Viime blokikirjoituksen jälkeen suurin uutinen on tietysti ollut Filippiineille perjantaina 8. marraskuuta iskenyt supertaifuuni Haiyan (Yolanda), joka kylvi katastrofaalista tuhoa erityisesti Taclobanin kaupunkiin lähialueineen. Tuhoa on myös mm. Bantayanin ja Malapascuan saarilla. Vuorokautta ennen taifuunin iskemistä Taclobaniin sen hetkinen tilanne ja ennuste taifuunille oli tämä. Tuulet oli jopa 105m/s.
Uhrien määrä ei tiedä tällä hetkellä vielä kukaan. Se on joka tapauksessa hirvittävä luku. Tämä
kuvakooste kertoo hyvin hävityksen määrästä. Hiljaiseksi vetää.
Tällä hetkellä näkyy olevan erilaisia keräyksiä ympäri maailmaa ja hyvä niin. Apua tarvitaan ja sitä tullaan tarvitsemaan pitkään. Pulaa on kaikesta. Vedestä, ruuasta, lääkkeistä, suojista, ihan kaikesta.
Marraskuun alussa alkoi myös Movember. Laitetaan tähän väliaika kuva, kun noin 1,5vk oli takana.
Tässä vielä ryhmäpotretti töistä tiimikamujen kans.
Meillä on ollut työporukan kans jo muutaman viikon valmisteilla hyväntekeväisyysreissu Marikinassa olevaan Boys Townin orpokotiin. Nimestä huolimatta paikassa on myös tyttöjä. Orpokodissa asuvat ovat kodittomia, hylättyjä, unohdetuja ja vapaaehtoisesti luovutettuja lapsia, nuoria ja vanhuksia. Boys Town on iso aidattu alue rauhallisessa paikkaa, jossa on asuintalot pojille ja tytöille, koulu, kirkko ja mm. sairaala.
Ennen varsinaista vierailupäivää kerättiin työpaikalla rahaa, sekä myös erilaisia vaatteita luovutettavaksi.
Varsinainen vierailu päivä oli nyt lauantaina 16. päivä. Paikka sijaitsee Metro-Manilan alueella Marikinan kaupungissa. Keskityimme tällä kertaa tyttöjen yksikköön. Tyttöjen ikähaitari oli karkeasti 6 - 16 vuotta.
Sitten vain sisälle.
Ostimme kerätyillä rahoilla mm. uudet sandaalit kaikille.
Tytöille järjestettiin monenlaisia leikkejä ja pelejä. Tässä on menossa tanssikilpailu. Musiikin yllättäin loppuessa myös liikkeen pitää loppua heti ja jähmettyä paikalle.
Onko vapaaehtoisia? Käsiä nousi aina enemmän kuin pysyi ottamaan kisailemaan. Kisailuissa oli pieniä tavarapalkintoja voittajille.
Järjestimme tytöille ruokailun.
Sitten olikin vuorossa parit laulukilpailut. Myriam haastattelee yhtä kilpailijoista.
Minä, Thomas ja Jens oltiin laulukilpailun tuomareina. Ryhmäkuva laulajien kanssa.
Nuorempien laulukilpailun jälkeen oli vuorossa vähän vanhempien vuoro. Tässä yritettiin jo selkeästi flirttailla tuomareiden kans ja saada ylimääräisiä pisteitä sitä kautta.
Se sai aikaan hauskat reaktiot muilta laulajilta ja Mariannelta.
Poseerausta.
Tyttöjen talon pihalla oli myös koira ja sillä riitti kavereita.
Kaverukset.
Arvauspeli. Mikä sana?
Kuja, kuja! Take photo!! Kuja tarkoittaa tagaloginkielellä veljeä ja sitä käytetään arkikielessä poikia/miehiä puhuteltaessa, kun ei tiedetä nimeä.
Loppuvaiheessa mentiin tyttöjen kans jonossa kokeileen, että löytyiskö sopivia sandaaleja aulasta.
Löytyihän sellaiset. Kuvasta näkyy hyvin myös, että meikäläisen mursut alkaa olla jo kohtuu näkyvää sorttia, kun 2,5vk takana.
Tanssiesitys.
Kuja, take photo! Isa pa! Yksi vielä.
Marrk pitää loppupuhetta.
Lopuksi otin vielä ryhmäkuvan.
Tässä vielä kuva meidän iskuryhmästä ennen lähtöä Boys Townista.
Sen jälkeen ajettiin letkana Marikinan keskustaan ja Marrk tarjosi meille pitzan. Kyllä, vain yhden. Tosin sen koko oli kunnioitettavat 36 tuumaa! Suositus 10-15 hengelle.
Suuri on lätty ja näyttää hyvältä!
Sitten vain lätyn kimppuun ja ääntä kohti.
Tosi hyvä pitza. Täällä pitzoissa ei monesti ole kunnon rapeaa pohjaa, mutta tässä oli. Tämä pitzapaikka oli siis Marikinassa, mutta samalla firmalla löytyy pitzeria myös mm. Makatista Ayalasta. Suosittelen, jos sattuu oleen siellä liikenteessä.
Boys Townin vierailusta jäi erityisesti mieleen hymyilevät ja eläväiset tytöt, vaikka heidän taustansa on kaukana helposta ja normaalista lapsuudesta. Meidän vierailusta jäi selvästi hyvä mieli niin tytöille, kuin myös meille itsellemme. Onnistunut vierailu siis.
Terveisin Manilasta,
Mika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti