Kukkulan kuningas

Tänään maanantaina piti lähteä käymään katsastamassa Langkawin huipulle menevä kaapelivaunu. Mopo tulille ja etsimään saaren länsireunalla pohjoisessa olevaa kukkulaa. Se löytyikin helposti. Ensin 30MYR/7,5€ tiketti kondohissiin ja sitten sitten kyytiin. Ala- ja yläaseman korkeusero on reilu 680m ja kaapeliradan pituus on vain 2058m. Kertoo, että mennään aikasta jyrkästi ylöspäin. Pisin tolpan väli on huikeat 950m! Lähes kilometri!!
Ylhäältä on tietysti hienot näkymät eri suuntiin. Se, mikä siellä on tosi erikoista on sinne tehty näköalasilta. Silta on tehty kahden huipun väliin ja se on muutenkin aika erikoinen. Tapasin ylhäällä kaksi suomalaista vanhempaa pariskuntaa. Kun olin menossa sillalle, niin he tulivat sieltä takaisin. Kysyin naisilta, että milta silta vaikutti. Tuli kommenti heti, että ei uskaltanut mennä sillalle ollenkaan. En toisaalta ihmettele ollenkaan, että osalla voi tulla fiilis, että tämä ei ole minun silta.
Kukkulan jälkeen mopo alle ja saaren pohjoisreunalle. Ajaessa näkyi makakeja siellä täällä ja niistä oli joissain paikoissa varoittavia liikennemerkkejäkin. Niitä on siis aikasta paljon. Kun kävin tankilla, niin heti bensa-aseman vieressä näkyi taas muutamia.
Kurvailin pohjoisreunalla tosi mutkaista ja hiljaista tietä, ku tällainen noin 20cm pitkä otus oli ylittämässä tietä. Kyseessä siis juoksujalkainen (Eng. centipede). Jos satut näkemään jossain vastaavan ötökän, niin älä laita sitä taskujen puutteessa pikkuhousujen sisälle jemmaan. Ihan vain vinkkinä! Purevat lujaa ja jotkut lajit ihmisille vaarallisia.
Ajaessa huomasin Temurun vesiputouksen kyltin ja katsomaan sitä. Mopo parkkiin ja polkua pitkin lähellä olevalle putoukselle. Tosi kapea polku nousi välillä aikasta jyrkästi ja yllättäin täälläkin oli muutama makaki passissa polun aidalla. Polku oli muutenkin niin kapea, että en kaivannut niitä iholle. Otin repun olalta eteen ja piti muutama kerta sillä vähän uhitella ja samalla pitää ääntä, niin lähtivät hampaita näytellen pusikkoon. Sen jälkeen kun iso uros makaki otti minut ja reissukaverin Jaken syksyllä 2008 Balilla "panttivangiksi" umpikujaan, niin en ole ollut enää niiden kans oikein väleissä. :) Vettä ei tullut tällä hetkellä putouksen alla olevaan altaaseen kuin vähän, kun kuivakausi menossa. Ilma oli lämmin ja allas oli kuitenki riittävän iso ja syvä käydä vähän uimassa ja virkistäytymässä. Siispä sortsien taskuista kamat laukkuun ja pulahtamaan.

Vesi tuntu tosi viileältä ja virkisti mukavasti. Vesiputoukselta mopolle lähtiessa taas yksi makaki aidan päällä. Otin iso kepakon ja kolistelin sillä aitaan muutaman kerran lujaa, niin kaveri hyppi puihin.

Putouksen jälkeen kävin vielä Tanjung Rhu Beachillä ihan saaren pohjoiskärjen tuntumassa. Samalla tuli syötyä siellä. Asiallinen ranta siellä. Tosin kyllä minun kotiranta Pantai Cenang on toistaiseksi ylivoimaisesti hienoin ranta, mitä täällä nähnyt.
Rantsun jälkeen lyhintä tietä saaren jälki takaisin hotellille. Reilu kuusi tuntia meni ajellessa ja ihmetellessä.

Edellisessä jutussa olleen apinan laji on silmälasilanguri. Kiitokset Mirellalle! :) Näin muuten myös tänään muutaman sellaisen tien laidassa.

Kuningas itse,
Mika

Apina lemmikkinä

Viime päivät täällä Roxaksessa ovat menneet hyvin rauhallisesti ilman mitään kovin erikoisempaa. Päivä kerrallaan ilman kiirettä ja paikallista elämänmenoa seuraillen.

Pari päivää sitten kuulin, että yhdellä tutuksi tulleella pojalla on kotonaan apina lemmikkinä. Eilen lauantaina tuli käytyä katsomassa sitä. Etukäteen ajattelin, että apina voisi olla makaki, kun niitä asuu täällä Palawanilla luonnonvaraisena metsissä. Makakihan se sitten olikin. Pitivät sitä pihalla narussa kiinni niin, että se pääsi kiipeilemään lähi puissa. Kutsuivat sitä Mui Mui'ksi.Makaki oli ollu perheessä nyt vuoden ja se oli edelleen tosi pieni. Nyt se oli kuitenki jo kasvanut siitä aika paljon, kun oli tullut perheeseen. "Apinat tykkää banaanista" toimi myös tähän kaveriin. Sillä oli hauska tapa. Ensin hillittömällä tahdilla banaania suuhun, mutta se ei niellyt sitä, vaan vähän pureksi ja tunki sen isoihin poskipusseihin. Sen jälkeen posket roikkuivat kunnon pallona molemmin puolin leukaa. Kun banaania ei enää saanut, se työnsi käsillä poskia niin, että valmiiksi pureksittu banaani tuli uudestaan suuhun ja sitten söi sen. Banaanin jälkeen sille annettiin mangoa. Jos se maistuu hyvälle meille ihmisille, niin vaikutti maistuvat makakillekkin. Kuvasta näkyy hyvin myös, kuinka mehukasta mango on täällä. Mango kiiltelee mehusta ja samoin makakin kädet on ihan mehussa. Välillä se nuoleskelikin käsiä kuivemmaksi mangon mehusta.Samalla perheellä oli piha-alueella myös muutamia sikoja. Paikalliset nauroikin, että yksi karju on lähes yhtä suuri kuin carabao eli vesipuhveli. Se oli vähän syrjemmällä ja kyllä se suuri olikin. Ei niinkään valtavan lihava, vaan tosi korkea. Kuvassa oleva poikakaan ei ole ihan pieni ja sika on siihen nähden myös aikasta iso.Sellaista eläimellistä meininkiä tällä kertaa täältä Roxaksesta.
Mika