sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Joululoma Palawanilla, osa3 - Roxas

Lauantaina 22. otettiin Sabangilla suunnaksi Roxas. Ensin Lexus Servicen vanilla Sabangin ja Puerto Princesan noin puoleen väliin, jossa Sabangille johtava tie yhdistyy varsinaiseen Puerton ja El Nidon väliseen National Highwayhin. Hintaa tälle pätkälle tuli 100PHP/1,85PH/hlö. Siellä meillä kävi hyvä tuuri ja saatiin välittömästi kyyti Puertosta El Nidoon matkalla olleeseen toiseen vaniin. Hintaa tälle jälkimmäiselle pätkälle tuli 125PHP/2,30€/hlö. Roxakseen saavuttua ajettiin loppumatka traikilla.

Kun olin 2009-2011 pidemmällä reissulla, niin kävin silloin Roxaksessa muutaman kerran. Olin silloin useammassa pätkässä kaupungissa yhteensä lähes pari kuukautta, joten kyseessä tuttu pieni maalaiskaupunki. Viimeisestä käynnistä Roxakseen kuitenkin vierähtänyt jo noin 2,5 vuotta, joten sikäli oli mukava mennä käymään uudestaan moikkaan tuttuja. Nyt olinkin Roxaksen kaikki neljä yötä tuttavien tykönä, joten hotellimajoitusta ei tarvinnut.

Roxas jää tasan puoliväliin Puerto Princesaa ja El Nidoa. Paikassa ei ole turisteille mitään ihmeempää nähtävää ja senpä vuoksi siellä ei käytännössä turisteja näekkään missään muualla kuin bussiasemalla ja vanien taukopaikoilla. Jotain kaupungin vilkkausasteesta kertoo ehkä tämä kuva. Olen kuvassa parhaillaan mopon kans keskellä kaupungin lentokentän kiitorataa. Kyllä, olen siis puolivälissä kiitorataa, en missään kärrypolulla.
Lentokenttää käyttävät käytännössä pelkästään pienet kaksimoottoriset pienkoneet, joilla rahdataan Roxaksen alueelta tuoretta kalaa Manilaan ja sieltä edelleen Hongkongiin ja muualle lähialueille. Kirjoitinkin aiheesta jotain aikaisemmin.

Kaikilla koneilla ei ole mennyt aina vierailut Roxaksessa ihan putkeen. Kiitoradan reunassa on mm. tämä raato potkurit solmussa.
Roxaksen satamassa oli muutamia yhteisaluksia lähdössä parhaillaan lähialueen saarille. Pelkästään Palawaniin kuuluu 1780 saarta, joten ihmiset kulkevat saarien väliä tyypillisesti tällaisilla bancaveneillä.
Roxaksen sataman laiturialuetta lähitaloineen.
Minun majapaikan isäntä oli nikkaroinuit viimeisten kuukausien aikana itselleen venettä ja se alkoi olla viimeistelyä vaille valmis.
Veneen moottori oli hiukan erikoisempi. Sen isäntä oli ottanut vanhasta mopostaan ja modannut sen venekäyttöön. Kyseessä siis ihan perus reilu 100cc Yamahan nelivaihteinen ilmajäähdytteinen moottori.
Kun vene oli myöhemmin maalattu, niin oli aika viedä se vesille ja suorittaa koeajo. Vene vain ensin porukalla kuorma-auton lavalle ja sitten Retac Beachin kautta vesille.
Kyllähän se liikkui ja varsinkin kuului. Siitä piti huolen tavallisesta suorasta metalliputkesta hitsattu pakoputki.

Retac Beachin alueella on laskuveden aikaan todella suuret hiekkasärkät näkyvillä. Nyt vesi oli korkeammalla ja hiekkasärkkiä ei näkynyt. Tässä pari poikaa kalastaa samalla alueella vetäen verkkoa pitkin matalikkoa.
Tässä vielä Retacin alueen maisemia.
Samana päivänä, kun vene vietiin vesille oli jouluaatto. Ruokaa ja kokkaustarpeita oli hommattu suomityyliin niin sanotusti riittävästi ja erilaista ruokaa kokkailtiinkin pitkin iltapäivää ja iltaa.
Jouluaaton jälkeisenä päivänä mentiin isolla porukalla viettämään iltapäivää muutaman kilometrin päässä olevalle Butterfly Beachille. Ruokaa oli edelliseltä päivältä jäljellä vaikka kuinka paljon ja se ruokaa otettiin tietysti myös mukaan.
Merenneito rannalla.
Päivän aikana tuli vähän snorklailtua, mutta näkyvyys ei ollu mikään kummoinen. Tullut snorklailtua samalla rannalla muutaman kerran aikaisemminki ja siellä ei sinänsä ole mitään kummoista nähtävää. Muutamia kova- ja pehmytkoralleja ja yksittäisiä pikku fisuja.

Juteltiin illalla talon pihalla kaverin kans ja huomattiin siinä kuun hieman valaistessa pimeyttä, että lähialueen puiden ympärillä lenteli isoja lepakoita. Paikalliset kutsuu kyseisiä lepakoita englanniksi Fruit Bats. Samoista otuksista käytetään myös nimitystä Flying Fox. Olin nähnyt Palawanilla aikaisemmin lepakoita, mutta ne on olleet yleensä sellaisia pieniä noin pikkulinnun kokoisia. Nämä oli kuitenkin täysin eri kaliiberin otuksia. Nyt ympärillä lennelleiden suurimpien lepakoiden siipien kärviväli oli luokkaa 50-60cm.

Osa kyseisistä lepakoista viettää päivät Roxaksen edustalla olevalla yhdellä isolla saarella ja pimeyden laskeudutta niitä tulee suurissa parvissa syömään mantereen puolella hedelmiä. Välillä puista kuuluukin lepakoiden kovaäänistä kirkumista, kun ne tappelevat keskenään jostain hedelmästä.

Kaveri keksi käydä hakemassa sisältä tehokkaan taskulampun. Kertoi, että kun lepakko on puussa ja niitä osoittaa lampulla suoraan kohti, niin ne ei lähde silloin lentoon ollenkaan. Se toimikin hyvin. Ilta oli normaaliin tapaan täysin pimeä. Päätin kuitenkin kokeilla, että saisiko lepakoista otettua minkäänlaista kuvaa. Kävin hakemassa järkkärin sisältä ja ruuvasin siihen pidemmän zoomin paikoilleen. Minun tullessa takaisin pihalle sama lepakko oli edelleen kohtuu korkealla puussa. Kaverin osoittaessa koko ajan lampulla lepakkoa kävelin toiselle puolen taloa etsien parempaa kuvakulmaa. Kameran autofocus ei toimi tuollaisissa olosuhteissa ollenkaan, joten säädin pimeässä focusta manuaalisesti ja räpsin muutamia kuvia.

Kuvat jäi tosi tummiksi pimeydestä ja suuresta etäisyydestä johtuen, vaikka apuna käytettiinkin sekä taskulamppua, että kameran salamaa. Parhaimman kuvan tarkkuus oli kuitenkin olosuhteisiin nähden jonkulainen ja editoimalla saa välillä ihmeitä aikaan. Tällainen siitä lopulta tuli. Tästäkin näkee, että kyseessä ei ole mikään ihan pikku otus.
Viimeisenä päivänä ennen lähtöä mulle tultiin sanomaan sisällä, että ota kamera mukaan ja tule ulos. Siellä oli kohtuu kokoinen rukoilijasirkka. Kyseessä ei ole mikään ihan tavallinen hyönteinen, vaan rukoilijasirkka on todellinen peto. Jäänyt mieleen yksi luontodokkari noin vuoden takaa, kun rukoilijasirkka pyydisti oikein pienen hiiren ja söi sen. Yleensä hiiret syö hyönteisiä, mutta rukoilijasirkan tapauksessa voi käydä myös toisin päin. Tämä yksilö oli noin minun kämmenen kokoinen.
Jos otusta pikkuisenkin ärsyttää pienellä kepillä, niin taisteluasento on heti valmiina.
Kellon ollessa vähän yli puolen päivän reppu selkään ja mopolla Roxaksen bussiterminaaliin. Siellä vanin kyytiin ja noin kahden tunnin ajomatka takaisin Puerto Princesaan. Minulla oli vasta iltalento takaisin Manilaan, joten siinä oli vielä noin kuusi tuntia lentoon. Kävin jättämässä laukun talteen lentokentän vieressä olevaan Moana Hotelliin ja kaupungilla hoitaan vielä asioita.

Puertoon oli saapunut myös yksi minun suomituttu ja käytiin syömässä yhdessä Kinabuchsissa. Kaveri toi Suomesta tuliaisina myös Turkinpippureita, Panttereita ja putken Turun Sinappia. Kiitokset Kennethille!! Oli mukava muutenkin nähdä ja rupatella.

Ruuan jälkeen Kenneth lähti seurueineen omille teilleen jatkaan loman viettoa ja minä menin Moanan kautta lentokentälle. Olin ostanut paluulennon Philippine Airlinelta takaisin Manilaan. Lento hoidettiin kuitenkin AirPhil Expressin toimesta, jonka Philippine Airlines omistaa.

Manilaan laskeuduttiin ajallaan 23:00 ja kämpillä Taguig Cityn puolella olinkin jo ennen puolta yötä.

Sellainen joulureissu. Palawan on hieno iso saari ja siellä on omanlainen rento tunnelma. Siellä ei ole muutenkaan vielä turisteja kovin paljon, niin sikälikin siellä on aina mukava käydä.

Hauskaa Uutta Vuotta 2013 Kaikille Blokin Lukijoille!!!

Manilasta,
Mika

Joululoma Palawanilla, osa2 - Sabang

Keskiviikkona jatkettiin matkaa Puerto Princesasta Sabangille. Paikka tunnetaan erityisesti maanalaisesta joesta, joka on yksi Palawanin ja samalla koko Filippiinien kuuluisimpia nähtävyyksiä. Kyseessä on reiluun 8km:iin kallion sisälle ulottuva joki, jossa käydään veneillä kääntymässä noin kilometrin verran kallion sisällä.

Ensin siis Puerton keskustasta tricyclellä San Josen bussiterminaaliin ja sieltä vanilla ihmetteleen Sabangin maisemia. Olin käynyt Sabangilla pari kertaa aikaisemmin, mutta molemmilla kerroilla vain päiväreissuilla. Matka Sabangille kestää vajaa pari tuntia.

Meillä ei ollut varattuna mitään majapaikkaa, joten heti Sabangille tultua käveleen biitsille ja kyseleen kohtuuhintaista majoitusta.
Majapaikaksi meillä valikoitui rantanäkymällä oleva perus mökki Taraw Vista Logde and Restaurantilta omalla vessalla ja suihkulla varustettuna. Hintaa yölle tuli 1000PHP/18,40€. Jaetulla suihkulla majoitusta olis löytynyt vierestä 700 pesoon. Ihan rannan päässä Mary´ssä majoituksen hinta olis ollu luokkaa 500 pesoa.
Sabangilla on sähköt päällä majapaikoissa vain klo 18:00 - 24:00 välisenä aikana. Tähän löytyy pari poikkeusta, jos on valmis maksamaan alkaen 4000-5000PHP/yö. Ensimmäinen majapaikoista on Sheridan Beach Resort and Spa. Sheridan järjestää suuren beach buffetin joka ilta klo 19:00 alkaen hintaan 600PHP/11€/hlö. Hintaan kuuluu ruoka, mutta ei juomat. Tarjolla oli ruokia laidasta laitaan. Kalaa, kanaa, pitzaa, salaatteja, jne. Tuli käytyä testaamassa eka iltana ja hyvää oli.
Toinen paremman luokan majapaikka Sheridanin kans samassa hintaluokassa on Daluyon.
Sheridan ja Daluyon ovat myös koko Sabangin ainoat paikat, joista löytyy internet. Riitää, kun käy paikassa syömässä tai juomassa, niin tarjoilijoilta saa salasanat nettiin.

Kävin Palawanilla ensimäisen kerran maalis-huhtikuussa 2009 ja kävin siloin maanalaisella joella. Toisella kerralla tehtiin moporeissu suomalaisten kavereiden Puertosta Sabangille viime vuoden tammikuussa. Tällä kerralla ei ollut siis mitään tarvetta lähteä enää ihmetteleen jokea uusiksi. Kuulin paikallisiltä tutuilta, että Sabangilla järjestetään myös Sabangjoelle tehtävä mangrove tour. Hinta noin 45min reissulla on vain 150PHP/2,75€ ja siellä pitäisi nähdä myös käärmeitä puissa suoraan veneestä. Kuullosti hyvältä.

Kävin heti ensimmäisen päivänä ihmettelemässä mangrovea. Jokialue on suojeltua alue samalla tavalla kuin itse maanalainen jokikin. Paikkaan on helppo löytää. Kävellään vain Sabangin laiturilta koko matka matka "tietä" pitkin rannan toiseen päähän. Kävely kestää noin 10min. Tässä maisemia väliltä.
Sitten tullaankin jo lähtöpaikalle.
Sen jälkeen vain rekisteröidään reissulle, liivit päälle ja veneeseen. Veneessä oli meidän kahden lisäksi vain venepoika ja mangroveopas.
Joki kapenee ja mangrove on todella tiivistä ja tiheää "ryteikköä".
Hyvin pian alkoi näkyä myös eläimiä. Tämä kohtuu kokoinen monitorilisko makoili puunrungolla.
Minun kaipaamia käärmeitä näkyi puissa.
Kääntöpaikalla juoksenteli muutamia makakeja, mutta olivat yllättävän arkoja. Näki, että näille ei oltu heitelty mitään ruokaa, eivätkä olleet tottuneet ihmisiin. Luikkivat pakoon välittömästi.
Paikalla lenteli myös muutamia värikkäitä ja erikoisen näköisiä lintuja. Tosin ne oli myös tosi arkoja ja ennen kuin päästiin lähellekkään, niin lensivät jo pois. Kingfishereitä oli ainakin osa värikkäistä lajeista. Näitä lajeja ainakin elää alueella.
Ensimmäisen päivän mangrovereissu oli sen verran onnistunut ja mielenkiintoinen, että heräsin ensimmäisen yön jälkeen kahdeksan pintaan ja kävin reissun uudestaan. Jos luonto, eläimet ja valokuvaus kiinnostaa, niin suosittelen mangrove touria. Ei ole ainakaan hinnasta kiinni ja tosiaan paikka on ihan Sabangin rannan tuntumassa, joten siellä on helppo käydä.

Tässä itse Sabang Beachiä.
Yks päivä rannalla kävellessä huomasin hiekan seassa kuolleen mustavalkoraitaisen merikäärmeet. Kyseiset merikäärmeet on tosi yleisiä koko Kaakkois-Aasian alueella. Nuita on tullut itsekkin nähtyä kaikissa maissa Aasian alueella, joissa on tullut sukellettua.
Rannan tuntumaan lähelle mangrovealueen alkua jää kallioinen niemeke. Allekirjoittanut katselee maisemia.
Rannan ruoka- ja ravintolatarjonta on erittäin rajoittunutta. Yksi hyväksi havaittu paikka rannalla on Green Verde. Mm. loistavia kanaruokia edulliseen hintaan. Paikan miinuksena on, että eivät tarjoile mitään alkoholijuomia. Eivät edes olutta.
Tässä meidän majapaikan ravintolaan Taraw´hun tuodaan ruoka-aineksia.
Kävellessä laiturialueelta ja biisiltä rantaa pitkin toiseen suuntaan siellä tulee vähän erilaista maisemaa.
Paikalliset juniorit näki minut järkkäri kädessä, niin heti kuului, että "Picture, picture" ja poseeraukset päälle.
Eteenpäin kävellessä vastaan tulee lopulta hyvin simppeli buddhatemppeli. Se on tosin jo nähnyt parhaat päivänsä. Erikoista, että tuolla ylipäätänsä on mitään buddhalaisuutta.
Sabangin ilta- ja yöelämä on erittäin rauhallista. Sitä ei käytännössä juurikaan ole. Sheridanista löytyy ulkoilmabaari, josta saa drinksuja. Samoin muutamien majapaikkojen ravintoloista saa olutta. Laiturialueen ja rannan risteyskohtaan jää pari hyvin simppeliä perusbaaria. Siihenpä ne jääkin. Alueella on toki myös pieniä sari-sareja ja kauppoja, joista voi ostaa itselle tai kaveriporukalle juotavaa ja mennä istuskeleen vaikka rannalle.

Sabangin alueella on nähtävyyksiä maanalaisen joen ja mangrove tourin lisäksi mm. Ugong Rockin luola ja temppeliltä eteenpäin vähän vaikeamman kävelymatkan päässä oleva vesiputous. Sitten löytyy vaijeriradat sekä Ugong Rockissa, että ihan rannan tuntumasta läheltä mangrovea. Ugong Rockilla oli tarkoitus käydä kolmantena päivänä, mutta edellisenä iltana pyöräytti pakin sen verran huolellisesti sekaisin, että joutu ottaan seuraavan päivän rauhallisesti. Jäi sitten se luola näkemättä. Ehkäpä joku toinen kerta.

Sabangilta jatkettiin kolmen yön jälkeen seuraavaksi Roxakseen. Siitä juttua seuraavassa osassa.

Manilasta,
Mika

perjantai 28. joulukuuta 2012

Joululoma Palawanilla, osa1 - Puerto Princesa

Joulu oli ja meni samalla on tullut palattua puolentoista viikon reissulta Palawanilta kämpille Manilaan.

Lähdettiin reissuun la 15. päivä, jolloin aluksi Tiger Airwaysin lennolla Puerto Princesaan neljäksi yöksi. Sen jälkeen maanalaisesta joesta tunnetulle Sabangille kolmeksi yöksi. Sabangin jälkeen mentiin Roxakseen viimeiseksi neljäksi yöksi, jossa vietettiin myös varsinainen joulu. Lento takaisin Manilaan AirPhil Expressillä oli ke 26. päivä. Tässä jotain juttua Puertosta.

Meillä oli iltalento Manilasta Puertoon, jonne tultiin hieman ennen iltaysiä. Molemmilla oli kova nälkä, joten jätettiin vain laukut etukäteen varattuun vanhaan tuttuun Moana Hotelliin ja syömään suoraan kaupungin suosituimpaan ulkoilmaravintolaan Kinabuchsiin. Siellä on laajat ruoka- ja juomamenut järkevään hintaan, nopea palvelu ja hyvä ruoka. Aina varma valinta. Loma voi alkaa.
Ilta piti ottaa kohtuu rauhallisesti, koska olin varannut etukäteen sukelluksia seuraavalle aamulle. Sukellukset otin Moanan kautta ja sukellusoppaana oli tuttu kaveri Dani. Hänen kans on tullut sukellettua aikaisemmin Puertossa kohtuu paljon. Aamulla klo 7:00 sukelluskamat tilaihmeeseen ja Pristine Beachille.
Tehtiin kaksi sukellusta, joista ensimmäinen oli Broken River ja jälkimmäinen Maris Rock. Jälkimmäisellä sukelluksella nähtiin tosi erikoisen näköinen rapu "juoksukorallissa", jota Danikaan ei ollut nähnyt aikaisemmin, vaikka hän sukeltanut Puertossa työkseen useita vuosia.
Sukelluksien jälkeen takasin Pristine Beachille, josta lähdettiinkin. Siellä meidän tilaihme jo odottelikin meitä.
Sukelluksista lisää juttua ja kuvia minun sukellusblokissa Reef Dive:ssa.

Puerton viime reissuilla muodostunut yhdeksi suosikki iltapaikaksi Katabom, jossa on joka päivä livemusaa. Musisointia tarjoaa joko bändi tai sitten tyyliin mies ja kitara.
Jos Puertossa tulee oltua useampi päivä, niin käytännössä se tarkoittaa, että pitää vuokrata myös mopo alle. Niin myös tällä kertaa. Mopojen hinnat on laskenu koko ajan, kun kilpailua on tullut lisää. Nyt sain päivähinnalla 300PHP/5,50€. Tässä kalastajakylän laiturilla.
Uskottava se on. Enää mikään ei ole Puertossa entisellään. Kaupungiin on viimein ja vihdoin tullut Mäkkäri!! Tälle olis ollu välillä tarvetta, kun tuli vietettyä viisi kuukautta kaupungissa 2010-2011 välillä.
Ajettaessa kaupungista ulos Bakers Hillsin vierestä löytyy vierättävä ravintola nimeltään Leslie´s, jossa hyvää ruokaa ja hienot puitteet.
Ravintola on pienessä rinteessä ja paikassa voi järjestää myös erilaisia juhlia.
Käytiin viimeisenä iltana Tiki Barissa syömässä, jossa on tarjolla myös livemusaa. Paikka oli uudistunut viime käynnin jälkeen ja se näytti erittäin viihtyisältä.
Sellaista Puertosta. Seuraavaan osaan juttua Sabangilta.

Manilasta,
Mika

perjantai 14. joulukuuta 2012

Joulu lähestyy

Joulukuu on jo hyvässä vauhdissa ja se olis enää 2,5vk tätä vuotta jäljellä. Jouluaattoon ei ole enää kuin reilu viikko. Joulun lähestyminen näkyy myös työpaikoilla. Niin myös minun työpaikalla täällä Manilassa. Kuten edellisessä jutussa kerroinkin, niin meillä oli viime lauantaina vuoden päättäisbileet. Nyt torstaina meillä oli työpäivän aikana pienet joulukekkerit oman porukan kans hyvän ruuan ja pikku hubailun merkeissä. Lopuksi piti ottaa myös ryhmäkuva.
Meillä oli viikkoa aikaisemmin arvonta, että kuka joutuu ostaan lahjan itse kullekkin. Lahjan hinnaksi määriteltiin matala 300PHP/5,60€. Meillä oli käytössä myös lista, johon jokainen pystyi merkitsemään lahjatoiveen. Tuolla rahalla ei kovin kummoisia ostella, joten merkkasin vain, että sekalaisia pähkinöitä. Ne on yleensä aina hyviä ja niitä tulee muutenki välillä osteltua.
Sitä saa, mitä tilaa. Sain 737g purnukan sekalaisia pähkinöitä ja täytyy sanoa, että erittäin hyviä sellaisia. Beer Nuts. Näyttää olevan jenkkituote.

Aloitin työt täällä Manilassa huhtikuun 10. päivä, joten reilu 8kk tuli juuri täyteen työn merkeissä. Maahan tulin reilua kuukautta aikaisemmin. Tänään perjantaina oli viimeinen työpäivä ennen hyvin ansaittua joululomaa. Tarkoittaa käytännössä sitä, että me hypätään huomenna lauantaina Manilasta kohti Palawania ja lähetään sinne rentoutuun joulun yli.

Tämä on näillä näkymin viimeinen blokikirjoitus ennen joulua, joten Oikein Hyvää Joulua Kaikille Kavereille, Tutuille ja Blokin Lukijoille ja Erityisesti Kivirannalle Tornioon!
Kuvassa allekirjoittanut joulupukkina Torniossa jouluna 2008.

Blokin oikeassa reunassa on ollut jo pidemmän aikaa äänestys "Mikä maa on oma suosikkisi Kaakkois-Aasiassa"? Äänestys loppuu tämän vuoden viimeinen päivä, joten jos et ole vielä äänestänyt, niin käy klikkaamassa omaa suosikkiasi.

Hyvää Joulua!   Merry Christmas!   Maligayang Pasko!

Jouluterveisin Manilasta,
Mika

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivän vastaanotolla Makatissa ja Music Video Awards

Tällä viikolla ollu vähän normaalista poikkeavaa ohjelmaa. Suomen Filippiinien suurlähettiläs Heikki Hannikainen kutsui Filippiineillä asuvia suomalaisia kotiinsa Makatiin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. Kutsu tuli myös minulle ja parille suomalaiselle työkaverille.

Vastaanotto oli merkitty alkamaan torstaina klo 18:00, joten lähdettiin kolmestaan suoraan töistä tapahtumapaikalle. Perille tultua autoja oli jo aikasta paljon talon lähialueella pysäköitynä. Sisälle päästyä ensin nimmarit vieraskirjaan, sitten kättelyt illan isäntäpariskunnan kans ja katteleen, että ketä tuttuja oli tullut paikalle.

Noin puolituntia juhlien alkamisesta illan isäntä avasi virallisesti illan pitämällä puheen. Samalla kuunneltiin sekä Filippiinien, että Suomen kansallislaulut.
Suurin osa vieraista oli tietysti suomalaisia. Sen lisäksi oli toki jonku verran paikallisia ja myös eri maiden diblomaatteja. Paikalla oli myös arvovaltaisempia vieraita, kuten mm. Filippiinien ex-presidentti Fidel Ramos. Tunnelma paikalla oli kuitenki sopivan leppoisa.
Sitä edesauttoi varmasti, kun juhlat pidettiin takapihalla ulkona ja samoin hyvällä tarjoilulla oli oma roolinsa. Tarjoilijat kiersivät pihalla koko ajan tarjottimien kans tarjoillen lohileipiä ym. purtavaa sekä täydentäen viini- ja skumppalaseja. Molemmin puolin pihaa oli lisäksi baaritiskit koko ajan auki.
Nämä olivat samalla toistaiseksi viimeiset Suomen suurlähetystön järjestämät itsenäisyyspäiväjuhlat Manilassa, koska Suomen lähetystö suljetaan tämän vuoden lopussa. Asiakkailta lähetystö on jo suljettu, mutta työntekijöillä on vielä lopettamiseen liittyviä tehtäviä. Suomalaisten asioita hoidetaan nyt Norjan suurlähetystön kautta.

Eilen lauantaina oli vuorossa hieman erilaiset juhlat. Kyseessä oli meidän työpaikan vuoden lopettajaisbileet. Työtekijät saivat äänestää juhlien teeman. Vaihtoehtoina oli Retro, Super Hero ja MVA eli Music Video Awards. Teemaksi valikotui siis Music Video Awards.

Juhlapaikkana oli Pasayssa sijaitseva Trade Training Center ihan World Trade Centerin vieressä. Sisälle tulessa ensin rekisteröinti juhliin, sitten kävelyt punaisella kansainväliseen tyyliin ja pakolliset valokuvat ja poseeraukset. Artisti ihan itse kuvissa.
 Juhlat oli merkattu alkavaksi 19:00, mutta useat tuli jonku verran myöhässä. Yhtenä syynä oli samana iltana olleet kovat ruuhkat ympäri Manilaa. Menin juhliin taksilla minun lähellä asuvan saksalaisen työkaverin kans ja meillä meno kesti 1,5 tuntia. Ilman ruuhkia saman välin ajaa noin 15 minuutissa. Yksi työkaveri kertoi, että hänellä kesti vähän kauempana olevasta Ortigasista Pasayhin noin 3 tuntia. Senkin matkan ajaa ilman ruuhkia noin puoleen tuntiin. Lopulta porukkaa tuli paikalle kuitenki paljon.
Alkupuheiden ja bändin lämmittelyn jälkeen vuorossa oli illallinen.
Jason vauhdissa.
Music Video Awardsin ollessa kyseessä välillä katseltiin tiimien tekemiä musavideota ja niihin liittyviä esityksiä. Tuomaristo arvosteli omilla kriteereillään videoita. Väliajalla bändi soitteli ja piti tunnelmaa yllä.
Poseerausta.
"Veljeksillä" oli kasvanu afrot sitten viime näkemän.
Ryhmäfotoilua.
Sellaista vaihtelua arkeen tällä viikolla. Alkuviikosta Suomesta tuli myös hyviä uutisia, kun minun täällä blokissakin kauppaama Honda CBF600S oli mennyt kaupaksi. Suuret kiitokset sekä kauppamies Jakelle, että Kimmolle säilytysavusta!! Mopojen määrä on nyt taas vakio ja kurvailuja jatketaan Yamahan voimin täällä Manilan suunnalla.

Tässä oliskin enää vain viikko töitä ja sitten olis vajaa pari viikkoa lomaa. Tarkoitus lähteä Palawanille heti tulevana lauantaina. Siellä oliskin heti sukellusta ja muuta hauskaa tiedossa.

Näihin kuviin ja tunnelmiin. Rock, rock!
Terveisin Manilasta,
Mika