torstai 28. maaliskuuta 2013

Donsolin valashait ja tulivuori Mount Mayon

Viime viikonloppuna tuli tehtyä neljän päivän reissu Etelä-Luzonilla Bicolin alueella sijaitseviin Donsoliin ja Legazpiin. Tässä jotain reissusta.

Otin reissua varten perjantain ja maanantain töistä vapaaksi. Reissuun lähdettiin Manilasta perjantaiaamuna klo 07:50 Cebu Pacificin A320:llä ja suuntana Legazpi.
Kone lähti ajallaan ja Legazpiin saavuttiin noin tuntia myöhemmin. Oltiin liikenteessä pelkillä käsimatkatavaroilla, joten koneesta ulos tullessa käveltiin vain terminaalin läpi. Siellä oli heti monenlaista kyydin tarjoajaa odottamassa. Kysyttiin, että mitä maksaa kyyti Donsoliin. Ensimmäinen tarjous oli yläkanttiin ja sanoin, että kyyti pitäis kuulemma irrota helposti noin 200PHP/3,79€/hlö. Jannu sano, että odotellaan muuta, niin kyllä se siihen onnistuu. Siihen tuli heti meidän kans kolmanneksi kanadalainen Japanissa asuva Peter. Kuski ilmoitti aika nopeasti, että jos maksetaan satanen lisää henkeä kohti eli 300PHP/5,69€, niin voidaan lähteä heti. Sovittiin Peterin kans, että sopii. Sitten vain kamat minibussiin ja kohti Donsolia.

Juteltiin Peterin kans kyydin aikana niitä näitä ja huomattiin, että meillä on Donsolissa sama hotelli Vitton Beach Resort. Peter oli asunut jo 26 vuotta eri maissa Aasiassa ja mielenkiintoista juttua riitti laidasta laitaan.

Noin 1h 20min myöhemmin tultiin hotellille. Donsolin aluetta tituleerataan valashaiden pääkaupungiksi. Hotellin pihalla olikin odottamassa noin 6,5-7m valashai, jossa heti pakollinen kuva.
Hotelli oltiin varattu etukäteen Agodan kautta, joten sisäänkirjautuminen kävi nopeasti ja laukut huoneeseen. Huoneesta avautui mukavat näkymät allasalueelle.
Kun kamat oli huoneessa, niin käytiin heti varaamassa paikka seuraavan päivän valashaireissulle hotellin naapurissa olevasta turistikeskuksesta. Valashaireissuja tehdään kolme kertaa päivässä ja yhden reissun kesto on noin kolme tuntia. Ensimmäinen reissu maksaa aina vähän enemmän hinnan ollessa 885PHP/16,77€. Toinen ja kolmas reissu on 585PHP/11,09€ henkeä kohti. Ensimmäisella reissulla maksetaan myös lupamaksu, joka selittää hintaa. Lupa on voimassa noin viikon päivät, joten myös seuraavat päivät menee pienemmällä hinnalla.

Kun valashaireissu oli varattu, niin otettiin traikki alle ja käytiin pikaisesti noin 3km päässä olevassa Donsolin pikku kaupungissa. Siellä ei ollut mitään kovin erikoista. Tässä maisemia väliltä.
Päivän kääntyessä alkuiltaan aurinko alkoi painua kohti horisonttia.
Lauantaina oli vuorossa mielenkiintoinen päivä. Miten meidän valashaijahti tulisi onnistumaan? Turistikeskuksen seinällä oli tammi-maaliskuun kalenterit seinällä, josta pystyi tarkastamaan joka päivän kohdalta, että oliko valashaita näkynyt. Maalis-huhtikuun pitäisi olla valashaiden osalta huippukautta, mutta tänä vuonna valashaita on ollu kohtuu vähän. Kuulin toisaalta, että viimeisenä parina vuotena on ollut vähän sama tilanne.

Jokainen vene ottaa maksimissaan vain kuusi henkeä kyytiin. Meidän kans samaan veneeseen tuli lisäksi Peter, saksalainen pariskunta ja espanjalainen kaveri. Kun kaikki oli valmista, niin reput ja snorklausvehkeet veneeseen ja vesille. Kello näytti siinä vaiheessa noin 07:30. Valashaiden etsiminen alkaa heti, kun vene on nytkähtänyt liikkeelle. Donsolin hyvä puoli on, että siellä ei tarvi ajaa ensin tuntia kahta, vaan ollaan välittömästi alueella.
"Sovittiin" edellisenä iltana Peterin kans hotellin ulkoilmabaarissa, että tänään nähdään valashaita. Kysymys on vain, että kuinka monta ja kuinka nopeasti. Meidän suunnitelmat osottautui oikein hyviksi. Ei ehditty olla veneellä kuin noin 20min, kun tuli ensimmäinen hälytys. Maski, snorkkeli ja räpylät nopeasti päälle ja istumaan veneen reunalle. Sitten vain odottamaan go-käskyä. Kun se tulee, niin nopeasti veteen ja tilanteesta riippuen joko lähteä uimaan oikeaan suuntaan tai sitten hyvällä tuurilla vain odotella, kun jättiläinen tulee. Yleensä joutuu uimaan jonku verran.
Tämä kaveri oli noin 8m pituinen yksilö. Jotain ajatusta fisun koosta saa, kun lisää hotellin pihassa olevaan valashaihin vielä noin metrin lisää ja vertaa sitä minun kokoon. Kolmen tunnin aikana tuli käytyä lopulta kolme kertaa vedessä valashain kans. Joka kerralla oli luultavasti sama yksilö.

Olen snorklannut aikasemmin 4-5 päivänä valashaiden kans Puerto Princesassa Palawanilla 2010 ja 2011. Paikoissa on muutamia isoja eroja. Näkyvyys Donsolissa on todella huono verrattuna Palawanille. Veneitä Donsolissa oli nyt meidän kans yhtä aikaa noin 20. Puertossa veneitä on ollut maksimissaan kaksi. Yleensä yksi. Samoin itse valashaiden etsimisessä oli selkeä ero. Palawanilla valashait yleensä löydetään, kun kalat alkavat hyppimään pinnassa ja linnut alkavat parveilemaan hyppelevien kalojen yläpuolella. Donsolissa kalat eivät hypelleet, eikä lintuja näkynyt. Veneessä olevat oppaat yrittävät nähdä valashain varjon veneestä. Ei ole muuten ihan helppoa. Vaatii tottumista.

Valashaipäivä onnistui siis erittäin hyvin ennakko-odotuksiin nähden. Enemmän juttua ja kuvia aiheesta minun Reef Dive:sta.

Hotellin piha-alue oli tehty oikein viihtyisäksi ja kun kelit vielä suosi, niin mikä oli ollessa.
Allasaluetta ja näkymät suoraan merelle.
Sama aihe vähän tiukemmin.
Lauantain auringonlasku oli jotain, missä silmä lepäsi. Varsinkin kun taivaanranta alkoi muuntua tulen punaiseksi ja oranssiksi. En ole käsitelly auringonlaskujen värejä mitenkään, vaan kuvissa on aidot värit.
Samalla hetkellä oranssi väri heijastui hienosti toisella suunnalla pilveen ja sieltä veteen.
Fiilistelyä.
Onnistuneen valashaipäivän ja hienon illan päätteeksi oli mukava ottaa parit hyvässä seurassa. Lyn, minä ja Peter.
Sunnuntaina oli vuorossa siirtyminen takaisin Legazpiin reissun viimeiseksi yöksi. Peter arpoi aikaisemmin, että onko vielä kolmannen yön Donsolissa, mutta hän lähti lopulta samalla kyydillä Legazpiin. Kyyti otettiin suoraan hotellilta ja hintaa tällä kertaa tuli 400PHP/7,58€ henkeä kohti, kun meitä oli vain kolme henkeä.

Legazpiin tullessa Peter kävi tsekkaamassa Donsolin hotellilla suositeltua hotellia Tourist Inniä, mutta ei innostunut paikasta. Sitten jatkettiin meidän etukäteen varaamaan hotelliin Casablanca Hotelliin. Kuinka ollakkaan jäätiin sitten kaikki kolme samaan hotelliin.

Legazpissa ajatuksena oli tehdä mönkkärisafari tulivuori Mount Mayonille. Hotellille tullessa taivas oli suurimmaksi osaksi pilvessä. Käytiin sitten syömässä Pacific Mallilla. Kaupungilla kävellessä huomattiin, että Mayon alkaa näkyä koko ajan enemmän ja enemmän. Oltiin kysytty jo ennen syömään lähtöä hotellin respasta, että miten mönkkärisafari oikein onnistuu. Hotellilta sanottiin, että ei tarvi kuin kertoa heille koska tahansa ja se onnistuu.

Hotellille tultua kysyttiin, että onnistuisko safari nyt. Onnistuihan se ja auto tuli hakeen meidät jo noin 20min päästä. Peter arpoi mukaan lähtöä ja päätti lähteä myös. Ajettiin mönkkärisafaripaikalle ja siellä kirjoitettiin laput ja mönkkäri alle. Safarin hinta riippuu, että minkälaista haluaa alle. Halvimmillaan hinta on yksin yhden hengen 150-175cc mönkkärillä 1800PHP/34,11€. Sitten oli mahdollista ottaa kahdelle hengelle 350cc mönkkäri hintaan 3000PHP/56,86€. Tarjolla olis ollut myös kaksi hienoa ja ihan tuliterää 650cc Can-Amia. Niiden hinta tosin olis ollu luokkaa 10,000PHP/190€. Ne oli siis helppo skipata.

Kun mönkkärit oli saatu alle ja kaikki oli vähän testannut niitä lähtopaikan piha-alueella, niin lähdettiin liikenteeseen. Aikasta pian pidettiin ensimmäinen kuvaustauko.
Tämä kuva kertonee puuhasta aika paljon. Hauskaa on ja vanhempikin nuortuu. Varmasti!
Ajoreitti meni parhaimmillaan sorateitä pitkin, sitten oli ajoreittiä niin palmumetsikössä kuin myös ajeltiin pienien kivikkoisten purojen läpi. Lopulta tultiin kääntöpaikalle.
Kyseessä oli Mayon Adventure Base Camp, jossa mönkkärit parkkiin.
Sen jälkeen jatkettiin matkaa jalan muutama minuutti ja tultiin Mount Mayonin laavakentille. Mayon on Filippiinien kaikkein aktiivisen tulivuori ja se on purkautunut mm. 2006 ja 2009. Tulivuoren huipulla 2462m korkeudessa olevasta piipusta tupruttelee näkyvää savua koko ajan. Meidän tullessa laavakentille vuoren huippu oli piilossa. Laakakiveä on alueella käsittämättömät määrät. Etukäteen ajattelin, että laava olisi jähmettynyt yhtenäisiksi isoiksi alueiksi. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan alue oli täynnä tummia eri kokoisia kiviä.
Meidän opas ehdotti, että otetaan kunnon hyppykuva. Mikä jottei. Annoin järkkärin oppaalle ja laitoin siihen sport-moodin päälle. Kameralla voi silloin ottaa useamman kuvan sekunnissa pitämällä vain nappia pohjassa. Tässä oli sitten lopputulos.
Laavakentän kupeeseen oli tehty myös vaijerirata, jolla pääsi nopeasti takaisin base camppiin. Hinta oli 300PHP/5,69€. Pitihän se kokeilla. Olin meidän porukasta viimeinen ja räpsin kaikista muutamia kuvia ihan sattumanvaraisesti. En mitenkään sarjatulella, vaan ihan vain muutamia. Kuvatessa tuli samalla otettua täysin vahingossa hauska tilannekuva. Peter lähti liukuun vaijerilla ja otin hänestä muutaman kuvan. Peterin mentyä oli vielä yksi ennen minua. Peter tuli nopeasti mopolla lähtöpaikan alle ja kuulin hänen huutavan, että aurinkolasit tipahti liuún aikana päästä. Niitä ei lopulta löytynyt. Jälkeen päin kuvia katsoessa muistikortille oli tarttunut tällainen kuva.
Aurinkolasit juuri lentää pois päälaelta! Naurettiinki illalla, että ei mitään hajua mihin tippu, mutta tippumisaika on tiedossa sekunnilleen ja siitä on myös kuva.

Kun minäkin olin liukunut takaisin base campille, niin sitten vain kypärät päähät ja takaisin mönkkärin puikkoihin. Paluumatka ajettiin samaa reittiä kuin mennessäkin. Vettä ilmassa.
Lynin vuoro kikkailla mönkkärin puikoissa.
Puroilta ei ollutkaan enää pitkä matka takaisin mönkkärifirmalle. Ajonopeus olis toki voinut olla jotain ihan muuta, mutta oli se ihan hauska näinkin hissukseen ajellessa.

Ilta menikin kohtuu  rauhallisissa merkeissä. Käytiin vielä syömässä ulkona ja kuunneltiin samalla paikallista Trio Erectusta.
Maanantaina oli reissun ensimmäinen aamu, kun sai nukkua pidempään. Silloin meillä ei ollut ohjelmassa yhtään mitään muuta kuin lento klo 13:25. Legazpi on kohtuu pieni kaupunki. Otettiin hotelilta traikkitaksi kentälle ja se kesti vain noin 15min. Check-Inissä selvisi heti, että Zest Airin kone on myöhässä. Sanottiin, että tulla odotusaulaan 13:40 mennessä. Siispä oli hyvin aikaa käydä syömässä terminaalin vieressä olevassa ravintolassa. Siellä oli sopivasti buffetlounas, joten sai syödä rauhassa.

Terminaalissa ollessa tuli uusi reilun tunnin viime. Odotusaulasta aukeaa suora näkyvyys Mount Mayonille. Pilvisyystilanne oli nyt kuvauksen kannalta reissun paras ja siitä tulikin räpsittyä muutamia kuvia. Tässä piippua zoomattuna vähän enemmän.
Jossain vaiheessa meille lentoa odottaville sanottiin, että meille tarjotaan jotain syötävää. Hyvin pian tulikin Mäkkärin kanaburgerit ja kokikset. Kattelin samalla kännykällä välillä netistä, että joko kone on lähtenyt Manilan kentältä. En löytänyt sitä ollenkaan. Pelkäsin jo, että nyt tämä kestää ja pitkään. Zestin Airbus 320 laskeutui kuitenki hyvin pian meidän burgereiden jälkeen.
Sen jälkeen kaikki kävikin tosi nopeasti. Legazpiin tulijat koneesta pihalle ja Manilaan menijät koneeseen sisälle ja taivaalle. Manilaan laskeuduttiin lopulta noin 3h 10min aikataulusta myöhässä. Filippiineillä tullut lennettyä aika paljon ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun pitänyt odotella useampi tunti.

Päivitin samalla tämän reissun jälkeen lentotiedot FlightMemoryyn. Lentojen kokonaismäärä näyttää nyt tasalukua 200. Suomen sisäisistä lennoista saattaa puuttua ihan pari, mutta ulkomaan lennoista siinä on kaikki. Tästä näkyy minun lentojen statistiikkaa esimerkiksi suosituimpien lentokenttien, reittien ja vaikka lentoyhtiöiden osalta.

Reissusta jäi tosi hyvät fiilikset. Kaikki onnistui, mitä etukäteen ajateltiin, että voisi tehdä. Näihin Donsolin iltakuviin ja tunnelmiin.
Tällaista tällä kertaa.

Terveisin Manilasta,
Mika

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Filippiinien hintataso

Tällä kertaa juttua vähän Filippiinien yleisestä hintatasosta. Olen kerännyt juttuun hintatietoja laidasta laitaan niin ruuasta, juomista, liikkumisesta, asumisesta kuin erilaisista palveluistakin. Hinnat vaihtelee paikkakuntien välillä kuin myös esimerkiksi Manilan alueen sisällä. Toivottavasti tämä auttaa hahmottamaan maan yleistä hintatasoa.

Huom. Jutun hinnat päivitetty 26.4.2014 lähemmäs nykyistä eurokurssia: 1€ = 60PHP. Alkuperäisen jutun hinnat oli laskettu vuoden takaisella kurssilla 1€ = 53PHP.

Ruoka

Hedelmien, lihan ja kalan hinta vaihtelee aika paljon riippuen ostopaikasta ja tuotteen laadusta. Muutamien tyypillisten ruokatarvikkeiden hintoja:


* Riisi 1Kg lajikkeesta riippuen 30-55PHP/0,50-0,92€
* Kananmunia 12kpl 59PHP/0,98€
* Jauheliha 1Kg 270PHP/4,50€
* Pihviliha 1Kg 369PHP/6,15€
* Tuore tonnikala 1Kg  120PHP/2€
* Tonnikalapurkki  30PHP/0,50€
* Lohi - isot fileet 1Kg 485PHP/8,08€
* Nestle murot 500g 164,50/2,74€


* Peruna 1Kg 50PHP/0,83€
* Sipuli 1Kg 68PHP/1,13€
* Punasipuli 1Kg 68PHP/1,13€
* Banaani  1kg 60PHP/1€
* Mango 1kg 65-85PHP/1,08-1,41€
* Ananas kokonainen 47PHP/0,78€
* Omena Kpl 14PHP/0,23€
* Mandariini Kpl 17PHP/0,28€
* Viinirypäleet 1Kg 269PHP/4,48€
* Vesimeloni 1Kg 31PHP/0,52€


Juomat

* Vesi 0,5L n. 15PHP/0,25€
* Maito 1L 70PHP/1,17€
* Coca-Cola tavallinen 2L promo 53PHP/0,88€
* Coca-Cola Zero 1,5L 55PHP/0,92€
* Coca-Cola Zero 0,5L 27PHP/0,45€
* Pieni pullo paikallista limukkaa 12PHP/0,20€


Ravintolat


Hintataso ravintoloissa vaihtelee samalla tavalla laidasta laitaan kuin muissakin maissa. Halvimmillaan monissa paikallissa ruokapaikoissa voi syödä todella edullisesti. Karkeasti euron molemmin puolin. Sitten vastaavasti jossain länsimaalaisissa ravintoloissa joutuu äkkiä maksamaan saman verran kuin Suomessakin.


Tässä muutama hintaesimerkki pikaruokaketjujen hinnoista, joita helppo verrata suoraan Suomen hintoihin.


* McDonalds:
    - Big Mac -ateria alk. 139PHP/2,32€
    - Quarter Pounder Juustolla -ateria alk. 139PHP/2,32€
    - Big n' Tasty -ateria alk. 149PHP/2,48€

* Pitza Hutin perushinnat:
   - Pieni 99PHP/1,65€
   - Keskikokoinen 279PHP/4,65€ 
   - Perhe 429PHP/7,15€


Alkoholi

Alkoholin hinnoissa on jonku verran ostopaikkakohtaisia hintaeroja. Yleisesti ottaen paikalliset ja suositut alkoholit, kuten Tanduay-rommi, Emperador- ja Matador-brändyt ovat erittäin edullisia.

Paikallinen vahva Red Horse olut edullista ja suosittua varsinkin litran pullossa. Olut on pulloissa ostettuna hieman halvempaa kuin tölkeissä. Alla olevassa listassa 7-Eleven ja Food Avenue ovat R-kioskin tyyppisiä paikkoja, joissa hinnat tavallisia ruokakauppoja korkeampia. Muutamia hintaesimerkkejä:


* San Mig Light Olut 0,33L pullo 25PHP/0,42€
* San Mig Light Olut 0,33L tölkki 31,75PHP/0,53€ (Metro Supermarket)
* San Mig Light Olut 0,33L tölkki 43PHP/0,72€ (Food Avenue/Petron)
* Red Horse 6,8% Olut 0,33L tölkki 42PHP/0,70€ (Food Avenue/Petron)
* Red Horse 6,8% Olut 1L  75PHP/1,25€ (7-Eleven)

* Tanduay Ice 0,33L Paikallinen "lonkero" 23,5PHP/0,39€ (Save More)

* Casa LoMatta 0,7L punaviini 211PHP/3,52€ (Wellcome Market)
* Paul Masson Burgundy 1L Punaviini 278PHP/4,63€ (Food Avenue/Petron)
* Gato Negro Shiraz Punaviini 0,7L 360PHP/6€


* Tanduay Rommi 0,7L Noin 85PHP/1,42€
* Tanduay Margarita 0,7L Valmis juomasekoite 99PHP/1,65€ (7-Eleven)
* Cossack Vodka 0,7L 77,5PHP/1,29€ (Shellin myymälä)
* Smirnoff Vodka 0,75L 460PHP/7,67€ (7-Eleven) 


Liikenne

Liikkuminen Filippiineillä on yleisesti ottaen erittäin edullista. Se koskee käytännössä kaikkia liikkumismuotoja:


* Taksit Manilassa: Lähtöhinta 40PHP/0,67€ + 3,5PHP/0,06€ jokaisen 300m välein. Lentokentältä keltaisten taksien lähtöhinta on 70PHP/1,17€ + 4PHP/0,07€ jokaisen 300m välein.

* Traikkitakseissa eli sivuvaunumoottoripyörissä suuria paikkakuntakohtaisia eroja. Esimerkiksi Puerto Princesassa Palawanilla kaupungin sisällä liikuttaessa traikki maksaa 8PHP/0,13€. Manilassa Taguig Cityn alueella vastaava matka helposti 50PHP/0,83€.


* Jeepneyt alkaen 8,5PHP/0,14€ muutaman kilometrin matka
* Paikallisbussit alkaen 12PHP/0,20€
* Bussit - N. 100km matka paikasta riippuen luokkaa 100-170PHP/1,67-2,83€

* LRT: Manilan sisällä toimiva paikallisjuna matkasta riippuen 8-20PHP/0,13-0,33€. Maksimi siis 20PHP/0,33€.

* Lentohinnat vaihtelee, mutta yleisesti ottaen edullista. Halvin koskaan lentämäni lento oli viime vuonna kahteen kertaan erikoishinnalla välille Manila-Cebu-Manila. Hinta pelkkien käsimatkatavaroiden kans lentäessä oli yhteensä 507PHP/8,45€ sisältäen kaikki maksut. Tyypillinen yhdensuuntainen lentohinta maan sisällä on haarukassa 1500-2500PHP/25-41,67€.


Maan suurimmat lentoyhtiöt:

   - AirPhil Express
   - Cebu Pacific Air
   - Philippine Airlines
   - Tiger Airways
   - Zest Airways

Erityisesti Cebu Pacificilla ja Tiger Airwaysillä on jatkuvasti hyviä tarjouksia. Kannattee ilmoittautua molempien yhtiöiden sähköpostilistalle, jos suunnittelee reissuja täällä suunnalla. Molemmilta tulee hyviä lentotarjouksia joka viikko.

* Bensalitra haarukassa 53,25 - 55,05PHP eli hieman vajaa euron.
* Diesel on samoissa bensan kans. 


Palvelut

Palveluissa on myös todella isoja hintaeroja niin paikkakuntien välillä kuin myös paikkakuntien sisällä.  Tässä muutamia palveluita ja tyypillisiä hintoja, joita tullut viime aikoina maksettua.


* Parturi 60PHP/1€
* Hieronta 200PHP/3,33€/1h (Kotikäynti asuinrakennuksen yrityksestä)
* Pyykkipalvelu kotoa haettuna ja toimitettuna. Sisältää silitykset. Noin 4Kg 138PHP/2,30€.
* Mopon pesettäminen 60PHP/1€
* Renkaanpaikkaus mopoon 50PHP/0,83€
* Räätäli: Lyhythihainen kauluspaita 1000PHP/16,67€


Yöpyminen

Hotellien ja majatalojen hinnat vaihtelevat erittäin suuresti. Hotelliyöt Manilassa karkeasti:

- Halvimmallaan yön voi saada noin 600-700PHP/10-11,67€
- Tyypillisesti alkaen 1000-1300PHP/16,67-21,67€
- Yleensä yöpaikka löytyy aina haarukassa 1000-2000PHP/16,67-33,33€.

Toista ääripäätä edustaa suuret kansainväliset hotelliketjut, joissa yöpyminen maksaa helposti sadan euron molemmin puolin

Majoitusten hintatiedot pätee aikasta hyvin koko maan sisällä eli alkaen hinnat on yleensä siellä 1000PHP/16,67€ molemmin puolin.


Hotellien varaussivuja:


- Agoda
- Asiarooms


Asuntojen vuokrakustannukset

Vuokrahinnoissa on myös todella suuria hintaeroja riippuen niin paikkakunnista, paikkakuntien alueellisista eroista ja totta kai, että minkälaisesta kohteesta on kyse.

Länsimaalaiset suosivat erityisesti Manilassa condominiumeissa eli condoissa asumista. Condoissa on omat hyvät puolet. Niissä on tyypillisesti hyvä turvallisuustaso. Asuinalueelle mennään porttien kautta, jossa on ympärivuorokautinen vartiointi ja vartijoita on myös muualla alueella. Osalla vartijoista voi olla myös aseet. Condoissa on mukavuuksina yleensä uima-altaat, kuntosalit, yleisiä oleskelutiloja, siellä voi olla kahvilaa, pientä kauppaa, jne.

Omaan condoon kuuluu kolme tornitaloa. Talojen keskellä pihalla on 10x20m uima-allas, lasten allas erikseen, kuntosali ja mm. kahvila yhden talon ylimmässä kerroksessa. Kuva otettu kahvilan parvekkeelta.


Minulla on vuokralla Taguig Cityssä Manilassa pieni kalustamaton 24m2 studio ja maksan siitä noin 11,000PHP/183€/kk. Veden hinta Filippiineillä on lähes ilmasta, kun taas sähkö on kallista. Omaan  vesilaskuun menee kuukaudessa noin 110PHP/1,83€ kahdelta henkilöltä ja sähköön vastaavasti haarukassa 2000-3000PHP/33,33-50€ kuukaudesta riippuen.

Kämpän vuokrahinta on yksi halvimpia, mitä olen nähnyt Taguig Cityn alueella. Makatin puolella naapurissa halvimmat vastaavan kokoiset condot on samaa luokkaa. Kalustettuna yksiöiden kk-vuokrat Taguig Cityn ja Makatin alueella ovat tyypillisesti luokkaa 13,000-17,000PHP/217-283€. Sitten jos on erillinen makuuhuone, hinta nousee helposti 20,000PHP/333€ ja siitä ylöspäin. Condokaksiosta Fort Bonifacion ja Rockwellin alueella joutuu helposti maksamaan 35,000-50,000PHP/583-833€.


Jos tyytyy tavalliseen kerrostaloon ja alue on Manilassa jossain Makatin tai Taguig Cityn ulkopuolella, niin hinta voi olla aivan eri. Eräs työkaveri kertoi, että hän maksaa kerrostalostakämpästä kahdella makuuhuoneella 6,500PHP/108€/kk. Suuria eroja siis.

***

Tällaisia hintoja siis Filippiineillä. Toivottavasti tämä auttaa hahmottamaan vähän Filippiinien hintatasoa niin matkustusmielessä kuin myös, jos joku miettii muuttamista tänne.

Terveisin Manilasta,
Mika

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Moporeissu Manila - Tagaytay

Sunnuntaina tuli tehtyä päiväreissu mopolla Tagaytaihin tulivuori Taalin maisemiin. Keksittiin koko moporeissu edellisenä iltana ihan extemporee, kun ei ollu mitään ohjelmaa seuraavalle päivälle.

Manila on todella laaja kaikkine kaupunkeineen ja liikennejärjestelyiltään varsin sekava paikka. Aluksi täytyi alkaa miettiin, että miten ihmeessä pääsee ensin Manilan alueelta ulos? Se ei nimittäin käy välttämättä ihan heittämällä. Manilasta lähtee moottoritiet South Luzon Expressway (SLEX) etelään ja vastaavasti North Luzon Expressway (NLEX) pohjoiseen. Niiden kautta pääsee nopeasti molempiin suuntiin, kunhan on päässyt Manilan ihan lähialueelta pois. Moottoripyörille on tosin rajoitus. Pyörien pitää olla vähintään 400cc. Sinne ei ole siis mitään asiaa pienemmillä mopoilla, joita koko maan on täynnä. Ei myöskään omalla mopolla. Valitettavasti.

Aikani tutkittua karttaa reitti alkoi hahmottua. Kämpiltä Taguig Citystä ensin Paranaque Cityn läpi, sieltä Manilan kentän vierestä, jonka jälkeen Caviten suuntaan. Siellä piti löytää Emilio Aguinaldo Highway, joka menisi suoraan Tagaytayhin. Välille jäisi Bacoor City, Imus City ja Dasmarinas City. Reitti näytti tältä.
Oltiin mopolla aamulla joskus 06:20, jonka jälkeen ensin käymään tankilla kämpän vieressä ja liikenteeseen. Ensimmäiset 5-6km oli tuttuja paikkoja. Sen jälkeen mentiin nuottien mukaan. Muutaman kerran piti kysyä välillä neuvoa, että päästiin Emiliolle. Sen jälkeen ei tarvinnut muuta kuin ajella. Ajon aikana tuli välillä muutamia pisaroita, mutta ei varsinaista sadetta. Sen verran pisarat kuitenki tuntui vaikuttavan, että niiden aiheuttama kosteus hiattomassa paidassa yhdessä ajoviiman kans tuntui välillä jopa vähän vilposalta, vaikka lämmintä olikin heti aamusta se noin 26 astetta.

Tagaytayn keskustaan tultiin aamulla noin pari tuntia lähdöstä. Matkaa kämpiltä sinne tuli aikasta tarkoin 60km. Matkavauhtina oli valtatielle päästyä liikenteestä riippuen 40-80km/h. Tagaytayssa heti aluksi Chowkingiin aamiaiselle.

Aamiaispaikan vieressä avautui näkymät usvaiselle Taal Lakelle. Järven keskellä on tulivuori Taal. Tulivuori on purkautunut viimeksi vuonna 1977.
Koko Tagaytayn kaupunki sijaitsee korkealla ylängöllä, jossa on lisäksi erilaisia pienempiä ja suurempia kukkuloita. Meillä oli ensimmäisenä varsinaisena kohteena yhden kukkulan päällä oleva People´s Park in the Sky. Pääsylippu paikkaan olis sopivat 30PHP/0,57€/hlö.
Mopo piti jättää parkkipaikalle, josta sitten käveltiin viimeiset muutama satametriä huipulle.
Tässä näkymää kaupungin suuntaan.
Heti ylös päästyä tuli kunnon sumu muutamien pisaroiden kera ja näkyvyys meni hetkittäin aikasta huonoksi.
Onneksi pahin sumu myös hälveni kohtuu nopeasti, vaikka keli ja näkyvyys ei paras mahdollinen ollutkaan maisemien katseluun ja valokuvaamiseen. Ylhäältä avautuvat näkymät on kuitenkin hienot. Kirkkaana päivänä ne olis toki olleet vielä huomattavasti paremmat. Myös kuvien kannalta.
Yhdellä suunnalla näkyi golfkenttää, joka oli tehty osittain korkean kukkulan päälle. Alueella oli myös monenlaisia uusia hienoja rakennuksia.
Seuraavaksi ajeltiin takaisin keskustaa kohti, jossa pysähdyttiin Picnic Groven ulkoilualueelle. Paikka on tosi suosittu ja ihmiset oli tulleet viettämään päivää ja syömään isoilla porukoilla omia eväitään.
Tässä näkymää vähän toiseen suuntaan. Keli alkoi myös paranemaan ja katokset oli suosittuja ihmisten hakiessa suojaa auringolta.
Picnic Groven vehreää aluetta.
Paikassa oli myös tehty kahden kukkulan välille zipline eli vaijerirata. Yrityksen mukaan radan pituus on 250m, korkeimmalta kohdalta maahan on matkaa 300 jalkaa eli 100m ja maksimi nopeus on 60km/h.

Yksi vaihtoehto oli käyttää tällaista useamman ihmisen hidasta maisemakabiinia.
Tässä kabiini tulossa ja yksi asiakas valjaissa menossa menossa toiseen suuntaan.
Valjaissa mennessä radan pystyy meneen myös ns. stereona eli kahdestaan. Tuli kokeiltuakin tuolla tavalla kahdestaan. Hinta kahdelta yhteensä oli 600PHP/11,35€.
Picnic Groven jälkeen mopolla takaisin parin kilometrin päähän keskustan liikenneympyrään ja sieltä otettiin suunnaksi Taal Lake. Tagaytay-Talisay nimellä karttaan merkitty tie lähtee heti liikenneympyrästä laskeutumaan alaspäin. Matka järvelle on 10km ja se on pelkää tiukkaa mutkaa. Tosi hauska pätkä ajaa mopolla.
Väliltä avautuu hienot näkymät järvelle ja yhdelle tulivuoren kraatereista.
Samasta paikkaa otettu kuva rannan puolelle, jossa on paljon kalankasvatusaltaita.
Taal Lakelle päästyä mentiin käymään syömässä lounas Villa Amraro Resortissa, joka jää ihan vastapäätä Taalia.
Paikallisissa bancaveneissa on muotoilu kohallaan.
Kun ruoka oli syöty, niin hypättiin uudestaan mopon selkään ja lähdettiin kipuamaan ylöspäin takaisin kohti Tagaytayta. Ylös ajettiin kartassa näkyvää oikean puoleista tietä pitkin. Tässä tauko Laeuna De Taalin kupeessa, josta avautui myös hienot näkymät Taal Lakelle.
Breikin jälkeen jatkettiin suoraan Tagaytayn keskustaan ja siellä otettiin suunnaksi Manila. Ajattelin etukäteen, että paluumatka kestää varmasti paljon pidempään, kun se ajoittuu iltapäivään ja silloin on enemmän liikennettä. Se ei onneksi pitänyt paikkaansa, vaan paluu kesti myös noin pari tuntia.

Mittariin kertyi päivän aikana kilometrejä noin 180 ja mopon satulassa tuli istuttua jotain 5-6 tuntia. Se alkoi takaisin tullessa myös tuntua ns. hanuriosastolla. Mukava päivä silti kurvaillessa. Tagaytayn alueella täytyy käydä ajeleen joskus uudestaan. Sen verran hienoa seutua. Mielummin vielä niin, että ajelee Tagaytain ja Batangasin alueella ympäriinsä ja on samalla yötä jossain mukavassa paikassa. Meillä jäi käymättä myös itse tulivuorella, jonne kaupataan kovasti venereissuja. Ehkäpä ensi kerralla myös siellä.

Mopoiluterveisin Manilasta,
Mika