Paluu Puerto Princesaan

Päivät Roxaksessa ovat menneet rauhallisissa merkeissä, kuten kirjoitin edelliselläkin kerralla. Jotain kuitenkin. Eilen torstaina yhden kaverin pikkusiskolla oli 18v syntymäpäivät ja se on iso juttu tytöille täällä Filippiineillä. Pojilla kuulemma vastaavat isommat juhlat on, kun täyttää 21v. Porukkaa siellä oli ehkä noin parikymmentä henkeä ja ruokaa ja juomaa oli kokattu ja hommattu monenlaista ja sitä oli riittävästi. Yksi tytön tuttava oli lahjoittanut juhliin myös vuohen, joka laitettiin saman päivän aamulla kylmäksi ja meillä oli sitten kookosmaidossa haudutettua lammaspataa riisillä. Oli muuten mielettömän hyvää! Paikkana oli juttu Butterfly Beach, jonne mentiin noin yhden paikkeilla päivällä. Rannalla on vuokrattavissa katoksia suojaamaan auringolta, jollainen myös nyt hommattiin.Rannan omistajan puolesta paikalla oli kunnon poppivehkeet. Musiikki soi, porukka uiskenteli ja kyllä siinä biitsihiekalla tanssiaskeleitakin otettiin. Siinäpä se torstaipäivä kaikilla sitten menikin.

Keskiviikkona illalla tullessa huoneeseen ja laittaessa valot päälle seinällä näkyi sellainen helvetillinen karvainen hämähäkki. Yritin metsästää sitä mm. sandaalilla, mutta se juoksi tosi nopeasti ja meni lopulta sängyn alle karkuun. Hämis jäi näköisälle, mutta sen verran kauas, että siihen ei päässy oikein millään käsiksi. Toisaalta ei sitä olis käteen muutenkaan uskaltanu ottaa, ku ei tienny, että onko se myrkyllinen ja pureeko se. Kaivoin kameran äkkiä esille ja sain pidemmällä putkella lattialla makaamalla kuitenki otettua siitä jonkulaisen kuvan.Eilen kun tulin illalla rannalta synttärijuhlista, niin eiköhän sama otus ilmestyny taas seinälle. Kääräsin yhden lehden rullalle ja paperipussi päälle ja läskis! Huti meni ja otus karkuun. Minä perään ja uusiksi. Ei vieläkään. Lopulta kolmas kerta osu ja upposi. Ei tarvinnu sinä iltana enää miettiä nukkumaan mennessä, että mikä tuossa nenän päällä tai muualla iholla oikein liikkuu…

Tänään perjantaina tulin takaisin tänne Puerto Princesaan. Sovin paikallisen minibussifirman kans, että ne tulee hakeen minut hotellilta klo 11-12:00 välillä. Kellon tullessa 12:00 niitä ei vielä kuulunu, joten checkkasin itseni majapaikasta ulos ja menin ulos odotteleen. Odottelin siinä vajaan tunnin ja ei kuulunu. Laitoin tekstaria ja tuli vastaus, että juu tullaan. Sitten oli mennyt 2,5 tuntia ja soitin, että mikä maksaa. Sanoivat, että kyllä tullaan. Arvasin kyllä heti syyn. Nämä paikalliset firmat ei lähde koskaan ajallaan, vaan odottavat, että auto on täynnä ja lähtevät vasta sitten. Menin käväseen viereisessä nettikahvilassa puolisen tuntia ja ei autoa. Laitoin sitten jossain vaiheessa uudestaan tekstaria, että lähteekö auto tänään vai ei. Tuli vastaus, että kyllä lähtee ja tullaan heti hakemaan. Sitten se lopulta tulikin. Mentiin vielä käymään terminaalissa, jossa laitettiin suurimmat laukut minibussin katelle taakkatelineeseen. Kun kaikki oli lopulta sidottu, niin viimein noin klo 16:00 liikenteeseen. Välillä meinas odottaessa vähän keittää, mutta tilanteen tietäen onneksi pysyi höyryt sisällä.

Huomasin autoon mennessä, että minun penkin alla oli jokin pahvilaatikko. Liikkeelle lähdettyä sieltä pahvilaatikosta alkoi kuulua kahinaa. Hyvin pian mm. hajustaKin selvisi, että elävä kanahan se siellä oli matkakaverina!

Itse matka Puerto Princesaan meni normisti noin parissa tunnissa, jonka jälkeen traikkitaksi alle ja Amelia Pensionneen kokeileen, että löytyiskö huonetta. Löytyihän se, joten lopulta pääsi suihkuun ja kaikki hyvin.