Eilen sunnuntaina 6. joulukuuta oli Suomen itsenäisyyspäivä. Päivää juhlistettiin myös täällä Filippiineillä asuvien suomalaisten kesken. Juhlien paikkana oli Makatissa sijaitseva Manila Golf and Country Club.
Klubitalolta avautuu hulpeat näkymät kohti Fort Bonifaciota, joka jää naapurikaupungin Taguigin puolelle. Muutenkin vois sanoa, että klubilla on kaikki viimeisen päälle, eikä sinne päin.
Mikä tekee näkymästä omalta kannalta mielenkiintoisen, niin meidän kämpän uima-allas on suoraan kentän reunalla ja sieltä avautuu näkymät kentälle. Tällä kertaa pääsi kuitenkin katselemaan, että miltä se oma rakennus näyttää kentältä päin.
Illan ohjelma oli kaksiosainen. Aluksi oli jouluhartaus, jossa oli myös soitettiin myös suomalaisia joululauluja. Paikalle oli kutsuttu Manilassa asuvia suomalaisia, sekä paikallisia että muun maalaisia business partnereita ja yhteistyökumppaneita.
Jälkimmäinen osa oli varattu Itsenäisyyspäivän juhlille, jossa tarjoilut jo odottivatkin.
Varsinaiseen Itsenäisyyspäivän juhlaan kuului tietysti puheita niin paikallisten kuin suomalaisten puolelta. Yleisesti ottaen tunnelma oli kuitenkin sopivan rento.
Viimeistään ruoka- ja juomatarjoilujen alkaessa tunnelma vapautui mukavasti ja illan mittaan tulikin mielenkiintoisia ja hauskoja keskusteluita.
Tapahtuman loppuessa lähdettiin vielä isohkolla porukalla Fortin puolelle jatkaan tarinointia. Hyvä ilta kaiken kaikkiaan.
Manila Golf and Country Clubista voisi sanoa yleisesti, että sinne pääsy ei ole mitenkään itsestään selvää. Tarina kertoo, että pelkkä jäsenyys kyseiselle golfklubille maksaa luokkaa miljoonan. Hinta ei ole pesoja, vaan dollareita. Jäsenyys vaatii myös suosittelijat, että pelkällä rahalla jäseneksi ei pääse. Tapahtuman puuhamiehille kiitokset, että olivat onnistuneet järjestämään juhlat juuri kyseiseen paikkaan.
Manilan alueella sadekausi ajoittuu karkeasti kesä-lokakuulle, joista heinä-elokuu on tilastollisesti kaikkein sateisimmat kuukaudet vuodessa. Sateita on toki jo tullut jonku verran, mutta yleisesti ottaen on ollut kuitenkin yllättävänkin kuivaa. Tällä viikolla maanantai-keskiviikko oli puolilta päivin täydellinen keli. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja oli mukava käydä rentoutumassa altaalla.
Sinitaivasta on ollu yllättävänkin paljon.
Sadekaudesta kun on kysymys, niin toki silloin myös välillä sataa ja rajustikkin. Samoin taifuunit ajoittuu käytännössä samalle ajalle. Viimeisin taifuuni meni tällä viikolla ihan Pohjois-Luzonin kärkeä hipoen, josta se kääntyi kohti Taiwania ja Japania.
Perjantaina satoi ja tuuli välillä kohtuu kovaakin, vaikka varsinaista taifuunia ei Manilassa ollutkaan.
Saman päivän iltana käytiin syömässä alakerran Thaimaalaisessa ravintolassa ja siellä oli tuuli tehnyt pientä tuhoa. Ei mitään ihmeellistä kuitenkaan.
Viikko sitten sunnuntaiaamuna tuli käytyä vaihteeksi katsahtamassa Manila Sports Car Clubin kalustoa kämpän alueella olevalla Burgos Circlellä. Päivän yksi hienoimpia oli tämä musta uudenkarhea Lamborchini Huracan.
Ferrareita, Lamboja, Porscheja ja Audin R8ia oli taas useita.
Aina ei silti onnista, vaikka omistaiskin italialaisen unelman. Jannuilla remppa paikalla, kun Lamborchini Callardossa oli ohjaustehostin kuulemma alkanut vuotaan.
Kämpän edessä kotikadulla on mukavasti erilaisia ravintoloita ja terasseja molemmin puolin katua, joka tekee alueesta tosi mukavan ja viihtyisän. Sunnuntaina aamupäivästä on kuitenkin vielä hiljaista.
Yhdellä terasseista oli hauska mainos Lionel Richietä mukaillen.
Eilen lauantaina tuli käytyä syömässä SM Aurassa Fort Bonifaciossa sijaitsevassa bufee-ravintolassa nimeltään NIU by Vikings. Tullut kirjoitettua joskus aikaisemminkin paikasta ja täytyy sanoa, että se on kyllä yksi suosikkiravintola Manilassa. Viikonloppuisin dinnerin hinta on paikallisittain kohtalaisen arvokas 1500PHP/28€, mutta toisaalta sillä saa sitten kaiken mitä ravintolassa on tarjolla.
Dinneri alkaa paikassa 18:00 paikkeilla. Soitin paikkaan muutamaa tuntia aikaisemmin ja yritin varata meille pöydän. Kaikki varattavissa olevat pöydät oli kuitenkin jo buukattu. Paikkaan mahtuu 370 henkeä ja varattavien pöytien määrä on vain osa kokonaismäärästä. Osa pöydistä on ns. walk in -pöytiä. Käytännössä mentiin käymään ravintolassa tuntia ennen viideltä, jolloin kerroimme haluavamme pöydän klo 18:00 alkavaan illalliseen. Meidän varaus meni listalla sijalle 13. ja samalla sanottiin, että tulkaa paikalle 17:30. Meidän tullessa tuolloin paikalle listalla oltiin jo menossa sijalla 9., joten päästiin käytännössä välittämästi sisään. Illallinen on 18:00 - 22:00.
Paikasta löytyy buffeesta todella laaja ja kattava kirjo erilaisia alkuruokia, lihoja, pitzoja, pastoja, paikallista, muita aasialaisia keittiöitä kuten japanilaista susheineen, jälkiruokia, jne, jne. Jokaisella osa-alueella on oman speciaali alueen pääkokit, jotka pitää huolen, että kaikki on sellaista niin kuin pitää.
Sitten vain katseleen, että mitä on tarjolla.
Pakollinen kuva illan syömisistä. Parissakin kuvassa näkyvät isot Beef Ribsit oli jotain taivaallisen hyvää. Yksi parhaimpia liha-annoksia, mitä olen ikinä syönyt. Niin pehmeää ja kastike mausteineen vei kielen mennessään. Täytyy sanoa, että osui ja upposi!
Hintaan kuuluu myös oluet, viinit, drinkit ja jopa saket.
Paikan musiikista vastaa pianisti flyygeleineen. Välillä paikalla on ollut myös saksofonisti pianistin rinnalla.
Erittäin hyvä paikka! Suosittelen kyllä, jos sattuu oleen Fortissa käymässä. Vinkkinä, että kannattee mennä paikkaan nälkäisenä...
Yleisesti ottaen suurin osa matkailijoista tietää Manilasta Makatin, mutta hyvin harva tietää Fort Bonifaciota, joka jää Taguig Cityn puolelle ihan Makatin viereen vain Flyover-sillan toiselle puolelle. Fort Bonifaciosta kutsutaan myös nimellä Bonifacio Global City tai lyhyesti vaan BGC. Kannattaa käydä pyörähtämässä Market Market ja SM Auran alueella ja vieressä olevalla High Street -kävelykadulla. Lupaan, että tuletta yllättymään erittäin positiivisesti, miltä Manila voi myös näyttää.
Eilen lauantaina oli tarkoitus käydä mopoilemassa ja samalla katella, että löytyiskö jotain kuvattavaa. Laitoin järkkärin reppuun ja sitten vain hissilla alas parkkihalliin. Kurvasin parkkihallista ulos ja en ehtinyt ajaa kuin talon toiselle nurkalle, niin ihmettelin ihmisten paljoutta viereisen tien vieressä. Tielle pääsy oli samalla blokattu kokonaan siittä kohtaa aidoilla. Uteliaisuus oli liian kova ja piti käydä kysymässä, että mikä on homman nimi. Yllätykseksi kyseessä oli Lotus F1 Teamin tapahtuma. Vastaava tapahtuma järjestettiin myös viime vuonna, mutta silloin missasin sen.
Moporeissu loppui sitten käytännössä heti talon ulkopuolelle. Onneksi oli järkkäri mukana, niin se vain heti valmiiksi. Hetken päästä alkoikin kantautua sellaista ääntä, että ei jäänyt ajopeli epäselväksi.
Tapahtuman kuskina formulassa oli Lotuksen F1 Junior Teamin filippiiniläis-sveitsiläinen Marlon Stöckinger.
Marlonin ajettua muutama kierros Fort Bonifacion keskustaan tehtyä katurataa oli vuorossa tauko, jolloin radalle tuli moottoripyörät kurvaileen.
Sitten vähän vaijeria kireämmälle.
Seuraavana oli vuorossa suuri joukko erilaisia kilvellisiä urheiluautoja. Aluksi autot ajoi paraatina radan ympäri, mutta myöhemmin annettiin hanaa vähän reilumminkin.
Lamborchini Diabloon ei törmää ihan joka päivä liikenteessä.
Seuraavaksi olikin vuorossa Marlonin toinen setti ykkösellä.
Ja hanaa!!
Hyvin pyörii...
...ja savuaa!
Toisen setin jälkeen kävelin lähemmäs varikkoa, jossa myös urheiluautot oli parkissa. Tässä Lotuksen tyylikäs Exige S.
Samba raikui, kun pojat piti rummuilla fiilistä yllä.
Tässä radan yhtenä osana käytettyä Rizal Drivea ja viereistä varikkoaluetta.
Muutamia urheiluautoja valmiina viimeiselle setille.
Porscheja oli paikalla paljon. Jonossa toisena myös Ferrarin legendaarinen Testarossa.
Kadulla kävi kurvailemassa myös kunnon mikroautoja. En tiedä minkä luokan autoja nämä oli, mutta tehoa näytti olevan kuitenkin sen verran, että niillä pystyi myös kikkailemaan kunnolla.
Laitetaan tähän loppuun vielä lyhyt videoklippi, joka tuli otettua. Kuten äänestä kuulee, niin tässä Ykkösessä on vielä vanhempi turboton kone käytössä.
Kaiken kaikkiaan erittäin mukava yllätys ja muutenkin hyvä tapahtuma. Lähellä oli, että en missannut koko tapahtumaa tälläkin kertaa. Parempi näin päin!!
Viimeiset viikot menny täällä Manilassa normaaleissa merkeissä. Sikäli on ollut mukava jakso, että suomikavereita on käyny piipahtamassa Manilassa ja samalla kyläilemässä useita. Samalla on saanut pakkaseen vähän suomalaista leipää ja salmiakkia.
Tässäpä jotain kuvasatoa viime viikoilta.
Tästä ihan kämpän läheltä löytyy paikka nimeltään Mind Museum, joka on yhdenlainen nuorille suunnattu tiedemuseo.
Museon vieressä on myös pieni ja asiallinen puisto.
Näkymää toiseen suuntaan.
Kalenterin mukaan sateiden olisi pitänyt alkaa jo lisääntyyn, mutta toistaiseksi on ollut harvinaisen kuivaa. Toukokuussa ei satanut vielä käytännössä ollenkaan Manilan alueella ja kesäkuun eka puoliska on ollut myös vielä samanlainen. Pilvisyys on alkanu kuitenkin jo lisääntymään, joten kyllä sieltä varmasti vettäkin alkaa pian tulla. Nyt on kuitenkin ollut vielä paljon päiviä, jolloin taivas on täysin sininen ja mittari pyörii siellä +36C asteen paikkeilla. Kämpän uima-allas on silloin mukava keksintö.
Näistä alueen condoista löytyy käytännössä kaikista allas. Tässä samalta alueelta toisesta condosta vähän toisenlainen toteutus.
Kämpän vierestä löytyy myös Burgos Circle, joka on yksi Fort Bonifacion selkeitä maamerkkejä.
Olen kirjoittanut aikasemminkin, että paikailliset autoharrastajat tulevat tapaamaan toisiaan Burgos Circlelle aina sunnuntaisin. Tämä päivä ei ollut mikään poikkeus. Sen sijaan tämä Rolls-Royce Ghost oli.
Rollsseja näkyy harvemmin. Ferrareita, Lamborchinejä ja Porchejä on välillä letkaksi asti.
Burgos Circlen vierestä löytyy myös erittäin suosittu kahvila- ja ravintolakatu. Sikäli mukava asia, että tämä katu on käytännössä oma kotikatu.
Alueella kokoontuu välillä myös moottoripyöräilijöitä. Yksi päivä paikalla näkyi myös uusia Ducatin Scramblereitä kaksin kappalein. Mielenkiintoisen näköinen mopo.
Naapuritalon katolla oli ryhmä kavereita virittelemässä köysiä talon seinän maalausta varten.
Kyseinen talo ei ole mitenkään korkea verrattuna moniin muihin alueen asuinrakennuksiin. Tosin kyllä tuollakin talolla on jo riittävästi korkeutta, jos katolla pitää työskennellä.
Ei tarvis meikäläisen kiikkua tuonne hommiin.
Viikon päästä viikonloppuna on jo Juhannus, joten Suomessa se tarkoittaa, että tiedossa pienempiä ja suurempia grillijuhlia. Viime vuonna Jussia juhlistettiin täällä vastaavissa merkeissä ja tuskinpa siihen tulee suurta muutosta tänäkään vuonna.
Oikein hyvää Juhannusta 2015 kaikille blokin lukijoille jo tässä vaiheessa!!
Olen kirjoittanut ja laittanut blokiin usemman kerran kuvia Filippiinien suurimmasta järvestä Laguna Lakesta. Minulla on pyörinyt ajatus mielessä jo jonkin aikaa, että pitäis ajaa koko järvi joskus ympäri päivän aikana. Lähtis aamulla varhain heti auringon noustua ja tulis sitten kämpille, kun reissu tehty.
Tutkin vähän asiaa googlailemalla, että löytyiskö Laguna Laken alueelta mitään erikoisempia nähtävyyksiä. Sitten yllättäin Rizalin alueelta Pilillasta putkahti esille, että siellä on suuri tuulivoimapuisto. Tänään sunnuntaina tuli käytyä tyttökaverin kans mopoilemassa Pilillan aluella.
Lähdettiin aamulla yhdeksältä liikenteeseen kämpiltä Fort Bonifaciosta Taguig Citystä, josta otettiin suunnaksi aluksi valtatie C5 ja sieltä Laguna järven vieressä menevälle C6:lle ja järven rantatietä pitkin kohti Pilillaa. Ilma oli puoli pilvinen, mutta tosi lämmin.
Noin 1,5h ajon jälkeen pidettiin pieni breikki jossain puoli välissä Lagunajärven rannalla.
Tauko paikalla.
Sitten lähdettiin jatkaan matkaa kohti Pilillaa. Matkan edistyessä taivas alkoi tummumaan ja taivaalta alkoi tulla myös pisaroita. Ilma oli kuitenkin lämmin ja jatkettiin ajoa pienestä sateesta huolimatta.
Jonkun ajan päästä kukkuloilla alkoi siintää jo suuria tuulimyllyjä. Kun meillä oli ajomatkaa enää muutama kilometri, niin taivaalta alkoi tulla vettä kunnolla. Pari sataa metriä aikaisemmin tien vieressä oli ollut ravintola ja tehtiin uukkari ja mentiin ravintolaan pitään sadetta ja syötiin samalla lounas. Vettä tuli välillä tosi rajusti ukkosen kera.
Syötiin kaikessa rauhassa ja sade alkoi jonkun ajan päästä hellittää. Pienen odotuksen jälkeen sade loppuikin ja Jammu uudelleen tulille. Lähdettiin kipuamaan ylöspäin menevää maantietä. Tie mutkitteli ylöspäin ja hetken päästä tuli levike, jossa oli monenlaista kojua ja pysähdyttiin siiten hetkeksi.
Tarjolla oli mm. tuoreita hedelmiä.
Varsinainen syy pysähdykseen oli kuitenkin, että levikkeeltä avautuivat myös hyvät näkymät järvelle.
Kuvien jälkeen kohti muutaman mutkan takana olevia tuulimyllyjä. Siellä meitä oli tosin vastassa pieni pettymys, koska paikalla olevat vartijat sanoivat, että paikka ei ole vielä auki ja alueelle pääsee vain paikalliset asukkaat. Alue avataan kaikille kuulemma noin 2kk päästä. Muilta pääsy kielletty. Tämän lähemmäs ei siis päästy.
Siinä tuulimyllyjä ihmetellessä tuli tämä Tex Willer hevosella ja pieni varsa seurasi vapaasti perässä.
Ajeltiin takaisin päätielle ja päätin, että ajetaan vielä vähän eteenpäin. Siellä nimittäin näkyi lisää tuulimyllyjä.
Hetken päästä tulikin toinen tiehaara ylempänä oleville tuulimyllyille. Siellä oli myös vartijat vastassa, mutta tällä kertaa lupa heltisi kävästä katsomassa myllyjä lähempää. Siinä niitä sitten olisi.
Tässä lisää. Yksi porukka oli tullut Jeepneyllä paikalle ihmetteleen.
Kun tuulimyllyt oli nähty, niin sitten takaisin mopon selkään ja maantielle. Jos maantietä olisi jatkanut eteenpäin, niin sieltä olisi voinut ajaa vaikka Filippiinien itärannikolle Tyynen Valtameren puolelle.
Lähdettiin kuitenkin suosiolla ajamaan kohti Manilaa. Paluumatkan loppuosa ajettiin eri reittiä seuraten suurempia valtaväyliä.
Matkaan mahtui ilmojen puolesta lähes kaikkea mahdollista. Ensin puolipilvistä keliä, sitten kunnon rankkasadetta ukkosen kera ja loppumatka ajettiin todella lämpimän auringon saattelemana.
Reitistä vois muuten sanoa, että välille jäi useampi tiuhaan asuttu alue ja porukkaa oli liikenteessä paikka paikoin erittäin runsaasti paikalliseen tyyliin. Pilillan lähellä liikennettä oli huomattavasti vähemmän ja siellä pystyi ajeleen vähän rennommin. Parasta ajamisen kannalta oli Pililasta ylös kukkuloille lähtenyt tie. Siellä pystyi jo vähän naatiskeleen mutkia kurvailessa.
Oltiin lopulta reissussa tasan 6h ja kilometrejä tuli 132. Paluumatkalla alkoi huomata hyvin, että ei ole tullut viime aikoina ajettua mopolla käytännössä muuta kuin pientä nurkkapyöritystä ja kauppareissuja. Sen verran tuntui muutaman tunnin ajo hanuriosastolla pitkästä aikaa. Oli kuitenkin mukava käydä ajelemassa ja näki samalla itselle täysin uusia paikkoja ja alueita. Vois tehdä vastaavia moporeissuja paljon useamminkin.
