Kameraostoksilla Manilassa

Tällä kertaa juttua kameroista ja vetenalaisista vehkeistä.

Tässä ollut jo jonku aikaa mielessä, että pitäisi päivittää Canonin Ixus 120 IS parempaan pokkariin. Viimeinen niitti sille oli pari viikkoa sitten Cebun reissulla, kun Ixus ei suostunut ottamaan kuvia enää ollenkaan ensimmäisen sukelluksen puolivälin jälkeen. Aina kun laukaisi, niin näyttöön tuli vain valkoinen haamu. Käytin eka sukelluksen jälkeen kamerasta akkua ja muistikorttia hetken aikaa pois, mutta ei se auttanut mitään. Saman päivän illalla kameralla sai otettua pari kuvaa ja sitten taas sama juttu. Kamerassa on ollut jotain pieniä ongelmia jo aikaisemminkin.

Kameramalleja pohtiessa mielessä on ollut vakavasti lähinnä vain kaksi mallia. Canonin PowerShotit G15 ja G1X. G-sarja on Canonin paras pokkarisarja ja ne on tunnetusti erittäin suosittuja myös sukeltajien keskuudessa. G1X:ssä on pokkariksi yksi markkinoiden suurimpia kennoja. Eri testeissä ja vertailussa kuvanlaatua on poikkeuksetta kehuttu järkkäritasoiseksi. Tämä kuullosti erittäin hyvältä, koska oman EOS 60D vieminen veden alle maksaisi aivan liikaa. Pelkkä vesikotelo olisi jo heti luokkaa 2500€. Vastaavasti G1X:ää on myös haukuttu joka testissä auto focuksen hitaudesta ja tarkennuspisteen valinnan epävarmuudesta. Vastaavasti kameran lähin tarkennusetäisyys on niinkin suuri kuin 20cm, joten varsinaisesta makrosta ei voida puhua. Näitä G1X:n kaikkia ongelma-alueita on vastaavasti kehuttu poikkeuksetta G15:n kohdalla joten päädyin lopulta siihen. Ilman edellä mainittuja ongelmia valinta olisi ollut G1X.

Mailailin jo edellisellä viikolla Canon Philippinesin kans ja kyselin kameroiden ja sukelluskoteloiden hintoja. G15:n lintahinnaksi sanottiin 28,998PHP/528,50€. Sukelluskotelotiedusteluihin kertoivat, että eivät tuo niitä ollenkaan maahan. Tuntuu tosi erikoiselta maassa, josta löytyy Aasian parhaimpia sukelluskohteita. Canonilta kerrottiin samalla, että G15 ja G1X:ään saa nyt kolmen vuoden takuun, kamerakotelon ja muistikortin, kun kameran ostaa valtuutetulta Canonin jälleenmyyjältä. Sain heiltä myös listan Canonin jälleenmyyjistä. Pitkä takuu kuullosti oikein hyvältä.

Sukelluskotelo aiheutti aluksi vähän harmaita hiuksia. Mistä sen saisi? Kameran yksi päätarkoituksista olisi kuitenki sukelluskäyttö. Sitten muistui mieleen, että Ikelite tekee eri kameramalleille koteloita. Ikeliten valmistajan nettisivuilta löytyi tieto, että Manilassa on heidän maahantuoja. Meilailin maahantuojan kans ja selvisi, että heiltä löytyy koteloita varastosta suoraan G15 ja G1X -malleihin. Hinta tosin oli suolainen. Minulla on ollut parissa edellisessä pokkarissa Canonin omat vesikotelot ja niiden hinnat on ollu noin 250€ paikkeilla. Nyt hintatiedoksi kerrottiin 29,000PHP/528,60€. Sama siis kuin kameran listahinta. Toisaalta kotelo on pakko ostaa. Ei voi mitään.

Kun perusasiat oli tiedossa ja päätös oli mielessä tehty, niin soitin alkuviikosta Mega Mallissa Ortigasissa sijaitsevaan Canon Concept Storeen. Kyselin kameran hintaa ja käteishinnaksi sanottiin 25,000PHP/455,70€. Varasin heti kameran ja kerroin, että tulen hakemaan sen lauantaina.

Mailailin myös pitkin viikkoa Ikeliten maahantuojan kans ja sovin, että tulen hakemaan kotelon lauantaina heti, kun kamera on haettu. Paikaksi sovittiin heidän liike San Josen puolella sijaitsevassa Greenhillsin ostoskeskuksessa.

Eilen tuli käytyä hakeen sitten sekä kamera, että sukelluskotelo. Ostin kameraan samalla toisen akun. Hintaa sille tuli 2490PHP/45,40€.

Sitten vain laatikko auki ja itse kamera esille.

G-sarjalainen on käytettävyydeltä hyvin saman tapainen kuin Canonin järkkärit. Sen käytössä ei siis ole mitään erikoista, jos Canonin järkkärit on tuttuja. Ikeliten sukelluskotelossa olikin enemmän ihmeteltävää. Ero Canonin omiin koteloihin on suuri. Jos Ikeliten hinta on Canonin omiin boxeihin verrattuna vähän reilu tupla, niin järeysaste pitää kertoa vielä lisäksi jollain. Pelkkä tyhjä kotelo painaa 1,8Kg. Kertonee jotain.

Kovaan hintaeroon löytyy monia syitä. Canonin boxeissa vedenalaisen kamerajärjestelmän laajennettavuus on hyvin rajoitettua ja muovisten koteloiden syvyys on vastaavasti rajoitettu 40m. Syvyys toki riittää meille suurimmalle osalle tavallisista sukeltajista. Tekniikkasukeltat sitten erikseen. Ikeliten boxien käytössä suurin este järjestelmän laajennettavuudelle on lähinnä vain oma lompakko. Tarjolla on erilaisia ulkoisia salamoita, videovaloja, laajakulma- ja kalansilmälinssejä, filttereitä, jne. Boxin syvyys on vastaavasti rajattu 60m.

Canonin boxeissa kamera asetetaan kotelon pohjalle, jonka jälkeen luukku kiinni. Ikelitellä koko takakansi lähtee irti.

Sen jälkeen kamera ruuvataan kiinni takalevyssä kiinni olevaan alustaan, jonka jälkeen takalevy laitetaan yhdessä kameran kans kiinni varsinaiseen koteloon. Yksi suuri syy Ikeliten koteloiden hinnalle G-sarjan tapauksessa on boxissa valmiina oleva liitin salamakenkää varten. Kamerassa voidaan siis käyttää suoraan ulkoista salamaa, jolle on valmiit liitännät. Itse ulkoisen salaman johto tulee kiinni oikeassa yläkulmässa näkyvään liittimeen.

Edellisessä kuvassa näkyvä salaman liitin laitetaan siis vain kameran salamakenkään. Ulkoinen salama onkin varmaan seuraava ostos. Samoin kunnon laajakulma-/kalansilmälinssi kiinnostais veden alle.

G15 on minun kolmas digikamera sukelluskäytössä. Ensimmäinen oli Canon PowerShot S50 (5/2004) ja sen jälkeen jo mainittu Ixus 120 IS (5/2010).

Jos kameran koko kasvaa siirryttäessä Ixuksesta G-sarjaan, niin tästä näkyy, että mikä on kokoero siirryttäessä Canonin boxista Ikeliten boxiin.

Uudella kameralla ei ole tullu vielä räpsittyä kovin montaa kuvaa, mutta muutamia kuitenki. Tänään tuli käytyä ruokaostoksilla lähiostarilla ja samalla käytiin Shakey´sissä syömässä pitzat.

Kävin tänään illalla kämpän yläkerran kahvilassa räpsimässä muutamia testikuvia ja ensivaikutelma on oikein hyvä.

Ero kuvanlaadussa Ixuksen ja G-sarjan välillä on todella suuri. Niin tietysti pitääkin olla.

Sukelluskoteloa pitäis päästä testaamaan ensimmäisen kerran vajaan kolmen viikon päästä Coronilla. Siellä tarkoitus käydä vajaan viikon reissu. Coron on samalla Filippiinien hylkypääkaupunki. Siellä on useita toisessa maailmansodossa amerikkalaisten upottamia japanilaisaluksia. Toivottavasti pääsis käymään ainakin parilla. Aika näyttää.

Manilasta kameraterveisin,
Mika

Uusi leima passiin, mango ja ötököitä

Maanantaina tuli käytyä täällä Puerto Princesan immigrationissa jatkamassa leimaa. Homma hoituu yhtä helposti kuin aina ennenkin. Ennen immigrationiin menoa vain kopio passin tietosivusta ja maahantuloleimasta ja sisälle passin kans. Siellä täytetään yksi A4, maksetaan 3030PHP/50€ ja homma on siinä. Uusi leima on passissa noin 15min sisällä ja lisäaikaa ensimmäisellä kerralla tulee 38vrk. Toisella kertaa saa suoraan 2kk lisäaikaa.

Täällä on mangokausi menossa ja tuli ostettua niitä 1,25kg hintaan 100PHP/1,65€. Ihmettelin, että miten niin kallista, niin sanottiin näiden olevan Iloilosta. Ei siis täältä Palawanilta.Filippiinien mangon sanotaan olevan maailman makein mango. Se on helppo uskoa. Maku on niin hyvää!!Tänään torstaina otin kameran reppuun ja lähin käymään vähän mopoilemassa. Kävin kääntymässä yhden mangoverannan läheisyydessä ja huomasin sillä alueella pörräävän vaikka minkälaista herhiläistä. Kattelin läheisiä kasvustoja tarkemmin ja siellähän näkyi vaikka mitä. Parit perhoset.Heinäsirkka lehden päällä.Kaksi kappaletta vähän erilaisia heinäsirkkoja.Viimeinen täällä Puerto Princesassa ollut keveri lähti eilen torstaina jatkaan omaa matkaansa. Oli kyllä tosi mukava nähdä niin montaa kamua yhtä aikaa täällä.

Puerto Princesasta,
Mika

Kävelykierros ja kameraostoksilla

Eilen tiistaina oli ensimmäinen varsinainen päivä täällä Kota Kinabalussa. Tuli käytyä kävellen kattelemassa vähän ympäriinsä, että minkälainen kylä tämä oikein on. Kävelin rannan tuntumassa ja siellä yks kalastuspaatti oli tällaisessa tilassa.Siellä oli parhaillaan pari ukkoa maskit päässä aluksen ympärillä. Mitä lieneet siellä tutkivat.

Kota Kinabalun yksi tunnetuimpia maamerkkejä on tämä liikenneympyrä, jonka keskipisteessä on kohtuu kokoinen fisu.Kävin eilen myös aikasta monessa matkatoimistossa ja sukellusfirman toimistolla vähän kyselemässä ja hakemassa esitteitä Borneon nähtävyyksistä ja sukelluskohteista. Lopputuloksena mulla oli erilaisia esitteitä Borneosta ns. riittävästi. Niitä pitäis vain alkaa selaileen ja lueskeleen. Samalla tuli käytyä muutamassa kameraliikkeessä kyselemässä, että minkälaisia pokkareita sukelluskotelolla olis tarjolla suoraan liikkeissä. Kysyin myös nykyisen vanhan Canonin PowerShot S50 sukellusboxiin uutta o-rengastiivistettä. Yks myyjä soitti Canonin maahantuojalle Kuala Lumpuriin, mutta ei ollu maassa tarjolla ja olis pitäny tilata Japanista toimitusajan ollessa noin kuukausi. Se siis siitä.

Ilta meni rennoissa merkeissä ja tuli käytyä rantabulevardilla Bed-nimisessä soittoruokalassa kuuntelemassa bändiä. Bändi oli erittäin hyvä niiden soittaessa tämän päivän viimisimpiä hittejä ja vanhempia klassikoita. Se tosin ei ollu mikään yllätys, että tämä kahdeksan hengen porukka oli Filippiineiltä. Filippiiniläisillä on tunnetusti kaksi osa-aluetta, minkä varjolla niitä menee töihin naapurimaihin Aasiaan tai sitten vähän kauemmaskin. Kauemmas menevät on tyypillisesti sairaanhoitajia ja naapurimaissa olevat muusikoita bändeineen. Filippiiniläisiin vastaaviin coverbändeihin tullut törmättyä aikasemmin oman maan ulkopuolella myös Thaimaassa, Hongkongissa, Singaporessa ja nyt täällä. Juomien hintataso kyseisessä paikassa oli Filippiinien hintatasoon tottuneena melkeinpä järkytys. Tuoppi tai puteli olutta tai esim. wiskicola luokkaa 17-18MYR/4,25€-4,5€. Siis käytännössä Suomen hinnoissa. Kallista, tosi kallista. Filsuilla tuolla yhen tuopin/putelin hinnalla sai ravintolasta 5 putelia. Kaupasta sillä olisi saanut jo vaikkapa 9kpl 0,3L putelia rommia tai vaikkapa 4kpl litran olutputelia. Hintaeroja siis on.

Tänään keskiviikkona lähdin käymään taksilla reilun 10km päässä olevassa 1 Borneo kauppakeskuksessa, jota mainostetaan Borneon alueen suurimmaksi. Taksilla sinne (meno 30MYR/7,5€, paluu toisella taksilla 25MYR/6,25€) ja ajatuksena oli, että kattelen sieltä myös kameraliikkeistä, että olisko mitä pokkareita tarjolla suoraan hyllystä, joihin löytyy myös sukelluskotelo. Lopulta löysin sieltä vain pari kamerakauppaa, jossa ei kummassakaan ollu mitään vesikoteloita. Muutenki olin vähän pettynyt tuohon kauppakeskuksen tarjontaan. Siellä oli kyllä liikkeitä neljässä kerroksessa vaikka kuinka paljon, mutta ei kovin paljon itteä kiinnostavia. Vaate- ja sisustus yms. liikkeitä kyllä löyty. Sitten nuoremmille oli tosi suuria pelihalleja ja olipa siellä myös mm. Suomen Tivolistakin tuttu autorata, jossa pystyy itse ajamaan pienillä autoilla ja törmäilemään kavereihin. Samoin ruokapaikkoja oli yllättävänkin vähän tuon kokoiseen laitokseen. Lopulta kävin siellä syömässä yhdessä japanilaisessa ravintolassa, jossa eri väriset valmiit sushilautaset liikkuivat liukuhihnalla. Lautasia oli 8 eri väriä ja jokainen väri oli eri hintainen. Halvin väri oli 2MYR/50c ja kallein 15MYR/ 3,75€. Tuli syötyä parit lautaselliset lohisushia, yksi makilautanen ja puteli vettä. Hintaa tuolle tuli 35MYR/8,75€. Ei siis mitenkään edullista. Muutenki hintataso näyttää vaihtelevan täällä tosi paljon. Eka iltana kävin syömässä ulkona paikallisessa muovituolipaikassa ison lautanen paistettua riisiä naudanlihalla ja hinta oli asialliset 4MYR/1€. Tuohon hintaan kuului lisäksi pieni lautanen jotain keittoa. Tolkki Cokista samassa paikassa maksoi 2MYR/50c.

Malesia on muslimimaa ja sen näkee myös katukuvassa ihmisistä. Mm. monet naiset ja tytöt käyttävät huivia. Kauppakeskuksesta takaisin kaupunkiin tullessa tien viereen jäi tämä iso moskeija. Taksista menin vielä uudestaan jututtaan paria kamera liikettä, joissa tuli eilen käytyä. Lopputuloksena oli, että mulle jäi käteen Canon Ixus 120 IS ja siihen sukelluskotelo. Samalla ostin mukana tulleen 4GB muistikortin lisäksi 8GB muistikortin, vara-akun ja kameralle nahkaisen suojakotelon. Hintaa koko setille tuli 1950MYR/487€. Ei siis mikään erityisen edullinen setti, mutta kun täällä ollaan, niin näillä hinnoilla pelataan. Onpahan sitten seuraavalle sukelluskerralle taas kamera käytössä.

Reissun jälkeen sisällä ollessa säikähdin hyvin, kun ukkonen päätti rysähtää kunnolla. Sen jälkeen tuli pieni kuuro vettä. Sadekuuron jälkeen aurinko alkoi taas pilkisteleen. Kello oli kuitenki jo aika paljon ja aurinko oli jo kohtuu matalalla. Tässä sateen jälkeistä maisemaa suoraan minun huoneen ikkunasta yhdeksännestä kerroksesta.Sellainen päivä täällä Kota Kinabalussa,
Mika