää oli. Kiitoksia paljon kaikille! Maraming Salamat!

Laitetaan tähän loppuun vielä myynti-ilmoitus minun Hondasta. Se olis nyt tarjolla valmiiksi tingittyyn syyshintaan 5950€. Kyseessä siis kuvan Honda CBF600S ´08 ja kilometrejä siihen on kertynyt luokkaa 11,800km. Honda kaikin puolin huippukunnossa. Lisätietoja Nettimoton ilmoituksesta tai sitten ottamalla yhteyttä suoraan minuun: mikazz (at) gmail (piste) com.Siitä sais nyt joku uudenkarhean ja luotettavan mopon erittäin sopivasti. Jos olisin edelleen Suomessa, niin Honda ei olis kaupan ollenkaan. Mukava yleismopo monenlaiseen ajoon.

Manilasta,
Mika