Taifuuni Rammasun (Glenda) - Ke 16.7.2014

Filippiineillä oli tällä viikolla alkaneen taifuunikauden toistaiseksi voimakkain taifuuni Rammasun, josta Filippiineillä käytetään nimeä Glenda. Taifuunin reitti kulki Tyyneltä Valtamereltä Filippiineille Bicolin alueelle, sieltä edelleen suoraan Manilaan ja lopuksi poistuen maasta kohti Hongkongia.

Ensimmäiset ennusteet näyttivät, että vaikutus Manilan alueella voisi jäädä trooppiseksi myrskyksi juuri alle taifuuniasteikon. Taifuuni kuitenkin voimistui aika paljon ensimmäisistä ennustuista ja sen voimakkuus nousi Manilan alueellakin kakkoskategorian taifuuniksi 5-portaisella asteikolla.

Tästä näkyy taifuunien luokitus tuulenvoimakkuuden mukaan:

* Trooppinen matalapaine  alle 17m/s
* Trooppinen myrsky         17-32 m/s
* Cat 1 - Tuulennopeus      33-42 m/s
* Cat 2 - Tuulennopeus      43-49 m/s
* Cat 3 - Tuulennopeus      50-58 m/s
* Cat 4 - Tuulennopeus      59-69 m/s
* Cat 5 - Tuulennopeus      yli 70 m/s. Käytetään myös nimitystä supertaifuuni.

Maanantai oli Manilan alueella vielä täysin normipäivä ja tiistaikin aina iltapäivään asti. Sateet alkoi vaikuttamaan alkuillasta ja töistä kotiin mopoillessa sai laittaa sadeviittaa päälle. Tuuli oli myös alkanut selkeästi voimistuun illan aikana. Keskiyöllä tuuli oli jo kovaa ja siitä vain pari-kolme tuntia eteenpäin se oli todella raivokasta. Ulkoa kuului vain jatkuva tuulen ulina ja välillä satunnaisia kolinoita ja räminöitä, kun tuuli teki tuhojaan.

Tuuli raivosi Manilan alueella lopulta keskiviikkoaamuun asti. Aamupäivän aikana tilanne alkoi kuitenkin normalisoitua aikasta nopeasti. Kävin katseleen kerrosta alempaa parkkihallista, että miltä ympäristö näytti. Tuhot oli onneksi kohtuu pieniä. Muurien ulkopuolella näkyi kaatunutta ruokakojua ja vastaavaa pienempää jälkeä.

Kämpän alueella muurien sisäpuolella tuhot olivat lähinnä kaatuneita puita.

Keli oli parantunut sen verran paljon, että menin keskiviikkona myös töihin. Tässä meidän condon portilta, jossa oli myös puita mennyt nurin.

Korean suurlähetystön kohdalla oli paljon suuria puita nurin ja siellä oli raivaustyöt käynnissä.

Tässä vielä samalta paikalta.

Työpaikan alueella Mckinley Hillillä näkyi myös jonkin verran puita nurin. Tässä kuvakoostetta ABS-CBN:n uutisista ja Top Gear Philippinesin sivuilta. Jälkimmäisestä näkyy hyvin, kuinka kaatuneet puut ovat tehneet tuhoja autoille. Viimeisimmän tiedon mukaan taifuunissa menehtyi noin 90 henkeä, joista suurin osa Manilan ulkopuolella. 

Filippiinien lähialueella Tyynellä Valtamerella vaikuttaa jo uusi taifuuni Matmo (Henry). Tämän hetken ennusteiden mukaan se ei tulisi kuitenkaan suoraan Filippiinien päälle, vaan jatkaisi suoraan Taiwaniin.

Taifuuneihin liittyy yleensä lähes aina kovat satteet, mutta tällä kertaa ainakin Manilan alueella vettä satoi lopulta hyvin vähän ja tulvia ei näkynyt missään. Samaa kertoivat eri puolilla Manilaa asuvat työkaverit.

Terveisin Manilasta,
Mika

Supertaifuuni Haiyan ja vierailu Marikinan orpokodissa

Viime blokikirjoituksen jälkeen suurin uutinen on tietysti ollut Filippiineille perjantaina 8. marraskuuta iskenyt supertaifuuni Haiyan (Yolanda), joka kylvi katastrofaalista tuhoa erityisesti Taclobanin kaupunkiin lähialueineen. Tuhoa on myös mm. Bantayanin ja Malapascuan saarilla. Vuorokautta ennen taifuunin iskemistä Taclobaniin sen hetkinen tilanne ja ennuste taifuunille oli tämä. Tuulet oli jopa 105m/s.

Uhrien määrä ei tiedä tällä hetkellä vielä kukaan. Se on joka tapauksessa hirvittävä luku. Tämä kuvakooste kertoo hyvin hävityksen määrästä. Hiljaiseksi vetää.

Tällä hetkellä näkyy olevan erilaisia keräyksiä ympäri maailmaa ja hyvä niin. Apua tarvitaan ja sitä tullaan tarvitsemaan pitkään. Pulaa on kaikesta. Vedestä, ruuasta, lääkkeistä, suojista, ihan kaikesta.

Marraskuun alussa alkoi myös Movember. Laitetaan tähän väliaika kuva, kun noin 1,5vk oli takana.

Tässä vielä ryhmäpotretti töistä tiimikamujen kans.

Meillä on ollut työporukan kans jo muutaman viikon valmisteilla hyväntekeväisyysreissu Marikinassa olevaan Boys Townin orpokotiin. Nimestä huolimatta paikassa on myös tyttöjä. Orpokodissa asuvat ovat kodittomia, hylättyjä, unohdetuja ja vapaaehtoisesti luovutettuja lapsia, nuoria ja vanhuksia. Boys Town on iso aidattu alue rauhallisessa paikkaa, jossa on asuintalot pojille ja tytöille, koulu, kirkko ja mm. sairaala.

Ennen varsinaista vierailupäivää kerättiin työpaikalla rahaa, sekä myös erilaisia vaatteita luovutettavaksi.

Varsinainen vierailu päivä oli nyt lauantaina 16. päivä. Paikka sijaitsee Metro-Manilan alueella Marikinan kaupungissa. Keskityimme tällä kertaa tyttöjen yksikköön. Tyttöjen ikähaitari oli karkeasti 6 - 16 vuotta.

Sitten vain sisälle.

Ostimme kerätyillä rahoilla mm. uudet sandaalit kaikille.

Tytöille järjestettiin monenlaisia leikkejä ja pelejä. Tässä on menossa tanssikilpailu. Musiikin yllättäin loppuessa myös liikkeen pitää loppua heti ja jähmettyä paikalle. 

Onko vapaaehtoisia? Käsiä nousi aina enemmän kuin pysyi ottamaan kisailemaan. Kisailuissa oli pieniä tavarapalkintoja voittajille.

Järjestimme tytöille ruokailun.

Sitten olikin vuorossa parit laulukilpailut. Myriam haastattelee yhtä kilpailijoista.

Minä, Thomas ja Jens oltiin laulukilpailun tuomareina. Ryhmäkuva laulajien kanssa.

Nuorempien laulukilpailun jälkeen oli vuorossa vähän vanhempien vuoro. Tässä yritettiin jo selkeästi flirttailla tuomareiden kans ja saada ylimääräisiä pisteitä sitä kautta.

Se sai aikaan hauskat reaktiot muilta laulajilta ja Mariannelta.

Poseerausta.

Tyttöjen talon pihalla oli myös koira ja sillä riitti kavereita.

Kaverukset.

Arvauspeli. Mikä sana?

Kuja, kuja! Take photo!! Kuja tarkoittaa tagaloginkielellä veljeä ja sitä käytetään arkikielessä poikia/miehiä puhuteltaessa, kun ei tiedetä nimeä.

Loppuvaiheessa mentiin tyttöjen kans jonossa kokeileen, että löytyiskö sopivia sandaaleja aulasta.

Löytyihän sellaiset. Kuvasta näkyy hyvin myös, että meikäläisen mursut alkaa olla jo kohtuu näkyvää sorttia, kun 2,5vk takana.

Tanssiesitys.

Kuja, take photo! Isa pa! Yksi vielä.

Marrk pitää loppupuhetta.

Lopuksi otin vielä ryhmäkuvan.

Tässä vielä kuva meidän iskuryhmästä ennen lähtöä Boys Townista.

Sen jälkeen ajettiin letkana Marikinan keskustaan ja Marrk tarjosi meille pitzan. Kyllä, vain yhden. Tosin sen koko oli kunnioitettavat 36 tuumaa! Suositus 10-15 hengelle.

Suuri on lätty ja näyttää hyvältä!

Sitten vain lätyn kimppuun ja ääntä kohti.

Tosi hyvä pitza. Täällä pitzoissa ei monesti ole kunnon rapeaa pohjaa, mutta tässä oli. Tämä pitzapaikka oli siis Marikinassa, mutta samalla firmalla löytyy pitzeria myös mm. Makatista Ayalasta. Suosittelen, jos sattuu oleen siellä liikenteessä.

Boys Townin vierailusta jäi erityisesti mieleen hymyilevät ja eläväiset tytöt, vaikka heidän taustansa on kaukana helposta ja normaalista lapsuudesta. Meidän vierailusta jäi selvästi hyvä mieli niin tytöille, kuin myös meille itsellemme. Onnistunut vierailu siis.

Terveisin Manilasta,
Mika

Viiksiä, aseita ja mopoilua

Marraskuu vaihtui joulukuuksi ja samalla Movember loppui. Allekirjoittaneella oli töissä sermin seinällä kuva Robert De Nirosta Jackie Brown leffasta ja sitä lookkia lähdettiin hakeen. Tästä näkyy kuinka lähelle sitä lopulta päästiin.

Työkaverilla Juholla mallina Tom Selleckin pensselit ja tässä näkyy Juhon lopputulos.

Töissä meillä oli muutama muukin kaveri mukana ja tässä ryhmäkuva toimistolta.

 

Marraskuun viimeisenä päivänä Fort Bonifaciossa marokkolaisessa ravintolassa Kasbahissa oli jonkulaiset Movemberin päätöskekkerit. Paikalla oli viiksivalluja jonku verran. Osalla lähti myös viikset Kasbahissa vuorokauden vaihtuessa. Niin myös Joonalla.

Minä ajoin viikset pois heti kämpille päästyä. Oli ihan mielenkiintoinen kokeilu, kun ei ole koskaan ollu viiksiä. En minä silti niitä kaipaamaan jää. Varsinkin viimeisen viikon jo odotti, että sais ajaa nopeasti pois. Varsinkin syödessä piti pyyhkiä koko ajan suupieltä. Ero ilman viiksiä on siinä, että ilman tarvii pyyhkiä vain huulet. Viiksien kans suurin piirtein koko naama varsinkin, jos syötäessä sattui oleen ketsuppia tms.

Edellisessä jutussa kerroin Manila Auto Salonista. Samaan aikaan viereisessä messuhallissa oli puolustus- ja asealan messut. Kävin katsahtamassa samalla myös, että mitä siellä näkyy. Lippu messuille oli 100PHP/1,90€. Saman verran siis kuin Auto Saloniin.

Kun Filippiineillä tulee käymään ensimmäistä kertaa, niin on yksi asia, mitä ei voi olla huomaamatta. Aseet. Niitä näkyy katukuvassa varsinkin suuremmissa kaupungeissä lähes koko ajan. Lähinnä se johtuu siitä, että lähes joka kaupalla pitää olla oma vartija ja sillä on vyöllä jonkulainen revolveri tai pistooli. Kyseessä ei todellakaan tarvi olla mikään iso kauppa tai yritys, jossa liikkuu oikeasti rahaa. Siihen riittää ihan pieni peruskauppa. Sitten jos puhutaan pankeista, niin siellä on tyypillisesti vähintään kaksi vartijaa. Toinen ulkona ja toinen sisällä. Niillä voi olla varustuksena jo esimerkiksi pistooliperällä olevia pumppuhaulikoita. Pankkien yhteydessä Filippiineillä näkee suuremmissa kaupungeissa joka päivä panssaroituja rahankuljetusautoja. Niillä on sitten varustuksena tyypillisesti jo rynnäkkökivärit ja monesti myös luotiliivit ja jopa kypärät.

Edellinen heijastui hyvin myös messuilla. Porukkaa ja erilaisia aseita oli paljon.

"Pistoolia? Kyllä löytyy. Mikähän merkki ja malli kiinnostaisi?"

Tällä revolverien valmistajalla oli tarjova värivaihtoehtoja myös naisille.

Erilaisia kivääreitä ja haulikoita oli tarjolla myös laidasta laitaan.

Erilaisia pumppuja ja kivääreitä.

Tarvitsetko kenties luotiliivejä tai muita varusteita?

Varustepuolta olikin tarjolla todella paljon. Erilaisia koteloita käsiaseille, laukkuja ja toki sitten aiheeseen liittyvää vaatetusta laidasta laitaan.

Asemessujen jälkeen kävelin vieressä olevaan Mall of Asiaan. MOA on tunnetusti yksi maailman suurimpia kauppakeskuksia. Siellä järjestetään myös monenlaisia tapahtumia. Tällä kertaa siellä oli karatekilpailut. Minun tullessa en nähnyt yhtään kamppailua, vaan silloin oli menossa katakilpailu. Siinä siis tehdään erilaisia liikesarjoja kuviteltuja vastustajia vastaan. Siinä tuomarit arvostelevat liikesarjojen ja tekniikan puhtauden, rymityksen, asenteen, jne. Joskus nuorempana harrastanut lajia useamman vuoden ja sikäli tuttua puuhaa.

Tässä näkymää MOA:n kävelysillalta.

Samasta paikasta toiseen suuntaan katsoessa näkyy vieressä oleva iso maailmanpyörä.

Tien toisella puolen olevaa rantabulevardia.

Paikallinen nakkikioski.

Filippiineillä on vuosittain noin parikymmentä taifuunia. Yksi niistä näyttäis olevat tulossa tiistain paikkeilla maahan. Taifuuneihin liittyy aina kovat tuulet ja vesisateet. Tuulennopeudet voi kasvaa todella rajuiksi. Tällä hetkellä tulossa oleva taifuuni on nyt Micronesiassa Palaun kohdilla ja siellä tuulennopeus on nyt 250-305km/h. Se tekee 69-85m/s. Vastaavasti maksimi aallonkorkeus Palaulla on tällä hetkellä noin 16m. Tästä näkyy taifuunin tämän hetkinen ennuste reitille.

Kuva otettu osoitteesta www.typhoon2000.com.

Alkuviikosta vaivannut kova nuha on alkanut vähän helpottaa, vaikka se ei ohi vielä olekkaan. Torstaina tuli käytyä mopolla ekaa kertaa töissä ja eilen lauantaina tuli käytyä muuten vain mopoilemassa täällä lähialueella. Mukavaa päästä vähän kurvaileen ympäriinsä. Kyllä tässä on mopoilua jo kaivannutkin.

Manilasta,
Mika