Kota Kinabalu - Semporna

Tänään tuli siirryttyä Kota Kinabalusta Sempornaan Borneon itärannikolle. Checkkasin aamupäivällä 10:20 paikkeilla Cititel Exporess hotellista ulos ja taksilla Kota Kinabalun terminaali kakkoseen. Siellä vastaavasti checkkaus Air Asian lennolle Tawauhun ja hetken päästä koneeseen.Lento Kota Kinabalusta Tawauhun kestää noin 50min. Samaan matkaan bussilla menisi noin kahdeksan tuntia. Tarkoitus oli jatkaa matkaa Tawaun kentältä Sempornaan, mutta mulla ei ollut varattu mitään kyytiä, eikä myöskään hotellia Sempornasta. Huomasin koneeseen mennessä, että siellä oli muutama ulkomaalainen kans. Suurin osa Tawauhun matkaavista matkailijoista jatkaa suoraan Sempornaan, koska varsinaisessa Tawaun kaupungissa ei ole mitään erikoista nähtävää. Vastaavasti Sempornan edustalla on Malesian kaikkein parhaimmat sukellus- ja snorklauskohteet, kuten Mabul, Kapalai ja tietenkin maailman kuulu Sipadan. Odotellessa laukkua liukuhihnalta kävin kysäiseen noin minun ikäiseltä pariskunnalta, että ovatko he menossa kenties Sempornaan ja Bingo! Heti tärppäsi. Sinneppä hyvinki. Samalla selvisi, että heillä on kyyti etukäteen varattuna, joten sovittiin, että jos autoon mahtuu, niin minä tulen samaan kyytiin ja jaetaan kustannukset ja samalla kaikki pääsee halvemmalla. Näin tehtiin.

Siinä ajomatkan aikana jutellessa tämän ranskalaisen pariskunnan kans selvisi, että heillä on oli varaus Dragon Inn nimiseen hotelliin. Hinta 77MYR/19,30€ kuullosti sopivalta. Päätin kans käydä kokeileen, josko sieltä löytyisi vapaata huonetta. Kun tultiin Semporaan, niin auton etuviistossa vasemmalla näkyi erikoinen ja iso rakennelta tolppien nokassa veden päällä. Kysyin taksikuskilta, että mikä tuo on. Kuski sanoi, että se on teidän hotelli Dragon Inn!! Matka Tawaun kentältä Semporaan on noin 80km ja se tuli nyt jaettuna maksamaan 30MYR/7,5€/hlö. Kun matka oli maksettu, niin lähdin ranskalaisten kans käveleen respaa kohti. Rakennelma on tosi iso sisältäen hotellin, ravintolan, matkamuistomyymälöitä, sukellusfirmoja ja ihan rakennelmän perällä on ulkoilma-akvaario. Siellä on sama merivesi, mutta erotettu vain metalliverkolla, että kalat pysyvät omissa aitauksissan. Hotellin respassa selvisi, että kaikkein halvinta huonetta (60MYR/15€) ei ollut tarjolla, mutta 77MYR hintaista löytyi. Sehän sopi. Otin huoneen aluksi kahdeksi yöksi. Siitä huoneeseen ja huone oli kans positiivinen yllätys. Se oli kohtuu tilava isolla sängyllä, kirjoituspöydällä, parilla nojatuolilla, ilmastoinnilla ja kaapelitelevisiolla. Samoin suihkutilat on riittävät. Suihkussa on lautalattia, jossa on pienet raot, joten suihkuvesi tippuu suoraan alapuolelle mereen.

Huoneesta käymään katsomassa akvaariota, jossa oli jonku verran isoja meriahvenen näköisiä kaloja. Oli siellä myös sukelluksilta tuttu iso laatikkokala. Sen jälkeen meninkin jututtaan samassa kompleksissa tolppien päällä ollutta sukellusliikettä. Aikamme siellä juteltua lopulta sovittiin, että sukellukset alkaa maanantaina ja aluksi kolme päivää Mabulilla ja Kapalailla ja neljäntenä päivänä sitten The Sukelluspäivä Sipadanilla! Sipadanilla sukeltajien määrä on rajoitettu 120 sukeltajaan/päivä ja sitä valvotaan viranomaisten puolesta. Muutamille sukellusfirmoille on jaettu tietty määrä sukeltajia/päivä. Minun tapauksessa minun nimi, passin numero ja kansallisuus otettiin ylös ja sukellusfirmasta soittivat Sipadia hallinnoivalle taholle, että varataan yksi paikka mulle torstai 13. päivälle. Kun tänään 8. päivä kysyin, niin tuo 13. päivä oli ensimmäinen mahdollinen päivä mennä sukeltamaan Sipadanille. Sinne ei siis pääse koska huvittaa edes rahalla tiukan valvonnan vuoksi.

Iltapäivästä kävin kävelemässä lähialueella. Tuli pyörähdettyä paikallisessa kalatorilla ja siellä oli porukkaa pirusti. Siellä oli myös vähän erikoisempia kaloja tarjolla. Oli nimittäin vähän muutakin kuin "lohta ja siikaa". Tarjolla oli mm. sukelluksilta tuttua piikkisiilikalaa.Huomenna siis kuljaillaan ja katellaan Sempornan meininkiä ja maanantaina on aamulla lähtö Mabulin saarelle. Siellä tulee viettyä vähän vastaavassa long house -tyyppisessä majoituksessa pari yötä. Samalla pääsee testaamaan uutta kameraa veden alla ekaa kertaa. Mabulilla on kuulemma erittäin paljon kaikenlaista pientä ja erikoista nähtävää. Odotan mielenkiinnolla!!

Täältä jostain Sempornasta,
Mika

Rauhallisesti

Päivät täällä Kota Kinabalussa on menneet hyvin rauhallisissa merkeissä. Lähinnä tullut valmisteltua seuraavaa liikkua ja ongittua vähän tietoja eri jutuista.

Eilen illalla tuli käytyä uudestaan Bedissä kuuntelemassa samaa filippiiniläistä bändiä kuin aikasemminkin ja hyvin ne vetävät. Laulajatytöt on muutenki oikein viehättäviä tapauksia.Koko Malesia on etnisesti melkoinen sulatusuuni alunperin eri puolilta Aasiaa olevia ihmisiä. Malesian "Ville Virtasta" ei ole olemassa, johon voitaisiin yleistää jotain sen ulkonäöstä ja taustasta. Väestö koostuu pääsääntöisesti alkuperäisistä malaijeista, kiinalaisista ja intialaisista. Niinpä esimerkiksi aasialaisia ruokapaikkoja täältä löytyy laidasta laitaan ja hyvää mättöä löytyy lähes mistä vain. Tänään illalla tuli käytyä syömässä rantaterassilla intialaista safkaa ja oli oikein buenoa. Aurinko oli samalla laskemassa ja tässä vaiheessa se on hävinnyt horisonttiin.Kota Kinabalusta tulevia päiviä odotellessa,
Mika

Kävelykierros ja kameraostoksilla

Eilen tiistaina oli ensimmäinen varsinainen päivä täällä Kota Kinabalussa. Tuli käytyä kävellen kattelemassa vähän ympäriinsä, että minkälainen kylä tämä oikein on. Kävelin rannan tuntumassa ja siellä yks kalastuspaatti oli tällaisessa tilassa.Siellä oli parhaillaan pari ukkoa maskit päässä aluksen ympärillä. Mitä lieneet siellä tutkivat.

Kota Kinabalun yksi tunnetuimpia maamerkkejä on tämä liikenneympyrä, jonka keskipisteessä on kohtuu kokoinen fisu.Kävin eilen myös aikasta monessa matkatoimistossa ja sukellusfirman toimistolla vähän kyselemässä ja hakemassa esitteitä Borneon nähtävyyksistä ja sukelluskohteista. Lopputuloksena mulla oli erilaisia esitteitä Borneosta ns. riittävästi. Niitä pitäis vain alkaa selaileen ja lueskeleen. Samalla tuli käytyä muutamassa kameraliikkeessä kyselemässä, että minkälaisia pokkareita sukelluskotelolla olis tarjolla suoraan liikkeissä. Kysyin myös nykyisen vanhan Canonin PowerShot S50 sukellusboxiin uutta o-rengastiivistettä. Yks myyjä soitti Canonin maahantuojalle Kuala Lumpuriin, mutta ei ollu maassa tarjolla ja olis pitäny tilata Japanista toimitusajan ollessa noin kuukausi. Se siis siitä.

Ilta meni rennoissa merkeissä ja tuli käytyä rantabulevardilla Bed-nimisessä soittoruokalassa kuuntelemassa bändiä. Bändi oli erittäin hyvä niiden soittaessa tämän päivän viimisimpiä hittejä ja vanhempia klassikoita. Se tosin ei ollu mikään yllätys, että tämä kahdeksan hengen porukka oli Filippiineiltä. Filippiiniläisillä on tunnetusti kaksi osa-aluetta, minkä varjolla niitä menee töihin naapurimaihin Aasiaan tai sitten vähän kauemmaskin. Kauemmas menevät on tyypillisesti sairaanhoitajia ja naapurimaissa olevat muusikoita bändeineen. Filippiiniläisiin vastaaviin coverbändeihin tullut törmättyä aikasemmin oman maan ulkopuolella myös Thaimaassa, Hongkongissa, Singaporessa ja nyt täällä. Juomien hintataso kyseisessä paikassa oli Filippiinien hintatasoon tottuneena melkeinpä järkytys. Tuoppi tai puteli olutta tai esim. wiskicola luokkaa 17-18MYR/4,25€-4,5€. Siis käytännössä Suomen hinnoissa. Kallista, tosi kallista. Filsuilla tuolla yhen tuopin/putelin hinnalla sai ravintolasta 5 putelia. Kaupasta sillä olisi saanut jo vaikkapa 9kpl 0,3L putelia rommia tai vaikkapa 4kpl litran olutputelia. Hintaeroja siis on.

Tänään keskiviikkona lähdin käymään taksilla reilun 10km päässä olevassa 1 Borneo kauppakeskuksessa, jota mainostetaan Borneon alueen suurimmaksi. Taksilla sinne (meno 30MYR/7,5€, paluu toisella taksilla 25MYR/6,25€) ja ajatuksena oli, että kattelen sieltä myös kameraliikkeistä, että olisko mitä pokkareita tarjolla suoraan hyllystä, joihin löytyy myös sukelluskotelo. Lopulta löysin sieltä vain pari kamerakauppaa, jossa ei kummassakaan ollu mitään vesikoteloita. Muutenki olin vähän pettynyt tuohon kauppakeskuksen tarjontaan. Siellä oli kyllä liikkeitä neljässä kerroksessa vaikka kuinka paljon, mutta ei kovin paljon itteä kiinnostavia. Vaate- ja sisustus yms. liikkeitä kyllä löyty. Sitten nuoremmille oli tosi suuria pelihalleja ja olipa siellä myös mm. Suomen Tivolistakin tuttu autorata, jossa pystyy itse ajamaan pienillä autoilla ja törmäilemään kavereihin. Samoin ruokapaikkoja oli yllättävänkin vähän tuon kokoiseen laitokseen. Lopulta kävin siellä syömässä yhdessä japanilaisessa ravintolassa, jossa eri väriset valmiit sushilautaset liikkuivat liukuhihnalla. Lautasia oli 8 eri väriä ja jokainen väri oli eri hintainen. Halvin väri oli 2MYR/50c ja kallein 15MYR/ 3,75€. Tuli syötyä parit lautaselliset lohisushia, yksi makilautanen ja puteli vettä. Hintaa tuolle tuli 35MYR/8,75€. Ei siis mitenkään edullista. Muutenki hintataso näyttää vaihtelevan täällä tosi paljon. Eka iltana kävin syömässä ulkona paikallisessa muovituolipaikassa ison lautanen paistettua riisiä naudanlihalla ja hinta oli asialliset 4MYR/1€. Tuohon hintaan kuului lisäksi pieni lautanen jotain keittoa. Tolkki Cokista samassa paikassa maksoi 2MYR/50c.

Malesia on muslimimaa ja sen näkee myös katukuvassa ihmisistä. Mm. monet naiset ja tytöt käyttävät huivia. Kauppakeskuksesta takaisin kaupunkiin tullessa tien viereen jäi tämä iso moskeija. Taksista menin vielä uudestaan jututtaan paria kamera liikettä, joissa tuli eilen käytyä. Lopputuloksena oli, että mulle jäi käteen Canon Ixus 120 IS ja siihen sukelluskotelo. Samalla ostin mukana tulleen 4GB muistikortin lisäksi 8GB muistikortin, vara-akun ja kameralle nahkaisen suojakotelon. Hintaa koko setille tuli 1950MYR/487€. Ei siis mikään erityisen edullinen setti, mutta kun täällä ollaan, niin näillä hinnoilla pelataan. Onpahan sitten seuraavalle sukelluskerralle taas kamera käytössä.

Reissun jälkeen sisällä ollessa säikähdin hyvin, kun ukkonen päätti rysähtää kunnolla. Sen jälkeen tuli pieni kuuro vettä. Sadekuuron jälkeen aurinko alkoi taas pilkisteleen. Kello oli kuitenki jo aika paljon ja aurinko oli jo kohtuu matalalla. Tässä sateen jälkeistä maisemaa suoraan minun huoneen ikkunasta yhdeksännestä kerroksesta.Sellainen päivä täällä Kota Kinabalussa,
Mika

Manila - Kota Kinabalu

Manilasta löytyy tosi rankkoja vastakohtia. Parhaimmillaan hotellit ja kauppakeskukset on niin hienoja kuin ne yleisesti ottaen vain voivat olla. Tässä esimerkkinä kuva eiliseltä sunnuntailta Robinssonin kauppakeskuksesta Ermitasta ihan minun hotellin vierestä.Toisesta äärilaidasta löytyy suuri määrä ihmisiä, joilla ei ole mitään asiaa näihin nykyaikaisiin kauppakeskuksiin yksinkertaisesti siksi, että niillä ei ole rahaa ostaa sieltä oikein mitään. Jostain kuulin, että Manilan slummeissa asuisi jopa miljoona ihmistä. Kuullostaa kyllä todella suurelta luvulta, enkä tiedä mikä on todellinen luku, mutta paljon kuitenkin. Ihmisiä näkyy kaduilla kerjäämässä ja nukkumassa siellä täällä. Tämä polkupyörätaksikuski nukkui eilen Ermitan jalkakäytävällä pahvilaatikossa. Se, mikä asiasta tekee vielä ikävämmän, niin sieltä näkyi myös lapsen jalat.Kokeilin tänään maanantaina heti aamusta soitella Makatin Canon Customer Supporttiin, jos sieltä olis löytynyt sukellusboxiin uutta o-rengastiivistettä. Odottelin ensin jonossa noin 30min, jonka jälkeen loppui prepaidistä puheaika ja puhelu poikki. Kävin hotellia vastapäätä olevasta 7-11 hakeen 500P lisää puheaikaa ja kokeilin uudestaan. Taas sama homma. "plaa plaa plaa....olette jonossa seitsemäntenä". Olin jonossa taas noin 30min, mutta oli pakko luovuttaa, ku en olis enää välttämättä ehtinyt käymään siellä hakemassa tiivistettä nimittäin...

Tänään oli taas vuorossa siirtymäpäivä. Tällä kertaa Manilasta Cebu Pacificin siivin Kota Kinabaluun Borneoon Malesian puolelle. Siispä lentokentälle Cebu Pacificin terminaali 3'een hyvissä ajoin. Tosin se tarkoitti samalla, että tällä kertaa liikenne, yms. asiat rullasi kohtuu sujuvasti. Pieniä kommelluksiakin lentokentällä sattui. Tosin minä en ollut niiden tekijä tällä kertaa. Menin Manilan kentällä passintarkastukseen ja siellä lyötiin leimat passiin ja sen jälkeen turvatarkastukseen. Ennen turvatarkastusta toinen virkailija kattoi paperit ja sanoi, että sulla puuttuu boarding passista leima. Käy uudestaan edellisella tiskillä. Menin suoraan jonon ohi saman heebon tiskille ja se löi leiman ja valitteli tilannetta. Sen jälkeen turvatarkastuseen ja siitä sujuvasti läpi. Aloin katteleen sitten heti turvatarkastuksen jälkeen passia, niin huomasin, että siihenhän on laitettu leimaksi Mar 3 2010 eli 2kk liian vanha leima! Näytin turvatarkastuksen naiselle, että minun pitää käydä uudestaan tuolla passintarkastuksessa. Menin taas jonon ohi samalle tiskille ja samalla huomasin, kun se oli jo leimannut sillä hetkellä asiakkaana olevan naisen passiin kans saman 2kk vanhan leiman. Kerroin tilanteesta passivirkailijalle ja kaverin pokka piti ihan hyvin, mutta huomasi, kun punastusta nousi vähän kasvoille mokailusta. Jannu pyöritteli uudet päivämäärät leimasimeen ja veti vanhan leiman yli ja uusi viereen. Naiselle sama. Siinä mietiskelin, että kuinkahan monelle jo läpi menneelle on lyöty passiin väärää leimaa. Menin siitä uudestaan turvatarkastuksen läpi ja kansainväliselle puolen mussuttaan panniinia yhteen ravintolaan. Ei menny kovin kauon, niin samoinen passintarkastuksen kaveri kävelee ja selvästi etsiskelee ihmisiä. Samalla se huomasi minutkin ja tuli jutteleen ja pyytään anteeksi ja saisiko sitä passia vielä nähdä kertaalleen. Sanoi, että pitää laittaa vielä sekä väärän, että uuden leiman viereen hänen allekirjoitukset. Sellaista pientä sählingin poikasta immigrationin puolelta.

Lento Manilasta lähti ajallaan 17:50 ja perille Kota Kinabaluun tultiin noin pari tuntia myöhemmin. Täällä Malesian päässä lentokentällä kaikki meni nopeasti, jonka jälkeen taksi alle ja kohti varaamaani Cititel Express Kota Kinabalu hotellia ihan keskustassa. Hotellissa checkkaus sisään ja huoneeseen. Täytyy sanoa, että on reissun tähän asti siistein huone. Ei mikään iso, mutta kaikki on uutta ja oikein asiallista.

Unohtui kertoa, kun tuli kokeiltua muutama päivä sitten Puerto Princesassa uusia makuelämyksiä. Kaupungin suosituimmassa ulkoilmaravintolassa Kinabuchsissa oli lisätty menuun pari krokotiiliruokaa ja pitihän sitä kokeilla. Otin krokotiiliä kookosmaito-chilikastikkeessa ja täytyy sanoa, että se oli tosi hyvää. Liha oli väriltään aika vaaleaa ja muutenki lihan maku oli ehkä jotain kanan ja naudan väliltä. Kastike oli aika mausteista, joten lihan tarkkaa makua vaikea sanoa. Hintaa annoksella oli 300PHP/5€, joten paikallisen mittapuun mukaan se oli kohtuu tyyristä. Krokotiilin liha Kinabuchsiin tulee krokofarmilta Manilan läheltä.

Kota Kinabalusta,
Mika

Viimeinkin - Valashai

Torstai-iltapäivästä matalapaine ja sadekuurot alkoivat väistymään Puerto Princesan päältä ja tuli mieleen, että oliskohan huomiselle valashaiden katselureissua. Laitoin reissuja pyörittävälle Totolle tekstaria, että miten on. Tuli vastaus, että viimeinen tarkka sääennuste alueelle saadaan 18:30 ja hän vastaa sen jälkeen. Tekstari tuli ilta seiskan pintaan ja että reissu järjestetään ja lähenkö mukaan. No, totta kai!

Perjantaina aamulla 7:30 Bay Walkille, josta veneet lähtevät. Lopulta meitä lähti kaksi banca-veneellistä. Minun käyttämässä pienemmässä veneessä meitä oli 8 asiakasta ja suuremmassa muutama enemmän. Ajeltiin aluksi noin kolme varttia lahdelta merelle päin, kun tuli ensimmäinen "hälytys". Edessä meren pinta väreili rankasti ja pienempiä kaloja hyppeli ilmaan. Se on tyypillinen merkki, että valashai on väreilyn keskipisteessä pinnan alla. Kaikki äkkiä maskit, snorkkelit ja räpylät päälle ja valmiina hyppäämään mereen. Kun ajettiin lähemmäs, niin väreily loppui ja veneestä ei enää nähty mitään merkkejä valashaista, eikä mistään muustakaan.

Sitten ajeltiin jonku matkaa eteenpäin, niin toisaalla näkyi taas alue, jossa merenpinta väreili ja pienempiä kaloja hyppi ilmaan. Veneen keulaan äkkiä ja kamat taas päälle ja valmiina hyppäämään mereen. Samalla hetkellä nähtiin myös iso valashain evä pinnassa. Hypättiin äkkiä veteen ja uimaan juuri nähtyä evää kohti. Heti veteen päästyä näinkin, että pinnan alla jossain 3-4m syvyydessä oli noin kuuden metrin mittainen valashai! Se uiskenteli hitaasti eteenpäin ja me kroolattiin sen yläpuolella ja välillä yritettiin päästä lähemmäs myös pinnan alla. Kateltiin koko ajan, että mitä se tekee ja mihin menee. Sitten se lähti nousemaan ylöspäin suu auki oikein pieniä kaloja pyydystäen ja samalla kääntyen minua kohti ja käänty lopulta ihan minun vierestä. Se meni sen verran vierestä, että piti laittaa kädet varalta eteen, että ei sen valtavan kokoinen pyrstö osu ainakaan pään seudulle. Lopulta sen pyrstö meni jostain noin metrin päästä.

Vaikka veneitä oli kaksi, niin me oltiin kuitenki lähes koko päivä erillään toisistaan. Välillä järjestäjät soittivat veneiden kesken, että onko näkyny ja mitä. Toinen vene oli nähnyt yhdessä paikassa myös paholaisrauskun valashain kaverina. Kun valashai aina lopulta hävisi näkyvistä syvään siniseen, niin sitten uitiin takaisin veneille ja mentiin istumaan molemmin puolin venettä oleville vakauttajille. Istuttiin aina hetki vakauttajien päällä ja vene ajoi hitaasti sillä alueella ja kaikki etsiskelivät, josko sama valashai tulisi uudestaan näkyville.Jos valashai tuli näkyviin, niin veneellä niin lähelle kuin mahdollista ja sitten heti taas veteen. Välillä kävi niinkin, että huomattiin veneestä, että tuolla on, mutta lopulta vedessä ei enää näkynyt mitään kalan painuessa syvyyksiin. Toisinaan fisu hävisi kokonaan, joten tultiin takaisin penkeille istumaan.

Puolivälissä päivää pidettiin veneessä ruokatauko. Sen jälkeen taas jatkettiin valashain etsintöjä ja löytyihän niitä. Toinen huippuhetki yllä kertoman lisäksi oli, kun hyppäsin iltapäivästä veteen ja lähdin uimaan kohti todennäköistä valashain paikkaa. Hyvin pian huomasinkin, että sieltähän se tulee lähes pinnassa ihan suoraan minua kohti. Lopulta se oli jo niin lähellä, että minun piti vähän väistää, että ei tule yhteentörmäystä. Samalla hetkellä myös hai päätti vähän väistää toiseen suuntaan ja taas piti nostaa kädet eteen, kun alkoi sen jättimäinen pyrstö lähestyä meikäläistä. Pyrstö on niin suuri ja sillä on niin suuret liikkeet, että aina vaikea arvioida kuinka läheltä se menee. Ei se tälläkään kertaa osunut, mutta läheltä taas meni. Näkyvyys vedessä oli koko päivän hyvästä täydelliseen. Olis taas saanu hyviä kuvia, JOS kameraboxi olis ollu toiminnassa. Nyt jos koska olisin halunnut ottaa vesikuvia. Samalla veneellä ollut itavaltalainen ja tsekkiläinen jannu lupasi lähettää parit kuvat. Tässä yksi niistä, kun vähän käsittelin sitä paremmaksi.
Päivän saldona tuli snorklattua ilmeisesti neljän valashain kanssa ja hyppyjä veteen näkemättä kuitenkaan lopulta itse haita tuli ainakin kolme kappaletta. Kerran näin hain uivan ihan veneen vierestä, mutta se hävisi sitten hyvin pian pinnan alle. Välillä tuli myös uitua tarzania kuin mielenköyhä, kun valashai meni muutaman metrin syvyydessä vain eteenpäin. Joskus oltiin jo aika kaukanakin veneeltä ennen kuin hai hävisi syvyyksiin. Kauempana oltaessa vene tuli aina poimimaan meidät takaisin kyytiin. Alue missä valashaita nyt nähtiin on aavaa merta Puerto Princesasta hieman pohjoisen suuntaan Honda Bayn edustalla ja ei mitään hajua, että kuinka syvää siellä on. Jos sanon haarukan, että syvyys oli jotain sadasta metristä kilometriin, niin luultavasti ollaan oikealla hehtaarilla.

Tässä kuva takaisin tullessa, kun paparazzi jää kiinni toiselle paparazzille.Merellä näkyi myös muutamia lintuja. "Sole poka mikhään tiira!".
Liikkeelle lähdettiin aamulla noin kahdeksan paikkailla ja takaisin tultiin satamaan noin kolmelta iltapäivällä. Hintaa reissulle tuli 1500PHP/25€/nuppi. Tällaisen päivän voisi joskus vaikka ottaa uusiksi. Huikeita fiiliksiä sisältävä ikimuistoinen päivä!! Sarjassamme päivä, jota en unohda.

Tästä linkistä vielä vähän tietoa, että minkälaisesta fisusta on kysymys. Kuten nimikin sanoo, niin valashai on hai eli kala, mutta valaan kokoinen. Samalla se on maailman suurin kalalaji.

Menin Palawanille 23. helmikuuta, mutta tänään lauantaina oli aika lähteä katteleen välillä vähän muutakin ja lensin Puerto Princesasta tänne Manilaan. Palawanilla tuli oltua siis lahes 2,5kk. Philippine Airlinesin Airbus A330 lähti hyvin ajallaan aamupäivällä 10:20 ja Manilaan tultiin noin tuntia myöhemmin. Manilaan tultua otin kentältä taksin ja suunnaksi Hotel Stone House Ermitan alueella. Tällä kertaa mulla oli jopa huone varattuna, kun soitin hotelliin muutama päivä sitten. Hotellilla check in sisään ja huoneeseen. Kohta voiskin lähteä lähes vieressä olevaan Robinsonin suureen kauppakeskukseen syömään jotain.

Tämä oli samalla blokin sadas kirjoitus.

Wapputerveisin,
Mika