AIR21 - Vapaaehtoisena pakkaamassa

Tuhoisan supertaifuuni Haiyanin (Yolanda) jäljiltä erilaiset avustusoperaatiot pyörii Filippiineillä parhaillaan suurilla kierroksilla. Meillä kysyttiin alkuviikosta töissä, että ketkä haluaisivat lähteä puoleksi päiväksi pakkaamaan ruokatarvikkeita apua tarvitseville taifuunin uhreille. Kerättiin noin 15 hengen ryhmiä joka päivälle tälle ja ensi viikolle. Päätin lähteä myös mukaan hyvän asian puolesta. Tässä jotain juttua torstaipäivältä.

Oltiin torstaina töissä puolipäivää normaalisti. Sen jälkeen hypättiin työpaikan järjestämän minibussin kyytiin ja kohti Manilan kansainvälistä terminaali 1:stä. Siellä ajettiin terminaalin turvatarkastuksen läpi ja mentiin AIR21:n suurelle varastoalueelle. Aikaisempia ryhmiä meidän työpaikalta oli ollut myös ilmavoimien tukikohdassa Villamoressa terminaali 3:n vieressä.

Perille päästyä rekisteröityttiin vapaaehtoiseksi ja alueelle pääsyä varten kaikille laput kaulaan.

Sen jälkeen käveltiin viereiselle suurelle varastohallille ja siellä olikin jo täysi hulina päällä. Pikaista briiffausta odottaessa riisiä kärrättiin 50kg:n säkeissä halliin jatkuvalla syötöllä.

Kun briiffaus oli ohi, niin meidät ohjattiin eri pisteisiin pakkaamaan ruokatarvikkeita. Pakkaaminen oli täysin liukuhihnahommaa ja ideana oli tehdä ns. pieniä perhepakkauksia. Ensimmäiset laittoi pussiin muutaman tölkin lihaa, seuraavat muutaman pussin kahvia, sitten muutama tölkki sardiinia ja sen jälkeen muutama paketti nuudeleita. Sitten vain solmittiin pussit.

Toisaalla pussin pohjalle laitettiin 6kg riisiä ja näihin pusseihin laitetttiin meidän tekemiä pussukoita ja tämä oli ns. perhepussi.

Halliin ajettiin jakeluautoilla koko ajan pakattavia ruokatarvikkeita. Tässä tulee autollinen sardiinilaatikoita.

Paikan päällä oli paljon erilaisia työpaikkaryhmiä avustushommissa. Monet ryhmät oli pukeutuneet samanlaisiin t-paitoihin. Tässä rannikkovartioston (Coast Guard) kavereita.

Tästa kuvasta näkyy isot läjät perhepakkauksia ja niitä laitettiin 6kpl aina yhteen säkkiin odottamaan kuljetusta.

Valmiit säkit laitettiin trukkilavoille ja trukit kärräsivät niitä lähtövalmiiksi.

Kun noin kolme tuntia oli tehty varastolla hommia, niin sitten päivä alkoikin olla paketissa meidän osalta.

Tässä minä jannujen kans.

Vähän erilainen työpäivä tällä kertaa.

Manilasta pakkausterveisin,
Mika

Supertaifuuni Haiyan ja vierailu Marikinan orpokodissa

Viime blokikirjoituksen jälkeen suurin uutinen on tietysti ollut Filippiineille perjantaina 8. marraskuuta iskenyt supertaifuuni Haiyan (Yolanda), joka kylvi katastrofaalista tuhoa erityisesti Taclobanin kaupunkiin lähialueineen. Tuhoa on myös mm. Bantayanin ja Malapascuan saarilla. Vuorokautta ennen taifuunin iskemistä Taclobaniin sen hetkinen tilanne ja ennuste taifuunille oli tämä. Tuulet oli jopa 105m/s.

Uhrien määrä ei tiedä tällä hetkellä vielä kukaan. Se on joka tapauksessa hirvittävä luku. Tämä kuvakooste kertoo hyvin hävityksen määrästä. Hiljaiseksi vetää.

Tällä hetkellä näkyy olevan erilaisia keräyksiä ympäri maailmaa ja hyvä niin. Apua tarvitaan ja sitä tullaan tarvitsemaan pitkään. Pulaa on kaikesta. Vedestä, ruuasta, lääkkeistä, suojista, ihan kaikesta.

Marraskuun alussa alkoi myös Movember. Laitetaan tähän väliaika kuva, kun noin 1,5vk oli takana.

Tässä vielä ryhmäpotretti töistä tiimikamujen kans.

Meillä on ollut työporukan kans jo muutaman viikon valmisteilla hyväntekeväisyysreissu Marikinassa olevaan Boys Townin orpokotiin. Nimestä huolimatta paikassa on myös tyttöjä. Orpokodissa asuvat ovat kodittomia, hylättyjä, unohdetuja ja vapaaehtoisesti luovutettuja lapsia, nuoria ja vanhuksia. Boys Town on iso aidattu alue rauhallisessa paikkaa, jossa on asuintalot pojille ja tytöille, koulu, kirkko ja mm. sairaala.

Ennen varsinaista vierailupäivää kerättiin työpaikalla rahaa, sekä myös erilaisia vaatteita luovutettavaksi.

Varsinainen vierailu päivä oli nyt lauantaina 16. päivä. Paikka sijaitsee Metro-Manilan alueella Marikinan kaupungissa. Keskityimme tällä kertaa tyttöjen yksikköön. Tyttöjen ikähaitari oli karkeasti 6 - 16 vuotta.

Sitten vain sisälle.

Ostimme kerätyillä rahoilla mm. uudet sandaalit kaikille.

Tytöille järjestettiin monenlaisia leikkejä ja pelejä. Tässä on menossa tanssikilpailu. Musiikin yllättäin loppuessa myös liikkeen pitää loppua heti ja jähmettyä paikalle. 

Onko vapaaehtoisia? Käsiä nousi aina enemmän kuin pysyi ottamaan kisailemaan. Kisailuissa oli pieniä tavarapalkintoja voittajille.

Järjestimme tytöille ruokailun.

Sitten olikin vuorossa parit laulukilpailut. Myriam haastattelee yhtä kilpailijoista.

Minä, Thomas ja Jens oltiin laulukilpailun tuomareina. Ryhmäkuva laulajien kanssa.

Nuorempien laulukilpailun jälkeen oli vuorossa vähän vanhempien vuoro. Tässä yritettiin jo selkeästi flirttailla tuomareiden kans ja saada ylimääräisiä pisteitä sitä kautta.

Se sai aikaan hauskat reaktiot muilta laulajilta ja Mariannelta.

Poseerausta.

Tyttöjen talon pihalla oli myös koira ja sillä riitti kavereita.

Kaverukset.

Arvauspeli. Mikä sana?

Kuja, kuja! Take photo!! Kuja tarkoittaa tagaloginkielellä veljeä ja sitä käytetään arkikielessä poikia/miehiä puhuteltaessa, kun ei tiedetä nimeä.

Loppuvaiheessa mentiin tyttöjen kans jonossa kokeileen, että löytyiskö sopivia sandaaleja aulasta.

Löytyihän sellaiset. Kuvasta näkyy hyvin myös, että meikäläisen mursut alkaa olla jo kohtuu näkyvää sorttia, kun 2,5vk takana.

Tanssiesitys.

Kuja, take photo! Isa pa! Yksi vielä.

Marrk pitää loppupuhetta.

Lopuksi otin vielä ryhmäkuvan.

Tässä vielä kuva meidän iskuryhmästä ennen lähtöä Boys Townista.

Sen jälkeen ajettiin letkana Marikinan keskustaan ja Marrk tarjosi meille pitzan. Kyllä, vain yhden. Tosin sen koko oli kunnioitettavat 36 tuumaa! Suositus 10-15 hengelle.

Suuri on lätty ja näyttää hyvältä!

Sitten vain lätyn kimppuun ja ääntä kohti.

Tosi hyvä pitza. Täällä pitzoissa ei monesti ole kunnon rapeaa pohjaa, mutta tässä oli. Tämä pitzapaikka oli siis Marikinassa, mutta samalla firmalla löytyy pitzeria myös mm. Makatista Ayalasta. Suosittelen, jos sattuu oleen siellä liikenteessä.

Boys Townin vierailusta jäi erityisesti mieleen hymyilevät ja eläväiset tytöt, vaikka heidän taustansa on kaukana helposta ja normaalista lapsuudesta. Meidän vierailusta jäi selvästi hyvä mieli niin tytöille, kuin myös meille itsellemme. Onnistunut vierailu siis.

Terveisin Manilasta,
Mika