Viikonloppureissu Palawanilla - Sukellusta ja grillibileet rannalla

Tuli käytyä viime viikonlopulla pyörähtämässä Palawanilla Puerto Princesassa. Meidän lento oli lauantaina-aamuna klo 9:35 Air Asian siivin Manilasta Puerto Princesaan.

Hotellina meillä on ollut yleensä lähes poikkeuksetta Moana Hotel. Tällä kertaa haluttiin kuitenkin kokeillan jotain muuta ja varattiin Agodan kautta Empire Suites ihan kaupungin keskustasta.

Tapasin paikallisen sukelluskaverin ja -kouluttajan Romelin pari viikkoa aikaisemmin DRT sukellusmessuilla, josta kirjoitin aikaisemmin. Sovittiin jo ennen messuja, että ollaan tulossa Puertoon ja mennään käymään sukeltamassa.

Nyt oli juuri se päivä. Romel tuli hakeen minut hotellilta käytännössä heti, kun oltiin laskeuduttu ja päästy hotellille. Pikaisesti vain kamat mukaan ja sitten vain autolla rantaan veneelle. Pelkkä veneily tuntui jo tosi mukavalta leppoisassa kelissä muutaman kuukauden tauon jälkeen.

Romelilla oli speciaali sukellusvarustus ensimmäiselle sukellukselle.

Sitten vain pullo selkään ja yli laidan.

Romelin ja minun lisäksi ei sitten muita ollutkaan, joten tehtiin kaksi leppoisaa sukellusta kahdestaan. Ensimmäisenä paikkana meillä oli The Wall, jossa tuli nähtyä mm. erilaista korallia, merietanoita ja kilpikonna. Sukelluksen kesto oli 55min ja syvyydeksi jäi 30,7m. Meriveden lämpötila oli mukavat +30C, joten hiaton ja shortsit toimi varustuksena loistavasti.

Romel suuren viuhkakorallin vieressä.

Toisena sukelluksena meillä oli kohteena Ribbon Eel. Siellä tuli nähtyä mm. parit pienet rauskut, "leijonakaloja" eli siipisimppuja ja useita erilaisia mureenoita. Syvyydeksi jäi 22,8m ja kesto 56min. Vedenlämpö oli sama +30C.

Mureena valmiina nappaamaan saalista.

Oli kyllä mukava käydä sukeltamassa noin puolen vuoden tauon jälken. Ollut ajatuksena, että täytyy alkaa käymään enemmän sukeltamassa. Toivottavasti näin myös tapahtuu.

Lisää juttua ja enemmän kuvia päivän sukelluksilta löytyy minun Reef Dive -sukellusblokista.

Sukellusten jälkeen hotellille joksikin aikaa lepäämään. Sen jälkeen lähdettiinkin syömään kaveriporukalla Kinabuchsiin, joka on minun suosikki ruokapaikka Puertossa. Siellä on tullut käytyä vuosien saatossa syömässä aika paljon. Nyttenkin oli hauska huomata, että baarimikko Ron tuli moikkaan meitä pöytään heti, kun näki meidät.

Kinabuchsissa on laaja ruoka- ja juomatarjonta ja hinnat ovat kohtuulliset. Beef Steak Tagalogia ei voinut välttää tälläkään kertaa, joka on yksinkertaisesti paras liharuoka, mitä olen tässä maassa syönyt missään.

Ruuan päälle tuli käytyä pyörähtämässä Katabomissa kuuntelemassa vähän musaa, ennen kuin lauantaipäivä oli paketissa.

Sunnuntaille meillä oli sovittuna grillibileet BM Beachille, jonne tuli tyttökaverin sisarruksia ja vanhoja opiskelukavereita. Ollaan grillailtu samalla rannalla vuosien varrella useasti aikaisemminkin, mutta siellä ei ole ollu koskaan niin paljon populaa kuin mitä oli tällä kertaa. Filippiiniläiset todella rakastavat grillaamista ja hauskanpitoa isolla porukalla. Sunnuntai on ainakin BM Beachillä kaikkein suosituin päivä viikosta.

Rantanäkymää BM Beachiltä vuokrattavine katoksineen.

Sitten on päästy jo itse asiaan eli grillaamiseen.

Possua ja kalaa.

Paikalliseen grillipäivään kuuluu myös aina ilman poikkeusta Tanduay-rommia, Emperador-brändyä ja tietysti Red Horse -olutta. Ilman niitä ei paikalliset tule rannalle viikonpäivästä riippumatta.

Päivä meni rannalla siis rennoissa merkeissä. Jossain vaiheessa alkuiltaa hotellille lepäileen. Illalla tuli käytyä kuitenkin vielä hotellin vieressä Tiki Resto Barissa kuuntelemassa bändiä päivän päätteeksi.

Maananai olikin meidän viimeinen päivä Puertossa. Sovittiin hotellin kans check out ajaksi klo 13:00, joten meillä oli hyvää aikaa käydä sitä ennen lounaalla pääkadulla sijaitsevassa Ka Lui -nimisessä ravintolassa. Paikka on erittäin suosittu varsinkin iltaisin, jolloin sinne pitää olla yleensä pöytävaraus. Jostain syystä siellä ei ole tullut käytyä koskaan aikaisemmin, vaikka paikka on ollut tiedossa.

Ravintola on sisustettu paikallisella tyylillä ja on kaikin puolin erittäin siisti paikka. Kengät jätetään ulkopuolelle. Paikassa on tavallisia pöytiä tuoleineen, kuten myös matalampia ilman tuoleja.

Ravintolalla on erittäin hyvän ruokapaikan maine. Sikäli olikin erikoista, että menu oli tosi suppea. Tilattiin päivän annos kahdelle, johon kuului keittoa, todella hyviä tonnikalapihvejä, grillattuja katkarapuja, kalarullia, yms. Lopuksi tuotiin vielä ravintolan puolesta kookospähkinän puolikkaaseen laitettuja tuoreita hedelmäpaloja. Tässä vain pieni osa ruuista ja juomana dragon fruit -pirtelö.

Tonnikala oli ehkäpä parasta, mitä olen missään syönyt, eikä katkaravuissakaan ollut mitään moittimista. Suosittelen käymään syömässä!

Päivän aikana tuli käytyä myös pyörähtämässä Robinsonin kauppakeskuksessa ennen illan lentoa takaisin Manilaan. Koneena meillä oli paikallisen nyrkkeilylegendan Manny "The Packman" Pacquiaon nimeä kantanut Air Asian kone.

Lento oli sikäli erikoinen, että ilmaan päästiin 19:30 eli noin 15min etuajassa. Manilaan laskeuduttiin kuitenkin 21:10 eli noin 10min myöhässä. Tämä johtui siitä, että jouduttiin odottamaan laskeutumislupaa noin puoli tuntia Manilan ulkopuolella. Syytä ei sanottu, mutta kyseessä lienee ollut ukkoskuuro, koska koneesta näkyi vielä Manilan alueella tosi tummia pilviä.

Sellainen reissu tällä kertaa. Omalta kannalta tärkeintä oli, että pääsi käymään vähän sukeltamassa. Grillibileet oli mukavaa extraa. Hotellista vois sanoa sen verran, että Empire Suite on hyvä perushotelli keskeisellä paikkaa kaupungin paakadulla, jonka vieressä on paljon ruokapaikkoja. Paikasta jäi ihan hyvät fiilikset ja siellä voi majoittua uudelleenkin.

Edellisen kerran Puerto Princesassa tuli käytyä helmikuussa, kun kavereita oli Suomesta käymässä Filippiineillä. Saas nähdä, että koska seuraavan kerran. Kenties jo Jouluna.

Palawan-terveisin,
Mika

Kesälomalla Suomessa, Osa 1

Tuli käytyä pyörähtämässä 3vk kesälomareissu Suomessa ja jäänyt blokeilut vähän vähemmälle. En ole ollut Suomessa kesällä neljään vuoteen, joten senkin vuoksi siellä oli erittäin mukava käydä. Nyt ollaan kuitenkin jo takaisin kämpillä Manilassa.

Ostin meille lennot Suomeen suoraan Finnairin sivuilta. Lentojen oston yhteydessä tuli esille aikasta mielenkiintoinen hinnoittelu. Katsoin ensin, että mitä maksaa lennot välille Manila - Helsinki - Manila. Hinnaksi tuli 940€/hlö. Finnairin sivujen kautta pystyy myös ostamaan lennot niin, että lennät yhteen paikkaan ja paluulento on toiselta paikkakunnalta. Kokeilin, että mitä maksaa, jos lentää Manilasta Ouluun, mutta takaisin tullessa lentää Helsingistä Manilaan. Hinnaksi tuolloin tuli 941€/hlö. Oulu-Helsinki välin hinnaksi jäi siis ainoastaan 1€/hlö. Ei tarvinnut sitten miettiä, että niputtaako Oulun lennon samaan pakettiin vai ostaako sen erikseen.

Tässä jotain kuvasatoa meidän reissulta.

Meidän lentoreitti Manilasta Helsinkiin oli Singaporen kautta. Ensin Singaporeen Philippine Airlinesin A321-200:lla ja sieltä edelleen Helsinkiin Finnairilla. Tässä ollaan päästy Singaporeen.

Singaporessa meillä oli vähän reilun 4h odotus ja sieltä sitten Finskin A340-300:llä kohti Helsinkiä. En osaa edelleenkään nukkua koneissa, joten pitkät lennot on sen vuoksi kohtuu raskaita. Viimein Helsingissä.

Helsingissä meillä oli vain tunti aikaa Oulun lentoon, joten siellä vain passintarkastuksen jälkeen seuraavalle lennolle. Kaikki toimi hienosti ja tultiin Ouluun jo vähän etuajassa. Oulussa meillä oli kyyti odottamassa ja sen jälkeen vain Tornioon ja nukkumaan muutamaksi tunniksi.

Suomen kesä on ollu tänä vuonna mitä on ollut, mutta onneksi ainakin meidän 3vk reissulla satoi erittäin vähän. Fillaroimassa tulikin käytyä useampana päivänä.

Näkymää Tornion vanhasta vesitornista.

Kukkolankoskella katsomassa lippoamista. Taustalla olevat talot on Ruotsin puolella.

Auringonlasku Torandassa.

Näkymää Aavasaksan tornista kohti etelää. Kuvassa etualalla Torniojoen ylittävä silta Ruotsin puolelle.

Jos Aavasaksan Tornista on hyvät näkymät kohti etelää, niin tanssilavan takana olevilta kallioita on vastaavasti hyvät näkymät kohti Tengeliöjokea ja pohjoista.

Ruotsin puolelta Luppiovaarasta (Luppiåberget), josta avautuu näkymät etelään kohti Torniojokea.

Kukkolankoskea Ruotsin puolelta katseltuna.

Yksi päivä tuli käytyä ajelemassa Ruosin puolella Seskarön alueella.

Paikallinen asukas.

Mukavia maisemia Seskaröstä.

Torniossa on järjestetty jo useampana vuotena suuri moottoritapahtuma, jossa on esillä kaikenlaisia vanhoja puksuttimia, säksättimiä ja patpattimia. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että härveleistä on erilaisia näytöksiä miten ne toimii.

Paikalla oli myös muutamia hienoja vanhoja autoja.

Tätä lajia en ole aikaisemmin nähnyt livenä, mutta varmasti hauskaa, kunhan vain on tarpeeksi lämmintä.

Suomen kesään kuuluu tietysti myös grillaus ja tulikin grillattua monena iltana.

Viime kesinä pihapiireissä on pyörinyt paljon siiliä. Niin myös tänä kesänä.

Manilassa tulee kurvailtua omalla pikku Jammulla, mutta isommilla mopoilla ei ole tullut ajeltua metriäkään sitten kesän 2011, jolloin myin 600cc Hondan. Nyt pääsi kuitenkin tyyppään kaverin Kawasaki ER-6N:ää ja oli oikein hauska peli. Sama mopo on hinnoiteltu Filippiineillä erittäin huokuttelevasti ollen useamman tonnin halvempi kuin Suomessa. Ei olis huono vaihtoehto ollenkaan.

Tähän loppuun vielä parit iltakuvat auringonlaskusta Torniojoelta.

Tällä kertaa auringonlasku oli 23:18.

Seuraavassa blokijutussa kuvasatoa Helsingistä ja Tallinnasta.

Terveisin Manilasta,
Mika

Päivä Lagunassa

Tuli vietettyä lauantai työkavereiden kans Manilan ulkopuolella Lagunassa. Käytännössä vuokrattiin pieni Blue Jade Resort meille tiimipäiväksi käyttöön.

Päivä alkoi tosi varhain. Sovittiin, että kokoonnutaan työpaikan edessä jo aamusta klo 04:00 ja lähdetään liikenteeseen kohti Lagunaa klo 04:30. Tuli mentyä nukkumaan puolilta öin, joten meidän yöunet jäi noin kolmeen tuntiin. Pari kaveria porukasta oli töissä pitkään yöhän, eikä ollu ehtiny nukkua ollenkaan. Siihen nähden oma tilanne ei ollu huono ollenkaan.

Paikalliseen tyyliin oli jo etukäteen tiedossa, että sovittuun aikaan ei varmasti päästä liikenteeseen. Meidän vuokraamat pari vania nytkähti kuitenkin liikkeelle heti viiden jälkeen, joten harvinaisen hyvin oltiin aikataulussa.

Tein reissuun mukaan maistiaisina Suomityyliin putelin Fisua ja maistatin sitä jo autossa. Pari työkamua ihmetteli, että mitä tämä on. Kuulemma vahvaa, mutta tosi hyvää. Moni halusi maistaa lisää ja juoman suosio yllätti. Pysähdyttiin loppumatkasta huoltoasemalle ja sen vieressä sattui oleen 7 Eleven. Fisun menekki oli ollut sitä luokkaa ja oltiin vasta menomatkalla, joten paikkasin tilannetta ja kävin ostamassa tarvikkeet pariin lisäputeliin. Miksaukset tein heti pihalla ennen kuin jatkettiin matkaa. Alkoholi täällä Filippiineillä on erittäin halpaa. Tässä tapauksessa kaksi isoa putelia vodkaa ja niihin yhteensä neljä pussia Fisherman´s Friendiä maksoi noin 400PHP/6,80€. 

Perille Blue Jade Resorttiin Lagunaan tultiin joskus 06:30 paikkeilla.

Ensimmäinen auto tuli vain muutama minuutti ennen meitä perille, mutta karaokelaite oli jo päällä ja laulu raikasi iloisesti. Se on paikallisille tärkeä. Erittäin tärkeä.

Meillä oli alunperinkin ideana, että tehdään sekä aamupalat, että lounaat paikan päällä omalla porukalla itse. Tässä on päästy jo aamupalan tekoon.

Aamiaista ja jutustelua.

Paulo ja minä.

Välillä oli porukalla jotain pikku hubailuja. Miten onnistuu kävely, jos jalat on teipattu vieruskaveriin?

Filippiineillä eletään parhaillaan sadekautta ja päivän sää olisi voinut olla ihan mitä tahansa varsinkin näin elokuussa. Aurinko paistoi kuitenkin lämpimästi aamusta iltaan, joten altaalle riitti käyttöä.

Jossain vaiheessa oli lounaan vuoro. Gerald grillimestarina.

Possua valmiina syötäväksi.

Tässä vaiheessa on saatu jo kalatkin valmiiksi ja päästiin syömään.

Aurinko porotti lämpimästi, joten ruuan jälkeen olikin taas hyvä mennä veteen jatkamaan tarinointia. Meidän kansainvälistä tiimiä tyyliin Kamerun, Ranska ja tietysti Suomi.

Kaverilla oli vesitiiviskamera mukana ja siinä kikkaillessa tuli puhetta, että pystyisköhän veden alla juomaan? Sitähän piti testata. Yllätys oli suuri, kun se ei ollutkaan niin vaikeaa.

Päivä jatkui vastaavissa rennoissa merkeissä aina siihen asti, kunnes lähdettiin joskus ennen iltaa ajeleen takaisin kohti Manilaa.

Paluumatkalla pysähdyttiin vielä pikaisesti ja samalla tuli ostettua kotia paikallista kookospiirakkaa. Sisällä on aitoa kookospähkinän lihaa ja reilusti. Tullut syötyä vastaavaa aikaisemminkin ja ei ollenkaan hassumpaa.

Sellainen reissu Lagunaan. Oikein leppoisa ja mukava päivä.

Nyt on uusi viikko pyörähtänyt käyntiin ja lähestytään jo elokuun puoliväliä. Tänään töistä lähtiessä pari kaverusta jutteli ja toisella oli fillari vieressä. Kun tulin lähemmäs, niin ihmettelin, että mistä kuuluu kakstahtikoneen vaimea papatus. Se tuli siitä fiilarijannun tsykkelistä! Juttelin jannun kans ja se oli itse laittanu siihen 60cc kakstahtikoneen. Aikasta mielenkiintoisen näköinen viritys.

Tänään töistä tullessa oli repussa jotain, mitä sieltä ei ihan joka päivä löydy. Työkaveri tuli Suomilomalta takaisin Manilaan ja toi samalla vähän tuliaisia. Kyllä taas kelpaa!

Kiitokset Makatin puolelle!

Manilasta ruisleipää suupielessä,
Mika